Lue keskustelun säännöt.
Vertaistukiketju yksinäisille
Saisimmeko yksinäiset tähän toisiamme tukevan ketjun. Tähän ei kaivata yksinäisten syyllistämistä tai oman elämän hehkuttamista, vaan tarkoitus tukea toisia tämän keskellä. Jokainen joka kokee olevansa yksinäinen saa tulla mukaan, tilanteet ovat erilaisia, yksinäisyyttä voi kokea niin monissa elämäntilanteissa.
Itse keski-iän myötä olen sekä menettänyt läheisiäni ja ystäviä kuolemalle ja elämälle, lisäksi olen oppinut arvostamaan itseäni ja lopettanut kuluttavat suhteet. Tämän myötä olen yksinäinen siten, että ei ole ketään joka kysyy mitä kuuluu tai jonka kanssa turista kaikesta. Kun miettii tätä kaikkea mitä nyt on, on aika ankeaa ja raakaakin kokea yksinäisyyttä. Mulla on toki lapset, mutta ei heidän tehtävänsä ole olla mun yksinäisyyteni poistaja, vaan kannustan heitä maailmalle ja elämään. Sana on vapaa.
Kommentit (400)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ketju on ollut pääpiirteissään (lukuunottamatta trollausta) välittävin ja autenttisin ketju vähään aikaan. Te kaikki yksinäiset olette arvokkaita ja tärkeitä. <3
Itse olen ollut ns "erilainen" lapsi ja yksinäinen jo aika nuoresta pitäen (nepsy-ongelmaa ja lisäksi koulukiusattu) ja vaikka lukioaikaan oli muutamia kavereita niin näin päälle kolmekymppisenä nekin suhteet ovat hiipuneet, kun on muutettu eri paikkakunnille työn/opiskelujen takia ja pitkät välimatkat. Toiset ovat perheellisiä ja elävät ruuhkavuosia, itselle kävi sitten niin, että minusta tuli mt-ongelmien takia ns syrjäytynyt ja olen jo eläkkeellä, koskaan edes varsinaisesti pääsemättä ns oikeaan työelämään. Loppuikä tulee varmaankin olemaan köyhyyttä ja myös yksinäisyyttä.
Olen monesti itkenyt kohtaloani, olisin niin kovasti halunnut oman puolison ja perheenkin (en ole koskaan seurustellut) ja mutta ilmeisesti niitä ei ole tarkoitettu minulle...Olen välillä hieman katkera, mutta yritän päästä siitä yli ja hyväksyä vallitsevan todellisuuden. Onneksi yksinäisyyteenkin yleensä ajan myötä tottuu, vaikka siitä toki kärsii ainakin jonkin verran, jos haluaisi ihmiskontekteja mutta ei syystä tai toisesta onnistu.
Tämä ketju on kyllä täyttä kultaa, hyvää vertaistukea <3
Palaan itsekin vielä ketjuun. Joku kirjoitti somesta ja itse olen toisaalta onnellisesti melkein sen ulkopuolella. Toki moni ehkä laskee tämänkin palstan someen, mutta en siis käytä mitään muita. Välillä jo se asia saa miettimään, että olen ihan ulkona kaikesta. Itse en vaan edes voi liittyä niihin, kun ei ole ketään seuraajia. Toisaalta en usko kaipaavani paljonkaan sellaista. Monille nuoremmille vaan niin itsestäänselvä asia.
Samaistun myös niihin viesteihin joissa niin samoja ajatuksia kuin minulla. Itsekin olin jo nuorena todella yksinäinen. Osittain omaakin syytä. Olin ujo ja vaikeaa tutustua muihin. Toisaalta lapsuus moni melko hyvin. Olin silti jo silloin liian kiltti ja hyväuskoinen. Jälkeenpäin löytää monia hetkiä, kun joku on ollut ilkeä ja toiminut ikävästi enkä ole silloin pienempänä sitä edes ymmärtänyt kunnolla. Näin jo lapsuudesta löytää niitä hetkiä. Pääosin kaikki kuitenkin ok silloin ja mukavia hetkiä.
