TE-toimisto olettaa että ilman autoa pitää ottaa vastaan työpaikka 70 kilometrin päästä??

vali vali

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole työnantajankaan etu, että työntekijällä on suhteettoman pitkät ja hankalat työmatkat. Jos työntekijältä menee 3-4 tuntia päivässä matkustamiseen on se pois työvireydestä. Pienintäkään ylityötä ei voi tehdä, koska bussiin tai junaan on ehdittävä, koska seuraava tulee ehkä tunnin päästä tai huomenna. Ja työntekijän lapsetkin tarvitsevat äitiä ja isää.

siellä bussissa/junassa voi viettää myös vapaa-aikaa. Minä teen usein pitkiä työmatkoja asuinpaikkakunnaltani helsinkiin. Ei tämä ollut alussa näin, kun sain nykyisen työpaikkani - meidän toimarin piti ne tehdä, mutta aika nopeasti nuo hommat sitten delegoitiin minulle. Siellä junassa sitten teen melkein mitä vain. Jos on paljon työhommia tehtävänä, teen töitä, jos ei (usein ei ole), luen nettiä, kuuntelen podcasteja, täytän kalenteria, oman kannettavan otan aina mukaan ja voin sitten sieltä katsoa vaikka leffoja.

eli junassakin voi virkistäytyä. Kaikki riippu siitä miten itse asennoituu. jos vain voivottelee joka päivä sitä, että menee kolme tuntia työmatkoihin, niin toki se masentaa lopulta mieltä, mutta kun voi myös asennoitua toisin ja tehdä junassa sellaisia asioita, joita kotonakin tekisi, joita nyt ylipäätään voi junassa tehdä. 

En ole itse työtön, mutta en kyllä kokisi vapaa-ajaksi jotain työmatkaa junassa. En, vaikka kuinka katsoisin vaikka Netflixiä. Sen työmatkan ansiosta menettäisin valtavasti aikaa omien lasteni kanssa, mahdollisuuden valita itse vapaa-ajanviettotapani, joutuisin jäämään pois kaikista koulun joulu- ja kevätjuhlista, vanhempainilloista, jne. Ja itse koen matkustamisen väsyttävänä. Matkustan jonkin verran, koska käyn tapaamassa iäkkäitä vanhempiani, ja minua ainakin junassa tai bussissa istuminen väsyttää. netin selaaminen, leffojen katselu koneelta, tms ei todellakaan virkistä junassa samalla lailla kuin kotisohvalla. No, onneksi ei itse tarvitse tuollaisia työmatkoja kärsiäkään.

Odotan innolla tähänkin kaikkia "nuo on pelkkiä tekosyitä"-vastauksia. 

Olen huomannut täällä palstalla, että monen mielestä työttömän pitäisi suostua kirjaimellisesti mihin vaan tai tuet pois. Ei työttömän tarpeilla tai tunteilla ole mitään arvoa näille tyypeille. Itse istuvat mukavassa toimistoduunissaan 8-16 ja saavat 3000 euroa palkkaa helposta työstä, ja se tekee heistä mielestään parempia ihmisiä. 

Tiedätkö kun myöskään ne ns. helpot ja mukavat työt ei yleensä ole tullut kenellekään ilmaiseksi, vaan niitä tekevät ihmiset ovat usein ensin opiskelleet sen eteen vuosikausia ja vielä aloittaneet työuransa noista raskaammista töistä jotka ei työttömille tunnu kelpaavan. Työttömiltä sellainen pitkäjänteisyys vaan puuttuu että joskus pääsisivät samaan.

Tämä. Minulla on nyt ihana ja siisti toimistotyö ja mukavat työkaverit. Jopa esimiehet ovat mukavia. Palkka on hyvä ja työajan joustavat. Ennen tätä työpaikkaa tein paljon typeriä töitä, lyhytkestoisia ja kävin kaukanakin töissä. Siitäkin huolimatta, että menetin vapaa-aikaani tai että piti opetella viihtymään junassa ja löytämään noille matkoille se sama fiilis, joka on kotona ollessa. Joskus oli tosi kurjaa lähteä aamulla anivarhain junalle, tai soittaa taksille vain todetakseen kohta, että taksi soittaa sinulle ja sanoo että ei pääsekään hakemaan, koska se ja se. Sitten lähdet tarpomaan puolihangessa lähimmälle isolle tielle tai sitten kävelleen rautatieasemalle ja manaat mielessäsi miten typerä päivä tulossa. Mutta kaikki nuo antavat jotain ekstraa kuitenkin lopulta. Sitten joskus tulee eteen työpaikka, jota haet aivan huvikseksi, koska koet, että tuo sopisi tosi hyvin minulle ja mielekäs työnkuva ja mielenkiintoisia projekteja. käyt haastattelussa ja tajuat, että sinulla ei ole mitään saumaa, mutta jostain kumman syystä sitten sinut valitaankin ja huomaat pian, että olet tekemässä elämäsi parhaiten palkattua duunia paikassa, jossa on yhteyksiä yhteiskunnan kaikille osa-alueille ja tätä myöten omalla uralla etenemismahdollisuuksia on.

Tuona hetkenä kaikki kurjat junareissut ja pätkätyöt sitten asettuvat omiin uomiinsa ja voi tajuta mitä hyötyä niistäkin oli ja miksi ne kannatti lusia.

Miten suu pannaan sitten, kun jäät tuosta työttömäksi?

kysytkö ihan tosissasi? Mitäs sitten tehdään, kun on työttömänä? Sitten etsitään uusia töitä.

