Lue keskustelun säännöt.
Vertaistukiketju yksinäisille
Saisimmeko yksinäiset tähän toisiamme tukevan ketjun. Tähän ei kaivata yksinäisten syyllistämistä tai oman elämän hehkuttamista, vaan tarkoitus tukea toisia tämän keskellä. Jokainen joka kokee olevansa yksinäinen saa tulla mukaan, tilanteet ovat erilaisia, yksinäisyyttä voi kokea niin monissa elämäntilanteissa.
Itse keski-iän myötä olen sekä menettänyt läheisiäni ja ystäviä kuolemalle ja elämälle, lisäksi olen oppinut arvostamaan itseäni ja lopettanut kuluttavat suhteet. Tämän myötä olen yksinäinen siten, että ei ole ketään joka kysyy mitä kuuluu tai jonka kanssa turista kaikesta. Kun miettii tätä kaikkea mitä nyt on, on aika ankeaa ja raakaakin kokea yksinäisyyttä. Mulla on toki lapset, mutta ei heidän tehtävänsä ole olla mun yksinäisyyteni poistaja, vaan kannustan heitä maailmalle ja elämään. Sana on vapaa.
Kommentit (400)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää Joulua kaikille yksinäisille. Halaus ja voimia. Voitaisiin yrittää keksiä jotain, mitä tekisimme toisin, jotta saisimme elämäämme muutoksia aikaan. Kerättäisiinkö niitä tänne?
Aloitan:
1. Vapaaehtoistyö (esim. nuoria/vanhuksia auttamaan)Tämä kaikkein kurjinta alkaa syyllistämään itseään nyt joulunpyhinä varsinkin jos on mieli apeana muiden juhlimisesta.
Tämä suomalainen joulu on luonteeltaan "vakavamielinen, tunnelmallinen, perhekeskeinen tapahtuma". Siis tuohon pyritään. Täällä yksinäinen ihminen voi tuntea itsensä todella yksinäiseksi. Olen viettänyt useita jouluja ulkomailla yksinään olosuhteiden pakosta, mutta koskaan en ole tuntenut oloani yksinäiseksi. Elämä jatkuu normaalina joulusta huolimatta, voit mennä ulos syömään, elokuviin, shoppailemaan jos siltä tuntuu. Täällä käperrytään kotinurkkiin, ja poliisin kiireistä päätellen ei se usein niin auvoista ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En edes jaksa muistaa kuinka mones joulu on kun olen yksin. 52 joulua takana ja suurin osa niistä on mennyt yksin. Aikoinaan kun olin töissä ravintola-alalla, joulu oli ainoastaan lepo valtavasta marraskuussa alkaneesta rasituksesta kun vedettiin 10 h työpäiviä ja satunnaisesti 15 h kun oli iltatilaisuuksia ja kekkereitä. Lauantait tein usein pareritöitä, viikossa oli ehkä oikeasti 1 vapaa. Olin niin kurkkuani myöten täynnä joulua että rojahdin vain sohvalle, hyvä että jaksoin koiran ulkoiluttaa. Pyhät meni aina levätessä.
Ja kun ei ole parisuhdetta ollut pitkään aikaan, eikä perhettä, ei joulu kiinnosta pas....n vertaa. Mieluiten ohittaisin sen jossain välimeren rannalla.
Kyllähän tuo tänäänkin kirpasi kun kävin aamupäivällä isossa marketissa jossa pääsääntöisesti oli perheitä, pariskuntia tai kaveriporukoita ostelemassa viimesiä jouluruokia. Ja minä yksin.
Tällasina juhlapyhinä (pääsiäinen, vappu juhannus) mukaan lukien yksinäisyyden tunne oikein korostuu.
Minulla on onneksi sen verran hektinen työ, että toisaalta tällainen 3 päivän vapaa on minulle aivolepoa ja nautiin hiljaisuudesta. En todellakaan haluaisi mitään sukujoulua, hälinää ja hässäkkää tai toisten passaamista. Olisi kuitenkin ihana kun olisi joku oma rakas jolle voisi ostaa jonkun pienen lahjan ja saisi viettää joulun vaikka ihan vaan kaksi toisesta nauttien. En kaipaisi mitään muuta.
