Rahan anto aikuisille lapsille

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsi minkä ikäinen? Nuorempana se voi tuntua loukkaukselta omaa itsenäisyyttä kohtaan.

Mäkään en nuorena ottanut mitään vastaan vanhemmilta. Liittyi myös siihen, että en halunnut antaa heille vaikutusvaltaa elämääni (rahan antajat usein haluavat vaikuttaa siihen, mihin raha käytetään ainakin suosittamisen tasolla). Toisekseen kun ystäväpiirissä oli useita köyhistä oloista ponnistaneita, omat etuoikeudet olisivat hävettäneet. Nuorempana ne ystävät on läheisempiä kuin suku, mm. arvoiltaan.

Nyt oon 40 ja toinen vanhempi on kuollut. Perintö on silleen itse ansaitsematonta etua, että ei mua perintöveron maksaminen ole haitannut, tuntunut jopa moraalisesti oikealta. Elossa olevalta vanhemmalta oon nyt kahdesti ottanut vastaan sen vähän alle 5000 euroa. Iän myötä ei oo niin periaatteellinen.

Kyllä suomalaiset on näköjään aivopesty todella verouskovaisiksi.

Teillä on järkevä systeemi. Kunnioittakaa sen lapsen halua, joka ei halua rahaa, mutta tasapuolisuuden nimissä tarjotkaa joka kerta symmetrisesti hänellekin.

Ymmärtäähän hän, että hän ei sitten saa sitä osiotaan enää ilman veroseuraamuksia tai mahdollisesti ei ollenkaan tai muille tukee veroja? Eli aikanaan ei voi veroseuraamuksetta perustella hänelle muita isompaa osuutta. Sisarusten kesken voivat kohdentaa hänelle enemmän mutta siitä menee vero sitten.

Tekisin testamentin tuon yhden hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsi minkä ikäinen? Nuorempana se voi tuntua loukkaukselta omaa itsenäisyyttä kohtaan.

Mäkään en nuorena ottanut mitään vastaan vanhemmilta. Liittyi myös siihen, että en halunnut antaa heille vaikutusvaltaa elämääni (rahan antajat usein haluavat vaikuttaa siihen, mihin raha käytetään ainakin suosittamisen tasolla). Toisekseen kun ystäväpiirissä oli useita köyhistä oloista ponnistaneita, omat etuoikeudet olisivat hävettäneet. Nuorempana ne ystävät on läheisempiä kuin suku, mm. arvoiltaan.

Nyt oon 40 ja toinen vanhempi on kuollut. Perintö on silleen itse ansaitsematonta etua, että ei mua perintöveron maksaminen ole haitannut, tuntunut jopa moraalisesti oikealta. Elossa olevalta vanhemmalta oon nyt kahdesti ottanut vastaan sen vähän alle 5000 euroa. Iän myötä ei oo niin periaatteellinen.

Kyllä suomalaiset on näköjään aivopesty todella verouskovaisiksi.

Höpöhöpö. Iloinen veronmaksajuus on monille ihan punnittu valinta.

Sillä loukkaantuvalla lapsella on oikeus tunteisiinsa. Ei siitä pidä täällä keskustella vaan hänen tahtoaan pitää kunnioittaa.

Oliko sulla ap vielä jotain muuta?

Ja kyllä, minäkin annan rahaa jälkikasvulleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsi minkä ikäinen? Nuorempana se voi tuntua loukkaukselta omaa itsenäisyyttä kohtaan.

Mäkään en nuorena ottanut mitään vastaan vanhemmilta. Liittyi myös siihen, että en halunnut antaa heille vaikutusvaltaa elämääni (rahan antajat usein haluavat vaikuttaa siihen, mihin raha käytetään ainakin suosittamisen tasolla). Toisekseen kun ystäväpiirissä oli useita köyhistä oloista ponnistaneita, omat etuoikeudet olisivat hävettäneet. Nuorempana ne ystävät on läheisempiä kuin suku, mm. arvoiltaan.

