Miksi määräilevät naiset ovat usein parisuhteessa?
Pahimmat tuntemani "justiinat" ovat niitä halutuimpia kumppaneita. Eilen todistin kaupassa yhtä tapausta, jossa nainen valitti miehelleen tavasta, jolla mies laittoi pankkikorttinsa maksupäätteeseen ja ohjeisti koko ajan vieressä. Aikuista ihmistä!
Kertokaa tähän parhaita tarinoitanne määräilystä.
Kommentit (239)
Osaavat alussa esittää toista, ja kihertää naisellisesti. Miehet ovat helposti höynäytettäviä mitä naisiin tulee. Kaikki naiset eivät kehtaa olla kavalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ottaa mielummin huolehtivainen nainen kuin määräilevä nainen. Siinä on iso ero, ja huolehtivaisesta naisesta on paljon enemmän iloa, ja myös hyötyä.
Määräilevistä feministeistä kannattaa pysyä kaukana.
Käsi ylös kuka elää sellaisen määräilevän Justiinan kanssa onnellisessa liitossa tai suhteessa.Kaikkeahan sitä kannattaisi, mutta kun vaihtoehdot on yksinolo tai joku nainen jonka sattuu saamaan ja siitä on yritettävä olla kiinnostunut. Harva mies saa valita naisensa ominaisuuksia ja siitä syystä varmasti moni mies on passiivinen suhteessa.
Miten niin ei saa valita ominaisuuksia? Lähestykää vain sellaisia joilla on sellaiset ominaisuudet. Ihmeen passiiviselta kuulostaa koko touhu.
Eri
Ei välttämättä tule vastakaikua sellaiselta naiselta jolla on paljon positiivisia ominaisuuksia.
Toisin sanoen, et ole naisille houkutteleva kumppani, jonka kanssa elämän jakaminen olisi mielekästä.
Naiset kaipaavat aktiivista miestä, jolle parisuhde ja perhe on luontevasti tiimityötä. Kuten monta kertaa sanottu tässä ketjussa, hyvin harva nainen nauttii siitä "pomon" roolista suhteessa, päinvastoin. Se turhauttaa, se uuvuttaa ja se purkautuu juurikin sellaisena vihaisena justiinana ulos, kun ei voi luottaa siihen että mies tekisi mitään ilman ohjausta ja erillistä käskyä, mutta ei halua joutua myöskään yksin tekemään kaikkea. Silloin se vihainen määräily on ainoa tapa olla palamatta itse loppuun.Ja tämä ei tarkoita, että naiset kaipaisivat sitä toista ääripäätä, kontrolloivaa puolisoa. Ei, se mitä tavoitellaan ja joka on about jokaisen naisen unelmasuhde on nimenomaan siinä, että vedetään yhtäköyttä pariskuntana ja perheenä, tuetaan ja toimitaan taakat tasavertaisesti jakaen. On helppo olla huolehtiva ja lämmin puoliso, kun toinen osapuoli on tasavertainen kumppani eikä isokokoinen lapsi jonka kanssa kaikki energia menee johonkin valtataisteluun.
En varmasti olekkaan ja minun vaihtoehdot kuten monen muunkin miehen on kelpuuttaa joku vähemmän kiinnostava ja tyytyä. En vain ole niin tehnyt koska se ei olisi reilua naisia kohtaan. Mutta kun aikaa kuluu niin eiköhän se ole edessä, jos enää kelpaa sitten edes niille huonommille vaihtoehdoille.
Huomattavissa rivien välistä se, miten jotkut yrittää kääntää tätä miesten syyksi ja jotkut naisten syyksi. Sanoisin, että voi olla kummin vaan. Pääasia, että yleensä jonkun täytyy ilmeisesti olla aviossakin päämiehenä ja määräävässä asemassa. Tai ainakin edes tasavertainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole halutuimpia, mutta kun yli puolet naisista (~80%) muuttuu viimeistään parisuhteessa pirttihirmuksi, niin vaikea niitä on tavallisten miesten välttääkkään. Kannattaa olla alfauros niin ei ole tuota ongelmaa ja nainen tietää paikkansa.