Näinä juhlapyhinä olo on vähän haikea. Se kun on kattanut maittavan jouluaterian ja sitä yksin ahmii kynttilänvalossa ankeassa yksiössä harmaassa betonilähiössä. Ulkonakin on pimeää ja synkkää ja nyt alkoi vielä nenäkin vuotamaan ja on vähän kuumeinen olo.
Hautausmaalle vein valoisaan aikaan kynttilöitä, koska illemmalla kaikki kauniisti loistavat hautakynttilät menevät liikaa tunteisiin. Ja sitten alkaa miettimään, mikä minussa oikein meni vikaan. Yritän olla muistelematta liikaa lapsuuden onnellisia jouluja, harmittaa vain ettei niihin voi palata.
Ehkäpä pitäisi lähteä ajelemaan autolla tankki tyhjäksi, jos se vähän auttaisi tähän tyhjyyden tunteeseen. Kunhan en vain vahingossa laita radiosta soimaan mitään joululauluja, joita sieltä tuntuu jostain syystä tulevan. Hyvää joulua joka tapauksessa kaikille!
Jos jotenkin voin lohduttaa, niin on niitä ns hullukurisia perheitä, joissa ei arjen kiireiden ja menojen vuoksi loppujen lopuksi tunnetakaan toisia. Toisella paikkakunnalla asuvat vanhemmat ovat voineet muuttua vuosien varrella. Sisarukset eläneet omaa elämäänsä onnenaiheinensa ja pettymyksineen.
Entiset opiskelukaverit ovat kasvaneet keski-ikäisiksi ja eivät välttämättä uskalla näyttäytyä kun eivät ole enää nuoria ja kuolemattomia. Koulukavereiden välissä on se aikuisuuden vaihe jos ei olla oltu tekemisissä aikuisena. Työkaverit vaihtuneet työpaikkojen mukana ja harvemmin menneitä muistellaan enää pitkään.
Sosiaalinen media antaa kuvan, että ollaan tekemisissä. Todellisuudessa ei olla tekemisssä jos vain paukutellaan ja kirjoitetaan yhden lauseen kommentteja jos niitäkään. Ei siis todellisuudessa edes juoda sitä kahvikupposta rauhassa toisen kanssa edes kertaa vuodessa.
Pitäisi tehdä anomus Sisäasiainministeriöön, että Suomeen tarvitaan Yksinäisten päivä vaikkapa elokuun ensimmäiseksi lauantaiksi. Tuskin ilkeäisivät kieltäytyä edes sen suojelusta. Olisihan se jo eteenpäin kun saataisiin hyvä syy tavata elää yleensä lämpimällä ilmalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos pääsette yksinäisten joulujuhlaan niin sinne on jokaine selvinpäin oleva tervetullut.
Missähän tommosia järjestetään? Omassa kaupungissa ei ainakaan ole/ollut, yli 80.000 asukasta täällä.
Olen ollut yksin joulut melkein aina, jos en ole ollut sattumalta parisuhteessa.
Kukaan ei anna minulle lahjaa, ei siis yhtäkään.
Olen itse muistanut mm. ovinaapuria ja kampaajaani. Ja tietysti aikuisia lapsiani.
Tänä jouluna olen ollut niin väsynyt, etten ole jaksanut paneutua koko asiaan.
Otin kaapista joululiinan,mutta se olisi pitänyt silittää. Ja pöytäkin olisi pitäny raivata.
Ei vaan jaksa. Kaamosmasennusta varmaan tämä, ei voi mitään ennen kevättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa ihmisistä on parisuhteissa ja viettävät joulua perheidensä kanssa. Jouluiloa!
Minulla on ollut ihan hyvä joulu. Voin tänä talvena paremmin. Sen vuoksi olen leiponut ja ulkoillut paljon. Tämä on jo tuonut parempaa mieltä. Äitini kanssa olen joulua viettänyt. Näin en tietysti ole yksin näitä päiviä. Muuten sitten olenkin paljon. Hyvin tavallinen päivä ollut, mutta tunnelma hyvä kuitenkin. Isäni soitti (asuu muualla) ja hänen juttunsa saivat hetkeksi mielen matalaksi, kun alkoi tenttaamaan minua olenko hakemassa keväällä siihen ja siihen kouluun ja onko opiskelut vielä kesken yhdessä tutkinnossa. Hän ei tiedä, että olen jo aikaa sitten jättänyt tuon koulun kesken. En ole uskaltanut kertoa, kun pelkään reaktioita. Osaa aina valita "hyvän" päivän näille puheenaiheille. Pitäisi joulu rauhoittaa ja nuo asiat mielessä muutenkin paljon ja suren kuinka on etene niin kuin moni muu. Ehkä sen vuoksi joulu isäni kanssa ei innosta. Jo lapsuudesta ja nuoruudesta muistan jouluja, kun tappeli kaikesta ja huusi milloin mistäkin. Edelleen, vaikka ikää on tullut enemmän on vaikeaa sanoa hänelle vastaan. Aiheesta menee jo ohikin. Toivon hyvää joulua kaikille kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moikka kaikille!
