TE-toimisto olettaa että ilman autoa pitää ottaa vastaan työpaikka 70 kilometrin päästä??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuljin itse pääkaupunkiseudulla

puolisen vuotta 2 x 1,5h kolmella eri kulkuvälineellä ja kävelyäkin oli yli kilometri. Motivoi hakemaan uutta paikkaa, mutta ei tullut mieleenkään, että työttömäksi olisin vaihtanut.

Olisi kiinnostavaa tietaa, onko teilla arjen sankareilla lapsia , lemmikkeja, harrastuksia?

Yksinelavana minakin tein tyosopimukseen kuuluvien 40h/vko tuntien lisaksi tunti paivassa tai viikonloput ylitoita koska nyt vaan oli aikaa ja tyoporukka kivoja, ja siihen viela 1,5h tyomatka suuntaansa. Perheen perustamisen jalkeen ei kylla ole aikaa eika jaksamista viettaa autossa 3h/pva tyopaivien lisaksi, joten vaihdoin tyopaikkaa sellaiseen, jossa oi vahemman viikkotunteja eika ylitoita (37,15h/vko).  

Jos haluaa lapsia, lemmikkejä tai harrastuksia, niin pitäisi olla töitä, että saa rahaa. Joo, en minäkään halua kulkea 1,5 h suuntaansa töihin, mutta olenkin järjestänyt elämäni niin, ettei tarvitse. Ei se ole vaihtoehto, että toteaa töissä käymisen hankalaksi ja harrastelee sitten vaan.  

Entä jos on kesken kaiken sen perhe-elämän joutunut työttömäksi, kuten yleensä tuppaa käymään? Voiko silloin vaatia sitä, että pitää tehdä kaikkia hommia  yli 3 tunnin ajomatkojen päästä, jotta ei olisi työssäkävijän silmissä lusmu? Mites lapset, jotka päiväkodissa, jopa yli kymmenen tuntia hoidossa, kun molemmat vanhemmat työskentelee yli 3 tunnin ajomatkan päässä kodistaan? Lasuja on napsunut tällaisistakin tapauksista aika surutta.  Vähän soisi inhimillisyyttä ja järkeä joskus. Elämäntapatyöttömiä on eri laskemien mukaan kokonaistyöttömyysmäärästä 15000-20000. 250000-300 000 työttömästä ei mielestäni kovin iso osa.

Ei tietenkään voi vaatia, mutta ihme on, jos mielummin kituuttaa tuilla.

No monesta duunista saat sen saman tai jopa vähemmän kuin tuilla, sitten voi olla ulosotto perässä, viel netosta kolmanneksen jne. Ei siinä ole järkeä työttömästä kituuttajasta siirtyä työssä käyväksi kituuttajaksi.

Ei pidä paikkaansa. Jos saat vähemmän palkkaa kuin tukia, saat niitä tukia edelleen.

Tuo pitää itseasiassa vain osittain paikkansa. Kun tuet tai niiden suhde muuttuu, voi uutta päätöstä joutua odottelemaan. Sitten Kela ja työkkäri säätää lausuntoja keskenään ja viivästystä viivästyksen perään. Eli jos saat vaikka osa-aikatyöstä tukia pienempää palkkaa, voit hyvinkin joutua pärjäämään sillä tietyn ajan ennenkuin hommat selviävät. Eli sen lisäksi, että aloitat ja opit uuden työn, saat säätää paperihommia ja neuvotella vuokraisännän kanssa, ehkä maksaa vielä jotain viivästyskorkoja. Taloudellinen tilanne konkreettisesti huonenee hetkeksi ja tilanne vaatii parempaa toiminta- ja suunnitelmallisuuskykyä kuin monella peruspalkansaajallakaan on. Olen nähnyt tämän työni kautta.

niille väliajoille saa harkinnanvaraista toimeentulotukea, joka maksetaan takaisin sitten, kun ne varsinaiset tuet tulevat. JA kai nyt sukulaiset voi auttaa? Vai onko niin, että tämän ketjun työttömillä ei ole niitäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[7quote=Vierailija]

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole työnantajankaan etu, että työntekijällä on suhteettoman pitkät ja hankalat työmatkat. Jos työntekijältä menee 3-4 tuntia päivässä matkustamiseen on se pois työvireydestä. Pienintäkään ylityötä ei voi tehdä, koska bussiin tai junaan on ehdittävä, koska seuraava tulee ehkä tunnin päästä tai huomenna. Ja työntekijän lapsetkin tarvitsevat äitiä ja isää.

siellä bussissa/junassa voi viettää myös vapaa-aikaa. Minä teen usein pitkiä työmatkoja asuinpaikkakunnaltani helsinkiin. Ei tämä ollut alussa näin, kun sain nykyisen työpaikkani - meidän toimarin piti ne tehdä, mutta aika nopeasti nuo hommat sitten delegoitiin minulle. Siellä junassa sitten teen melkein mitä vain. Jos on paljon työhommia tehtävänä, teen töitä, jos ei (usein ei ole), luen nettiä, kuuntelen podcasteja, täytän kalenteria, oman kannettavan otan aina mukaan ja voin sitten sieltä katsoa vaikka leffoja.

eli junassakin voi virkistäytyä. Kaikki riippu siitä miten itse asennoituu. jos vain voivottelee joka päivä sitä, että menee kolme tuntia työmatkoihin, niin toki se masentaa lopulta mieltä, mutta kun voi myös asennoitua toisin ja tehdä junassa sellaisia asioita, joita kotonakin tekisi, joita nyt ylipäätään voi junassa tehdä. 