Tavis ukko haluaa ruveta alfaksi. Siksipä en huoli alfaa enkä omegaa. Omegan otan Möllerin purkista.
Selvästikin aivosi vetelevät viimeisiä että mahtaakohan omegat enää auttaa. Voin soittaa tohtori Toloselle ja kysyä. Käy meidän tekijämiesten kanssa samalla golfradalla näet.
Tekijämiehet käy Sulkavan souduissa, ja metsästysmatkoilla ulkomailla. Muilta osin myös hartiapankista rakentavat taloja.
Ei heillä ole aikaa golffin peluuseen.
Miehet ovat alistuvia ja nauttivat johdetuksi tulemisesta. Siksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole halutuimpia, mutta kun yli puolet naisista (~80%) muuttuu viimeistään parisuhteessa pirttihirmuksi, niin vaikea niitä on tavallisten miesten välttääkkään. Kannattaa olla alfauros niin ei ole tuota ongelmaa ja nainen tietää paikkansa.
Mikä tää "pirttihirmu" sun mielestä on? Se, että mies tekee oman osansa?
Mun suhteissa miehet on ollut alkuun tekeviä ja ainakin esittäneet kiinnostunutta, ovat hoitaneet oman kotinsa, pyykit, riskit jne ihan oma-alotteisesti.
En ole luonteeltani käskyttävä, olen todella kiltti ja empaattinen. Musta olis aivan ihanaa vaan sipsutella hepenissä, huomioida toista ja olla vaan tosi kiltti ja kultainen.
En mä vaan hlvetti sentään jaksa kun pitää hoitaa kahden ihmisen kotityöt ja stressata raha-asioista. Mulla on aina ollut sinkkuna enemmän rahaa ja vähemmän stressiä ja työtä.
Jos heittää jonkun vihjeen että "olisipa kiva kun ei tarviis aina tiskata, voi kun joku hoitais tänään pyykit" tai vastaavaa, niin ei siihen kiinnitetä mitään huomiota. Jos pyytää "voisitkohan sinä vuorostasi" niin sanotaan "joojoo, kohta/huomenna/tän jutun jälkeen", ja hoidan asian itse sit viikon päästä.
Moni nainen olisi ihan onnensa kukkuloilla jos mies vaikka pesisi pyykkiä kun se kori on täynnä tai tulisi mukaan nollaamaan, ostaisi kaupasta ruokaa kaappeihin ihan itse.
Miten hitossa ne on pärjänneet ikinä yksin?
Ton nykyisen kanssa ajattelin, että en ala palvelemaan, mutta en mä helvetti kestänyt sitä haisevaa tiskivuorta paria viikkoa pidempään ja alkoi etomaan se nukkuminenkin kun lakanat oli vaihtanut viimeksi joku exä ehkä vuosi sit.
Edellinen ex sanoi suoraan, että ei se tajua mitään vihjeitä vaan sitä pitää käskeä tyyliin "mulla on tiskit tänään, sä peset pyykit".
En itse osaisi. Jos näen että toisella on kädet täynnä tekemistä, niin menen kysymään mitä mä voin tehdä, ei sen tarvitse käskyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ottaa mielummin huolehtivainen nainen kuin määräilevä nainen. Siinä on iso ero, ja huolehtivaisesta naisesta on paljon enemmän iloa, ja myös hyötyä.
Määräilevistä feministeistä kannattaa pysyä kaukana.
Käsi ylös kuka elää sellaisen määräilevän Justiinan kanssa onnellisessa liitossa tai suhteessa.Sinä etsit äitiä, et rakastettua. Hyi.
