Lue keskustelun säännöt.
Kuinka nopeasti huomaat treffeillä onko kipinää vai ei?
Selviääkö asia jo ensimmäisen minuutin aikana vai tuleeko fiilis vasta hieman pidemmän jutustelun aikana?
Kommentit (354)
Ensivaikutelman voi antaa vain kerran.
Patologiset hurmurit osaavat tämän pelin...
Kannattaa kuunnella sitä omaa intuitiota, jos se on liian hyvää ollakseen totta, niin ei se olekaan totta.
Miehet näköjään etsii edelleen sitä kävelevää reikää. P-a pitää saada ensitreffeillä. Menisivät maksullisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju vahvistaa hyvin sen kuinka pelimiehelle riittää se 5-10 minuuttia sanoa ne asiat mitkä nainen haluaa kuulla. Sitten onkin jo pöksyt märkänä ja seuraavaksi saakin sitten haukkua kaikki miehet sioiksi.
Olet lukenut huonosti ketjua. Ne miehet osaavat myös eleillään kertoa olevansa kiinnostuneita. Hymyilevät, katsovat silmiin, huomioivat. Jos on kiinnostunut toisesta, pupillit suurenevat. En tiedä voiko tuota huijata mitenkään.
Ne laajentuneet pupillit voivat viitata myös huumeidenkäyttöön.
Lähti vaatteet pois kummaltakin 15 minuutissa, sattuuhan sitä.
Mulle tämä on ihan hirveän vaikea asia. Tietyssä vaiheessa kiertoa mulla on kemiaa ihan hirveän monen kanssa, ja toisessa vaiheessa kiertoa kemiaa ei ole kenenkään kanssa. Siinä mielessä olen täysin hormonien vietävissä. Ja sen takia lähestyn asiaa siltä kantilta, että tutustun rauhassa. Vasta jos kemiaa ei ole edes silloin kun muuten kaikki kaksjalkaiset kanoista tikapuihin kelpaisi, niin sitten voin sanoa, että sitä ei todellakaan ole.
Onneksi ei tarvitse miettiä mokomaa asiaa kun on naimisissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No naisten pinnallisuus suhteissa tuli ainakin tämän ketjun myötä täysin selväksi. Eli naiset miksi te selitätte jostain henkisestä yhteydestä ja älykkyydestä, kun ne eivät näytä vaikuttavan?
Millä perusteella vain naiset ovat pinnallisia, kun myös fyysisellä vetovoimalla on merkitystä, mutta ilmeisesti miesten kohdalla on ihan ok, että ei kiinnostu naisesta, jonka fyysinen olemus ei herätä mitään seksuaalista mielenkiintoa?
Se on nuo kaksoisstandardit. On törkeää jos nainen ei kiinnostu jokaisesta kuselta haisevasta puliukosta, mutta on ihan ok ja normaalia että miehet ei kiinnostu esimerkiksi naisesta jolla on hieman ylipainoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Treffimaailma on tosi karu. Kyllähän normaalielämässä käy usein niin, että aluksi joku tyyppi ei natsaa yhtään, mutta pikku hiljaa sitten alkaakin olemaan ihan ok ja jopa kiinnostava. Esim työelämässä näin käy usein. Ei kenestäkään voi sekunnissa tietää mitään. Ulkonäköönkin tottuu, kun useammin tapaa.
Suomessa kun mies menee treffeille niin 90% varmuudella nainen on lihava. Jos nainen nyt sattuu olemaan hoikka ja vielä kaunis niin 99% varmuudella hän on psykoottinen ja odottaa vain oikeaa hetkeä iskeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset aina ulvoo kun miehet on hirveen tuomitsevia ja bää bääh..
Lukee näitä kommentteja, niin saa mielikuvan että naisethan ne vasta kovaa tuomitseekin.
No. Huomaan alle 20 sekunnissa naisesta onko kiinnostunut. Sellaisesta naisesta josta itse kiinnostunut ottamaan ruon 20 sekuntia asiaa selvää. Alle minuutissa tiedän tulenko panemaan häntä. Mutta siihen menee ainakin 5 minuuttia että tietää panenko tänä iltana/yönä.
Voi olla etten osaisi kaikkia naisia lukea, mutta en mä niitä panekaan. Valkkaan aina yökerhostakin hyvännäköisen naisen keyä katson. Hyvännäköisyys miutareilla peppu, kasvot, hoikkuus.