Nyt oon 40 ja toinen vanhempi on kuollut. Perintö on silleen itse ansaitsematonta etua, että ei mua perintöveron maksaminen ole haitannut, tuntunut jopa moraalisesti oikealta. Elossa olevalta vanhemmalta oon nyt kahdesti ottanut vastaan sen vähän alle 5000 euroa. Iän myötä ei oo niin periaatteellinen.

Kyllä suomalaiset on näköjään aivopesty todella verouskovaisiksi.

Kyllä kun kyse on toisten rahoista, itse laistavat jos suinkin pystyvät.

Oispa munkin vanhemmat kuin te! Ovat myös todella varakkaita, mutta heidän periaatteensa on, että aikuinen selviää omillaan ja saa sitten perintönä. Enemmän sille rahalle nyt olis tarvetta pienipalkkaisena parikymppisenä asuntolainallisena ku joskus viiskymppisenä käpynä, ku on ollu aikaa itelläki jo kerryttää omaisuutta

Asun yksin ja on siis vain minun tuloni.Jäkipolveni vakavaraisia ja heidän aikuistuvat lapset opiskelu ,työ.Eivät tarvitse minulta mitään.Kenties he tunteneeet olonsa kiusaliseksi kun antanut piene summan jouluna raha.Riitä nyt ja tulevatkin joulut heille vain  Hyvää Joulua .Uskon itsekin ilostuvat asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsi minkä ikäinen? Nuorempana se voi tuntua loukkaukselta omaa itsenäisyyttä kohtaan.

Mäkään en nuorena ottanut mitään vastaan vanhemmilta. Liittyi myös siihen, että en halunnut antaa heille vaikutusvaltaa elämääni (rahan antajat usein haluavat vaikuttaa siihen, mihin raha käytetään ainakin suosittamisen tasolla). Toisekseen kun ystäväpiirissä oli useita köyhistä oloista ponnistaneita, omat etuoikeudet olisivat hävettäneet. Nuorempana ne ystävät on läheisempiä kuin suku, mm. arvoiltaan.

Nyt oon 40 ja toinen vanhempi on kuollut. Perintö on silleen itse ansaitsematonta etua, että ei mua perintöveron maksaminen ole haitannut, tuntunut jopa moraalisesti oikealta. Elossa olevalta vanhemmalta oon nyt kahdesti ottanut vastaan sen vähän alle 5000 euroa. Iän myötä ei oo niin periaatteellinen.

Näin että rahalla sidotaan, vihjataan se ei ole ilmaista.

Sitten bilettämään oppinut ei tahdokaan hellittää.

Antakaa sen lapsen olla! On vihoviimeistä, kun vanhemmat yrittävät omistaa aikuiset lapsensa.

Vaikka elatuslahja on verotehokas keino siirtää omaisuuttaan lapsilleen, niin minusta on täysin ymmärrettävää, jos aikuinen lapsi kokee nöyryyttävänä sen, että vanhemmat maksavat hänen laskujaan. Monille itsenäistymiseen vanhemmista kuuluu tärkeänä osana se, että hoitaa itse omat raha-asiansa. Ap:n jutussahan ei ole kysymys pelkästään rahan antamisesta lapsille, vaan siitä, että vanhempi maksaa aikuisen lapsensa laskuja (koska se on verovapaata).

Toisaalta myös lasyen tasapuolinen kohtelu on tärkeää. Näkisin tässä kaksi vaihtoehtoa:

1. Laitatte muille lapsille antamanne summat ylös ja teette testamentin, jonka mukaan neljäs lapsi saa perintöä vastaavan summan muita enemmän.

2. Jos se on tälle yhdelle lapselle ok, annatte hänelle rahana sen summan, mitä käytätte muiden kohdalla laskujen maksuun. Hän sitten maksaa summasta normaalit lahjaverot.