Kuitenkin muuton jälkeen alakoulun lopussa tapahtui nopeasti kaikkea mikä osittain sitten määritti miten nuoruuteni meni. Sain hetkeksi aikaa muutaman kaverin. Kaikki meni myös vähän aikaa hyvin. Sitten muutoksia ja lopuksi olin sekä kiusattu, että myös ihan yksin. Tähän ei auttanut myöhempi uusi koulun vaihto. Sinnekin tuli tuttua porukkaa ja vaikka aluksi yritin tutustua muihin niin huomasin, ettei seurani kiinnosta. Jäin myöhemmin yksin ja menetin itsetuntoni. En enää edes kehdannut toppautua muiden seuraan. Nämä olivat raskaita vuosia. Kaikki tapahtui myös nopeasti. Nuoruudessa olisi tärkeää, että olisi jo valmiiksi jokin porukka missä on. Itse en koskaan ollut osa mitään sellaista. Muutto huonoon aikaan ja kiusaaminen sekä ikävöt puheet minusta saivat muutkin välttämään minua. Samalla olin itsekin jo kuin luovuttanut. Jännitän kaikkea paljon, mikä näkyi esim kesäleireillä siihen aikaan. Siellä kivaa porukkaa, mutta minun oli vaikeaa tutustua heihin, kun olin niin jännittynyt. Näin huomasin kuinka kaikki kokemukset olivar vaikuttaneet minuun paljon.
Itsellä tuo kaikki jatkui myös lukioon mikä oli melkein pahempi kuin yläkoulu. Sielläkin tuttua porukkaa ja kaikkea ikävää sattui. Luulin niin kaiken muuttuvan, mutta eihän se niin mennyt. Voin lukion alussa niin huonosti, että ihme kun sain sen edes käytyä loppuun. Jäin myös ilman vanhempien tukea näissä asioissa. Kiusaamisesta ei voinut puhua mitään. Se vieläkin surettaa hieman.
Jatkuu
Jatkoa
Tuttua on myös se kuinka moni muu etenee elämässään. Itselläni ei ole vieläkään ammattia. Kaikki on kesken edelleen. Itsetunto todella huono. Sosiaaliset tilanteet vaikeita ja en oikein edes enää viihdy muiden joukossa. Toisaalta olen yksinäinen. Monesti häpeän elämääni. Välillä saan intoa hakea opiskelemaan, mutta vaikka olisin kuinka lähellä päästä niin en kuitenkaan ole varma olisiko pääseminen hyvä juttu, kun en luota siihen olisiko minusta esim yliopistoon. Voimat jo muutenkin välillä lopussa. Nyt sentään nukun edes. Sitten, kun pitäisi taas jaksaa enemmän niin en meinaa pystyä siihen. Ehkä nuoruuden kokemukset jotenkin veivät voimani ja vaikuttavat niin paljon siihen miten voin nyt ja millainen olen.
Joku kirjoitti myös joulusta. Itse en ole jouluna yksin vaan taas kerran perheenjäsenen kanssa sitä vietän. Meillä omat ristiriitamme ja yleensä minä olen se joka antaa periksi, mutta kiva on toisaalta viettää nämä päivät jonkun kanssa. Yksin ollessa olisi se riski, että jäisivät välistä. Viime vuosina joulut menneet ahdistuksessa. Nukuin myös todella huonosti. Nyt voin paremmin ja unettomuus pysynyt melkein poissa. Näin olen jaksanut leipoa ja ulkoilla. Tämänkin jo kiva juttu. Syömme jouluruokaa ja vietämme edes jonkinlaisen joulun. Kirjoitan taas itsestäni paljon, mutta välillä olisi paljon sanottavaa ei vaan ole oikein ketään kenelle puhua.
Toivon kuitenkin hyvää joulua kaikille, jotka sitä viettävät ja kivoja tavallisia päiviä niille jotka eivät vietä. Luin joskus tuon lauseen jostain ja se on minusta kiva, koska joillekin nuo päivät hyvin tavallisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on epävakaa persoonallisuushäiriö.
Lisäksi minusta tulee humalassa agressiivinen.
