Kokemuksia parisuhteesta asperger-puolison kanssa?

Vähän samanlainen mies minullakin. Samanlaisia haasteita täälläkin. Diagnoosia ei ole, mutta olen yrittänyt saada häntä tutkimuksiin. Ei suostu.

Vierailija kirjoitti:

Oma mieheni on as ja on kyllä lottovoittoon verrattavissa. Arki toimii mahtavasti ja riitoja on tosi harvoin. Mies on moderni ja oikeudenmukaisuuden perikuva ja välillä itken ilosta, kun kuuntelen ystävien miesten tunkkaisia ajatusmaailmoja ja typeriä tempauksia.

Niin tavallaan ymmärrän mitä tarkoitat. Minunkin mieheni kannattaa tasa-arvoa, tietyllä tapaa kohtelee minua kuitenkin kunnioittavasti, ei esim puhu mitään irstaita juttuja, kerro naisvitsejä tms ja ihmettelee itsekin välillä joidenkin omien kavereidensa tempauksia ja sovinistisia puheita. Kysyy myös mielipidettäni moniin omiin asioihinsakin. Mutta ei se kyllä toisaalta kovin kunnioittavalta tunnu, kun ei pyynnöistä huolimatta vaan hoida omaa osuuttaan esim kotitöistä. T. Ap

Aspergerithän on monesti kontrollifriikkejä ja pimahtelevat ihan ihme asioista ellei maailma pyöri heidän mukaansa. Raskasta.

Miten Aspenger autisti on saanut tinderist mätchia mutta peruskomea normi mies, ei.

ylös

Vierailija kirjoitti:

Miten Aspenger autisti on saanut tinderist mätchia mutta peruskomea normi mies, ei.

No, jos vaikka harrastaa maastopyöräilyä ja se näkyy kuvissa, ja nainenkin harrastaa. Ja alkavat harrastaa yhdessä ja on kivaa muutenkin.

Miehet ei ymmärrä harrastusten merkitystä deittailussa. Urheileva nainen ei deittaa ei-urheilijaa. Jos harrastan kiipeilyä, oletan että myös deittini vähintään ymmärtää, miten paljon aikaa siihen menee. Mieluiten siis kiipeillään yhdessä. Lika barn jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma mieheni on as ja on kyllä lottovoittoon verrattavissa. Arki toimii mahtavasti ja riitoja on tosi harvoin. Mies on moderni ja oikeudenmukaisuuden perikuva ja välillä itken ilosta, kun kuuntelen ystävien miesten tunkkaisia ajatusmaailmoja ja typeriä tempauksia.

Onko sinulla itsellä as-piirteitä? Jostain luin että suhteet asseilla ja nenteillä ovat tuhoon tuomittuja...Vain kaksi as-piirteistä voivat ymmärtää toisiaan ja olla onnellisia yhdessä. Onko tosiaan näin? En osaa sanoa, voi olla että itsellänikin jotain piirteitä on..

Öh, kaikilla meillä on näitä _piirteitä_. Nenteillä vaan on sen verran vähän että ei lätkäistä diagnoosia. Ehkä joissain tapauksessa nämä _piirteet_ sopivaan assin ja nentin välillä hyvin yhteen ja matchi tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten naiset päädytte yhteen tällaisten miesten kanssa, joilla on arjen hallinnassa vaikeuksia? 

Rakkaus on sokeaa. Itse en nuorena tajunnut, miten paljon puutteita miehellä oli, ajattelin että on komea, terävä, hauska ja omaperäinen. En itsekään ollut silloin mikään kodin hengetär, koska minulle ei oltu opetettu kotona esim ruoanlaittoa ollenkaan, mutta opin kyllä nopeasti kaikki tarvittavat taidot, vaikeitahan ne eivät ole. Mikään ylisiisti en ole itsekään, mutta sentään siivoan säännöllisesti ja vaikka en jaksa perusteellisesti aina kaikkea (useimmiten yksin) tehdä, niin ainakin tiedän mitä ns. pitäisi tehdä (esim ikkunat täytyy pestä välillä, lakanat vaihtaa, uuni pestä jne, mies kun ei näitä monen muun asian lisäksi hoitaisi ikinä).

