Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Rahan anto aikuisille lapsille
05.12.2022 |
Olemme molemmat varakkaista (ei rikkaista, mutta hyvin varakkaista) kodeista. Olemme saaneet useita satoja tuhansia euroja jo nuorena rahaa (laillisesti verot maksettuna) etukäteen vanhemmiltamme. Olemme itse myös hyvätuloisia. Olemme omille lapsillemme tehneet myös kohtuulliset rahastot opiskeluaikaa varten. Annamme lisäksi kuukausittaista muuta tukea. Meillä on neljä lasta, joista kolme ottaa avun vastaan ihan tyytyväisenä, mutta yksi loukkaantuu tästä, ja kokee, että hän haluaa aikuisena työssäkäyvänä elättää itse itsensä.
Miten reagoisitte? Minusta suvun raha pitää jakaa tasan lasten kesken, ja verovapaa elatus on oikeasti fiksuin tapa tehdä sitä. Eli emme kuvittele, että lapset eivät pärjää, he ovat kaikki fiksuja nuoria. Vaan haluamme vain siirtää omaisuutta järkevästi eteenpäin.
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Pidätte kirjaa lahjoituksista. Kun teistä aika jättää, niin tämä neljäs lapsi saanpman osuutensa könttäsummana. Joo siitä menee verot ja inflaatio syö osan, mutta olkoon se sakko lapselle maksettavaksi kun ei huolinut suorituksia ajallaan kuten muut lapset.
Minusta tämä yksi lapsi osoittaa nimenomaan selkärankaa enemmän kuin nämä kolme muuta, jotka mielellään ottavat ilmaista rahaa vastaan joka kuukausi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On aika noloa antaa rahaa aikuisille lapsille. Kyllä he perivät teidät sitten aikanaan. Kunhan perintö jakautuu tasaisesti kaikille lapsille, se riittää.
Ja mitä järkeä tässä nyt sitten on? Vanhukset istuvat miljoonaomaisuuden päällä, ja nuoret lapsiperheet kärvistelevät asuntolainan kanssa? Kuka siitä hyötyy?
Kyllähän siitä on hyötyä ihmisen itsekunnioitukselle.
Niin, mikä on oikea tapa "rahan lähtökohdista" mikä rahan saajan?
Tuntuu ettei oikeaa tapaa olekaan.Itsenne haluaisi, että äitini maksaisi minun elantoani, vaikka hyvin pystyisikin. Koen, että se antaisi (ainakin hänen mielestään) hänelle oikeuden myös vaikuttaa valintoihini ja elämäntapaani (ei suoranaista moitittavaa; opiskelut opiskeltu, töissä, naimisissa, 2 lasta, mutta AINA on jotain "ohjeistusta" tarjoamassa muutenkin).
Itsellä kävi niin "hyvä tuuri" että isoisäni halusi antaa jokaiselle lapsenlapselleen isomman summan rahaa - ajatteli olevansa elonsa loppuvuosilla jo ehkä?
Sain summan, maksoin verot, ja koska summa oli merkittävä, laitoin sen ensi töikseni talletuksiin, etten vain "hummailisi" sitä köyhänä opiskelijana. (En todellakaan tajunnut rahan arvoa tuolloin, siis sitä, miten paljon pitää tehdä työtä että saa vaikkapa 10000€ säästöön. Jättää kuluttamatta on paljon helpompaa kuin säästää normaalipalkastaan!(
Siskoni toimi toisin. Hän taisi varmaan maksaa jotain lainaa pois, mutta muuten rahan tuomalla uudella elämän huolettomuudella hän varmaan vähän huomaamattaan nosti heidän elintasoa pienillä tuhlailuilla: lapset puettiin sen ajan merkkivaatteisiin ja auto päivitettiin parempaan, hän olikin vuoden kauemmin kotona lasten kanssa jne.
Sijoitusten tuotot on meidän perhettä helpottaneet monessa vaiheessa elämää, sisko ihmettelee "miten teillä voi olla varaa" eri asioihin ja on joskus yrittänyt pyytää "tasoitusta" jopa..En osaa sanoa, oliko kumpi parempi tai oikeampi tapa siihen rahan käyttöön. Mutta itse en ainakaan halua opettaa lapsia jatkuvien "laskujen maksujen" kanssa omia ansioitaan vastaavaa kalliimpaan elämäntapaan.
Luulen, että suosiolla 100000€ sijoitustileille voi kuitenkin olla, verotusseuraamuksista huolimatta lapselle järkevin tapa saada raha.Mutta vaikea kysymys.
Kuka joutuu, kuka ei. Vähintään tuon verran saan vuodessa säästöön tekemättä sekuntiakaan töitä.
Kun on fiksu, ja sijoittaa rahansa, ei tarvitse tehdä töitä saadakseen säästöön rahaa.
Niin, mutta se raha täytyy ensin olla, jotta sen voi sijoittaa odottamaan sijoitustuottoja.
Sulla taisi nyt vaan olla niin kiire päästä keulimaan "suurilla" sijoitustuotoillasi, ettet ehtinyt ihan sisäistämään lukemaasi.
Eli toistona: voi olla parempi antaa isompi summa joka ( ehkä) päätyy sijoituksiin, kuin opettaa lapsensa elämään ansiotulojansa kalliimpaa elämää maksamalla joko ajan juoksevia laskuja.
Tosin siinä on se, että kun rahan on lahjoittanut, sitä ei enää hallitse vaan lahjan saaja voikin törsätä sen ties mihin käsittämättömyyksiin, ja lahjan antajan pitää se sitten vaan sietää.
niin ja vielä parempi on antaa verottomia summia joka päätyy sijoituksiin, kuin antaa isompi summa kerralla joka kannustaa lasta tuhlaamaan kerralla summan arvoa menettäviin kohteisiin kuten autoon..
Eli MITEN rahan antaa ei ole väliä, vaan MITEN vastaanottaja sen rahan hyödyntää.
Vierailija kirjoitti:
Oispa munkin vanhemmat kuin te! Ovat myös todella varakkaita, mutta heidän periaatteensa on, että aikuinen selviää omillaan ja saa sitten perintönä. Enemmän sille rahalle nyt olis tarvetta pienipalkkaisena parikymppisenä asuntolainallisena ku joskus viiskymppisenä käpynä, ku on ollu aikaa itelläki jo kerryttää omaisuutta
Niinhän sinun pitäisi aikuisena - mikä oletkin - pärjätäkin omillasi. Siinä mielessä vanhempasi ovat ihan oikeassa. Asenteesi vaikuttaa myös sen verran epäkypsältä, että jos varakkaat vanhempasi alkaisivat lahjoittaa sinulle tuosta vaan rahaa, oppisitkohan ikinä itse sen arvoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se hyvää verosuunnittelua. Itsekin ajattelen, että parempi antaa rahaa lapsille silloin, kun heillä on sille tarvetta kuin joskus perintönä kuusikymppisinä. Samaa käytin perusteluna, kun lapsi sanoi, että yrittää pärjätä omillaan. Ehtii sitä tehdä sitten valmistumisen jälkeen ja kivempi silloinkin on olla, jos ei ole valtavaa opintolainaa maksettavana.
