Lue keskustelun säännöt.
Mies perii talon pikkupaikkakunnalta
Ongelma: Tällä hetkellä asumme vuokralla kaupungissa, jossa itse viihdyn todella hyvin. Mies perii lapsuudenkotinsa ja haluaa että muuttaisimme sinne. Paikkakunnalle jossa vain muutama tuhat asukasta ja jossa asuu paljon miehen sukulaisia ja kavereita. Kammoksun tätä ajatusta.
Asumismieltymyksiä lukuun ottamatta parisuhteemme on mielettömän hyvä. Mutta tuntuu mahdottomalta yhtälöltä kun toinen haluaa asua maalla ja toinen kaupungissa. Jotenkin pikkupaikkakunnalle muutossa tökkii sekin kun miehen tuttavat asuvat siellä. Asiaa helpottaisi se jos muuttaisimme puolison kanssa "tasavertaisina" jonnekin kummallekin vieraaseen paikkaan ja voisimme yhdessä kohdata haasteen uuteen yhteisöön soluttautumisessa jne.
Kompromissia on vaikea keksiä koska se tuntuu olevan juuri tuo kyseinen talo, johon miehen mielestä olisi muutettava. Onko etäsuhde ainoa vaihtoehto ja voiko sekään toimia?
Kommentit (563)
Vierailija kirjoitti:
Siis mies perii talon ja asuisitte siellä omistusasunnossa nykyisen vuokraluukun sijaan, ja luultavasti paljon halvemmalla, mutta se ei sulle kelpaa, koska miehellä on siellä tuttuja?
Ap haluaa kävellä kaduilla ja hengata kauppakeskuksissa ja kahviloissa.
Ehkä tämä on se juttu, joka testaa että miten tärkeä suhteenne onkaan.
Itse lähtisin miehen mukana maalle, sillä vanhemmiten sitä alkaa arvostamaan luontoa ja rauhallisuutta bileiden ja ostareiden sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mies perii talon ja asuisitte siellä omistusasunnossa nykyisen vuokraluukun sijaan, ja luultavasti paljon halvemmalla, mutta se ei sulle kelpaa, koska miehellä on siellä tuttuja?
Käsitit väärin. Ei ne tutut ole syy miksi en muuttaisi vaan se maaseutu itsessään. Mutta miehen kaverit voisi kieltämättä olla yksi lisäsyy, miksi paikkakunnalle olisi vaikea sopeutua. En kestäisi sitä että kylään pelmahdetaan etukäteen sopimatta. Tiedän että kyseisellä paikkakunnalla sellaista harrastetaan ja varsinkin miehen tuttavat toimivat näin.
ap
Älä jaksa. Ei maaseutu mitään junttilaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Siis mies perii talon ja asuisitte siellä omistusasunnossa nykyisen vuokraluukun sijaan, ja luultavasti paljon halvemmalla, mutta se ei sulle kelpaa, koska miehellä on siellä tuttuja?
Ei ne tutut nyt ollut se pointti.
Jos minä saisin päättää niin talo myyntiin ja oman kämpän osto jostain lähempää kaupunkia. Mutta ongelman ydin on nyt se ettei mikään tällainen kompromissi taida sopia miehelle.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi maalaismiestä alun perinkään
Voi kuule. Minulla on miehenä maatalon poika. Osaa monenmoista eikä pelkää tarttua mihinkään hommaan. Osaa käyttää vaikka mitä koneita, ajaa traktoria ja peruuttaa peräkärryä. Osaa kaataa puita ja pätkiä ne, osaa korjata katon ja rakentaa talon.
Osaa kuule ne kaupunkilaisetkin miehet monenlaista hommaa, mutta ymmärtävät olla diivailematta asialla. Osaatko sinä esimerkiksi koodata, soittaa jotain soitinta tai puhua useita kieliä? Noita taitoja minä arvostan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mies perii talon ja asuisitte siellä omistusasunnossa nykyisen vuokraluukun sijaan, ja luultavasti paljon halvemmalla, mutta se ei sulle kelpaa, koska miehellä on siellä tuttuja?
Käsitit väärin. Ei ne tutut ole syy miksi en muuttaisi vaan se maaseutu itsessään. Mutta miehen kaverit voisi kieltämättä olla yksi lisäsyy, miksi paikkakunnalle olisi vaikea sopeutua. En kestäisi sitä että kylään pelmahdetaan etukäteen sopimatta. Tiedän että kyseisellä paikkakunnalla sellaista harrastetaan ja varsinkin miehen tuttavat toimivat näin.
ap
Jep, pikkukylän ja "rempseän maaseudun" ihanuuksia. Ei ikinä.