Etsin aloittamani ketjun, olihan sinne kommentteja taas tullut. Monilla on riipaisevia kokemuksia ja kohtaloita. Tunnistan niin hyvin tuon, että ei enää edes uskalla luottaa ihmisiin ja tutustua, koska pelkää. Järjellä tajuan, että pakko olisi, jos ei halua tässä yksinäisyydessä olla.
Inhoan sitä, että yksinäisyys laitetaan yksilön syyksi. Tottakai meissä kaikissa on vikamme ja toisilla on paremmat taidot hankkia kavereita. Silti paljon on kiinni myös sattumasta, millaiseen sukuun ja perheeseen synnyt, millaisella luokalla olet koulussa jne.
Kiitos sinulle turkulainen, joka kehuit minua, tuntui hyvältä! Minusta kaikki tässä ketjussa olevat yksinäiset vaikuttavat herkillä ja ihanilta ihmisiltä. Tsemppiä teille!
Lähestyvä joulu ahdistaa, eikä ole fiilistä. Ehkäpä se siitä vielä iloksi muuttuu.
Ap
Yksinäisyys laitetaan yksilön syyksi siksi että pelottaa ajatus siitä että joku päivä voisi itsekin ajautua yksinäisyyteen. Kun tarpeeksi vakuuttaa itselleen että yksinäisissä ihmisissä on jotakin vialla, voi uskotella ettei itse tule koskaan joutumaan samaan tilanteeseen. Vaan joku päivä elämä saattaa yllättää.
No kenen syy sinun yksinäisyytesi sitten on? Varmaan joku suuri salaliitto, jossa päätetään jättää Mirkku tästä lähdin ihan yksin? Miten oli ennen nettiä, puhelimellako soiteltiin ja sovittiin, että Pekan kanssa ei haluta olla?
Kyllä se tilanne on omissa käsissä. Ja kyllä, hetken voi kuka tahansa olla yksinäinen, kun muuttaa vaikka uudelle paikkakunnalle eikä VIELÄ tunne ketään.
Mutta omissa käsissä se on silloinkin, mennä paikkoihin missä tutustua ihmisiin ja sitten käyttäytyä niin, että ne toiset haluavat tutustua. Ellei sitten ole niin vanha ja sairas, ettei enää pysty menemään yhtään mihinkään.
Mutta muut voivat itse muuttaa tilanteensa, ja muutos alkaa siitä että tajuaa että todelllakin on itse vastuussa omasta elämästään, ei kukaan muu.
Olen eri, mutta kommentoin Sulle, kun puhut asiasta kovin mustavalkoisesti.
Esim. mä olen introvertti ja kai sitten vähän nepsykin, kun en osaa tekeytyä sellaiseksi, että minusta kovin pidettäisiin ja otettaisiin mukaan ja kaveriksi. Osaan olla vain oma itseni: ystävällinen, jutteleva, rajallisesti asioista tietävä. En oikeastaan edes tiedä, millainen minun Pitäisi olla, että kelpaisin. Joka tapauksessa olen outolintu, kun elän yksin maalla pienessä torpassa, joka ei ole mikään suvun pitkään omistama paikka.