Minua itseäni ärsytti, kun vanhempien luona käydessä he tyrkytti aina muutamaa kymppiä. En halunnut rahaa, sillä heidän raha oli aina vastikkeellista. Jos joskus teimme eri tavalla mitä vanhemmat itse tykkäsivät, alkoi rahoista muistuttaminen ja sillä kiristäminen.
Mikset voinut antaa lapsen itsenäistyä ja pärjätä omillaan?
Sekin tuo jo ison selkänojan elämään, jos tietää, että tarpeen vaatiessa vanhemmat kyllä auttavat.Ihmisen kasvuun kuului itsenäistyminen ja tuo "kyllä äiti sinut opiskelujen ajan elättää" on vain yritys manipuloida lasta ja asettaa kiitollisuuden velkaan.
Ei se lahjaveroseuraamuskaan mikään järkyttävän iso ole, eikö voi vain sitten tallettaa lapselle vaikkapa muutama kymppitonni pesämunaa ennakkoperintönä. Hän voi sitten itse valita käyttääkö sen ja miten?Lapset ehtii pärjätä omillaan vuosikymmeniä. Minä ja mies kerrottiin lapsille jo hyvissä ajoin, että he voivat opiskella niin pitkälle kuin haluavat, me pidetään heistä huolen valmistumiseen asti. Se ei silti tarkoita sitä, että me oltaisiin maksettu kokonaan heidän eläminen. Se nyt on täysin selvää, että me ei kiristetä eikä manipuloida lapsia rahalla, typerää sinulta edes vihjailla sellaisesta.
Se että "te ette" on ihan eri asia kuin että "kukaan ei".
Ja se, miten tuo elatusraha vaikuttaa lapsen mielissä, siis että vaikuttaako se heidän valintoihinsa ym voi olla eri juttu kuin mitä vanhempi itse kokee, että "ei kiristä" - itse sain aikanaan vanhemmiltani ja isovanhemmiltani rahaa aina saatteena "sun on sitten helpompi opiskella, tarkoitus on että sun opiskeluaika on helpompi" ja toisaalta kun valitsin käydä töissä opiskelujen ohella niin ihmeteltiin, että ei kai voi olla tarpeellista "kun mummikin antoi sitä rahaa".
Mutta kun minä HALUSIN käydä töissä siinä sivussa ja minä halusin vähän viivyttää valmistumista että pääsin vähän maailmalle näkemään elämää.
Minulla on yhä nuo esi-ihmisten lahjoittamat rahat sijoituksissa. En voinut niitä käyttää, kun olisin käyttänyt ne "vääränlaiseen opiskelun helpottamiseen".... olen vakavasti ajatellut vain lahjoittavansa nuo jonnekin "hinbustanin lasten koulutukseen" koska itse käyttäisin/olisi käyttänyt ne vääränlaisiin valintoihin.
(Ps ja ne opiskeluaikaiset työt oli minulle käytännössä porras kovapalkkaiseen työhön suunnilleen heti valmistuttuani)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidätte kirjaa lahjoituksista. Kun teistä aika jättää, niin tämä neljäs lapsi saanpman osuutensa könttäsummana. Joo siitä menee verot ja inflaatio syö osan, mutta olkoon se sakko lapselle maksettavaksi kun ei huolinut suorituksia ajallaan kuten muut lapset.
Minusta tämä yksi lapsi osoittaa nimenomaan selkärankaa enemmän kuin nämä kolme muuta, jotka mielellään ottavat ilmaista rahaa vastaan joka kuukausi.
Se rahahan tulee vuosikymmeniä myöhemmin perintönä. Jos vanhemmat antavat rahan pyyteettömästi ilman taka-ajatuksia, niin mitä väärää siinä on? Rahan saajahan voi käyttää rahat miten itse haluaa, laittaa vaikka hyväntekeväisyyteen tai lähtee lomalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan häntä hävettää olla kermaperse, oppinut kodin ulkopuolella toisenlaista arvomaailmaa.
No kyllä mun nuorellani on rahasta huolimatta hyvät arvot, ja ihan kotoa opittuna.
Antaisin toki lapsenlapsille, mutta kun ei ole.
Niiniin voisin tukea kodittomia kissoja, mutta en halua tukea kenopäitä jotka hylkäävät eläimiään!
Kyllä pihi aina tekosyyn keksii.
Miten se kenopää siitä hyötyisi että sinä tuet jotain eläinten löytökotia???
Onko sulla sama periaate: et voi lahjoittaa rahaa Ukrainassa värjötteleville lapsille koska et halua tukea Venäjän sodankäyntiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se hyvää verosuunnittelua. Itsekin ajattelen, että parempi antaa rahaa lapsille silloin, kun heillä on sille tarvetta kuin joskus perintönä kuusikymppisinä. Samaa käytin perusteluna, kun lapsi sanoi, että yrittää pärjätä omillaan. Ehtii sitä tehdä sitten valmistumisen jälkeen ja kivempi silloinkin on olla, jos ei ole valtavaa opintolainaa maksettavana.
Minua itseäni ärsytti, kun vanhempien luona käydessä he tyrkytti aina muutamaa kymppiä. En halunnut rahaa, sillä heidän raha oli aina vastikkeellista. Jos joskus teimme eri tavalla mitä vanhemmat itse tykkäsivät, alkoi rahoista muistuttaminen ja sillä kiristäminen.
Mikset voinut antaa lapsen itsenäistyä ja pärjätä omillaan?
Sekin tuo jo ison selkänojan elämään, jos tietää, että tarpeen vaatiessa vanhemmat kyllä auttavat.Ihmisen kasvuun kuului itsenäistyminen ja tuo "kyllä äiti sinut opiskelujen ajan elättää" on vain yritys manipuloida lasta ja asettaa kiitollisuuden velkaan.
Ei se lahjaveroseuraamuskaan mikään järkyttävän iso ole, eikö voi vain sitten tallettaa lapselle vaikkapa muutama kymppitonni pesämunaa ennakkoperintönä. Hän voi sitten itse valita käyttääkö sen ja miten?Lapset ehtii pärjätä omillaan vuosikymmeniä. Minä ja mies kerrottiin lapsille jo hyvissä ajoin, että he voivat opiskella niin pitkälle kuin haluavat, me pidetään heistä huolen valmistumiseen asti. Se ei silti tarkoita sitä, että me oltaisiin maksettu kokonaan heidän eläminen. Se nyt on täysin selvää, että me ei kiristetä eikä manipuloida lapsia rahalla, typerää sinulta edes vihjailla sellaisesta.
Se että "te ette" on ihan eri asia kuin että "kukaan ei".
