Lue keskustelun säännöt.
Yksinhuoltaja, mitä rehellisesti odottaisit/toivoisit lapsettomalta mieheltä parisuhteessa?
04.12.2022 |
Odotatteko että muutatte yhteen? Jaetaanko kulut, myös lasten kulut asumisesta ruokaan, 50-50?
Jos ei muuteta yhteen, odotatko mieheltä osallistumista lasten juttuihin? Odotatko miehen ostavan lahjoja, esimerkiksi rippilahja tai joululahjat, aikuisten lasten häälahjat? Muu ajanvietto ja rahameno lasten kanssa, kuten yhteiset reissut?
Kysyn, koska harkitsen että huomioisin myös yksinhuoltajat seuranhaussa. Ikäisissäni ei ole paljoa vela-naisia, ja ikäisteni naisten lapset alkava olla täysi-ikäistymässä tai täysi-ikäisiä. En ole kiinnostunut uusperheestä, enkä ala lompakoksi.
"Toivottavasti et pariudu", i*ncel buu-huu", ja muu öyhöttäminen on myös ok, jos haluat huvittaa minua :)
Kiitos etukäteen asiallisille kommentoijille!
Kommentit (159)
Lapsettomana miehenä ollessani parisuhteessa perheellisen naisen kanssa haluan osallistua lasten elämään ihan normaalisti. Vanhemmaksi en tietenkään kenelläkään pysty alkamaan, mutta sellaisen turvallisen aikuisen rooli on hieno ottaa vastaan, mikäli sellainen minulle suodaan.
Koskaan en ole eritellyt mitään kuluja, jos olemme käyneet kumppanin ja tämän lasten kanssa vaikka ravintolassa tai matkoilla, vaan kaikki on aina maksettu aloitteestani puoliksi. Olen myös muistanut lapsia merkkipäivinä ja jouluisin ihan omasta aloitteestani, eikä minulle ole kukaan "vihjannut", että niin pitää tehdä.
Varmasti on monenlaista tapaa toimia, mutta mielestäni sellainen jatkuva "kuka maksaa ja mitä"-ajattelu on vähän hassua ja saattaa hajottaa enemmän kuin rakentaa. Mutta ymmärrän myös niitä, jotka haluaa pitää tiukat rajat raha-asioiden suhteen, eikä näihin asioihin ole yhtä oikeaa vastausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Odotan samoja asioita, joita normaalisti suhteessa odotetaan. Lähinnä molemminpuolista rakkautta ja uskollisuutta. Yhdessä voidaan asua jossain vaiheessa, jos molemmat sitä toivovat. Lapsille ei tarvitse ryhtyä isähahmoksi, jos ei sitä halua.
Samoilla linjoilla, millään lahjoilla ei ole väliä. Ehkä ajattelen niin että mies voisi olla melkein täysin poissa siitä lasten kanssa eletystä arjesta (ovat teinejä) ja yhteenmuutto kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alle kouluikäiset lapset. Ovat joka toinen viikko isällään ja joka toisen minulla. Isä ottaa vastuuta.
Haluaisin aikuisen suhteen. En halua enempää lapsia tai naimisiin. Paljon seksiä joka toinen viikko, pieniä matkoja ja yhteistä tekemistä. Spontaania meininkiä ja kokemuksia. Molemmat vastaa omista kuluistaan.
En haluaisi esitellä lapsiani kenellekään miehelle. En halua puhua vain lapsista, miehen tai minun. En kaipaa yhteenmuuttoa ja riitelyä arjesta. En kaipaa lapsilleni isähahmoa tai kulujen jakajaa. Lapsiviikoilla näkeminen olisi lähinnä viestittelyä iltaisin ja lounaalla käymistä. Haluan silloin keskittyä täysin lapsiini. En halua kahlita tai tuntea itseäni kahlituksi. Lapsien ollessa isällään haluan kokea itseni naiseksi ja halutuksi. En halua olla ns. Äitimoodissa, vaikka toki olen silloinkin lapsiini yhteyksissä.Eli seksisuhteen tyylisen suhteen haluat.
Tartuitko vain tuohon sanaan seksi? Seksisuhde ehkä tavallaan, tosin haluan tutustuttaa hänet laajaan ystäväpiiriini. Meillä on paljon juhlia yms. Haluan myös tietää hänen elämästään ja keskustella paljon. Ehkä enemmän suhteen, jota ei määritellä liikoja.
