Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
TE-toimisto olettaa että ilman autoa pitää ottaa vastaan työpaikka 70 kilometrin päästä??
07.12.2022 |
Siis pääseehän sinne juu bussilla, mutta pitäisi herätä viideltä ja lähteä 5.30 aamulla ja kotona olisi joskus kuuden jälkeen illalla, jos ehtii oikeaan bussiin. Jos ei ehdi niin menee tunti kauemmin.
Jos ostan pienipalkkaista työtä varten auton niin kaikki tienaamani rahat menee joko auton lainanlyhennyksiin tai ostan jonkun rotiskon alle tonnilla ja laitan parin kuukauden välein kaikki rahat autoremppaan.
Nyt joku järki tähän hommaan hei...
Kommentit (887)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle - autottomalle tarjottiin kerran työpaikkaa, jonne olisi ollut sitä lähimmältä liikennöidyltä bussipysäkiltä 30 kilometrin kävelymatka.
Olen itse käynyt töissä 300 km päässä. Tietysti tein itse tarpeelliset järjestelyt, että työssäkäynti onnistui. En olettanut, että joku tekisi ne puolestani.
Oletpa valtavan hieno ihminen, sädekehä loistaa tänne asti!
Nykyään tienaan lähes kymppitonnin kuussa. Joten kannatti näitä vaiheita sietää.
Et varmasti lähtenyt siivoamaan tai kaupan kassalle 300 km:n päähän. Sehän tässä vitsi onkin, että työkkäri pakottaa meitä luusereita siivoamaan 1800 euron bruttopalkalla jonnekin kolmen tunnin ajomatkan päähän. Luuletko, että se kannattaa näillä palkoilla? Lähtisin minäkin 300 km:n päähän, jos käymilläni koulutuksilla saisi kymppitonnin palkan kuussa.
Ehkä te korkeakoulutetut huippupalkkaiset ette vaan tajua työväestön realiteetteja. Minä en todellakaan lähde 70 km:n päähän alle 2000 euron palkalla, koska se ei kannata. Näitä duuneja on joka paikkakunnalla, ja on ihan turhaa kierrättää työttömiä eri paikkakuntien välillä.
Jos on joku johtaja tai hieno englanninkielinen titteli, ei töitä löydy välttämättä joka paikkakunnalla. Silloin on ymmärrettävää joutua liikkumaan ympäri Suomea. Mutta kukaan itseään arvostava ihminen ei jonkun rupusen tonnin takia lähde istumaan neljäksi tunniksi bussiin, että pääsee alipalkattuun hanttihommaan.
Työkkäri ei pakota ketään mihinkään, työkkäri vain noudattaa lakeja. Jos haluat saada työttömyysetuutta, niin hyväksyt sen, että töitä on haettava sieltä 70 km päästä tai sitten virkahenkilön on annettava maksamisen katkaiseva lausunto, koska et halua toimia säädösten mukaan. Valinta on ihan omasi, työkkäri ei todellakaan edellytä, että olet asiakkaanaan - suurin osa suomalaisista ei ole, miksi sinä olisit moisen valinnut? Eli kun et tarvitse rahaa, älä ilmoittaudu työttömäksi ja ongelma ratkaistu.
Miksi et ottanut mitään kantaa tuohon, että kävitkö 300 kilometrin päässä alipalkatussa hanttihommassa? Sitä paitsi minä en ole työtön. Olen suurtalouskeittäjä ja palkkani on 1800 e. En ikinä lähtisi näihin hommiin neljän tunnin bussimatkojen päähän. Palkalla on tarkoitus elääkin, vaikka joku kaltaisesi jättipalkkainen taannoin julisti lehdessä, että palkalla ei tarvitse tulla toimeen.
Työpäiväni alkaa joka aamu kello 7.00. Asun 50 000 asukkaan kaupungissa. Ajokortittomana kuljen työmatkat kävellen tai pyörällä. Pienessä kaupungissa on lyhyet välimatkat. Tässä kaupungissa yksikään bussi ei liiku ennen seitsemää, eikä ole muutenkaan kunnolla toimivaa julkista liikennettä. Vaikea siinä olisi lähteä aamuyöstä bussilla 100 km:n päähän, kun ei kulje busseja siihen aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä tulevat kuvioon autoilun kustannukset.