Ei osaa itsellekään ostaa vaatteita vaan reikäisissä verkkareissa kulkee julkisilla paikoilla. Miten voisi lapsille ymmärtää mitään uusia vaatteita ostaa? Mietin että mitenköhän sellaisissa perheissä pärjätään, joissa molemmilla vanhemmilla samanlaisia puutteita...

Toisaalta kuitenkin hänellä on pari harrastusta, johon hankkii kaikki mahdolliset varusteet viimeisen päälle. Myös omia tärkeitä menoja osaa hoitaa kyllä ja työnkin hoitaa hyvin. Kotiasiat eivät ole korkealla tärkeyslistalla, vaikka tietää että olen aivan loppu ja uupunut, ja olen miljoonat kerrat kertonut mitä toivoisin että hän tekisi. T. Ap

Moni Asperger hoitaa tasan ne asiat jotka kiinnostaa. Ja hyvin hoitaakin. Kyse on siitä, että he eivät _välitä _ muusta kuin itsestään ja omista mielihaluistaan.

Ei autismikirjo tee ihmisestä tunnekylmää tai narsistista. Toki jotkut voivat olla, mutta yleensä heidän on vain vaikea ymmärtää vihjailua ja haluaisivat, että heillä sanottaisiin mahdollisimman suoraan.

Eivät autismin kirjolla oleminen tarkoita automaattisesti sitä että olisi jotenkin tunteeton ja tunnekylmä eli autistisuus ei välttämättä selitä Ap miehesi välinpitämättömyyttä. Miten olet alun perin päätynyt hänen kanssaan yhteen?

EA3 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten naiset päädytte yhteen tällaisten miesten kanssa, joilla on arjen hallinnassa vaikeuksia? 

Rakkaus on sokeaa. Itse en nuorena tajunnut, miten paljon puutteita miehellä oli, ajattelin että on komea, terävä, hauska ja omaperäinen. En itsekään ollut silloin mikään kodin hengetär, koska minulle ei oltu opetettu kotona esim ruoanlaittoa ollenkaan, mutta opin kyllä nopeasti kaikki tarvittavat taidot, vaikeitahan ne eivät ole. Mikään ylisiisti en ole itsekään, mutta sentään siivoan säännöllisesti ja vaikka en jaksa perusteellisesti aina kaikkea (useimmiten yksin) tehdä, niin ainakin tiedän mitä ns. pitäisi tehdä (esim ikkunat täytyy pestä välillä, lakanat vaihtaa, uuni pestä jne, mies kun ei näitä monen muun asian lisäksi hoitaisi ikinä).

Ei osaa itsellekään ostaa vaatteita vaan reikäisissä verkkareissa kulkee julkisilla paikoilla. Miten voisi lapsille ymmärtää mitään uusia vaatteita ostaa? Mietin että mitenköhän sellaisissa perheissä pärjätään, joissa molemmilla vanhemmilla samanlaisia puutteita...

Toisaalta kuitenkin hänellä on pari harrastusta, johon hankkii kaikki mahdolliset varusteet viimeisen päälle. Myös omia tärkeitä menoja osaa hoitaa kyllä ja työnkin hoitaa hyvin. Kotiasiat eivät ole korkealla tärkeyslistalla, vaikka tietää että olen aivan loppu ja uupunut, ja olen miljoonat kerrat kertonut mitä toivoisin että hän tekisi. T. Ap

Moni Asperger hoitaa tasan ne asiat jotka kiinnostaa. Ja hyvin hoitaakin. Kyse on siitä, että he eivät _välitä _ muusta kuin itsestään ja omista mielihaluistaan.

Ei autismikirjo tee ihmisestä tunnekylmää tai narsistista. Toki jotkut voivat olla, mutta yleensä heidän on vain vaikea ymmärtää vihjailua ja haluaisivat, että heillä sanottaisiin mahdollisimman suoraan.

Eikö ole kuitenkin aika erikoista, että pukeutuminen onnistuu työpaikkahaastatteluun, mutta ei juhliin? Tosi moni Asperger on oikeastikin aivan järkyttävän itsekäs. Sitten vedotaan tuohon, kun muut eivät jaksa katsella temppuilua.