Ja se, miten tuo elatusraha vaikuttaa lapsen mielissä, siis että vaikuttaako se heidän valintoihinsa ym voi olla eri juttu kuin mitä vanhempi itse kokee, että "ei kiristä" - itse sain aikanaan vanhemmiltani ja isovanhemmiltani rahaa aina saatteena "sun on sitten helpompi opiskella, tarkoitus on että sun opiskeluaika on helpompi" ja toisaalta kun valitsin käydä töissä opiskelujen ohella niin ihmeteltiin, että ei kai voi olla tarpeellista "kun mummikin antoi sitä rahaa".Mutta kun minä HALUSIN käydä töissä siinä sivussa ja minä halusin vähän viivyttää valmistumista että pääsin vähän maailmalle näkemään elämää.
Minulla on yhä nuo esi-ihmisten lahjoittamat rahat sijoituksissa. En voinut niitä käyttää, kun olisin käyttänyt ne "vääränlaiseen opiskelun helpottamiseen".... olen vakavasti ajatellut vain lahjoittavansa nuo jonnekin "hinbustanin lasten koulutukseen" koska itse käyttäisin/olisi käyttänyt ne vääränlaisiin valintoihin.
(Ps ja ne opiskeluaikaiset työt oli minulle käytännössä porras kovapalkkaiseen työhön suunnilleen heti valmistuttuani)
En ole väittänytkään, että "kukaan ei".
Me ajateltiin, että kesätyöt on ok, työskentely ihan missä tahansa opintojen ohella ei ole ok. Kummilapsi työskenteli yksityisen parkkifirman listoilla provisiopalkkaisena. Hän sai päivittäin kuulla haukkumista, yksi yritti hyökätä kimppuun ja yksi sylki päälle. Varmaan kasvattaa luonnetta, mutta herkälle tuo ei sovi.
Omat lapset ovat pystyneet lähtemään ulkomaille vaihtoihin, opiskelemaan muutenkin ulkomaille ja lähtemään lomalle. Harrastuksiakin heillä on voinut olla. Sekä niitä sijoituksia, niitäkin heillä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se hyvää verosuunnittelua. Itsekin ajattelen, että parempi antaa rahaa lapsille silloin, kun heillä on sille tarvetta kuin joskus perintönä kuusikymppisinä. Samaa käytin perusteluna, kun lapsi sanoi, että yrittää pärjätä omillaan. Ehtii sitä tehdä sitten valmistumisen jälkeen ja kivempi silloinkin on olla, jos ei ole valtavaa opintolainaa maksettavana.
Minua itseäni ärsytti, kun vanhempien luona käydessä he tyrkytti aina muutamaa kymppiä. En halunnut rahaa, sillä heidän raha oli aina vastikkeellista. Jos joskus teimme eri tavalla mitä vanhemmat itse tykkäsivät, alkoi rahoista muistuttaminen ja sillä kiristäminen.
Mikset voinut antaa lapsen itsenäistyä ja pärjätä omillaan?
Sekin tuo jo ison selkänojan elämään, jos tietää, että tarpeen vaatiessa vanhemmat kyllä auttavat.Ihmisen kasvuun kuului itsenäistyminen ja tuo "kyllä äiti sinut opiskelujen ajan elättää" on vain yritys manipuloida lasta ja asettaa kiitollisuuden velkaan.
Ei se lahjaveroseuraamuskaan mikään järkyttävän iso ole, eikö voi vain sitten tallettaa lapselle vaikkapa muutama kymppitonni pesämunaa ennakkoperintönä. Hän voi sitten itse valita käyttääkö sen ja miten?Lapset ehtii pärjätä omillaan vuosikymmeniä. Minä ja mies kerrottiin lapsille jo hyvissä ajoin, että he voivat opiskella niin pitkälle kuin haluavat, me pidetään heistä huolen valmistumiseen asti. Se ei silti tarkoita sitä, että me oltaisiin maksettu kokonaan heidän eläminen. Se nyt on täysin selvää, että me ei kiristetä eikä manipuloida lapsia rahalla, typerää sinulta edes vihjailla sellaisesta.
Se että "te ette" on ihan eri asia kuin että "kukaan ei".
Ja se, miten tuo elatusraha vaikuttaa lapsen mielissä, siis että vaikuttaako se heidän valintoihinsa ym voi olla eri juttu kuin mitä vanhempi itse kokee, että "ei kiristä" - itse sain aikanaan vanhemmiltani ja isovanhemmiltani rahaa aina saatteena "sun on sitten helpompi opiskella, tarkoitus on että sun opiskeluaika on helpompi" ja toisaalta kun valitsin käydä töissä opiskelujen ohella niin ihmeteltiin, että ei kai voi olla tarpeellista "kun mummikin antoi sitä rahaa".Mutta kun minä HALUSIN käydä töissä siinä sivussa ja minä halusin vähän viivyttää valmistumista että pääsin vähän maailmalle näkemään elämää.
Minulla on yhä nuo esi-ihmisten lahjoittamat rahat sijoituksissa. En voinut niitä käyttää, kun olisin käyttänyt ne "vääränlaiseen opiskelun helpottamiseen".... olen vakavasti ajatellut vain lahjoittavansa nuo jonnekin "hinbustanin lasten koulutukseen" koska itse käyttäisin/olisi käyttänyt ne vääränlaisiin valintoihin.
(Ps ja ne opiskeluaikaiset työt oli minulle käytännössä porras kovapalkkaiseen työhön suunnilleen heti valmistuttuani)En ole väittänytkään, että "kukaan ei".
Me ajateltiin, että kesätyöt on ok, työskentely ihan missä tahansa opintojen ohella ei ole ok. Kummilapsi työskenteli yksityisen parkkifirman listoilla provisiopalkkaisena. Hän sai päivittäin kuulla haukkumista, yksi yritti hyökätä kimppuun ja yksi sylki päälle. Varmaan kasvattaa luonnetta, mutta herkälle tuo ei sovi.
Omat lapset ovat pystyneet lähtemään ulkomaille vaihtoihin, opiskelemaan muutenkin ulkomaille ja lähtemään lomalle. Harrastuksiakin heillä on voinut olla. Sekä niitä sijoituksia, niitäkin heillä on.
Mikä sinä olet määrittelemään, että "kesätyöt on Ok, opiskelujen ohessa tehtävät työt EI OK!!"?
Se on sen lapsen valinta.
Tai ainakin pitäisi olla.
Anna lapsesi aikuistua ja itsenäistyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidätte kirjaa lahjoituksista. Kun teistä aika jättää, niin tämä neljäs lapsi saanpman osuutensa könttäsummana. Joo siitä menee verot ja inflaatio syö osan, mutta olkoon se sakko lapselle maksettavaksi kun ei huolinut suorituksia ajallaan kuten muut lapset.
Minusta tämä yksi lapsi osoittaa nimenomaan selkärankaa enemmän kuin nämä kolme muuta, jotka mielellään ottavat ilmaista rahaa vastaan joka kuukausi.
