Yksinhuoltaja, mitä rehellisesti odottaisit/toivoisit lapsettomalta mieheltä parisuhteessa?
Odotatteko että muutatte yhteen? Jaetaanko kulut, myös lasten kulut asumisesta ruokaan, 50-50?
Jos ei muuteta yhteen, odotatko mieheltä osallistumista lasten juttuihin? Odotatko miehen ostavan lahjoja, esimerkiksi rippilahja tai joululahjat, aikuisten lasten häälahjat? Muu ajanvietto ja rahameno lasten kanssa, kuten yhteiset reissut?
Kysyn, koska harkitsen että huomioisin myös yksinhuoltajat seuranhaussa. Ikäisissäni ei ole paljoa vela-naisia, ja ikäisteni naisten lapset alkava olla täysi-ikäistymässä tai täysi-ikäisiä. En ole kiinnostunut uusperheestä, enkä ala lompakoksi.
"Toivottavasti et pariudu", i*ncel buu-huu", ja muu öyhöttäminen on myös ok, jos haluat huvittaa minua :)
Kiitos etukäteen asiallisille kommentoijille!
Kommentit (159)
Vierailija kirjoitti:
Summattuna:
Jos parisuhteessa on lähtökohtana ettei mies maksa lasten kuluja, toivetilanne on sellainen jossa naiseen ei tekisi minkäänlaista vaikutusta jos mies vapaasta tahdostaan ja sydämestään tarjoutuisikin maksamaan.
Nainen olisi miehen kanssa puhtaast koska haluaa olla miehen kanssa, ja jos mies ostaisi tyttärelle ponin, se olisi aivan sama tai jopa huono asia koska nainen haluaa elättää lapsensa itse eikä miehen avulla.
Tämä ei kovin usein toteudu, niin väittäisin.
Jos nainen ostaisi yllätyksenä sinulle ja itselleen lomamatkan, niin sinä siis et olisi asiasta lainkaan ilahtunut ja vaikuttunut?
Kohauttaisit olkia ja toteaisit, että "No mennään nyt sit"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Summattuna:
Jos parisuhteessa on lähtökohtana ettei mies maksa lasten kuluja, toivetilanne on sellainen jossa naiseen ei tekisi minkäänlaista vaikutusta jos mies vapaasta tahdostaan ja sydämestään tarjoutuisikin maksamaan.
Nainen olisi miehen kanssa puhtaast koska haluaa olla miehen kanssa, ja jos mies ostaisi tyttärelle ponin, se olisi aivan sama tai jopa huono asia koska nainen haluaa elättää lapsensa itse eikä miehen avulla.
Tämä ei kovin usein toteudu, niin väittäisin.
Jos nainen ostaisi yllätyksenä sinulle ja itselleen lomamatkan, niin sinä siis et olisi asiasta lainkaan ilahtunut ja vaikuttunut?
Kohauttaisit olkia ja toteaisit, että "No mennään nyt sit"?
Tuossa pitää erottaa kaksi asiaa:
Se että mennään yhdessä lomamatkalle.
Ja se että nainen maksaa sen minunkin puolestani.
Se jos nainen maksaisi molempien matkat, olisi enemmän vaivaannuttavaa kuin mukava asia. Mieluummin niin että päätetään lähteä yhdessä lomamatkalle ja maksetaan puokkiin. Se on se juttu, ei maksaminen ja tarjoaminen - kuten teille naisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Summattuna:
Jos parisuhteessa on lähtökohtana ettei mies maksa lasten kuluja, toivetilanne on sellainen jossa naiseen ei tekisi minkäänlaista vaikutusta jos mies vapaasta tahdostaan ja sydämestään tarjoutuisikin maksamaan.
Nainen olisi miehen kanssa puhtaast koska haluaa olla miehen kanssa, ja jos mies ostaisi tyttärelle ponin, se olisi aivan sama tai jopa huono asia koska nainen haluaa elättää lapsensa itse eikä miehen avulla.
Tämä ei kovin usein toteudu, niin väittäisin.
Jos nainen ostaisi yllätyksenä sinulle ja itselleen lomamatkan, niin sinä siis et olisi asiasta lainkaan ilahtunut ja vaikuttunut?
Kohauttaisit olkia ja toteaisit, että "No mennään nyt sit"?Tuossa pitää erottaa kaksi asiaa:
Se että mennään yhdessä lomamatkalle.