Se että toimii omaehtoisesti, omalla tavallaan ei ole välinpitämättömyyttä ja itsekkyyttä, vaikka lopputulema varmasti tuntuukin nentistä siltä. Aivot vain eivät toimi samoin, ei ole ajatusta muusta kuin se oma tapa nähdä asiat. Ei ehkä niin ymmärrystä toisen toisenlaisesta maailmasta. Autismin kirjolle sijoittumisesta riippuen, as voi oppia näkemään asioita myös toisten näkökulmasta, toisten tavoin, asia kerrallaan. Naiset erityisesti maskaavat aika hyvin, tosin se sitten vie paljon voimia. Jokainen on myös jo persoonana omanlainen.

Ollaan miehen kanssa kumpikin autismin kirjolla. Yhdessä ollaan taivallettu yli 10 vuotta. Ei lapsia ja en tässä liitossa olisi, jos lapsia haluaisin. Riittää yksi mieslapsi, jota pitää paimentaa. Silti meillä riittää rakkautta ja arki on hyvin rauhallista. Ollaan kumpikin ns. lauhkeita lampaita luonnoltamme, vaikka erimielisyyksiä arjessa on melkeinpä päivittäin.

- Miehelle on hyvin vaikeaa sään ja tilaisuuden mukaan pukeutuminen. Kuten joku tuolla aiemmin kirjoittikin, on vain kaksi vaihtoehtoa: rönttävaatteet tai juhlapukeutuminen. Myös ylipäätään vaatehankinnat ovat vaikeita, kun ei halua luopua kellertäviksi muuttuneista 30-vuotiaista reikäisistä vaatteista. Olen ostanut uudet vaatteet, kun en yksinkertaisesti kehtaa kulkea kerjäläisen näköisen miehen kanssa. Käyttää niitä kyllä kodin ulkopuolella, mutta kotona edelleen ne reikävaatteet eksyy päälle. Myös lemmikkien pukeminen ulos on työn ja tuskan takana. Pitää jättää omat hommat kesken ja pukea koirat ulos paukkupakkasilla, kun mies ei sitä tajua tehdä.

- Ensimmäisinä yhdeksänä syntymäpäivänä/jouluna en saanut mitään joululahjaa, koska mulle on kuulemma niitä niin hankala ostaa. Olen kertonut ihan suoraan mitä haluan lahjaksi. Viime vuonna osti mulle lahjakortin ja lehtitilauksen. Ei mennyt kumpikaan ihan putkeen... Pukeudun hyvin klassisesti ja naisellisesti ja sain EMP-liikkeen lahjakortin, eihän sieltä mitään minulle löytynyt. Myös lehtitilaus oli lähes harrastuksiini liittyvä, mutta ei ihan. Tilauksen piti olla 6 kk, mutta lehtiä tulee edelleen, kun mies ei saa aikaiseksi keskeyttää tilausta.

- Tämän aikakäsitys on jotain mitä en ihan itse käsitä... Jos sovitaan aamulla 8 aikaan, että hän tekee muutaman tunnin töitä ja sitten lähdetään ostoksille/reissuun, niin mies saattaa mennä ulos puuhailemaan tai lenkille pariksi tunniksi. Sitten kun kyselen, että voitaisiko jo mennä, niin vihaisena vastaa ettei ole edes ehtinyt aloittaa töiden tekoa. Tämä muutenkin ryntää 15 min ennen lähtöä suihkuun ja pakkaa tavarat juosten. Usein joudutaan ostamaan uudet hygieniatarvikkeet reissun päältä, kun tämä unohtaa pakata ne mukaan. Ylipäätään ei kunnioita muiden aikaa. Itse lähden kävelemään hyvissä ajoin bussipysäkille ja mies usein juoksee viimeisellä sekunnilla bussiin sisälle, joskus taas myöhästyy.

- Asiat pitäisi tehdä hänen tavallaan. Kulkee minun jäljissä järjestelemässä asioita mielensä mukaan. Aluksi pahoitin mieleni ja menetin hermoni, kun tuli järjestelemään astianpesukonetta/kuivamaan laitettuja pyykkejä, mutta nykyään en jaksa enää ottaa kierroksia. Järjestelköön jos haluaa, mutta silloin ei tulla säheltämään kun mulla on hommat kesken.

