Kuinka nopeasti huomaat treffeillä onko kipinää vai ei?

Noin puolessa tunnissa, joskus jo aikaisemmin. Välillä jo ulkonäkö tökkii niin, että tiedän heti, etten ole kiinnostunut.

Hmmm. Kipinä voi tulla pidemmänkin ajan päästä.

Tosin, viimeksi mies oli käyttänyt vanhoja kuvia ja huijannut pituutensa yli 10cm yläkanttiin. Järkytykseni oli niin iso, että vaivoin sain kahvin juotua. Tuollaisessa tapauksessa se kipinän myöhemmin syttymisen mahdollisuus on kyllä menetetty.

Puolisen tuntia kertoo tekeekö mieli pussata, pussailu sit onko kipinää (eli eka treffien loppu jos tekee mieli).

Mulle niin, että tiedän sekunnissa jos sitä ei varmasti ole.

Vierailija kirjoitti:

Puolisen tuntia kertoo tekeekö mieli pussata, pussailu sit onko kipinää (eli eka treffien loppu jos tekee mieli).

En oo koskaan kyllä halunnut alkaa heti pussailemaan deitin kanssa vaikka olisi kivaa ja hän miellyttäisi oikeasti silmää.

Vierailija kirjoitti:

Mulle niin, että tiedän sekunnissa jos sitä ei varmasti ole.

Melkoinen "ihmisasiantuntija" XD

Vaihtelee, mutta yleensä samalla sekunnilla kuin kohtaan treffikumppanin (jos siis ei ole aiemmin tavattu livenä). Joka tapauksessa joidenkin minuuttien sisään kohtaamisesta.

5min riittää

Minäkin tiedän ihan sekunnin murto-osassa, jos sitä ei ole. Siksi en jaksa enää nettideittailla, siitä tulee niin paljon hukkaan heitettyä aikaa. Livenä voi nähdä kymmeniä tai satoja miehiä ohimennen ja pystyy huomaamaan tehokkaammin sen, voisiko niistä jonkun kanssa olla jotakin.

Vierailija kirjoitti:

Mulle niin, että tiedän sekunnissa jos sitä ei varmasti ole.

Alamme pikkuhiljaa ymmärtää, miksi sinkkuja on niin paljon nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle niin, että tiedän sekunnissa jos sitä ei varmasti ole.

Melkoinen "ihmisasiantuntija" XD

Ei tarvitse ollakaan ihmisasiantuntija, eikä tietää ko miehestä mitään, edes nimeä, tietääkseen, onko kemiaa vai ei. Se on fyysinen asia ja tiedän täysin varmasti nopealla vilkaisulla, tunnenko jonkun näkemäni miehen fyysisesti puoleensavetäväksi vai en.

Ymmärrän sen, jos ulkonäkö on itsessään turnoff, mutta ei ihmisestä kyllä minuutin juttelulla saa minkäänlaista kuvaa. Jos on vähänkään ruosteisempi deittitaitojensa kanssa niin edes yliekstrovertismi ei käynnisty parissa minuutissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle niin, että tiedän sekunnissa jos sitä ei varmasti ole.

Alamme pikkuhiljaa ymmärtää, miksi sinkkuja on niin paljon nykyään.

Hyvä jos vihdoin ymmärrät.

Jotta naisena voisin kuvitella ryhtyväni miehen kanssa intiimiin suhteeseen, pitää sen miehen olla mielestäni tietyllä tavalla puoleensavetävä. Ystävyyssuhteeseen voisin ryhtyä monen muunkin kanssa, mutta silloin ei harrasteta seksiä todellakaan.

Hämmästyttää että joku mies edes haluaisi naisen kanssa suhteeseen, jos se nainen ei ole hänestä seksuaalisesti kiinnostunut. Eikö miehillä ole muuten yhtään kavereita?

Parissa minuutissa tietää onko kemiaa. Sen jälkeen vou sitten reputtaa vielä muista syistä.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sen, jos ulkonäkö on itsessään turnoff, mutta ei ihmisestä kyllä minuutin juttelulla saa minkäänlaista kuvaa. Jos on vähänkään ruosteisempi deittitaitojensa kanssa niin edes yliekstrovertismi ei käynnisty parissa minuutissa.

