Rahan anto aikuisille lapsille

Parempi olisi ollut antaa aikaa niille lapsille silloin kun olivat vielä pieniä, eikä juosta rahan perässä. Kyllähän sitä ihmisen on töissä käytävä, mutta ihan tavallinen työ tavallisella työajalla riittää lasten elättämiseen.

Ei kenenkään tarvitse olla mikään 60 000e vuodessa tienaava uraohjus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidätte kirjaa lahjoituksista. Kun teistä aika jättää, niin tämä neljäs lapsi saanpman osuutensa könttäsummana. Joo siitä menee verot ja inflaatio syö osan, mutta olkoon se sakko lapselle maksettavaksi kun ei huolinut suorituksia ajallaan kuten muut lapset.

Minusta tämä yksi lapsi osoittaa nimenomaan selkärankaa enemmän kuin nämä kolme muuta, jotka mielellään ottavat ilmaista rahaa vastaan joka kuukausi.

Jos vanhemmilla on ylimääräistä rahaa, ei ole selkärangatonta ottaa sitä vastaan. Eri asia, jos vanhemmat joutuisivat tinkimään omista menoista rahoittaakseen aikuisten lapsiensa elämää.

On noloa ottaa almuja vastaan keltään, oli kyse sitten omista vanhemmista tai tuntemattomista. Itse sitä pitää työtä tehdä ja omat rahat tienata.

Se yksi lapsenne saa käyttää oman osuutensa rahoistaan miten tahtoo, vaikka lahjoittaa johonkin. Onhan se parempi niin kuin että valittaisi siitä, että muille annetaan enemmän kuin hänelle.

Itselläni ei ole ollut varaa antaa mitään ylimääräistä. Vain elämisen edellytyksenä koulutus, ajokortti ym. sellaista, että ovat päässeet hyvin oman elämän alkuun.

Kuulostaa hyvältä jos rikkaat elättävät lapsensa niiden opiskelujen ajan, koska silloin yhteiskunnan ei tarvitse tehdä sitä esim. opintotuen tai asumistuen muodossa. Edullisia opiskelija-asuntojakin säästyy niitä oikeasti tarvitseville.

Ei varsinaisesti liity aiheeseen mutta kolmen vuoden välein saa antaa 4999€ verovapaasti. Kannattaa muistaa hyödyntää jos haluaa verottomasti siirtää rahaa lapsilleen.

Kaikki rahat menee kaljaan nuorella.

Ongelma on siinä että tuskin vauva palstalla tuollaisia kirjoittaisit. Olet apuraha runoilija jolla on korona ja kova kuume. Lepää nyt vaan.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa hyvältä jos rikkaat elättävät lapsensa niiden opiskelujen ajan, koska silloin yhteiskunnan ei tarvitse tehdä sitä esim. opintotuen tai asumistuen muodossa. Edullisia opiskelija-asuntojakin säästyy niitä oikeasti tarvitseville.

Kyllähän nuo varmasti nostavat tuet vanhempien rahallisesta avusta huolimatta.

Veljeni ovat saaneet rahallista kannustusta, varsinkin aikuisina. Ja nyt heidän poikansakin.

Vanhempani ovat sitä sarjaa,että pärjäävät pojat ovat ylpeys,joten autetaan rahallisesti.

Minä opin pärjäämään omillani,enkä ole tänäpäivänä yhtään heikommassa asemassa kuin veljeni.

Olen ylpeä itsestäni!

Eipä ole kokemusta. Sain nuorena kotoa yleensä sata markkaa jouluna ja sata markkaa kesälomarahaa. Isä oli sairauseläkkeellä ja äiti pienipalkkainen talonmies.