Minä en etsi äitiä. Minulla on äiti. Minulla on ollut myös määräilevä vaimo, joka on ex-vaimo. Nykyään on huolehtiva vaimo. Se että nainen on huolehtiva, ei todellakaan tarkoita sitä että nainen on äitihahmo miehelle. Meillä huolehtii molemmat toisistamme ja toistemme hyvinvoinnista. Ja se on ihan pyyteetöntä toimintaa, molemmilta.
Tuo sun kirjoitus on just sitä tyypillistä vanhan piian tai eronneen yh naisen kirjoitusta. Se että asiat tehdään näin niinkuin meillä, on näköjään taannut melko onnellisen suhteen jossa molemmat on vielä ilmeisen tyytyväisiä. Ja minusta näissä asioissa mennään aika terveellä pohjalla. Kummankaan ei tarvitse esittää mitään perheen johtajaa tai päättäjää, eikä ole mitään muutakaan pätemisen tai alistamisen tarvetta.
No, mites sulla? Suhde ja onni kukoistaa vai menee ihan sinkkuelämää viettäen ja sitä prinssiä edelleen etsiessä? Veikkaan tuota viimeistä vaihtoehtoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ottaa mielummin huolehtivainen nainen kuin määräilevä nainen. Siinä on iso ero, ja huolehtivaisesta naisesta on paljon enemmän iloa, ja myös hyötyä.
Määräilevistä feministeistä kannattaa pysyä kaukana.
Käsi ylös kuka elää sellaisen määräilevän Justiinan kanssa onnellisessa liitossa tai suhteessa.Kaikkeahan sitä kannattaisi, mutta kun vaihtoehdot on yksinolo tai joku nainen jonka sattuu saamaan ja siitä on yritettävä olla kiinnostunut. Harva mies saa valita naisensa ominaisuuksia ja siitä syystä varmasti moni mies on passiivinen suhteessa.
Miten niin ei saa valita ominaisuuksia? Lähestykää vain sellaisia joilla on sellaiset ominaisuudet. Ihmeen passiiviselta kuulostaa koko touhu.
Eri
Ei välttämättä tule vastakaikua sellaiselta naiselta jolla on paljon positiivisia ominaisuuksia.
Toisin sanoen, et ole naisille houkutteleva kumppani, jonka kanssa elämän jakaminen olisi mielekästä.
Naiset kaipaavat aktiivista miestä, jolle parisuhde ja perhe on luontevasti tiimityötä. Kuten monta kertaa sanottu tässä ketjussa, hyvin harva nainen nauttii siitä "pomon" roolista suhteessa, päinvastoin. Se turhauttaa, se uuvuttaa ja se purkautuu juurikin sellaisena vihaisena justiinana ulos, kun ei voi luottaa siihen että mies tekisi mitään ilman ohjausta ja erillistä käskyä, mutta ei halua joutua myöskään yksin tekemään kaikkea. Silloin se vihainen määräily on ainoa tapa olla palamatta itse loppuun.Ja tämä ei tarkoita, että naiset kaipaisivat sitä toista ääripäätä, kontrolloivaa puolisoa. Ei, se mitä tavoitellaan ja joka on about jokaisen naisen unelmasuhde on nimenomaan siinä, että vedetään yhtäköyttä pariskuntana ja perheenä, tuetaan ja toimitaan taakat tasavertaisesti jakaen. On helppo olla huolehtiva ja lämmin puoliso, kun toinen osapuoli on tasavertainen kumppani eikä isokokoinen lapsi jonka kanssa kaikki energia menee johonkin valtataisteluun.
En varmasti olekkaan ja minun vaihtoehdot kuten monen muunkin miehen on kelpuuttaa joku vähemmän kiinnostava ja tyytyä. En vain ole niin tehnyt koska se ei olisi reilua naisia kohtaan. Mutta kun aikaa kuluu niin eiköhän se ole edessä, jos enää kelpaa sitten edes niille huonommille vaihtoehdoille.