Jos vanhemmilla on ylimääräistä rahaa, ei ole selkärangatonta ottaa sitä vastaan. Eri asia, jos vanhemmat joutuisivat tinkimään omista menoista rahoittaakseen aikuisten lapsiensa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se hyvää verosuunnittelua. Itsekin ajattelen, että parempi antaa rahaa lapsille silloin, kun heillä on sille tarvetta kuin joskus perintönä kuusikymppisinä. Samaa käytin perusteluna, kun lapsi sanoi, että yrittää pärjätä omillaan. Ehtii sitä tehdä sitten valmistumisen jälkeen ja kivempi silloinkin on olla, jos ei ole valtavaa opintolainaa maksettavana.
Minua itseäni ärsytti, kun vanhempien luona käydessä he tyrkytti aina muutamaa kymppiä. En halunnut rahaa, sillä heidän raha oli aina vastikkeellista. Jos joskus teimme eri tavalla mitä vanhemmat itse tykkäsivät, alkoi rahoista muistuttaminen ja sillä kiristäminen.
Mikset voinut antaa lapsen itsenäistyä ja pärjätä omillaan?
Sekin tuo jo ison selkänojan elämään, jos tietää, että tarpeen vaatiessa vanhemmat kyllä auttavat.Ihmisen kasvuun kuului itsenäistyminen ja tuo "kyllä äiti sinut opiskelujen ajan elättää" on vain yritys manipuloida lasta ja asettaa kiitollisuuden velkaan.
Ei se lahjaveroseuraamuskaan mikään järkyttävän iso ole, eikö voi vain sitten tallettaa lapselle vaikkapa muutama kymppitonni pesämunaa ennakkoperintönä. Hän voi sitten itse valita käyttääkö sen ja miten?Lapset ehtii pärjätä omillaan vuosikymmeniä. Minä ja mies kerrottiin lapsille jo hyvissä ajoin, että he voivat opiskella niin pitkälle kuin haluavat, me pidetään heistä huolen valmistumiseen asti. Se ei silti tarkoita sitä, että me oltaisiin maksettu kokonaan heidän eläminen. Se nyt on täysin selvää, että me ei kiristetä eikä manipuloida lapsia rahalla, typerää sinulta edes vihjailla sellaisesta.
Se että "te ette" on ihan eri asia kuin että "kukaan ei".
Ja se, miten tuo elatusraha vaikuttaa lapsen mielissä, siis että vaikuttaako se heidän valintoihinsa ym voi olla eri juttu kuin mitä vanhempi itse kokee, että "ei kiristä" - itse sain aikanaan vanhemmiltani ja isovanhemmiltani rahaa aina saatteena "sun on sitten helpompi opiskella, tarkoitus on että sun opiskeluaika on helpompi" ja toisaalta kun valitsin käydä töissä opiskelujen ohella niin ihmeteltiin, että ei kai voi olla tarpeellista "kun mummikin antoi sitä rahaa".Mutta kun minä HALUSIN käydä töissä siinä sivussa ja minä halusin vähän viivyttää valmistumista että pääsin vähän maailmalle näkemään elämää.
Minulla on yhä nuo esi-ihmisten lahjoittamat rahat sijoituksissa. En voinut niitä käyttää, kun olisin käyttänyt ne "vääränlaiseen opiskelun helpottamiseen".... olen vakavasti ajatellut vain lahjoittavansa nuo jonnekin "hinbustanin lasten koulutukseen" koska itse käyttäisin/olisi käyttänyt ne vääränlaisiin valintoihin.
(Ps ja ne opiskeluaikaiset työt oli minulle käytännössä porras kovapalkkaiseen työhön suunnilleen heti valmistuttuani)En ole väittänytkään, että "kukaan ei".
Me ajateltiin, että kesätyöt on ok, työskentely ihan missä tahansa opintojen ohella ei ole ok. Kummilapsi työskenteli yksityisen parkkifirman listoilla provisiopalkkaisena. Hän sai päivittäin kuulla haukkumista, yksi yritti hyökätä kimppuun ja yksi sylki päälle. Varmaan kasvattaa luonnetta, mutta herkälle tuo ei sovi.
Omat lapset ovat pystyneet lähtemään ulkomaille vaihtoihin, opiskelemaan muutenkin ulkomaille ja lähtemään lomalle. Harrastuksiakin heillä on voinut olla. Sekä niitä sijoituksia, niitäkin heillä on.
Mikä sinä olet määrittelemään, että "kesätyöt on Ok, opiskelujen ohessa tehtävät työt EI OK!!"?
Se on sen lapsen valinta.
Tai ainakin pitäisi olla.
Anna lapsesi aikuistua ja itsenäistyä.
Jos se työ on jotain sellaista, joka ei vie eteenpäin, siinä ei tienaa mitään, opinnot viivästyvät sen vuoksi ja se aiheuttaa vain mielipahaa ja stressiä, niin mitä hyötyä sellaisesta työstä on?
Älä huoli, toinen lapsista on jo valmistunut ja oman alan vakitöissä, toinen valmistuu lähivuosina. Mikäs siinä on sitten ollessa, kun kummallakaan ei ole kymppitonnien opintolainaa niskassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidätte kirjaa lahjoituksista. Kun teistä aika jättää, niin tämä neljäs lapsi saanpman osuutensa könttäsummana. Joo siitä menee verot ja inflaatio syö osan, mutta olkoon se sakko lapselle maksettavaksi kun ei huolinut suorituksia ajallaan kuten muut lapset.
Minusta tämä yksi lapsi osoittaa nimenomaan selkärankaa enemmän kuin nämä kolme muuta, jotka mielellään ottavat ilmaista rahaa vastaan joka kuukausi.
Se rahahan tulee vuosikymmeniä myöhemmin perintönä. Jos vanhemmat antavat rahan pyyteettömästi ilman taka-ajatuksia, niin mitä väärää siinä on? Rahan saajahan voi käyttää rahat miten itse haluaa, laittaa vaikka hyväntekeväisyyteen tai lähtee lomalle.
Lapsi 4 joko jää paljon vähemmälle (perukirjan perintö jaetaan tasan) tai siihen täytyy ennakoida ja määrätä lapselle4 ylimääräinen osuus (minkä toiset on saaneet ennakkoperintönä).
Tämänhetkinen 3 saa 1 ei kuulostaa siemeneltä aivan järkyttävälle perintöriidalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se hyvää verosuunnittelua. Itsekin ajattelen, että parempi antaa rahaa lapsille silloin, kun heillä on sille tarvetta kuin joskus perintönä kuusikymppisinä. Samaa käytin perusteluna, kun lapsi sanoi, että yrittää pärjätä omillaan. Ehtii sitä tehdä sitten valmistumisen jälkeen ja kivempi silloinkin on olla, jos ei ole valtavaa opintolainaa maksettavana.
Minua itseäni ärsytti, kun vanhempien luona käydessä he tyrkytti aina muutamaa kymppiä. En halunnut rahaa, sillä heidän raha oli aina vastikkeellista. Jos joskus teimme eri tavalla mitä vanhemmat itse tykkäsivät, alkoi rahoista muistuttaminen ja sillä kiristäminen.