Onhan se hyvää verosuunnittelua. Itsekin ajattelen, että parempi antaa rahaa lapsille silloin, kun heillä on sille tarvetta kuin joskus perintönä kuusikymppisinä. Samaa käytin perusteluna, kun lapsi sanoi, että yrittää pärjätä omillaan. Ehtii sitä tehdä sitten valmistumisen jälkeen ja kivempi silloinkin on olla, jos ei ole valtavaa opintolainaa maksettavana.

Minua itseäni ärsytti, kun vanhempien luona käydessä he tyrkytti aina muutamaa kymppiä. En halunnut rahaa, sillä heidän raha oli aina vastikkeellista. Jos joskus teimme eri tavalla mitä vanhemmat itse tykkäsivät, alkoi rahoista muistuttaminen ja sillä kiristäminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aika noloa antaa rahaa aikuisille lapsille. Kyllä he perivät teidät sitten aikanaan. Kunhan perintö jakautuu tasaisesti kaikille lapsille, se riittää.

Ja mitä järkeä tässä nyt sitten on? Vanhukset istuvat miljoonaomaisuuden päällä, ja nuoret lapsiperheet kärvistelevät asuntolainan kanssa? Kuka siitä hyötyy?

Kyllähän siitä on hyötyä ihmisen itsekunnioitukselle.

Niin, mikä on oikea tapa "rahan lähtökohdista" mikä rahan saajan?

Tuntuu ettei oikeaa tapaa olekaan.

Itsenne haluaisi, että äitini maksaisi minun elantoani, vaikka hyvin pystyisikin. Koen, että se antaisi (ainakin hänen mielestään) hänelle oikeuden myös vaikuttaa valintoihini ja elämäntapaani (ei suoranaista moitittavaa; opiskelut opiskeltu, töissä, naimisissa, 2 lasta, mutta AINA on jotain "ohjeistusta" tarjoamassa muutenkin).

Itsellä kävi niin "hyvä tuuri" että isoisäni halusi antaa jokaiselle lapsenlapselleen isomman summan rahaa - ajatteli olevansa elonsa loppuvuosilla jo ehkä?

Sain summan, maksoin verot, ja koska summa oli merkittävä, laitoin sen ensi töikseni talletuksiin, etten vain "hummailisi" sitä köyhänä opiskelijana. (En todellakaan tajunnut rahan arvoa tuolloin, siis sitä, miten paljon pitää tehdä työtä että saa vaikkapa 10000€ säästöön. Jättää kuluttamatta on paljon helpompaa kuin säästää normaalipalkastaan!(

Siskoni toimi toisin. Hän taisi varmaan maksaa jotain lainaa pois, mutta muuten rahan tuomalla uudella elämän huolettomuudella hän varmaan vähän huomaamattaan nosti heidän elintasoa pienillä tuhlailuilla: lapset puettiin sen ajan merkkivaatteisiin ja auto päivitettiin parempaan, hän olikin vuoden kauemmin kotona lasten kanssa jne.

Sijoitusten tuotot on meidän perhettä helpottaneet monessa vaiheessa elämää, sisko ihmettelee "miten teillä voi olla varaa" eri asioihin ja on joskus yrittänyt pyytää "tasoitusta" jopa..

En osaa sanoa, oliko kumpi parempi tai oikeampi tapa siihen rahan käyttöön. Mutta itse en ainakaan halua opettaa lapsia jatkuvien "laskujen maksujen" kanssa omia ansioitaan vastaavaa kalliimpaan elämäntapaan.

Luulen, että suosiolla 100000€ sijoitustileille voi kuitenkin olla, verotusseuraamuksista huolimatta lapselle järkevin tapa saada raha.

Mutta vaikea kysymys.

Jotka alaikäisinä ovat joutuneet itse pärjäämään voivat olla ankaria.  Kai antaisin rahaa, mutta ei ole velvoitteita. 

