Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voiko koulu velvoittaa lasta tuomaan tyhjän maitopurkin askartelua varten?
11.12.2022 |
Hesarin kommenttiosiossa yksi opettaja valitti, kuinka ajat on muuttunut. Yksi mainituista esimerkeistä oli, että nykyään ei enää voi tuosta vaan sanoa lapsille että tuokaahan huomenna tyhjä maitopurkki kouluun askartelua varten, vaan asia täytyy hoitaa viestimällä vanhempien kanssa. Ja mikä pahinta, kaikki ei kuulemma laita kiltisti sitä maitopurkkia lapsensa mukana kouluun vaan jotkut vanhemmat kehtaa esim. valittaa, ettei heillä juoda maitoa.
Siis täh? Perusopetus on ollut maksutonta jo ties kuinka kauan eikä oppilaita voi edellyttää tuomaan kotoaan mitään tiettyjä tarvikkeita askartelua varten. Eniten korvaani särähti kuitenkin tiukka aikataulu: maitotölkki pitäisi tuoda kouluun jo seuraavana päivänä. Missä välissä esim. iltatöitä tekevän yh:n, jonka kotona ei juoda maitoa, pitäisi hankkia tyhjä tölkki lapselleen? Kaikki ei asu lähellä kauppaa eikä naapureiden ovikellojakaan oikein sovi soitella myöhään illalla tällaisen asian takia.
Kommentit (419)
Koulun ruokalasta saa kyllä vielä nykyisinkin maitopurkkeja, ja siivoojilta tyhjiä vessapaperirullia. Mutta ei tule enää kananmunakennoja, koska kouluissa ei enää yleensä valmisteta ruokaa vaan vain jaetaan.
18:n kirjoitus on silkkaa satua, sillä edes syvimmällä maaseudulla ei joka huushollista löydy sienikoria ja veistä, saati sitten silmälappua ja miekkaa. Jotain on perusteellisesti pielessä kodin ja koulun yhteistyössä, jos koulu esittää kohtuuttomia vaatimuksia.
14:n isosisko kävi koulunsa 1950-luvulla, sillä omana kouluaikanani 1960-luvulla käsityötarvikkeet saatiin aina koulusta. Eikä kansakoulussa ommeltu housuja, vaan vasta kansalaiskoulun puolella. Vai olisiko sittenkin ollut kyse maksullisesta oppikoulusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuri tuollaisten vanhempien takia säälin opettajia. Miettikää kuinka järjetöntä tuostakin on tehdä ongelma? Ihan käsittämätöntä ja tulee kyllä vajaa kuva ihmisestä.
Opettajasta vai vanhemmasta?
Olen ollut sijaisopettajana monessa koulussa, mutta en muista, että missään olisi pyydetty tuomaan kouluun maitopurkkeja, ei edes omien lasten kouluaikoina. Niitähän saa koulun ruokalasta joka koulupäivä!
Monissa kouluissa on ollut kasa viilipurkkeja ja muuta sellaista kasa askartelua varten. En tiedä, onko ne joskus tuotu oppilaitten kotoa vai mistä.
Miksi se on valittamista, jos kotona ei juoda maitoa? Meillä lapsi oli maidolle allerginen ja on yhä aikuisena. Minä taas en ole lapsenakaan juonut maitoa ja aikuisena todettiin paha maitovamma, eikä mieskään juo. Ei me olisi sitä yhden päivän varoitusajalla voitu saada ja ei voi velvoittaa että ostetaan kaupasta täysi purkki ja kaadetaan pois. Mehupurkki tietysti ajaa saman asian, mutta eihän kaikilla edes tyhjene päivässä, ei se maitopurkkikaan jos vaikka meillä joku esim. kahvimaitoa käyttäisikin.
Vierailija kirjoitti:
Juuri tuollaisten vanhempien takia säälin opettajia. Miettikää kuinka järjetöntä tuostakin on tehdä ongelma? Ihan käsittämätöntä ja tulee kyllä vajaa kuva ihmisestä.
Niin. Tuo on vain sen opettajan näkökulma asiaan. Mulla on vain kaksi lasta, mutta mies oli matkatöissä, joten hoidin kaiken usein yksin.
Jumppatuntien sisältö paljastui todella aina viime tipassa, välillä niin, että oltiin jo lähdetty kotoa, pakko pakata kaikki vaihtoehdot mukaan, ajaa luistelukentän laidalle ja alkaa tutkia, onko luistelua vai eikö ole.