Toivottavasti ei koskaan kohdata.
Joillain miehillä tuntuu oikeasti olevan kiinnostus nimenomaan tuollaisia naisia kohtaan, jotka ovat todella julmia ja imevät miesten rahat. Tunnen naisen, ulosottotapauksen, joka maksattaa miehellä kaikki menonsa. Eivät ole edes naimisissa. Sitten sama nainen valittaa, kun mies tekee ylitöitä eikä suostu maksamaan hänen ulosottovelkoja (vaikka hänellä ei ole yhä hallussa rahankäyttö).
Koska monet miehet on munattomia. Eivät vain suoriudu ja selviydy ilman, että nainen kertoo, mitä pitää tehdä. Todella raskasta kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole halutuimpia, mutta kun yli puolet naisista (~80%) muuttuu viimeistään parisuhteessa pirttihirmuksi, niin vaikea niitä on tavallisten miesten välttääkkään. Kannattaa olla alfauros niin ei ole tuota ongelmaa ja nainen tietää paikkansa.
Mikä tää "pirttihirmu" sun mielestä on? Se, että mies tekee oman osansa?
Mun suhteissa miehet on ollut alkuun tekeviä ja ainakin esittäneet kiinnostunutta, ovat hoitaneet oman kotinsa, pyykit, riskit jne ihan oma-alotteisesti.
En ole luonteeltani käskyttävä, olen todella kiltti ja empaattinen. Musta olis aivan ihanaa vaan sipsutella hepenissä, huomioida toista ja olla vaan tosi kiltti ja kultainen.
En mä vaan hlvetti sentään jaksa kun pitää hoitaa kahden ihmisen kotityöt ja stressata raha-asioista. Mulla on aina ollut sinkkuna enemmän rahaa ja vähemmän stressiä ja työtä.Jos heittää jonkun vihjeen että "olisipa kiva kun ei tarviis aina tiskata, voi kun joku hoitais tänään pyykit" tai vastaavaa, niin ei siihen kiinnitetä mitään huomiota. Jos pyytää "voisitkohan sinä vuorostasi" niin sanotaan "joojoo, kohta/huomenna/tän jutun jälkeen", ja hoidan asian itse sit viikon päästä.
Moni nainen olisi ihan onnensa kukkuloilla jos mies vaikka pesisi pyykkiä kun se kori on täynnä tai tulisi mukaan nollaamaan, ostaisi kaupasta ruokaa kaappeihin ihan itse.
Miten hitossa ne on pärjänneet ikinä yksin?
Ton nykyisen kanssa ajattelin, että en ala palvelemaan, mutta en mä helvetti kestänyt sitä haisevaa tiskivuorta paria viikkoa pidempään ja alkoi etomaan se nukkuminenkin kun lakanat oli vaihtanut viimeksi joku exä ehkä vuosi sit.
Edellinen ex sanoi suoraan, että ei se tajua mitään vihjeitä vaan sitä pitää käskeä tyyliin "mulla on tiskit tänään, sä peset pyykit".
En itse osaisi. Jos näen että toisella on kädet täynnä tekemistä, niin menen kysymään mitä mä voin tehdä, ei sen tarvitse käskyttää.
Minulla ainakin homma menee tuohon, jos saan jatkuvasti valitusta etten tee asioita toisen mielestä oikein. Että tehköön sitten itse kun parhaiten osaa.
No siksi koska oli kyseessä sitten määräilevä mies tai nainen, niin heillä on yleensä riippuva, alistuva tai muuten vain lapanen kumppanina ja niin se dynamiikka monilla toimii.
123456 kirjoitti:
Koska monet miehet on munattomia. Eivät vain suoriudu ja selviydy ilman, että nainen kertoo, mitä pitää tehdä. Todella raskasta kaikille.
