Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kokemuksia parisuhteesta asperger-puolison kanssa?
09.12.2022 |
Olen alkanut epäillä, että mieheni on autismin kirjolla. Minulla on aina ollut sellainen olo, että syvää yhteyttä häneen ei oikein saa, hän on aina vähän etäinen. Viihtyy omissa maailmoissaan koneella. Läheisyydestä ei ymmärrä mitä se oikein tarkoittaa. Hän ei myöskään ymmärrä tai tajua muita asioita, jotka on minulle itsestäänselvyyksiä. Ollaan oltu jo yli 10 vuotta yhdessä. Nykyään osaa esim merkkipäivinä ostaa minulle lahjan/kukkia tms, kun vuosia niitä ensin pyysin. Myös kotitöitä on jonkin verran oppinut tekemään. Mutta tosiaan aloitteellisuus on tosi huonoa mitä tulee ihan arkisiin asioihin. Ei edes hoida asioita omalla tyylillään vaan asioita kylmästi tekemättä, jotka on kuitenkin pakollisia, kun on lapsiakin. Ei myöskään osaa soveltaa ollenkaan tai prioirisoida tekemisiään. Jos olen esim pyytänyt laittamaan pyykit, kun olen pois kotoa illan, niin saattaa unohtaa antaa lapsille ruokaa, jos en sitä muista erikseen pyytää. Vaikka tietenkin jos aikataulut muuttuu, niin tärkeämpää on että lapset saa ruokaa, pyykit voi odottaa. Mutta hän jää täysin jumiin siihen, että olen pyytänyt häntä laittamaan pyykit.
Olen tosi väsynyt jankkaamaan itsestäänselvyyksistä. Mietin onko hän vaan niin välinpitämätön, eikä välitä kuunnella mikä minulle ja muullekin perheelle on tärkeää, vai onko jotain muuta problematiikkaa taustalla ettei vaan suoriudu arjesta. Yksi lapsista on myös haastava ja epäilen että hänkin saattaa olla autismin kirjolla, muitakin oireita on. On tosi erilainen kuin kaksi muuta ja ollut haasteita kaverisuhteissa ym, oppi 3-vuotiaana lukemaan, monella tapaa tosi lahjakas, mutta samalla on haasteita oppia jotain muita yksinkertaisia, etenkin arkisia asioita.
Onko täällä sellaisia jotka ovat parisuhteessa aspergerin kanssa? Onko jotain vinkkejä miten jaksaa suhdetta? Vai onko se vaan tätä taistelua ja pään hakkaamista seinään loppuun saakka ja ainoa vaihtoehto ero?
Kommentit (294)
Koin puolisoni tunnekylmänä,itsekeskeisenä,kusipää narkkuna. Olisi pitänyt ymmärtää ,koska asperger. Kukas ymmärtäisi minua? Ei kukaan,ainakaan siinä suhteessa. Uskomattomia juttuja sitä säälistä sietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koin puolisoni tunnekylmänä,itsekeskeisenä,kusipää narkkuna. Olisi pitänyt ymmärtää ,koska asperger. Kukas ymmärtäisi minua? Ei kukaan,ainakaan siinä suhteessa. Uskomattomia juttuja sitä säälistä sietää.
Oliko exällä oikeaa diagnoosia? Ei diagnoosi tietenkään vapauta vastuusta tai oikeuta kohtelemaan toista huonosti.
T. AS-nainen
Jouduin eron jälkeen terapiaan käsittelemään omia epäonnistumisen tunteita puolisona ja hylkäämistraumaa mikä puhkesi kukkaansa assin käsittelyssä. En usko,että kukaan selviää suhteessa järjissään ilman yhteistä terapiaa. On niin eri maailmat eikä aina tiedä mikä on luonteenpiirrettä ja as-piirrettä.
EA3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koin puolisoni tunnekylmänä,itsekeskeisenä,kusipää narkkuna. Olisi pitänyt ymmärtää ,koska asperger. Kukas ymmärtäisi minua? Ei kukaan,ainakaan siinä suhteessa. Uskomattomia juttuja sitä säälistä sietää.
Oliko exällä oikeaa diagnoosia? Ei diagnoosi tietenkään vapauta vastuusta tai oikeuta kohtelemaan toista huonosti.
T. AS-nainen
Oli diagnoosi. Mutta tuskin itsekään tiesi mikä johtui milloin mistäkin. Jouduin arvailemaan ja selvittämään netistä mikä on tyypillistä ja mikä ei. Aika monella tuntuu olevan samanlainen käsitys varsinkin asperger miehestä kumppanina.