Kai minun olisi paras muuttaa pois. Mihin? Anonyymiksi kaupunkiin, jossa naapuria ei ehkä tunne edes ulkonäöltä? Olen asunut isoissakin kaupungeissa, ja aina sama juttu: hetkellistä puhekaveria kyllä, mutta ystävää ei löydy. Enkä edes halua "ystävystyä" yksipuolisesti jonkun "tarvitsevan" kanssa. En kestä sitä, että minusta ollaan riippuvaisia, aikuiset ihmiset. Haluaisin tasaveroisen, tasapuolisen ystävyyssuhteen - tai ensisijaisesti sellaisen kumppanin. Turha toivo, ei löydy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haastattelu meni todella hyvin, haastattelija oli livenä vielä mukavampi. Jäi tosi hyvä fiilis. 😊😊😊
M36
Toivottavasti sinua onnistaa👍
Kiva jos kerrankin tapaa mukavan ihmisen myös noissa haastattelukuviossa. Itselläkin on liikaakin ikävää kokemusta.Ei onnistanut vissiin, haastattelija lupas soittaa mun suosittelijalle viime viikon perjantaihin mennessä, no vieläkään ei ole suosittelijalle soitettu eikä mitään ilmotettu mulle päin. Ja tänään oli viiminen päivä palkkatukityössä, kiva joululahja tippua taas työttömäksi.
Eivät suunnitellut aikataulut aina pidä kutiansa. Voi olla niin, että haastattelija ehtii soittamaan suosittelijalle vasta pyhien jälkeen. Hyvää joulua sinulle, kävipä kuinka hyvänsä.
Ymmärsit varmaan mun viestin väärin, haastattelijan piti soittaa 16.12 mennessä mun suosittelijalle. Tätä tää mun työnhaku on ollut 14 vuotta putkeen, haastatteluissa tulee hyvä vaikutelma ja sitten kaikki kuitenkin lässähtää ja työttömyysputki sen kun pitkittyy. 14 piinaavaa vuotta olen hakenut töitä tuloksetta. Tuhansia hakemuksia on lähetetty. Olen ollut varmaan kymmenessä cv:n teko kurssilla mutta ne ei ole johtanut mihinkään. Mun edellinen kurssi lopetettiin kesken mun kohdalla, koska se todettiin tehottomaksi.
Kokoonpanosta 4v kokemus ja 2 suosittelijaa, osaan käyttää 20 erilaista työkonetta. Olen toiminut opastajana uusille työntekijöille ja kouluttanut työkoneiden käyttöön. Olen ollut kokoonpanossa luottamusmies kenelle annetaan haastavat työt.
Olen myös koodannut, ohjelmoinut, editoinut sovelluksia, kasannut koneen, ja asennellut komponentteja. Editoin iTunes sovellusta ja uppasin sen deviantArt sivulle ja se saavutti Daily Deviation kunniamerkin ja teemaa ladattiin 1.5 miljoonaa kertaa. Ja olen ollut vakikassa 7kk ajan ja osaan käyttää Solteq kassaa. Ja olen merkonomi, silti en ole tutkinnolla ja mun tietokone osaamisella tehnyt kaupan alan töitä yhtään sekuntia.
Sori avautuminen, mutta alkaa saatana vituttamaan työnhaku. Mistään ei kuulu pihaustakaan, ihan sama vaikka laittaisin 50 hakemusta kuukaudessa.
Monta kertaa tehnyt mieli hakea veitsi laatikosta ja lähteä pois koko maailmasta. Parisuhteenkin olisin halunnut ja ehkä lapsenkin, mutta työttömänä en tule koskaan saavuttamaan kumpaakaan. Tiedän tämän ikisinkkuna ja 14v työttömänä olleena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuo tänäänkin kirpasi kun kävin aamupäivällä isossa marketissa jossa pääsääntöisesti oli perheitä, pariskuntia tai kaveriporukoita ostelemassa viimesiä jouluruokia. Ja minä yksin.
Tällasina juhlapyhinä (pääsiäinen, vappu juhannus) mukaan lukien yksinäisyyden tunne oikein korostuu.
Minulla on onneksi sen verran hektinen työ, että toisaalta tällainen 3 päivän vapaa on minulle aivolepoa ja nautiin hiljaisuudesta. En todellakaan haluaisi mitään sukujoulua, hälinää ja hässäkkää tai toisten passaamista. Olisi kuitenkin ihana kun olisi joku oma rakas jolle voisi ostaa jonkun pienen lahjan ja saisi viettää joulun vaikka ihan vaan kaksi toisesta nauttien. En kaipaisi mitään muuta.
Tää olis voinut olla mun kynästä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulkvistit joutuu olemaan yksin. Kivat saa kavereita.
Tuota nuo mulkvistit eivät koskaan myönnä.
