Lue keskustelun säännöt.
Asperger-ihmiset: Koetteko vähättelynä, jos Aspergeria pidetään pelkkänä ominaisuutena tai luonteenpiirteenä?
07.12.2022 |
Itse koen. En toki pidä kyseistä oireyhtymää sairautenakaan, mutta jos diagnoosin saa, niin kyllä se silloin aidosti vaikeuttaa arkea ja elämää ja silloin on aitoa tuentarvetta ainakin jossain asiassa. Ainakin itse olen kärsinyt assiudestani paljonkin, vaikka olen toki löytänyt siitä positiivisiakin puolia.
Kommentit (71)
Keksitty Aatun Saksassa, joten huuhaata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyisinhän se on diagnostisestikin osa autismia. Siinä tapauskessa autismikin on luonteenpiirre.
Kyllä. Jos kyseessä olisi pelkkä ominaisuus tai luonteenpiirre, niin eihän silloin tarvitsisi antaa mitään lääketieteellistä diagnoosia. Eihän esim. introversiota/ekstroversiota, ujoutta, erityisherkkyyttä, punatukkaisuutta tai ruskeasilmäisyyttäkään diagnosoida.
En, jos kyse on lievästä aspergerista. Minulle normaalia on lievä aspergerisuus ja pidän outona sitä mitä sanotaan normaaliudeksi.
Aspergereilla on paljon enemmän ideaa siinä mitä tekevät, miten organisoivat arkensa yksinkertaisen sujuvaksi ja voivat keskittyä omiin mielenkiinnonkohteisiinsa syvällisemmin. Kun järjestävät rutiininsa miellyttäviksi, liikenee enemmän aikaa elämässä niille tärkeämmille asioille.
Kyllä kai ominaisuus tai luonteenpiirrekin voi aiheuttaa haittaa tai tuentarvetta? Ainakin minun mielestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En, jos kyse on lievästä aspergerista. Minulle normaalia on lievä aspergerisuus ja pidän outona sitä mitä sanotaan normaaliudeksi.
Aspergereilla on paljon enemmän ideaa siinä mitä tekevät, miten organisoivat arkensa yksinkertaisen sujuvaksi ja voivat keskittyä omiin mielenkiinnonkohteisiinsa syvällisemmin. Kun järjestävät rutiininsa miellyttäviksi, liikenee enemmän aikaa elämässä niille tärkeämmille asioille.
Itse en ole ikinä ymmärtänyt, miksi diagnoosi pitää antaa, jos piirteet eivät aiheuta elämässä minkäänlaista haittaa tai tuentarvetta. Mielestäni silloin riittäisi, että tiedostaa itse omat piirteensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, jos kyse on lievästä aspergerista. Minulle normaalia on lievä aspergerisuus ja pidän outona sitä mitä sanotaan normaaliudeksi.
Aspergereilla on paljon enemmän ideaa siinä mitä tekevät, miten organisoivat arkensa yksinkertaisen sujuvaksi ja voivat keskittyä omiin mielenkiinnonkohteisiinsa syvällisemmin. Kun järjestävät rutiininsa miellyttäviksi, liikenee enemmän aikaa elämässä niille tärkeämmille asioille.
Itse en ole ikinä ymmärtänyt, miksi diagnoosi pitää antaa, jos piirteet eivät aiheuta elämässä minkäänlaista haittaa tai tuentarvetta. Mielestäni silloin riittäisi, että tiedostaa itse omat piirteensä.
Ei sitä annetakaan. Tai sitten "diagnoosi" on tosiaan pelkkä AS-piirteet. Itselläni on ADD ja piirteitä Aspergerista. Viimeksi mainitusta jäi virallinen diagnoosi saamatta juuri siksi, koska piirteet eivät hankaloita millään tavalla arkeani tai elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Ainakin omalla kohdallani se on ollut hyvinkin rajoittava ja vammauttava.
