Lue keskustelun säännöt.
TE-toimisto olettaa että ilman autoa pitää ottaa vastaan työpaikka 70 kilometrin päästä??
07.12.2022 |
Siis pääseehän sinne juu bussilla, mutta pitäisi herätä viideltä ja lähteä 5.30 aamulla ja kotona olisi joskus kuuden jälkeen illalla, jos ehtii oikeaan bussiin. Jos ei ehdi niin menee tunti kauemmin.
Jos ostan pienipalkkaista työtä varten auton niin kaikki tienaamani rahat menee joko auton lainanlyhennyksiin tai ostan jonkun rotiskon alle tonnilla ja laitan parin kuukauden välein kaikki rahat autoremppaan.
Nyt joku järki tähän hommaan hei...
Kommentit (887)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nyt joku raja on oltava työmatkalla. Eihän kukaan jaksa jos oikeasti pitää herätä kukonlaulun aikaan ja on illalla myöhään kotona joka päivä. Luulen että nämä viisastelijat eivät tee sitä itsekään. Itselläni onneksi melko lyhyt työmatka.
Se on asenteesta kiinni. Itselläni oli vajaan kolmen vuoden putki, kun herätys oli aamulla klo 4.30. Työmaalla klo 6.00 ja töissä klo 17.00 asti. Tämän jälkeen tunnin ajo kotiin ja kotiaskareisiin. Nyt teen ihan normi 8-15.30 työtä.
Yhdentoista tunnin työpäivistä varmaan maksettiin ylityökorvauksia tai muuten kunnon palkkaa. Muuten et olisi viihtynyt kolmea vuotta, vaiko?
Ei työmatkoja lasketa työaikaan 😂 Se on ihan omaa vapaa aikaa ajella se työmatka.
"Työmaalla klo 6.00 ja töissä klo 17.00 asti", idiootti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole työnantajankaan etu, että työntekijällä on suhteettoman pitkät ja hankalat työmatkat. Jos työntekijältä menee 3-4 tuntia päivässä matkustamiseen on se pois työvireydestä. Pienintäkään ylityötä ei voi tehdä, koska bussiin tai junaan on ehdittävä, koska seuraava tulee ehkä tunnin päästä tai huomenna. Ja työntekijän lapsetkin tarvitsevat äitiä ja isää.
siellä bussissa/junassa voi viettää myös vapaa-aikaa. Minä teen usein pitkiä työmatkoja asuinpaikkakunnaltani helsinkiin. Ei tämä ollut alussa näin, kun sain nykyisen työpaikkani - meidän toimarin piti ne tehdä, mutta aika nopeasti nuo hommat sitten delegoitiin minulle. Siellä junassa sitten teen melkein mitä vain. Jos on paljon työhommia tehtävänä, teen töitä, jos ei (usein ei ole), luen nettiä, kuuntelen podcasteja, täytän kalenteria, oman kannettavan otan aina mukaan ja voin sitten sieltä katsoa vaikka leffoja.
eli junassakin voi virkistäytyä. Kaikki riippu siitä miten itse asennoituu. jos vain voivottelee joka päivä sitä, että menee kolme tuntia työmatkoihin, niin toki se masentaa lopulta mieltä, mutta kun voi myös asennoitua toisin ja tehdä junassa sellaisia asioita, joita kotonakin tekisi, joita nyt ylipäätään voi junassa tehdä.
En ole itse työtön, mutta en kyllä kokisi vapaa-ajaksi jotain työmatkaa junassa. En, vaikka kuinka katsoisin vaikka Netflixiä. Sen työmatkan ansiosta menettäisin valtavasti aikaa omien lasteni kanssa, mahdollisuuden valita itse vapaa-ajanviettotapani, joutuisin jäämään pois kaikista koulun joulu- ja kevätjuhlista, vanhempainilloista, jne. Ja itse koen matkustamisen väsyttävänä. Matkustan jonkin verran, koska käyn tapaamassa iäkkäitä vanhempiani, ja minua ainakin junassa tai bussissa istuminen väsyttää. netin selaaminen, leffojen katselu koneelta, tms ei todellakaan virkistä junassa samalla lailla kuin kotisohvalla. No, onneksi ei itse tarvitse tuollaisia työmatkoja kärsiäkään.
Odotan innolla tähänkin kaikkia "nuo on pelkkiä tekosyitä"-vastauksia.
Olen huomannut täällä palstalla, että monen mielestä työttömän pitäisi suostua kirjaimellisesti mihin vaan tai tuet pois. Ei työttömän tarpeilla tai tunteilla ole mitään arvoa näille tyypeille. Itse istuvat mukavassa toimistoduunissaan 8-16 ja saavat 3000 euroa palkkaa helposta työstä, ja se tekee heistä mielestään parempia ihmisiä.
Tiedätkö kun myöskään ne ns. helpot ja mukavat työt ei yleensä ole tullut kenellekään ilmaiseksi, vaan niitä tekevät ihmiset ovat usein ensin opiskelleet sen eteen vuosikausia ja vielä aloittaneet työuransa noista raskaammista töistä jotka ei työttömille tunnu kelpaavan. Työttömiltä sellainen pitkäjänteisyys vaan puuttuu että joskus pääsisivät samaan.
Tämä. Minulla on nyt ihana ja siisti toimistotyö ja mukavat työkaverit. Jopa esimiehet ovat mukavia. Palkka on hyvä ja työajan joustavat. Ennen tätä työpaikkaa tein paljon typeriä töitä, lyhytkestoisia ja kävin kaukanakin töissä. Siitäkin huolimatta, että menetin vapaa-aikaani tai että piti opetella viihtymään junassa ja löytämään noille matkoille se sama fiilis, joka on kotona ollessa. Joskus oli tosi kurjaa lähteä aamulla anivarhain junalle, tai soittaa taksille vain todetakseen kohta, että taksi soittaa sinulle ja sanoo että ei pääsekään hakemaan, koska se ja se. Sitten lähdet tarpomaan puolihangessa lähimmälle isolle tielle tai sitten kävelleen rautatieasemalle ja manaat mielessäsi miten typerä päivä tulossa. Mutta kaikki nuo antavat jotain ekstraa kuitenkin lopulta. Sitten joskus tulee eteen työpaikka, jota haet aivan huvikseksi, koska koet, että tuo sopisi tosi hyvin minulle ja mielekäs työnkuva ja mielenkiintoisia projekteja. käyt haastattelussa ja tajuat, että sinulla ei ole mitään saumaa, mutta jostain kumman syystä sitten sinut valitaankin ja huomaat pian, että olet tekemässä elämäsi parhaiten palkattua duunia paikassa, jossa on yhteyksiä yhteiskunnan kaikille osa-alueille ja tätä myöten omalla uralla etenemismahdollisuuksia on.
Tuona hetkenä kaikki kurjat junareissut ja pätkätyöt sitten asettuvat omiin uomiinsa ja voi tajuta mitä hyötyä niistäkin oli ja miksi ne kannatti lusia.
Miten suu pannaan sitten, kun jäät tuosta työttömäksi?
kysytkö ihan tosissasi? Mitäs sitten tehdään, kun on työttömänä? Sitten etsitään uusia töitä.
Tältä alalta, jossa nyt olen, on vaikea jäädä työttömäksi. Jos nykyinen firma kaatuisi, niin alalla on lukuisia, jotka ottavat mielellään työttömiksi jääneet töihin. Meillä tehdään töitä suhteellisen haastavalla ohjelmistolla ja pelkästään se, että osaa sitä käyttää, on aika varma seikka työnsaannin kannalta. Ja jos noinkaan ei kävisi, niin palaisin takaisin entiseen ja ottaisin ihan minkä työn vain, mitä nyt suinkin pystyn tekemään. Heti kovalla tohinalla työnhakua.
No niin: salaisuus onkin siinä, että olet onneksesi ammatissa, joka työllistää. On helppo puhua, kun ei ole pelkoa siitä, että joutuisi takaisin hankeen tarpomaan. Kerropa, mitä työtä teet, niin me kaikki maan työttömät lähdetään opiskelemaan sitä samaa.
Mitä onnea se nyt on? Kunnon koulutuksella ihan jokainen on ammatissa, joka työllistää hyvin.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Ne ihmiset jotka EIVÄT ole työttömiä vaan ovat nyt TÖISSÄ ja etenevät urallaan ovat tehneet joskus ja osa tekee vieläkin tuollaisia ratkaisuja.