Sinä et ole vielä kohdannut elämässäsi vastoinkäymisiä. Kyllä elämä ehtii vielä sinuakin opettamaan ja antaa sinulle enemmän nöyryyttä.
Minulla on ollut elämässä enemmän vastoinkäymisiä kuin ihmisillä yleensä. Siitä huolimatta minula on ystäviä varsin paljon.
Ja kuitenkin olet vauvapalstalla yksinäisten keskusteluketjussa kommentoimassa? Taisit aika pahasti narrata 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos pääsette yksinäisten joulujuhlaan niin sinne on jokaine selvinpäin oleva tervetullut.
selvinpäin?
Miksi muuten nimen pitää olla "yksinäisten" eikö se juuri ole alleviivaavaa ja erottelevaa, että tänne kaikki ne jotka ei muualle kelpaa. Miksi ei voi ollla vaan kaikille avoin joulujuhla? Typerä nimi tuo yksinäisten. Jokainen joka hakeutuu joulujuhalan on ehkä yksinäinen. Miksi asiasta pitää tehdä numero?
nuorena siä vielä on paljon muita ympärillä. Voidaan asua vaikka kimppakämpässä jossa asuu muita samanhenkisiä snkkuja. On opiskelukavereita, jne.Sit on laaja suku ympärillä. Mut kun ikä on n 50, alkaa vanhempien kuolmat, sukulaiset harvenee. Välit voi mennä sisaruksiin, samassa rytäkässä menee myös heidän lapset pois lähipiiristä. Miesrintamalla muutoksia, ei sitä uutta niin vaan saa jouluksi. Ystävyyssuhteissa joskus on tehtävä rajujakin valintoja-esim. nuoruuden epätasa-arvoisen ystävyyden lopettamisesta. Eikä uusia saa mistään.
Minä menetin terveyteni ja mahdollisuuden tehdä työtä. Siinä meni myös aikuiset lapset puolisoineen ja kaikki , aivan kaikki, ystävät. Samoin äitini ja veli.
Kai minä olen niin kovin ikävä ja surkea.
Vaikka tulot edelleen hyvät ja asunto säilynyt.
Joku muuttunut. Mikä?
Keijo-Petteri kirjoitti:
Näinä juhlapyhinä olo on vähän haikea. Se kun on kattanut maittavan jouluaterian ja sitä yksin ahmii kynttilänvalossa ankeassa yksiössä harmaassa betonilähiössä. Ulkonakin on pimeää ja synkkää ja nyt alkoi vielä nenäkin vuotamaan ja on vähän kuumeinen olo.
Hautausmaalle vein valoisaan aikaan kynttilöitä, koska illemmalla kaikki kauniisti loistavat hautakynttilät menevät liikaa tunteisiin. Ja sitten alkaa miettimään, mikä minussa oikein meni vikaan. Yritän olla muistelematta liikaa lapsuuden onnellisia jouluja, harmittaa vain ettei niihin voi palata.
Ehkäpä pitäisi lähteä ajelemaan autolla tankki tyhjäksi, jos se vähän auttaisi tähän tyhjyyden tunteeseen. Kunhan en vain vahingossa laita radiosta soimaan mitään joululauluja, joita sieltä tuntuu jostain syystä tulevan. Hyvää joulua joka tapauksessa kaikille!
Itse en ole tänään yksin ja olen siis äitini kanssa. Kirjoitinkin jo ketjuun. Muuten olen silti paljon yksin. Itse olen myös ollut haikeissa tunnelmissa. Tuntuu kuin koko lapsuus ja nuoruus menisi kuin joinakin kuvina silmien edessä. Miettii lapsuuttaan, kun uskoin vielä joskus 10 ja 11-vuotiaanakin tonttuihin. Ainakin jonkin verran. Mietin, kun lahjoja oli niin paljon, ettei vanhemnat voi millään niin paljon rahaa niihin pistää joten tuntui, että jotain taikaa piti olla kun lahjoja ilmestyi niin paljon. Koulussa on paljon tontuista puhunut, kun monet niin "isoja" jo. Myöhemmin toki ymmärsin, että siinä oli myös sukulaisten ja isovanhempien lahjoja mukana. Viatonta aikaa. Muistan sen, kun maalla asuttiin ja ulkoiltiin pakkasessa monta tuntia ennen lahjojen avaamista. Isäni lähti aina aiemmin kotiin tarkistamaan milloin mitäkin. Laittoi lahjat samalla reissulla. Myöhemmin sen ymmärsin. Tykkäsin niin paljon asua siellä maaseudulla. Meillä kivat naapurit ja heillä koiria. Olivat rakkaita minulle. Itselläni oli myös kissa.