Tältä alalta, jossa nyt olen, on vaikea jäädä työttömäksi. Jos nykyinen firma kaatuisi, niin alalla on lukuisia, jotka ottavat mielellään työttömiksi jääneet töihin. Meillä tehdään töitä suhteellisen haastavalla ohjelmistolla ja pelkästään se, että osaa sitä käyttää, on aika varma seikka työnsaannin kannalta. Ja jos noinkaan ei kävisi, niin palaisin takaisin entiseen ja ottaisin ihan minkä työn vain, mitä nyt suinkin pystyn tekemään. Heti kovalla tohinalla työnhakua.

No niin: salaisuus onkin siinä, että olet onneksesi ammatissa, joka työllistää. On helppo puhua, kun ei ole pelkoa siitä, että joutuisi takaisin hankeen tarpomaan. Kerropa, mitä työtä teet, niin me kaikki maan työttömät lähdetään opiskelemaan sitä samaa.

niin on. On helpotus tietää se. SIKSI aikoinaan tein niitä typeriä töitä ja tarvoin lumihangessa, koska tiesin, että kaikki se yrittäminen auttaa löytämään sen työpaikan, jossa tulevaisuus on niin hyvin turvattu kuin voi olla. Siksi tämän nykyisen työpaikan löysinkin, koska en ollut jäänyt pois töistä, joiden eteen piti tehdä hieman enemmän kuin olisin halunnut.

Ja TAAS sinä jätät huomiotta kaikki ne työttömät, joilla on hyvä koulutus ja kokemusta, ja iso osa heistäkin on aloittanut pohjalta omassa ammatissaan. Ihan samalla tavalla kuin sinä, he ovat vääntäneet hampurilaisia opiskeluaikoina tai käyneet siivoamassa tms. 

Montakohan kertaa tämäkin asia pitää mainita? 

Sinä et ole yhtään uniikki työnteossasi tai moraalissasi. 

sinä käytät nin HIUKKASEN liikaa värikynää minun suhteeni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttömyys, toimeentulo ja asumistuki pitäisi järjestää niin että se kustannetaan vapaaehtoisella almuverolla mitä saa maksaa sen verran kun huvittaa. Potti jaetaan sitten tasan saajien kanssa. Ei mitään muuta rahoitusta

No, selitäpä sitten se, mikä järki tuossa olisi. Vai lämpimiksesikö sopotat? Mitä muuten "vero" sinun mielestäsi tarkoittaa?

Ihmiset lopettavat työttömien vihaamisen kun heidän ei tarvitse osallistua kustannuksiin. Tuet myös romahtavat niin radikaalisti että kaikki työt otetaan sitten kiltisti vastaan

Olen mieheni kanssa asunut neljä vuotta eri maissa. Pysyypähän suhde hyvänä, kun ei jaksa riidellä silloin harvoin kun tavataan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttömyys, toimeentulo ja asumistuki pitäisi järjestää niin että se kustannetaan vapaaehtoisella almuverolla mitä saa maksaa sen verran kun huvittaa. Potti jaetaan sitten tasan saajien kanssa. Ei mitään muuta rahoitusta

No, selitäpä sitten se, mikä järki tuossa olisi. Vai lämpimiksesikö sopotat? Mitä muuten "vero" sinun mielestäsi tarkoittaa?

Ihmiset lopettavat työttömien vihaamisen kun heidän ei tarvitse osallistua kustannuksiin. Tuet myös romahtavat niin radikaalisti että kaikki työt otetaan sitten kiltisti vastaan

Rehellisesti sanoen en keksi ainoatakaan syytä, miksi minun pitäisi maksaa latin latia terveen aikuisen elättämiseen. Mutta näin se vaan on maksettava. Niin silloin ei jaksaisi tuota nirinaria, vaan kuuluisi sanoa Kiitos! Kiitos kun elätät minua.

kyllä harmittaa maksaa veroja noiden loisten elättämiseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole työnantajankaan etu, että työntekijällä on suhteettoman pitkät ja hankalat työmatkat. Jos työntekijältä menee 3-4 tuntia päivässä matkustamiseen on se pois työvireydestä. Pienintäkään ylityötä ei voi tehdä, koska bussiin tai junaan on ehdittävä, koska seuraava tulee ehkä tunnin päästä tai huomenna. Ja työntekijän lapsetkin tarvitsevat äitiä ja isää.

siellä bussissa/junassa voi viettää myös vapaa-aikaa. Minä teen usein pitkiä työmatkoja asuinpaikkakunnaltani helsinkiin. Ei tämä ollut alussa näin, kun sain nykyisen työpaikkani - meidän toimarin piti ne tehdä, mutta aika nopeasti nuo hommat sitten delegoitiin minulle. Siellä junassa sitten teen melkein mitä vain. Jos on paljon työhommia tehtävänä, teen töitä, jos ei (usein ei ole), luen nettiä, kuuntelen podcasteja, täytän kalenteria, oman kannettavan otan aina mukaan ja voin sitten sieltä katsoa vaikka leffoja.

eli junassakin voi virkistäytyä. Kaikki riippu siitä miten itse asennoituu. jos vain voivottelee joka päivä sitä, että menee kolme tuntia työmatkoihin, niin toki se masentaa lopulta mieltä, mutta kun voi myös asennoitua toisin ja tehdä junassa sellaisia asioita, joita kotonakin tekisi, joita nyt ylipäätään voi junassa tehdä. 