Mut eihän työttömän kannata noin tehdä eikä itse omia varoja uhrata. Ennemmin kannattaa kiukutella vauvapalstalla ja odottaa valmista nenän eteen. Go, ap, go! Älä missään nimessä ota työtä vastaan, se olisi työnantajallekin iso vahinko.
Mä olen käynyt yli 100km päässä töissä, eikä se kyllä ole työllistymiseen vaikuttanut mitenkään. Ei ne työnantajat mitään työmatkoja tutki ja palkitse uhrautujaa. Eikä niitä edes cv paljoa kiinnostavan. Mulla se on pitkä kuin nälkävuosi, pätkätyöläinen kun olen. Silti vakityötä ei vaan löydy, löytyy vaan pätkiä sieltä ja täältä. Osan aikaa joudun olla työtön ja saan kuulla kuinka huono ihminen olen. Työhaluja on ja menen kauaskin jos työ on mieluinen ja muuten on mahdollista. Mutta joku raja silti siinäkin. Ei työttömän tarvitse ihan mitä tahansa tehdä oikeuttaakseen olemassaolonsa. Riittää, että noudattaa työkkärin sääntöjä ja niiden mukaan toimii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole työnantajankaan etu, että työntekijällä on suhteettoman pitkät ja hankalat työmatkat. Jos työntekijältä menee 3-4 tuntia päivässä matkustamiseen on se pois työvireydestä. Pienintäkään ylityötä ei voi tehdä, koska bussiin tai junaan on ehdittävä, koska seuraava tulee ehkä tunnin päästä tai huomenna. Ja työntekijän lapsetkin tarvitsevat äitiä ja isää.
siellä bussissa/junassa voi viettää myös vapaa-aikaa. Minä teen usein pitkiä työmatkoja asuinpaikkakunnaltani helsinkiin. Ei tämä ollut alussa näin, kun sain nykyisen työpaikkani - meidän toimarin piti ne tehdä, mutta aika nopeasti nuo hommat sitten delegoitiin minulle. Siellä junassa sitten teen melkein mitä vain. Jos on paljon työhommia tehtävänä, teen töitä, jos ei (usein ei ole), luen nettiä, kuuntelen podcasteja, täytän kalenteria, oman kannettavan otan aina mukaan ja voin sitten sieltä katsoa vaikka leffoja.
eli junassakin voi virkistäytyä. Kaikki riippu siitä miten itse asennoituu. jos vain voivottelee joka päivä sitä, että menee kolme tuntia työmatkoihin, niin toki se masentaa lopulta mieltä, mutta kun voi myös asennoitua toisin ja tehdä junassa sellaisia asioita, joita kotonakin tekisi, joita nyt ylipäätään voi junassa tehdä.
Eli vertaat nyt palkallista työmatkaa omalla kustannuksella ja ajalla tehtävään saman mittaiseen matkaan. Ja ehdit vielä chillata. Mietipä, jos Pomo sanoisi, että kun et kerta joudu tekemään mitään tuottavaa tuolla matkustusajalla, saat mennä palkattomana ja maksaa vielä itse liput. Ei mitään päivärahojakaan, kun kerta viihdyt reissussa; oikeastaanhan se on lomaa (ei palkallista) sinulle. Loool. Otapa pää pois takamuksesta.
siinä tapauksessa ensin selvittäisin onko tuollainen ihan sääntöjen mukaista. Jos olisi alkaisin välittömästi etsiä uusia töitä ja irtisanoisin itseni sitten kun niitä uusia töitä olisin saanut. Eikä minulle olisi suurta merkitystä sillä saisinko junamatkoista palkkaa vai en. Tässä pitää olla rehellinen ja realisti: jos normaalistikin tekisin kotona asioita x, y ja z ja niitä voisi tehdä myös junassa, niin mitä väliä sillä on teenkö niitä junassa vai kotona. Kotona tietenkin on mukavampaa ja kotoisampaa, mutta kun elämässä kaiken ei tarvitse olla mukavampaa.
Nokun ei se ole ihan syystä sääntöjen mukaista. Pointti on, että vertasit aivan vertailukelvottomia asioita. Eikö tuon mukaan sitten työttömänkin pitäisi "irtisanoutua" tuollaisesta tarjouksesta? Jos saat junamatkoista palkkaa, en ota todesta väitettäsi ettei sillä olisi mitään merkitystä, kun et siinä tilanteessa ole. Ihan eri asia chillata työnantajan piikkiin, siinähän se aika kuluu ja saat vielä korvauksen siitä, että teet asioita joita vapaa-ajallakin. Motivaation ja jaksamisen kannaltahan tuo on suorastaan plussaa, toisin kuin se toinen vaihtoehto.
Pidemmän päälle noin pitkää matkaa kulkee mieluummin bussilla tai junalla jos se on mahdollista.
Ei ole mitään herkkua roikkua ratin takana kun matkan aikana voisi tehdä jotakin hyödyllistäkin.
Halvemmaksikin se tulee, kun ottaa huomioon kaikki autoiluun liittyvät sivukulut ja auton arvon alenemisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei TE-toimisto oleta mitään, vaan laki velvoittaa työttömän työnhakijan ottamaan vastaan ja hakemaan töitä 80 kilometrin etäisyydellä. Tapauskohtaista ja harkinnanvaraista sovelletaanko ehtoa vai ei.
Onko myös tapauskohtaista ja harkinnanvaraista, että olen etsinyt itselleni palkkatukipaikan, mutta te-toimisto ei halua maksaa minulle 100% palkkatukea. En ymmärrä. Jos tekisin töitä osa-aikaisena palkkani olisi samaa suuruusluokkaa kuin nykyinen työttömyystukeni, eli noin 700 euroa! Mitähän järkeä tässä nyt on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole työnantajankaan etu, että työntekijällä on suhteettoman pitkät ja hankalat työmatkat. Jos työntekijältä menee 3-4 tuntia päivässä matkustamiseen on se pois työvireydestä. Pienintäkään ylityötä ei voi tehdä, koska bussiin tai junaan on ehdittävä, koska seuraava tulee ehkä tunnin päästä tai huomenna. Ja työntekijän lapsetkin tarvitsevat äitiä ja isää.
siellä bussissa/junassa voi viettää myös vapaa-aikaa. Minä teen usein pitkiä työmatkoja asuinpaikkakunnaltani helsinkiin. Ei tämä ollut alussa näin, kun sain nykyisen työpaikkani - meidän toimarin piti ne tehdä, mutta aika nopeasti nuo hommat sitten delegoitiin minulle. Siellä junassa sitten teen melkein mitä vain. Jos on paljon työhommia tehtävänä, teen töitä, jos ei (usein ei ole), luen nettiä, kuuntelen podcasteja, täytän kalenteria, oman kannettavan otan aina mukaan ja voin sitten sieltä katsoa vaikka leffoja.
eli junassakin voi virkistäytyä. Kaikki riippu siitä miten itse asennoituu. jos vain voivottelee joka päivä sitä, että menee kolme tuntia työmatkoihin, niin toki se masentaa lopulta mieltä, mutta kun voi myös asennoitua toisin ja tehdä junassa sellaisia asioita, joita kotonakin tekisi, joita nyt ylipäätään voi junassa tehdä.
En ole itse työtön, mutta en kyllä kokisi vapaa-ajaksi jotain työmatkaa junassa. En, vaikka kuinka katsoisin vaikka Netflixiä. Sen työmatkan ansiosta menettäisin valtavasti aikaa omien lasteni kanssa, mahdollisuuden valita itse vapaa-ajanviettotapani, joutuisin jäämään pois kaikista koulun joulu- ja kevätjuhlista, vanhempainilloista, jne. Ja itse koen matkustamisen väsyttävänä. Matkustan jonkin verran, koska käyn tapaamassa iäkkäitä vanhempiani, ja minua ainakin junassa tai bussissa istuminen väsyttää. netin selaaminen, leffojen katselu koneelta, tms ei todellakaan virkistä junassa samalla lailla kuin kotisohvalla. No, onneksi ei itse tarvitse tuollaisia työmatkoja kärsiäkään.
Odotan innolla tähänkin kaikkia "nuo on pelkkiä tekosyitä"-vastauksia.