Vanhoille, halvoille autoille on kysyntää pitkää työmatkaa pienipalkkaisen työn perässä ajavien keskuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä ihmisiä vaivaa? Eikö enää muutet töiden perässä vaan oletetaan että sut kuskataan töihin tai paikka pitäisi löytyä kotioven ulkopuolelta??
Itse muuten toiselle puolelle suomea ensin, toisen kerran toiselle puolelle maapalloa ja nyt perheen kanssa takaisin suomeen töihin. Älkää valittako jostain tunnin työmatkasta.
Et varmaan lähtenyt ulkomaille alipalkattuun hanttihommaan? Mikä oli vuosipalkkasi? 100 000 tai 200 000?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 600 euroa maksanut autonrotisko. Kerran vuodessa huolto eikä muuta ile tarvinnut tehdä. "Kallis" korjaus jarrusatuloineen maksamut aikanaa 800euroa, muutoin huollot 200-300 euroa. Tähän kun laskee päälle 160 euros veroihin ja vakuutus 180 vuodessa, ei paljon halvemmaksi pääse. Mutta tekosyitä on aina olemassa. Oma elintaso sanelee millaiseen autoon on varaa, kun panostat siihen niin jonain päivänä on varaa parempaan.
minulla on tosin työ, mutta ei autoa, pääsen töihin käteväsi bussilla tai sähköavusteisella pyörällä. Ajokortti olisi. Auton hankinnan esteenä on oma tietämättömyys autoista. En osaisi valita kahden halvan auton väliltä, että kumpi on varmempi ja kumman kaupoissa minua yritetään viilata linssiin. Pitäisi varmasti alkaa opiskella auton oston aakkosia ennenkuin alan tuhlaamaan (tosin ostaisin ehkä uuden, mutta kirjoitan nyt siltä näkökannalta, että jos pitäisi löytää mahdollisimman halpa ja hyvä). Uskon, että monella työttömällä voi yksi syy autottomuuteen olla se, ettei ole tarpeeksi tietoa löytää tarpeeksi varmaa autoa tarpeeksi edullisesti. Sitten, jos työvoimatoimisto kysyy, että onko auto käytössä ja sanoo, että on ja se halpa rotisko hajoaa samana päivänä kun olisi työhaastattelu, niin voi tulla karenssia.
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä ihmisiä vaivaa? Eikö enää muutet töiden perässä vaan oletetaan että sut kuskataan töihin tai paikka pitäisi löytyä kotioven ulkopuolelta??
Itse muuten toiselle puolelle suomea ensin, toisen kerran toiselle puolelle maapalloa ja nyt perheen kanssa takaisin suomeen töihin. Älkää valittako jostain tunnin työmatkasta.
Miksi tulitte takaisin Suomeen? Ehkä lähipiiri on tärkeä? Turha puhua muutenkaan kuppaajista jos itse kouluttautuu verovaroilla, käy maksamassa verot toiseen maahan ja tulee taas Suomen palvelujen piiriin kun lapsiperheenä hyötyy verovaroin kustannetuista palveluista. Eläkkeellä varmaan Kanarialle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös se nykyään ole ajan mukaan tuo työssäkäyntialue? 3 h päivässä menopaluu. Jos ei ole omaa autoa eikä liikenneyhteyksiä niin kai TE-tsto sotten voi auttaa edullisen kämpän hankinnassa liikenneyhteyksien päästä.
Asun itse 40km päässä treesta. 4km lähimmälle pysäkille eli kävelyä noin 30-40min, sitten bussilla noin 45min (jos työ treella),.
Jaa,a ja kukas ne kalliit bensat maksaa, kun palkka ei riitä enää siihen autonlainan lyhennyksen jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä ihmisiä vaivaa? Eikö enää muutet töiden perässä vaan oletetaan että sut kuskataan töihin tai paikka pitäisi löytyä kotioven ulkopuolelta??