En ole itse työtön, mutta en kyllä kokisi vapaa-ajaksi jotain työmatkaa junassa. En, vaikka kuinka katsoisin vaikka Netflixiä. Sen työmatkan ansiosta menettäisin valtavasti aikaa omien lasteni kanssa, mahdollisuuden valita itse vapaa-ajanviettotapani, joutuisin jäämään pois kaikista koulun joulu- ja kevätjuhlista, vanhempainilloista, jne. Ja itse koen matkustamisen väsyttävänä. Matkustan jonkin verran, koska käyn tapaamassa iäkkäitä vanhempiani, ja minua ainakin junassa tai bussissa istuminen väsyttää. netin selaaminen, leffojen katselu koneelta, tms ei todellakaan virkistä junassa samalla lailla kuin kotisohvalla. No, onneksi ei itse tarvitse tuollaisia työmatkoja kärsiäkään.

Odotan innolla tähänkin kaikkia "nuo on pelkkiä tekosyitä"-vastauksia. 

Olen huomannut täällä palstalla, että monen mielestä työttömän pitäisi suostua kirjaimellisesti mihin vaan tai tuet pois. Ei työttömän tarpeilla tai tunteilla ole mitään arvoa näille tyypeille. Itse istuvat mukavassa toimistoduunissaan 8-16 ja saavat 3000 euroa palkkaa helposta työstä, ja se tekee heistä mielestään parempia ihmisiä. 

Tiedätkö kun myöskään ne ns. helpot ja mukavat työt ei yleensä ole tullut kenellekään ilmaiseksi, vaan niitä tekevät ihmiset ovat usein ensin opiskelleet sen eteen vuosikausia ja vielä aloittaneet työuransa noista raskaammista töistä jotka ei työttömille tunnu kelpaavan. Työttömiltä sellainen pitkäjänteisyys vaan puuttuu että joskus pääsisivät samaan.

Tämä. Minulla on nyt ihana ja siisti toimistotyö ja mukavat työkaverit. Jopa esimiehet ovat mukavia. Palkka on hyvä ja työajan joustavat. Ennen tätä työpaikkaa tein paljon typeriä töitä, lyhytkestoisia ja kävin kaukanakin töissä. Siitäkin huolimatta, että menetin vapaa-aikaani tai että piti opetella viihtymään junassa ja löytämään noille matkoille se sama fiilis, joka on kotona ollessa. Joskus oli tosi kurjaa lähteä aamulla anivarhain junalle, tai soittaa taksille vain todetakseen kohta, että taksi soittaa sinulle ja sanoo että ei pääsekään hakemaan, koska se ja se. Sitten lähdet tarpomaan puolihangessa lähimmälle isolle tielle tai sitten kävelleen rautatieasemalle ja manaat mielessäsi miten typerä päivä tulossa. Mutta kaikki nuo antavat jotain ekstraa kuitenkin lopulta. Sitten joskus tulee eteen työpaikka, jota haet aivan huvikseksi, koska koet, että tuo sopisi tosi hyvin minulle ja mielekäs työnkuva ja mielenkiintoisia projekteja. käyt haastattelussa ja tajuat, että sinulla ei ole mitään saumaa, mutta jostain kumman syystä sitten sinut valitaankin ja huomaat pian, että olet tekemässä elämäsi parhaiten palkattua duunia paikassa, jossa on yhteyksiä yhteiskunnan kaikille osa-alueille ja tätä myöten omalla uralla etenemismahdollisuuksia on.

Tuona hetkenä kaikki kurjat junareissut ja pätkätyöt sitten asettuvat omiin uomiinsa ja voi tajuta mitä hyötyä niistäkin oli ja miksi ne kannatti lusia.

Miten suu pannaan sitten, kun jäät tuosta työttömäksi?

kysytkö ihan tosissasi? Mitäs sitten tehdään, kun on työttömänä? Sitten etsitään uusia töitä.

Tältä alalta, jossa nyt olen, on vaikea jäädä työttömäksi. Jos nykyinen firma kaatuisi, niin alalla on lukuisia, jotka ottavat mielellään työttömiksi jääneet töihin. Meillä tehdään töitä suhteellisen haastavalla ohjelmistolla ja pelkästään se, että osaa sitä käyttää, on aika varma seikka työnsaannin kannalta. Ja jos noinkaan ei kävisi, niin palaisin takaisin entiseen ja ottaisin ihan minkä työn vain, mitä nyt suinkin pystyn tekemään. Heti kovalla tohinalla työnhakua.

No niin: salaisuus onkin siinä, että olet onneksesi ammatissa, joka työllistää. On helppo puhua, kun ei ole pelkoa siitä, että joutuisi takaisin hankeen tarpomaan. Kerropa, mitä työtä teet, niin me kaikki maan työttömät lähdetään opiskelemaan sitä samaa.

niin on. On helpotus tietää se. SIKSI aikoinaan tein niitä typeriä töitä ja tarvoin lumihangessa, koska tiesin, että kaikki se yrittäminen auttaa löytämään sen työpaikan, jossa tulevaisuus on niin hyvin turvattu kuin voi olla. Siksi tämän nykyisen työpaikan löysinkin, koska en ollut jäänyt pois töistä, joiden eteen piti tehdä hieman enemmän kuin olisin halunnut.

