Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Biologinen kello tikittää, otanko "ihan ookoo" miehen vai odotanko vielä?
06.12.2022 |
Tilanne on siis se, että ikää 33v ja vuosi sitten avioero miehen pettämisen takia. Olen palannut deittimarkkinoille kesällä ja sen jälkeen käynyt paljonkin treffeillä, yksi pidempi tapailukin ehti olla välissä. Tälläkin hetkellä tapailen miestä, joka on paperilla kaikin puolin hyvä. Mutta mitään romanttista vetovoimaa ei minun osaltani ole. En odota, että enää tässä iässä suhteen pitäisi olla mitään ilotulitusta ja nimenomaan kaipaisinkin nyt rauhaa ja vakautta ennen kaikkea. Mutta on vaikeaa edetä suhteessa kun kipinää ei ole. Ikäni takia koen paineita, koska haluaisin lapsen tai parikin. Mietin paljon sitä olisiko nyt parempi vaan keskittyä rakentamaan suhdetta tällaisen järjellä ajateltuna hyvän miehen kanssa vaikka se kipinä puuttuisikin? Vai voinko vielä odottaa jos löytyisi joku jossa on enemmän myös sitä romanttista kemiaa mukana. Mies on kovasti minusta kiinnostunut, olen ollut hänelle kyllä täysin rehellinen omista tunteistani eli avoimin kortein olemme. Olemme tapailleet muutaman kuukauden ajan.
Kaipaisin vähän näkökulmia.
Kommentit (169)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin pari vuotta sitten juuri tuossa tilanteessa. Valitsin sen "ok"-miehen (joskin meillä kyllä oli jonkinlaista vetovoimaakin) mutta yrittämään päästiin tutustumisvaiheen jälkeen vasta kun olin 36, ja nyt lapsia ei ole enää kuulunut. Jos sulla on rahaa, suosittelen pakastamaan munasoluja. Jos ei ole ja haluat varmasti lapsen, mutta *MITÄÄN* vetovoimaa ei ole, kannattaa erota ja yrittää äidiksi itsellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Olin pari vuotta sitten juuri tuossa tilanteessa. Valitsin sen "ok"-miehen (joskin meillä kyllä oli jonkinlaista vetovoimaakin) mutta yrittämään päästiin tutustumisvaiheen jälkeen vasta kun olin 36, ja nyt lapsia ei ole enää kuulunut. Jos sulla on rahaa, suosittelen pakastamaan munasoluja. Jos ei ole ja haluat varmasti lapsen, mutta *MITÄÄN* vetovoimaa ei ole, kannattaa erota ja yrittää äidiksi itsellisesti.
Ei tuo itsellinen äitiys kyllä tunnu omalla kohdalla tällä hetkellä vaihtoehdolta. Munasolujen pakastaminen ilmeisesti maksaa useita tuhansia euroja, eipä ole sellaiseenkaan varaa. Ap
Leikkinukella leikkimisestä pitäisi tehdä sosiaalisesti hyväksyttävämpää. Sitä ei tarvitse saattohoitaa eikä haudata, mutta emä pääsee silti tuuppaamaan vankkureita ja terhakkaasti huoltamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki muut apinalajit ovat uhanalaisia paitsi ihminen. Ehkä ap tarkoittaa niiden tekemistä lisää.
Sä oot ihan ookoo nainen sä et tarvii/ansaitse ookoo miestä kummempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikea tilanne, oletko miettinyt itseellistä öitiyttä?
Kyllä olen, ei tunnu vaihtoehdolta tällä hetkellä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin pari vuotta sitten juuri tuossa tilanteessa. Valitsin sen "ok"-miehen (joskin meillä kyllä oli jonkinlaista vetovoimaakin) mutta yrittämään päästiin tutustumisvaiheen jälkeen vasta kun olin 36, ja nyt lapsia ei ole enää kuulunut. Jos sulla on rahaa, suosittelen pakastamaan munasoluja. Jos ei ole ja haluat varmasti lapsen, mutta *MITÄÄN* vetovoimaa ei ole, kannattaa erota ja yrittää äidiksi itsellisesti.
Ei tuo itsellinen äitiys kyllä tunnu omalla kohdalla tällä hetkellä vaihtoehdolta. Munasolujen pakastaminen ilmeisesti maksaa useita tuhansia euroja, eipä ole sellaiseenkaan varaa. Ap
Jos jokunen tuhat euroa on liian iso summa niin sitten ei oikeastaan kannata hankkia lapsia ollenkaan. Siitä plussastahan se rahanmeno vasta alkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy tutkituttamassa hedelmällisyytesi. Sulla voi olla vielä useampi vuosi aikaa.