Juttelu ei aikaansaa kemiaa minulle. Sitä kemiaa on joko sen miehen ja minun vålillä fyysisesti tai ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle niin, että tiedän sekunnissa jos sitä ei varmasti ole.

Melkoinen "ihmisasiantuntija" XD

Ei tarvitse ollakaan ihmisasiantuntija, eikä tietää ko miehestä mitään, edes nimeä, tietääkseen, onko kemiaa vai ei. Se on fyysinen asia ja tiedän täysin varmasti nopealla vilkaisulla, tunnenko jonkun näkemäni miehen fyysisesti puoleensavetäväksi vai en.

Videopuhelu ennen treffejä säästää monelta pettymykseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle niin, että tiedän sekunnissa jos sitä ei varmasti ole.

Melkoinen "ihmisasiantuntija" XD

Ei tarvitse ollakaan ihmisasiantuntija, eikä tietää ko miehestä mitään, edes nimeä, tietääkseen, onko kemiaa vai ei. Se on fyysinen asia ja tiedän täysin varmasti nopealla vilkaisulla, tunnenko jonkun näkemäni miehen fyysisesti puoleensavetäväksi vai en.

Videopuhelu ennen treffejä säästää monelta pettymykseltä.

Se on parempi kuin kuva, muttei riitä kertomaan, onko kemiaa. Minulla esimerkiksi miehen tapa liikkua ja elehtiä ja olla vuorovaikutuksessa kanssani, hånen ryhtinsä ja katsekontaktinsa, se miltä hänen sormensa näyttävät jne kaikki luovat sitä kokonaiskuvaa. Lisäksi voisin vannoa, että ihmisillä on olemassa jokin aura tai energiakenttä, joka vaikuttaa siihen, onko miehellä kemiaa juuri minun kanssani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle niin, että tiedän sekunnissa jos sitä ei varmasti ole.

Alamme pikkuhiljaa ymmärtää, miksi sinkkuja on niin paljon nykyään.

Hyvä jos vihdoin ymmärrät.

Jotta naisena voisin kuvitella ryhtyväni miehen kanssa intiimiin suhteeseen, pitää sen miehen olla mielestäni tietyllä tavalla puoleensavetävä. Ystävyyssuhteeseen voisin ryhtyä monen muunkin kanssa, mutta silloin ei harrasteta seksiä todellakaan.

Hämmästyttää että joku mies edes haluaisi naisen kanssa suhteeseen, jos se nainen ei ole hänestä seksuaalisesti kiinnostunut. Eikö miehillä ole muuten yhtään kavereita?

Me anteeksi yleistykseni me miehet emme ole niin tuomitsevia,. että tekisimme poikkeuksetta muutamassa sekunnissa sen päätöksen, että onko toisesta jatkoon vai ei. - Totta kai aina on poikkeuksia mutta kyllä useimmiten tarvitsee pidemmän ajan kuin vajaa puoliminuuttia asian tiedostamiseen. - Ja vielä todennäköisesti yhtä nopeata kuin miellyttävän ensivaikutelman voi antaa niin sen voi kadottaa.

Olen kokenut vain kerran lähes välittömästi fyysistä vetoa mieheen. Myös henkisesti meillä kolahti tosi syvällisellä tasolla. En ole kokenut vastaavaa kenenkään toisen kanssa. En kuitenkaan uskaltanut enkä halunnut valita häntä. Olen tehnyt hyvin turvallisuushakuisia ratkaisuja elämässäni.

Olen varmaan jo liian monta kertaa uskonut luullut varmaksi, että ihastukseni kohde kokee minusta suunnilleen saman kuin minä hänestä huomatakseni, ettäettä taas jälleen kerran olin väärässä. - Ja sen kerran kun toinen on ollut kiinnostunut minusta olen itse kokenut, ettei minua hän kiinnosta. Mitä tässä voi tehdä kuin huomata, että taas on elänyt yhden vuoden lisää sinkkuna.