Itse muuten toiselle puolelle suomea ensin, toisen kerran toiselle puolelle maapalloa ja nyt perheen kanssa takaisin suomeen töihin. Älkää valittako jostain tunnin työmatkasta.Et varmaan lähtenyt ulkomaille alipalkattuun hanttihommaan? Mikä oli vuosipalkkasi? 100 000 tai 200 000?
Olen eri, mutta itse ainakin olen muuttanut Suomessa ja ulkomaille työn perässä tietäen, että kaikki tienattu menee kuluihin.
Vaan nyt olen hyväpalkkaisessa työssä. Eli kannatti. Ja oli kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työttömillä sitten on aina tekosyitä :D
Ihmekään että ihmiset väsyvät töissä, kun elämässä ei saisi näköjään olla mitään muuta kuin työ ja työmatkat ja pari tuntia unta. Muuten olet laiska.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös se nykyään ole ajan mukaan tuo työssäkäyntialue? 3 h päivässä menopaluu. Jos ei ole omaa autoa eikä liikenneyhteyksiä niin kai TE-tsto sotten voi auttaa edullisen kämpän hankinnassa liikenneyhteyksien päästä.
Asun itse 40km päässä treesta. 4km lähimmälle pysäkille eli kävelyä noin 30-40min, sitten bussilla noin 45min (jos työ treella),.
Jaa,a ja kukas ne kalliit bensat maksaa, kun palkka ei riitä enää siihen autonlainan lyhennyksen jälkeen?
Valtio tietysti kuittaa kaiken, että Teidän Korkeutenne pääsee toteuttamaan itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
käyt haastattelussa ja tajuat, että sinulla ei ole mitään saumaa, mutta jostain kumman syystä sitten sinut valitaankin ja huomaat pian, että olet tekemässä elämäsi parhaiten palkattua duunia paikassa, jossa on yhteyksiä yhteiskunnan kaikille osa-alueille ja tätä myöten omalla uralla etenemismahdollisuuksia on.
Silti elämäsi kohokohta on kun pääset suoltamaan soopaa vauvalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömillä sitten on aina tekosyitä :D
Ihmekään että ihmiset väsyvät töissä, kun elämässä ei saisi näköjään olla mitään muuta kuin työ ja työmatkat ja pari tuntia unta. Muuten olet laiska.
Kyllä sitä nyt normaalilla ihmisellä jää työpäivän päälle vielä aikaa vaikka harrastaa ja rentoutua, jätai viettää aikaa perheen kanssa.
Jollei nyt ole täysin kotona lojuessaan vieraantunut kaikesta tekemisestä. Silloin varmaan kaikki on raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä ihmisiä vaivaa? Eikö enää muutet töiden perässä vaan oletetaan että sut kuskataan töihin tai paikka pitäisi löytyä kotioven ulkopuolelta??
Itse muuten toiselle puolelle suomea ensin, toisen kerran toiselle puolelle maapalloa ja nyt perheen kanssa takaisin suomeen töihin. Älkää valittako jostain tunnin työmatkasta.Et varmaan lähtenyt ulkomaille alipalkattuun hanttihommaan? Mikä oli vuosipalkkasi? 100 000 tai 200 000?
Olen eri, mutta itse ainakin olen muuttanut Suomessa ja ulkomaille työn perässä tietäen, että kaikki tienattu menee kuluihin.
Vaan nyt olen hyväpalkkaisessa työssä. Eli kannatti. Ja oli kivaa.