Itse olen avustanut sekä poikaa että tytärtä rahallisesti. Tytärtä ensiasunnon hankinnassa ja poikaa muissa asioissa. 

Elän ja olen yksin. Kulutan melko vähän. Pystyn avustamaan lapsiani, miksi en sitä tekisi. itse en jää pulaan enkä jää paitsi mitään. 

Kumpikaan ei ole rahaa pyytämässä. Kummallakin hyvät työpaikat ja tulevat toimeen. Tyttären asunnon hankinnassa avustin jotta pääsi opiskelun jälkeen kunnolla elämän alkuun. 

Joka tapauksessa he tulevat jakamaan sen mitä minulta jää, joten miksi en voisi jakaa siitä jo nyt jos tarve vaatii?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aika noloa antaa rahaa aikuisille lapsille. Kyllä he perivät teidät sitten aikanaan. Kunhan perintö jakautuu tasaisesti kaikille lapsille, se riittää.

Ja mitä järkeä tässä nyt sitten on? Vanhukset istuvat miljoonaomaisuuden päällä, ja nuoret lapsiperheet kärvistelevät asuntolainan kanssa? Kuka siitä hyötyy?

Kyllähän siitä on hyötyä ihmisen itsekunnioitukselle.

Niin, mikä on oikea tapa "rahan lähtökohdista" mikä rahan saajan?

Tuntuu ettei oikeaa tapaa olekaan.

Itsenne haluaisi, että äitini maksaisi minun elantoani, vaikka hyvin pystyisikin. Koen, että se antaisi (ainakin hänen mielestään) hänelle oikeuden myös vaikuttaa valintoihini ja elämäntapaani (ei suoranaista moitittavaa; opiskelut opiskeltu, töissä, naimisissa, 2 lasta, mutta AINA on jotain "ohjeistusta" tarjoamassa muutenkin).

Itsellä kävi niin "hyvä tuuri" että isoisäni halusi antaa jokaiselle lapsenlapselleen isomman summan rahaa - ajatteli olevansa elonsa loppuvuosilla jo ehkä?

Sain summan, maksoin verot, ja koska summa oli merkittävä, laitoin sen ensi töikseni talletuksiin, etten vain "hummailisi" sitä köyhänä opiskelijana. (En todellakaan tajunnut rahan arvoa tuolloin, siis sitä, miten paljon pitää tehdä työtä että saa vaikkapa 10000€ säästöön. Jättää kuluttamatta on paljon helpompaa kuin säästää normaalipalkastaan!(

Siskoni toimi toisin. Hän taisi varmaan maksaa jotain lainaa pois, mutta muuten rahan tuomalla uudella elämän huolettomuudella hän varmaan vähän huomaamattaan nosti heidän elintasoa pienillä tuhlailuilla: lapset puettiin sen ajan merkkivaatteisiin ja auto päivitettiin parempaan, hän olikin vuoden kauemmin kotona lasten kanssa jne.

Sijoitusten tuotot on meidän perhettä helpottaneet monessa vaiheessa elämää, sisko ihmettelee "miten teillä voi olla varaa" eri asioihin ja on joskus yrittänyt pyytää "tasoitusta" jopa..

En osaa sanoa, oliko kumpi parempi tai oikeampi tapa siihen rahan käyttöön. Mutta itse en ainakaan halua opettaa lapsia jatkuvien "laskujen maksujen" kanssa omia ansioitaan vastaavaa kalliimpaan elämäntapaan.

Luulen, että suosiolla 100000€ sijoitustileille voi kuitenkin olla, verotusseuraamuksista huolimatta lapselle järkevin tapa saada raha.

Mutta vaikea kysymys.

Kuka joutuu, kuka ei. Vähintään tuon verran saan vuodessa säästöön tekemättä sekuntiakaan töitä.

Kun on fiksu, ja sijoittaa rahansa, ei tarvitse tehdä töitä saadakseen säästöön rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aika noloa antaa rahaa aikuisille lapsille. Kyllä he perivät teidät sitten aikanaan. Kunhan perintö jakautuu tasaisesti kaikille lapsille, se riittää.