Nainen saa olla mitä on, mutta miehillä on edelleen ahtaat muottinsa joihin pitää sopia tai sitten on yksin hylkiönä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole halutuimpia, mutta kun yli puolet naisista (~80%) muuttuu viimeistään parisuhteessa pirttihirmuksi, niin vaikea niitä on tavallisten miesten välttääkkään. Kannattaa olla alfauros niin ei ole tuota ongelmaa ja nainen tietää paikkansa.
Mikä tää "pirttihirmu" sun mielestä on? Se, että mies tekee oman osansa?
Mun suhteissa miehet on ollut alkuun tekeviä ja ainakin esittäneet kiinnostunutta, ovat hoitaneet oman kotinsa, pyykit, riskit jne ihan oma-alotteisesti.
En ole luonteeltani käskyttävä, olen todella kiltti ja empaattinen. Musta olis aivan ihanaa vaan sipsutella hepenissä, huomioida toista ja olla vaan tosi kiltti ja kultainen.
En mä vaan hlvetti sentään jaksa kun pitää hoitaa kahden ihmisen kotityöt ja stressata raha-asioista. Mulla on aina ollut sinkkuna enemmän rahaa ja vähemmän stressiä ja työtä.Jos heittää jonkun vihjeen että "olisipa kiva kun ei tarviis aina tiskata, voi kun joku hoitais tänään pyykit" tai vastaavaa, niin ei siihen kiinnitetä mitään huomiota. Jos pyytää "voisitkohan sinä vuorostasi" niin sanotaan "joojoo, kohta/huomenna/tän jutun jälkeen", ja hoidan asian itse sit viikon päästä.
Moni nainen olisi ihan onnensa kukkuloilla jos mies vaikka pesisi pyykkiä kun se kori on täynnä tai tulisi mukaan nollaamaan, ostaisi kaupasta ruokaa kaappeihin ihan itse.
Miten hitossa ne on pärjänneet ikinä yksin?
Ton nykyisen kanssa ajattelin, että en ala palvelemaan, mutta en mä helvetti kestänyt sitä haisevaa tiskivuorta paria viikkoa pidempään ja alkoi etomaan se nukkuminenkin kun lakanat oli vaihtanut viimeksi joku exä ehkä vuosi sit.
Edellinen ex sanoi suoraan, että ei se tajua mitään vihjeitä vaan sitä pitää käskeä tyyliin "mulla on tiskit tänään, sä peset pyykit".
En itse osaisi. Jos näen että toisella on kädet täynnä tekemistä, niin menen kysymään mitä mä voin tehdä, ei sen tarvitse käskyttää.
Mies vain siivoaa ja pyykkää huomattavasti harvemmin yksin asuessaan. Miksi tuhlata aikaa ja energiaa siivoukseen?
Jotain tässä kuviossa kyllä on jonka jäljille pitäisi päästä.
Olen huomannut ihan saman kuin Ap, eli ne pahimmat riivinraudat harvoin ovat yksin. Ehkä jotkut miehet kaipaavat dominoivaa naista, ehkä se sytyttää heidät seksuaalisesti, tai kokevat maailman turvallisemmaksi paikaksi elää, kun visusti pysyttelevät tossun alla ja vaimo määrää, minne saavat mennä, mitä tehdä ja miten? En oikeasti tiedä. Kyllähän jotkut naisetkin tykkää nimenomaan dominoivista mieheistä, jotta miksi ei myös toisinpäin?
Antaisin mielelläni tolle ukolle enemmän vastuuta ja olis ihanaa, jos se ihan itse ehdottaisi ja alkaisi tekemään oma-alotteisesti. Ei se tee.
Joko mä teen yksin kaiken tai joudun käskemään, pyynnöt ei tehoa.
Kylppärin hajulukko oli kolmatta viikkoa tukossa ja kyllä vihjasin ja kysyin useasti, voisko hän sen hoitaa. Itse hoidan kutakuinkin kaiken muun.