Ja TAAS sinä jätät huomiotta kaikki ne työttömät, joilla on hyvä koulutus ja kokemusta, ja iso osa heistäkin on aloittanut pohjalta omassa ammatissaan. Ihan samalla tavalla kuin sinä, he ovat vääntäneet hampurilaisia opiskeluaikoina tai käyneet siivoamassa tms. 

Montakohan kertaa tämäkin asia pitää mainita? 

Sinä et ole yhtään uniikki työnteossasi tai moraalissasi. 

sinä käytät nin HIUKKASEN liikaa värikynää minun suhteeni

Minusta tuntuu, että sinä itse käytät runsaasti värikynää kertoessasi, kuinka hyvin työllistyt lähemmäs kuusikymppisenä, kun vain laitat "kovalla tohinalla työnhaun käyntiin". 

Vierailija kirjoitti:

Kokoaikatyössä työmatkat saa kestää enintään 3h, osa-aikatyössä 2h. Jos autoa ei ole, ne katsotaan julkisenliikenteen mukaan. Auton hankintaan tai käytössä pitämiseen ei voi velvoittaa.

Tää on kyllä aivan älytöntä jos tosiaan 3 tuntia saa kestää. Miettikää jos on lapsia joista yksin huolehdit. Niiden vienti ja haku aamulla. Lapset tarvis hoitoa jotain 12 tuntia päivässä tai jos on eläimiä, esim koira, joka oottelee lenkkiä ikuisuuden kotona. Lapset tuntee hoitajat paremman kun oman vanhempansa, koska kotona ehtii ehkä laittaa vaan nukkumaan ne. Onko näissä erisäännös yksinhuoltajille vai kaikille sama?

Ei ole kyllä mitään mieltä kuluttaa jotain 11 tuntia päivässä työhön ja matkoihin, ellei siitä TODELLA makseta isosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttömyys, toimeentulo ja asumistuki pitäisi järjestää niin että se kustannetaan vapaaehtoisella almuverolla mitä saa maksaa sen verran kun huvittaa. Potti jaetaan sitten tasan saajien kanssa. Ei mitään muuta rahoitusta

No, selitäpä sitten se, mikä järki tuossa olisi. Vai lämpimiksesikö sopotat? Mitä muuten "vero" sinun mielestäsi tarkoittaa?

Ihmiset lopettavat työttömien vihaamisen kun heidän ei tarvitse osallistua kustannuksiin. Tuet myös romahtavat niin radikaalisti että kaikki työt otetaan sitten kiltisti vastaan

Rehellisesti sanoen en keksi ainoatakaan syytä, miksi minun pitäisi maksaa latin latia terveen aikuisen elättämiseen. Mutta näin se vaan on maksettava. Niin silloin ei jaksaisi tuota nirinaria, vaan kuuluisi sanoa Kiitos! Kiitos kun elätät minua.

miksei tähän voi antaa monta ylänuolta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokoaikatyössä työmatkat saa kestää enintään 3h, osa-aikatyössä 2h. Jos autoa ei ole, ne katsotaan julkisenliikenteen mukaan. Auton hankintaan tai käytössä pitämiseen ei voi velvoittaa.

Tää on kyllä aivan älytöntä jos tosiaan 3 tuntia saa kestää. Miettikää jos on lapsia joista yksin huolehdit. Niiden vienti ja haku aamulla. Lapset tarvis hoitoa jotain 12 tuntia päivässä tai jos on eläimiä, esim koira, joka oottelee lenkkiä ikuisuuden kotona. Lapset tuntee hoitajat paremman kun oman vanhempansa, koska kotona ehtii ehkä laittaa vaan nukkumaan ne. Onko näissä erisäännös yksinhuoltajille vai kaikille sama?

Ei ole kyllä mitään mieltä kuluttaa jotain 11 tuntia päivässä työhön ja matkoihin, ellei siitä TODELLA makseta isosti.

Ei ehkä kannattaisi hommata lapsia ja koiria sun muuta tuollaiseen tilanteeseen ja muuttaa hornantuuttiin.

Käyn kauempana töissä ja olen kulkenut sinne niin omalla autolla kuin julkisilla ja julkiset hakkaa omalla kulkemisen mennen tullen, vaikka kestääkin pitempään. Julkisilla mennessä ehdin tehdä kaikenlaista siinä matkustamisen ohessa. Nautin varsinkin iltaisin siitä, että olen usein kotiin tullessa jo syönyt ja levännyt matkan aikana ja voin painella suoraan lenkille tai salille. Aamullakaan ei ole katastrofi, jos haluaa nukkua pitempään, kun meikkaamisen ja aamupalan ehtii hoitaa matkan aikanakin helposti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole työnantajankaan etu, että työntekijällä on suhteettoman pitkät ja hankalat työmatkat. Jos työntekijältä menee 3-4 tuntia päivässä matkustamiseen on se pois työvireydestä. Pienintäkään ylityötä ei voi tehdä, koska bussiin tai junaan on ehdittävä, koska seuraava tulee ehkä tunnin päästä tai huomenna. Ja työntekijän lapsetkin tarvitsevat äitiä ja isää.

siellä bussissa/junassa voi viettää myös vapaa-aikaa. Minä teen usein pitkiä työmatkoja asuinpaikkakunnaltani helsinkiin. Ei tämä ollut alussa näin, kun sain nykyisen työpaikkani - meidän toimarin piti ne tehdä, mutta aika nopeasti nuo hommat sitten delegoitiin minulle. Siellä junassa sitten teen melkein mitä vain. Jos on paljon työhommia tehtävänä, teen töitä, jos ei (usein ei ole), luen nettiä, kuuntelen podcasteja, täytän kalenteria, oman kannettavan otan aina mukaan ja voin sitten sieltä katsoa vaikka leffoja.

eli junassakin voi virkistäytyä. Kaikki riippu siitä miten itse asennoituu. jos vain voivottelee joka päivä sitä, että menee kolme tuntia työmatkoihin, niin toki se masentaa lopulta mieltä, mutta kun voi myös asennoitua toisin ja tehdä junassa sellaisia asioita, joita kotonakin tekisi, joita nyt ylipäätään voi junassa tehdä. 