Ja se että nainen maksaa sen minunkin puolestani.Se jos nainen maksaisi molempien matkat, olisi enemmän vaivaannuttavaa kuin mukava asia. Mieluummin niin että päätetään lähteä yhdessä lomamatkalle ja maksetaan puokkiin. Se on se juttu, ei maksaminen ja tarjoaminen - kuten teille naisille.
Sama.
Ja vaikka olisinkin persaukinen, minulle ei syntyisi assosiaatiota "nainen tarjosi = mahtava nainen". Koska en ole nainen, vaan mies.
Lapsettomat miehet jotka alkavat seurusteleen naisten kanssa joilla on lapsia ovat naurettavia betamiehiä :DDD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tunnen useammankiin tällaisen uusparin:
Mies on kunnollinen tavallinen mies, jolla ei oikein flaksi käynyt nuoruudessa.
Nyt on työpaikka ja säästöjä, ja parisuhde yh:n kanssa. Yh postaa kuvia someen kaikesta mitä mies osti ja ylistystä kuinka ihana mies on, ja väliin yhden pakollisen suttuisen kuvan pariskunnasta.
Kyse on tavallisista, omillaan pärjäävistä naisista jotka eivät varmasti vaatineet miestä ostamaan kaikkea. Mutta tässä syntyy kirjoittamaton laki että mahdollisuudet naisen pitämiseen paranevat kun maksaa, ja nainen on iloisempi kun maksaa.
Minä pitäisin tätä ongelmallisena tilanteena. Haluaisin parisuhteen jossa raha-asiat hoidetaan niin kuin hoidetaan ja keskitytään rakkauteen, eikä naiseen vaikuttaisi se jos ostaisin lapsille jotain, vaan se jos viettäisimme kivan illan yhdessä ja olisin loistavaa seuraa.
Mies on itsekäs k*sipää jos luulee että kiva käytös ja hyvä seksi olisi se mitä nainen hakee. Mikä idiootti. No ei, mutta naiivi kylläkin.
Selkeästi miehen joka ei halua perhehommia, kannattaa rajata haku
- lapsettomiin naisiin
- rikkaisiin naisiin joilla ei ole mitään rahallisia tai materialistisia tarpeita
Tämä.
Kuka haluaa ajatuksen että naiseen tekee kivan vaikutuksen kun olen kivaa seuraa, mutta vielä isomman vaikutuksen tekisi jos ostaisin tyttärelle sen uuden koululäppärin josta se on pitkään haaveillut, tai jos auttaisinkin perhearjessa kuin perheenisä tekisi. Vaikka suhteessa ollaan siitä lähtökohdasta ettei uusperhettä perusteta tai rahaa odoteta.
Moni nainen ketjussa on myöntänyt että näin asia on.
Pakko kysyä, että MITEN nainen saa siis reagoida, jos ostat hänen lapselleen nyt vaikka uuden läppärin?
Jos ei noteeraa asiaa mitenkään, niin veikkaanpa että siitäkin maristaisiin, kun nainen ei arvosta.
Mutta sen ainakin olen ketjusta oppinut, että jos minulla miesystävä ikinä ostaisi jotain lapselleni, niin kiikutan tavaran välittömästi takaisin kauppaan ja palautan rahat miehelle. Ostan lapselle saman tavaran itse.
Eipä olisi ainakaan valittamisen varaa. Tosin en kyllä parisuhteeseen lähtisi, koska näistä jutuista päätellen suhteesta olisi enemmän vaivaa kuin iloa.
Olin aikanani kahden lapsen totaali-yh. Lapset kasvatin ja huolehdin yksin siitä asti kun nuorempi oli 4 ja vanhempi 7.
Perheeseemme kuului me kolme, koira ja kolme kissaa ja olimme onnellisia ja tyytyväisiä. Mieleenikään ei tullut yrittää sovitella siihen ketään ulkopuolista miestä, ja hyvin suurella todennäköisyydellä tehdä suuren vahingon lapsilleni.
Näin sain taattua heille turvallisen tasapainoisen kasvun. Miehen mallia - sellaisten miesten jotka aidosti pitivät lapsistani ja joille he olivat tärkeitä - saivat isältäni ja veljeltäni sekä toisen lapsen miespuoliselta kummilta.
Pidin itsestäänselvänä asiana että lapseni elatuksesta ja muista tarpeista vastaan minä, koska toinen biologinen vanhempi luisti vastuunsa ja pesi kätensä. En olisi voinut hyväksyä siihen ketään ulkopuolista säätämään.