Mistä näistä tietää? Voit myöhemmin kovin rakastua johonkin mieheen, joka on taas kelvoton isäksi ja parisuhteeseen. 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiset kärttävät ja kinuavat liikakansoitusta?
Miksi inceleillä on pakkomielle hedelmällisyydestä ja siittämisestä? Miksei miehet viitsi ehkäistä?
Miehet panevat vaikka ilman kortsua vaikkeivat lasta halua ja naiset synnyttävät lisää ja lisää vaikka maapallo on jo täynnä...
Pelkkiä vaistojemme orjuuttamia elukoita me olemme kaikki tyynni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syy-seuraussuhteita käsittelevä aivojen osa kehittyy aikuiseksi vasta yli 25-vuotiaana.
Ei ole sattumaa että ihminen on hedelmällisimmillään silloin kun on tyhmimmillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin pari vuotta sitten juuri tuossa tilanteessa. Valitsin sen "ok"-miehen (joskin meillä kyllä oli jonkinlaista vetovoimaakin) mutta yrittämään päästiin tutustumisvaiheen jälkeen vasta kun olin 36, ja nyt lapsia ei ole enää kuulunut. Jos sulla on rahaa, suosittelen pakastamaan munasoluja. Jos ei ole ja haluat varmasti lapsen, mutta *MITÄÄN* vetovoimaa ei ole, kannattaa erota ja yrittää äidiksi itsellisesti.
Ei tuo itsellinen äitiys kyllä tunnu omalla kohdalla tällä hetkellä vaihtoehdolta. Munasolujen pakastaminen ilmeisesti maksaa useita tuhansia euroja, eipä ole sellaiseenkaan varaa. Ap
Jos jokunen tuhat euroa on liian iso summa niin sitten ei oikeastaan kannata hankkia lapsia ollenkaan. Siitä plussastahan se rahanmeno vasta alkaa.
Olen siis lukenut, että nämä voi maksaa kymppitonninkin. Ei mulla ole yhtäkkiä irrottaa sellaista rahamäärää. Ap
Oletko edennyt sänkyhommiin tuon miehen kanssa? Tuntuuko suorastaan ällöttävältä vai ookoolta mutta ei kihelmöivältä? Sellaista miestä en ottaisi, jonka kosketus ällöttää. Siinä olisi jo vaikea feikata kenellekään, että kyse on rakkausliitosta, ja myös vaikea olla itse onnellinen.
Tyytymisessä mua häiritsis eniten se, että se mun oikea saattaisi vielä kävellä vastaan juuri, kun yhteiset lapset sen järkiavioliittomiehen kanssa on tehty. Riippuu vähän omista moraalisista painotuksista, kuinka pahana tätä tilannetta sitten pitäisi.
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap kolmikymppinen incelimies, joka unelmoi "tyytyjistä"?
No niinhän suurin osa miehistä tekee.
Miten voi olla useita kumppaneita ja "pidempikin tapailu" jos olet vasta kesällä palannut deittimarkkinoille? Vai minkä vuoden kesällä?
Vierailija kirjoitti:
Oletko edennyt sänkyhommiin tuon miehen kanssa? Tuntuuko suorastaan ällöttävältä vai ookoolta mutta ei kihelmöivältä? Sellaista miestä en ottaisi, jonka kosketus ällöttää. Siinä olisi jo vaikea feikata kenellekään, että kyse on rakkausliitosta, ja myös vaikea olla itse onnellinen.
Tyytymisessä mua häiritsis eniten se, että se mun oikea saattaisi vielä kävellä vastaan juuri, kun yhteiset lapset sen järkiavioliittomiehen kanssa on tehty. Riippuu vähän omista moraalisista painotuksista, kuinka pahana tätä tilannetta sitten pitäisi.
Ei olla edetty, en tunne läheisyyttä yhtään luontevaksi hänen kanssaan. Olen ajatellut jos asia muuttuu tutustumisen myötä, mutta enpä tiedä. Ap
Alue: Aihe vapaa
Nää on riskialttiita juttuja. Tyytymissuhteessa ei välttämättä oo iloinen ja onnellinen. Ja taaseen voi olla ettei parempaakaan löydy. Eihän näistä kukaan voi varmoja vastauksia antaa. Riippuu se myös siitä, että minkälaista vientiä on markkinoilla ollut, jotta onko mahdollisuuksia.