Kuinka nopeasti huomaat treffeillä onko kipinää vai ei?
Selviääkö asia jo ensimmäisen minuutin aikana vai tuleeko fiilis vasta hieman pidemmän jutustelun aikana?
Kommentit (354)
Minuutti on kyllä liian pitkä aika. Jos tarvitsee minuutin miettimiseen, niin silloin on väärä treffikumppani, omasta mielestä.
Tiedän heti, mikäli kipinää ei ole, eikä ikinä tule miehen ulkoisen habituksen vuoksi.
Jos kipinää on, niin puolen tunnin kahvittelun aikana selviää, mikäli kipinä ei kanna seuraaville treffeille.
Kyllä sen useimmiten huomaa alle vartissa. Ei siinä tarvitse edes mitään elämäntarinaansa vuodattaa kun se kemia tulee pääosin ihan siitä, miten ihminen puhuu, nauraa ja elehtii. Pahimmat treffit ovat olleet sellaisia joissa on tiennyt jo välittömästi kohdattaessa, että ei tule kauppoja, ja sitten ei kuitenkaan ole kehdannut sanoa sitä heti vaan on kärvistellyt tunnin ajan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sen useimmiten huomaa alle vartissa. Ei siinä tarvitse edes mitään elämäntarinaansa vuodattaa kun se kemia tulee pääosin ihan siitä, miten ihminen puhuu, nauraa ja elehtii. Pahimmat treffit ovat olleet sellaisia joissa on tiennyt jo välittömästi kohdattaessa, että ei tule kauppoja, ja sitten ei kuitenkaan ole kehdannut sanoa sitä heti vaan on kärvistellyt tunnin ajan.
Lisäisin että se vaikeasti määriteltävä perstuntuma on tarkkuudessaan ihan lyömätön, siis että jos sitä kipinää ei heti ole niin ei sitä myöskään myöhemmin tule. Olin yhden miehen kanssa peräti kolme kertaa treffeillä sen takia että hän oli periaatteessa ihan täydellinen, sopivat kiinnostuksen kohteet ja luonne ja ulkonäkö, joten en vaan millään halunnut uskoa että en kiinnostu tästä ihmisestä. Lopulta piti todeta että ei pysty kun ei tuntunut miltään.
Mulla oli kerran kahvilatreffit miehen kanssa jolla oli universumin ärsyttävin nauru. Tämä ilmeni kolme minuuttia pöytään istumisen jälkeen kun sanoin jotain mille se alkoi hirnua. Se oli sitten siinä. Kiltisti join kyllä kahvin loppuun ja varoin sanomasta mitään kovin hauskaa.
Kemiat tietää sekunneissa. Siksi en käy enää koskaan sellaisilla treffeillä, joita ennen ei ole kipinää jo olemassa. Nämä nettideittailut ovat ajanhukkaa!
Suomalainen mies
Vaihtelee, ehdottoman ei ikinä, tunnistaa välittömästi. Joskus tapasin yhtä kivaa miestä muutaman kerran kun ajattelin josko nariseva hiljainen ääni lakkaisi häiritsemästä, mutta se häiritsi vaan liikaa. Nykyisen kanssa varsinaisesti kolahti ehkä muutamien treffien jälkeen, mutta heti tuntui mukavalta ja helpolta olla hänen kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli kerran kahvilatreffit miehen kanssa jolla oli universumin ärsyttävin nauru. Tämä ilmeni kolme minuuttia pöytään istumisen jälkeen kun sanoin jotain mille se alkoi hirnua. Se oli sitten siinä. Kiltisti join kyllä kahvin loppuun ja varoin sanomasta mitään kovin hauskaa.
Tämä on yksi syy miksi tinder treffeistä ei tule mitään. Enkä enää käytä Tinderiä. Kun menee tapaamaan jotain tyyppiä josta ei tiedä yhtään mitään niin harvoin löytyy samaa taajuutta tai vuorovaikutus ei pelaa yksiin. Se on vaan kauheaa ajanhukkaa.