Mikset voinut antaa lapsen itsenäistyä ja pärjätä omillaan?
Sekin tuo jo ison selkänojan elämään, jos tietää, että tarpeen vaatiessa vanhemmat kyllä auttavat.Ihmisen kasvuun kuului itsenäistyminen ja tuo "kyllä äiti sinut opiskelujen ajan elättää" on vain yritys manipuloida lasta ja asettaa kiitollisuuden velkaan.
Ei se lahjaveroseuraamuskaan mikään järkyttävän iso ole, eikö voi vain sitten tallettaa lapselle vaikkapa muutama kymppitonni pesämunaa ennakkoperintönä. Hän voi sitten itse valita käyttääkö sen ja miten?Lapset ehtii pärjätä omillaan vuosikymmeniä. Minä ja mies kerrottiin lapsille jo hyvissä ajoin, että he voivat opiskella niin pitkälle kuin haluavat, me pidetään heistä huolen valmistumiseen asti. Se ei silti tarkoita sitä, että me oltaisiin maksettu kokonaan heidän eläminen. Se nyt on täysin selvää, että me ei kiristetä eikä manipuloida lapsia rahalla, typerää sinulta edes vihjailla sellaisesta.
Se että "te ette" on ihan eri asia kuin että "kukaan ei".
Ja se, miten tuo elatusraha vaikuttaa lapsen mielissä, siis että vaikuttaako se heidän valintoihinsa ym voi olla eri juttu kuin mitä vanhempi itse kokee, että "ei kiristä" - itse sain aikanaan vanhemmiltani ja isovanhemmiltani rahaa aina saatteena "sun on sitten helpompi opiskella, tarkoitus on että sun opiskeluaika on helpompi" ja toisaalta kun valitsin käydä töissä opiskelujen ohella niin ihmeteltiin, että ei kai voi olla tarpeellista "kun mummikin antoi sitä rahaa".Mutta kun minä HALUSIN käydä töissä siinä sivussa ja minä halusin vähän viivyttää valmistumista että pääsin vähän maailmalle näkemään elämää.
Minulla on yhä nuo esi-ihmisten lahjoittamat rahat sijoituksissa. En voinut niitä käyttää, kun olisin käyttänyt ne "vääränlaiseen opiskelun helpottamiseen".... olen vakavasti ajatellut vain lahjoittavansa nuo jonnekin "hinbustanin lasten koulutukseen" koska itse käyttäisin/olisi käyttänyt ne vääränlaisiin valintoihin.
(Ps ja ne opiskeluaikaiset työt oli minulle käytännössä porras kovapalkkaiseen työhön suunnilleen heti valmistuttuani)En ole väittänytkään, että "kukaan ei".
Me ajateltiin, että kesätyöt on ok, työskentely ihan missä tahansa opintojen ohella ei ole ok. Kummilapsi työskenteli yksityisen parkkifirman listoilla provisiopalkkaisena. Hän sai päivittäin kuulla haukkumista, yksi yritti hyökätä kimppuun ja yksi sylki päälle. Varmaan kasvattaa luonnetta, mutta herkälle tuo ei sovi.
Omat lapset ovat pystyneet lähtemään ulkomaille vaihtoihin, opiskelemaan muutenkin ulkomaille ja lähtemään lomalle. Harrastuksiakin heillä on voinut olla. Sekä niitä sijoituksia, niitäkin heillä on.
Mikä sinä olet määrittelemään, että "kesätyöt on Ok, opiskelujen ohessa tehtävät työt EI OK!!"?
Se on sen lapsen valinta.
Tai ainakin pitäisi olla.
Anna lapsesi aikuistua ja itsenäistyä.
Jos se työ on jotain sellaista, joka ei vie eteenpäin, siinä ei tienaa mitään, opinnot viivästyvät sen vuoksi ja se aiheuttaa vain mielipahaa ja stressiä, niin mitä hyötyä sellaisesta työstä on?
Älä huoli, toinen lapsista on jo valmistunut ja oman alan vakitöissä, toinen valmistuu lähivuosina. Mikäs siinä on sitten ollessa, kun kummallakaan ei ole kymppitonnien opintolainaa niskassa.
No se on sitten taas toinen juttu tuo ihmeellinen opinetolainan välttely.
Varsinkin henkilön joka aikoo pystyä valmistumaan ajallaan kannattaa se nostaa, ja vaikkapa säilöä tilillään.
Kun valmistuu sijallaan saa siitä monta tonnia anteeksi. Valtio maksaa sen "kiitoksena" valmistumisesta - eli ilmaista rahaa tarjolla - vaikka hölmöläinen ei sitä nosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se hyvää verosuunnittelua. Itsekin ajattelen, että parempi antaa rahaa lapsille silloin, kun heillä on sille tarvetta kuin joskus perintönä kuusikymppisinä. Samaa käytin perusteluna, kun lapsi sanoi, että yrittää pärjätä omillaan. Ehtii sitä tehdä sitten valmistumisen jälkeen ja kivempi silloinkin on olla, jos ei ole valtavaa opintolainaa maksettavana.
Minua itseäni ärsytti, kun vanhempien luona käydessä he tyrkytti aina muutamaa kymppiä. En halunnut rahaa, sillä heidän raha oli aina vastikkeellista. Jos joskus teimme eri tavalla mitä vanhemmat itse tykkäsivät, alkoi rahoista muistuttaminen ja sillä kiristäminen.
Mikset voinut antaa lapsen itsenäistyä ja pärjätä omillaan?
Sekin tuo jo ison selkänojan elämään, jos tietää, että tarpeen vaatiessa vanhemmat kyllä auttavat.Ihmisen kasvuun kuului itsenäistyminen ja tuo "kyllä äiti sinut opiskelujen ajan elättää" on vain yritys manipuloida lasta ja asettaa kiitollisuuden velkaan.
Ei se lahjaveroseuraamuskaan mikään järkyttävän iso ole, eikö voi vain sitten tallettaa lapselle vaikkapa muutama kymppitonni pesämunaa ennakkoperintönä. Hän voi sitten itse valita käyttääkö sen ja miten?Lapset ehtii pärjätä omillaan vuosikymmeniä. Minä ja mies kerrottiin lapsille jo hyvissä ajoin, että he voivat opiskella niin pitkälle kuin haluavat, me pidetään heistä huolen valmistumiseen asti. Se ei silti tarkoita sitä, että me oltaisiin maksettu kokonaan heidän eläminen. Se nyt on täysin selvää, että me ei kiristetä eikä manipuloida lapsia rahalla, typerää sinulta edes vihjailla sellaisesta.
Se että "te ette" on ihan eri asia kuin että "kukaan ei".
