Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka nopeasti huomaat treffeillä onko kipinää vai ei?
Selviääkö asia jo ensimmäisen minuutin aikana vai tuleeko fiilis vasta hieman pidemmän jutustelun aikana?
Kommentit (354)
Ei sitä tosiaan tajua aina heti olevansa ihastunut tai rakastunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta varsinainen kipinä voi syttyä myöhemminkin, mutta kyllä tiedän aikalailla vartissa, viihdynkö toisen seurassa.
Tarvitsen varovaista tutustumista alkuun, joten jos pitäisi heti ajatella harrastavansa seksiä uuden vasta tapaamani tyypinn kanssa, niin se ei kertakaikkiaan toimi. Siksi keskityn ensin siihen, onko kiva tunnelma, onko hymyä ja viehättävyyttä katseessa, onko helppo keskustella. Ja sitten se klassinen, vetääkö miehen keho minua läheisyyteen automaattisesti vai haluanko mieluummin pitää turvaväliä. Yleensä mun keho tietää ennen kuin sydän ja pää.
Tajusin juuri, että en ole ollut koskaan treffeillä tuntemattoman ihmisen kanssa. Siis sellaisen ihmisen kanssa, jota en ole aikaisemmin tavannut livenä. Tosi vaikea arvioida miten kokisin aivan uuden ihmisen. En varmaan uskaltaisi edes mennä sellaisille treffeille. Tuntuisi kamalalta kun toinen skannaisi minua päästä varpaisiin ja arvioisi minut sekunnissa kiinnostavaksi tai epäkiinnostavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle niin, että tiedän sekunnissa jos sitä ei varmasti ole.
Alamme pikkuhiljaa ymmärtää, miksi sinkkuja on niin paljon nykyään.
Hyvä jos vihdoin ymmärrät.
Jotta naisena voisin kuvitella ryhtyväni miehen kanssa intiimiin suhteeseen, pitää sen miehen olla mielestäni tietyllä tavalla puoleensavetävä. Ystävyyssuhteeseen voisin ryhtyä monen muunkin kanssa, mutta silloin ei harrasteta seksiä todellakaan.
Hämmästyttää että joku mies edes haluaisi naisen kanssa suhteeseen, jos se nainen ei ole hänestä seksuaalisesti kiinnostunut. Eikö miehillä ole muuten yhtään kavereita?
Naispuolisesta ystävästä ei ole mitään iloa miehelle.
Välillä jo puhelun perusteella osaan sanoa natsaako vai ei, varsinkin jos ei natsaa. Nykyisestä tiesin ekan vartin jälkeen että kipinää on ja nykyään ollaankin naimisissa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmahan on siinä, että nimenomaan treffeillä ajattelen huomaavani sen ekojen minuuttien aikana. Etenkin ulkonäkö pitää olla hyvin tietynlainen. Sitten nytkin ihastuin työkaveriin. Tuntenu sen jo kuukausia ja nyt vasta näen miten kaunis, ihana ja naisellinen hän onkaan. Treffeillä olisin ihan varmasti jättänyt homman sikseen, koska on hänellä jonkin verran ylimääräistä tuossa vyötäröllä. Mutta nyt se ei haittaa mitään kun on ihastunut.
Miten paljon siis elämässä meneekään mahdollisuuksia ohi vain siksi, että sitä tuomitsee toisen ihmiset ihan liian nopeasti? En usko että tähän nyt mitään ratkaisua varainaisesti on, mutta sanonpahan vaan.
Vasta treffien jälkeen sen tietää, olisko mahdollista jatkaa...
Kun miettii sitä keskustelua, mistä juteltiin ja miten juteltiin, sekä miehen käytöstä, oliko perusluonne negatiivinen vai positiivinen, löytyikö huumorin pilkakahdusta ja yleistä tunnelmaa treffeillä.
Ei kait se kipinä nyt kellekäön pelkästä toisen ulkonäöstä tule.
Ulkonäkö on pelkkää pintaa, oli se sitten millainen tahansa.
Ja harvempi kai ihan summassa treffeille edes lähtee, perustieto on jo jonkilainen olemassa, että millainen kaveri se siellä treffejä ehdottaa: viestittely ja puhelut.
Kyllä niistä huomaa onko toisessa päässä tavallinen fiksu kaveri, vaiko täysi toope.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kipinä tuntui toisella tapaamisella.
Vierailija kirjoitti:
Vasta treffien jälkeen sen tietää, olisko mahdollista jatkaa...
Kun miettii sitä keskustelua, mistä juteltiin ja miten juteltiin, sekä miehen käytöstä, oliko perusluonne negatiivinen vai positiivinen, löytyikö huumorin pilkakahdusta ja yleistä tunnelmaa treffeillä.
Ei kait se kipinä nyt kellekäön pelkästä toisen ulkonäöstä tule.
Ulkonäkö on pelkkää pintaa, oli se sitten millainen tahansa.Ja harvempi kai ihan summassa treffeille edes lähtee, perustieto on jo jonkilainen olemassa, että millainen kaveri se siellä treffejä ehdottaa: viestittely ja puhelut.