Vierailija kirjoitti:
On, nyt jo erottu.
Hyviä puolia:
- Täydellisen rehellinen, siis kykenemätön valehtelemaan. En koskaan epäillyt mistään.
- Niissä asioissa, jotka otti tehtäväkseen esim. kotitöistä, erittäin pedantti ja järjestelmällinen. Ei sietänyt minun sekaantumistani, mutta kun jätin sekaantumatta, hoitui aina hienosti. En pessyt 10 vuoteen kertaakaan esim. pyykkiä. Piti huolta huonekaluista jne.
- Hyvin säästäväinen ja rahasta tarkka, tämän ansioista hän oli varakas ja meillä oli yhdessä hyvin korkea elintaso.
- Kiinnostavaa keskusteluseuraa, koskaan ei ollut tylsää. Lennokas ajatuksenjuoksu.
- Säännölliset terveelliset elämäntavat, joka hyödytti itseänikin.
Haasteita:
- Äärimmäisen, liiallisen perusteellinen. Esim. yhteisen kodin hankinnoissa kesti aina ikuisuus, siis välillä vuosia, koska eksäni ei voinut tehdä mitään valintaa käymättä läpi kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja. Jos hän ostaa vaatteita alennusmyynnistä, hän käy läpi verkkokaupan jokaisen alennuksessa olevan vaatteen jne.
- Tarkka rutiineista ja joustamaton muutoksille. Lounasaika oli samaan aikaan joka päivä, myös viikonloppuna, hänen oli pakko aina saada syötävää tai muuten meni pasmat sekaisin. Jos joku asia oli sovittu, ja peruuntui, oli se aina kriisin paikka. Jos oli ehdolla jokin tavalliseen arkeemme nähden erikoinen meno, ei eksä voinut tehdä sellaista päätöstä ilman pitkällistä pohdintaa ja neuvottelua. Osa tilaisuuksista jäi aina tämän vuoksi käyttämättä. Mahdoton ajatus, että hän lähtisi vuorokauden varoitusajalla mihinkään.
- Sosiaalisesti erikoinen ja kuitenkin pohjimmiltaan aina ensisijaisesti itsekäs, vaikka empatiaa olikin harjoitellut. Nimen omaan harjoitellut, se ei tullut hänelle lapsena/nuorena luonnostaan. Jos eksäni koki jonkin negatiivisen tai haastavan tunteen, se meni aina minun tilanteeni edelle, vaikka olisi ollut objektiivisesti tarkasteltuna vähäpätöisempikin. Ei ollut mikään tukipilari minulle siis, vaikka vaikeimmissa hetkissä (läheiseni kuolema esim.) yrittikin.
- Oikeudenmukaisuuden taju ylikorostunut, jopa vääristynyt. Eksäni mielestä tasan = reilu jako, vaikka oikeassa elämässähän näin ei aina ole. Jollain on lähtökohtaisesti vähemmän (rahaa, aikaa, energiaa tms.) tai erilainen elämäntilanne. Erossakin päädyin antamaan eksälle taloudellista myönnytystä, vaikka hän oli se varakkaampi. En vaan jaksanut taistella.
- Suhteen tunne-elämä oli sellaista, että minun tuli aina muistaa olla se kypsempi ja rauhallisempi myös riitatilanteissa, koska eksä on kykenemätön olemaan tyynenä, jos toinen menee raiteiltaan. Suhteen alussa eksä oli itse aivan raivopäänä, mutta vuosien varrella opin vähitellen olemaan ruokkimatta tätä tunnereaktiota omalla kiihtymykselläni ja loppua kohden osasimme keskustella hyvin vaikeistakin asioista yhdessä rauhallisesti. Kuitenkin tunsin aina, että tilanne oli isommin minun harteillani. Minulla ei ollut koskaan lupa menettää malttiani väsyneenä ja nälkäisenä keskellä yötä, hän olisi tulistunut siitä pelottavalla tavalla, koska oma tunne-elämänsä ei ole sisäisesti sillä tavalla turvallinen, että voisi kestää sitä.
Kävin suhteen aikana itse terapiassa, luin erilaisia opuksia ja yhteiselämämme sujui vuosi vuodelta paremmin. Silti olen nyt eron jälkeen tyytyväisempi kuin koskaan yhdessä -- ja eksäni on muuten myös. Emme osanneet nähdä erilaisuuttamme rikkautena, en minäkään hänen. Onneksi ymmärsimme lopulta luovuttaa.