Onneksi ei ole pakko taapertaa minnekään sen äijän perässä. Tee omat ratkaisusi ja katso, kumpi äijälle on tärkeämpää: paluu poikavuosien juopporemmiin ja lapsuudenmökkiin vai aikuisen elämä ja parisuhde.
Tsemppiä, ei se tietenkään helppoa ole jos toiveet noin paljon eroavat toisistaan, mutta älä ala taipua sen äijän haaveisiin, siitä ei loppua tule ja hukkaat itsesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä asun pikkupaikkakunnalla, josta minulla on esim töihin ja Turkuun.
Eli mikä sinulla nyt olisi tämän maaseudun ja kaupungin välimatka.🤣Mikä sinulla itselläsi on, kun et osaa lausetta loppuun kirjoittaa?
Hups, 30km esim Turkuun.🤣 Ompa täällä nyt tosikkoja kun heti menee herne nenuun.
Suomi on siinä mielessä monipuolinen maa, kun voi asua korvessa ja silti kaikki on kuintenkin lähellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi maalaismiestä alun perinkään
Voi kuule. Minulla on miehenä maatalon poika. Osaa monenmoista eikä pelkää tarttua mihinkään hommaan. Osaa käyttää vaikka mitä koneita, ajaa traktoria ja peruuttaa peräkärryä. Osaa kaataa puita ja pätkiä ne, osaa korjata katon ja rakentaa talon.
Tapailin kerran tuollaista eikä tämä mies sitten osannut lainkaan näitä tunnepuolen juttuja. Kohteli minua kuin yhtä traktoreistaan. Siinä kohtaa en enää jaksanut arvostaa halonhakkuutaitoja vaan läksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis mies perii talon ja asuisitte siellä omistusasunnossa nykyisen vuokraluukun sijaan, ja luultavasti paljon halvemmalla, mutta se ei sulle kelpaa, koska miehellä on siellä tuttuja?
Kuka nyt muuttaisi kaupungista -jossa viihtyy- johonkin kälyiseen junttilaan ikivanhaan rintamamiestaloon?
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi maalaismiestä alun perinkään
Ihan hyvin meillä on mennyt kaupungissa 20 vuotta. Havahduin vasta nyt että tällainen ristiriita tulossa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi maalaismiestä alun perinkään
Voi kuule. Minulla on miehenä maatalon poika. Osaa monenmoista eikä pelkää tarttua mihinkään hommaan. Osaa käyttää vaikka mitä koneita, ajaa traktoria ja peruuttaa peräkärryä. Osaa kaataa puita ja pätkiä ne, osaa korjata katon ja rakentaa talon.
Voi kuule. Sinulla on mutta minäpä en tuollaista halua. Onko sinun vaikea tajuta, etten ole sinä? Taidat olla sangen rajaton ja katkera ihminen.
No älä sitten halua. Miehelläni on kaksi yliopistotutkintoa ja palkka yli 7000e kuussa.
Minulla ei ole todellakaan mitään syytä olla katkera, päin vastoin 😄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mies perii talon ja asuisitte siellä omistusasunnossa nykyisen vuokraluukun sijaan, ja luultavasti paljon halvemmalla, mutta se ei sulle kelpaa, koska miehellä on siellä tuttuja?
Ap haluaa kävellä kaduilla ja hengata kauppakeskuksissa ja kahviloissa.
Ehkä tämä on se juttu, joka testaa että miten tärkeä suhteenne onkaan.
Itse lähtisin miehen mukana maalle, sillä vanhemmiten sitä alkaa arvostamaan luontoa ja rauhallisuutta bileiden ja ostareiden sijaan.
Ei kaupungissa asuminen ole bileitä ja ostareita, eikä se myöskään tarkoita etteikö varsin monimuotoinen luonto olisi helposti saavutettavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mies perii talon ja asuisitte siellä omistusasunnossa nykyisen vuokraluukun sijaan, ja luultavasti paljon halvemmalla, mutta se ei sulle kelpaa, koska miehellä on siellä tuttuja?
