Muistatteko vielä 80-luvulla, kun puhelut saattoi yhdistyä väärin ja saatoit kuulla toisten puhelut (vai oliko mulla vaan erikoistapaus)
Esim. mä soitin kerran kaverilleni, mutta se kytkeytyikin johonkin toiseen puheluun, jossa pieni poika ja hänen mummonsa (tai joku muu vanha nainen) juttelivat niitä näitä. Kuuntelin aikani, sit lopetin. En uskaltanut sanoa mitään, kun pelkäsin että kuulevat. Toisen kerran olin (niin ikään kasarilla) tätini luona ja puhelin soi, täti oli kädet taikinassa ja sanoi että mene vastaamaan. Kun vastasin, niin siellä puhui kaksi miestä keskenään. Eivät kuulleet minua vaikka huutelin haloo ja tätini sukunimeä. Mietin, kuinka harvinaisia nää jutut olivat tuohon aikaan. Ainakin muistan kavereiden kanssa puhuneeni, että muillakin oli vähän samaa.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kasarilta vain huohotus-soitot. Ne on jääneet kyllä kokonaan pois kännyköiden myötä ja varmaan muistakin syistä. Meillekin joku soitteli pilan päiten huohotus-soittoja.
Kaikista huohottajista joku voisi julkaista kasvokuvat. 80-luvulta tähän päivään.
Silloin pitäisi tietää kuka siellä huohottelee. Ei silloin nähnyt soittajan numeroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kasarilta vain huohotus-soitot. Ne on jääneet kyllä kokonaan pois kännyköiden myötä ja varmaan muistakin syistä. Meillekin joku soitteli pilan päiten huohotus-soittoja.
Kaikista huohottajista joku voisi julkaista kasvokuvat. 80-luvulta tähän päivään.
Silloin pitäisi tietää kuka siellä huohottelee. Ei silloin nähnyt soittajan numeroa.
:D No ei nähny.
Mulle kävi näin. Asuin hoitajien asuntolassa , oli omat asunnot ja puhelut yhdistettiin keskuksen kautta. Kerran nostin luurin ja työkaveri siellä antaumuksellisesi juorusi , kuuntelin aikani ja laskin kuulokkeen alas. Toisen kerran mulla kuului pieni pärähdys puhelimesta , nostin luurin ja taas sama hoitsu puhui siellä. Sitten minä puhuin puhelimessa kun samainen hoitsu ihmetteli keiden kanssa hän puhuu : D Soitin puhelinyhtiöön ja miehet tuli korjaamaan vian. Ei tarvittu onneksi skitsolääkettä : D D Ja just oli 80-luvulla.
Hassuinta tässä oli, että esim HPY väitti, ettei tuo ole mahdollista, vaikka lähes jokaiselle näitä sattui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kasarilta vain huohotus-soitot. Ne on jääneet kyllä kokonaan pois kännyköiden myötä ja varmaan muistakin syistä. Meillekin joku soitteli pilan päiten huohotus-soittoja.
Kaikista huohottajista joku voisi julkaista kasvokuvat. 80-luvulta tähän päivään.
Silloin pitäisi tietää kuka siellä huohottelee. Ei silloin nähnyt soittajan numeroa.
:D No ei nähny.
Mulla oli kyllä viimeisin lankapuhelin, jossa soittajan numero näkyi.
Muistan että joskus kuului vaimeaa pölötystä läpi mutta ei noin, että olisi keskenään voitu keskustella.
Kyllä, se oli varmaan joku syksyn sävel tai vastaava kun puhelu meni naapurin kanssa sekaisin ja siellä kuului naapurin ääni: "Äänestäisin Irwiniä".
Puhelun kulki silloin parikaapelia eli lapamatoa pitkin. Johdot yhdistyivät ja jakaantuivat pylvään päässä olevissa rasioissa, joissa johtoliitoksiin tuli hapettumia. Pahimmillaan koko kylän tai kerrostalon kaikki puhelimet olivat yhdessä sisäverkossa, kun johdot kytkeityivät toisiinsa rasiassa.
Kun jollekkin tuli puhelu, niin kaikki kyseisen linjan puhelimet soivat ja se joka ensin ehti nostaa luurin sai puhelun. Tosin hitaammatkin pääsi mukaan luurin nostamalla tai yrittäessään itse soittaa.
Itsellä oli tuommoinen kylän sisäinen verkko lankapuhellimen loppuvaiheessa. Piti olla tarkkana mitä puhuu, kun kuka tahansa naapuri saattoi olla samaan aikaan linjoilla.
Vierailija kirjoitti:
Lanka puhelimella kun systeri soitti minulle Helsinki 87 -Helsinki 94. Linjalla oli kolmas henkilö ja useimiten Henkilö viellä Sieltä systerin alue 87.Sama kerros talo,tunsi äänen. Joten katkaistiin puhelu ja kun minä soitin syterille linja oli vapaa.Tosin systeri sano mistä tiedämme jos joku kolmas on linjalla ja kuuntelee meitä? Sanoin kuunelkot jos on niin utelijas ja tahditon.Kun matkapuhelimet tuli joka talouteen,vältämättä singali ei asunossa.Joutu menen parvekelle puhumaan esim,silloin minulla Sonera jotta on singalia.
Herrasiunaa, opettele hyvä ihminen edes kirjoittamaan oikein.
Lankapuhelin, kerrostalo, utelias jne.
Ei tuo harvinaista ole nykyäänkään. Kuuntelin kerran kahden tunnetun naisen keskinäistä keskustelua. Puhuin väliin mutta kumpikaan ei kuullut minua. Suljin puhelimen ja soitin kaverille , naiset tuppautuivat taas linjalle. Jätin puhelun ja soitin seuraavana päivänä ja hoidin asian.
jokin oli vialla .
kaiken piti olla niin turvallista kun siirryttiin digiaikaan mutta turvallisuus lienee pelkkä unelma.
Mahtoihuohotukset olla mielikuvituksen tuotetta. Luulen että kaapeleiden eristykset olivat hankautuneet rikki puun oksistossa. Umpi hulluhan on jos ei puhu mitään sen kuin huohottelee luuriin ,mitä iloa siitä on kun puhelun vastaanottaja ei tiedä kuka huohottaa.
Kyllä muistan, sillä mulla tapahtui monia kertoja samaa.
Kerran 1980-luvulla puhelin soi työpaikalla. Kun vastasin, siellä oli mies ja nainen keskustelemassa. Puhelusta kävi selvästi ilmi, että miehen vaimo oli jo lähtenyt maalle ja mies sopi puhelimessa treffejä rakastajattarensa kanssa, jonka luona aikoi viettää yön ja lähteä vasta seuraavana päivänä mökille. En malttanut olla sanomatta: "Minäpä kerron sinun vaimollesi." He häkeltyivät, ja minä suljin puhelimen.
En muista tuollaista, mutta meillä oli tämä klassikko, eli puhelinnumero yhtä numeroa lukuunottamatta sama kuin yhdellä pitserialla. Eli viikonloppuisin sai varautua "tilaan kinkkuananas- ja jauhelihapitsan kokispullolla osoitteeseen xxxxx" -puheluihin.
Anteeks, en tajunnu tästä yhtään mitään.
Voitko selostaa selkeemmin