No siinä vaiheessa jopa katseli vierestä kun aloin itse putsaamaan. Se ei ole kai edes tajunnut että se lattiakaivokin pitäis joskus putsata ettei tukkeennu (meillä mulla ei ole tukkaa ja miehen karvoitusta on joka paikassa). Jääkaappi ja pakastin pysyy ilmeisesti kunnossa hoitamatta. Tiskiallas saa olla täynnä, sit kiroillaan kun ei ole puhtaita astioita ja tiskataan tasan se yksi asia minkä sattuu tarviamaan. Kaupasta ostetaan vain mitä sattuu juuri silloin tekemään mieli, ei ajatella sitä, että ehkä nälkä tulee huomennakin.
Noh, kasveihin en odota sen edes koskevan kun itse olen ne hommannut.
Ei tää ollut näin raskasta kun yksin asuin ja olin. En voi edes kuvitella vielä lapsia tähän.
Ja ei, mies ei rahoita mun elämää, pikemminkin toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole halutuimpia, mutta kun yli puolet naisista (~80%) muuttuu viimeistään parisuhteessa pirttihirmuksi, niin vaikea niitä on tavallisten miesten välttääkkään. Kannattaa olla alfauros niin ei ole tuota ongelmaa ja nainen tietää paikkansa.
Mikä tää "pirttihirmu" sun mielestä on? Se, että mies tekee oman osansa?
Mun suhteissa miehet on ollut alkuun tekeviä ja ainakin esittäneet kiinnostunutta, ovat hoitaneet oman kotinsa, pyykit, riskit jne ihan oma-alotteisesti.
En ole luonteeltani käskyttävä, olen todella kiltti ja empaattinen. Musta olis aivan ihanaa vaan sipsutella hepenissä, huomioida toista ja olla vaan tosi kiltti ja kultainen.
En mä vaan hlvetti sentään jaksa kun pitää hoitaa kahden ihmisen kotityöt ja stressata raha-asioista. Mulla on aina ollut sinkkuna enemmän rahaa ja vähemmän stressiä ja työtä.Jos heittää jonkun vihjeen että "olisipa kiva kun ei tarviis aina tiskata, voi kun joku hoitais tänään pyykit" tai vastaavaa, niin ei siihen kiinnitetä mitään huomiota. Jos pyytää "voisitkohan sinä vuorostasi" niin sanotaan "joojoo, kohta/huomenna/tän jutun jälkeen", ja hoidan asian itse sit viikon päästä.
Moni nainen olisi ihan onnensa kukkuloilla jos mies vaikka pesisi pyykkiä kun se kori on täynnä tai tulisi mukaan nollaamaan, ostaisi kaupasta ruokaa kaappeihin ihan itse.
Miten hitossa ne on pärjänneet ikinä yksin?
Ton nykyisen kanssa ajattelin, että en ala palvelemaan, mutta en mä helvetti kestänyt sitä haisevaa tiskivuorta paria viikkoa pidempään ja alkoi etomaan se nukkuminenkin kun lakanat oli vaihtanut viimeksi joku exä ehkä vuosi sit.
Edellinen ex sanoi suoraan, että ei se tajua mitään vihjeitä vaan sitä pitää käskeä tyyliin "mulla on tiskit tänään, sä peset pyykit".
En itse osaisi. Jos näen että toisella on kädet täynnä tekemistä, niin menen kysymään mitä mä voin tehdä, ei sen tarvitse käskyttää.
Mies vain siivoaa ja pyykkää huomattavasti harvemmin yksin asuessaan. Miksi tuhlata aikaa ja energiaa siivoukseen?
Yhteen muutettaessa sekin vähä vaan loppuu. Miksi naisen pitää tuhlata aikaa ja energiaa vielä miehenkin jälkien siivoamiseen ja pyykkien pesemiseen, miten ne ei osaa edes tunkea likaisia vaatteita sinne koneeseen ja painaa nappia sit enää?