Nyt kun lapset ovat isoja, poikani jpka on siis vanhempi lapsista asuu avoliitossa naisystävänsä kanssa jolla tutustuessaan oli 2 kk ikäinen tyttövauva. ovat olleet yhdessä nyt 6 vuotta. Ensi kesänä häät.
Lapsi kutsuu poikaani etunimeltä, ei ole yritettykään syöttää mitään "isää" hänelle koska isä on muualla. Poikani on ottanut täyden vastuun avovaimon rinnalla vaikka kasvatusvastuu onkin vaimolla. Mitään kitinää rahasta tms. ei ole kuulunut minun korviini. Poikani on erittäin lapsirakas ja luultavasti perheenlisää on odotettavissa myöhemmin. On upeaa nähdä miten hienon vastuullisen ja ikäisekseen todella kypsän nuoren miehen olen kasvattanut, Tunne olevani syystäkin ylpeä hänestä.
Elämää suunnittelevat eteenpäin, suuntaviitat on selvillä.
En ole yh, mutta eronnut melkein kuusi vuotta sitten. Jaetaan huoltajuus ex-miehen kanssa. Nykyisen kanssa olen ollut viisi vuotta, hänellä ei ole lapsia. Emme asu yhdessä ja lasten kulut maksan minä. Mies maksaa minun ruokaostoksia niinä viikkoina, kun olemme kaksin. En odota mieheltä sinällään mitään suurempaa, hän osallistuu meidän elämään nykyään melko paljon. Yhteisiä lapsia ei ole suunnitteilla.
Hyvää seksiä ja hauskaa seuraa ja sitä että pysyt poissa jaloista. Voisimme myös jakaa keskustelun tasolla elämämme iloja ja suruja, esim jos meillä olisi töissä tai muissa ihmissuhteissa (esim sinulla vanhempiesi tai sisarustesi kansa ja minulla näiden + lasteni kanssa) jotain mietittävää.
Mitään pääsyä ei olisi meille kotiin, en lähtisi edes neuvottelemaan mitään lompakkoosi liittyviä asioita tai lasten kasvatuksia, enkä odottaisi lapseltani mitään kiinnostusta sinua kohtaan. Kevyttä seurustelua se siis olisi.
Naiset etsii usein elättäjää.
Eli miestä joka maksaa.
Mies maksaa asunnon ja auton jolla ajellaan ympäri kauppoja.
Tätä hakee iso osa kaikista naisista.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut parisuhteessa lapsettoman miehen kanssa kymmenisen vuotta. Minulla on kaksi lasta, isoja jo. Näiden vuosien aikana kumppanini on ostanut lapsilleni jotain syntymäpäivä- ja joululahjoja. Satunnaisesti, omasta aloitteestaan. Mitään en ole odottanut, eivätkä lapsenikaan. Yhteisiä reissuja on tehty jonkun verran. Minä maksan omani ja lapseni, mies omat matkansa ja kulunsa.
Muutamme yhteen kunhan lapseni lähtevät maailmalle. Emme ole vielä keskustelleet yksityiskohdista, mutta oletan että yhteiset kulut maksetaan puoliksi, mahdolliset lasteni kulut eivät tietenkään niitä ole.
Näinhän sen kuuluisi mennä. Minä hoidan omat lapseni ja omat kuluni mies omansa. Jos haluaa jotain ylimääräistä esim synttärinä lahjaa laittaa niin laittaa, mutta en odottaisi sitä. Turha sekoittaa lasten elämää kovin varhain. Jos hyvin menisi yhteen, yökyläillä voitaisi ja tehdä reissuja porukalla, mutta ei sekään pakko silloin kuin lapset olisivat minulla.
Vierailija kirjoitti:
Olin aikanani kahden lapsen totaali-yh. Lapset kasvatin ja huolehdin yksin siitä asti kun nuorempi oli 4 ja vanhempi 7.
Perheeseemme kuului me kolme, koira ja kolme kissaa ja olimme onnellisia ja tyytyväisiä. Mieleenikään ei tullut yrittää sovitella siihen ketään ulkopuolista miestä, ja hyvin suurella todennäköisyydellä tehdä suuren vahingon lapsilleni.
Näin sain taattua heille turvallisen tasapainoisen kasvun. Miehen mallia - sellaisten miesten jotka aidosti pitivät lapsistani ja joille he olivat tärkeitä - saivat isältäni ja veljeltäni sekä toisen lapsen miespuoliselta kummilta.