Miksi muutit? Halusitko asua vähän aikaa ulkomailla, vai saitko muuta hyötyä muutostasi? Tiedän minäkin ihmisiä, jotka ovat menneet jopa vapaaehtoistöihin ulkomaille, ja joku on asunut vähän aikaa ulkomailla tehden jotain pienipalkkaista työtä kumppanin tehdessä siellä työkomennusta. Tällaiset ovat vähän eri asia, kun itselläkin on jokin halu muuttaa. Aika harva oikeasti haluaisi muuttaa epämieluisan työn perässä kaupunkiin, jossa ei haluaisi asua, jättää kodin, läheiset ihmiset ja kenties sen kaupungin jossa taas olisi halunnut asia - ja mennä tekemään huonopalkkaista ja ikävää työtä vain siksi, että työkkäri ilkeillessään keksi tarjota työtä hankalan matkan päästä (vaikka samaan aikaan sen työn lähistöllä olisi ollut jo valmiina työttömiä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle - autottomalle tarjottiin kerran työpaikkaa, jonne olisi ollut sitä lähimmältä liikennöidyltä bussipysäkiltä 30 kilometrin kävelymatka.
Olen itse käynyt töissä 300 km päässä. Tietysti tein itse tarpeelliset järjestelyt, että työssäkäynti onnistui. En olettanut, että joku tekisi ne puolestani.
Oletpa valtavan hieno ihminen, sädekehä loistaa tänne asti!
Nykyään tienaan lähes kymppitonnin kuussa. Joten kannatti näitä vaiheita sietää.
Et varmasti lähtenyt siivoamaan tai kaupan kassalle 300 km:n päähän. Sehän tässä vitsi onkin, että työkkäri pakottaa meitä luusereita siivoamaan 1800 euron bruttopalkalla jonnekin kolmen tunnin ajomatkan päähän. Luuletko, että se kannattaa näillä palkoilla? Lähtisin minäkin 300 km:n päähän, jos käymilläni koulutuksilla saisi kymppitonnin palkan kuussa.
Ehkä te korkeakoulutetut huippupalkkaiset ette vaan tajua työväestön realiteetteja. Minä en todellakaan lähde 70 km:n päähän alle 2000 euron palkalla, koska se ei kannata. Näitä duuneja on joka paikkakunnalla, ja on ihan turhaa kierrättää työttömiä eri paikkakuntien välillä.
Jos on joku johtaja tai hieno englanninkielinen titteli, ei töitä löydy välttämättä joka paikkakunnalla. Silloin on ymmärrettävää joutua liikkumaan ympäri Suomea. Mutta kukaan itseään arvostava ihminen ei jonkun rupusen tonnin takia lähde istumaan neljäksi tunniksi bussiin, että pääsee alipalkattuun hanttihommaan.
eläkeetuuksien luulisi kannustavan. Sekä sen faktan, että siitä saa työkokemusta. eräs itäisestä naapurimaasta suomeen muuttanut ystäväni teki täällä siivojan duuneja, sitten sai siivoojan/tarjoilijan duunin 89 kilometrin päästä. Hän sanoi, että on niin mukavuudenhaluinen, että ei halua istua bussissa päivittäin 1,5 tuntia suuntaansa, joten päätti muuttaa sinne, näkeepähän uuden paikkakunnan ja sen ihmiset. Ei tiennyt yhtään, että miten pitkä tuo duuni olisi. Kun kysyin mitä sitten jos se loppuu, hän vastasi "se on sitten kohtalo ja siinä missä kohtalo vie, se myös aina tuo jotain uutta". Se oli niin tyhjentävä vastaus, että tajusin, että hitto... niin se on. On oikeasti turha murehtia etukäteen, että entäs jos se loppuu. Sitten seloppuu ja sen jälkeen alkaa jotain muuta.
Yksinäisen onkin helppo muuttaa. Itsellä on perhe ja puolisolla työ tällä paikkakunnalla. Hyvä työ kohtuullisella palkalla, ei halua muuttaa minnekään. Lisäksi hällä on täällä iäkkäät vanhemmat, joita ainoana lapsena hoitaa. Ja lapset haluaa pysyä koulussaan ja kavereidensa lähellä. Joten ei tästä vaan muuteta noin vaan mun päätöksellä mihinkään. Minä muuttaisin yksin. Kahden asunnon pitäminen ei ole järkevää, mun palkka kun on 1800€ kieppeillä. Ei sillä puoltatoista asuntoa maksella. Enkä koe että voisin maksattaa omaa päätöstäni miehelläni. Minähän se muuttaisin, joten maksaisin omat kuluni ja osan kuluista nykyiseen kotiin, siellä kuitenkin asuisin osaksi ja siellä asuu lapset, joista olen elatusvastuussa. Ei 1800€ palkalla maksella kahta asuntoa, perheen elämistä ja kulkemista vanhaan kotiin. Enkä koe, että voisin kaiken maksattaa puolisolla.