Myöhemmin sitten kaupungissa tuli omat ikävät juttunsa. Olin nuoruuteni hyvin yksinäinen. Menetin kissani myös. Ne vuodet toivat paljon surullisia asioita. Kouluun ei ollut enää kiva mennä. Joulu pysyi silti melko hyvänä aikana. Joskus voin paremmin, joskus surullinen olo. Sain oman koirani myös. Se auttoi jaksamaan.
Nyt aikuisena monena vuonna joulu on kuin mennyt ohi. En ole tunnelmaan päässyt. Itselläni ei ole ollut ystäviä niin pitkään aikaan etten enää edes halua sitä laskea. Kaikki alkoi siltä nuoruudesta ja kiusaamisesta joku jatkui monia vuosia läpi lukionkin. Selvisin kaikesta myöhemmin, vaikka voin huonosti pitkään. Pääsin jaloilleni jotenkin. Koirani oli pitkään elämässäni mukana. Sen menetin pari vuotta sitten. Koirani takia paljon tein kaikkea. Halusin sille kaikkea hyvää.
Aiemmin hautausmaalla käynnit hienoja olleet. Toki nytkin kynttilämeri kaunis, mutta samalla herkistyy. Monet vanhemmat sukulaiset kuolleet (esim isovanhempani). Menin vielä lukemaan sydänsairaasta pienestä pojasta jolle jokainen kuukausi saavutus. Se sai kyyneleet silmiini. Miettii sitä kuinka epävarmaa kaikki on.
Itsekin kaipaan monesti eri elämänhetkiin jolloin kaikki oli paremmin. Sitten taas monia hetkiä joihin en palata edes haluaisi. Tuosta autolla ajosta tuli mieleen, että olen lapsesta asti tykännyt istua auton kyydissä pitkääkin matkaa. En omaa korttia vieläkään niin melko harvoin pääsen auton kyytiin. Taas kerran pitkästi. Haikea joulu siis täälläkin. Hyvät joulut kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haastattelu meni todella hyvin, haastattelija oli livenä vielä mukavampi. Jäi tosi hyvä fiilis. 😊😊😊
M36
Toivottavasti sinua onnistaa👍
Kiva jos kerrankin tapaa mukavan ihmisen myös noissa haastattelukuviossa. Itselläkin on liikaakin ikävää kokemusta.Ei onnistanut vissiin, haastattelija lupas soittaa mun suosittelijalle viime viikon perjantaihin mennessä, no vieläkään ei ole suosittelijalle soitettu eikä mitään ilmotettu mulle päin. Ja tänään oli viiminen päivä palkkatukityössä, kiva joululahja tippua taas työttömäksi.
Eivät suunnitellut aikataulut aina pidä kutiansa. Voi olla niin, että haastattelija ehtii soittamaan suosittelijalle vasta pyhien jälkeen. Hyvää joulua sinulle, kävipä kuinka hyvänsä.
Ymmärsit varmaan mun viestin väärin, haastattelijan piti soittaa 16.12 mennessä mun suosittelijalle. Tätä tää mun työnhaku on ollut 14 vuotta putkeen, haastatteluissa tulee hyvä vaikutelma ja sitten kaikki kuitenkin lässähtää ja työttömyysputki sen kun pitkittyy. 14 piinaavaa vuotta olen hakenut töitä tuloksetta. Tuhansia hakemuksia on lähetetty. Olen ollut varmaan kymmenessä cv:n teko kurssilla mutta ne ei ole johtanut mihinkään. Mun edellinen kurssi lopetettiin kesken mun kohdalla, koska se todettiin tehottomaksi.
Kokoonpanosta 4v kokemus ja 2 suosittelijaa, osaan käyttää 20 erilaista työkonetta. Olen toiminut opastajana uusille työntekijöille ja kouluttanut työkoneiden käyttöön. Olen ollut kokoonpanossa luottamusmies kenelle annetaan haastavat työt.