En ole itse työtön, mutta en kyllä kokisi vapaa-ajaksi jotain työmatkaa junassa. En, vaikka kuinka katsoisin vaikka Netflixiä. Sen työmatkan ansiosta menettäisin valtavasti aikaa omien lasteni kanssa, mahdollisuuden valita itse vapaa-ajanviettotapani, joutuisin jäämään pois kaikista koulun joulu- ja kevätjuhlista, vanhempainilloista, jne. Ja itse koen matkustamisen väsyttävänä. Matkustan jonkin verran, koska käyn tapaamassa iäkkäitä vanhempiani, ja minua ainakin junassa tai bussissa istuminen väsyttää. netin selaaminen, leffojen katselu koneelta, tms ei todellakaan virkistä junassa samalla lailla kuin kotisohvalla. No, onneksi ei itse tarvitse tuollaisia työmatkoja kärsiäkään.

Odotan innolla tähänkin kaikkia "nuo on pelkkiä tekosyitä"-vastauksia. 

Olen huomannut täällä palstalla, että monen mielestä työttömän pitäisi suostua kirjaimellisesti mihin vaan tai tuet pois. Ei työttömän tarpeilla tai tunteilla ole mitään arvoa näille tyypeille. Itse istuvat mukavassa toimistoduunissaan 8-16 ja saavat 3000 euroa palkkaa helposta työstä, ja se tekee heistä mielestään parempia ihmisiä. 

Tiedätkö kun myöskään ne ns. helpot ja mukavat työt ei yleensä ole tullut kenellekään ilmaiseksi, vaan niitä tekevät ihmiset ovat usein ensin opiskelleet sen eteen vuosikausia ja vielä aloittaneet työuransa noista raskaammista töistä jotka ei työttömille tunnu kelpaavan. Työttömiltä sellainen pitkäjänteisyys vaan puuttuu että joskus pääsisivät samaan.

Usko nyt jo sinäkin, että työttöminä on ihmisiä, joilla on hyvät koulutukset ja paljon työkokemusta! Ja ei, he eivät nouse siitä sillä, että menevät lapioimaan lantaa kahden tunnin työmatkan päähän. 

On jo vuosia tästä aikaa ja mulla on nyt hyvä työ. Mutta mulle sanoi työnantaja kerran "olet liian koulutettu hanttihommiin, et ikinä siitä nouse jos nyt niihin lähdet".

Tämä! Että mua ärsyttää kun joku tehdaspälli tai kaupungin suojatyöpaikkaan joskus päässyt tulee sormi pystyssä selittämään että "jostain pitää aloittaa ja työnantaja arvostaa mitä vaan työtä".

Märehdi siinä ärsytyksessäsi sitten, itse olen päässyt sieltä pahnanpohjimmaisesta kiipeämään viiden tonnin kuukausituloihin. Kuten myös aika moni kollegani. Valintakysymyksiä haluaako itse yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole työnantajankaan etu, että työntekijällä on suhteettoman pitkät ja hankalat työmatkat. Jos työntekijältä menee 3-4 tuntia päivässä matkustamiseen on se pois työvireydestä. Pienintäkään ylityötä ei voi tehdä, koska bussiin tai junaan on ehdittävä, koska seuraava tulee ehkä tunnin päästä tai huomenna. Ja työntekijän lapsetkin tarvitsevat äitiä ja isää.

siellä bussissa/junassa voi viettää myös vapaa-aikaa. Minä teen usein pitkiä työmatkoja asuinpaikkakunnaltani helsinkiin. Ei tämä ollut alussa näin, kun sain nykyisen työpaikkani - meidän toimarin piti ne tehdä, mutta aika nopeasti nuo hommat sitten delegoitiin minulle. Siellä junassa sitten teen melkein mitä vain. Jos on paljon työhommia tehtävänä, teen töitä, jos ei (usein ei ole), luen nettiä, kuuntelen podcasteja, täytän kalenteria, oman kannettavan otan aina mukaan ja voin sitten sieltä katsoa vaikka leffoja.

eli junassakin voi virkistäytyä. Kaikki riippu siitä miten itse asennoituu. jos vain voivottelee joka päivä sitä, että menee kolme tuntia työmatkoihin, niin toki se masentaa lopulta mieltä, mutta kun voi myös asennoitua toisin ja tehdä junassa sellaisia asioita, joita kotonakin tekisi, joita nyt ylipäätään voi junassa tehdä. 

En ole itse työtön, mutta en kyllä kokisi vapaa-ajaksi jotain työmatkaa junassa. En, vaikka kuinka katsoisin vaikka Netflixiä. Sen työmatkan ansiosta menettäisin valtavasti aikaa omien lasteni kanssa, mahdollisuuden valita itse vapaa-ajanviettotapani, joutuisin jäämään pois kaikista koulun joulu- ja kevätjuhlista, vanhempainilloista, jne. Ja itse koen matkustamisen väsyttävänä. Matkustan jonkin verran, koska käyn tapaamassa iäkkäitä vanhempiani, ja minua ainakin junassa tai bussissa istuminen väsyttää. netin selaaminen, leffojen katselu koneelta, tms ei todellakaan virkistä junassa samalla lailla kuin kotisohvalla. No, onneksi ei itse tarvitse tuollaisia työmatkoja kärsiäkään.