Kyllä ne naisetkin keksii parempaakin tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole halutuimpia, mutta kun yli puolet naisista (~80%) muuttuu viimeistään parisuhteessa pirttihirmuksi, niin vaikea niitä on tavallisten miesten välttääkkään. Kannattaa olla alfauros niin ei ole tuota ongelmaa ja nainen tietää paikkansa.
Mikä tää "pirttihirmu" sun mielestä on? Se, että mies tekee oman osansa?
Mun suhteissa miehet on ollut alkuun tekeviä ja ainakin esittäneet kiinnostunutta, ovat hoitaneet oman kotinsa, pyykit, riskit jne ihan oma-alotteisesti.
En ole luonteeltani käskyttävä, olen todella kiltti ja empaattinen. Musta olis aivan ihanaa vaan sipsutella hepenissä, huomioida toista ja olla vaan tosi kiltti ja kultainen.
En mä vaan hlvetti sentään jaksa kun pitää hoitaa kahden ihmisen kotityöt ja stressata raha-asioista. Mulla on aina ollut sinkkuna enemmän rahaa ja vähemmän stressiä ja työtä.Jos heittää jonkun vihjeen että "olisipa kiva kun ei tarviis aina tiskata, voi kun joku hoitais tänään pyykit" tai vastaavaa, niin ei siihen kiinnitetä mitään huomiota. Jos pyytää "voisitkohan sinä vuorostasi" niin sanotaan "joojoo, kohta/huomenna/tän jutun jälkeen", ja hoidan asian itse sit viikon päästä.
Moni nainen olisi ihan onnensa kukkuloilla jos mies vaikka pesisi pyykkiä kun se kori on täynnä tai tulisi mukaan nollaamaan, ostaisi kaupasta ruokaa kaappeihin ihan itse.
Miten hitossa ne on pärjänneet ikinä yksin?
Ton nykyisen kanssa ajattelin, että en ala palvelemaan, mutta en mä helvetti kestänyt sitä haisevaa tiskivuorta paria viikkoa pidempään ja alkoi etomaan se nukkuminenkin kun lakanat oli vaihtanut viimeksi joku exä ehkä vuosi sit.
Edellinen ex sanoi suoraan, että ei se tajua mitään vihjeitä vaan sitä pitää käskeä tyyliin "mulla on tiskit tänään, sä peset pyykit".
En itse osaisi. Jos näen että toisella on kädet täynnä tekemistä, niin menen kysymään mitä mä voin tehdä, ei sen tarvitse käskyttää.
Mies vain siivoaa ja pyykkää huomattavasti harvemmin yksin asuessaan. Miksi tuhlata aikaa ja energiaa siivoukseen?
Yhteen muutettaessa sekin vähä vaan loppuu. Miksi naisen pitää tuhlata aikaa ja energiaa vielä miehenkin jälkien siivoamiseen ja pyykkien pesemiseen, miten ne ei osaa edes tunkea likaisia vaatteita sinne koneeseen ja painaa nappia sit enää?
Kyllä ne naisetkin keksii parempaakin tekemistä.
Ihan siitä syystä että se on naiselle yleensä tärkeänpi asia, eikä miehen siivousjälki kuitenkaan kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole halutuimpia, mutta kun yli puolet naisista (~80%) muuttuu viimeistään parisuhteessa pirttihirmuksi, niin vaikea niitä on tavallisten miesten välttääkkään. Kannattaa olla alfauros niin ei ole tuota ongelmaa ja nainen tietää paikkansa.
Mikä tää "pirttihirmu" sun mielestä on? Se, että mies tekee oman osansa?
Mun suhteissa miehet on ollut alkuun tekeviä ja ainakin esittäneet kiinnostunutta, ovat hoitaneet oman kotinsa, pyykit, riskit jne ihan oma-alotteisesti.