Omista lapsistani kaksi nuorinta asuu kotona ja vanhin opiskelija-asunnossa. Ihan tyhjätaskuja ollaan, vaikka käydään töissä. Talo on velaton, joten lainaa on todellakin maksettu. Nyt meillä on remonttilainaa. Näyttää olevan ikuinen kierre, että taloon menee rahaa. Vanhimmalle lapselle ostan kaikki vaatteet. Mieheni ostelee lahjakortteja esim. Lidliin, ettei tarvitsisi syömättä olla. Voin antaa rahaa myös bussilippuihin, kun hän käy kotona. Meidän pitäisi saada säästettyä rahaa keskimmäisen lapsen ajokorttia varten, mutta palkasta ei tällä hetkellä juuri ylimääräistä jää. Autoilu on kallistunut ja työn takia pakko olla auto. Sähkö on kallistunut yli puolella vuoden takaisesta. Vesimaksut nousseet. Oikeastaan kaiken hinta on noussut. Ruokakin on niin kallista. Sain palkankorotuksen tänä syksynä ja siitä jää verojen jälkeen käteen 40 euroa. Eli kyllä tässä koko ajan on ostovoima heikentynyt.

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole kokemusta. Sain nuorena kotoa yleensä sata markkaa jouluna ja sata markkaa kesälomarahaa. Isä oli sairauseläkkeellä ja äiti pienipalkkainen talonmies.

Omista lapsistani kaksi nuorinta asuu kotona ja vanhin opiskelija-asunnossa. Ihan tyhjätaskuja ollaan, vaikka käydään töissä. Talo on velaton, joten lainaa on todellakin maksettu. Nyt meillä on remonttilainaa. Näyttää olevan ikuinen kierre, että taloon menee rahaa. Vanhimmalle lapselle ostan kaikki vaatteet. Mieheni ostelee lahjakortteja esim. Lidliin, ettei tarvitsisi syömättä olla. Voin antaa rahaa myös bussilippuihin, kun hän käy kotona. Meidän pitäisi saada säästettyä rahaa keskimmäisen lapsen ajokorttia varten, mutta palkasta ei tällä hetkellä juuri ylimääräistä jää. Autoilu on kallistunut ja työn takia pakko olla auto. Sähkö on kallistunut yli puolella vuoden takaisesta. Vesimaksut nousseet. Oikeastaan kaiken hinta on noussut. Ruokakin on niin kallista. Sain palkankorotuksen tänä syksynä ja siitä jää verojen jälkeen käteen 40 euroa. Eli kyllä tässä koko ajan on ostovoima heikentynyt.

Vanhin on jo omillaan.

Miksi ihmeessä ostat kaikki vaatteet?sinä olet jo hänet vaatettanut aikuiseksi asti. (Eri asia toki, että osta ihmeessä ne kalsarit ja villapaita joululahjaksi...)

Minusta siinä ei ole mitään pahaa, hyvinvointia kannattaa jakaa silloin kun siitä arjessa eniten hyötyy. Eihän tämän yhden vastarannankiisken ole pakko lahjoja käyttää. Sijoittaa ja jättää omille lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aika noloa antaa rahaa aikuisille lapsille. Kyllä he perivät teidät sitten aikanaan. Kunhan perintö jakautuu tasaisesti kaikille lapsille, se riittää.

Ja mitä järkeä tässä nyt sitten on? Vanhukset istuvat miljoonaomaisuuden päällä, ja nuoret lapsiperheet kärvistelevät asuntolainan kanssa? Kuka siitä hyötyy?

Mulla ei ole kuin yksi perillinen. Annan hänelle rahaa, kaikenlaisissa muodoissa. Ostan pakastimen täyteen ruokaa, ostin pesukoneen, aion ostaa uuden hellan, tilaan joitain ammattilehtiä ja jaan isompia summia pankkiin, saa maksaa seiniään.

Nyt hän sitä rahaa tarvitsee, vaikka on hyvä palkka, niin silti, pääsee äkkiä velattomaksi.

Kukin tyylillään, mutta itseäni aikuisena lapsena ahdistaisi valtavasti tuollainen holhoava käytös vanhemmalta. Varsinkin jos vanhempi vielä tulisi kotiini omilla avaimillaan, kun olen poissa kotoa.