Todellisuus on että mun on pakko miettiä ja laskea mihin työpaikkaan on kannattavaa mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran tapasin kotikyläni kuppilassa naisen, joka oli pahalla tuulella vetäen päätä täyteen ketutukseensa.
Hän oli suuremmasta kaupungista, oli tullut työnantajansa määräämälle kurssille lähikaupunkiin.
Työnantaja oli järjestänyt oli halvimman löytämänsä vuokra-asunnon, joka on paikallisbussiliikenteen piirissä - tarkistamatta bussiaikatauluja sen tarkemmin!
No, hän ei päässyt kurssin aikataulun puitteissa kurssipaikkaansa mitenkään...
En tavannut häntä uudestaan, en tiedä, miten hänenongelmansa ratkesi.
Työttömyys, toimeentulo ja asumistuki pitäisi järjestää niin että se kustannetaan vapaaehtoisella almuverolla mitä saa maksaa sen verran kun huvittaa. Potti jaetaan sitten tasan saajien kanssa. Ei mitään muuta rahoitusta
Vierailija kirjoitti:
Eli, kunhan muuttaa vaan jonnekin täysin keskelle ei mitään, ei ole enää mitään vastuuta omasta elämästään? Sitten vaan muut elättävät loppuelämän. Pitäisköhän itsekin muuttaa mökille ja myydä auto, niin pääsis irti tästä oravanpyörästä?
No anna palaa.
Vai eikö kantti riitä muuhun kuin uhoamiseen?
Vierailija kirjoitti:
Työttömyys, toimeentulo ja asumistuki pitäisi järjestää niin että se kustannetaan vapaaehtoisella almuverolla mitä saa maksaa sen verran kun huvittaa. Potti jaetaan sitten tasan saajien kanssa. Ei mitään muuta rahoitusta
No, selitäpä sitten se, mikä järki tuossa olisi. Vai lämpimiksesikö sopotat? Mitä muuten "vero" sinun mielestäsi tarkoittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole työnantajankaan etu, että työntekijällä on suhteettoman pitkät ja hankalat työmatkat. Jos työntekijältä menee 3-4 tuntia päivässä matkustamiseen on se pois työvireydestä. Pienintäkään ylityötä ei voi tehdä, koska bussiin tai junaan on ehdittävä, koska seuraava tulee ehkä tunnin päästä tai huomenna. Ja työntekijän lapsetkin tarvitsevat äitiä ja isää.
siellä bussissa/junassa voi viettää myös vapaa-aikaa. Minä teen usein pitkiä työmatkoja asuinpaikkakunnaltani helsinkiin. Ei tämä ollut alussa näin, kun sain nykyisen työpaikkani - meidän toimarin piti ne tehdä, mutta aika nopeasti nuo hommat sitten delegoitiin minulle. Siellä junassa sitten teen melkein mitä vain. Jos on paljon työhommia tehtävänä, teen töitä, jos ei (usein ei ole), luen nettiä, kuuntelen podcasteja, täytän kalenteria, oman kannettavan otan aina mukaan ja voin sitten sieltä katsoa vaikka leffoja.
eli junassakin voi virkistäytyä. Kaikki riippu siitä miten itse asennoituu. jos vain voivottelee joka päivä sitä, että menee kolme tuntia työmatkoihin, niin toki se masentaa lopulta mieltä, mutta kun voi myös asennoitua toisin ja tehdä junassa sellaisia asioita, joita kotonakin tekisi, joita nyt ylipäätään voi junassa tehdä.