En ole itse työtön, mutta en kyllä kokisi vapaa-ajaksi jotain työmatkaa junassa. En, vaikka kuinka katsoisin vaikka Netflixiä. Sen työmatkan ansiosta menettäisin valtavasti aikaa omien lasteni kanssa, mahdollisuuden valita itse vapaa-ajanviettotapani, joutuisin jäämään pois kaikista koulun joulu- ja kevätjuhlista, vanhempainilloista, jne. Ja itse koen matkustamisen väsyttävänä. Matkustan jonkin verran, koska käyn tapaamassa iäkkäitä vanhempiani, ja minua ainakin junassa tai bussissa istuminen väsyttää. netin selaaminen, leffojen katselu koneelta, tms ei todellakaan virkistä junassa samalla lailla kuin kotisohvalla. No, onneksi ei itse tarvitse tuollaisia työmatkoja kärsiäkään.

Odotan innolla tähänkin kaikkia "nuo on pelkkiä tekosyitä"-vastauksia. 

Olen huomannut täällä palstalla, että monen mielestä työttömän pitäisi suostua kirjaimellisesti mihin vaan tai tuet pois. Ei työttömän tarpeilla tai tunteilla ole mitään arvoa näille tyypeille. Itse istuvat mukavassa toimistoduunissaan 8-16 ja saavat 3000 euroa palkkaa helposta työstä, ja se tekee heistä mielestään parempia ihmisiä. 

Tiedätkö kun myöskään ne ns. helpot ja mukavat työt ei yleensä ole tullut kenellekään ilmaiseksi, vaan niitä tekevät ihmiset ovat usein ensin opiskelleet sen eteen vuosikausia ja vielä aloittaneet työuransa noista raskaammista töistä jotka ei työttömille tunnu kelpaavan. Työttömiltä sellainen pitkäjänteisyys vaan puuttuu että joskus pääsisivät samaan.

Tämä. Minulla on nyt ihana ja siisti toimistotyö ja mukavat työkaverit. Jopa esimiehet ovat mukavia. Palkka on hyvä ja työajan joustavat. Ennen tätä työpaikkaa tein paljon typeriä töitä, lyhytkestoisia ja kävin kaukanakin töissä. Siitäkin huolimatta, että menetin vapaa-aikaani tai että piti opetella viihtymään junassa ja löytämään noille matkoille se sama fiilis, joka on kotona ollessa. Joskus oli tosi kurjaa lähteä aamulla anivarhain junalle, tai soittaa taksille vain todetakseen kohta, että taksi soittaa sinulle ja sanoo että ei pääsekään hakemaan, koska se ja se. Sitten lähdet tarpomaan puolihangessa lähimmälle isolle tielle tai sitten kävelleen rautatieasemalle ja manaat mielessäsi miten typerä päivä tulossa. Mutta kaikki nuo antavat jotain ekstraa kuitenkin lopulta. Sitten joskus tulee eteen työpaikka, jota haet aivan huvikseksi, koska koet, että tuo sopisi tosi hyvin minulle ja mielekäs työnkuva ja mielenkiintoisia projekteja. käyt haastattelussa ja tajuat, että sinulla ei ole mitään saumaa, mutta jostain kumman syystä sitten sinut valitaankin ja huomaat pian, että olet tekemässä elämäsi parhaiten palkattua duunia paikassa, jossa on yhteyksiä yhteiskunnan kaikille osa-alueille ja tätä myöten omalla uralla etenemismahdollisuuksia on.

Tuona hetkenä kaikki kurjat junareissut ja pätkätyöt sitten asettuvat omiin uomiinsa ja voi tajuta mitä hyötyä niistäkin oli ja miksi ne kannatti lusia.

Miten suu pannaan sitten, kun jäät tuosta työttömäksi?

kysytkö ihan tosissasi? Mitäs sitten tehdään, kun on työttömänä? Sitten etsitään uusia töitä.

Tältä alalta, jossa nyt olen, on vaikea jäädä työttömäksi. Jos nykyinen firma kaatuisi, niin alalla on lukuisia, jotka ottavat mielellään työttömiksi jääneet töihin. Meillä tehdään töitä suhteellisen haastavalla ohjelmistolla ja pelkästään se, että osaa sitä käyttää, on aika varma seikka työnsaannin kannalta. Ja jos noinkaan ei kävisi, niin palaisin takaisin entiseen ja ottaisin ihan minkä työn vain, mitä nyt suinkin pystyn tekemään. Heti kovalla tohinalla työnhakua.