Todella usein tuli valtavia sepustuksia, joissa oli asiaa yhden rivin verran ja se rivi piti etsiä sieltä höpötyksen seasta.
Viestien otsikko ei vastannut viestin otsikkoa eli aina piti kahlata läpi kaikki.
Viesteihin tuli muutoksia, joten taas piti kahlata kaikki ja tehdä lista uusiksi.
Mitä ihmeellisimpiä pyyntöjä tuli myöhään. Kello 19.50 käsky lähettää lapselle seuraavana aamuna 7.50 miekka, silmälappu ja punapilkullista kangasta. Mies työmatkalla, ekaluokkalaisen viisivuotias sisko oli jo nukkumassa, kangaskauppa menee kiinni kello 20.
Mun kuopus on jo lukiossa, mutta hänellä oli yhdellä kurssilla teatteriesitys ja siihen tulikin yhtäkkiä viime hetken aikataulumuutoksia. Yhtäkkiä olikin harjoituksia niin, että hän ei päässyt sovittuun tapaamiseen (kesätyöpaikasta) tai lääkäriin (koska aika oli varattu Wilman mukaan).
Joskus mietin että kuvitteleeko koulu, ettei oppilailla tai vnahemmilla ole ikinä mitään muuta elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Melko outo perhe, jos ei lainkaan ikinä käytetä maitoa, kauramaitoa tms, purkkijugurttia tai tuoremehuja. Samat purkit kaikissa.
Itse asiassa kyllä. Maito- ja usealle viljalle allergisen perheessä ei käytetä mitään noista. Mehua kyllä, mutta ei sitä purkkimallia ole kotona seuraavaksi päiväksi tyhjänä. Jos tietää esim. viikkoa ennen, sitten voi ostaa sitä tiettyä mehua ja ehtii tyhjentyä purkki.
Tämä meidän jo aikuinen edelleen moniallerginen lapsi ei juo mitään muuta kuin vettä ja mustaa teetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melko outo perhe, jos ei lainkaan ikinä käytetä maitoa, kauramaitoa tms, purkkijugurttia tai tuoremehuja. Samat purkit kaikissa.
Itse asiassa kyllä. Maito- ja usealle viljalle allergisen perheessä ei käytetä mitään noista. Mehua kyllä, mutta ei sitä purkkimallia ole kotona seuraavaksi päiväksi tyhjänä. Jos tietää esim. viikkoa ennen, sitten voi ostaa sitä tiettyä mehua ja ehtii tyhjentyä purkki.
Tämä meidän jo aikuinen edelleen moniallerginen lapsi ei juo mitään muuta kuin vettä ja mustaa teetä.
Meille ostetaan ainoastaan Lidilin lasipulloissa olevia mehuja ja niitäkin vain kun ovat tarjouksessa. Muut mehut teen itse, niihin samaisiin lasipulloihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan helvetin rasittavaa. Koko ajan pitää olla jotain pakkaamassa. Sieniveitsi ja kori. Miekka, silmälappu ja pallollista kangasta. Purkkia, kippoa, kappoa.
Ja aina se pyyntö tulee todella viime tingassa. Pahimmillaan edellisenä iltana kun kaupat on menossa kiinni.
Meillä esimerkiksi ei syödä jugurttia. Jos syödään, syödään Lidlin isoista purkeista. Eli meillä ei yksinkertaisesti ole jugurttipurkkeja. Tai viilipurkkeja. Eikä juuri säilykepurkkejakaan.
Juuri sinunlaiset ihmiset on rasittavia. Jos sun lapses tarvitsee yhden helvetti viilipurkin kouluun, sinä voit ostaa yhden helvetti viilipurkin kaupasta sitä varten, vaikka muuten söisitte lidlin isoista purkeista jogurtteja tai Hermuliinitädin omatuottamia luomulaktoosittomia kotiviilejä pahvirasioista.
Helvetti. Ihmiset on raskaita.
Ja voisko asian nähdä niin että sun lapsi pääsee sienimetsään, esiintymään, ompelemaan, askartelemaan jne ilman että se oikeasti tuottaa sulle juurikaan mitään vaivaa. Ja tosi pienet osaa hankkia noi jo itse, meillä osasi jo 4 v laittaa itse jemmaan vessapaperirullia kun niitä päiväkotiin pyydettiin.
Helvetti.