En ole itse työtön, mutta en kyllä kokisi vapaa-ajaksi jotain työmatkaa junassa. En, vaikka kuinka katsoisin vaikka Netflixiä. Sen työmatkan ansiosta menettäisin valtavasti aikaa omien lasteni kanssa, mahdollisuuden valita itse vapaa-ajanviettotapani, joutuisin jäämään pois kaikista koulun joulu- ja kevätjuhlista, vanhempainilloista, jne. Ja itse koen matkustamisen väsyttävänä. Matkustan jonkin verran, koska käyn tapaamassa iäkkäitä vanhempiani, ja minua ainakin junassa tai bussissa istuminen väsyttää. netin selaaminen, leffojen katselu koneelta, tms ei todellakaan virkistä junassa samalla lailla kuin kotisohvalla. No, onneksi ei itse tarvitse tuollaisia työmatkoja kärsiäkään.
Odotan innolla tähänkin kaikkia "nuo on pelkkiä tekosyitä"-vastauksia.
Olen huomannut täällä palstalla, että monen mielestä työttömän pitäisi suostua kirjaimellisesti mihin vaan tai tuet pois. Ei työttömän tarpeilla tai tunteilla ole mitään arvoa näille tyypeille. Itse istuvat mukavassa toimistoduunissaan 8-16 ja saavat 3000 euroa palkkaa helposta työstä, ja se tekee heistä mielestään parempia ihmisiä.
Tiedätkö kun myöskään ne ns. helpot ja mukavat työt ei yleensä ole tullut kenellekään ilmaiseksi, vaan niitä tekevät ihmiset ovat usein ensin opiskelleet sen eteen vuosikausia ja vielä aloittaneet työuransa noista raskaammista töistä jotka ei työttömille tunnu kelpaavan. Työttömiltä sellainen pitkäjänteisyys vaan puuttuu että joskus pääsisivät samaan.
Tämä. Minulla on nyt ihana ja siisti toimistotyö ja mukavat työkaverit. Jopa esimiehet ovat mukavia. Palkka on hyvä ja työajan joustavat. Ennen tätä työpaikkaa tein paljon typeriä töitä, lyhytkestoisia ja kävin kaukanakin töissä. Siitäkin huolimatta, että menetin vapaa-aikaani tai että piti opetella viihtymään junassa ja löytämään noille matkoille se sama fiilis, joka on kotona ollessa. Joskus oli tosi kurjaa lähteä aamulla anivarhain junalle, tai soittaa taksille vain todetakseen kohta, että taksi soittaa sinulle ja sanoo että ei pääsekään hakemaan, koska se ja se. Sitten lähdet tarpomaan puolihangessa lähimmälle isolle tielle tai sitten kävelleen rautatieasemalle ja manaat mielessäsi miten typerä päivä tulossa. Mutta kaikki nuo antavat jotain ekstraa kuitenkin lopulta. Sitten joskus tulee eteen työpaikka, jota haet aivan huvikseksi, koska koet, että tuo sopisi tosi hyvin minulle ja mielekäs työnkuva ja mielenkiintoisia projekteja. käyt haastattelussa ja tajuat, että sinulla ei ole mitään saumaa, mutta jostain kumman syystä sitten sinut valitaankin ja huomaat pian, että olet tekemässä elämäsi parhaiten palkattua duunia paikassa, jossa on yhteyksiä yhteiskunnan kaikille osa-alueille ja tätä myöten omalla uralla etenemismahdollisuuksia on.
Tuona hetkenä kaikki kurjat junareissut ja pätkätyöt sitten asettuvat omiin uomiinsa ja voi tajuta mitä hyötyä niistäkin oli ja miksi ne kannatti lusia.
Miten suu pannaan sitten, kun jäät tuosta työttömäksi?
kysytkö ihan tosissasi? Mitäs sitten tehdään, kun on työttömänä? Sitten etsitään uusia töitä.
Tältä alalta, jossa nyt olen, on vaikea jäädä työttömäksi. Jos nykyinen firma kaatuisi, niin alalla on lukuisia, jotka ottavat mielellään työttömiksi jääneet töihin. Meillä tehdään töitä suhteellisen haastavalla ohjelmistolla ja pelkästään se, että osaa sitä käyttää, on aika varma seikka työnsaannin kannalta. Ja jos noinkaan ei kävisi, niin palaisin takaisin entiseen ja ottaisin ihan minkä työn vain, mitä nyt suinkin pystyn tekemään. Heti kovalla tohinalla työnhakua.