Ja se, miten tuo elatusraha vaikuttaa lapsen mielissä, siis että vaikuttaako se heidän valintoihinsa ym voi olla eri juttu kuin mitä vanhempi itse kokee, että "ei kiristä" - itse sain aikanaan vanhemmiltani ja isovanhemmiltani rahaa aina saatteena "sun on sitten helpompi opiskella, tarkoitus on että sun opiskeluaika on helpompi" ja toisaalta kun valitsin käydä töissä opiskelujen ohella niin ihmeteltiin, että ei kai voi olla tarpeellista "kun mummikin antoi sitä rahaa".Mutta kun minä HALUSIN käydä töissä siinä sivussa ja minä halusin vähän viivyttää valmistumista että pääsin vähän maailmalle näkemään elämää.
Minulla on yhä nuo esi-ihmisten lahjoittamat rahat sijoituksissa. En voinut niitä käyttää, kun olisin käyttänyt ne "vääränlaiseen opiskelun helpottamiseen".... olen vakavasti ajatellut vain lahjoittavansa nuo jonnekin "hinbustanin lasten koulutukseen" koska itse käyttäisin/olisi käyttänyt ne vääränlaisiin valintoihin.
(Ps ja ne opiskeluaikaiset työt oli minulle käytännössä porras kovapalkkaiseen työhön suunnilleen heti valmistuttuani)En ole väittänytkään, että "kukaan ei".
Me ajateltiin, että kesätyöt on ok, työskentely ihan missä tahansa opintojen ohella ei ole ok. Kummilapsi työskenteli yksityisen parkkifirman listoilla provisiopalkkaisena. Hän sai päivittäin kuulla haukkumista, yksi yritti hyökätä kimppuun ja yksi sylki päälle. Varmaan kasvattaa luonnetta, mutta herkälle tuo ei sovi.
Omat lapset ovat pystyneet lähtemään ulkomaille vaihtoihin, opiskelemaan muutenkin ulkomaille ja lähtemään lomalle. Harrastuksiakin heillä on voinut olla. Sekä niitä sijoituksia, niitäkin heillä on.
Mikä sinä olet määrittelemään, että "kesätyöt on Ok, opiskelujen ohessa tehtävät työt EI OK!!"?
Se on sen lapsen valinta.
Tai ainakin pitäisi olla.
Anna lapsesi aikuistua ja itsenäistyä.
Jos se työ on jotain sellaista, joka ei vie eteenpäin, siinä ei tienaa mitään, opinnot viivästyvät sen vuoksi ja se aiheuttaa vain mielipahaa ja stressiä, niin mitä hyötyä sellaisesta työstä on?
Kaikesta huolimatta tämän pitäisi olla täysi-ikäisen opiskelijalapsen oma valinta eikä sellainen asia, jonka vanhemmat raha-avustuksensa perusteella määräävät. (Olen eri kirjoittaja kuin se, jolle vastasit.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omasta mielestäni aikuisia lapsia ei kannattaisi ylenpalttisesti taloudellisesti tukea. Opiskelijaa vielä ehkä joo, mutta aikuisena on oikeasti löydettävä sellainen elämä, jota itse pystyy rahoittamaan ja jossa itse tekee valintansa. Se vaan on osa itsenäistymisprosessia. Voin ihan kokemuksesta sanoa näin, omat vanhempani antoivat paljon rahaa ja elin sen kanssa itsestäänselvyytenä. Samalla vaikka mukavia ovatkin, pitivät hienoista kommentointivaltaa valintoihini.
Vasta kun lakkasin omasta tahdostani ottamasta rahaa vastaan, aloin oikeasti myös ottaa vastuuta elämästäni.
Eri asia on sitten hädässä auttaminen, mutta nyt puhutaan sellaisista aikuisista, joilla on kaikki edellytykset itse itseään elättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se hyvää verosuunnittelua. Itsekin ajattelen, että parempi antaa rahaa lapsille silloin, kun heillä on sille tarvetta kuin joskus perintönä kuusikymppisinä. Samaa käytin perusteluna, kun lapsi sanoi, että yrittää pärjätä omillaan. Ehtii sitä tehdä sitten valmistumisen jälkeen ja kivempi silloinkin on olla, jos ei ole valtavaa opintolainaa maksettavana.
Minua itseäni ärsytti, kun vanhempien luona käydessä he tyrkytti aina muutamaa kymppiä. En halunnut rahaa, sillä heidän raha oli aina vastikkeellista. Jos joskus teimme eri tavalla mitä vanhemmat itse tykkäsivät, alkoi rahoista muistuttaminen ja sillä kiristäminen.
Mikset voinut antaa lapsen itsenäistyä ja pärjätä omillaan?
Sekin tuo jo ison selkänojan elämään, jos tietää, että tarpeen vaatiessa vanhemmat kyllä auttavat.Ihmisen kasvuun kuului itsenäistyminen ja tuo "kyllä äiti sinut opiskelujen ajan elättää" on vain yritys manipuloida lasta ja asettaa kiitollisuuden velkaan.
Ei se lahjaveroseuraamuskaan mikään järkyttävän iso ole, eikö voi vain sitten tallettaa lapselle vaikkapa muutama kymppitonni pesämunaa ennakkoperintönä. Hän voi sitten itse valita käyttääkö sen ja miten?Lapset ehtii pärjätä omillaan vuosikymmeniä. Minä ja mies kerrottiin lapsille jo hyvissä ajoin, että he voivat opiskella niin pitkälle kuin haluavat, me pidetään heistä huolen valmistumiseen asti. Se ei silti tarkoita sitä, että me oltaisiin maksettu kokonaan heidän eläminen. Se nyt on täysin selvää, että me ei kiristetä eikä manipuloida lapsia rahalla, typerää sinulta edes vihjailla sellaisesta.
Se että "te ette" on ihan eri asia kuin että "kukaan ei".
Ja se, miten tuo elatusraha vaikuttaa lapsen mielissä, siis että vaikuttaako se heidän valintoihinsa ym voi olla eri juttu kuin mitä vanhempi itse kokee, että "ei kiristä" - itse sain aikanaan vanhemmiltani ja isovanhemmiltani rahaa aina saatteena "sun on sitten helpompi opiskella, tarkoitus on että sun opiskeluaika on helpompi" ja toisaalta kun valitsin käydä töissä opiskelujen ohella niin ihmeteltiin, että ei kai voi olla tarpeellista "kun mummikin antoi sitä rahaa".Mutta kun minä HALUSIN käydä töissä siinä sivussa ja minä halusin vähän viivyttää valmistumista että pääsin vähän maailmalle näkemään elämää.
Minulla on yhä nuo esi-ihmisten lahjoittamat rahat sijoituksissa. En voinut niitä käyttää, kun olisin käyttänyt ne "vääränlaiseen opiskelun helpottamiseen".... olen vakavasti ajatellut vain lahjoittavansa nuo jonnekin "hinbustanin lasten koulutukseen" koska itse käyttäisin/olisi käyttänyt ne vääränlaisiin valintoihin.
(Ps ja ne opiskeluaikaiset työt oli minulle käytännössä porras kovapalkkaiseen työhön suunnilleen heti valmistuttuani)En ole väittänytkään, että "kukaan ei".