Ja mitä järkeä tässä nyt sitten on? Vanhukset istuvat miljoonaomaisuuden päällä, ja nuoret lapsiperheet kärvistelevät asuntolainan kanssa? Kuka siitä hyötyy?

Kyllähän siitä on hyötyä ihmisen itsekunnioitukselle.

Niin, mikä on oikea tapa "rahan lähtökohdista" mikä rahan saajan?

Tuntuu ettei oikeaa tapaa olekaan.

Itsenne haluaisi, että äitini maksaisi minun elantoani, vaikka hyvin pystyisikin. Koen, että se antaisi (ainakin hänen mielestään) hänelle oikeuden myös vaikuttaa valintoihini ja elämäntapaani (ei suoranaista moitittavaa; opiskelut opiskeltu, töissä, naimisissa, 2 lasta, mutta AINA on jotain "ohjeistusta" tarjoamassa muutenkin).

Itsellä kävi niin "hyvä tuuri" että isoisäni halusi antaa jokaiselle lapsenlapselleen isomman summan rahaa - ajatteli olevansa elonsa loppuvuosilla jo ehkä?

Sain summan, maksoin verot, ja koska summa oli merkittävä, laitoin sen ensi töikseni talletuksiin, etten vain "hummailisi" sitä köyhänä opiskelijana. (En todellakaan tajunnut rahan arvoa tuolloin, siis sitä, miten paljon pitää tehdä työtä että saa vaikkapa 10000€ säästöön. Jättää kuluttamatta on paljon helpompaa kuin säästää normaalipalkastaan!(

Siskoni toimi toisin. Hän taisi varmaan maksaa jotain lainaa pois, mutta muuten rahan tuomalla uudella elämän huolettomuudella hän varmaan vähän huomaamattaan nosti heidän elintasoa pienillä tuhlailuilla: lapset puettiin sen ajan merkkivaatteisiin ja auto päivitettiin parempaan, hän olikin vuoden kauemmin kotona lasten kanssa jne.

Sijoitusten tuotot on meidän perhettä helpottaneet monessa vaiheessa elämää, sisko ihmettelee "miten teillä voi olla varaa" eri asioihin ja on joskus yrittänyt pyytää "tasoitusta" jopa..

En osaa sanoa, oliko kumpi parempi tai oikeampi tapa siihen rahan käyttöön. Mutta itse en ainakaan halua opettaa lapsia jatkuvien "laskujen maksujen" kanssa omia ansioitaan vastaavaa kalliimpaan elämäntapaan.

Luulen, että suosiolla 100000€ sijoitustileille voi kuitenkin olla, verotusseuraamuksista huolimatta lapselle järkevin tapa saada raha.

Mutta vaikea kysymys.

Kuka joutuu, kuka ei. Vähintään tuon verran saan vuodessa säästöön tekemättä sekuntiakaan töitä.

Kun on fiksu, ja sijoittaa rahansa, ei tarvitse tehdä töitä saadakseen säästöön rahaa.

Niin, mutta se raha täytyy ensin olla, jotta sen voi sijoittaa odottamaan sijoitustuottoja.

Sulla taisi nyt vaan olla niin kiire päästä keulimaan "suurilla" sijoitustuotoillasi, ettet ehtinyt ihan sisäistämään lukemaasi.

Eli toistona: voi olla parempi antaa isompi summa joka ( ehkä) päätyy sijoituksiin, kuin opettaa lapsensa elämään ansiotulojansa kalliimpaa elämää maksamalla joko ajan juoksevia laskuja.

Tosin siinä on se, että kun rahan on lahjoittanut, sitä ei enää hallitse vaan lahjan saaja voikin törsätä sen ties mihin käsittämättömyyksiin, ja lahjan antajan pitää se sitten vaan sietää.