Kyllä niistä huomaa onko toisessa päässä tavallinen fiksu kaveri, vaiko täysi toope.
Olen aina tiennyt jo treffien aikana, haluanko tavata uudestaan. Alkuun olin vain liian kiltti ja liian epävarma sanoakseni tapaamisen päätteeksi suoraan, että ei kannata jatkaa yhteydenpitoa, ja siksi lupasin olla yhteyksissä. Vaikka se yhteydenpito oli sitten vain sitä, että ilmaisin kirjoittamalla, että ei taida kannata tavata uudestaan.
Paljon reilumpaa molemmille sanoa asia jo tapaamisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kävi esim nykyisen miehen kanssa niin etten pystynyt pitämään näppejä hänestä erossa , heti ensi hetkestä .
Treffeillä aika nopeastikin huomaa sen onko kemiaa. Ja toisaalta vielä nopeammin huomaa sen jos sitä ei todellakaan ole. Aika paljon jää sitten siihen harmaaseen maastoon että ehkä.
Itselläni on ollut muutama todella suuri aikuisiän ihastus. Heidän kohdallaan kiinnostus kolahti muutaman päivän sisällä: yhden kanssa samalla ryhmämatkalla, toisen kanssa samassa koulutuksessa.
Nämä isommat ihastukset kestäneet vuosia, kun taas nopean kemian tyypit unohtuneet nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin kymmenessä sekunnissa tietää, onko kiinnostunut toisesta vaiko ei. Henkinen ja fyysinen vetovoima ainakin itselläni kulkevat aika lailla käsi kädessä. En koskaan ole kiinnostunut ihmisestä pelkästään fyysisesti. Tarvitsen myös sen henkisen "klikkauksen". Suurin osa miehistä ei, valitettavasti, kiinnosta millään tavalla. Monet ovat ylimielisiä, huomaa samantien, että eivät oikeasti arvosta naista pätkän vertaa. Naisella vain välinearvo, omien tarpeiden tyydytykseen ja nainen pitää olla, ettei luulla homoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasta treffien jälkeen sen tietää, olisko mahdollista jatkaa...
Kun miettii sitä keskustelua, mistä juteltiin ja miten juteltiin, sekä miehen käytöstä, oliko perusluonne negatiivinen vai positiivinen, löytyikö huumorin pilkakahdusta ja yleistä tunnelmaa treffeillä.
Ei kait se kipinä nyt kellekäön pelkästä toisen ulkonäöstä tule.
Ulkonäkö on pelkkää pintaa, oli se sitten millainen tahansa.Ja harvempi kai ihan summassa treffeille edes lähtee, perustieto on jo jonkilainen olemassa, että millainen kaveri se siellä treffejä ehdottaa: viestittely ja puhelut.
Kyllä niistä huomaa onko toisessa päässä tavallinen fiksu kaveri, vaiko täysi toope.
Olen aina tiennyt jo treffien aikana, haluanko tavata uudestaan. Alkuun olin vain liian kiltti ja liian epävarma sanoakseni tapaamisen päätteeksi suoraan, että ei kannata jatkaa yhteydenpitoa, ja siksi lupasin olla yhteyksissä. Vaikka se yhteydenpito oli sitten vain sitä, että ilmaisin kirjoittamalla, että ei taida kannata tavata uudestaan.
Paljon reilumpaa molemmille sanoa asia jo tapaamisella.
Miten sen sanoo heti, kun ei tiedä kunnolla vielä, kiinnostaako jatko vaiko ei.
Ei se aina ole niin itsestään selvää.
Jos toisessa on huonimpia puolia niin samalla hänessä on niitä hyviäkin puolia.
Eihän sitä ensimmäisellä kerralka voi tietää heti, mikä tuo toinen todellisuudessa on.
Tai sellaset varmasti tietää, jotka jo alunperinkin suostuvat treffeille joiden p#skatyyppien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle niin, että tiedän sekunnissa jos sitä ei varmasti ole.
Kyllä sen tosiaan aistii heti. Ei se haastattelemalla parane.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasta treffien jälkeen sen tietää, olisko mahdollista jatkaa...
Kun miettii sitä keskustelua, mistä juteltiin ja miten juteltiin, sekä miehen käytöstä, oliko perusluonne negatiivinen vai positiivinen, löytyikö huumorin pilkakahdusta ja yleistä tunnelmaa treffeillä.
Ei kait se kipinä nyt kellekäön pelkästä toisen ulkonäöstä tule.
Ulkonäkö on pelkkää pintaa, oli se sitten millainen tahansa.Ja harvempi kai ihan summassa treffeille edes lähtee, perustieto on jo jonkilainen olemassa, että millainen kaveri se siellä treffejä ehdottaa: viestittely ja puhelut.
Kyllä niistä huomaa onko toisessa päässä tavallinen fiksu kaveri, vaiko täysi toope.
Olen aina tiennyt jo treffien aikana, haluanko tavata uudestaan. Alkuun olin vain liian kiltti ja liian epävarma sanoakseni tapaamisen päätteeksi suoraan, että ei kannata jatkaa yhteydenpitoa, ja siksi lupasin olla yhteyksissä. Vaikka se yhteydenpito oli sitten vain sitä, että ilmaisin kirjoittamalla, että ei taida kannata tavata uudestaan.