Käsitit väärin. Ei ne tutut ole syy miksi en muuttaisi vaan se maaseutu itsessään. Mutta miehen kaverit voisi kieltämättä olla yksi lisäsyy, miksi paikkakunnalle olisi vaikea sopeutua. En kestäisi sitä että kylään pelmahdetaan etukäteen sopimatta. Tiedän että kyseisellä paikkakunnalla sellaista harrastetaan ja varsinkin miehen tuttavat toimivat näin.
ap
Älä jaksa. Ei maaseutu mitään junttilaa ole.
Väärin, ikävä kyllä.
Maaseutu ON ihan karmeaa junttilaa. Muuttotappiokunnan ilmapiiri jo.... hrrr......
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ei ole pakko taapertaa minnekään sen äijän perässä. Tee omat ratkaisusi ja katso, kumpi äijälle on tärkeämpää: paluu poikavuosien juopporemmiin ja lapsuudenmökkiin vai aikuisen elämä ja parisuhde.
Tsemppiä, ei se tietenkään helppoa ole jos toiveet noin paljon eroavat toisistaan, mutta älä ala taipua sen äijän haaveisiin, siitä ei loppua tule ja hukkaat itsesi.
Tästä syystä moni mies tekee esim lapsia. Se on minun tie tai maantie.
Vierailija kirjoitti:
Anna rehupuntin painua sinne kotiseuduilleen aikamiespojaksi ja hanki oikea mies.
Joo, ota joku kerrostaloläävässä kyykkivä pöljäke.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi maalaismiestä alun perinkään
Voi kuule. Minulla on miehenä maatalon poika. Osaa monenmoista eikä pelkää tarttua mihinkään hommaan. Osaa käyttää vaikka mitä koneita, ajaa traktoria ja peruuttaa peräkärryä. Osaa kaataa puita ja pätkiä ne, osaa korjata katon ja rakentaa talon.
Osaa kuule ne kaupunkilaisetkin miehet monenlaista hommaa, mutta ymmärtävät olla diivailematta asialla. Osaatko sinä esimerkiksi koodata, soittaa jotain soitinta tai puhua useita kieliä? Noita taitoja minä arvostan.
Osaan ja se miehenikin osaa 😄
Jos varaa ja mahdollisuus, pitäkää kummatkin asunnot ja asukaa etäsuhteessa. Tai sitten harkitse muuttoa, jos mies ei missään tapauksessa sitä perintöään pistä myyntiin. Ethän sinä etukäteen tiedä miten hyvin sinne maalle sopeudut, varsinkin jos kaupunkiin on vielä kohtuullinen matka. Kyllä ystäviä voi tavata muuallakin kuin kahvilassa. Voihan se olla, että miehesikin tulee toisiin ajatuksiin kun pääsee takaisin maalle asumaan ja pääsette sieltä muuttamaan takaisin kaupunkiin myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mies perii talon ja asuisitte siellä omistusasunnossa nykyisen vuokraluukun sijaan, ja luultavasti paljon halvemmalla, mutta se ei sulle kelpaa, koska miehellä on siellä tuttuja?
Ap haluaa kävellä kaduilla ja hengata kauppakeskuksissa ja kahviloissa.
Ehkä tämä on se juttu, joka testaa että miten tärkeä suhteenne onkaan.
Itse lähtisin miehen mukana maalle, sillä vanhemmiten sitä alkaa arvostamaan luontoa ja rauhallisuutta bileiden ja ostareiden sijaan.
Juntin mielestä kaupungissa ei voi muka muuta tehdä kuin hengata ostarilla ja kahvilassa? Hohhoijaa. Mä käyn museoissa, näyttelyissä, konserteissa, oopperassa, tapahtumissa, viskimessuilla jne. Mutta ymmärrän kyllä, että kun junttilauma tilausbussillaan pelmahtaa Helsingin keskustaan, se säntää ekaksi markettiin. Niin tekivät Neuvostoliittolaisetkin turistit aikoinaan ja rahtasivat Anttilasta silityslautoja kotiin Leningradiin.
Käsitit väärin. Ei ne tutut ole syy miksi en muuttaisi vaan se maaseutu itsessään. Mutta miehen kaverit voisi kieltämättä olla yksi lisäsyy, miksi paikkakunnalle olisi vaikea sopeutua. En kestäisi sitä että kylään pelmahdetaan etukäteen sopimatta. Tiedän että kyseisellä paikkakunnalla sellaista harrastetaan ja varsinkin miehen tuttavat toimivat näin.
ap