- Kuitenkaan omia asioita ei pysty hoitamaan järjestelmällisesti. Hänen piti hoitaa omistamalleen mökille uusi vessa ja vessakalusteet. Ensin vatvoi asiaa vuoden (vessanpönttö oli rikki) ja sitten kun alkoi asiaa hoitamaan, niin on joutunut ramppaamaan 200 km päässä mökillä jo 5 kertaa, kun ei vaan muista ottaa kaikkia tarvittavia mittoja. Sitten menee liikkeeseen tietämättä mitä edes tuli etsimään ja pyörii kärttyisenä ympyrää. Etsii tietyn merkin vessanpönttöä ja kun sitä ei saa ko. paikasta, niin homma jää taas pariksi kuukaudeksi. On hyvin näppärä käyttämään nettiä, mutta jostain syystä ei kykene katsomaan tarjontaa sieltä. Meillä ei tule ikinä olemaan yhteistä omistuskotia, koska en todellakaan jaksaisi tuota vatvomista katsoa, jos kyseessä olisi oma asumismukavuus.

- On kuitenkin ihan komea ja hauskakin. Onneksi löysi työn, mitä voi tehdä omaan tahtiin. Oli ihan hirveää, kun myöhästeli jatkuvasti töistä ja unohteli avaimia/työpuhelinta/eväitä/työvaatteita kotiin. Ihan hävetti hänen puolestaan.

Vierailija kirjoitti:

Se että toimii omaehtoisesti, omalla tavallaan ei ole välinpitämättömyyttä ja itsekkyyttä, vaikka lopputulema varmasti tuntuukin nentistä siltä. Aivot vain eivät toimi samoin, ei ole ajatusta muusta kuin se oma tapa nähdä asiat. Ei ehkä niin ymmärrystä toisen toisenlaisesta maailmasta. Autismin kirjolle sijoittumisesta riippuen, as voi oppia näkemään asioita myös toisten näkökulmasta, toisten tavoin, asia kerrallaan. Naiset erityisesti maskaavat aika hyvin, tosin se sitten vie paljon voimia. Jokainen on myös jo persoonana omanlainen.

Kyllä se on itsekkyyttäkin - sillä sanalla sitä kutsutaan yleisesti. Ja näin muut tuollaisen touhun kokee. Minäkin voin ilmoittaa, että mun aivot nyt vain ovat tällaiset, ja paskat piittaan kenenkään muun asioista tässä perheessä. Silti osaan laittaa ruokaa/käydä töissä/harrastaa. Mutta koska onaehtoisuus, en halua ajatella muita. Tämä selvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että toimii omaehtoisesti, omalla tavallaan ei ole välinpitämättömyyttä ja itsekkyyttä, vaikka lopputulema varmasti tuntuukin nentistä siltä. Aivot vain eivät toimi samoin, ei ole ajatusta muusta kuin se oma tapa nähdä asiat. Ei ehkä niin ymmärrystä toisen toisenlaisesta maailmasta. Autismin kirjolle sijoittumisesta riippuen, as voi oppia näkemään asioita myös toisten näkökulmasta, toisten tavoin, asia kerrallaan. Naiset erityisesti maskaavat aika hyvin, tosin se sitten vie paljon voimia. Jokainen on myös jo persoonana omanlainen.

Kyllä se on itsekkyyttäkin - sillä sanalla sitä kutsutaan yleisesti. Ja näin muut tuollaisen touhun kokee. Minäkin voin ilmoittaa, että mun aivot nyt vain ovat tällaiset, ja paskat piittaan kenenkään muun asioista tässä perheessä. Silti osaan laittaa ruokaa/käydä töissä/harrastaa. Mutta koska onaehtoisuus, en halua ajatella muita. Tämä selvä.

Ymmärrän että turhauttaa, näin olisin itsekin ajatellut ennen. Tässä kiteytyy hyvin haaste, muiden on vaikea ymmärtää toimintaa, tulkinta värittyy nentin kokemuksen mukaan mikä muista on oikea tapa toimia.

Ap:n kirjoitus olisi voinut olla ihan minunkin kirjoittamani, niin tuttua.

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä parikymmentä vuotta ja viimeiset 5-6 vuotta ovat olleet todella raskaita.

Mieheni vaihtoi juuri tuolloin uuteen työpaikkaan, palkka nousi, mutta myös vaatimukset ja kuormitus kävi niin kovasti, että työn lisäksi ei kotiin enää ole jäänyt paukkuja.