Olen huomannut täällä palstalla, että monen mielestä työttömän pitäisi suostua kirjaimellisesti mihin vaan tai tuet pois. Ei työttömän tarpeilla tai tunteilla ole mitään arvoa näille tyypeille. Itse istuvat mukavassa toimistoduunissaan 8-16 ja saavat 3000 euroa palkkaa helposta työstä, ja se tekee heistä mielestään parempia ihmisiä.
Tiedätkö kun myöskään ne ns. helpot ja mukavat työt ei yleensä ole tullut kenellekään ilmaiseksi, vaan niitä tekevät ihmiset ovat usein ensin opiskelleet sen eteen vuosikausia ja vielä aloittaneet työuransa noista raskaammista töistä jotka ei työttömille tunnu kelpaavan. Työttömiltä sellainen pitkäjänteisyys vaan puuttuu että joskus pääsisivät samaan.
Tämä. Minulla on nyt ihana ja siisti toimistotyö ja mukavat työkaverit. Jopa esimiehet ovat mukavia. Palkka on hyvä ja työajan joustavat. Ennen tätä työpaikkaa tein paljon typeriä töitä, lyhytkestoisia ja kävin kaukanakin töissä. Siitäkin huolimatta, että menetin vapaa-aikaani tai että piti opetella viihtymään junassa ja löytämään noille matkoille se sama fiilis, joka on kotona ollessa. Joskus oli tosi kurjaa lähteä aamulla anivarhain junalle, tai soittaa taksille vain todetakseen kohta, että taksi soittaa sinulle ja sanoo että ei pääsekään hakemaan, koska se ja se. Sitten lähdet tarpomaan puolihangessa lähimmälle isolle tielle tai sitten kävelleen rautatieasemalle ja manaat mielessäsi miten typerä päivä tulossa. Mutta kaikki nuo antavat jotain ekstraa kuitenkin lopulta. Sitten joskus tulee eteen työpaikka, jota haet aivan huvikseksi, koska koet, että tuo sopisi tosi hyvin minulle ja mielekäs työnkuva ja mielenkiintoisia projekteja. käyt haastattelussa ja tajuat, että sinulla ei ole mitään saumaa, mutta jostain kumman syystä sitten sinut valitaankin ja huomaat pian, että olet tekemässä elämäsi parhaiten palkattua duunia paikassa, jossa on yhteyksiä yhteiskunnan kaikille osa-alueille ja tätä myöten omalla uralla etenemismahdollisuuksia on.
Tuona hetkenä kaikki kurjat junareissut ja pätkätyöt sitten asettuvat omiin uomiinsa ja voi tajuta mitä hyötyä niistäkin oli ja miksi ne kannatti lusia.
Miten suu pannaan sitten, kun jäät tuosta työttömäksi?
kysytkö ihan tosissasi? Mitäs sitten tehdään, kun on työttömänä? Sitten etsitään uusia töitä.
Tältä alalta, jossa nyt olen, on vaikea jäädä työttömäksi. Jos nykyinen firma kaatuisi, niin alalla on lukuisia, jotka ottavat mielellään työttömiksi jääneet töihin. Meillä tehdään töitä suhteellisen haastavalla ohjelmistolla ja pelkästään se, että osaa sitä käyttää, on aika varma seikka työnsaannin kannalta. Ja jos noinkaan ei kävisi, niin palaisin takaisin entiseen ja ottaisin ihan minkä työn vain, mitä nyt suinkin pystyn tekemään. Heti kovalla tohinalla työnhakua.
No niin: salaisuus onkin siinä, että olet onneksesi ammatissa, joka työllistää. On helppo puhua, kun ei ole pelkoa siitä, että joutuisi takaisin hankeen tarpomaan. Kerropa, mitä työtä teet, niin me kaikki maan työttömät lähdetään opiskelemaan sitä samaa.
Mitä onnea se nyt on? Kunnon koulutuksella ihan jokainen on ammatissa, joka työllistää hyvin.
-eri
Ei kaikkien kyvyt riitä kaikille opiskelualoille. Esim. työvoimapulasta kärsivät luonnontieteen alat ja tekniset alat ovat vaikeita, samoin jotkut todella vaativat kädentyön ammatit, jotka työllistäisi, mutta edellyttää hyvää hienomotoriikkaa.
Nykyään vaaditaan niin paljon työelämässä, kaikkien pitäisi olla jotain superkoulutettuja huippuja ja hyviä tyyppejä. Useimmat ihmiset ovat kuitenkin vain keskivertoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle - autottomalle tarjottiin kerran työpaikkaa, jonne olisi ollut sitä lähimmältä liikennöidyltä bussipysäkiltä 30 kilometrin kävelymatka.
Minulle te-tston täti sanoi, että voisin jättää mopon (juteltiin niitä näitä ja sanoin, että pojalla on mopoikä jne) sinne bussipysäkille ja ajaa 12 kilometriä sieltä töihin.
Kuten huomaat, niin asioihin on ratkaisuja. Mutta mielestäsi olet liian hieno ihminen ajamaan mopolla, joten et sitten viitsi mennä töihin ollenkaan. Tiedätkö, että on sellaisia ihmisiä, jotka etsivät ratkaisuja ongelmissa ja sellaisia, jotka etsivät ongelmia ratkaisuissa. Arvaapa kummat menestyvät elämässä ja kohta heillä on varaa jopa ostaa auto.
Voiko äiti tai isä vaan ottaa lapsen mopon omaan käyttöönsä työmatkoihin? Lain mukaan ei voi, koska se mopo on sen lapsen omaisuutta. Ei lapsella ole mitään velvollisuutta antaa mopoaan vanhemmille. Ihan saa sillä itse ajella ja päättää missä se on. Sitä paitsi on aika riskaaelia jättää mopo jonnekin bussipysäkille. Sehän varastetaan tai rikotaan alta aikayksikön. Ja mitäs sitten lapselle selittää, sorry, mut sun mopo meni. Ei kun uudestaan säästämään, jotta saat uuden.
Voiko äiti hankkia oman mopon eikä elää lapsensa kesätyörahoilla? Onko mahdollista, että äiti ottaa yhtään vastuuta elämästään?
Sitäpaitsi ei lapsen käytössä oleva mopo ole automaattisesti lapsen omaisuutta. Riippuu ihan, kuka sen on ostanut ja kenen nimiin se on laitettu. Uskaltaisin väittää, että tässä maassa suurin osa lasten ja nuorten kulkupeleistä on vanhempien ostamia.
No, meillä esim. mopot on nuorten. Itse maksamia ja omistamia. Joten mulla ei ole mitään asiaa ottaa niitä omaan käyttööni.
Ja ei, mä en oo ajatellu ostaa mopoa ja ajaa sillä tuota reilun 100km työmatkaani. Vähän olis pitkä ja kylmä matka. Ja vähän vaarallinenkin, koska valtatietä pitäs ajaa koko matka. Ajan autolla sen matkan. Bussilla menis turhan kauan, eikä ne edes oikein osu työaikoihin. Onneksi oli puoliso joka auttoi auton ostamisessa, omat rahat ei olis riittäneet.
Niin, minä tosiaan ajan reilua 100km matkaa. Aikaa menee kolmisen tuntia, talvella vähän enemmänkin. En suosittele kellekään, kyllähän nuo matkat vie aikaa ja varsinkin energiaa. Ei paljon jää aikaa perheelle ja puolisolla on paljon isompi vastuu kotihommista. Mutta työ on määräaikainen ja omalta alalta. Oon sen ajatellut sinnitellä loppuun, vaikka mitään pakkoa ei olis. Matka on sellainen, että voisin kieltäytyä ilman karensseja. Tämän on työkkärikin todennut.
Mutta kuten sanoin, en suosittele, elämässä oikeasti pitää olla muutakin kuin se, että nouset aamulla ennen kukonlaulua ja meet töihin. Illalla tuut myöhään, ehdit just ja just syödä ja pienen hetken olla perheen kanssa. Sitten pikasesti nukkumaan, jotta jaksat herätä taas aamulla. Asioiden hoitaminen on hankalaa, koska olet aina päivisin töissä toisella paikkakunnalla ja tulet kotiin niin myöhään että virastot ym. on kiinni. Kyläilemään ei ehdi eikä jaksa. Vieraitakin on hankala kutsua. Elämä on melkein kokonaan vaan työtä ja työmatkoja. Ja ei, mä en pidä itseäni minään suurena sankarina, kun en makaa kotona työttömänä. Välillä tunnen itseni todella tyhmäksi kun päätin työn ottaa vastaan.