Me ajateltiin, että kesätyöt on ok, työskentely ihan missä tahansa opintojen ohella ei ole ok. Kummilapsi työskenteli yksityisen parkkifirman listoilla provisiopalkkaisena. Hän sai päivittäin kuulla haukkumista, yksi yritti hyökätä kimppuun ja yksi sylki päälle. Varmaan kasvattaa luonnetta, mutta herkälle tuo ei sovi.
Omat lapset ovat pystyneet lähtemään ulkomaille vaihtoihin, opiskelemaan muutenkin ulkomaille ja lähtemään lomalle. Harrastuksiakin heillä on voinut olla. Sekä niitä sijoituksia, niitäkin heillä on.
Mikä sinä olet määrittelemään, että "kesätyöt on Ok, opiskelujen ohessa tehtävät työt EI OK!!"?
Se on sen lapsen valinta.
Tai ainakin pitäisi olla.
Anna lapsesi aikuistua ja itsenäistyä.
Jos se työ on jotain sellaista, joka ei vie eteenpäin, siinä ei tienaa mitään, opinnot viivästyvät sen vuoksi ja se aiheuttaa vain mielipahaa ja stressiä, niin mitä hyötyä sellaisesta työstä on?
Älä huoli, toinen lapsista on jo valmistunut ja oman alan vakitöissä, toinen valmistuu lähivuosina. Mikäs siinä on sitten ollessa, kun kummallakaan ei ole kymppitonnien opintolainaa niskassa.
Mitäköhän hyötyä? Työkokemusta, työelämätaitojen oppimista, verkostoja, sosiaalista pääomaa, sitä että opettelee seisomaan omilla jaloillaan, mistä saa myös henkistä vahvuutta ja uskoa itseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On aika noloa antaa rahaa aikuisille lapsille. Kyllä he perivät teidät sitten aikanaan. Kunhan perintö jakautuu tasaisesti kaikille lapsille, se riittää.
Ja mitä järkeä tässä nyt sitten on? Vanhukset istuvat miljoonaomaisuuden päällä, ja nuoret lapsiperheet kärvistelevät asuntolainan kanssa? Kuka siitä hyötyy?
Ne vanhukset ovat sen omaisuutensa TYÖLLÄ ja AHKERUUDELLA aivan itse ansainneet ja heillä on täysi oikeus siitä nauttimiseen. Ei senttiäkään laiskotteleille, saamattomille ja uusavuttomille hulttionuorille. Ansaitkoon itse onnensa jos heistä siihen on, mutta eipä taida olla. Lapsia ei ole pakko tehdä ja aina voi muuttaa halvempaan asuntoon. Minäminäminä-sukupolvi on aivan itse tuhonnut omat mahdollisuutensa rikastumiseen!
Se on myös vahvasti itsetuntoon vaikuttava tekijä, kun huomaa pärjäävänsä itse. Ja hyvällä itsetunnolla tyypillisesti tekee parempia valintoja tulevaan.
Autettavan itsetunto ei kanna yhtään samalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se hyvää verosuunnittelua. Itsekin ajattelen, että parempi antaa rahaa lapsille silloin, kun heillä on sille tarvetta kuin joskus perintönä kuusikymppisinä. Samaa käytin perusteluna, kun lapsi sanoi, että yrittää pärjätä omillaan. Ehtii sitä tehdä sitten valmistumisen jälkeen ja kivempi silloinkin on olla, jos ei ole valtavaa opintolainaa maksettavana.
Minua itseäni ärsytti, kun vanhempien luona käydessä he tyrkytti aina muutamaa kymppiä. En halunnut rahaa, sillä heidän raha oli aina vastikkeellista. Jos joskus teimme eri tavalla mitä vanhemmat itse tykkäsivät, alkoi rahoista muistuttaminen ja sillä kiristäminen.
Mikset voinut antaa lapsen itsenäistyä ja pärjätä omillaan?
Sekin tuo jo ison selkänojan elämään, jos tietää, että tarpeen vaatiessa vanhemmat kyllä auttavat.Ihmisen kasvuun kuului itsenäistyminen ja tuo "kyllä äiti sinut opiskelujen ajan elättää" on vain yritys manipuloida lasta ja asettaa kiitollisuuden velkaan.
Ei se lahjaveroseuraamuskaan mikään järkyttävän iso ole, eikö voi vain sitten tallettaa lapselle vaikkapa muutama kymppitonni pesämunaa ennakkoperintönä. Hän voi sitten itse valita käyttääkö sen ja miten?Lapset ehtii pärjätä omillaan vuosikymmeniä. Minä ja mies kerrottiin lapsille jo hyvissä ajoin, että he voivat opiskella niin pitkälle kuin haluavat, me pidetään heistä huolen valmistumiseen asti. Se ei silti tarkoita sitä, että me oltaisiin maksettu kokonaan heidän eläminen. Se nyt on täysin selvää, että me ei kiristetä eikä manipuloida lapsia rahalla, typerää sinulta edes vihjailla sellaisesta.
Se että "te ette" on ihan eri asia kuin että "kukaan ei".
Ja se, miten tuo elatusraha vaikuttaa lapsen mielissä, siis että vaikuttaako se heidän valintoihinsa ym voi olla eri juttu kuin mitä vanhempi itse kokee, että "ei kiristä" - itse sain aikanaan vanhemmiltani ja isovanhemmiltani rahaa aina saatteena "sun on sitten helpompi opiskella, tarkoitus on että sun opiskeluaika on helpompi" ja toisaalta kun valitsin käydä töissä opiskelujen ohella niin ihmeteltiin, että ei kai voi olla tarpeellista "kun mummikin antoi sitä rahaa".Mutta kun minä HALUSIN käydä töissä siinä sivussa ja minä halusin vähän viivyttää valmistumista että pääsin vähän maailmalle näkemään elämää.
Minulla on yhä nuo esi-ihmisten lahjoittamat rahat sijoituksissa. En voinut niitä käyttää, kun olisin käyttänyt ne "vääränlaiseen opiskelun helpottamiseen".... olen vakavasti ajatellut vain lahjoittavansa nuo jonnekin "hinbustanin lasten koulutukseen" koska itse käyttäisin/olisi käyttänyt ne vääränlaisiin valintoihin.
(Ps ja ne opiskeluaikaiset työt oli minulle käytännössä porras kovapalkkaiseen työhön suunnilleen heti valmistuttuani)En ole väittänytkään, että "kukaan ei".
Me ajateltiin, että kesätyöt on ok, työskentely ihan missä tahansa opintojen ohella ei ole ok. Kummilapsi työskenteli yksityisen parkkifirman listoilla provisiopalkkaisena. Hän sai päivittäin kuulla haukkumista, yksi yritti hyökätä kimppuun ja yksi sylki päälle. Varmaan kasvattaa luonnetta, mutta herkälle tuo ei sovi.
Omat lapset ovat pystyneet lähtemään ulkomaille vaihtoihin, opiskelemaan muutenkin ulkomaille ja lähtemään lomalle. Harrastuksiakin heillä on voinut olla. Sekä niitä sijoituksia, niitäkin heillä on.
