Lue keskustelun säännöt.
Mies perii talon pikkupaikkakunnalta
Ongelma: Tällä hetkellä asumme vuokralla kaupungissa, jossa itse viihdyn todella hyvin. Mies perii lapsuudenkotinsa ja haluaa että muuttaisimme sinne. Paikkakunnalle jossa vain muutama tuhat asukasta ja jossa asuu paljon miehen sukulaisia ja kavereita. Kammoksun tätä ajatusta.
Asumismieltymyksiä lukuun ottamatta parisuhteemme on mielettömän hyvä. Mutta tuntuu mahdottomalta yhtälöltä kun toinen haluaa asua maalla ja toinen kaupungissa. Jotenkin pikkupaikkakunnalle muutossa tökkii sekin kun miehen tuttavat asuvat siellä. Asiaa helpottaisi se jos muuttaisimme puolison kanssa "tasavertaisina" jonnekin kummallekin vieraaseen paikkaan ja voisimme yhdessä kohdata haasteen uuteen yhteisöön soluttautumisessa jne.
Kompromissia on vaikea keksiä koska se tuntuu olevan juuri tuo kyseinen talo, johon miehen mielestä olisi muutettava. Onko etäsuhde ainoa vaihtoehto ja voiko sekään toimia?
Kommentit (563)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ei ole pakko taapertaa minnekään sen äijän perässä. Tee omat ratkaisusi ja katso, kumpi äijälle on tärkeämpää: paluu poikavuosien juopporemmiin ja lapsuudenmökkiin vai aikuisen elämä ja parisuhde.
Tsemppiä, ei se tietenkään helppoa ole jos toiveet noin paljon eroavat toisistaan, mutta älä ala taipua sen äijän haaveisiin, siitä ei loppua tule ja hukkaat itsesi.
Tästä syystä moni mies tekee esim lapsia. Se on minun tie tai maantie.
Miehet eivät tee lapsia ollenkaan. Ne luovuttavat siittiön siihen tarkoitukseen. Älä yliarvosta miehen olematonta roolia siinäkin asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just kuuntelin taas Helsingin keskustassa asuvan kaverini prkeleenmoista valitusta. Asuvat 62 m2 kolmiossa, 4 henkeä, muuhun ei ole varaa. Kaikki raha menee asumiseen ja liikkumiseen. Ja ahtaus ja naapurimeteli kiusana koko ajan ja helkkarinmoinen kyttäys.
Me asumme pikkukaupungissa toukokuussa valmistuneessa toisessa talossamme, myimme entisen ja rakensimme tämän. Meillä keittiö, ruokailu ja olkkari on yhteensä 64 m2, siihen neljä makkaria ja muut tilat, ja tämä on jo maksettu, koska saamme entisestä niin hyvän hinnan. Ollaan n. 40 v kaikki ja kaikki lukion opeja. Meillä on rahaa, mökin tilasimme juuri, tontin perimme isovanhemmiltani. Kaverit kituu helvetin kalliin asunnon loukussa. Me matkustamme jouluksi Lappiin, heidänkin piti tulla mutta rahat on kuulema loppu.
Viskimessut onkin mahtava peruste asuinpaikan valintaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mies perii talon ja asuisitte siellä omistusasunnossa nykyisen vuokraluukun sijaan, ja luultavasti paljon halvemmalla, mutta se ei sulle kelpaa, koska miehellä on siellä tuttuja?
Ap haluaa kävellä kaduilla ja hengata kauppakeskuksissa ja kahviloissa.
Ehkä tämä on se juttu, joka testaa että miten tärkeä suhteenne onkaan.
Itse lähtisin miehen mukana maalle, sillä vanhemmiten sitä alkaa arvostamaan luontoa ja rauhallisuutta bileiden ja ostareiden sijaan.
Ja kaupungissa ei sitten muuta voi tehdä kuin bilettää ja istua kahviloissa?
Voi tietenkin. Vanhemmaksi tullessa voi kyylätä naapureita ja katsoa sieltä luukun ikkunasta katuelämää ja ohikulkevia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi maalaismiestä alun perinkään
Ihan hyvin meillä on mennyt kaupungissa 20 vuotta. Havahduin vasta nyt että tällainen ristiriita tulossa.
ap
20 vuotta asuneet eikä teillä vieläkään ole omaa asuntoa? Ehkä kannattaisi muuttaa sinne maalle niin rahasi ei menisi jonninjoutaviin kahvitteluihin ja "palveluihin".