Odotan innolla tähänkin kaikkia "nuo on pelkkiä tekosyitä"-vastauksia. 

Olen huomannut täällä palstalla, että monen mielestä työttömän pitäisi suostua kirjaimellisesti mihin vaan tai tuet pois. Ei työttömän tarpeilla tai tunteilla ole mitään arvoa näille tyypeille. Itse istuvat mukavassa toimistoduunissaan 8-16 ja saavat 3000 euroa palkkaa helposta työstä, ja se tekee heistä mielestään parempia ihmisiä. 

Tiedätkö kun myöskään ne ns. helpot ja mukavat työt ei yleensä ole tullut kenellekään ilmaiseksi, vaan niitä tekevät ihmiset ovat usein ensin opiskelleet sen eteen vuosikausia ja vielä aloittaneet työuransa noista raskaammista töistä jotka ei työttömille tunnu kelpaavan. Työttömiltä sellainen pitkäjänteisyys vaan puuttuu että joskus pääsisivät samaan.

Tämä. Minulla on nyt ihana ja siisti toimistotyö ja mukavat työkaverit. Jopa esimiehet ovat mukavia. Palkka on hyvä ja työajan joustavat. Ennen tätä työpaikkaa tein paljon typeriä töitä, lyhytkestoisia ja kävin kaukanakin töissä. Siitäkin huolimatta, että menetin vapaa-aikaani tai että piti opetella viihtymään junassa ja löytämään noille matkoille se sama fiilis, joka on kotona ollessa. Joskus oli tosi kurjaa lähteä aamulla anivarhain junalle, tai soittaa taksille vain todetakseen kohta, että taksi soittaa sinulle ja sanoo että ei pääsekään hakemaan, koska se ja se. Sitten lähdet tarpomaan puolihangessa lähimmälle isolle tielle tai sitten kävelleen rautatieasemalle ja manaat mielessäsi miten typerä päivä tulossa. Mutta kaikki nuo antavat jotain ekstraa kuitenkin lopulta. Sitten joskus tulee eteen työpaikka, jota haet aivan huvikseksi, koska koet, että tuo sopisi tosi hyvin minulle ja mielekäs työnkuva ja mielenkiintoisia projekteja. käyt haastattelussa ja tajuat, että sinulla ei ole mitään saumaa, mutta jostain kumman syystä sitten sinut valitaankin ja huomaat pian, että olet tekemässä elämäsi parhaiten palkattua duunia paikassa, jossa on yhteyksiä yhteiskunnan kaikille osa-alueille ja tätä myöten omalla uralla etenemismahdollisuuksia on.

Tuona hetkenä kaikki kurjat junareissut ja pätkätyöt sitten asettuvat omiin uomiinsa ja voi tajuta mitä hyötyä niistäkin oli ja miksi ne kannatti lusia.

Miten suu pannaan sitten, kun jäät tuosta työttömäksi?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nyt joku raja on oltava työmatkalla. Eihän kukaan jaksa jos oikeasti pitää herätä kukonlaulun aikaan ja on illalla myöhään kotona joka päivä. Luulen että nämä viisastelijat eivät tee sitä itsekään. Itselläni onneksi melko lyhyt työmatka.

herään joka aamu viideltä ja tulen kuudelta kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole työnantajankaan etu, että työntekijällä on suhteettoman pitkät ja hankalat työmatkat. Jos työntekijältä menee 3-4 tuntia päivässä matkustamiseen on se pois työvireydestä. Pienintäkään ylityötä ei voi tehdä, koska bussiin tai junaan on ehdittävä, koska seuraava tulee ehkä tunnin päästä tai huomenna. Ja työntekijän lapsetkin tarvitsevat äitiä ja isää.

Ylitöihin pitää erikseen määrätä, ei niitä omin luvin tehdä. Ylityöt on aika huono syy olla ottamatta työpaikkaa vastaan.

Monilla on liukuma, mikä kyllä tarkoittaa sitä, että on plussalla työnantajalle päin. Työt eivät tule liukuhihnalla, vaan välillä on kiireisempää ja silloin tehdään. Tämä vaatii joustoa sen liukuman sisällä, vaikkei ylitöistä puhutakaan. Vaikea itse edes kuvitella, että olisi päivästä riippumatta joku tietty aika, jolloin voisi poikkeuksetta heittää hanskat naulaan ja jatkaa kun ehtii. Tai sitten täytyy tulla seuraavana aamuna aiemmin, jotta ehtii tehdä ennen sen päivän muita töitä.

Vierailija kirjoitti:

Eli, kunhan muuttaa vaan jonnekin täysin keskelle ei mitään, ei ole enää mitään vastuuta omasta elämästään? Sitten vaan muut elättävät loppuelämän. Pitäisköhän itsekin muuttaa mökille ja myydä auto, niin pääsis irti tästä oravanpyörästä?

No, muuta. Ai nii mutku sitten ei olis enää rahaa mihinkään...