Mikä sinä olet määrittelemään, että "kesätyöt on Ok, opiskelujen ohessa tehtävät työt EI OK!!"?
Se on sen lapsen valinta.
Tai ainakin pitäisi olla.
Anna lapsesi aikuistua ja itsenäistyä.
Jos se työ on jotain sellaista, joka ei vie eteenpäin, siinä ei tienaa mitään, opinnot viivästyvät sen vuoksi ja se aiheuttaa vain mielipahaa ja stressiä, niin mitä hyötyä sellaisesta työstä on?
Älä huoli, toinen lapsista on jo valmistunut ja oman alan vakitöissä, toinen valmistuu lähivuosina. Mikäs siinä on sitten ollessa, kun kummallakaan ei ole kymppitonnien opintolainaa niskassa.
No se on sitten taas toinen juttu tuo ihmeellinen opinetolainan välttely.
Varsinkin henkilön joka aikoo pystyä valmistumaan ajallaan kannattaa se nostaa, ja vaikkapa säilöä tilillään.
Kun valmistuu sijallaan saa siitä monta tonnia anteeksi. Valtio maksaa sen "kiitoksena" valmistumisesta - eli ilmaista rahaa tarjolla - vaikka hölmöläinen ei sitä nosta.
Jos opiskelee vauhdilla, ei ehdi tehdä oman alan töitä eikä käydä ulkomailla hankkimassa kokemuksia ja kielitaitoa, niin töiden saaminen on vaikeampaa. Se mainospostin jakaminen opintojen ohella ei tilannetta paranna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se hyvää verosuunnittelua. Itsekin ajattelen, että parempi antaa rahaa lapsille silloin, kun heillä on sille tarvetta kuin joskus perintönä kuusikymppisinä. Samaa käytin perusteluna, kun lapsi sanoi, että yrittää pärjätä omillaan. Ehtii sitä tehdä sitten valmistumisen jälkeen ja kivempi silloinkin on olla, jos ei ole valtavaa opintolainaa maksettavana.
Minua itseäni ärsytti, kun vanhempien luona käydessä he tyrkytti aina muutamaa kymppiä. En halunnut rahaa, sillä heidän raha oli aina vastikkeellista. Jos joskus teimme eri tavalla mitä vanhemmat itse tykkäsivät, alkoi rahoista muistuttaminen ja sillä kiristäminen.
Mikset voinut antaa lapsen itsenäistyä ja pärjätä omillaan?
Sekin tuo jo ison selkänojan elämään, jos tietää, että tarpeen vaatiessa vanhemmat kyllä auttavat.Ihmisen kasvuun kuului itsenäistyminen ja tuo "kyllä äiti sinut opiskelujen ajan elättää" on vain yritys manipuloida lasta ja asettaa kiitollisuuden velkaan.
Ei se lahjaveroseuraamuskaan mikään järkyttävän iso ole, eikö voi vain sitten tallettaa lapselle vaikkapa muutama kymppitonni pesämunaa ennakkoperintönä. Hän voi sitten itse valita käyttääkö sen ja miten?Lapset ehtii pärjätä omillaan vuosikymmeniä. Minä ja mies kerrottiin lapsille jo hyvissä ajoin, että he voivat opiskella niin pitkälle kuin haluavat, me pidetään heistä huolen valmistumiseen asti. Se ei silti tarkoita sitä, että me oltaisiin maksettu kokonaan heidän eläminen. Se nyt on täysin selvää, että me ei kiristetä eikä manipuloida lapsia rahalla, typerää sinulta edes vihjailla sellaisesta.
Se että "te ette" on ihan eri asia kuin että "kukaan ei".
Ja se, miten tuo elatusraha vaikuttaa lapsen mielissä, siis että vaikuttaako se heidän valintoihinsa ym voi olla eri juttu kuin mitä vanhempi itse kokee, että "ei kiristä" - itse sain aikanaan vanhemmiltani ja isovanhemmiltani rahaa aina saatteena "sun on sitten helpompi opiskella, tarkoitus on että sun opiskeluaika on helpompi" ja toisaalta kun valitsin käydä töissä opiskelujen ohella niin ihmeteltiin, että ei kai voi olla tarpeellista "kun mummikin antoi sitä rahaa".Mutta kun minä HALUSIN käydä töissä siinä sivussa ja minä halusin vähän viivyttää valmistumista että pääsin vähän maailmalle näkemään elämää.
Minulla on yhä nuo esi-ihmisten lahjoittamat rahat sijoituksissa. En voinut niitä käyttää, kun olisin käyttänyt ne "vääränlaiseen opiskelun helpottamiseen".... olen vakavasti ajatellut vain lahjoittavansa nuo jonnekin "hinbustanin lasten koulutukseen" koska itse käyttäisin/olisi käyttänyt ne vääränlaisiin valintoihin.
(Ps ja ne opiskeluaikaiset työt oli minulle käytännössä porras kovapalkkaiseen työhön suunnilleen heti valmistuttuani)En ole väittänytkään, että "kukaan ei".
Me ajateltiin, että kesätyöt on ok, työskentely ihan missä tahansa opintojen ohella ei ole ok. Kummilapsi työskenteli yksityisen parkkifirman listoilla provisiopalkkaisena. Hän sai päivittäin kuulla haukkumista, yksi yritti hyökätä kimppuun ja yksi sylki päälle. Varmaan kasvattaa luonnetta, mutta herkälle tuo ei sovi.
Omat lapset ovat pystyneet lähtemään ulkomaille vaihtoihin, opiskelemaan muutenkin ulkomaille ja lähtemään lomalle. Harrastuksiakin heillä on voinut olla. Sekä niitä sijoituksia, niitäkin heillä on.
Mikä sinä olet määrittelemään, että "kesätyöt on Ok, opiskelujen ohessa tehtävät työt EI OK!!"?
Se on sen lapsen valinta.
Tai ainakin pitäisi olla.
Anna lapsesi aikuistua ja itsenäistyä.
Jos se työ on jotain sellaista, joka ei vie eteenpäin, siinä ei tienaa mitään, opinnot viivästyvät sen vuoksi ja se aiheuttaa vain mielipahaa ja stressiä, niin mitä hyötyä sellaisesta työstä on?
No mitä jos vaihtaisi työpaikkaa sitten? Eivät vanhemmat voi aina rahoillaan pelastaa aikuista lastaan jokaisesta pinteestä mitä elämässä tulee vastaan.
Alue: Aihe vapaa
Lapset ehtii pärjätä omillaan vuosikymmeniä. Minä ja mies kerrottiin lapsille jo hyvissä ajoin, että he voivat opiskella niin pitkälle kuin haluavat, me pidetään heistä huolen valmistumiseen asti. Se ei silti tarkoita sitä, että me oltaisiin maksettu kokonaan heidän eläminen. Se nyt on täysin selvää, että me ei kiristetä eikä manipuloida lapsia rahalla, typerää sinulta edes vihjailla sellaisesta.