Olen myös koodannut, ohjelmoinut, editoinut sovelluksia, kasannut koneen, ja asennellut komponentteja. Editoin iTunes sovellusta ja uppasin sen deviantArt sivulle ja se saavutti Daily Deviation kunniamerkin ja teemaa ladattiin 1.5 miljoonaa kertaa. Ja olen ollut vakikassa 7kk ajan ja osaan käyttää Solteq kassaa. Ja olen merkonomi, silti en ole tutkinnolla ja mun tietokone osaamisella tehnyt kaupan alan töitä yhtään sekuntia.
Sori avautuminen, mutta alkaa saatana vituttamaan työnhaku. Mistään ei kuulu pihaustakaan, ihan sama vaikka laittaisin 50 hakemusta kuukaudessa.
Monta kertaa tehnyt mieli hakea veitsi laatikosta ja lähteä pois koko maailmasta. Parisuhteenkin olisin halunnut ja ehkä lapsenkin, mutta työttömänä en tule koskaan saavuttamaan kumpaakaan. Tiedän tämän ikisinkkuna ja 14v työttömänä olleena.
Vaikeaa on kirjoittaa mitään, kun ymmärrän hyvin tuon kaiken. Ne lauseet tuntuvat niin latteilta. Itse olen vielä yli kymmenen vuotta lukion jälkeen edelleen ilman ammattia. Jännitän paljon kaikkea ja en vieläkään viihdy ihmisjoukossa. Sama asia liittyy siihen miksi en omaa ystäviä. Olen yksinäinen, mutta kynnys tutustua on iso. Siinä mielessä tuntuu, että olet tehnyt paljon työllistymisen eteen. Et saa syyttää itseäsi. Minua hävettää oma työkokemuksen puutteeni.
Itsekään sen ole koskaan seurustellut. Ei se mikään ihme ole jos jännitän kaikkea niin paljon ja tutustuminen vaikeaa. En edes usko, että kukaan haluasi juuri minut. Itsetunto huono. Joskus on itselläkin ollut ajatuksia, että haluan jo pois. Moni sellainen kuolee joilla paljon ystäviä ja parisuhde. Sitten itseä ei paljon jäisi kukaan kaipaamaan. Kuitenkin aina pahimman ajan jälkeen olen noussut ylös. Yritän löytää kivoja asioita, vaikka mistä. Onhan se vaikeaa välillä. En tiedä edes mitä kirjoitan ja kirjoitan liikaakin, mutta ymmärtän kyllä. Sivusta tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haastattelu meni todella hyvin, haastattelija oli livenä vielä mukavampi. Jäi tosi hyvä fiilis. 😊😊😊
M36
Toivottavasti sinua onnistaa👍
Kiva jos kerrankin tapaa mukavan ihmisen myös noissa haastattelukuviossa. Itselläkin on liikaakin ikävää kokemusta.Ei onnistanut vissiin, haastattelija lupas soittaa mun suosittelijalle viime viikon perjantaihin mennessä, no vieläkään ei ole suosittelijalle soitettu eikä mitään ilmotettu mulle päin. Ja tänään oli viiminen päivä palkkatukityössä, kiva joululahja tippua taas työttömäksi.
Eivät suunnitellut aikataulut aina pidä kutiansa. Voi olla niin, että haastattelija ehtii soittamaan suosittelijalle vasta pyhien jälkeen. Hyvää joulua sinulle, kävipä kuinka hyvänsä.
Ymmärsit varmaan mun viestin väärin, haastattelijan piti soittaa 16.12 mennessä mun suosittelijalle. Tätä tää mun työnhaku on ollut 14 vuotta putkeen, haastatteluissa tulee hyvä vaikutelma ja sitten kaikki kuitenkin lässähtää ja työttömyysputki sen kun pitkittyy. 14 piinaavaa vuotta olen hakenut töitä tuloksetta. Tuhansia hakemuksia on lähetetty. Olen ollut varmaan kymmenessä cv:n teko kurssilla mutta ne ei ole johtanut mihinkään. Mun edellinen kurssi lopetettiin kesken mun kohdalla, koska se todettiin tehottomaksi.
Kokoonpanosta 4v kokemus ja 2 suosittelijaa, osaan käyttää 20 erilaista työkonetta. Olen toiminut opastajana uusille työntekijöille ja kouluttanut työkoneiden käyttöön. Olen ollut kokoonpanossa luottamusmies kenelle annetaan haastavat työt.