Ei se omistusasunnon hankinta kaikille käy tuosta vain. Elämässämme on ollut paljon vaikeuksia.
Toisaalta Lontoossa rikkaatkin asuvat vuokralla. Vuokraelämässä on omanlaistaan vapautta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpointa kaikille, että mies muuttaa maalle, todennälöisesti löytää jonkun kivan naisen ja elelevät tupasessaan onnellisina. Ap voi jatkaa asumista kaupungissa palvelujen äärellä. Kaikki voittavat!
Rakastan näitä lande vs stadi provoja. Tulen aina mukaan provoilemaan ketjuun, kun tämä on niin herkullinen aihe. Menee monella tunteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mies perii talon ja asuisitte siellä omistusasunnossa nykyisen vuokraluukun sijaan, ja luultavasti paljon halvemmalla, mutta se ei sulle kelpaa, koska miehellä on siellä tuttuja?
Käsitit väärin. Ei ne tutut ole syy miksi en muuttaisi vaan se maaseutu itsessään. Mutta miehen kaverit voisi kieltämättä olla yksi lisäsyy, miksi paikkakunnalle olisi vaikea sopeutua. En kestäisi sitä että kylään pelmahdetaan etukäteen sopimatta. Tiedän että kyseisellä paikkakunnalla sellaista harrastetaan ja varsinkin miehen tuttavat toimivat näin.
ap
Älä jaksa. Ei maaseutu mitään junttilaa ole.
Väärin, ikävä kyllä.
Maaseutu ON ihan karmeaa junttilaa. Muuttotappiokunnan ilmapiiri jo.... hrrr......
Mikään mahti maailmassa ei saa minua muuttamaan kerrostaloläävään naapurin paskatamista kuuntelemaan. Se sopii ma mmuloille ja muille v A jaa älyisille.
Oletkin loistava esimerkki kirjoittamaan vajaaälyisistä :D
Olet sen syrjäytyneen maalaismiehen prototyyppi, joka pelkää kuollakseen naisia ja muualta muuttaneita, mutta ennenkaikkea ei sopeudu mihinkään muutoksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mies perii talon ja asuisitte siellä omistusasunnossa nykyisen vuokraluukun sijaan, ja luultavasti paljon halvemmalla, mutta se ei sulle kelpaa, koska miehellä on siellä tuttuja?
Ap haluaa kävellä kaduilla ja hengata kauppakeskuksissa ja kahviloissa.
Ehkä tämä on se juttu, joka testaa että miten tärkeä suhteenne onkaan.
Itse lähtisin miehen mukana maalle, sillä vanhemmiten sitä alkaa arvostamaan luontoa ja rauhallisuutta bileiden ja ostareiden sijaan.
Juntin mielestä kaupungissa ei voi muka muuta tehdä kuin hengata ostarilla ja kahvilassa? Hohhoijaa. Mä käyn museoissa, näyttelyissä, konserteissa, oopperassa, tapahtumissa, viskimessuilla jne. Mutta ymmärrän kyllä, että kun junttilauma tilausbussillaan pelmahtaa Helsingin keskustaan, se säntää ekaksi markettiin. Niin tekivät Neuvostoliittolaisetkin turistit aikoinaan ja rahtasivat Anttilasta silityslautoja kotiin Leningradiin.
Hahhah, monestikohan vuodessa käyt oopperassa? Ja käytkö Savonlinnan oopperajuhlilla? Meillä täällä maalla on sellaiset, oletko ikinä kuullut? Moni maalainen käy taatusti useammin oopperassa ja konserteissa kuin sinä.
Itse asun pk-seudulla, ja en käy oopperassa koskaan. Museokortin historiasta näkee, että käyn museossa n. 30 kertaa vuodessa ja vähintään yhtä monta kertaa hyvässä (!) ravintolassa syömässä. Siihen päälle musiikkitapahtumat, leffat yms. yms. Ei todellakaan onnistuisi maaseudulla (kokemusta on toki siitäkin). Kun tähän on tottunut, tai edes mahdollisuuteen tästä, niin ei onnistu enää maakunta-asuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No paljon helpomminhan sinä sinne pääset "soluttautumaan", kun miehelläsi on jo kontakteja. JOS siis pidät mielesi avoimena.