Mä menetin yhden hyvän työn, kun olin hanttihommissa enkä ollut tukikelpoinen. Olisin saanut paikan, jos olisin ollut työtön. Vain muutma kk aiemmin olin. Pieni työnantaja laajensi. Nyt se on jo iso. Myöhemmin hain sinne mutta rekryhenkilöt oli vaihtuneet enkä päässyt. Pääsin kyllä myöhemmin muualle, mutta siinä olisi ollut hyvä paikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työ vie vapaa-aikaa ja siitä on vaivaa. VOI KYYNEL.

Suomalaisen työttömän tekosyyt ovat ehtymätön luonnonvara.

Entä jos Työkkäristä ei ole koskaan tarjottu mitään työtä?

Niitäkin työttömiä on paljon, joilla ei ole ikinä edes ehdotettu mitään Työkkäristä.

Vaikka asuisi kaupungissa.

Siksi vähän ihmettelen, kenelle kaukaa asuvalle sitten tarjotaan työtä? Ilmeisesti joku ala, millä on kova työvoimapula.

Saako kysyä, mikä on aloittajan ammattiala?

Ihmettelen näitä ketjuja, joissa jotkut valittavat, mitä työtä heille on tarjottu. Hyvä että sentään on tarjottu. Ei toisille tarjota mitään koskaan. Meneekö työn tarjoaminen iän vai ammattialan vai CV:n vai jonkun muun seikan mukaan?

Työkkärin työtarjous ei ole mikää tarjous, vaan vain käsky hakea jotain avoinna olevaa paikkaa. Ei niillä tarjouksilla ole mitään virkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole työnantajankaan etu, että työntekijällä on suhteettoman pitkät ja hankalat työmatkat. Jos työntekijältä menee 3-4 tuntia päivässä matkustamiseen on se pois työvireydestä. Pienintäkään ylityötä ei voi tehdä, koska bussiin tai junaan on ehdittävä, koska seuraava tulee ehkä tunnin päästä tai huomenna. Ja työntekijän lapsetkin tarvitsevat äitiä ja isää.

siellä bussissa/junassa voi viettää myös vapaa-aikaa. Minä teen usein pitkiä työmatkoja asuinpaikkakunnaltani helsinkiin. Ei tämä ollut alussa näin, kun sain nykyisen työpaikkani - meidän toimarin piti ne tehdä, mutta aika nopeasti nuo hommat sitten delegoitiin minulle. Siellä junassa sitten teen melkein mitä vain. Jos on paljon työhommia tehtävänä, teen töitä, jos ei (usein ei ole), luen nettiä, kuuntelen podcasteja, täytän kalenteria, oman kannettavan otan aina mukaan ja voin sitten sieltä katsoa vaikka leffoja.

eli junassakin voi virkistäytyä. Kaikki riippu siitä miten itse asennoituu. jos vain voivottelee joka päivä sitä, että menee kolme tuntia työmatkoihin, niin toki se masentaa lopulta mieltä, mutta kun voi myös asennoitua toisin ja tehdä junassa sellaisia asioita, joita kotonakin tekisi, joita nyt ylipäätään voi junassa tehdä. 

Eli vertaat nyt palkallista työmatkaa omalla kustannuksella ja ajalla tehtävään saman mittaiseen matkaan. Ja ehdit vielä chillata. Mietipä, jos Pomo sanoisi, että kun et kerta joudu tekemään mitään tuottavaa tuolla matkustusajalla, saat mennä palkattomana ja maksaa vielä itse liput. Ei mitään päivärahojakaan, kun kerta viihdyt reissussa; oikeastaanhan se on lomaa (ei palkallista) sinulle. Loool. Otapa pää pois takamuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nyt joku raja on oltava työmatkalla. Eihän kukaan jaksa jos oikeasti pitää herätä kukonlaulun aikaan ja on illalla myöhään kotona joka päivä. Luulen että nämä viisastelijat eivät tee sitä itsekään. Itselläni onneksi melko lyhyt työmatka.

Se on asenteesta kiinni. Itselläni oli vajaan kolmen vuoden putki, kun herätys oli aamulla klo 4.30. Työmaalla klo 6.00 ja töissä klo 17.00 asti. Tämän jälkeen tunnin ajo kotiin ja kotiaskareisiin. Nyt teen ihan normi 8-15.30 työtä.

Siis sinähän voit ihan itse päättää mitä työpaikkoja haet, ei työkkäri määrää enää mitään, joten älä hae työtä noin kaukaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole työnantajankaan etu, että työntekijällä on suhteettoman pitkät ja hankalat työmatkat. Jos työntekijältä menee 3-4 tuntia päivässä matkustamiseen on se pois työvireydestä. Pienintäkään ylityötä ei voi tehdä, koska bussiin tai junaan on ehdittävä, koska seuraava tulee ehkä tunnin päästä tai huomenna. Ja työntekijän lapsetkin tarvitsevat äitiä ja isää.

siellä bussissa/junassa voi viettää myös vapaa-aikaa. Minä teen usein pitkiä työmatkoja asuinpaikkakunnaltani helsinkiin. Ei tämä ollut alussa näin, kun sain nykyisen työpaikkani - meidän toimarin piti ne tehdä, mutta aika nopeasti nuo hommat sitten delegoitiin minulle. Siellä junassa sitten teen melkein mitä vain. Jos on paljon työhommia tehtävänä, teen töitä, jos ei (usein ei ole), luen nettiä, kuuntelen podcasteja, täytän kalenteria, oman kannettavan otan aina mukaan ja voin sitten sieltä katsoa vaikka leffoja.

eli junassakin voi virkistäytyä. Kaikki riippu siitä miten itse asennoituu. jos vain voivottelee joka päivä sitä, että menee kolme tuntia työmatkoihin, niin toki se masentaa lopulta mieltä, mutta kun voi myös asennoitua toisin ja tehdä junassa sellaisia asioita, joita kotonakin tekisi, joita nyt ylipäätään voi junassa tehdä. 