Välit perheeseen poikki.
Sain kotona tur.paan.
Minulla on aviomies joka sanoo minua psykopaatiksi päivittäin.
Eilen hän mursi käteni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni yksinäinen on osoittautunut rasittavaksi pyytäen jatkuvasti että vippaa sitä ja tätä. Paljon on omaa vikaa kun ihmiset kaikkoavat ympäriltä. Toinen ongelma on että takerrutaan liikaa ja ystävä ei ole mikään terapeutti.
Esimerkiksi minä en ikinä ole vippaillut mitään muilta. Lapsuudenkodin kasvatuksen peruja ilmeisesti tuollainen. Siksi en ymmärrä kun naiset haluavat käyttää toistensa henkilökohtaisia huulipunia ja ripsivärejäkin.
Minua kuvaillaan usein itsenäiseksi ja toimeliaaksi ihmiseksi. Miksi ihmeessä käyttäisin muita ihmisiä terapeutteina? Eihän heillä ole terapeutin koulutusta ja objektiivista asennetta kiperien kysymysten suhteen! Jos elämänsä perustaa sille, että elää muiden mielipiteiden mukaan niin harmittaa totisesti loppusuoralla kun ei tullutkaan elettyä sitä itselleen sopivinta elämää.
Jokainen järkevä aikuinen tajuaa sen, että ihmiset tavallaan monesti haluavat toisen tekevän samalla tavalla kuin itse. Siksi raitista ei siedetä kun hän ei juo alkoholia toisen kanssa. Sama juttu vielä 20 vuotta sitten ihan hyvällä työpaikalla: jos et polttanut tupakkaa etkä ollut mukana tupakkapaikan juoruringissä niin olit sitten ulkopuolinen.
Sen hyvä puoli oli, ettei tarvinnut ikinä sekaantua milloin mihinkin skismaan töissä. Sen huono puoli oli se, että osa piti tupakoimuttamuutta ja rinkiin osallistumattomuutta ylimielisyytenä. Ei ole kuulemma normaalia jos ei puhu ikinä pahaa muista kenenkään selän takana! Se veti kyllä sanattomaksi kun mielestäni töissä käytiin tekemässä töitä.
Tässä on kyllä paljon tuttua. Kun eri työpaikoilla toiset lähtivät tupakalle, minä jäin tekemään töitä yksin. Kerran olisin oikeasti tarvinnut apua, mutta huutamallakaan ei näitä toisia saanut paikalle. Olen ollut myös raitis aina, koska alkoholi saa minut vain voimaan huonosti. Ulkona ei kannata käydä huvittelemassa porukalla, koska aina on joku, joka vetää herneen nenään siitä, että yksi juo ihan mielellään jäävettä. Minä en riitele toisten juomisista tai kysy, miksi he juovat, mutta minulta on tivattu, miksi en juo.
Olen yksin taas tänä jouluna. Syitä on monia. Ei löytynyt sitä kumppania, jonka kanssa olisi perustettu perhe ja olisi tullut lisää sukulaisia. Minun piti lopulta muuttaa niin kauas omasta suvusta, että jäi pari maakuntaa väliin, kun väsyin olemaan narsistisen äidin silmätikku, johon purettiin pahaa mieltä aina, kun hän oli tyytymätön minuun, itseensä, elämäänsä tai vain tylsistynyt. Muutin liian myöhään sittenkin, ehkä minulla olisi jäljellä jonkin verran itsetuntoa ja positiivisuutta ja uskoa siihen, että minusta voi joku pitää. Ei näillä eväillä haeta kavereita. Aina on vain tunne siitä, että jos ottaa yhteyttä johonkin, on heille vaivaksi. Koiran kautta tuli paljon tuttuja, mutta koiran mentyä he ovat vähitellen kaikonneet. Korona ja muut taudit ovat vieneet joitakin heistä. Ja kun kerran olen työpaikan ainoa, jolla ei ole kumppania, perhettä, sukua odottamassa jossain, niin arvatkaa vain, kuka on nyt viikon kuluessa joutunut tekemään kolmen ihmisen poissaolojen takia eri vuoroja kuin piti? Vuosi toisensa jälkeen on osoittanut, että minun on turha tehdä edes mitään suunnitelmia, koska en saa valita joulu- tai kesälomiani. Kuulemma siinä ei ole ongelmaa, jos pidän ne marraskuussa ja tammikuussa. Muuten ongelmia on ja yksinäisen on aina joustettava, ettei ole hankala ihminen ja työpaikkakiusaaja. Jos haluan vielä vaihtaa työpaikkaa, en tahdo kärsiä siitä, että en saa kunnon työtodistusta tai suosittelua pomolta, jota eniten paikkaan. Joten tämäkin kyllä rajoittaa vapaa-aikaa ja harrastuksia.