Asperger on oireyhtymä, joka koostuu lukuisista erilaisista oireista ja piirteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asperger on oireyhtymä, joka koostuu lukuisista erilaisista oireista ja piirteistä.
Oireet ja vakavuusaste vaihtelevat. Vain pahimpia vaivaa kyvyttömyys älyllisellä tasolla oppia sosiaalista kontrollia. Haluttomuus vaivaa huomattavasti laajempaa joukkoa. Osa aspergereiksi tunnustautuvista tuntuu nauttivan saadessaan aikaiseksi hämminkiä, sekasortoa ja pahaa mieltä.
Pidän autismin ja aspergerin kuvailua piirteenä tai ominaisuutena ehkä poliittisesti korrektina kielinä. Ei uskalleta sanoa, että se on neuropsykiatrinen keskushermoston kehityshäiriö. Vamma. Poikkeavuus. Aiheuttaa kärsimystä. Miksi muutenkaan siitä saisi vammaistukea? Tai kuntoutusrahaa? Miksi olen käynyt kuntoutuksessa, jos se on vain hassun hauska persoonallisuuden piirre?
Autisteista vähemmistö pääsee naimisiin ja elinajanodote on eri tutkimusten mukaan siinä keski-iän hujakoilla (35-54), koska niin moni tekee i t s e m u r h a n tai kuolee epileptisiin kohtauksiin. Pelkkä piirre? Salli minun nauraa.
Median on aivan turha romantisoida aspergeria, kun jokainen assi ja assin läheinen/perheenjäsen tietää sen kalvavan ulkopuolisuuden, väärinymmärryksen ja halveksunnan. Ani harva voi tehdä mitään asiantuntijatyötä oman hyperfiksaationsa kohteen kanssa, koska työkyky on huono.
En ikinä toivoisi tätä lapselleni. Itse kovan ja vaativan kasvatuksen takia pystyn suhteelliseen tavalliseen elämään, mutta en luo tai sitoudu uusiin ihmissuhteisiin. Olen vahvasti akateeminen persoona, mutta sosiaalisesti täysin törppö ja siksi mm. huono puoliso, ystävä ja työkaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ainakaan itselläni, johtunee siitä että on ilmeisen lievää. Minusta mun asperger on lähinnä vaan ääripään introverttiyttä, ei sen kummempaa. En ole koskaan halunnut tai tarvinnut sen takia mitään apua. On "sivulöydös" kun kävin psykiatrilla alta nelikymppisenä työuupumuksen takia. Työuupumuskin johtui lähinnä perfektionismistani eikä assista, ja pääsin siitä terapian avulla eroon.
Puolisoa tai perhettä mulla ei ole, mutta en minä olisi sellaisia halunnutkaan. Olen erakkoluonne, ja tyytyväinen elämääni sellaisena.
Pidän sitä itsekin ominaisuutena enkä sairautena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pidän sitä itsekin ominaisuutena enkä sairautena.
EI se sairaus olekaan, mutta mielestäni on myös vähättelyä puhua "vain" ominaisuudesta, kun kyseessä on kuitenkin lääketieteellinen diagnoosi. Virallinen nimitys taitaa olla "neurologinen keskushermoston kehityshäiriö".
Vierailija kirjoitti:
Pidän autismin ja aspergerin kuvailua piirteenä tai ominaisuutena ehkä poliittisesti korrektina kielinä. Ei uskalleta sanoa, että se on neuropsykiatrinen keskushermoston kehityshäiriö. Vamma. Poikkeavuus. Aiheuttaa kärsimystä. Miksi muutenkaan siitä saisi vammaistukea? Tai kuntoutusrahaa? Miksi olen käynyt kuntoutuksessa, jos se on vain hassun hauska persoonallisuuden piirre?
Autisteista vähemmistö pääsee naimisiin ja elinajanodote on eri tutkimusten mukaan siinä keski-iän hujakoilla (35-54), koska niin moni tekee i t s e m u r h a n tai kuolee epileptisiin kohtauksiin. Pelkkä piirre? Salli minun nauraa.