Olen niin komea, miellyttävä ja hauska, että hyvin on irronnut. Sitten kun on pukilla, niin kannattaa hyväillä sormella peppua. Siitä huomaa saako kakkosta, ti jos nyt itsestä siltä tuntuu niin antaa naisen ottaa suuhun, häpi ending saakka. Pannessa ei kannata olla liian herrasmies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Treffimaailma on tosi karu. Kyllähän normaalielämässä käy usein niin, että aluksi joku tyyppi ei natsaa yhtään, mutta pikku hiljaa sitten alkaakin olemaan ihan ok ja jopa kiinnostava. Esim työelämässä näin käy usein. Ei kenestäkään voi sekunnissa tietää mitään. Ulkonäköönkin tottuu, kun useammin tapaa.
Parisuhdetta harvemmin muodostetaan siltä pohjalta, että "ulkonäköön tottuu". Useimmat toivovat jonkinlaista keskinäistä vetovoimaa, ja jos sitä ei ole, ei sitä myöskään mistään myöhemmin ilmaannu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon käynyt 2 v n 100 eri treffeillä. Aika harva alkoi tökkimään, alle 10%.
Jos oli ihan ok olla, suostuin tokille treffeille.
Seurustelin muistaakseen 5 kanssa. Vika oli sellainen, mentiin illanistujaisiin, puutarhajuhliin ja tapasin siellä nykyisen miesystäväni.
Se mies, kenen kanssa menin, näki ex.n siellä ja nopeasti mies jätti minut ja palasi ex n kanssa yhteen.
Ovat sittemmin eronneet
Nopeimmillaan sen on havainnut saman tien kun deitti on avannut suunsa, tai jopa ennen sitä jos se on ollut kovin eri näköinen kuin kuvissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, sen näkee hyvin nopeasti jos vetovoimaa EI tule olemaan.
En muista että olisin ikinä joutunut viittä minuuttia kauemmin tällaista pohtimaan. Pari kertaa on kyllä käynyt niin että deitti on ollut sinänsä niin "sopiva" ja periaatteessa ihan mukava että on ollut vaikea hyväksyä, ettei tuntunut miltään, ja sitten on yrittänyt vielä toisien treffien verran. Se on kuitenkin aina ihan turhaa.
En lähde treffeille jos kipinää ei ole, kyl sen tietää jo kuvista/jutuista. M50+
Itse taas sanoisin, että nuorena aikuisena sinkkuna suurin virhe oli langeta niihin, joiden kanssa homma alkoi heti kättelyssä sujumaan liian hyvin - ja kipinää oli roihuiksi saakka. Nää jutut ei ikinä kestäneet kovinkaan kauan. Kyllä se runsas kokemus näkyy - mutta se että tyypillä on kokemusta monien tyyppien pyörittämisestä ei taida olla seurusteluasioissa mikään meriitti.
Avioon päädyin sen tyypin kanssa, jonka kanssa alku oli hyvinkin takkuinen. Puhelinnumerot ja ekat suudelmat vaihdettiin vasta kun oltiin jo hyvän aikaa toisemme tiedetty, eikä siitäkään vielä alkanut seurustelu.
Vierailija kirjoitti:
Itse taas sanoisin, että nuorena aikuisena sinkkuna suurin virhe oli langeta niihin, joiden kanssa homma alkoi heti kättelyssä sujumaan liian hyvin - ja kipinää oli roihuiksi saakka. Nää jutut ei ikinä kestäneet kovinkaan kauan. Kyllä se runsas kokemus näkyy - mutta se että tyypillä on kokemusta monien tyyppien pyörittämisestä ei taida olla seurusteluasioissa mikään meriitti.
Avioon päädyin sen tyypin kanssa, jonka kanssa alku oli hyvinkin takkuinen. Puhelinnumerot ja ekat suudelmat vaihdettiin vasta kun oltiin jo hyvän aikaa toisemme tiedetty, eikä siitäkään vielä alkanut seurustelu.
Ei se runsas kokemus minusta automaattisesti mikään häpeäkään ole, ei kummallekaan sukupuolelle. Oleellisempaa on, miten on kohdellut ihmisiä ja mitä on kaikesta oppinut. Tähän mennessä tasapainoisin ja kypsin suhteeni on tämä nykyinen jossa molemmilla on takanaan paljon elettyä elämää. Huonoin ja hankalin suhteeni sen sijaan oli mieheen joka oli seurusteluasioissa hyvin kokematon ja erittäin naiivi. Siinä joutui vääntämään ihan typeristä asioista.
Millä perusteella vain naiset ovat pinnallisia, kun myös fyysisellä vetovoimalla on merkitystä, mutta ilmeisesti miesten kohdalla on ihan ok, että ei kiinnostu naisesta, jonka fyysinen olemus ei herätä mitään seksuaalista mielenkiintoa?