En ole luonteeltani käskyttävä, olen todella kiltti ja empaattinen. Musta olis aivan ihanaa vaan sipsutella hepenissä, huomioida toista ja olla vaan tosi kiltti ja kultainen.
En mä vaan hlvetti sentään jaksa kun pitää hoitaa kahden ihmisen kotityöt ja stressata raha-asioista. Mulla on aina ollut sinkkuna enemmän rahaa ja vähemmän stressiä ja työtä.Jos heittää jonkun vihjeen että "olisipa kiva kun ei tarviis aina tiskata, voi kun joku hoitais tänään pyykit" tai vastaavaa, niin ei siihen kiinnitetä mitään huomiota. Jos pyytää "voisitkohan sinä vuorostasi" niin sanotaan "joojoo, kohta/huomenna/tän jutun jälkeen", ja hoidan asian itse sit viikon päästä.
Moni nainen olisi ihan onnensa kukkuloilla jos mies vaikka pesisi pyykkiä kun se kori on täynnä tai tulisi mukaan nollaamaan, ostaisi kaupasta ruokaa kaappeihin ihan itse.
Miten hitossa ne on pärjänneet ikinä yksin?
Ton nykyisen kanssa ajattelin, että en ala palvelemaan, mutta en mä helvetti kestänyt sitä haisevaa tiskivuorta paria viikkoa pidempään ja alkoi etomaan se nukkuminenkin kun lakanat oli vaihtanut viimeksi joku exä ehkä vuosi sit.
Edellinen ex sanoi suoraan, että ei se tajua mitään vihjeitä vaan sitä pitää käskeä tyyliin "mulla on tiskit tänään, sä peset pyykit".
En itse osaisi. Jos näen että toisella on kädet täynnä tekemistä, niin menen kysymään mitä mä voin tehdä, ei sen tarvitse käskyttää.
Mies vain siivoaa ja pyykkää huomattavasti harvemmin yksin asuessaan. Miksi tuhlata aikaa ja energiaa siivoukseen?
Yhteen muutettaessa sekin vähä vaan loppuu. Miksi naisen pitää tuhlata aikaa ja energiaa vielä miehenkin jälkien siivoamiseen ja pyykkien pesemiseen, miten ne ei osaa edes tunkea likaisia vaatteita sinne koneeseen ja painaa nappia sit enää?
Kyllä ne naisetkin keksii parempaakin tekemistä.
Koska suurin osa naisista rakastaa siivousta, mutta miehet inhoavat sitä. Mies mieluummin kantaa auton renkaita ja pilkkoaa puita.
Toisin sanoen, et ole naisille houkutteleva kumppani, jonka kanssa elämän jakaminen olisi mielekästä.
Naiset kaipaavat aktiivista miestä, jolle parisuhde ja perhe on luontevasti tiimityötä. Kuten monta kertaa sanottu tässä ketjussa, hyvin harva nainen nauttii siitä "pomon" roolista suhteessa, päinvastoin. Se turhauttaa, se uuvuttaa ja se purkautuu juurikin sellaisena vihaisena justiinana ulos, kun ei voi luottaa siihen että mies tekisi mitään ilman ohjausta ja erillistä käskyä, mutta ei halua joutua myöskään yksin tekemään kaikkea. Silloin se vihainen määräily on ainoa tapa olla palamatta itse loppuun.
Ja tämä ei tarkoita, että naiset kaipaisivat sitä toista ääripäätä, kontrolloivaa puolisoa. Ei, se mitä tavoitellaan ja joka on about jokaisen naisen unelmasuhde on nimenomaan siinä, että vedetään yhtäköyttä pariskuntana ja perheenä, tuetaan ja toimitaan taakat tasavertaisesti jakaen. On helppo olla huolehtiva ja lämmin puoliso, kun toinen osapuoli on tasavertainen kumppani eikä isokokoinen lapsi jonka kanssa kaikki energia menee johonkin valtataisteluun.