Paljon reilumpaa molemmille sanoa asia jo tapaamisella.
Miten sen sanoo heti, kun ei tiedä kunnolla vielä, kiinnostaako jatko vaiko ei.
Ei se aina ole niin itsestään selvää.
Jos toisessa on huonimpia puolia niin samalla hänessä on niitä hyviäkin puolia.Eihän sitä ensimmäisellä kerralka voi tietää heti, mikä tuo toinen todellisuudessa on.
Tai sellaset varmasti tietää, jotka jo alunperinkin suostuvat treffeille joiden p#skatyyppien kanssa.
Jos ei heti tiedä niin parempi ettei jatka sen pitemmälle. Turha yrittää tunkea kuutiota kolmion muotoiseen reikään.
No ei ne treffit koskaan onnistu, jos koko ajan hakee ja luetteloi mielessään toisen huonoja puolia.
Ja sulkee silmänsä kokonaan toisen hyvistä puolista.
Jos vaikka treffikumppani pudottaa kahvilusikan treffien aikana, niin se on toisen mielestä niin suuri moka, että mulle riitti, ei jatkoon.
Ei se ihminen jota menet tapaamaan voi olla mikään robotti, joka puhuu, käyttäytyy ja näyttää just siltä, kuin sinä haluat.
Se on ihan tavallinen ihminen, lihaa ja verta, joka tulee tapaamaan sinua.
Tulee tapaamaan sinua, koska sinä kiinnostat häntä niin paljon, että hän pyytänyt sinua treffeille.
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut vain kerran lähes välittömästi fyysistä vetoa mieheen. Myös henkisesti meillä kolahti tosi syvällisellä tasolla. En ole kokenut vastaavaa kenenkään toisen kanssa. En kuitenkaan uskaltanut enkä halunnut valita häntä. Olen tehnyt hyvin turvallisuushakuisia ratkaisuja elämässäni.
Itse valitsin miehen, johon koin vetoa ensisilmäyksellä . Aiemmin monet muut oli selkeästi ihastuneet minuun ja olin kokenut sen vaivaannuttavaksi ja epämiellyttäväksi . Tässä ihastus oli molemminpuolista ja yhdessä olemme vuosien jälkeenkin.
Vierailija kirjoitti:
No ei ne treffit koskaan onnistu, jos koko ajan hakee ja luetteloi mielessään toisen huonoja puolia.
Ja sulkee silmänsä kokonaan toisen hyvistä puolista.
Jos vaikka treffikumppani pudottaa kahvilusikan treffien aikana, niin se on toisen mielestä niin suuri moka, että mulle riitti, ei jatkoon.
Ei se ihminen jota menet tapaamaan voi olla mikään robotti, joka puhuu, käyttäytyy ja näyttää just siltä, kuin sinä haluat.
Se on ihan tavallinen ihminen, lihaa ja verta, joka tulee tapaamaan sinua.
Tulee tapaamaan sinua, koska sinä kiinnostat häntä niin paljon, että hän pyytänyt sinua treffeille.
Eihän tässä mitään hyviä ja huonoja puolia luetteloida treffeillä. Tämä ei ole mikään työpaikka haastattelu. Sen kyllä huomaa aivan heti viehättääkö ja kiinnostaako vai ei. Toinen voi olla vaikka kuinka mukava, kunnollinen ja periaatteessa hyvä, mutta kun ei tunnetasolla natsaa niin ei natsaa.
Miehet yleensä tulevat treffeille avoimin mielin.
Naiset aina olettavat että siellä treffeillä odottaa joku unelmieni prinssi:
Jumalattoman hyvännäköinen mies, merkki vaatteet päällä, merkkikengät jalassa.
Vie syömään hyvään paikkaan, nimenomaan kalliiseen paikkaan.
Miestä ei tapaaminen saa yhtään jännittää, vaan miehen pitää olla maailman mies, tietää kaikki, osata kaikki, imartella naisen ulkonäkö, vartalo, hiukset.
Ja siinä sivussa kertoa että on audi tai bemari tai muu kovan hintaluokan auto. Ja velaton asunto.
Ja kertoilla missä maassa tai saarella vietti viime lomansa.
Jos näin ei ole, mies on ihan p#rseestä.
Ja nainen ajattelee: kiitti mulle riitti!
Alue: Aihe vapaa
Mielestäni henkisen yhteyden ja muiden tärkeiden asioiden lisäksi pitää olla molemminpuolista fyysistä vetovoimaa. Henkinen yhteys on tärkeintä. En siis tarkoita, että satunnaisten panetusta herättävien ihmisten kanssa kannattaa pariutua. Kuitenkin sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa alussa henkinen ja fyysinen puoli toimi, voi se fyysinen vetovoima sammua aivan kokonaan. Toisaalta voimakkaat eroottiset tunteet voivat myöhemmin herätä sellaista ihmistä kohtaan, jota kohtaan ei alussa tuntenut minkäänlaista fyysistä vetoa. Minulla on kokemusta näistä molemmista.