Paljon vaikeampaa on, jos kummallakaan ei ole mitään sidoksia eikä kontakteja uudella paikkakunnalla.
Minä ainakin pystyn ymmärtämään, että voi tulla hieman epätasa-arvoinen tilanne, jos toisella on jo kuviot selvänä ja vain toinen joutuu niitä uusina luomaan. Miehen ystävät eivät välttämättä ole sellaista väkeä, joiden kanssa ap ystävystyisi muuten ja pienellä paikkakunnalla ei löydä helposti omankaltaisia ihmisiä. Siinä sitten seurustellaan vain miehen kavereiden kanssa ja omia ei ole.
Ehkä olette vain kasvaneet erillenne. Mieshän on samassa tilanteessa kuin sinä.hänen pitäisi jäädä vuoksesi asumaan kaupunkiin, johon ei halua jäädä. Sinun pitäisi muuttaa maalle, johon et halua muuttaa.
Ymmärrän miestäsi hyvin. Olen kotoisin uuresta kaupungista, mutta myös asunut maalla. Viime vuodet olen asunut taas täällä kaupungissa, missä ei ole minulle mitään. Lasten vuoksi olen tänne jäänyt,itse en kaipaa kulttuuria, kahviloita tai baareja ja shoppailua.
Kaipaan maalle, siellä olen onnellisimmillani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole lukenut ketjua. Riippuu siitä onko lapsia suunnitelmissa. Asuuko appivanhemmat lähellä? Mikä on oma suhteesi heihin? Jaksaisitko talonvhoitoon liittyviä töit? Tuntuisiko miehen lapsuudenkoti omalta vai kokisitko sen olevan miehen? Ehkä etäsuhde ensialkuun voisi olla hyvä ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Olen kotoisin maalta Suomesta, mutta työelämäni "jouduin" asumaan keski-Euroopan pirun isossa kaupungissa. Eläkkeelle päästyäni kipin kapin takaisin maaseudun rauhaan, muttei korpeen vaan pienelle paikkakunnalle. Parempaa ei voi ollakaan. Tiedätkö ap, että elämässä muuttuvat asiat. Jossain vaiheessa ei kiinnostakaan enää kahviloissa ja baareissa ystävien kanssa tapaaminen. Oma talo on aivan ihana asia sekin. Mistä tietää, vaikka saisit niistä miehen sukulaisista ja tuttavista vaikka ystäviä itsellesi.
Todennäköisesti saisikin, nimittäin hanakoita ja törkeitä poikaystäviä niistä akattomista syrjäytyneistä miehistä, jotka eivät ikinä muuttaneet pois vanhempiensa talosta. Sitähän ne kärkkyvät, yhdestä akasta riittää niiden mielestä monelle. Tällainen kokemus minulla on alajärveläisen syrjäkylän miehestä "ystävineen", jonka kanssa erehdyin kolme vuotta elämästäni haaskaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Just kuuntelin taas Helsingin keskustassa asuvan kaverini prkeleenmoista valitusta. Asuvat 62 m2 kolmiossa, 4 henkeä, muuhun ei ole varaa. Kaikki raha menee asumiseen ja liikkumiseen. Ja ahtaus ja naapurimeteli kiusana koko ajan ja helkkarinmoinen kyttäys.
Me asumme pikkukaupungissa toukokuussa valmistuneessa toisessa talossamme, myimme entisen ja rakensimme tämän. Meillä keittiö, ruokailu ja olkkari on yhteensä 64 m2, siihen neljä makkaria ja muut tilat, ja tämä on jo maksettu, koska saamme entisestä niin hyvän hinnan. Ollaan n. 40 v kaikki ja kaikki lukion opeja. Meillä on rahaa, mökin tilasimme juuri, tontin perimme isovanhemmiltani. Kaverit kituu helvetin kalliin asunnon loukussa. Me matkustamme jouluksi Lappiin, heidänkin piti tulla mutta rahat on kuulema loppu.