En odottanut mitään. Ajattelin että en halua ketään asumaan kanssamme. Että kukaan ei kuitenkaan kohtele lapsia tarpeeksi hyvin, tai ole oikeasti kiinnostunut heistä, enkä halua että lapset joutuvat asumaan sellaisen henkilön kanssa. Ajattelin että deittailen vähän jotain.
Mutta elämääni tuli mies, joka haluaa viettää aikaa perheenä ja tekee lasten kanssa mitä milloinkin. Lapsilla on oma isänsä eikä hänen paikkaansa ole kukaan ottamassa, mutta joku on ottanut minun harteiltani pois aika paljon sellaista painolastia mitä tulee kun vastaat yksin arjessa kaikesta. En nyt aivan heti ihanampaa kohtelua keksi itselleni. Ja se että lapsilla ja miesystävälläni on oikeasti hauskaa yhdessä.
En odottanut tätä. En ikinä olisi uskaltanut vaatia tätä, mutta en itsekään kyllä tiennyt etukäteen miten suuren vaikutuksen sillä voi tehdä minuun.
Vierailija kirjoitti:
Alle kouluikäiset lapset. Ovat joka toinen viikko isällään ja joka toisen minulla. Isä ottaa vastuuta.
Haluaisin aikuisen suhteen. En halua enempää lapsia tai naimisiin. Paljon seksiä joka toinen viikko, pieniä matkoja ja yhteistä tekemistä. Spontaania meininkiä ja kokemuksia. Molemmat vastaa omista kuluistaan.
En haluaisi esitellä lapsiani kenellekään miehelle. En halua puhua vain lapsista, miehen tai minun. En kaipaa yhteenmuuttoa ja riitelyä arjesta. En kaipaa lapsilleni isähahmoa tai kulujen jakajaa. Lapsiviikoilla näkeminen olisi lähinnä viestittelyä iltaisin ja lounaalla käymistä. Haluan silloin keskittyä täysin lapsiini. En halua kahlita tai tuntea itseäni kahlituksi. Lapsien ollessa isällään haluan kokea itseni naiseksi ja halutuksi. En halua olla ns. Äitimoodissa, vaikka toki olen silloinkin lapsiini yhteyksissä.
Nyt on aikuisen puhetta, täydellinen vastaus! Tuletko vaimokseni, sinä anonyymitär? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertainen kysymys.
Naisen perhe saa mieheltä rahaa lahjojen muodossa. Mahdollisesti mies myös maksaa osan lasten kuluista jossain muodossa. Mies osallistuu kuskaamiseen, asioiden hoitamiseen, modaa aikataulujaan, jne.
Mitä mies saa tästä?
Ja sanokaa nyt että mies on itsekäs k*sipää kun miettii tällaista. Niinhän on hyvä sanoa kun on itse 100% saamapuolella...
Mies saa perheen. Turvaa, lämpöä, rakkautta, jonkun jakamaan arjen kuluja, huolia ja murheita.
Kuinka moni teistä perheellisistä naisista olisi ollut valmis uusperheeseen ilman omia lapsia?
Kädet ylös.
Tuskin kukaan, mutta kun tämän kaverin kyseessä ollessa ollaan siinä pisteessä, ettei hänellä ole sitä vaihtoehtoa. Veikkaan että sen yh:nkin tai vuoroviikkoäidin löytyminen olisi joulun ihmeeseen verrattavissa oleva onnenpotku. Eli vaihtoehdot on ei perhettä ja se yh.
No ei ihan noin.
Halukkaita lapsikuumeisia on kyllä riittänyt, ikäluokassa 28-32v. Eikä näitä <30v naisia ole ikäerokaan suuremmin häirinnyt. Itse ovat treffeille pyytäneet.
Kaikein helpoin tapa saada parisuhde olisi perustaa perhe.
Velanaisia on todella vähän, ja velanaisilla tutuu olevan vähemmän pariutumishaluja koska ei tarvita miestä perhettä perustamaan. Siksi olen harkinnut haun laajentamista.
ap
Harvinaisen p*skaa logiikkaa kyllä. Miksi ihmeessä ottaisit yh:n lapsineen, jos voit ottaa lapsettoman naisen, jonka kanssa pykätä sitten yhden pakollisen mukulan? Jos kerran velaa et saa.
t. yh
No minäpä avaan tätä logiikkaa sinulle.