No niin: salaisuus onkin siinä, että olet onneksesi ammatissa, joka työllistää. On helppo puhua, kun ei ole pelkoa siitä, että joutuisi takaisin hankeen tarpomaan. Kerropa, mitä työtä teet, niin me kaikki maan työttömät lähdetään opiskelemaan sitä samaa.

niin on. On helpotus tietää se. SIKSI aikoinaan tein niitä typeriä töitä ja tarvoin lumihangessa, koska tiesin, että kaikki se yrittäminen auttaa löytämään sen työpaikan, jossa tulevaisuus on niin hyvin turvattu kuin voi olla. Siksi tämän nykyisen työpaikan löysinkin, koska en ollut jäänyt pois töistä, joiden eteen piti tehdä hieman enemmän kuin olisin halunnut.

Ja TAAS sinä jätät huomiotta kaikki ne työttömät, joilla on hyvä koulutus ja kokemusta, ja iso osa heistäkin on aloittanut pohjalta omassa ammatissaan. Ihan samalla tavalla kuin sinä, he ovat vääntäneet hampurilaisia opiskeluaikoina tai käyneet siivoamassa tms. 

Montakohan kertaa tämäkin asia pitää mainita? 

Sinä et ole yhtään uniikki työnteossasi tai moraalissasi. 

sinä käytät nin HIUKKASEN liikaa värikynää minun suhteeni

Ohis. Tällä palstalla on vallalla sellainen stereotypia, että työtön on ollut kouluajoistaan lähtien köyhä työtön, jota ei kiinnosta opiskella sen enempää kuin tehdä töitäkään. Täällä unohdetaan ne lukuisat ihmiset, joilla on kunnollinen koulutus, liuta hanttihommia ja työura ja jotka ovat jääneet työttömiksi juuri siinä elämän kohdassa, jossa esimerkiksi sinä nyt tyytyväisenä (ja pahaa aavistamatta) olet. Ihmiselämä voi murtua niin monella tavalla, että ei esimerkiksi enää voi kouluttautua uuteen ammattiin tai lähteä reppu selässä kausityöläiseksi Lappiin.

Työmatkaa kuluva aika jos ylittää tietyn rajan, niin ei tarvitse ottaa paikkaa vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole työnantajankaan etu, että työntekijällä on suhteettoman pitkät ja hankalat työmatkat. Jos työntekijältä menee 3-4 tuntia päivässä matkustamiseen on se pois työvireydestä. Pienintäkään ylityötä ei voi tehdä, koska bussiin tai junaan on ehdittävä, koska seuraava tulee ehkä tunnin päästä tai huomenna. Ja työntekijän lapsetkin tarvitsevat äitiä ja isää.

siellä bussissa/junassa voi viettää myös vapaa-aikaa. Minä teen usein pitkiä työmatkoja asuinpaikkakunnaltani helsinkiin. Ei tämä ollut alussa näin, kun sain nykyisen työpaikkani - meidän toimarin piti ne tehdä, mutta aika nopeasti nuo hommat sitten delegoitiin minulle. Siellä junassa sitten teen melkein mitä vain. Jos on paljon työhommia tehtävänä, teen töitä, jos ei (usein ei ole), luen nettiä, kuuntelen podcasteja, täytän kalenteria, oman kannettavan otan aina mukaan ja voin sitten sieltä katsoa vaikka leffoja.

eli junassakin voi virkistäytyä. Kaikki riippu siitä miten itse asennoituu. jos vain voivottelee joka päivä sitä, että menee kolme tuntia työmatkoihin, niin toki se masentaa lopulta mieltä, mutta kun voi myös asennoitua toisin ja tehdä junassa sellaisia asioita, joita kotonakin tekisi, joita nyt ylipäätään voi junassa tehdä. 

En ole itse työtön, mutta en kyllä kokisi vapaa-ajaksi jotain työmatkaa junassa. En, vaikka kuinka katsoisin vaikka Netflixiä. Sen työmatkan ansiosta menettäisin valtavasti aikaa omien lasteni kanssa, mahdollisuuden valita itse vapaa-ajanviettotapani, joutuisin jäämään pois kaikista koulun joulu- ja kevätjuhlista, vanhempainilloista, jne. Ja itse koen matkustamisen väsyttävänä. Matkustan jonkin verran, koska käyn tapaamassa iäkkäitä vanhempiani, ja minua ainakin junassa tai bussissa istuminen väsyttää. netin selaaminen, leffojen katselu koneelta, tms ei todellakaan virkistä junassa samalla lailla kuin kotisohvalla. No, onneksi ei itse tarvitse tuollaisia työmatkoja kärsiäkään.

Odotan innolla tähänkin kaikkia "nuo on pelkkiä tekosyitä"-vastauksia. 

Olen huomannut täällä palstalla, että monen mielestä työttömän pitäisi suostua kirjaimellisesti mihin vaan tai tuet pois. Ei työttömän tarpeilla tai tunteilla ole mitään arvoa näille tyypeille. Itse istuvat mukavassa toimistoduunissaan 8-16 ja saavat 3000 euroa palkkaa helposta työstä, ja se tekee heistä mielestään parempia ihmisiä. 

Tiedätkö kun myöskään ne ns. helpot ja mukavat työt ei yleensä ole tullut kenellekään ilmaiseksi, vaan niitä tekevät ihmiset ovat usein ensin opiskelleet sen eteen vuosikausia ja vielä aloittaneet työuransa noista raskaammista töistä jotka ei työttömille tunnu kelpaavan. Työttömiltä sellainen pitkäjänteisyys vaan puuttuu että joskus pääsisivät samaan.