Määräaikaisena tuollainen vielä voi mennä, tietää että kestää vain aikansa. Mutta määräaikaista sopimuksesta on paha irtautua, jotta kannattaa nekin miettiä tarkkaan, jos pitkiä pätkiä.
Nykyisin työelämä on aika vaativaa ja kuluttavaa, palautumiselle on jäätävä aikaa. Pätkäsoppareissa vielä on suoriuduttava erityisen nohevasti, jos jatkoa/hyvää arvioita toivoo. Työelämä tällaisenaan on murroksessa, vanhat totuudet eivät enää päde. Ihmiset eivät jaksa, työ alkaa vied liikaa, eikä lomitus muun elämän yhteyteen kuten ennen. Ja toki vastaavasti myös perheen huollossa ja muussa ovat standardit nousseet ja tiukentuneet. Yhteisöllisyys taas löystynyt.
Suositan itse 6h työpäiviä, joita pm ehdotteli, jaksaisi suorittaa yhteiskunnan vaatimalla tavalla (eli tehdä 2 ihmisen työt yksin) ja vuorokauteen mahtuisi myös matkat, lepo ja muu elämä. Ostovoiman väheneminen kuitenkin tekee yhtälöstä vaikean palkkauksen osalta.
Monien pienten kurjistusten summa nykymeno, etsisin syitä myös rakenteista yksilöiden "haluttomuuden" sijaan.
Lisäisin vielä tuohon yhteisöllisyyteen ja muuttamiseen ympäriämpäri: kun joutuu hylkäämään tukiverkot, ovat perheet entistä tiukemmalla. Tähän lisänä vanhustenhuollon tila, mahdollisimman pitkään kotona, mutta lapset joutuvat muuttamaan kauas. Mikään ei oikein toimi luontevasti, hyvinvointia ei huomioida kuin kehitys- ja juhlapuheissa ja sitten ihmetellään kun ihmiset enenevissä määrin uupuvat. Nekin, joilla muuten voisi olla paljonkin annattavaa työntekijöinä ja yhteiskunnan pyörittäjinä.
Kaikki varmaan tietää missä suossa Suomi on. Ratkaisu ei ole se että ne työssä olevat siirtyy 6h työpäiviin. Pakkohan työttömille jotain on tehdä.
Sillähän asiaa juuri autettaisi. Eli. Lisättäisiin avustavia työtehtäviä, jaettaisiin sitä työtä. Ne, jotka ovat nyt töissä, jaksaisivat paremmin. Harvempi jäisi täysin ulkopuolelle. Ongelma on tuossa mustavalko-ajattelussa. Työllinen-työtön. Täysillä tai ei ollenkaan. Jne.
Näitä perustason tehtäviähän on jatkuvasti vähennetty. Näkyy monilla asiantuntijoilla, ennen oli sihteerejä, nykyisin koko paketti hoidetaan itse, vähemmillä resursseilla, samassa ajassa. Nyt on juuri tuo ongelma, että ollaksesi työllinen on uhrattava paljon tai sitten vaihtoehtona olla kotona. Ei niin mitään järkeä.
Mistä sä luulet sen johtuvan? Siitä ettei niitä töitä kukaan tee, kun kotona saa enemmän rahaa.
Ei, kun sillä ettei niitä töitä enää ole. Joko vietät 11 h töissä matkoineen tai todellakin saat kotona olemalla enemmän rahaa kuin jostain nollatuntisopparista. Sanon uudelleen. Töiden jakaminen. Kunnon töiden jakaminen. Näin myös he, joilla ei ole yli-inhimillisiä kykyjä, voisivat osallistua. Ja ne joilla on, eivät menettäisi niitä.
Peruspalkka jossain muodossa ja 6 h työpäivät. Kallista? Aika kalliiksi käy myös palvelujen toimimattomuus ja uupumussaikut. Kannattaa katsoa tilastoja mm. sairauspäivien nykyisestä määrästä sekä keskustelua työhyvinvoinnista. Pelkkä pyörittely ja puhe ei vaan valitettavasti riitä. Pitäisi heräillä, eikä valitella asenteellisesti jostain yksilöiden motivaatiosta (joka sekin psykologisesti on usein ihan kohdallaan jos reunaehdot sen sallivat). Ihmiset eivät ole muuttuneet. Ympäristö, jossa toimitaan on. Liian moni vaan näkee suoraan eteensä sen metron, joten tuotetaan pahoinvointia ja sitten ihmetellään sitä. Jee.
Ihan mielelläni voisin pari tuntia työpäivästäni jollekin luovuttaa, mutta kun jo nyt meidän firmassa on työvoimapula eikä saada hakijoita niihin paikkoihin jotka jo on auki. Niin milläs ihmeellä saataisiin vielä enemmän lisää tekijöitä? Kun ei se 8h työpäivä kelpaa niin vaikea nähdä että se 6h työpaikka kelpaisi yhtään sen paremmin, varsinkin kun varmasti siitä myös maksettaisiin vain sen 6h edestä. Ei kai nyt sillä rahalla ainakaan kannata ajella yli 10km päästä jos ei edes kokopäiväiseen työhön?
Yks tuttu yrittäjä totes, että hän ei ymmärrä näitä, jotka ruikuttaa etteivät saa työntekijöitä ja haukkuvat työttömiä. Hän on aina saanut työntekijät kun on työolot ja palkka kunnossa. Sanoi, että useinmiten näillä ruikuttajilla on firmassaan jotain pahasti vialla. Sana on kiirinyt eikä sinne kukaan halua töihin. Nämä ei vaan edes itselleen myönnä, että vika on itsessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole työnantajankaan etu, että työntekijällä on suhteettoman pitkät ja hankalat työmatkat. Jos työntekijältä menee 3-4 tuntia päivässä matkustamiseen on se pois työvireydestä. Pienintäkään ylityötä ei voi tehdä, koska bussiin tai junaan on ehdittävä, koska seuraava tulee ehkä tunnin päästä tai huomenna. Ja työntekijän lapsetkin tarvitsevat äitiä ja isää.
siellä bussissa/junassa voi viettää myös vapaa-aikaa. Minä teen usein pitkiä työmatkoja asuinpaikkakunnaltani helsinkiin. Ei tämä ollut alussa näin, kun sain nykyisen työpaikkani - meidän toimarin piti ne tehdä, mutta aika nopeasti nuo hommat sitten delegoitiin minulle. Siellä junassa sitten teen melkein mitä vain. Jos on paljon työhommia tehtävänä, teen töitä, jos ei (usein ei ole), luen nettiä, kuuntelen podcasteja, täytän kalenteria, oman kannettavan otan aina mukaan ja voin sitten sieltä katsoa vaikka leffoja.
eli junassakin voi virkistäytyä. Kaikki riippu siitä miten itse asennoituu. jos vain voivottelee joka päivä sitä, että menee kolme tuntia työmatkoihin, niin toki se masentaa lopulta mieltä, mutta kun voi myös asennoitua toisin ja tehdä junassa sellaisia asioita, joita kotonakin tekisi, joita nyt ylipäätään voi junassa tehdä.
En ole itse työtön, mutta en kyllä kokisi vapaa-ajaksi jotain työmatkaa junassa. En, vaikka kuinka katsoisin vaikka Netflixiä. Sen työmatkan ansiosta menettäisin valtavasti aikaa omien lasteni kanssa, mahdollisuuden valita itse vapaa-ajanviettotapani, joutuisin jäämään pois kaikista koulun joulu- ja kevätjuhlista, vanhempainilloista, jne. Ja itse koen matkustamisen väsyttävänä. Matkustan jonkin verran, koska käyn tapaamassa iäkkäitä vanhempiani, ja minua ainakin junassa tai bussissa istuminen väsyttää. netin selaaminen, leffojen katselu koneelta, tms ei todellakaan virkistä junassa samalla lailla kuin kotisohvalla. No, onneksi ei itse tarvitse tuollaisia työmatkoja kärsiäkään.
Odotan innolla tähänkin kaikkia "nuo on pelkkiä tekosyitä"-vastauksia.