Vietän kyllä mielelläni jouluja yksin, ei siinä mitään. Mutta tänä vuonna pännii sen takia, että tämän viikon ylimääräiset työt ovat vieneet voimat. En jaksa tehdä mitään jouluksi. Siitä tulee vain kolmipäiväinen viikonloppu. Mutta kotona on elokuvia odottamassa. Mennään niillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haastattelu meni todella hyvin, haastattelija oli livenä vielä mukavampi. Jäi tosi hyvä fiilis. 😊😊😊
M36
Toivottavasti sinua onnistaa👍
Kiva jos kerrankin tapaa mukavan ihmisen myös noissa haastattelukuviossa. Itselläkin on liikaakin ikävää kokemusta.
Ei onnistanut vissiin, haastattelija lupas soittaa mun suosittelijalle viime viikon perjantaihin mennessä, no vieläkään ei ole suosittelijalle soitettu eikä mitään ilmotettu mulle päin. Ja tänään oli viiminen päivä palkkatukityössä, kiva joululahja tippua taas työttömäksi.
Kiitos kaikille viesteistä ja lämmin halaus! Toivon, että jokaisen joulu on levollinen. Lohduttaudun usein sillä, että kun on yksin, saa tehdä mitä itse haluaa ja omassa tahdissa. Minulla joulu menee lasten ehdoilla ja heille lämpimien muistojen rakentamisessa. Itse nautin siitä, että saa vain olla, lukea kirjaa, syödä suklaata ja katsella kynttilöitä. Keskenämme olemme koko joulun.
Ei se kaikkien joulu silti niin hohdokasta ole, vaikka olisi sitä sukua ja läheisiä ympärillä. Ongelmat vaan ovat toiset, ehkä kulissit ympärillä. Usein tulee ihan turhaan kiusattua itseään kuvitelmilla (ja somella) siitä, miten täydellistä kaikilla muilla elämä muka on.
Rauhallista joulua!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haastattelu meni todella hyvin, haastattelija oli livenä vielä mukavampi. Jäi tosi hyvä fiilis. 😊😊😊
M36
Toivottavasti sinua onnistaa👍
Kiva jos kerrankin tapaa mukavan ihmisen myös noissa haastattelukuviossa. Itselläkin on liikaakin ikävää kokemusta.Ei onnistanut vissiin, haastattelija lupas soittaa mun suosittelijalle viime viikon perjantaihin mennessä, no vieläkään ei ole suosittelijalle soitettu eikä mitään ilmotettu mulle päin. Ja tänään oli viiminen päivä palkkatukityössä, kiva joululahja tippua taas työttömäksi.
Otan osaa, tosi ikävää että vielä just näin ennen joulua piti sattua :/
Vihaan jos joudun olemaan yksin ja ainoa joka tulee on mielipuoli sukulainen joka jankuttaa samoja juttuja koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lonkeroa on salkku ja vodkaa litra. Pärjääkö joulun yli?
M36
Hyvää joulua kaikille yksinäisille. Toivon, että edes jokin asia tuottaa iloa ja että voitte hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni yksinäinen on osoittautunut rasittavaksi pyytäen jatkuvasti että vippaa sitä ja tätä. Paljon on omaa vikaa kun ihmiset kaikkoavat ympäriltä. Toinen ongelma on että takerrutaan liikaa ja ystävä ei ole mikään terapeutti.