Vierailija kirjoitti:
Mun kuopus on jo lukiossa, mutta hänellä oli yhdellä kurssilla teatteriesitys ja siihen tulikin yhtäkkiä viime hetken aikataulumuutoksia. Yhtäkkiä olikin harjoituksia niin, että hän ei päässyt sovittuun tapaamiseen (kesätyöpaikasta) tai lääkäriin (koska aika oli varattu Wilman mukaan).
Joskus mietin että kuvitteleeko koulu, ettei oppilailla tai vnahemmilla ole ikinä mitään muuta elämää.
Koulu ei kuvittele mitään. Se on rakennus ja rakennuksilla ei ole tietoisuutta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollessani peruskoulun toisella tai kolmannella luokalla kouluun piti viedä muistaaksen jugurtti- tai viilipurkki.
Meillä ei syöty jugurttia, ei viiliä tms. Maitoa ei kotona saanut juoda, vain äitini sai juoda maitoa. Meidän lasten piti juoda maitoa koulussa ja kotona vettä.
Minulla ei siis ollut ikinä kouluun vietäväksi maito-, mehupurkkeja. Ei jugurtti-, tai viilipurkkeja.
Opettaja ei uskonut minua vaan oletti minun valehtelevan ja olevan kuriton.
Nämä näkyivät käytös- ja huolellisuusarvosanoissa, kun tuohon aikaan sai melkein kaikki 10 käytöksestä ja huolellisuudesta.
Kotona tietenkin tuli selkään, kun käytös oli vain 8.
Kauheita aikoja, pienenä koululaisena en voinut käsittää tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä meidän jo aikuinen edelleen moniallerginen lapsi ei juo mitään muuta kuin vettä ja mustaa teetä.
Helvetti. En ihmettele kun opet repii mieluummin päänsä irti kuin enää pyytää mitään. Helpompi olla vaan tekemättä mitään niiden kersojen kanssa, kun jokaisella on yksilöllinen syy siihenkin miksi yhden roskapurkin tuominen kouluun ei helvetti millään onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koulun ruokalasta saa kyllä vielä nykyisinkin maitopurkkeja, ja siivoojilta tyhjiä vessapaperirullia. Mutta ei tule enää kananmunakennoja, koska kouluissa ei enää yleensä valmisteta ruokaa vaan vain jaetaan.
18:n kirjoitus on silkkaa satua, sillä edes syvimmällä maaseudulla ei joka huushollista löydy sienikoria ja veistä, saati sitten silmälappua ja miekkaa. Jotain on perusteellisesti pielessä kodin ja koulun yhteistyössä, jos koulu esittää kohtuuttomia vaatimuksia.
14:n isosisko kävi koulunsa 1950-luvulla, sillä omana kouluaikanani 1960-luvulla käsityötarvikkeet saatiin aina koulusta. Eikä kansakoulussa ommeltu housuja, vaan vasta kansalaiskoulun puolella. Vai olisiko sittenkin ollut kyse maksullisesta oppikoulusta?
Ei ollut, vaan kansakoulusta 60-70-lukujen vaihteessa. Se mitä missäkin ommeltiin, riippui ihan opettajasta, aivan kuten nykyäänkin.
Olen 6 vuotta nuorempi kuin siskoni. Me jouduimme ompelemaan itsellemme flanelliyöpuvut 4. luokalla, mutta kankaat tuli sentään koulun puolesta. Oli 2 värivaihtoehtoa. Käyttökelvoton vaate tuli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä pyynnössä on samalla se kasvatuksellinen näkökohta, lapsi oppii ottamaan vastuuta jne. Eipä se vaan kaikilta onnistu, ei muista yms. Ja joo, nykyaikana jooei juoda maitoa yms. On se vaikeaa!
Tuli vaan mieleen ammuvainaan aikaan kun piti askarrella wessapaerihylsyistä, tsissus miten inhosin niitä aikoja! Nyt sentään kysellään tölkkejä ja purkkeja!
Opettajathan eivät viitsi enää just hoitaa sitä kasvatuspuolta eli selittää lapsille, muistuttaa ja varmistaa. Se on rasittavaa.
Vaan he tällää lakanoita Wilmaan viime tipassa ja sysää koko roskan vanhemmille.
Ennen Wilmaa ei voinut tehdä näin, vaan oli pakko hoitaa työnsä.
Pieni korjaus. Opettajan työ on opettaa. Vanhempien kasvattaa.