Eri asia kun tutustuu vaikka harrastusten kautta ja näkee toisen eleet ja olemuksen monipuolisemmin ennen kuin ryntää treffeille. Silloin On Huomattavasti paremmat mahdollisuudet onnistua.
Erään naisen kanssa päädyttiin chattaileen treffisivustolla. Myöhemmin jatkettiin somessa . Ei suostunut antamaan kuvaansa koska sisäinen kauneus. Treffeillä oli sitten ihan mummoni näköinen ja ilmoitettua vanhempi. Ei kuitenkaan mummoni ikäinen.
Toisessa tapauksessa tultiin hyvin juttuun. Myöhemmin todettiin ettei ole sellaista kipinää mutta ollaan yhä ystäviä. 10 v takana.
5 vuotta kun on yhdessä ja asuu saman katon alla, niin voi ehkä tehdä lopullisia päätöksiä asiasta. Hetkelliset ihastukset on höpöä ja toinen voi vaikka koijata rakkautta rasian perässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihmisestä. Joskus riittää puoli sekuntia ja joskus menee muutama minuutti. Minulla on hyvä intuitio.
Kai intuitiokin perustuu aistihavaintoihin? Jos näin ei olisi, sinut voisi laittaa satunnaisen miehen kanssa samaan tilaan kaikki aistit ns. blokattuna, ja tietäisit siitä huolimatta onko kipinää vai ei, jopa puolessa sekunnissa.
Toisekseen, kysymys oli siitä kuinka kauan treffeillä kestää huomata onko kipinää vai ei. Jos noin nopeasti kuin 0.5 sekunnissa, tai muutamassa minuutissakin, pystyt tekemään huomion ettei kipinää ole, ihmettelen miten olet kyseisille treffeille päätynyt? Kai sinne päätyminen on edellyttänyt sen verran kanssakäymistä, että "intuitiosi" olisi kertonut ettei kannata, kipinää ei ole.
Jos ei ole luonteeltaan intuitiivinen ihminen (kokonaisuuksien hyvä hahmotuskyky ja hyvä mielikuvitus) intuitio (joka on kyllä kaikilla) antaa huonomman tuloksen kuin sattuma.
Vierailija kirjoitti:
Kemiat tietää sekunneissa. Siksi en käy enää koskaan sellaisilla treffeillä, joita ennen ei ole kipinää jo olemassa. Nämä nettideittailut ovat ajanhukkaa!
Suomalainen mies
Miten sitä kipinää voi olla olemassa ennen ensimmäisiäkään treffejä? Ihminen voi olla kuvassa hyvän näköinen ja kuulostaa viesteissä mukavalta ja kemiaa ei silti välttämättä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle niin, että tiedän sekunnissa jos sitä ei varmasti ole.
Melkoinen "ihmisasiantuntija" XD
Ei tarvitse ollakaan ihmisasiantuntija, eikä tietää ko miehestä mitään, edes nimeä, tietääkseen, onko kemiaa vai ei. Se on fyysinen asia ja tiedän täysin varmasti nopealla vilkaisulla, tunnenko jonkun näkemäni miehen fyysisesti puoleensavetäväksi vai en.
Videopuhelu ennen treffejä säästää monelta pettymykseltä.
Se on parempi kuin kuva, muttei riitä kertomaan, onko kemiaa. Minulla esimerkiksi miehen tapa liikkua ja elehtiä ja olla vuorovaikutuksessa kanssani, hånen ryhtinsä ja katsekontaktinsa, se miltä hänen sormensa näyttävät jne kaikki luovat sitä kokonaiskuvaa. Lisäksi voisin vannoa, että ihmisillä on olemassa jokin aura tai energiakenttä, joka vaikuttaa siihen, onko miehellä kemiaa juuri minun kanssani.
Ihmiset haistavat toistensa immuunijärjestelmän. Jos immuunijärjestelmät ovat erilaiset niin toisen haju aiheuttaa positiivisen tunteen. Eli kemiaapa hyvinkin, ja kaikki tapahtuu alitajuisesti.
Seksuaalivalintaan vaikuttavat geenit vaikuttavat vain mieltymyksiin, ei siihen tuleeko tervettä jälkikasvua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisen tuntia kertoo tekeekö mieli pussata, pussailu sit onko kipinää (eli eka treffien loppu jos tekee mieli).