Tämä. Minulla on nyt ihana ja siisti toimistotyö ja mukavat työkaverit. Jopa esimiehet ovat mukavia. Palkka on hyvä ja työajan joustavat. Ennen tätä työpaikkaa tein paljon typeriä töitä, lyhytkestoisia ja kävin kaukanakin töissä. Siitäkin huolimatta, että menetin vapaa-aikaani tai että piti opetella viihtymään junassa ja löytämään noille matkoille se sama fiilis, joka on kotona ollessa. Joskus oli tosi kurjaa lähteä aamulla anivarhain junalle, tai soittaa taksille vain todetakseen kohta, että taksi soittaa sinulle ja sanoo että ei pääsekään hakemaan, koska se ja se. Sitten lähdet tarpomaan puolihangessa lähimmälle isolle tielle tai sitten kävelleen rautatieasemalle ja manaat mielessäsi miten typerä päivä tulossa. Mutta kaikki nuo antavat jotain ekstraa kuitenkin lopulta. Sitten joskus tulee eteen työpaikka, jota haet aivan huvikseksi, koska koet, että tuo sopisi tosi hyvin minulle ja mielekäs työnkuva ja mielenkiintoisia projekteja. käyt haastattelussa ja tajuat, että sinulla ei ole mitään saumaa, mutta jostain kumman syystä sitten sinut valitaankin ja huomaat pian, että olet tekemässä elämäsi parhaiten palkattua duunia paikassa, jossa on yhteyksiä yhteiskunnan kaikille osa-alueille ja tätä myöten omalla uralla etenemismahdollisuuksia on.

Tuona hetkenä kaikki kurjat junareissut ja pätkätyöt sitten asettuvat omiin uomiinsa ja voi tajuta mitä hyötyä niistäkin oli ja miksi ne kannatti lusia.

Miten suu pannaan sitten, kun jäät tuosta työttömäksi?

kysytkö ihan tosissasi? Mitäs sitten tehdään, kun on työttömänä? Sitten etsitään uusia töitä.

Tältä alalta, jossa nyt olen, on vaikea jäädä työttömäksi. Jos nykyinen firma kaatuisi, niin alalla on lukuisia, jotka ottavat mielellään työttömiksi jääneet töihin. Meillä tehdään töitä suhteellisen haastavalla ohjelmistolla ja pelkästään se, että osaa sitä käyttää, on aika varma seikka työnsaannin kannalta. Ja jos noinkaan ei kävisi, niin palaisin takaisin entiseen ja ottaisin ihan minkä työn vain, mitä nyt suinkin pystyn tekemään. Heti kovalla tohinalla työnhakua.

No niin: salaisuus onkin siinä, että olet onneksesi ammatissa, joka työllistää. On helppo puhua, kun ei ole pelkoa siitä, että joutuisi takaisin hankeen tarpomaan. Kerropa, mitä työtä teet, niin me kaikki maan työttömät lähdetään opiskelemaan sitä samaa.

niin on. On helpotus tietää se. SIKSI aikoinaan tein niitä typeriä töitä ja tarvoin lumihangessa, koska tiesin, että kaikki se yrittäminen auttaa löytämään sen työpaikan, jossa tulevaisuus on niin hyvin turvattu kuin voi olla. Siksi tämän nykyisen työpaikan löysinkin, koska en ollut jäänyt pois töistä, joiden eteen piti tehdä hieman enemmän kuin olisin halunnut.

Ja TAAS sinä jätät huomiotta kaikki ne työttömät, joilla on hyvä koulutus ja kokemusta, ja iso osa heistäkin on aloittanut pohjalta omassa ammatissaan. Ihan samalla tavalla kuin sinä, he ovat vääntäneet hampurilaisia opiskeluaikoina tai käyneet siivoamassa tms. 

Montakohan kertaa tämäkin asia pitää mainita? 

Sinä et ole yhtään uniikki työnteossasi tai moraalissasi. 

sinä käytät nin HIUKKASEN liikaa värikynää minun suhteeni

Ohis. Tällä palstalla on vallalla sellainen stereotypia, että työtön on ollut kouluajoistaan lähtien köyhä työtön, jota ei kiinnosta opiskella sen enempää kuin tehdä töitäkään. Täällä unohdetaan ne lukuisat ihmiset, joilla on kunnollinen koulutus, liuta hanttihommia ja työura ja jotka ovat jääneet työttömiksi juuri siinä elämän kohdassa, jossa esimerkiksi sinä nyt tyytyväisenä (ja pahaa aavistamatta) olet. Ihmiselämä voi murtua niin monella tavalla, että ei esimerkiksi enää voi kouluttautua uuteen ammattiin tai lähteä reppu selässä kausityöläiseksi Lappiin.

Kuule ohis, kun tässä edelleen keskustellaan siitä että työtön henkilö ei halua ottaa vastaan hänelle tarjottua työpaikkaa. Mitäs lottoat että kuuluisiko nuo mainitsemasi lukuisat ihmiset tähän porukkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttömyys, toimeentulo ja asumistuki pitäisi järjestää niin että se kustannetaan vapaaehtoisella almuverolla mitä saa maksaa sen verran kun huvittaa. Potti jaetaan sitten tasan saajien kanssa. Ei mitään muuta rahoitusta

No, selitäpä sitten se, mikä järki tuossa olisi. Vai lämpimiksesikö sopotat? Mitä muuten "vero" sinun mielestäsi tarkoittaa?