Ja aloitus on mainio esimerkki siitä, miksi kommunikointi koteihin on nykyään niin ikävää. On itsestäänselvää, että ope hankkii riittävästi purkkeja itse niille, joilta ei löydy kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan helvetin rasittavaa. Koko ajan pitää olla jotain pakkaamassa. Sieniveitsi ja kori. Miekka, silmälappu ja pallollista kangasta. Purkkia, kippoa, kappoa.
Ja aina se pyyntö tulee todella viime tingassa. Pahimmillaan edellisenä iltana kun kaupat on menossa kiinni.
Meillä esimerkiksi ei syödä jugurttia. Jos syödään, syödään Lidlin isoista purkeista. Eli meillä ei yksinkertaisesti ole jugurttipurkkeja. Tai viilipurkkeja. Eikä juuri säilykepurkkejakaan.
Juuri sinunlaiset ihmiset on rasittavia. Jos sun lapses tarvitsee yhden helvetti viilipurkin kouluun, sinä voit ostaa yhden helvetti viilipurkin kaupasta sitä varten, vaikka muuten söisitte lidlin isoista purkeista jogurtteja tai Hermuliinitädin omatuottamia luomulaktoosittomia kotiviilejä pahvirasioista.
Helvetti. Ihmiset on raskaita.
Ja voisko asian nähdä niin että sun lapsi pääsee sienimetsään, esiintymään, ompelemaan, askartelemaan jne ilman että se oikeasti tuottaa sulle juurikaan mitään vaivaa. Ja tosi pienet osaa hankkia noi jo itse, meillä osasi jo 4 v laittaa itse jemmaan vessapaperirullia kun niitä päiväkotiin pyydettiin.
Helvetti.
Jos se tieto tulee edellisenä iltana (kuten se aina tulee) niin kyllä se on jo hemmetin hankalaa. Siellä kotona voi olla pienempiä sisaruksia, joita ei voi jättää sinne yksin vain koska äiti lähtee nyt ostamaan viilipurkkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä pyynnössä on samalla se kasvatuksellinen näkökohta, lapsi oppii ottamaan vastuuta jne. Eipä se vaan kaikilta onnistu, ei muista yms. Ja joo, nykyaikana jooei juoda maitoa yms. On se vaikeaa!
Tuli vaan mieleen ammuvainaan aikaan kun piti askarrella wessapaerihylsyistä, tsissus miten inhosin niitä aikoja! Nyt sentään kysellään tölkkejä ja purkkeja!
Opettajathan eivät viitsi enää just hoitaa sitä kasvatuspuolta eli selittää lapsille, muistuttaa ja varmistaa. Se on rasittavaa.
Vaan he tällää lakanoita Wilmaan viime tipassa ja sysää koko roskan vanhemmille.
Ennen Wilmaa ei voinut tehdä näin, vaan oli pakko hoitaa työnsä.
Pieni korjaus. Opettajan työ on opettaa. Vanhempien kasvattaa.
Ja aloitus on mainio esimerkki siitä, miksi kommunikointi koteihin on nykyään niin ikävää. On itsestäänselvää, että ope hankkii riittävästi purkkeja itse niille, joilta ei löydy kotoa.
Opettajan tehtävänä on tukea ja edistää lasten, nuorten ja aikuisten kasvua, oppimista ja osaamisen kehittymistä. Opettaja tukee yksilöiden kasvua itsenäisiksi ja vastuullisiksi yhteiskunnan jäseniksi, joilla on tarvittavat tiedot ja taidot toimia muuttuvissa toimintaympäristöissä.
Vierailija kirjoitti:
Ollessani peruskoulun toisella tai kolmannella luokalla kouluun piti viedä muistaaksen jugurtti- tai viilipurkki.
Meillä ei syöty jugurttia, ei viiliä tms. Maitoa ei kotona saanut juoda, vain äitini sai juoda maitoa. Meidän lasten piti juoda maitoa koulussa ja kotona vettä.Minulla ei siis ollut ikinä kouluun vietäväksi maito-, mehupurkkeja. Ei jugurtti-, tai viilipurkkeja.
Opettaja ei uskonut minua vaan oletti minun valehtelevan ja olevan kuriton.Nämä näkyivät käytös- ja huolellisuusarvosanoissa, kun tuohon aikaan sai melkein kaikki 10 käytöksestä ja huolellisuudesta.
Kotona tietenkin tuli selkään, kun käytös oli vain 8.Kauheita aikoja, pienenä koululaisena en voinut käsittää tätä.