En oo koskaan kyllä halunnut alkaa heti pussailemaan deitin kanssa vaikka olisi kivaa ja hän miellyttäisi oikeasti silmää.
Useimmat eivät halua.
Tämä ketju vahvistaa hyvin sen kuinka pelimiehelle riittää se 5-10 minuuttia sanoa ne asiat mitkä nainen haluaa kuulla. Sitten onkin jo pöksyt märkänä ja seuraavaksi saakin sitten haukkua kaikki miehet sioiksi.
Vierailija kirjoitti:
PP -eli pystyykö pussaamaan? Sitä mietin ensimmäisenä. Välillä joku typerä töksäytys saa kiinnostuksen häviämään välittömästi. Eräs mies esim. sanoi 10min jälkeen pettäneensä exäänsä. Miksi hän sanoi sen treffeillä? Noin tyhmää en huolinut.
Mulla on ekana että pystyisinkö halaamaan. Jos se onnistuu ja tuntuu hyvältä, voin vasta edetä tohon pussaamis asiaan.
Aloin itse jokin aika seurustella työpaikalta tutun miehen kanssa. Tutustuimme oikeasti jo muutama vuosi sitten, ja vaikka silloin ei vielä ollut mitään romanttista, niin silti jo silloin ensitapaamisella synkkasi ihan poikkeuksellisen hyvin - tultiin hyvin juttuun ja hänen kanssaan oli todella hauskaa ja rentoa olla. Yksinkertaisesti siis viihdyttiin yhdessä keskimääräistä paremmin. Joten kyllä sen oikeastaan jo ensitapaamisella huomaa, miten hyvin synkkaa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju vahvistaa hyvin sen kuinka pelimiehelle riittää se 5-10 minuuttia sanoa ne asiat mitkä nainen haluaa kuulla. Sitten onkin jo pöksyt märkänä ja seuraavaksi saakin sitten haukkua kaikki miehet sioiksi.
Olet lukenut huonosti ketjua. Ne miehet osaavat myös eleillään kertoa olevansa kiinnostuneita. Hymyilevät, katsovat silmiin, huomioivat. Jos on kiinnostunut toisesta, pupillit suurenevat. En tiedä voiko tuota huijata mitenkään.
Kyllä se aika lailla heti tulee.
Laitoin deittisivustolla viestin miehelle, jolla oli mun mielestä mielenkiintoinen profiiliteksti. Kuvaa ei ollut. Hän vastasi ja alettiin kirjotella. Kun oli kirjoteltu jonkin aikaa, kutsuin hänet kahville. Kasvokuvat oli tässä vaiheessa vaihdettu.
Kun näin hänet ekaa kertaa ajattelin, että voi ei. Ihan "eri paria" ollaan. Juotiin kuitenkin ne kahvit ja vietettiin yhdessä mukava ilta. Mua alkoi jo vähän kiinnostaa "siinäkin mielessä", mutta tulkitsin niin, että häntä ei kiinnosta ku kaveripohjalta kirjottelu ja satunnainen hengailu. Ei edes halattu erotessa.
Siksi olinkin vähän hämmentynyt, kun hän seuraavana päivänä kiitteli tapaamisesta ja kertoi miettineensä, että mitä tapahtuis, jos hän suutelis mua.... Totesin, että tuu uudestaan käymään, ni kokeillaan.
Nyt on seurusteltu 1,5 vuotta ja todellakin on sitä kemiaa. Edelleen ulkoisesti ollaan "eri paria", mutta hyvin samalla aaltopituudella. Seksi on loistavaa.
Avoimin mielin, eikä pidä olettaa mitään toisen puolesta.
PP -eli pystyykö pussaamaan? Sitä mietin ensimmäisenä. Välillä joku typerä töksäytys saa kiinnostuksen häviämään välittömästi. Eräs mies esim. sanoi 10min jälkeen pettäneensä exäänsä. Miksi hän sanoi sen treffeillä? Noin tyhmää en huolinut.