Kyllä täysi-ikäisen lapsen itsenäisyyttä täytyy kunnioittaa ja kohdella häntä kuten aikuista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se hyvää verosuunnittelua. Itsekin ajattelen, että parempi antaa rahaa lapsille silloin, kun heillä on sille tarvetta kuin joskus perintönä kuusikymppisinä. Samaa käytin perusteluna, kun lapsi sanoi, että yrittää pärjätä omillaan. Ehtii sitä tehdä sitten valmistumisen jälkeen ja kivempi silloinkin on olla, jos ei ole valtavaa opintolainaa maksettavana.

Minua itseäni ärsytti, kun vanhempien luona käydessä he tyrkytti aina muutamaa kymppiä. En halunnut rahaa, sillä heidän raha oli aina vastikkeellista. Jos joskus teimme eri tavalla mitä vanhemmat itse tykkäsivät, alkoi rahoista muistuttaminen ja sillä kiristäminen.

Mikset voinut antaa lapsen itsenäistyä ja pärjätä omillaan?

Sekin tuo jo ison selkänojan elämään, jos tietää, että tarpeen vaatiessa vanhemmat kyllä auttavat.

Ihmisen kasvuun kuului itsenäistyminen ja tuo "kyllä äiti sinut opiskelujen ajan elättää" on vain yritys manipuloida lasta ja asettaa kiitollisuuden velkaan.

Ei se lahjaveroseuraamuskaan mikään järkyttävän iso ole, eikö voi vain sitten tallettaa lapselle vaikkapa muutama kymppitonni pesämunaa ennakkoperintönä. Hän voi sitten itse valita käyttääkö sen ja miten?

Lapset ehtii pärjätä omillaan vuosikymmeniä. Minä ja mies kerrottiin lapsille jo hyvissä ajoin, että he voivat opiskella niin pitkälle kuin haluavat, me pidetään heistä huolen valmistumiseen asti. Se ei silti tarkoita sitä, että me oltaisiin maksettu kokonaan heidän eläminen. Se nyt on täysin selvää, että me ei kiristetä eikä manipuloida lapsia rahalla, typerää sinulta edes vihjailla sellaisesta.

Se että "te ette" on ihan eri asia kuin että "kukaan ei".

Ja se, miten tuo elatusraha vaikuttaa lapsen mielissä, siis että vaikuttaako se heidän valintoihinsa ym voi olla eri juttu kuin mitä vanhempi itse kokee, että "ei kiristä" - itse sain aikanaan vanhemmiltani ja isovanhemmiltani rahaa aina saatteena "sun on sitten helpompi opiskella, tarkoitus on että sun opiskeluaika on helpompi" ja toisaalta kun valitsin käydä töissä opiskelujen ohella niin ihmeteltiin, että ei kai voi olla tarpeellista "kun mummikin antoi sitä rahaa".

Mutta kun minä HALUSIN käydä töissä siinä sivussa ja minä halusin vähän viivyttää valmistumista että pääsin vähän maailmalle näkemään elämää.

Minulla on yhä nuo esi-ihmisten lahjoittamat rahat sijoituksissa. En voinut niitä käyttää, kun olisin käyttänyt ne "vääränlaiseen opiskelun helpottamiseen".... olen vakavasti ajatellut vain lahjoittavansa nuo jonnekin "hinbustanin lasten koulutukseen" koska itse käyttäisin/olisi käyttänyt ne vääränlaisiin valintoihin.

(Ps ja ne opiskeluaikaiset työt oli minulle käytännössä porras kovapalkkaiseen työhön suunnilleen heti valmistuttuani)

En ole väittänytkään, että "kukaan ei".

Me ajateltiin, että kesätyöt on ok, työskentely ihan missä tahansa opintojen ohella ei ole ok. Kummilapsi työskenteli yksityisen parkkifirman listoilla provisiopalkkaisena. Hän sai päivittäin kuulla haukkumista, yksi yritti hyökätä kimppuun ja yksi sylki päälle. Varmaan kasvattaa luonnetta, mutta herkälle tuo ei sovi.

Omat lapset ovat pystyneet lähtemään ulkomaille vaihtoihin, opiskelemaan muutenkin ulkomaille ja lähtemään lomalle. Harrastuksiakin heillä on voinut olla. Sekä niitä sijoituksia, niitäkin heillä on.