Olen huomannut täällä palstalla, että monen mielestä työttömän pitäisi suostua kirjaimellisesti mihin vaan tai tuet pois. Ei työttömän tarpeilla tai tunteilla ole mitään arvoa näille tyypeille. Itse istuvat mukavassa toimistoduunissaan 8-16 ja saavat 3000 euroa palkkaa helposta työstä, ja se tekee heistä mielestään parempia ihmisiä.
Tiedätkö kun myöskään ne ns. helpot ja mukavat työt ei yleensä ole tullut kenellekään ilmaiseksi, vaan niitä tekevät ihmiset ovat usein ensin opiskelleet sen eteen vuosikausia ja vielä aloittaneet työuransa noista raskaammista töistä jotka ei työttömille tunnu kelpaavan. Työttömiltä sellainen pitkäjänteisyys vaan puuttuu että joskus pääsisivät samaan.
Tämä. Minulla on nyt ihana ja siisti toimistotyö ja mukavat työkaverit. Jopa esimiehet ovat mukavia. Palkka on hyvä ja työajan joustavat. Ennen tätä työpaikkaa tein paljon typeriä töitä, lyhytkestoisia ja kävin kaukanakin töissä. Siitäkin huolimatta, että menetin vapaa-aikaani tai että piti opetella viihtymään junassa ja löytämään noille matkoille se sama fiilis, joka on kotona ollessa. Joskus oli tosi kurjaa lähteä aamulla anivarhain junalle, tai soittaa taksille vain todetakseen kohta, että taksi soittaa sinulle ja sanoo että ei pääsekään hakemaan, koska se ja se. Sitten lähdet tarpomaan puolihangessa lähimmälle isolle tielle tai sitten kävelleen rautatieasemalle ja manaat mielessäsi miten typerä päivä tulossa. Mutta kaikki nuo antavat jotain ekstraa kuitenkin lopulta. Sitten joskus tulee eteen työpaikka, jota haet aivan huvikseksi, koska koet, että tuo sopisi tosi hyvin minulle ja mielekäs työnkuva ja mielenkiintoisia projekteja. käyt haastattelussa ja tajuat, että sinulla ei ole mitään saumaa, mutta jostain kumman syystä sitten sinut valitaankin ja huomaat pian, että olet tekemässä elämäsi parhaiten palkattua duunia paikassa, jossa on yhteyksiä yhteiskunnan kaikille osa-alueille ja tätä myöten omalla uralla etenemismahdollisuuksia on.
Tuona hetkenä kaikki kurjat junareissut ja pätkätyöt sitten asettuvat omiin uomiinsa ja voi tajuta mitä hyötyä niistäkin oli ja miksi ne kannatti lusia.
Miten suu pannaan sitten, kun jäät tuosta työttömäksi?
kysytkö ihan tosissasi? Mitäs sitten tehdään, kun on työttömänä? Sitten etsitään uusia töitä.
Tältä alalta, jossa nyt olen, on vaikea jäädä työttömäksi. Jos nykyinen firma kaatuisi, niin alalla on lukuisia, jotka ottavat mielellään työttömiksi jääneet töihin. Meillä tehdään töitä suhteellisen haastavalla ohjelmistolla ja pelkästään se, että osaa sitä käyttää, on aika varma seikka työnsaannin kannalta. Ja jos noinkaan ei kävisi, niin palaisin takaisin entiseen ja ottaisin ihan minkä työn vain, mitä nyt suinkin pystyn tekemään. Heti kovalla tohinalla työnhakua.
No niin: salaisuus onkin siinä, että olet onneksesi ammatissa, joka työllistää. On helppo puhua, kun ei ole pelkoa siitä, että joutuisi takaisin hankeen tarpomaan. Kerropa, mitä työtä teet, niin me kaikki maan työttömät lähdetään opiskelemaan sitä samaa.
niin on. On helpotus tietää se. SIKSI aikoinaan tein niitä typeriä töitä ja tarvoin lumihangessa, koska tiesin, että kaikki se yrittäminen auttaa löytämään sen työpaikan, jossa tulevaisuus on niin hyvin turvattu kuin voi olla. Siksi tämän nykyisen työpaikan löysinkin, koska en ollut jäänyt pois töistä, joiden eteen piti tehdä hieman enemmän kuin olisin halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
bussissa/junassa voi viettää myös vapaa-aikaa. ---- täytän kalenteria
Hienoa! Varmaan onkin paljon täytettävää, kun viettää suurimman osan elämästään junassa ja työpaikalla.
juuri siksi on paljon täytettävää ja pitää olla tarkkana kalenterin täytön kanssa.
Tähän tapaan:
Tiistai 13.12. klo 18-19: esikoisen tanssikisa - en ehdi, olen junassa, tarkista voiko naapuri viedä vai onko yhä koronassa
Torstai 15.12 klo 16:30-17:00: kuopuksen tarhan pikkujoulut - en ehdi, olen junassa, isosisko hakee kotiin
niin... minä en ole ryssinyt avioliittoani, joten silloin kun olen junassa, kumppanini hoitaa lasten menot. Jos kumppani ei ehdi, mahdollisesti vanhin lapsi katsoo pienempien perään. Jos lasten pitää mennä jonnekin kauemmas, sitten pyydetään vaikka isovanhempia, jomman kumman vanhemman sisaruksia tai vaikka soitetaan lapselle taksi, jos mitään kyytiä ei tule.
Ei ole iso ongelma.
Kaleteria pitää käyttää siksi, että voi organisoida parhaalla mahdollisella tavalla kaikki menot ja samalla kun siihen laittaa eri menoihin kuluva matkustusaika, niin näkee todella helposti missä sitä vapaa-aikaa on ja voi näin suunnitella mitä missäkin kohdassa tekee. Näin saa yllättäen kaikki asiat tehtyä.
Luoja tuota ylimielisyyttä. Voi tulla se päivä kun kumppani kuolee yhtäkkiä ja isovanhemmat sairastuu, tai kumppani päättää keskenään ryssitkö liittosi vai et. Kaikilla ei ole mahdollisuutta tehdä lapsia edellisiä vahtimaan ja muutenkin melko kyseenalaista touhua, lasten kannalta. Ei ole noita tukiverkkoja. No, elämä tuppaa opettamaan jos ei muuten taivu.
Ja sen vuoksi pitäisi kieltäytyä tekemästä töitä muualla kuin miutaman kilsan päässä kotoa? Just just, ymmärrän.
Ei tarvitse, ei. Mutta on aika tylsämielistä arvostella muiden valintoja ja haasteita täysin omasta vinkkelistä käsin. Tavallista, mutta melko yksinkertaista. Hyvä kun onnistuu sinulta tuo kombo. On helppo olla voittaja kun muut auttaa. Tukevat joka välissä. Sitten voi sanoa, että itse tein.
Vierailija kirjoitti:
Kotona on kiva makoilla ja räkiä kattoon. Pitkät työmatkat ja töissä käyminen on rasittavaa ja häiritsee makoilua.
ja pomo valittaa siiderinjuonnista ja tupakanpoltosta ja lävistykset sekä töhryt karkottavat asiakkaita. sitten on vielä nuo lapset kolmelta eri isältä. kuka niitä sitten hoitaisi, kun minä makaisin sohvalla töiden jälkeen. nyt työttömänä vien ne päivähoitoon sohvallamakaamisen ajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle - autottomalle tarjottiin kerran työpaikkaa, jonne olisi ollut sitä lähimmältä liikennöidyltä bussipysäkiltä 30 kilometrin kävelymatka.
Olen itse käynyt töissä 300 km päässä. Tietysti tein itse tarpeelliset järjestelyt, että työssäkäynti onnistui. En olettanut, että joku tekisi ne puolestani.
Oletpa valtavan hieno ihminen, sädekehä loistaa tänne asti!
Nykyään tienaan lähes kymppitonnin kuussa. Joten kannatti näitä vaiheita sietää.
Et varmasti lähtenyt siivoamaan tai kaupan kassalle 300 km:n päähän. Sehän tässä vitsi onkin, että työkkäri pakottaa meitä luusereita siivoamaan 1800 euron bruttopalkalla jonnekin kolmen tunnin ajomatkan päähän. Luuletko, että se kannattaa näillä palkoilla? Lähtisin minäkin 300 km:n päähän, jos käymilläni koulutuksilla saisi kymppitonnin palkan kuussa.