En ole itse työtön, mutta en kyllä kokisi vapaa-ajaksi jotain työmatkaa junassa. En, vaikka kuinka katsoisin vaikka Netflixiä. Sen työmatkan ansiosta menettäisin valtavasti aikaa omien lasteni kanssa, mahdollisuuden valita itse vapaa-ajanviettotapani, joutuisin jäämään pois kaikista koulun joulu- ja kevätjuhlista, vanhempainilloista, jne. Ja itse koen matkustamisen väsyttävänä. Matkustan jonkin verran, koska käyn tapaamassa iäkkäitä vanhempiani, ja minua ainakin junassa tai bussissa istuminen väsyttää. netin selaaminen, leffojen katselu koneelta, tms ei todellakaan virkistä junassa samalla lailla kuin kotisohvalla. No, onneksi ei itse tarvitse tuollaisia työmatkoja kärsiäkään.

Odotan innolla tähänkin kaikkia "nuo on pelkkiä tekosyitä"-vastauksia. 

Olen huomannut täällä palstalla, että monen mielestä työttömän pitäisi suostua kirjaimellisesti mihin vaan tai tuet pois. Ei työttömän tarpeilla tai tunteilla ole mitään arvoa näille tyypeille. Itse istuvat mukavassa toimistoduunissaan 8-16 ja saavat 3000 euroa palkkaa helposta työstä, ja se tekee heistä mielestään parempia ihmisiä. 

Tiedätkö kun myöskään ne ns. helpot ja mukavat työt ei yleensä ole tullut kenellekään ilmaiseksi, vaan niitä tekevät ihmiset ovat usein ensin opiskelleet sen eteen vuosikausia ja vielä aloittaneet työuransa noista raskaammista töistä jotka ei työttömille tunnu kelpaavan. Työttömiltä sellainen pitkäjänteisyys vaan puuttuu että joskus pääsisivät samaan.

Tämä. Minulla on nyt ihana ja siisti toimistotyö ja mukavat työkaverit. Jopa esimiehet ovat mukavia. Palkka on hyvä ja työajan joustavat. Ennen tätä työpaikkaa tein paljon typeriä töitä, lyhytkestoisia ja kävin kaukanakin töissä. Siitäkin huolimatta, että menetin vapaa-aikaani tai että piti opetella viihtymään junassa ja löytämään noille matkoille se sama fiilis, joka on kotona ollessa. Joskus oli tosi kurjaa lähteä aamulla anivarhain junalle, tai soittaa taksille vain todetakseen kohta, että taksi soittaa sinulle ja sanoo että ei pääsekään hakemaan, koska se ja se. Sitten lähdet tarpomaan puolihangessa lähimmälle isolle tielle tai sitten kävelleen rautatieasemalle ja manaat mielessäsi miten typerä päivä tulossa. Mutta kaikki nuo antavat jotain ekstraa kuitenkin lopulta. Sitten joskus tulee eteen työpaikka, jota haet aivan huvikseksi, koska koet, että tuo sopisi tosi hyvin minulle ja mielekäs työnkuva ja mielenkiintoisia projekteja. käyt haastattelussa ja tajuat, että sinulla ei ole mitään saumaa, mutta jostain kumman syystä sitten sinut valitaankin ja huomaat pian, että olet tekemässä elämäsi parhaiten palkattua duunia paikassa, jossa on yhteyksiä yhteiskunnan kaikille osa-alueille ja tätä myöten omalla uralla etenemismahdollisuuksia on.

Tuona hetkenä kaikki kurjat junareissut ja pätkätyöt sitten asettuvat omiin uomiinsa ja voi tajuta mitä hyötyä niistäkin oli ja miksi ne kannatti lusia.

Miten suu pannaan sitten, kun jäät tuosta työttömäksi?

kysytkö ihan tosissasi? Mitäs sitten tehdään, kun on työttömänä? Sitten etsitään uusia töitä.

Tältä alalta, jossa nyt olen, on vaikea jäädä työttömäksi. Jos nykyinen firma kaatuisi, niin alalla on lukuisia, jotka ottavat mielellään työttömiksi jääneet töihin. Meillä tehdään töitä suhteellisen haastavalla ohjelmistolla ja pelkästään se, että osaa sitä käyttää, on aika varma seikka työnsaannin kannalta. Ja jos noinkaan ei kävisi, niin palaisin takaisin entiseen ja ottaisin ihan minkä työn vain, mitä nyt suinkin pystyn tekemään. Heti kovalla tohinalla työnhakua.

Mikäs sua estää muuttamasta sinne missä työpaikka on?