Jep, jos on persaukinen, niin varmaan voisi olla parempi asua maaseudulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi maalaismiestä alun perinkään
Ihan hyvin meillä on mennyt kaupungissa 20 vuotta. Havahduin vasta nyt että tällainen ristiriita tulossa.
ap
20 vuotta asuneet eikä teillä vieläkään ole omaa asuntoa? Ehkä kannattaisi muuttaa sinne maalle niin rahasi ei menisi jonninjoutaviin kahvitteluihin ja "palveluihin".
Ja vuokraan. Mielestäni mikään ei ole pirullisempaa kuin maksaa joka kuukausi vuokraa ja ap on tehnyt sitä 20 vuotta. Huh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mies perii talon ja asuisitte siellä omistusasunnossa nykyisen vuokraluukun sijaan, ja luultavasti paljon halvemmalla, mutta se ei sulle kelpaa, koska miehellä on siellä tuttuja?
Ap haluaa kävellä kaduilla ja hengata kauppakeskuksissa ja kahviloissa.
Ehkä tämä on se juttu, joka testaa että miten tärkeä suhteenne onkaan.
Itse lähtisin miehen mukana maalle, sillä vanhemmiten sitä alkaa arvostamaan luontoa ja rauhallisuutta bileiden ja ostareiden sijaan.
Ei kaupungissa asuminen ole bileitä ja ostareita, eikä se myöskään tarkoita etteikö varsin monimuotoinen luonto olisi helposti saavutettavissa.
Hehe, paljon ollut uutisia, ettei edes osata sanoa onko lintu varis vai harakka tai puu kuusi vai mänty. Sieniä ei voi kerätä, kun ei edes tiedetä miltä kantarelli näyttää.
Näin metsästäjänä voin sanoa, että kyllä Helsingissä näkee eläimiä enemmän kuin maaseudulla. Saavat olla rauhassa siellä kaupungissa ja ovat kesyjä. Paremmin kaupungissa eläimet tunnetaan kun ne ovat päivittäin läsnä elämässä.
Kun lähdet maalle metsästämään, niin monesti ei näe talitinttia enempää.
Vierailija kirjoitti:
Helpointa kaikille, että mies muuttaa maalle, todennälöisesti löytää jonkun kivan naisen ja elelevät tupasessaan onnellisina. Ap voi jatkaa asumista kaupungissa palvelujen äärellä. Kaikki voittavat!
Kiva kuulla, että niillä pikkupaikkakunnilla on paljon mukavia sinkkunaisia, joista valita mieleinen. Ihan turhaan valittavat, että naiset ovat muuttaneet kaupunkeihin.
Ei sun ole mikään pakko sinne muuttaa. Olet täysi-ikäinen täysivaltainen kansalainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mies perii talon ja asuisitte siellä omistusasunnossa nykyisen vuokraluukun sijaan, ja luultavasti paljon halvemmalla, mutta se ei sulle kelpaa, koska miehellä on siellä tuttuja?
Ap haluaa kävellä kaduilla ja hengata kauppakeskuksissa ja kahviloissa.
Ehkä tämä on se juttu, joka testaa että miten tärkeä suhteenne onkaan.
Itse lähtisin miehen mukana maalle, sillä vanhemmiten sitä alkaa arvostamaan luontoa ja rauhallisuutta bileiden ja ostareiden sijaan.
Ei kaupungissa asuminen ole bileitä ja ostareita, eikä se myöskään tarkoita etteikö varsin monimuotoinen luonto olisi helposti saavutettavissa.
Hehe, paljon ollut uutisia, ettei edes osata sanoa onko lintu varis vai harakka tai puu kuusi vai mänty. Sieniä ei voi kerätä, kun ei edes tiedetä miltä kantarelli näyttää.
Että oikein "uutisia". Taitavat olla pikemminkin urbaaneja legendoja tai sanoisinko, junttilegendoja. Kaikki teksti ei ole uutistekstiä. Esimerkiksi tämä on osa somea, anonyymi keskustelualusta.
Ei todellakaan pääse "kun tahtoo". Itse ainakaan ei tulisi käytyä lähimainkaan niin usein erinäisissä kulttuuririennoissa (ei välttämättä juuri oopperassa) jos se tarkoittaisi helvetinmoista reissaamista. 15 min lähijunassa on sopiva käytettävä aika siirtymiseen.