Olen myös koodannut, ohjelmoinut, editoinut sovelluksia, kasannut koneen, ja asennellut komponentteja. Editoin iTunes sovellusta ja uppasin sen deviantArt sivulle ja se saavutti Daily Deviation kunniamerkin ja teemaa ladattiin 1.5 miljoonaa kertaa. Ja olen ollut vakikassa 7kk ajan ja osaan käyttää Solteq kassaa. Ja olen merkonomi, silti en ole tutkinnolla ja mun tietokone osaamisella tehnyt kaupan alan töitä yhtään sekuntia.
Sori avautuminen, mutta alkaa saatana vituttamaan työnhaku. Mistään ei kuulu pihaustakaan, ihan sama vaikka laittaisin 50 hakemusta kuukaudessa.
Monta kertaa tehnyt mieli hakea veitsi laatikosta ja lähteä pois koko maailmasta. Parisuhteenkin olisin halunnut ja ehkä lapsenkin, mutta työttömänä en tule koskaan saavuttamaan kumpaakaan. Tiedän tämän ikisinkkuna ja 14v työttömänä olleena.
Vaikeaa on kirjoittaa mitään, kun ymmärrän hyvin tuon kaiken. Ne lauseet tuntuvat niin latteilta. Itse olen vielä yli kymmenen vuotta lukion jälkeen edelleen ilman ammattia. Jännitän paljon kaikkea ja en vieläkään viihdy ihmisjoukossa. Sama asia liittyy siihen miksi en omaa ystäviä. Olen yksinäinen, mutta kynnys tutustua on iso. Siinä mielessä tuntuu, että olet tehnyt paljon työllistymisen eteen. Et saa syyttää itseäsi. Minua hävettää oma työkokemuksen puutteeni.
Itsekään sen ole koskaan seurustellut. Ei se mikään ihme ole jos jännitän kaikkea niin paljon ja tutustuminen vaikeaa. En edes usko, että kukaan haluasi juuri minut. Itsetunto huono. Joskus on itselläkin ollut ajatuksia, että haluan jo pois. Moni sellainen kuolee joilla paljon ystäviä ja parisuhde. Sitten itseä ei paljon jäisi kukaan kaipaamaan. Kuitenkin aina pahimman ajan jälkeen olen noussut ylös. Yritän löytää kivoja asioita, vaikka mistä. Onhan se vaikeaa välillä. En tiedä edes mitä kirjoitan ja kirjoitan liikaakin, mutta ymmärtän kyllä. Sivusta tämä.
Olen usein toivonut että elämä olisi mennyt toisin, että mulla olisi työpaikka, parisuhde ja lapsi jota rakastaa. Mutta en ole saanut mitään noista. Ihan sama vaikka heittäisin volttia, kärrynpyörää ja seisoisin päälläni kukaan työnantaja ei tule mua palkkaamaan. Mutta se mikä on kummallista on se kun mun suosittelija kehuu mua erittäin hyväksi työntekijäksi, olen todella tunnollinen, ahkera, tarkka ja huolellinen. Teen kaiken kerralla oikein ja juuri niin kuin käskettiin. En ollut mun 8kk palkkatuen aikana päivääkään pois töistä, noudatin taukojen aikoja ja työaikoja tarkasti ja opin kaiken uuden todella nopeasti. Joustin aina kun tarvittiin. Eli olen se unelmien työntekijä mistä työnantajat haaveilee, mutta silti en vaan saa mistään töitä. Mun hakemuksiin ei vastata mistään suunnasta. Mun suosittelija sanoi että häntä v*tuttaa se kun tässä menee helvetin hyvä työntekijä täysin haaskoille, et miks työnantajat ei näe sitä mitä hän näkee mussa.
Tämä suomalainen joulu on luonteeltaan "vakavamielinen, tunnelmallinen, perhekeskeinen tapahtuma". Siis tuohon pyritään. Täällä yksinäinen ihminen voi tuntea itsensä todella yksinäiseksi. Olen viettänyt useita jouluja ulkomailla yksinään olosuhteiden pakosta, mutta koskaan en ole tuntenut oloani yksinäiseksi. Elämä jatkuu normaalina joulusta huolimatta, voit mennä ulos syömään, elokuviin, shoppailemaan jos siltä tuntuu. Täällä käperrytään kotinurkkiin, ja poliisin kiireistä päätellen ei se usein niin auvoista ole.