Voisit ap kysyä lapselta joka ei halua ottaa vastaan rahaa, mihin hän haluaa että laitatte hänen osuutensa. Vaikka haluaisi johonkin hyväntekeväisyyteen osoittaa, niin hyvä se olisi.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se hyvää verosuunnittelua. Itsekin ajattelen, että parempi antaa rahaa lapsille silloin, kun heillä on sille tarvetta kuin joskus perintönä kuusikymppisinä. Samaa käytin perusteluna, kun lapsi sanoi, että yrittää pärjätä omillaan. Ehtii sitä tehdä sitten valmistumisen jälkeen ja kivempi silloinkin on olla, jos ei ole valtavaa opintolainaa maksettavana.

Minua itseäni ärsytti, kun vanhempien luona käydessä he tyrkytti aina muutamaa kymppiä. En halunnut rahaa, sillä heidän raha oli aina vastikkeellista. Jos joskus teimme eri tavalla mitä vanhemmat itse tykkäsivät, alkoi rahoista muistuttaminen ja sillä kiristäminen.

Mikset voinut antaa lapsen itsenäistyä ja pärjätä omillaan?

Sekin tuo jo ison selkänojan elämään, jos tietää, että tarpeen vaatiessa vanhemmat kyllä auttavat.

Ihmisen kasvuun kuului itsenäistyminen ja tuo "kyllä äiti sinut opiskelujen ajan elättää" on vain yritys manipuloida lasta ja asettaa kiitollisuuden velkaan.

Ei se lahjaveroseuraamuskaan mikään järkyttävän iso ole, eikö voi vain sitten tallettaa lapselle vaikkapa muutama kymppitonni pesämunaa ennakkoperintönä. Hän voi sitten itse valita käyttääkö sen ja miten?

Vierailija kirjoitti:

Onhan se hyvää verosuunnittelua. Itsekin ajattelen, että parempi antaa rahaa lapsille silloin, kun heillä on sille tarvetta kuin joskus perintönä kuusikymppisinä. Samaa käytin perusteluna, kun lapsi sanoi, että yrittää pärjätä omillaan. Ehtii sitä tehdä sitten valmistumisen jälkeen ja kivempi silloinkin on olla, jos ei ole valtavaa opintolainaa maksettavana.

Minua itseäni ärsytti, kun vanhempien luona käydessä he tyrkytti aina muutamaa kymppiä. En halunnut rahaa, sillä heidän raha oli aina vastikkeellista. Jos joskus teimme eri tavalla mitä vanhemmat itse tykkäsivät, alkoi rahoista muistuttaminen ja sillä kiristäminen.

Kun ihminen elää standardien/ideaalin mukaisen elämän, hänellä on mukavasti varallisuutta kerääntynyt jo kuusikymppisenä.

Tämä on se ajatusmaailma mikä yhä hallitsee.

Miten käy kun valtio ei enää kykenekään olemaan yhtä hyvinvointi kuin mihin olemme tottuneet,

Jo nyt moni eläkkeelle jäävä on ihmeissään miten rahat riittää kun tulot tippuvat melkein puoleen eläkkeelle jäädessä.

Voi ollakin, että nykynuoret tarvitsevat perintönsä voidakseen ostaa aikanaan lääkkeet ja palvelut omaan hyvään vanhuutensa.

Tai sitten he voivat tehdä, kuten moni perijä jo nyt, ja antaa perinnön hypätä suoraan seuraavalle sukupolvelle.

Minusta näissä "maksan kaikki opiskelijan laskut" on kyllä vähän sellaista "en halua päästää irti, haluan että minulle ollaan kiitollisia" ja ennen muuta curling-vanhemman viimeinen yritys pitää huolta, ettei yksikään päivä lapsen elämästä olisi kurja.

Nuoren aikuisen vähävaraisuus ja "köyhäily" on tärkeä elämänvaihe oman kasvun kannalta.