No niin: salaisuus onkin siinä, että olet onneksesi ammatissa, joka työllistää. On helppo puhua, kun ei ole pelkoa siitä, että joutuisi takaisin hankeen tarpomaan. Kerropa, mitä työtä teet, niin me kaikki maan työttömät lähdetään opiskelemaan sitä samaa.
niin on. On helpotus tietää se. SIKSI aikoinaan tein niitä typeriä töitä ja tarvoin lumihangessa, koska tiesin, että kaikki se yrittäminen auttaa löytämään sen työpaikan, jossa tulevaisuus on niin hyvin turvattu kuin voi olla. Siksi tämän nykyisen työpaikan löysinkin, koska en ollut jäänyt pois töistä, joiden eteen piti tehdä hieman enemmän kuin olisin halunnut.
Ja TAAS sinä jätät huomiotta kaikki ne työttömät, joilla on hyvä koulutus ja kokemusta, ja iso osa heistäkin on aloittanut pohjalta omassa ammatissaan. Ihan samalla tavalla kuin sinä, he ovat vääntäneet hampurilaisia opiskeluaikoina tai käyneet siivoamassa tms.
Montakohan kertaa tämäkin asia pitää mainita?
Sinä et ole yhtään uniikki työnteossasi tai moraalissasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä ihmisiä vaivaa? Eikö enää muutet töiden perässä vaan oletetaan että sut kuskataan töihin tai paikka pitäisi löytyä kotioven ulkopuolelta??
Itse muuten toiselle puolelle suomea ensin, toisen kerran toiselle puolelle maapalloa ja nyt perheen kanssa takaisin suomeen töihin. Älkää valittako jostain tunnin työmatkasta.Et varmaan lähtenyt ulkomaille alipalkattuun hanttihommaan? Mikä oli vuosipalkkasi? 100 000 tai 200 000?
Olen eri, mutta itse ainakin olen muuttanut Suomessa ja ulkomaille työn perässä tietäen, että kaikki tienattu menee kuluihin.
Vaan nyt olen hyväpalkkaisessa työssä. Eli kannatti. Ja oli kivaa.
Miksi muutit? Halusitko asua vähän aikaa ulkomailla, vai saitko muuta hyötyä muutostasi? Tiedän minäkin ihmisiä, jotka ovat menneet jopa vapaaehtoistöihin ulkomaille, ja joku on asunut vähän aikaa ulkomailla tehden jotain pienipalkkaista työtä kumppanin tehdessä siellä työkomennusta. Tällaiset ovat vähän eri asia, kun itselläkin on jokin halu muuttaa. Aika harva oikeasti haluaisi muuttaa epämieluisan työn perässä kaupunkiin, jossa ei haluaisi asua, jättää kodin, läheiset ihmiset ja kenties sen kaupungin jossa taas olisi halunnut asia - ja mennä tekemään huonopalkkaista ja ikävää työtä vain siksi, että työkkäri ilkeillessään keksi tarjota työtä hankalan matkan päästä (vaikka samaan aikaan sen työn lähistöllä olisi ollut jo valmiina työttömiä).
Koska halusin oppia uutta, päästä töihin, en halunnut jäädä kotiin työttömäksi!! Halusin edistää työllistymistäni jatkossakin tekemällä töitä.
Niin ja molemmilla kerroill muutin eri paikkakunnalle ja toisella kerralla eri maahan kuin miesystävä.
Alue: Aihe vapaa
kun sain tämän nykyisn työpaikkani, minulla ei ollut tutkintoa mistään eikä ammattikoulutuksiaan. Koulutuksia kyllä oli ja kursseja hyvinkin paljon suoritettuna. Olen käyttänyt hyväkseni kaikki mahdolliset koulutukset, joihin nyt olen päässyt, koska mikään koulutus ei mene hukkaan. Osasta maksanut itse, osa ilmaisia.