Ehkä te korkeakoulutetut huippupalkkaiset ette vaan tajua työväestön realiteetteja. Minä en todellakaan lähde 70 km:n päähän alle 2000 euron palkalla, koska se ei kannata. Näitä duuneja on joka paikkakunnalla, ja on ihan turhaa kierrättää työttömiä eri paikkakuntien välillä.
Jos on joku johtaja tai hieno englanninkielinen titteli, ei töitä löydy välttämättä joka paikkakunnalla. Silloin on ymmärrettävää joutua liikkumaan ympäri Suomea. Mutta kukaan itseään arvostava ihminen ei jonkun rupusen tonnin takia lähde istumaan neljäksi tunniksi bussiin, että pääsee alipalkattuun hanttihommaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle - autottomalle tarjottiin kerran työpaikkaa, jonne olisi ollut sitä lähimmältä liikennöidyltä bussipysäkiltä 30 kilometrin kävelymatka.
Olen itse käynyt töissä 300 km päässä. Tietysti tein itse tarpeelliset järjestelyt, että työssäkäynti onnistui. En olettanut, että joku tekisi ne puolestani.
Oletpa valtavan hieno ihminen, sädekehä loistaa tänne asti!
Nykyään tienaan lähes kymppitonnin kuussa. Joten kannatti näitä vaiheita sietää.
Et varmasti lähtenyt siivoamaan tai kaupan kassalle 300 km:n päähän. Sehän tässä vitsi onkin, että työkkäri pakottaa meitä luusereita siivoamaan 1800 euron bruttopalkalla jonnekin kolmen tunnin ajomatkan päähän. Luuletko, että se kannattaa näillä palkoilla? Lähtisin minäkin 300 km:n päähän, jos käymilläni koulutuksilla saisi kymppitonnin palkan kuussa.
Ehkä te korkeakoulutetut huippupalkkaiset ette vaan tajua työväestön realiteetteja. Minä en todellakaan lähde 70 km:n päähän alle 2000 euron palkalla, koska se ei kannata. Näitä duuneja on joka paikkakunnalla, ja on ihan turhaa kierrättää työttömiä eri paikkakuntien välillä.
Jos on joku johtaja tai hieno englanninkielinen titteli, ei töitä löydy välttämättä joka paikkakunnalla. Silloin on ymmärrettävää joutua liikkumaan ympäri Suomea. Mutta kukaan itseään arvostava ihminen ei jonkun rupusen tonnin takia lähde istumaan neljäksi tunniksi bussiin, että pääsee alipalkattuun hanttihommaan.
Työkkäri ei pakota ketään mihinkään, työkkäri vain noudattaa lakeja. Jos haluat saada työttömyysetuutta, niin hyväksyt sen, että töitä on haettava sieltä 70 km päästä tai sitten virkahenkilön on annettava maksamisen katkaiseva lausunto, koska et halua toimia säädösten mukaan. Valinta on ihan omasi, työkkäri ei todellakaan edellytä, että olet asiakkaanaan - suurin osa suomalaisista ei ole, miksi sinä olisit moisen valinnut? Eli kun et tarvitse rahaa, älä ilmoittaudu työttömäksi ja ongelma ratkaistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole työnantajankaan etu, että työntekijällä on suhteettoman pitkät ja hankalat työmatkat. Jos työntekijältä menee 3-4 tuntia päivässä matkustamiseen on se pois työvireydestä. Pienintäkään ylityötä ei voi tehdä, koska bussiin tai junaan on ehdittävä, koska seuraava tulee ehkä tunnin päästä tai huomenna. Ja työntekijän lapsetkin tarvitsevat äitiä ja isää.
siellä bussissa/junassa voi viettää myös vapaa-aikaa. Minä teen usein pitkiä työmatkoja asuinpaikkakunnaltani helsinkiin. Ei tämä ollut alussa näin, kun sain nykyisen työpaikkani - meidän toimarin piti ne tehdä, mutta aika nopeasti nuo hommat sitten delegoitiin minulle. Siellä junassa sitten teen melkein mitä vain. Jos on paljon työhommia tehtävänä, teen töitä, jos ei (usein ei ole), luen nettiä, kuuntelen podcasteja, täytän kalenteria, oman kannettavan otan aina mukaan ja voin sitten sieltä katsoa vaikka leffoja.
eli junassakin voi virkistäytyä. Kaikki riippu siitä miten itse asennoituu. jos vain voivottelee joka päivä sitä, että menee kolme tuntia työmatkoihin, niin toki se masentaa lopulta mieltä, mutta kun voi myös asennoitua toisin ja tehdä junassa sellaisia asioita, joita kotonakin tekisi, joita nyt ylipäätään voi junassa tehdä.
Eli vertaat nyt palkallista työmatkaa omalla kustannuksella ja ajalla tehtävään saman mittaiseen matkaan. Ja ehdit vielä chillata. Mietipä, jos Pomo sanoisi, että kun et kerta joudu tekemään mitään tuottavaa tuolla matkustusajalla, saat mennä palkattomana ja maksaa vielä itse liput. Ei mitään päivärahojakaan, kun kerta viihdyt reissussa; oikeastaanhan se on lomaa (ei palkallista) sinulle. Loool. Otapa pää pois takamuksesta.
Ohis. Minulle kävi aikoinani juuri noin. Kävin vuoden ajan Helsingistä Porissa kahden päivän keikan joka viikko. Jouduin ajamaan itse, mutta ajomatka oli palkallista aikaa. Mikäpä siinä, kun olin alle kolmikymppinen, puhtia riitti, eikä kotona pidellyt mikään. Lupauduin toiseksikin vuodeksi, mutta yhtäkkiä minulle kerrottiin, että matka-aika eli käytännössä yhden työpäivän tunnit viikossa ja neljän päivän tunnit kuukaudessa olisivat omaa aikaani. Päivärahakaan ei enää tuntunut kokonaisuudessa kohtuulliselta, kun se Vaakunassa yöpyminen kaksi yötä viikossa mitään luksusta ollut.
Onnekseni firman isoin pomo katsoi myyntilukujen lisäksi myös lakipykäliä.
Työttömänä olemisesta saatava raha on minulla pelkkää ylimääräistä shoppailurahaa. Julkisia yhteyksiä 3 tunnin säännöllä kodin läheltä ei ole, joten mitään ei tarvitse tehdä rahan eteen. Kotiäitinä normaalit askareet, lasten kanssa olemista, omat harrastukset itselläkin. Puoliso tienaa riittävästi perheemme elämisen pyörittämiseen. Ei ole minkäänlaisia omantunnon tuskia lypsää valtiolta ko tuet kun katsoo mihin muualle se laittaa miljardinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole työnantajankaan etu, että työntekijällä on suhteettoman pitkät ja hankalat työmatkat. Jos työntekijältä menee 3-4 tuntia päivässä matkustamiseen on se pois työvireydestä. Pienintäkään ylityötä ei voi tehdä, koska bussiin tai junaan on ehdittävä, koska seuraava tulee ehkä tunnin päästä tai huomenna. Ja työntekijän lapsetkin tarvitsevat äitiä ja isää.
siellä bussissa/junassa voi viettää myös vapaa-aikaa. Minä teen usein pitkiä työmatkoja asuinpaikkakunnaltani helsinkiin. Ei tämä ollut alussa näin, kun sain nykyisen työpaikkani - meidän toimarin piti ne tehdä, mutta aika nopeasti nuo hommat sitten delegoitiin minulle. Siellä junassa sitten teen melkein mitä vain. Jos on paljon työhommia tehtävänä, teen töitä, jos ei (usein ei ole), luen nettiä, kuuntelen podcasteja, täytän kalenteria, oman kannettavan otan aina mukaan ja voin sitten sieltä katsoa vaikka leffoja.
eli junassakin voi virkistäytyä. Kaikki riippu siitä miten itse asennoituu. jos vain voivottelee joka päivä sitä, että menee kolme tuntia työmatkoihin, niin toki se masentaa lopulta mieltä, mutta kun voi myös asennoitua toisin ja tehdä junassa sellaisia asioita, joita kotonakin tekisi, joita nyt ylipäätään voi junassa tehdä.