Mies itse ei tietenkään tiedosta tätä itse, vaan selittää osallistumattomuuttaan työllä, ymmärtämättä, että minäkin käyn töissä ja siihen päälle hoidan lapset, kodin, kaiken. Yksin.

Ei mieheni koskaan mikään kotitalousihme ole ollut, mutta on osallistunut ja hoitanut tiettyjä juttuja kotona, mutta nyt ei tee näitäkään.

Lisäksi on täysin vetäytynyt parisuhteesta, en saa minkäänlaista vastakaikua, huomiota, kommunikointi on sillä tasolla, että mitä ruokaa ja auto pitäisi tankata.

Olen täysin loppu, uupunut ja kaipaan ihan valtavasti, että minuakin huomioitaisiin, että minunkin tarpeet tulisivat edes joskus täytetyiksi.

En minäkään nuorena ja ihastuneena huomannut miehessäni mitään suurempia vikoja. Pidin miehessäni rauhallisuudesta, älykkyydestä, valtavasta yleistiedon määrästä ja toki silloin sain huomiotakin, seurustelun aikana mieheni jaksoi panostaa treffeihin, kukkiin, ravintola-illallisiin. Jälkeen päin olen kyllä ajatellut, että seurustelussa oli paljon sellaista päälle liimattua, mies oli opetellut jonkinlaisen 'kohdat 1, 2, ja 3 miten naisen kanssa käydään ulkona, miten silloin käyttäydytään ja mitä pitää sanoa'-kaavan, jota sitten no, kaavamaisesti ja mekaanisesti toteutti.

En nyt tietenkään tuollaista jatkuvasti haluaisi, mutta ihan harvakseltaan kukat tai ulkona syöminen olisi ihanaa. Ihan puhuminen muustakin kuin kauppalistasta olisi myös tervetullutta.

Lasten tuloon kaikki huomio oikeastaan kuivahti, vaikka vauva-aikana mies kyllä suoritti isyyttään taattuun kaavamaiseen tyylinsä.

Kaksosemme saivat kyllä hoitoa mieheltä ja huolehti tuttipullorumbasta tarkasti.

Mutta mieheni ei oikeastaan koskaan ole oppinut tuntemaan lapsiaan, heidänkin tarpeensa ja halunsa ovat miehelleni jotenkin niiden välttämättömien fyysisten tarpeiden parametreissä, että katto on pään päällä, ruokaa pöydässä ja jotakin saa kukin päälleen pukea.

Eihän tuo riitä lasten kasvattamiseen, rakastamiseen, ohjaamiseen, mihinkään vanhemmuudessa. Olen sitten tukenut miestäni isyydessään, että saisi edes jonkinlaisen suhteen lapsiinsa. Kompensoinut puutteita ja yrittänyt kaikkeni, että lapset saisivat rakkautta, huomiota, vuorovaikutusta tarpeekseen.

Nyt lapset ovat teinejä, ja työsarkaa vanhemmuudessa on vielä paljon jäljellä. Äiti vain alkaa olla ihan loppuun ajettu.

Eroa olen miettinyt usein, mutta sekin olisi hirvittävä vääntö.

Miehelleni kaikki mitä hän ei halua tai ymmärrä, ei edes ole olemassa, eroaminen kuuluu tähän kategoriaan. Pidän perheeni kasassa siihen asti, kunnes teinit lähtevät opiskelemaan, en vain tiedä enää jaksanko siihen asti.

Puhuessani miehelleni uupumuksestani, vastaus on aina vain se, että hän tietää, hän haluaa auttaa, hän yrittää. Sitten ei kuitenkaan tee mitään.

Samat mekaaniset lauseet, joista en saa mitään ja jotka eivät johda mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma mieheni on as ja on kyllä lottovoittoon verrattavissa. Arki toimii mahtavasti ja riitoja on tosi harvoin. Mies on moderni ja oikeudenmukaisuuden perikuva ja välillä itken ilosta, kun kuuntelen ystävien miesten tunkkaisia ajatusmaailmoja ja typeriä tempauksia.