Eli aivan lapsen tasoinen käsitys oikeudenmukaisuudesta. Karmeen tuttua mulle tuommoinen vaikka minun tapauksessani ei ollut kyse mistään assista vaan aivan muusta häiriöstä. Mutta samalla tavoin luovutin, koska en jaksanut muuta. Ero oli niin rankka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jatkan vielä.. Oli tottakai aivan uskomattoman ihania piirteitä,niihin rakastuin. Mutta ne kaikki rapistui ja varsinkin pienikään konflikti aiheutti itselle aivan järkyttävää tuskaa sen kylmyyden ym. takia. Eron hetkellä se löi kasvoihin lujaa ja pisti epäilemään ihan kaikkea sitä hyvääkin mitä suhteessa oli.
Itsellä ei, mutta lähipiirissä kyllä. Lisänä persoonallisuushäiriön piirteitä ja yhtälö oli helvetin traumaattinen. Korkeasti koulutettu mies ja muutamaan otteeseen oli pakko uhkailla poliisilla, että loppui se älytön käytös. Julkisesti esittää kovinkin kultturellia ja sivistynyttä sekä on työssä, jossa on vastuussa ohmisten turvallisuudesta ja hengestä. Aika sairas yhtälö.
Juokse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkävihainen ja yleisesti vaan vihainen,mykkä,joustamaton,lapsentasoinen,marttyyri. Erottu rumasti ja sattuu ,kun toinen tuskin yhtään murehtii, reflektoi,suree ja itse tulen täällä hulluksi hetkenä minä hyvänsä jos en jo ole.
Minä olen asperger ja luottoni muihin ihmisiin on melkein karissut. Koen monen vain esittävän mukavaa. Itse en halua enkä osaa pelata mitään pelejä. En halua kierroilla enkä koskaan hallita ketään. Koen, että heikomman ja pienemmän puolella täytyy aina olla. Kun koirapentu tulee vastaan, hymyilen hieman ja silitän sitä. En rupea hössöttämään tai lässyttämään. Koen silti tunteet sisälläni aivan yhtä vahvoina. Ellen jopa vahvempina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AS-ihminen katsoo maailmaa eri kulmasta. Se ei tee hänestä tunnevammaista.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen asperger ja luottoni muihin ihmisiin on melkein karissut. Koen monen vain esittävän mukavaa. Itse en halua enkä osaa pelata mitään pelejä. En halua kierroilla enkä koskaan hallita ketään. Koen, että heikomman ja pienemmän puolella täytyy aina olla. Kun koirapentu tulee vastaan, hymyilen hieman ja silitän sitä. En rupea hössöttämään tai lässyttämään. Koen silti tunteet sisälläni aivan yhtä vahvoina. Ellen jopa vahvempina.
Se ei parisuhteessa hyödytä ketään jos ne tunteet koetaan sisällä vahvoina eikä näytetä ulospäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autismin kirjoon kai mahtuu monen moista. Jos on vaikeuksia arjessa, kannattaa hakea apua.
Itse tulkitsen ap:n kertomuksesta, että mies pelkää ettei tee asioita ap:n haluamalla tavalla ap:n haluamassa järjestyksessä ja menee lukkoon. Mies voi pelätä tätä monesta eri syystä lähtien lapsuuden traumoista, omien ominaisuuksiensa kautta parisuhteenne keskinäiseen dynamiikkaan. Ulkopuolelta on turha arvailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen asperger ja luottoni muihin ihmisiin on melkein karissut. Koen monen vain esittävän mukavaa. Itse en halua enkä osaa pelata mitään pelejä. En halua kierroilla enkä koskaan hallita ketään. Koen, että heikomman ja pienemmän puolella täytyy aina olla. Kun koirapentu tulee vastaan, hymyilen hieman ja silitän sitä. En rupea hössöttämään tai lässyttämään. Koen silti tunteet sisälläni aivan yhtä vahvoina. Ellen jopa vahvempina.
Se ei parisuhteessa hyödytä ketään jos ne tunteet koetaan sisällä vahvoina eikä näytetä ulospäin.
Kyllä niitä tunteita näkee, jos vain viitsii yhtään katsoa. Yleensä ihmiset eivät viitsi. Koska on vain minä ja minulle kaikki huomionosoitukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitus on pitkälti kuin minun tekemäni. Olemme olleet yhdessä neljä vuotta. Moneen olen jo tottunut ja tavallaan luovuttanut.