Mietin tätä. Olen lapsena joutunut vanhempien muuttojen takia vaihtamaan koulua usein. Aina toistui sama: jee, uusi tyyppi, haluun olla sen kaa. Ja sit muutaman päivän jälkeen ketään ei kiinnostanu. Jotkut meistä on vaan niin dead boring, iha vitu tylsii, ettei kukaa jaksa meistä intoilla 5 min pidempään. Tuurilla löytää jonkun.
Hyvää Joulua kaikille yksinäisille. Halaus ja voimia. Voitaisiin yrittää keksiä jotain, mitä tekisimme toisin, jotta saisimme elämäämme muutoksia aikaan. Kerättäisiinkö niitä tänne?
Aloitan:
1. Vapaaehtoistyö (esim. nuoria/vanhuksia auttamaan)
Mahdollisimman hyvää ja mielekästä joulua kaikille, mitä ikänä nämä päivät sitten kenellekin tarkoittavat. Itse olen varannut saaristolaisleipää ja leivänpäällyksiä sekä konvehtirasian. Lounaalla syön riisipuuroa. Herkuttelu ja filmin katsominen alkaa sen jälkeen kun olen vienyt kynttilät haudoille.
Vierailija kirjoitti:
Hyvää Joulua kaikille yksinäisille. Halaus ja voimia. Voitaisiin yrittää keksiä jotain, mitä tekisimme toisin, jotta saisimme elämäämme muutoksia aikaan. Kerättäisiinkö niitä tänne?
Aloitan:
1. Vapaaehtoistyö (esim. nuoria/vanhuksia auttamaan)
Tämä kaikkein kurjinta alkaa syyllistämään itseään nyt joulunpyhinä varsinkin jos on mieli apeana muiden juhlimisesta.
Jos pääsette yksinäisten joulujuhlaan niin sinne on jokaine selvinpäin oleva tervetullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haastattelu meni todella hyvin, haastattelija oli livenä vielä mukavampi. Jäi tosi hyvä fiilis. 😊😊😊
M36
Toivottavasti sinua onnistaa👍
Kiva jos kerrankin tapaa mukavan ihmisen myös noissa haastattelukuviossa. Itselläkin on liikaakin ikävää kokemusta.Ei onnistanut vissiin, haastattelija lupas soittaa mun suosittelijalle viime viikon perjantaihin mennessä, no vieläkään ei ole suosittelijalle soitettu eikä mitään ilmotettu mulle päin. Ja tänään oli viiminen päivä palkkatukityössä, kiva joululahja tippua taas työttömäksi.
Eivät suunnitellut aikataulut aina pidä kutiansa. Voi olla niin, että haastattelija ehtii soittamaan suosittelijalle vasta pyhien jälkeen. Hyvää joulua sinulle, kävipä kuinka hyvänsä.
Kuinka te olette ajatelleet juhlistaa tämän vuoden talvipäivänseisausta? Nythän on vuoden pimein päivä ja sen jälkeen mennään kohti valoa, kevättä ja kesää.
Itselläni tekisi mieli ostaa tähtitorttu ja keittää kahvit. Katsoin siitä Fingridin sovelluksesta, ettei ole varsinaisesti edullisin hinta tänään kahvitella kun sähkönkulutusta ajattelee.
Tässäkin asiassa yksinäiset joutuvat maksamaan valosta ja kahvinkeitosta yhtä paljon kuin ihmiset, joilla on seuraa ja etenkin ystäviä, joiden kanssa jutella pitempään kahvitellessa.
Itse en aio hankkia mitään jouluruokia. Ostan pakastepizzoja ja syön pizzaa koko joulun. Ei se ole mitään liioittelua kun en syö pizzaa edes joka viikko. Tavallisesti syön pizzaa pari kertaa kuukaudessa.
Enpähän ainakaan kärsi kovasti jos sähköt katkeavat ja pizza jää kohmeiseksi. Saunasta en edes välitä ja en käy joulusaunassa. Minulle lokoisat olot tarkoittavat vaikka otsalampun valossa luettua hyvää kirjaa ja pizzansiivua.