Mun työmatka oli 120 km suuntaansa pari vuotta, sitten 50 km. Ei mikään mahdoton asia.

Vaikuttaa siltä, ettei sulla ole edes lapsia ap.

Ei TE-toimisto oleta mitään, vaan laki velvoittaa työttömän työnhakijan ottamaan vastaan ja hakemaan töitä 80 kilometrin etäisyydellä. Tapauskohtaista ja harkinnanvaraista sovelletaanko ehtoa vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nyt joku raja on oltava työmatkalla. Eihän kukaan jaksa jos oikeasti pitää herätä kukonlaulun aikaan ja on illalla myöhään kotona joka päivä. Luulen että nämä viisastelijat eivät tee sitä itsekään. Itselläni onneksi melko lyhyt työmatka.

Se on asenteesta kiinni. Itselläni oli vajaan kolmen vuoden putki, kun herätys oli aamulla klo 4.30. Työmaalla klo 6.00 ja töissä klo 17.00 asti. Tämän jälkeen tunnin ajo kotiin ja kotiaskareisiin. Nyt teen ihan normi 8-15.30 työtä.

Yhdentoista tunnin työpäivistä varmaan maksettiin ylityökorvauksia tai muuten kunnon palkkaa. Muuten et olisi viihtynyt kolmea vuotta, vaiko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole työnantajankaan etu, että työntekijällä on suhteettoman pitkät ja hankalat työmatkat. Jos työntekijältä menee 3-4 tuntia päivässä matkustamiseen on se pois työvireydestä. Pienintäkään ylityötä ei voi tehdä, koska bussiin tai junaan on ehdittävä, koska seuraava tulee ehkä tunnin päästä tai huomenna. Ja työntekijän lapsetkin tarvitsevat äitiä ja isää.

siellä bussissa/junassa voi viettää myös vapaa-aikaa. Minä teen usein pitkiä työmatkoja asuinpaikkakunnaltani helsinkiin. Ei tämä ollut alussa näin, kun sain nykyisen työpaikkani - meidän toimarin piti ne tehdä, mutta aika nopeasti nuo hommat sitten delegoitiin minulle. Siellä junassa sitten teen melkein mitä vain. Jos on paljon työhommia tehtävänä, teen töitä, jos ei (usein ei ole), luen nettiä, kuuntelen podcasteja, täytän kalenteria, oman kannettavan otan aina mukaan ja voin sitten sieltä katsoa vaikka leffoja.

eli junassakin voi virkistäytyä. Kaikki riippu siitä miten itse asennoituu. jos vain voivottelee joka päivä sitä, että menee kolme tuntia työmatkoihin, niin toki se masentaa lopulta mieltä, mutta kun voi myös asennoitua toisin ja tehdä junassa sellaisia asioita, joita kotonakin tekisi, joita nyt ylipäätään voi junassa tehdä. 

Eli vertaat nyt palkallista työmatkaa omalla kustannuksella ja ajalla tehtävään saman mittaiseen matkaan. Ja ehdit vielä chillata. Mietipä, jos Pomo sanoisi, että kun et kerta joudu tekemään mitään tuottavaa tuolla matkustusajalla, saat mennä palkattomana ja maksaa vielä itse liput. Ei mitään päivärahojakaan, kun kerta viihdyt reissussa; oikeastaanhan se on lomaa (ei palkallista) sinulle. Loool. Otapa pää pois takamuksesta.

siinä tapauksessa ensin selvittäisin onko tuollainen ihan sääntöjen mukaista. Jos olisi alkaisin välittömästi etsiä uusia töitä ja irtisanoisin itseni sitten kun niitä uusia töitä olisin saanut. Eikä minulle olisi suurta merkitystä sillä saisinko junamatkoista palkkaa vai en. Tässä pitää olla rehellinen ja realisti: jos normaalistikin tekisin kotona asioita x, y ja z ja niitä voisi tehdä myös junassa, niin mitä väliä sillä on teenkö niitä junassa vai kotona. Kotona tietenkin on mukavampaa ja kotoisampaa, mutta kun elämässä kaiken ei tarvitse olla mukavampaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

bussissa/junassa voi viettää myös vapaa-aikaa. ---- täytän kalenteria 

Hienoa! Varmaan onkin paljon täytettävää, kun viettää suurimman osan elämästään junassa ja työpaikalla. 

juuri siksi on paljon täytettävää ja pitää olla tarkkana kalenterin täytön kanssa.

Tähän tapaan:

Tiistai 13.12. klo 18-19: esikoisen tanssikisa - en ehdi, olen junassa, tarkista voiko naapuri viedä vai onko yhä koronassa

Torstai 15.12 klo 16:30-17:00: kuopuksen tarhan pikkujoulut - en ehdi, olen junassa, isosisko hakee kotiin 

niin... minä en ole ryssinyt avioliittoani, joten silloin kun olen junassa, kumppanini hoitaa lasten menot. Jos kumppani ei ehdi, mahdollisesti vanhin lapsi katsoo pienempien perään. Jos lasten pitää mennä jonnekin kauemmas, sitten pyydetään vaikka isovanhempia, jomman kumman vanhemman sisaruksia tai vaikka soitetaan lapselle taksi, jos mitään kyytiä ei tule.

Ei ole iso ongelma.