- Ehkä vaikein asia tottua ja hyväksyä on ollut se, että hän ei kaipaa samalla lailla juuri tuota ap:nkin mainitsemaa henkistä yhteyttä. Puhuu pääasiassa käytännön asioista, ja jos pohdiskelen ääneen mitään korkealentoisempaa, keskustelua ei vaan synny. Saattaa ihmetellä, että mitä sä tuollaisia mietit.
- Ei osaa tehdä aloitteita. Ei seksin, ei tulevaisuudensuunnitelmien, ei erilaisten projektien, ei ongelmista puhumisen suhteen. Jos on jotain kitkaa, mistä pitäisi puhua, vetäytyy kuoreensa ja mököttää vaikka maailman tappiin sen sijaan, että ottaisi asian itse esille.
- Uppiniskaisuuteen asti joustamaton ja sairaalloisen tarkka joistakin asioista. Mm. syöminen on todella rajoittunutta. Syö vain sellaisia ruokia, joita on tottunut syömään jo lapsena. Mitään yhtään erikoisempaa on turha tarjota. Ravintolassa saan käydä yksin tai muiden ihmisten kanssa. Tuntee myös inhoa ja pelkoa monia melko tavallisia asioita kohtaan ja välttelee niitä oman etunsa kustannuksella. Esim. veriarvot on tsekattu viimeksi varmaan yli 15 vuotta sitten, koska pelkää neuloja.
- Ei käytännön järkeä. Monien arkisten asioiden hoitamiseen tarvitsee ylimääräistä opastusta siinä määrin, että se herättää minussakin edelleen välillä epäuskoa. Tuntuu kurjalta, kun joutuu muistuttelemaan ja ohjeistamaan omaa puolisoaan kuin lasta.
Jos nyt jotain positiivista sanoisin niin lojaali hän kyllä on. En todellakaan epäilisi missään olosuhteissa esimerkiksi pettämisestä.
En ymmärrä aspergereiden tarvetta tulla tähän ketjuun puolustelemaan. Jos vaikka ottaisitte opiksi luetun ja hankkisitte apua siihen itsensäilmaisuun ja terveempiin toimintatapoihin niin ei tarvitse puolisoiden ja siis eksien tälläisiä ketjuja perustaa. Täällä ketään olla huvikseen haukkumassa. Kokemukset on meille aitoja ja helvetin kipeitä/traumatisoivia.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä aspergereiden tarvetta tulla tähän ketjuun puolustelemaan. Jos vaikka ottaisitte opiksi luetun ja hankkisitte apua siihen itsensäilmaisuun ja terveempiin toimintatapoihin niin ei tarvitse puolisoiden ja siis eksien tälläisiä ketjuja perustaa. Täällä ketään olla huvikseen haukkumassa. Kokemukset on meille aitoja ja helvetin kipeitä/traumatisoivia.
Varmasti. Mutta kokemukset kiusaamisesta ja väärin ymmärtämisestä ovat myös aivan todellisia aspergereillekin. Miksi juuri aspergerin tapa katsoa maailmaa on se väärä tapa?
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä aspergereiden tarvetta tulla tähän ketjuun puolustelemaan. Jos vaikka ottaisitte opiksi luetun ja hankkisitte apua siihen itsensäilmaisuun ja terveempiin toimintatapoihin niin ei tarvitse puolisoiden ja siis eksien tälläisiä ketjuja perustaa. Täällä ketään olla huvikseen haukkumassa. Kokemukset on meille aitoja ja helvetin kipeitä/traumatisoivia.
Jos ihminen on mulkku, hän on mulkku. Ihan tavalliset ihmisetkin voivat olla mulkkuja.
Minäkään en siedä ruskeatukkaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä aspergereiden tarvetta tulla tähän ketjuun puolustelemaan. Jos vaikka ottaisitte opiksi luetun ja hankkisitte apua siihen itsensäilmaisuun ja terveempiin toimintatapoihin niin ei tarvitse puolisoiden ja siis eksien tälläisiä ketjuja perustaa. Täällä ketään olla huvikseen haukkumassa. Kokemukset on meille aitoja ja helvetin kipeitä/traumatisoivia.
Varmasti. Mutta kokemukset kiusaamisesta ja väärin ymmärtämisestä ovat myös aivan todellisia aspergereillekin. Miksi juuri aspergerin tapa katsoa maailmaa on se väärä tapa?
Se vaatii molemminpuolista joustoa eikä, että juuri aspergeria pitää aina vaan ymmärtää. Pitää toimia molempiin suuntiin jos ymmärrystä vaaditaan. Se täällä oli juuri monen kokemus ,että aspergerin ehdoilla suhteessa usein mennään eikä toisinpäin.