Mikä sinä olet määrittelemään, että "kesätyöt on Ok, opiskelujen ohessa tehtävät työt EI OK!!"?

Se on sen lapsen valinta.

Tai ainakin pitäisi olla.

Anna lapsesi aikuistua ja itsenäistyä.

Jos se työ on jotain sellaista, joka ei vie eteenpäin, siinä ei tienaa mitään, opinnot viivästyvät sen vuoksi ja se aiheuttaa vain mielipahaa ja stressiä, niin mitä hyötyä sellaisesta työstä on?

Älä huoli, toinen lapsista on jo valmistunut ja oman alan vakitöissä, toinen valmistuu lähivuosina. Mikäs siinä on sitten ollessa, kun kummallakaan ei ole kymppitonnien opintolainaa niskassa.

Mitäköhän hyötyä? Työkokemusta, työelämätaitojen oppimista, verkostoja, sosiaalista pääomaa, sitä että opettelee seisomaan omilla jaloillaan, mistä saa myös henkistä vahvuutta ja uskoa itseen.

Tämä!

Meillä kaikki lapset ovat halunneet tienata itse lukiosta lähtien ja opiskeluaikana itsestäänselvyys että töissä käydään. Onpahan sitten jo näyttää CVssä hyvä kokemuspohja kun vakitöitä hakee. Tai jää nykyiselle työnantajalle mutta hallinnon ja markkinoinnin puolelle. Urapolku on jo polkaistu alkuun:)

Kiitos vastauksista. Aloittaja vielä täällä. Ensinnäkin, kyllä meillä lapset ovat myös tehneet töitä aina ja tienanneet itse. Rahasta, jonka annamme, he eivät ole tilivelvollisia, emmekä tunge omilla avaimilla minnekään. Kyse on tosiaan varallisuudesta, joka on jo siirtynyt meille aiemmilta sukupolvilta, joten minusta on täysin reilua siirtää sitä eteenpäin. Me tulemme tosiaan itse hyvin toimeen.

Mutta joo. Pitää kunnioittaa toista. Eiköhän tämä tästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aika noloa antaa rahaa aikuisille lapsille. Kyllä he perivät teidät sitten aikanaan. Kunhan perintö jakautuu tasaisesti kaikille lapsille, se riittää.

Ja mitä järkeä tässä nyt sitten on? Vanhukset istuvat miljoonaomaisuuden päällä, ja nuoret lapsiperheet kärvistelevät asuntolainan kanssa? Kuka siitä hyötyy?

Kyllähän siitä on hyötyä ihmisen itsekunnioitukselle.

Niin, mikä on oikea tapa "rahan lähtökohdista" mikä rahan saajan?

Tuntuu ettei oikeaa tapaa olekaan.

Itsenne haluaisi, että äitini maksaisi minun elantoani, vaikka hyvin pystyisikin. Koen, että se antaisi (ainakin hänen mielestään) hänelle oikeuden myös vaikuttaa valintoihini ja elämäntapaani (ei suoranaista moitittavaa; opiskelut opiskeltu, töissä, naimisissa, 2 lasta, mutta AINA on jotain "ohjeistusta" tarjoamassa muutenkin).

Itsellä kävi niin "hyvä tuuri" että isoisäni halusi antaa jokaiselle lapsenlapselleen isomman summan rahaa - ajatteli olevansa elonsa loppuvuosilla jo ehkä?

Sain summan, maksoin verot, ja koska summa oli merkittävä, laitoin sen ensi töikseni talletuksiin, etten vain "hummailisi" sitä köyhänä opiskelijana. (En todellakaan tajunnut rahan arvoa tuolloin, siis sitä, miten paljon pitää tehdä työtä että saa vaikkapa 10000€ säästöön. Jättää kuluttamatta on paljon helpompaa kuin säästää normaalipalkastaan!(

Siskoni toimi toisin. Hän taisi varmaan maksaa jotain lainaa pois, mutta muuten rahan tuomalla uudella elämän huolettomuudella hän varmaan vähän huomaamattaan nosti heidän elintasoa pienillä tuhlailuilla: lapset puettiin sen ajan merkkivaatteisiin ja auto päivitettiin parempaan, hän olikin vuoden kauemmin kotona lasten kanssa jne.