Niin tavallaan ymmärrän mitä tarkoitat. Minunkin mieheni kannattaa tasa-arvoa, tietyllä tapaa kohtelee minua kuitenkin kunnioittavasti, ei esim puhu mitään irstaita juttuja, kerro naisvitsejä tms ja ihmettelee itsekin välillä joidenkin omien kavereidensa tempauksia ja sovinistisia puheita. Kysyy myös mielipidettäni moniin omiin asioihinsakin. Mutta ei se kyllä toisaalta kovin kunnioittavalta tunnu, kun ei pyynnöistä huolimatta vaan hoida omaa osuuttaan esim kotitöistä. T. Ap

As-henkilön kanssa kannattaa toimia niin, että hän itse hoksaa omassa ajattelussaan mistä on kyse. Eli ei niin, että sanot "tee asia x" vaan että hän itse ymmärtää miksi asia x on tehtävä. Vähän niin kuin työpaikallakin aina oiotaan juuri niistä säännöistä, jotka eivät vaikuta järkeviltä.

Up

Kiinnostaisi kuulla muidenkin kokemuksia!

Vierailija kirjoitti:

Epäilen, että exäni saattoi olla ainakin jossain määrin as-piirteinen. Joitain esimerkkejä:

- Täydellinen välinpitämättömyys sosiaalisista säännöistä ja käytöstavoista. Esimerkiksi juhliin mennessä aina sai tapella siitä että pukisi sinne siistit vaatteet. Ei millään ymmärtänyt, että kun kyse ei ole siitä että tunteeko hän olonsa mukavammaksi verkkareissa kuin suorissa housuissa, vaan juhlien järjestäjän kunnioittamisesta. Ei myöskään koskaan osallistunut esimerkiksi siskonsa lasten joulu-/synttärilahjoihin, koska hän itse ei välittänyt lahjojen saamisesta, niin ei kyennyt hahmottamaan että lapsille se ON tärkeää. Luonnollisesti myöskin sama näkyi suhteessa, jos jokin oli minulle tärkeää, mutta ei hänelle niin silloin se ei saanut olla minullekaan tärkeää. Asiat jotka taas olivat hänelle tärkeitä tuli olla muillekin tärkeitä. 

- Äärimmäinen joustamattomuus. Hän esimerkiksi päätti kerran, että tästä lähin hän tekee asiaa X joka päivä klo 18-19. Ja niin teki. Ei siinä mitään, mutta esimerkiksi jos meillä oli menoa, niin hän ei voinut millään esimerkiksi siirtää tuota aikaa edes puolella tunnilla aikaisemmaksi tai myöhemmäksi. Koko muu elämä piti taipua siihen että klo 18-19 hän tekee tuota asiaa, riippumatta siitä missä olemme tai mitä teemme. Ei puhettakaan että esimerkiksi elokuviin olisi voinut varata liput näytökseen joka alkaisi klo 19, koska hän ei kyennyt millään lailla muokkaamaan tuota omaa henkilökohtaista aikatauluaan. Hän myös saattoi jättää ruoan syömättä kokonaan jos siinä oli yhtään mitään uutta. Ei edes maistanut. Muistan kun kerran laitoin salaattiin retiisiä, niin hän ei voinut syödä sitä. Ei edes nyppimällä retiisit pois, vaan minun olisi pitänyt tehdä alusta kokonaan uusi salaatti. 

- Mustavalkoinen, joko-tai -ajattelu. Hän ei oikeasti kyennyt kultaiseen keskitiehen oikein missään. Jos rahaa säästettiin niin sitten sitä säästettiin ihan äärimmäisyyksiin asti (tyyliin, ei osteta vessapaperia koska onhan meillä bidee-suihku). Kaikkeen piti keksiä sääntöjä, joita noudatettiin orjallisesti. Kuten esimerkiksi jos hän päätti, että päivässä ruokaan sai mennä kymmenen euroa, niin se ei tosiaan saanut ylittää tuota rajaa edes kymmenellä sentillä. Työhaastatteluun hän oli ensin menossa reikäisissä kollareissa, kun suosittelin pukeutumaan vähän siistimmin, niin hän sitten pukeutui pukuun kravatteineen päivineen. Ehjät farkut ja siisti neule eivät käyneet, vaan se oli joko roskiksesta noussut- look tai sitten se viimeisen päälle sliipattu juhla-look (jota hän ei kirveelläkään sitten juhliin ikinä suostunut laittamaan...).

Kauanko jaksoit katsoa tuota? Oikeesti.

up