Kaleteria pitää käyttää siksi, että voi organisoida parhaalla mahdollisella tavalla kaikki menot ja samalla kun siihen laittaa eri menoihin kuluva matkustusaika, niin näkee todella helposti missä sitä vapaa-aikaa on ja voi näin suunnitella mitä missäkin kohdassa tekee. Näin saa yllättäen kaikki asiat tehtyä.

Luoja tuota ylimielisyyttä. Voi tulla se päivä kun kumppani kuolee yhtäkkiä ja isovanhemmat sairastuu, tai kumppani päättää keskenään ryssitkö liittosi vai et. Kaikilla ei ole mahdollisuutta tehdä lapsia edellisiä vahtimaan ja muutenkin melko kyseenalaista touhua, lasten kannalta. Ei ole noita tukiverkkoja. No, elämä tuppaa opettamaan jos ei muuten taivu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nyt joku raja on oltava työmatkalla. Eihän kukaan jaksa jos oikeasti pitää herätä kukonlaulun aikaan ja on illalla myöhään kotona joka päivä. Luulen että nämä viisastelijat eivät tee sitä itsekään. Itselläni onneksi melko lyhyt työmatka.

Se on asenteesta kiinni. Itselläni oli vajaan kolmen vuoden putki, kun herätys oli aamulla klo 4.30. Työmaalla klo 6.00 ja töissä klo 17.00 asti. Tämän jälkeen tunnin ajo kotiin ja kotiaskareisiin. Nyt teen ihan normi 8-15.30 työtä.

Yhdentoista tunnin työpäivistä varmaan maksettiin ylityökorvauksia tai muuten kunnon palkkaa. Muuten et olisi viihtynyt kolmea vuotta, vaiko?

Ei työmatkoja lasketa työaikaan 😂 Se on ihan omaa vapaa aikaa ajella se työmatka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

bussissa/junassa voi viettää myös vapaa-aikaa. ---- täytän kalenteria 

Hienoa! Varmaan onkin paljon täytettävää, kun viettää suurimman osan elämästään junassa ja työpaikalla. 

juuri siksi on paljon täytettävää ja pitää olla tarkkana kalenterin täytön kanssa.

Tähän tapaan:

Tiistai 13.12. klo 18-19: esikoisen tanssikisa - en ehdi, olen junassa, tarkista voiko naapuri viedä vai onko yhä koronassa

Torstai 15.12 klo 16:30-17:00: kuopuksen tarhan pikkujoulut - en ehdi, olen junassa, isosisko hakee kotiin 

niin... minä en ole ryssinyt avioliittoani, joten silloin kun olen junassa, kumppanini hoitaa lasten menot. Jos kumppani ei ehdi, mahdollisesti vanhin lapsi katsoo pienempien perään. Jos lasten pitää mennä jonnekin kauemmas, sitten pyydetään vaikka isovanhempia, jomman kumman vanhemman sisaruksia tai vaikka soitetaan lapselle taksi, jos mitään kyytiä ei tule.

Ei ole iso ongelma.

Kaleteria pitää käyttää siksi, että voi organisoida parhaalla mahdollisella tavalla kaikki menot ja samalla kun siihen laittaa eri menoihin kuluva matkustusaika, niin näkee todella helposti missä sitä vapaa-aikaa on ja voi näin suunnitella mitä missäkin kohdassa tekee. Näin saa yllättäen kaikki asiat tehtyä.

Luoja tuota ylimielisyyttä. Voi tulla se päivä kun kumppani kuolee yhtäkkiä ja isovanhemmat sairastuu, tai kumppani päättää keskenään ryssitkö liittosi vai et. Kaikilla ei ole mahdollisuutta tehdä lapsia edellisiä vahtimaan ja muutenkin melko kyseenalaista touhua, lasten kannalta. Ei ole noita tukiverkkoja. No, elämä tuppaa opettamaan jos ei muuten taivu.

no sitten se päivä tulee! mitä sitä turhia murhetimaan etukäteen. luultavasti sen päivän tullessa alkaisin sitten etisä uusia tukiverkkoja ja luultavimmin lapsetkin olisivat sitten jo kasvaneet isommiksi, sillä aikamoinen sattuma täytyy käydä, jos kaikki tukiverkon ihmiset kuolee samana päivänä, tai edes samana vuonna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole työnantajankaan etu, että työntekijällä on suhteettoman pitkät ja hankalat työmatkat. Jos työntekijältä menee 3-4 tuntia päivässä matkustamiseen on se pois työvireydestä. Pienintäkään ylityötä ei voi tehdä, koska bussiin tai junaan on ehdittävä, koska seuraava tulee ehkä tunnin päästä tai huomenna. Ja työntekijän lapsetkin tarvitsevat äitiä ja isää.

siellä bussissa/junassa voi viettää myös vapaa-aikaa. Minä teen usein pitkiä työmatkoja asuinpaikkakunnaltani helsinkiin. Ei tämä ollut alussa näin, kun sain nykyisen työpaikkani - meidän toimarin piti ne tehdä, mutta aika nopeasti nuo hommat sitten delegoitiin minulle. Siellä junassa sitten teen melkein mitä vain. Jos on paljon työhommia tehtävänä, teen töitä, jos ei (usein ei ole), luen nettiä, kuuntelen podcasteja, täytän kalenteria, oman kannettavan otan aina mukaan ja voin sitten sieltä katsoa vaikka leffoja.

eli junassakin voi virkistäytyä. Kaikki riippu siitä miten itse asennoituu. jos vain voivottelee joka päivä sitä, että menee kolme tuntia työmatkoihin, niin toki se masentaa lopulta mieltä, mutta kun voi myös asennoitua toisin ja tehdä junassa sellaisia asioita, joita kotonakin tekisi, joita nyt ylipäätään voi junassa tehdä. 