Sijoitusten tuotot on meidän perhettä helpottaneet monessa vaiheessa elämää, sisko ihmettelee "miten teillä voi olla varaa" eri asioihin ja on joskus yrittänyt pyytää "tasoitusta" jopa..

En osaa sanoa, oliko kumpi parempi tai oikeampi tapa siihen rahan käyttöön. Mutta itse en ainakaan halua opettaa lapsia jatkuvien "laskujen maksujen" kanssa omia ansioitaan vastaavaa kalliimpaan elämäntapaan.

Luulen, että suosiolla 100000€ sijoitustileille voi kuitenkin olla, verotusseuraamuksista huolimatta lapselle järkevin tapa saada raha.

Mutta vaikea kysymys.

Kuka joutuu, kuka ei. Vähintään tuon verran saan vuodessa säästöön tekemättä sekuntiakaan töitä.

Kun on fiksu, ja sijoittaa rahansa, ei tarvitse tehdä töitä saadakseen säästöön rahaa.

Niin, mutta se raha täytyy ensin olla, jotta sen voi sijoittaa odottamaan sijoitustuottoja.

Sulla taisi nyt vaan olla niin kiire päästä keulimaan "suurilla" sijoitustuotoillasi, ettet ehtinyt ihan sisäistämään lukemaasi.

Eli toistona: voi olla parempi antaa isompi summa joka ( ehkä) päätyy sijoituksiin, kuin opettaa lapsensa elämään ansiotulojansa kalliimpaa elämää maksamalla joko ajan juoksevia laskuja.

Tosin siinä on se, että kun rahan on lahjoittanut, sitä ei enää hallitse vaan lahjan saaja voikin törsätä sen ties mihin käsittämättömyyksiin, ja lahjan antajan pitää se sitten vaan sietää.

niin ja vielä parempi on antaa verottomia summia joka päätyy sijoituksiin, kuin antaa isompi summa kerralla joka kannustaa lasta tuhlaamaan kerralla summan arvoa menettäviin kohteisiin kuten autoon..

Eli MITEN rahan antaa ei ole väliä, vaan MITEN vastaanottaja sen rahan hyödyntää.

Mutta just yritys vaikuttaa jälkimmäiseen on sitä vallankäyttöä ja omien arvojen myymistä lapsille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se hyvää verosuunnittelua. Itsekin ajattelen, että parempi antaa rahaa lapsille silloin, kun heillä on sille tarvetta kuin joskus perintönä kuusikymppisinä. Samaa käytin perusteluna, kun lapsi sanoi, että yrittää pärjätä omillaan. Ehtii sitä tehdä sitten valmistumisen jälkeen ja kivempi silloinkin on olla, jos ei ole valtavaa opintolainaa maksettavana.

Minua itseäni ärsytti, kun vanhempien luona käydessä he tyrkytti aina muutamaa kymppiä. En halunnut rahaa, sillä heidän raha oli aina vastikkeellista. Jos joskus teimme eri tavalla mitä vanhemmat itse tykkäsivät, alkoi rahoista muistuttaminen ja sillä kiristäminen.

Mikset voinut antaa lapsen itsenäistyä ja pärjätä omillaan?

Sekin tuo jo ison selkänojan elämään, jos tietää, että tarpeen vaatiessa vanhemmat kyllä auttavat.

Ihmisen kasvuun kuului itsenäistyminen ja tuo "kyllä äiti sinut opiskelujen ajan elättää" on vain yritys manipuloida lasta ja asettaa kiitollisuuden velkaan.

Ei se lahjaveroseuraamuskaan mikään järkyttävän iso ole, eikö voi vain sitten tallettaa lapselle vaikkapa muutama kymppitonni pesämunaa ennakkoperintönä. Hän voi sitten itse valita käyttääkö sen ja miten?