Olen nelikymppinen, eli yh:n lapset olisivat aika suurella todennäköisyydellä lähellä aikuisikää, tai jo aikuisia. Nuoremman yksinhuoltajan kanssa en alkaisi seurustelemaan, koska silloin lapset olisivat ainakin todennäköisesti pieniä.
Lapsettoman naisen kanssa olisi lähes 20 vuoden lapsiarki edessä. Ja siinä ei keskusteltaisi erikseen asumisesta.
Ymmärtänet varmaankin että ajatusteni lapsiarjesta ollessa tämän suuntaisia, lapsen tekeminen ei olisi hyvä vaihtoehto kenenkään kannalta?
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomana miehenä oletan, että jos rupean yhteen yksinhuoltajan kanssa ja muutan hänen kanssaan saman katon alle, niin olen sitten tasavertainen kasvattaja lapsille. En halua kuulla huonosti käyttäytyvien lasten suusta sitä, että "et määrää meitä koska et ole meidän isä".
Olen ollut yli 26v yhdessä miehen kanssa jolla ei tavatessamme ollut lapsia, minulla oli.
Rakensimme yhdessä talon perheellemme ja muutimme siihen perheenä. Asuimme jo rakennusajan yhdessä. Lapsille oli alusta alkaen selvää että kotona oli 2 tasavertaista aikuista jotka pitivät heistä huolta. Vaikka ei ollut biologinen isä mieheni oli perheen toinen huoltaja ja lapset tulivat hyvin toimeen hänen kanssaan. Yhteinen lapsemme syntyi 6v myöhemmin
Meillä on omaisuus ja rahat olleet aina yhteisiä joten siitäkään ei ole tarvinnut riidellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertainen kysymys.
Naisen perhe saa mieheltä rahaa lahjojen muodossa. Mahdollisesti mies myös maksaa osan lasten kuluista jossain muodossa. Mies osallistuu kuskaamiseen, asioiden hoitamiseen, modaa aikataulujaan, jne.
Mitä mies saa tästä?
Ja sanokaa nyt että mies on itsekäs k*sipää kun miettii tällaista. Niinhän on hyvä sanoa kun on itse 100% saamapuolella...
Mies saa perheen. Turvaa, lämpöä, rakkautta, jonkun jakamaan arjen kuluja, huolia ja murheita.
Kuinka moni teistä perheellisistä naisista olisi ollut valmis uusperheeseen ilman omia lapsia?
Kädet ylös.
Tuskin kukaan, mutta kun tämän kaverin kyseessä ollessa ollaan siinä pisteessä, ettei hänellä ole sitä vaihtoehtoa. Veikkaan että sen yh:nkin tai vuoroviikkoäidin löytyminen olisi joulun ihmeeseen verrattavissa oleva onnenpotku. Eli vaihtoehdot on ei perhettä ja se yh.
No ei ihan noin.
Halukkaita lapsikuumeisia on kyllä riittänyt, ikäluokassa 28-32v. Eikä näitä <30v naisia ole ikäerokaan suuremmin häirinnyt. Itse ovat treffeille pyytäneet.
Kaikein helpoin tapa saada parisuhde olisi perustaa perhe.
Velanaisia on todella vähän, ja velanaisilla tutuu olevan vähemmän pariutumishaluja koska ei tarvita miestä perhettä perustamaan. Siksi olen harkinnut haun laajentamista.
ap
Harvinaisen p*skaa logiikkaa kyllä. Miksi ihmeessä ottaisit yh:n lapsineen, jos voit ottaa lapsettoman naisen, jonka kanssa pykätä sitten yhden pakollisen mukulan? Jos kerran velaa et saa.
t. yh
No minäpä avaan tätä logiikkaa sinulle.
Olen nelikymppinen, eli yh:n lapset olisivat aika suurella todennäköisyydellä lähellä aikuisikää, tai jo aikuisia. Nuoremman yksinhuoltajan kanssa en alkaisi seurustelemaan, koska silloin lapset olisivat ainakin todennäköisesti pieniä.