En ole itse työtön, mutta en kyllä kokisi vapaa-ajaksi jotain työmatkaa junassa. En, vaikka kuinka katsoisin vaikka Netflixiä. Sen työmatkan ansiosta menettäisin valtavasti aikaa omien lasteni kanssa, mahdollisuuden valita itse vapaa-ajanviettotapani, joutuisin jäämään pois kaikista koulun joulu- ja kevätjuhlista, vanhempainilloista, jne. Ja itse koen matkustamisen väsyttävänä. Matkustan jonkin verran, koska käyn tapaamassa iäkkäitä vanhempiani, ja minua ainakin junassa tai bussissa istuminen väsyttää. netin selaaminen, leffojen katselu koneelta, tms ei todellakaan virkistä junassa samalla lailla kuin kotisohvalla. No, onneksi ei itse tarvitse tuollaisia työmatkoja kärsiäkään.
Odotan innolla tähänkin kaikkia "nuo on pelkkiä tekosyitä"-vastauksia.
Olen huomannut täällä palstalla, että monen mielestä työttömän pitäisi suostua kirjaimellisesti mihin vaan tai tuet pois. Ei työttömän tarpeilla tai tunteilla ole mitään arvoa näille tyypeille. Itse istuvat mukavassa toimistoduunissaan 8-16 ja saavat 3000 euroa palkkaa helposta työstä, ja se tekee heistä mielestään parempia ihmisiä.
Tiedätkö kun myöskään ne ns. helpot ja mukavat työt ei yleensä ole tullut kenellekään ilmaiseksi, vaan niitä tekevät ihmiset ovat usein ensin opiskelleet sen eteen vuosikausia ja vielä aloittaneet työuransa noista raskaammista töistä jotka ei työttömille tunnu kelpaavan. Työttömiltä sellainen pitkäjänteisyys vaan puuttuu että joskus pääsisivät samaan.
Tämä. Minulla on nyt ihana ja siisti toimistotyö ja mukavat työkaverit. Jopa esimiehet ovat mukavia. Palkka on hyvä ja työajan joustavat. Ennen tätä työpaikkaa tein paljon typeriä töitä, lyhytkestoisia ja kävin kaukanakin töissä. Siitäkin huolimatta, että menetin vapaa-aikaani tai että piti opetella viihtymään junassa ja löytämään noille matkoille se sama fiilis, joka on kotona ollessa. Joskus oli tosi kurjaa lähteä aamulla anivarhain junalle, tai soittaa taksille vain todetakseen kohta, että taksi soittaa sinulle ja sanoo että ei pääsekään hakemaan, koska se ja se. Sitten lähdet tarpomaan puolihangessa lähimmälle isolle tielle tai sitten kävelleen rautatieasemalle ja manaat mielessäsi miten typerä päivä tulossa. Mutta kaikki nuo antavat jotain ekstraa kuitenkin lopulta. Sitten joskus tulee eteen työpaikka, jota haet aivan huvikseksi, koska koet, että tuo sopisi tosi hyvin minulle ja mielekäs työnkuva ja mielenkiintoisia projekteja. käyt haastattelussa ja tajuat, että sinulla ei ole mitään saumaa, mutta jostain kumman syystä sitten sinut valitaankin ja huomaat pian, että olet tekemässä elämäsi parhaiten palkattua duunia paikassa, jossa on yhteyksiä yhteiskunnan kaikille osa-alueille ja tätä myöten omalla uralla etenemismahdollisuuksia on.
Tuona hetkenä kaikki kurjat junareissut ja pätkätyöt sitten asettuvat omiin uomiinsa ja voi tajuta mitä hyötyä niistäkin oli ja miksi ne kannatti lusia.
Miten suu pannaan sitten, kun jäät tuosta työttömäksi?
kysytkö ihan tosissasi? Mitäs sitten tehdään, kun on työttömänä? Sitten etsitään uusia töitä.
Tältä alalta, jossa nyt olen, on vaikea jäädä työttömäksi. Jos nykyinen firma kaatuisi, niin alalla on lukuisia, jotka ottavat mielellään työttömiksi jääneet töihin. Meillä tehdään töitä suhteellisen haastavalla ohjelmistolla ja pelkästään se, että osaa sitä käyttää, on aika varma seikka työnsaannin kannalta. Ja jos noinkaan ei kävisi, niin palaisin takaisin entiseen ja ottaisin ihan minkä työn vain, mitä nyt suinkin pystyn tekemään. Heti kovalla tohinalla työnhakua.
No niin: salaisuus onkin siinä, että olet onneksesi ammatissa, joka työllistää. On helppo puhua, kun ei ole pelkoa siitä, että joutuisi takaisin hankeen tarpomaan. Kerropa, mitä työtä teet, niin me kaikki maan työttömät lähdetään opiskelemaan sitä samaa.
Mitä onnea se nyt on? Kunnon koulutuksella ihan jokainen on ammatissa, joka työllistää hyvin.
-eri
Ei kaikkien kyvyt riitä kaikille opiskelualoille. Esim. työvoimapulasta kärsivät luonnontieteen alat ja tekniset alat ovat vaikeita, samoin jotkut todella vaativat kädentyön ammatit, jotka työllistäisi, mutta edellyttää hyvää hienomotoriikkaa.
Nykyään vaaditaan niin paljon työelämässä, kaikkien pitäisi olla jotain superkoulutettuja huippuja ja hyviä tyyppejä. Useimmat ihmiset ovat kuitenkin vain keskivertoja.
En missään väittänytkään, että kaikkien kyvyt riittäisi kaikille opiskelualoille. Ei minustakaan tullut astronauttia, vaikka miten olisin halunnut, siksi oli pakko nöyrtyä ja mennä muualle. Pointti mitä et ehkä halua nähdä, on se, että ei pidä ajatella laatikon sisäpintoja myöten tyyliin "ihan turha mennä paikkaan a töihin, koska se ei mitenkään liity alaani enkä siitä hyödy yhtään mitään", vaan jos paikka a avautuu, niin pitää ajatella, että otan tuon työpaikan ja jatkan sopivamman etsimistä. Voi sitten käydäkin niin, että siellä paikassa a tarvitaankin yhtäkkiä jotakuta tuuraamaan jossain muussa työtehtävässä ja sen kokeekin mielekkäämmäksi ja sitten voi tehdä sitä ja jatkaa siinä. Ei saa jäädä jämähtämään vaiheeseen "ei tämä kuitenkaan mitään hyvää tuo".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole työnantajankaan etu, että työntekijällä on suhteettoman pitkät ja hankalat työmatkat. Jos työntekijältä menee 3-4 tuntia päivässä matkustamiseen on se pois työvireydestä. Pienintäkään ylityötä ei voi tehdä, koska bussiin tai junaan on ehdittävä, koska seuraava tulee ehkä tunnin päästä tai huomenna. Ja työntekijän lapsetkin tarvitsevat äitiä ja isää.
siellä bussissa/junassa voi viettää myös vapaa-aikaa. Minä teen usein pitkiä työmatkoja asuinpaikkakunnaltani helsinkiin. Ei tämä ollut alussa näin, kun sain nykyisen työpaikkani - meidän toimarin piti ne tehdä, mutta aika nopeasti nuo hommat sitten delegoitiin minulle. Siellä junassa sitten teen melkein mitä vain. Jos on paljon työhommia tehtävänä, teen töitä, jos ei (usein ei ole), luen nettiä, kuuntelen podcasteja, täytän kalenteria, oman kannettavan otan aina mukaan ja voin sitten sieltä katsoa vaikka leffoja.
eli junassakin voi virkistäytyä. Kaikki riippu siitä miten itse asennoituu. jos vain voivottelee joka päivä sitä, että menee kolme tuntia työmatkoihin, niin toki se masentaa lopulta mieltä, mutta kun voi myös asennoitua toisin ja tehdä junassa sellaisia asioita, joita kotonakin tekisi, joita nyt ylipäätään voi junassa tehdä.
En ole itse työtön, mutta en kyllä kokisi vapaa-ajaksi jotain työmatkaa junassa. En, vaikka kuinka katsoisin vaikka Netflixiä. Sen työmatkan ansiosta menettäisin valtavasti aikaa omien lasteni kanssa, mahdollisuuden valita itse vapaa-ajanviettotapani, joutuisin jäämään pois kaikista koulun joulu- ja kevätjuhlista, vanhempainilloista, jne. Ja itse koen matkustamisen väsyttävänä. Matkustan jonkin verran, koska käyn tapaamassa iäkkäitä vanhempiani, ja minua ainakin junassa tai bussissa istuminen väsyttää. netin selaaminen, leffojen katselu koneelta, tms ei todellakaan virkistä junassa samalla lailla kuin kotisohvalla. No, onneksi ei itse tarvitse tuollaisia työmatkoja kärsiäkään.