Lapset ehtii pärjätä omillaan vuosikymmeniä. Minä ja mies kerrottiin lapsille jo hyvissä ajoin, että he voivat opiskella niin pitkälle kuin haluavat, me pidetään heistä huolen valmistumiseen asti. Se ei silti tarkoita sitä, että me oltaisiin maksettu kokonaan heidän eläminen. Se nyt on täysin selvää, että me ei kiristetä eikä manipuloida lapsia rahalla, typerää sinulta edes vihjailla sellaisesta.

Se että "te ette" on ihan eri asia kuin että "kukaan ei".

Ja se, miten tuo elatusraha vaikuttaa lapsen mielissä, siis että vaikuttaako se heidän valintoihinsa ym voi olla eri juttu kuin mitä vanhempi itse kokee, että "ei kiristä" - itse sain aikanaan vanhemmiltani ja isovanhemmiltani rahaa aina saatteena "sun on sitten helpompi opiskella, tarkoitus on että sun opiskeluaika on helpompi" ja toisaalta kun valitsin käydä töissä opiskelujen ohella niin ihmeteltiin, että ei kai voi olla tarpeellista "kun mummikin antoi sitä rahaa".

Mutta kun minä HALUSIN käydä töissä siinä sivussa ja minä halusin vähän viivyttää valmistumista että pääsin vähän maailmalle näkemään elämää.

Minulla on yhä nuo esi-ihmisten lahjoittamat rahat sijoituksissa. En voinut niitä käyttää, kun olisin käyttänyt ne "vääränlaiseen opiskelun helpottamiseen".... olen vakavasti ajatellut vain lahjoittavansa nuo jonnekin "hinbustanin lasten koulutukseen" koska itse käyttäisin/olisi käyttänyt ne vääränlaisiin valintoihin.

(Ps ja ne opiskeluaikaiset työt oli minulle käytännössä porras kovapalkkaiseen työhön suunnilleen heti valmistuttuani)

En ole väittänytkään, että "kukaan ei".

Me ajateltiin, että kesätyöt on ok, työskentely ihan missä tahansa opintojen ohella ei ole ok. Kummilapsi työskenteli yksityisen parkkifirman listoilla provisiopalkkaisena. Hän sai päivittäin kuulla haukkumista, yksi yritti hyökätä kimppuun ja yksi sylki päälle. Varmaan kasvattaa luonnetta, mutta herkälle tuo ei sovi.

Omat lapset ovat pystyneet lähtemään ulkomaille vaihtoihin, opiskelemaan muutenkin ulkomaille ja lähtemään lomalle. Harrastuksiakin heillä on voinut olla. Sekä niitä sijoituksia, niitäkin heillä on.

Teillä on hirveästi näkemyksiä siitä, mikä on ok. Etkö huomaa, että jo tuollaisten ajatusten esittäminen on vallankäyttöä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidätte kirjaa lahjoituksista. Kun teistä aika jättää, niin tämä neljäs lapsi saanpman osuutensa könttäsummana. Joo siitä menee verot ja inflaatio syö osan, mutta olkoon se sakko lapselle maksettavaksi kun ei huolinut suorituksia ajallaan kuten muut lapset.

Minusta tämä yksi lapsi osoittaa nimenomaan selkärankaa enemmän kuin nämä kolme muuta, jotka mielellään ottavat ilmaista rahaa vastaan joka kuukausi.

Jos vanhemmilla on ylimääräistä rahaa, ei ole selkärangatonta ottaa sitä vastaan. Eri asia, jos vanhemmat joutuisivat tinkimään omista menoista rahoittaakseen aikuisten lapsiensa elämää.

Lueahan tuossa edellä vanhemmasta, joka määrää, mikä työ on opiskelijalle ok ja mikä ei. Se, ettei suostu huomioimaan tuollaista, on osoitus selkärangasta.

Ehkä juuri se että kuukausittain tulee rahaa hiertää? Vähän niin kuin lapsen tavoin saisi viikkorahaa. Itsekin kun muutin kotoa, niin otin heti puhelinliittymän omiin nimiin, koska se oli merkki itsenäistymisestä, että maksan itse omat laskut jne. Ehkäpä isompana könttä summana ei häiritsisi samalla lailla?