Median on aivan turha romantisoida aspergeria, kun jokainen assi ja assin läheinen/perheenjäsen tietää sen kalvavan ulkopuolisuuden, väärinymmärryksen ja halveksunnan. Ani harva voi tehdä mitään asiantuntijatyötä oman hyperfiksaationsa kohteen kanssa, koska työkyky on huono.
En ikinä toivoisi tätä lapselleni. Itse kovan ja vaativan kasvatuksen takia pystyn suhteelliseen tavalliseen elämään, mutta en luo tai sitoudu uusiin ihmissuhteisiin. Olen vahvasti akateeminen persoona, mutta sosiaalisesti täysin törppö ja siksi mm. huono puoliso, ystävä ja työkaveri.
Itse en ole parisuhteessa enkä asiantuntijatyössä, mutta en minä sellaisia kaipaakaan. Viihdyn oikein hyvin duunarityössäni ja olen myös hyvin erakkoluonne, minulla ei ole juurikaan sosiaalista tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän sitä itsekin ominaisuutena enkä sairautena.
EI se sairaus olekaan, mutta mielestäni on myös vähättelyä puhua "vain" ominaisuudesta, kun kyseessä on kuitenkin lääketieteellinen diagnoosi. Virallinen nimitys taitaa olla "neurologinen keskushermoston kehityshäiriö".
Silti aitoa autistia ja "tämän päivän autisti diagnoosin saanutta" ei voi sekoittaa toisiinsa.
En miellä itseäni assiksi. Mutta olen kyllä hyvin suorapuheinen ja terävä sanoissani. Olen totuuden etsijä.
Tämä on liikaa monille.
Ihmissuhteet ovat hankalia juuri tämän terävänäköisyyden takia. Jos vaikka näen, että pariskunta on eroamassa ja ovat onnettomia. Saatan laukoa, että mitä sitä aikaa tuhlaamaan enää.
Huumorini on hauskaa juuri tämän takia.
Minusta asperger on positiivista. Ne jotka pitävät minusta, pitävä juuri sen takia, että olen asperger.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän sitä itsekin ominaisuutena enkä sairautena.
EI se sairaus olekaan, mutta mielestäni on myös vähättelyä puhua "vain" ominaisuudesta, kun kyseessä on kuitenkin lääketieteellinen diagnoosi. Virallinen nimitys taitaa olla "neurologinen keskushermoston kehityshäiriö".
Miten ihmeessä se muka on vähättelyä? Sua taitaa nyt vaan rassata se ettei As-diagnoosi johdakaan suoraan leimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän sitä itsekin ominaisuutena enkä sairautena.
EI se sairaus olekaan, mutta mielestäni on myös vähättelyä puhua "vain" ominaisuudesta, kun kyseessä on kuitenkin lääketieteellinen diagnoosi. Virallinen nimitys taitaa olla "neurologinen keskushermoston kehityshäiriö".
Miten ihmeessä se muka on vähättelyä? Sua taitaa nyt vaan rassata se ettei As-diagnoosi johdakaan suoraan leimaan.
Ei, vaan mielestäni silloin ei vain voi puhua pelkästä ominaisuudesta, jos saa lääketieteellisen diagnoosin, jonka kriteereissä vaaditaan selvästi, että tulee olla haittaa tai tuentarvetta ainakin jossain asiassa. Miksei esim. introversiosta/ekstroversiosta, erityisherkkyydestä, ujoudesta tai vihreäsilmäisyydestä anneta diagnoosia?
Ehkä ihmiset eivät tiedä Aspergerista tarpeeksi? Oletko harkinnut esim. kokemusasiantuntijaksi kouluttautumista, jolloin voisit kertoa ihmisille, miten assius ilmenee juuri sinun kohdallasi?