Pidin itsestäänselvänä asiana että lapseni elatuksesta ja muista tarpeista vastaan minä, koska toinen biologinen vanhempi luisti vastuunsa ja pesi kätensä. En olisi voinut hyväksyä siihen ketään ulkopuolista säätämään.
Nyt kun lapset ovat isoja, poikani jpka on siis vanhempi lapsista asuu avoliitossa naisystävänsä kanssa jolla tutustuessaan oli 2 kk ikäinen tyttövauva. ovat olleet yhdessä nyt 6 vuotta. Ensi kesänä häät.
Lapsi kutsuu poikaani etunimeltä, ei ole yritettykään syöttää mitään "isää" hänelle koska isä on muualla. Poikani on ottanut täyden vastuun avovaimon rinnalla vaikka kasvatusvastuu onkin vaimolla. Mitään kitinää rahasta tms. ei ole kuulunut minun korviini. Poikani on erittäin lapsirakas ja luultavasti perheenlisää on odotettavissa myöhemmin. On upeaa nähdä miten hienon vastuullisen ja ikäisekseen todella kypsän nuoren miehen olen kasvattanut, Tunne olevani syystäkin ylpeä hänestä.
Elämää suunnittelevat eteenpäin, suuntaviitat on selvillä.
Todella surullinen tarina :( Tuo suhde ei tule päättymään hyvin jos entinen suhde naisella on päättyny eroon kun lapsi on ollut todella pieni :(
Naisia on varmaan moneen lähtöön. Itselle on ollut selvää, että hoidan itse asiani, lapseni ja talouteni, mutta olisin kokenut kauhean loukkaavana, jos joku deitti olisi alkanut varmistella, että ei kai hän vain joudu isäksi joillekin ei-toivottaville kakaroille tai maksajaksi, olisi tullut todella sellainen olo, että eipä kukaan pyytänytkään ja pidä tunkkisi. Sellainen deitti olisi saanut kyllä heti ovea. Kyllähän ne asiat pitää tietenkin jotenkin selvittää, mutta kai siinä sitten hienovaraisuutta tarvitaan. Minusta sellainen pihi ja epäluuloinen mies on kauhean vastenmielinen. Eikä se ole ihmekään, koska sellainen käytöshän sanoo, että hän pitää minua hyväksikäyttäjänä.
Lapsilla on jo isä, uuden kumppanin ei tule hakea hänen paikkansa tai tarvitse osallistua lasten kuluihin.
Vierailija kirjoitti:
Kommenttiin et sä mun isä oo, voi sanoa, en olekaan eikä ole opekaan, mutta silti opea totellaan.
Mun mies on sanonut mun lapsille heti alussa, että en ole teidän isä, mutta olen täällä toinen aikuinen.
Kukaan ei ole yrittänyt edes käyttää tuota "et ole mun isä" korttia 😁
Minun nelikymppinen miesserkku asuu yhdessä naisen kanssa, jolla on kaksi isoa lasta. He ostivat ison omakotitalon, josta 75% omistaa serkkuni ja 25% hänen avovaimonsa. miesserkkuni sanoi mutsillen8 eli tädilleen, että häntä suoraan sanottuna kyrsii elättää avovaimonsa lapsia, kun ruokakauppareissuillakin hänen tehtäväksi jää maksaa ostokset koko perheelle.
En muuttaisi yhteen niin kauan kuin lapset asuvat kotona. En odottaisi että mies osallistuisi lasten kuluihin millään tavalla mutta jos hänellä olisi heihin hyvä ja läheinen suhde olisi varmaan ihan luontevaa että hän antaisi lapsille lahjoja merkkipäivinään ja lapset toimisivat samoin.
Christiiina kirjoitti:
Minun nelikymppinen miesserkku asuu yhdessä naisen kanssa, jolla on kaksi isoa lasta. He ostivat ison omakotitalon, josta 75% omistaa serkkuni ja 25% hänen avovaimonsa. miesserkkuni sanoi mutsillen8 eli tädilleen, että häntä suoraan sanottuna kyrsii elättää avovaimonsa lapsia, kun ruokakauppareissuillakin hänen tehtäväksi jää maksaa ostokset koko perheelle.
Nelikymppinen mies vinkuu äidilleen muttei saa sanottua asiasta puolisolleen? On siinä sankari.
Hyvää seksiä.