No eikö tullut mieleen käydä kysymässä purkkia vaikka naapurista tai kysäistä luokkakaverilta, liikenisikö heiltä sinullekin purkki? Tai kurkkia roskiksista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollessani peruskoulun toisella tai kolmannella luokalla kouluun piti viedä muistaaksen jugurtti- tai viilipurkki.
Meillä ei syöty jugurttia, ei viiliä tms. Maitoa ei kotona saanut juoda, vain äitini sai juoda maitoa. Meidän lasten piti juoda maitoa koulussa ja kotona vettä.Minulla ei siis ollut ikinä kouluun vietäväksi maito-, mehupurkkeja. Ei jugurtti-, tai viilipurkkeja.
Opettaja ei uskonut minua vaan oletti minun valehtelevan ja olevan kuriton.Nämä näkyivät käytös- ja huolellisuusarvosanoissa, kun tuohon aikaan sai melkein kaikki 10 käytöksestä ja huolellisuudesta.
Kotona tietenkin tuli selkään, kun käytös oli vain 8.Kauheita aikoja, pienenä koululaisena en voinut käsittää tätä.
No eikö tullut mieleen käydä kysymässä purkkia vaikka naapurista tai kysäistä luokkakaverilta, liikenisikö heiltä sinullekin purkki? Tai kurkkia roskiksista?
Luokkakavereista kukaan ei asu lähelläkään, naapuriin menoonkin pitää sitten herättää se kolmevuotias ja jos asuu omakotitalossa, alanko dyykata sitten pimeässä lasten kanssa vieraiden roskiksia?
eri
Vierailija kirjoitti:
Miksi se on valittamista, jos kotona ei juoda maitoa? Meillä lapsi oli maidolle allerginen ja on yhä aikuisena. Minä taas en ole lapsenakaan juonut maitoa ja aikuisena todettiin paha maitovamma, eikä mieskään juo. Ei me olisi sitä yhden päivän varoitusajalla voitu saada ja ei voi velvoittaa että ostetaan kaupasta täysi purkki ja kaadetaan pois. Mehupurkki tietysti ajaa saman asian, mutta eihän kaikilla edes tyhjene päivässä, ei se maitopurkkikaan jos vaikka meillä joku esim. kahvimaitoa käyttäisikin.
Jos et olisi järjenköyhä, tajuaisit, että se purkki tyhjenee heti, kun sisällön kaataa vaikka kannuun, kulhoon, kattilaan tai muuhun astiaan. Sitä ei siis ole pakko tyhjentää viemäriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan helvetin rasittavaa. Koko ajan pitää olla jotain pakkaamassa. Sieniveitsi ja kori. Miekka, silmälappu ja pallollista kangasta. Purkkia, kippoa, kappoa.
Ja aina se pyyntö tulee todella viime tingassa. Pahimmillaan edellisenä iltana kun kaupat on menossa kiinni.
Meillä esimerkiksi ei syödä jugurttia. Jos syödään, syödään Lidlin isoista purkeista. Eli meillä ei yksinkertaisesti ole jugurttipurkkeja. Tai viilipurkkeja. Eikä juuri säilykepurkkejakaan.
Juuri sinunlaiset ihmiset on rasittavia. Jos sun lapses tarvitsee yhden helvetti viilipurkin kouluun, sinä voit ostaa yhden helvetti viilipurkin kaupasta sitä varten, vaikka muuten söisitte lidlin isoista purkeista jogurtteja tai Hermuliinitädin omatuottamia luomulaktoosittomia kotiviilejä pahvirasioista.
Helvetti. Ihmiset on raskaita.
Ja voisko asian nähdä niin että sun lapsi pääsee sienimetsään, esiintymään, ompelemaan, askartelemaan jne ilman että se oikeasti tuottaa sulle juurikaan mitään vaivaa. Ja tosi pienet osaa hankkia noi jo itse, meillä osasi jo 4 v laittaa itse jemmaan vessapaperirullia kun niitä päiväkotiin pyydettiin.
Helvetti.
Jos se tieto tulee edellisenä iltana (kuten se aina tulee) niin kyllä se on jo hemmetin hankalaa. Siellä kotona voi olla pienempiä sisaruksia, joita ei voi jättää sinne yksin vain koska äiti lähtee nyt ostamaan viilipurkkia.
Miten sä sit ylipäätään selviät elämässä, jos et pysty niiden pienempien kanssa edes kauppaan lähtemään?
Alue: Aihe vapaa
Pistä AP tyhjä viinapullo lapsesi mukana kouluun ja selitä opettajalle, että teillä on hieman erilaiset ruokajuomat kuin opettajalla