Alue: Aihe vapaa
On, nyt jo erottu.
Hyviä puolia:
- Täydellisen rehellinen, siis kykenemätön valehtelemaan. En koskaan epäillyt mistään.
- Niissä asioissa, jotka otti tehtäväkseen esim. kotitöistä, erittäin pedantti ja järjestelmällinen. Ei sietänyt minun sekaantumistani, mutta kun jätin sekaantumatta, hoitui aina hienosti. En pessyt 10 vuoteen kertaakaan esim. pyykkiä. Piti huolta huonekaluista jne.
- Hyvin säästäväinen ja rahasta tarkka, tämän ansioista hän oli varakas ja meillä oli yhdessä hyvin korkea elintaso.
- Kiinnostavaa keskusteluseuraa, koskaan ei ollut tylsää. Lennokas ajatuksenjuoksu.
- Säännölliset terveelliset elämäntavat, joka hyödytti itseänikin.
Haasteita:
- Äärimmäisen, liiallisen perusteellinen. Esim. yhteisen kodin hankinnoissa kesti aina ikuisuus, siis välillä vuosia, koska eksäni ei voinut tehdä mitään valintaa käymättä läpi kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja. Jos hän ostaa vaatteita alennusmyynnistä, hän käy läpi verkkokaupan jokaisen alennuksessa olevan vaatteen jne.
- Tarkka rutiineista ja joustamaton muutoksille. Lounasaika oli samaan aikaan joka päivä, myös viikonloppuna, hänen oli pakko aina saada syötävää tai muuten meni pasmat sekaisin. Jos joku asia oli sovittu, ja peruuntui, oli se aina kriisin paikka. Jos oli ehdolla jokin tavalliseen arkeemme nähden erikoinen meno, ei eksä voinut tehdä sellaista päätöstä ilman pitkällistä pohdintaa ja neuvottelua. Osa tilaisuuksista jäi aina tämän vuoksi käyttämättä. Mahdoton ajatus, että hän lähtisi vuorokauden varoitusajalla mihinkään.
- Sosiaalisesti erikoinen ja kuitenkin pohjimmiltaan aina ensisijaisesti itsekäs, vaikka empatiaa olikin harjoitellut. Nimen omaan harjoitellut, se ei tullut hänelle lapsena/nuorena luonnostaan. Jos eksäni koki jonkin negatiivisen tai haastavan tunteen, se meni aina minun tilanteeni edelle, vaikka olisi ollut objektiivisesti tarkasteltuna vähäpätöisempikin. Ei ollut mikään tukipilari minulle siis, vaikka vaikeimmissa hetkissä (läheiseni kuolema esim.) yrittikin.
- Oikeudenmukaisuuden taju ylikorostunut, jopa vääristynyt. Eksäni mielestä tasan = reilu jako, vaikka oikeassa elämässähän näin ei aina ole. Jollain on lähtökohtaisesti vähemmän (rahaa, aikaa, energiaa tms.) tai erilainen elämäntilanne. Erossakin päädyin antamaan eksälle taloudellista myönnytystä, vaikka hän oli se varakkaampi. En vaan jaksanut taistella.
- Suhteen tunne-elämä oli sellaista, että minun tuli aina muistaa olla se kypsempi ja rauhallisempi myös riitatilanteissa, koska eksä on kykenemätön olemaan tyynenä, jos toinen menee raiteiltaan. Suhteen alussa eksä oli itse aivan raivopäänä, mutta vuosien varrella opin vähitellen olemaan ruokkimatta tätä tunnereaktiota omalla kiihtymykselläni ja loppua kohden osasimme keskustella hyvin vaikeistakin asioista yhdessä rauhallisesti. Kuitenkin tunsin aina, että tilanne oli isommin minun harteillani. Minulla ei ollut koskaan lupa menettää malttiani väsyneenä ja nälkäisenä keskellä yötä, hän olisi tulistunut siitä pelottavalla tavalla, koska oma tunne-elämänsä ei ole sisäisesti sillä tavalla turvallinen, että voisi kestää sitä.
Kävin suhteen aikana itse terapiassa, luin erilaisia opuksia ja yhteiselämämme sujui vuosi vuodelta paremmin. Silti olen nyt eron jälkeen tyytyväisempi kuin koskaan yhdessä -- ja eksäni on muuten myös. Emme osanneet nähdä erilaisuuttamme rikkautena, en minäkään hänen. Onneksi ymmärsimme lopulta luovuttaa.