Ihmiset lopettavat työttömien vihaamisen kun heidän ei tarvitse osallistua kustannuksiin. Tuet myös romahtavat niin radikaalisti että kaikki työt otetaan sitten kiltisti vastaan

Entäs ne, joille ei nytkään ole tarjottu mitään työkkäristä? On kaupunkeja, joissa on tuhansittain työttömiä. Ei heille ole te-toimistossa edes aikaa, kun heitä on niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttömyys, toimeentulo ja asumistuki pitäisi järjestää niin että se kustannetaan vapaaehtoisella almuverolla mitä saa maksaa sen verran kun huvittaa. Potti jaetaan sitten tasan saajien kanssa. Ei mitään muuta rahoitusta

No, selitäpä sitten se, mikä järki tuossa olisi. Vai lämpimiksesikö sopotat? Mitä muuten "vero" sinun mielestäsi tarkoittaa?

Ihmiset lopettavat työttömien vihaamisen kun heidän ei tarvitse osallistua kustannuksiin. Tuet myös romahtavat niin radikaalisti että kaikki työt otetaan sitten kiltisti vastaan

Entäs ne, joille ei nytkään ole tarjottu mitään työkkäristä? On kaupunkeja, joissa on tuhansittain työttömiä. Ei heille ole te-toimistossa edes aikaa, kun heitä on niin paljon.

He on ihan vapaita hakemaan niitä töitä ihan itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttömyys, toimeentulo ja asumistuki pitäisi järjestää niin että se kustannetaan vapaaehtoisella almuverolla mitä saa maksaa sen verran kun huvittaa. Potti jaetaan sitten tasan saajien kanssa. Ei mitään muuta rahoitusta

No, selitäpä sitten se, mikä järki tuossa olisi. Vai lämpimiksesikö sopotat? Mitä muuten "vero" sinun mielestäsi tarkoittaa?

Ihmiset lopettavat työttömien vihaamisen kun heidän ei tarvitse osallistua kustannuksiin. Tuet myös romahtavat niin radikaalisti että kaikki työt otetaan sitten kiltisti vastaan

Entäs ne, joille ei nytkään ole tarjottu mitään työkkäristä? On kaupunkeja, joissa on tuhansittain työttömiä. Ei heille ole te-toimistossa edes aikaa, kun heitä on niin paljon.

He on ihan vapaita hakemaan niitä töitä ihan itse.

Joita ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttömyys, toimeentulo ja asumistuki pitäisi järjestää niin että se kustannetaan vapaaehtoisella almuverolla mitä saa maksaa sen verran kun huvittaa. Potti jaetaan sitten tasan saajien kanssa. Ei mitään muuta rahoitusta

No, selitäpä sitten se, mikä järki tuossa olisi. Vai lämpimiksesikö sopotat? Mitä muuten "vero" sinun mielestäsi tarkoittaa?

Ihmiset lopettavat työttömien vihaamisen kun heidän ei tarvitse osallistua kustannuksiin. Tuet myös romahtavat niin radikaalisti että kaikki työt otetaan sitten kiltisti vastaan

Jos kukaan ei palkkaa, niin paha on töihin mennä. Miksi ihmisillä ei saisi olla minkäänlaista toimeentuloa? Eivät ole pyytäneet syntyä tähän maailmaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tuo matka polkupyörällä taittuu kun varaa 5 tuntia matkaan, talvella vähän enempi.

Ainoa juttu vaan, että työstä voi kieltäytyä karenssiin joutumatta, jos matka yhteen suuntaan kestää kauemmin kuin 1½ tuntia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole työnantajankaan etu, että työntekijällä on suhteettoman pitkät ja hankalat työmatkat. Jos työntekijältä menee 3-4 tuntia päivässä matkustamiseen on se pois työvireydestä. Pienintäkään ylityötä ei voi tehdä, koska bussiin tai junaan on ehdittävä, koska seuraava tulee ehkä tunnin päästä tai huomenna. Ja työntekijän lapsetkin tarvitsevat äitiä ja isää.

siellä bussissa/junassa voi viettää myös vapaa-aikaa. Minä teen usein pitkiä työmatkoja asuinpaikkakunnaltani helsinkiin. Ei tämä ollut alussa näin, kun sain nykyisen työpaikkani - meidän toimarin piti ne tehdä, mutta aika nopeasti nuo hommat sitten delegoitiin minulle. Siellä junassa sitten teen melkein mitä vain. Jos on paljon työhommia tehtävänä, teen töitä, jos ei (usein ei ole), luen nettiä, kuuntelen podcasteja, täytän kalenteria, oman kannettavan otan aina mukaan ja voin sitten sieltä katsoa vaikka leffoja.

eli junassakin voi virkistäytyä. Kaikki riippu siitä miten itse asennoituu. jos vain voivottelee joka päivä sitä, että menee kolme tuntia työmatkoihin, niin toki se masentaa lopulta mieltä, mutta kun voi myös asennoitua toisin ja tehdä junassa sellaisia asioita, joita kotonakin tekisi, joita nyt ylipäätään voi junassa tehdä. 

Ei mua tuollaiset asiat virkistä, ne mitkä mua virkistää on mahdotonta toteuttaa junassa. Toki on hauska ajatus, että voisi käyttää työmatkat villapaitojen neulomiseen ja äänikirjojen kuunteluun, mutta ehkä ei sitäkään määräänsä enempää. Kyllä minä mieluummin otan nämä nykyiset lyhyet työmatkat ja runsaammin aikaa kotiin, harrastuksiin ja perheelle. Siltikin, vaikka jostain kauempaa voisin löytää kiinnostavamman työpaikan ja enemmän palkkaakin.