En ole itse työtön, mutta en kyllä kokisi vapaa-ajaksi jotain työmatkaa junassa. En, vaikka kuinka katsoisin vaikka Netflixiä. Sen työmatkan ansiosta menettäisin valtavasti aikaa omien lasteni kanssa, mahdollisuuden valita itse vapaa-ajanviettotapani, joutuisin jäämään pois kaikista koulun joulu- ja kevätjuhlista, vanhempainilloista, jne. Ja itse koen matkustamisen väsyttävänä. Matkustan jonkin verran, koska käyn tapaamassa iäkkäitä vanhempiani, ja minua ainakin junassa tai bussissa istuminen väsyttää. netin selaaminen, leffojen katselu koneelta, tms ei todellakaan virkistä junassa samalla lailla kuin kotisohvalla. No, onneksi ei itse tarvitse tuollaisia työmatkoja kärsiäkään.

Odotan innolla tähänkin kaikkia "nuo on pelkkiä tekosyitä"-vastauksia. 

Olen huomannut täällä palstalla, että monen mielestä työttömän pitäisi suostua kirjaimellisesti mihin vaan tai tuet pois. Ei työttömän tarpeilla tai tunteilla ole mitään arvoa näille tyypeille. Itse istuvat mukavassa toimistoduunissaan 8-16 ja saavat 3000 euroa palkkaa helposta työstä, ja se tekee heistä mielestään parempia ihmisiä. 

Tiedätkö kun myöskään ne ns. helpot ja mukavat työt ei yleensä ole tullut kenellekään ilmaiseksi, vaan niitä tekevät ihmiset ovat usein ensin opiskelleet sen eteen vuosikausia ja vielä aloittaneet työuransa noista raskaammista töistä jotka ei työttömille tunnu kelpaavan. Työttömiltä sellainen pitkäjänteisyys vaan puuttuu että joskus pääsisivät samaan.

Tämä. Minulla on nyt ihana ja siisti toimistotyö ja mukavat työkaverit. Jopa esimiehet ovat mukavia. Palkka on hyvä ja työajan joustavat. Ennen tätä työpaikkaa tein paljon typeriä töitä, lyhytkestoisia ja kävin kaukanakin töissä. Siitäkin huolimatta, että menetin vapaa-aikaani tai että piti opetella viihtymään junassa ja löytämään noille matkoille se sama fiilis, joka on kotona ollessa. Joskus oli tosi kurjaa lähteä aamulla anivarhain junalle, tai soittaa taksille vain todetakseen kohta, että taksi soittaa sinulle ja sanoo että ei pääsekään hakemaan, koska se ja se. Sitten lähdet tarpomaan puolihangessa lähimmälle isolle tielle tai sitten kävelleen rautatieasemalle ja manaat mielessäsi miten typerä päivä tulossa. Mutta kaikki nuo antavat jotain ekstraa kuitenkin lopulta. Sitten joskus tulee eteen työpaikka, jota haet aivan huvikseksi, koska koet, että tuo sopisi tosi hyvin minulle ja mielekäs työnkuva ja mielenkiintoisia projekteja. käyt haastattelussa ja tajuat, että sinulla ei ole mitään saumaa, mutta jostain kumman syystä sitten sinut valitaankin ja huomaat pian, että olet tekemässä elämäsi parhaiten palkattua duunia paikassa, jossa on yhteyksiä yhteiskunnan kaikille osa-alueille ja tätä myöten omalla uralla etenemismahdollisuuksia on.

Tuona hetkenä kaikki kurjat junareissut ja pätkätyöt sitten asettuvat omiin uomiinsa ja voi tajuta mitä hyötyä niistäkin oli ja miksi ne kannatti lusia.

Miten suu pannaan sitten, kun jäät tuosta työttömäksi?

kysytkö ihan tosissasi? Mitäs sitten tehdään, kun on työttömänä? Sitten etsitään uusia töitä.

Tältä alalta, jossa nyt olen, on vaikea jäädä työttömäksi. Jos nykyinen firma kaatuisi, niin alalla on lukuisia, jotka ottavat mielellään työttömiksi jääneet töihin. Meillä tehdään töitä suhteellisen haastavalla ohjelmistolla ja pelkästään se, että osaa sitä käyttää, on aika varma seikka työnsaannin kannalta. Ja jos noinkaan ei kävisi, niin palaisin takaisin entiseen ja ottaisin ihan minkä työn vain, mitä nyt suinkin pystyn tekemään. Heti kovalla tohinalla työnhakua.

No niin: salaisuus onkin siinä, että olet onneksesi ammatissa, joka työllistää. On helppo puhua, kun ei ole pelkoa siitä, että joutuisi takaisin hankeen tarpomaan. Kerropa, mitä työtä teet, niin me kaikki maan työttömät lähdetään opiskelemaan sitä samaa.