Odotan innolla tähänkin kaikkia "nuo on pelkkiä tekosyitä"-vastauksia.
Olen huomannut täällä palstalla, että monen mielestä työttömän pitäisi suostua kirjaimellisesti mihin vaan tai tuet pois. Ei työttömän tarpeilla tai tunteilla ole mitään arvoa näille tyypeille. Itse istuvat mukavassa toimistoduunissaan 8-16 ja saavat 3000 euroa palkkaa helposta työstä, ja se tekee heistä mielestään parempia ihmisiä.
Tiedätkö kun myöskään ne ns. helpot ja mukavat työt ei yleensä ole tullut kenellekään ilmaiseksi, vaan niitä tekevät ihmiset ovat usein ensin opiskelleet sen eteen vuosikausia ja vielä aloittaneet työuransa noista raskaammista töistä jotka ei työttömille tunnu kelpaavan. Työttömiltä sellainen pitkäjänteisyys vaan puuttuu että joskus pääsisivät samaan.
Tämä. Minulla on nyt ihana ja siisti toimistotyö ja mukavat työkaverit. Jopa esimiehet ovat mukavia. Palkka on hyvä ja työajan joustavat. Ennen tätä työpaikkaa tein paljon typeriä töitä, lyhytkestoisia ja kävin kaukanakin töissä. Siitäkin huolimatta, että menetin vapaa-aikaani tai että piti opetella viihtymään junassa ja löytämään noille matkoille se sama fiilis, joka on kotona ollessa. Joskus oli tosi kurjaa lähteä aamulla anivarhain junalle, tai soittaa taksille vain todetakseen kohta, että taksi soittaa sinulle ja sanoo että ei pääsekään hakemaan, koska se ja se. Sitten lähdet tarpomaan puolihangessa lähimmälle isolle tielle tai sitten kävelleen rautatieasemalle ja manaat mielessäsi miten typerä päivä tulossa. Mutta kaikki nuo antavat jotain ekstraa kuitenkin lopulta. Sitten joskus tulee eteen työpaikka, jota haet aivan huvikseksi, koska koet, että tuo sopisi tosi hyvin minulle ja mielekäs työnkuva ja mielenkiintoisia projekteja. käyt haastattelussa ja tajuat, että sinulla ei ole mitään saumaa, mutta jostain kumman syystä sitten sinut valitaankin ja huomaat pian, että olet tekemässä elämäsi parhaiten palkattua duunia paikassa, jossa on yhteyksiä yhteiskunnan kaikille osa-alueille ja tätä myöten omalla uralla etenemismahdollisuuksia on.
Tuona hetkenä kaikki kurjat junareissut ja pätkätyöt sitten asettuvat omiin uomiinsa ja voi tajuta mitä hyötyä niistäkin oli ja miksi ne kannatti lusia.
Miten suu pannaan sitten, kun jäät tuosta työttömäksi?
kysytkö ihan tosissasi? Mitäs sitten tehdään, kun on työttömänä? Sitten etsitään uusia töitä.
Tältä alalta, jossa nyt olen, on vaikea jäädä työttömäksi. Jos nykyinen firma kaatuisi, niin alalla on lukuisia, jotka ottavat mielellään työttömiksi jääneet töihin. Meillä tehdään töitä suhteellisen haastavalla ohjelmistolla ja pelkästään se, että osaa sitä käyttää, on aika varma seikka työnsaannin kannalta. Ja jos noinkaan ei kävisi, niin palaisin takaisin entiseen ja ottaisin ihan minkä työn vain, mitä nyt suinkin pystyn tekemään. Heti kovalla tohinalla työnhakua.
No niin: salaisuus onkin siinä, että olet onneksesi ammatissa, joka työllistää. On helppo puhua, kun ei ole pelkoa siitä, että joutuisi takaisin hankeen tarpomaan. Kerropa, mitä työtä teet, niin me kaikki maan työttömät lähdetään opiskelemaan sitä samaa.
Mitä onnea se nyt on? Kunnon koulutuksella ihan jokainen on ammatissa, joka työllistää hyvin.
-eri
Niinpä. Kuinka monella on mahdollisuus opiskella takuuvarmasti työllistävä koulutus. Mikä koulutus se muuten olikaan..?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko vakityö? Muutto paikkakunnalle? Vuokra-asunto työpaikkakunnalta?
Millaisella palkalla on varaa pitää toista asuntoa työpaikkakunnalla?
Ihan jokaisen palkalla.
Häh? Jos saat nettona 1500e niin sillä ei todellakaan pidetä 2 asuntoa.
Toki pidetään. Kai se sun puolisokin jotain tienaa ja toisesta asunnosta maksaa? Sillä rahalla mitä sä laitat kulkemiseen, saat oikein hyvän yksiön työpaikkasi läheltä.
Miksi puoliso maksaisi toisen asuntoa? Ei siitä ole hälle mitään hyötyä. Rahaa palaa tolkuton määrä siihen, että toinen saa käydä töissä. Saman rahan saa vaikka se puoliso on työttömänä. Ja on hoitamassa niitä yhteisiä lapsia ja tekemässä osansa kotihommista. Kyllä mä sanoisin miehelle että mieti vielä, jos hän tulis mulle ehdottelemaan että lähtee töihin kauas ja siitä työstä ei edes saatais lisää tuloja vaan siitä pitäis maksaa. Eihän tuollasessa ole mitään järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle - autottomalle tarjottiin kerran työpaikkaa, jonne olisi ollut sitä lähimmältä liikennöidyltä bussipysäkiltä 30 kilometrin kävelymatka.
Olen itse käynyt töissä 300 km päässä. Tietysti tein itse tarpeelliset järjestelyt, että työssäkäynti onnistui. En olettanut, että joku tekisi ne puolestani.
Oletpa valtavan hieno ihminen, sädekehä loistaa tänne asti!
Nykyään tienaan lähes kymppitonnin kuussa. Joten kannatti näitä vaiheita sietää.
Et varmasti lähtenyt siivoamaan tai kaupan kassalle 300 km:n päähän. Sehän tässä vitsi onkin, että työkkäri pakottaa meitä luusereita siivoamaan 1800 euron bruttopalkalla jonnekin kolmen tunnin ajomatkan päähän. Luuletko, että se kannattaa näillä palkoilla? Lähtisin minäkin 300 km:n päähän, jos käymilläni koulutuksilla saisi kymppitonnin palkan kuussa.
Ehkä te korkeakoulutetut huippupalkkaiset ette vaan tajua työväestön realiteetteja. Minä en todellakaan lähde 70 km:n päähän alle 2000 euron palkalla, koska se ei kannata. Näitä duuneja on joka paikkakunnalla, ja on ihan turhaa kierrättää työttömiä eri paikkakuntien välillä.
Jos on joku johtaja tai hieno englanninkielinen titteli, ei töitä löydy välttämättä joka paikkakunnalla. Silloin on ymmärrettävää joutua liikkumaan ympäri Suomea. Mutta kukaan itseään arvostava ihminen ei jonkun rupusen tonnin takia lähde istumaan neljäksi tunniksi bussiin, että pääsee alipalkattuun hanttihommaan.
Työkkäri ei pakota ketään mihinkään, työkkäri vain noudattaa lakeja. Jos haluat saada työttömyysetuutta, niin hyväksyt sen, että töitä on haettava sieltä 70 km päästä tai sitten virkahenkilön on annettava maksamisen katkaiseva lausunto, koska et halua toimia säädösten mukaan. Valinta on ihan omasi, työkkäri ei todellakaan edellytä, että olet asiakkaanaan - suurin osa suomalaisista ei ole, miksi sinä olisit moisen valinnut? Eli kun et tarvitse rahaa, älä ilmoittaudu työttömäksi ja ongelma ratkaistu.
Ihan kuin olisin valinnut työttömyyden... Kuule aasi, työttömäksi joudutaan.
Ja sen vuoksi pitäisi kieltäytyä tekemästä töitä muualla kuin miutaman kilsan päässä kotoa? Just just, ymmärrän.