Lapsettoman naisen kanssa olisi lähes 20 vuoden lapsiarki edessä. Ja siinä ei keskusteltaisi erikseen asumisesta.
Ymmärtänet varmaankin että ajatusteni lapsiarjesta ollessa tämän suuntaisia, lapsen tekeminen ei olisi hyvä vaihtoehto kenenkään kannalta?
Pakko kysyä, että miksi ylipäätään haluat parisuhteen?
Sellaisen pitäisi kuitenkin perustua rakkaudelle ja kunnioituksella. Tämän ketjun perusteella tunnut kokevan inhoa jo pelkästään ajatustasolla olevaa kumppania kohtaan. Kuinka olisit pelkkä raha-automaatti jne.
En tavoita ihan logiikka tässä asiassa.
Näissä toistuu aina hauska juttu.
Rahan kanssa ei saa olla nihilisti tai tarkka - kun rahaa siirtyy mieheltä naiselle tai naisen lapsille.
Jos mies ei maksa naisen tai naisen lasten puolesta, on mies pihi.
Sellaisesta ei ole puhettakaan että rahaa siirtyisi miehelle tai nainen maksaisi miehen puolesta. Ei tietenkään. Ja silloinhan mies olisi lokki ja k*sipää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertainen kysymys.
Naisen perhe saa mieheltä rahaa lahjojen muodossa. Mahdollisesti mies myös maksaa osan lasten kuluista jossain muodossa. Mies osallistuu kuskaamiseen, asioiden hoitamiseen, modaa aikataulujaan, jne.
Mitä mies saa tästä?
Ja sanokaa nyt että mies on itsekäs k*sipää kun miettii tällaista. Niinhän on hyvä sanoa kun on itse 100% saamapuolella...
Mies saa perheen. Turvaa, lämpöä, rakkautta, jonkun jakamaan arjen kuluja, huolia ja murheita.
Kuinka moni teistä perheellisistä naisista olisi ollut valmis uusperheeseen ilman omia lapsia?
Kädet ylös.
Tuskin kukaan, mutta kun tämän kaverin kyseessä ollessa ollaan siinä pisteessä, ettei hänellä ole sitä vaihtoehtoa. Veikkaan että sen yh:nkin tai vuoroviikkoäidin löytyminen olisi joulun ihmeeseen verrattavissa oleva onnenpotku. Eli vaihtoehdot on ei perhettä ja se yh.
No ei ihan noin.
Halukkaita lapsikuumeisia on kyllä riittänyt, ikäluokassa 28-32v. Eikä näitä <30v naisia ole ikäerokaan suuremmin häirinnyt. Itse ovat treffeille pyytäneet.
Kaikein helpoin tapa saada parisuhde olisi perustaa perhe.
Velanaisia on todella vähän, ja velanaisilla tutuu olevan vähemmän pariutumishaluja koska ei tarvita miestä perhettä perustamaan. Siksi olen harkinnut haun laajentamista.
ap
Harvinaisen p*skaa logiikkaa kyllä. Miksi ihmeessä ottaisit yh:n lapsineen, jos voit ottaa lapsettoman naisen, jonka kanssa pykätä sitten yhden pakollisen mukulan? Jos kerran velaa et saa.
t. yh
No minäpä avaan tätä logiikkaa sinulle.
Olen nelikymppinen, eli yh:n lapset olisivat aika suurella todennäköisyydellä lähellä aikuisikää, tai jo aikuisia. Nuoremman yksinhuoltajan kanssa en alkaisi seurustelemaan, koska silloin lapset olisivat ainakin todennäköisesti pieniä.
Lapsettoman naisen kanssa olisi lähes 20 vuoden lapsiarki edessä. Ja siinä ei keskusteltaisi erikseen asumisesta.
Ymmärtänet varmaankin että ajatusteni lapsiarjesta ollessa tämän suuntaisia, lapsen tekeminen ei olisi hyvä vaihtoehto kenenkään kannalta?
Pakko kysyä, että miksi ylipäätään haluat parisuhteen?
Sellaisen pitäisi kuitenkin perustua rakkaudelle ja kunnioituksella. Tämän ketjun perusteella tunnut kokevan inhoa jo pelkästään ajatustasolla olevaa kumppania kohtaan. Kuinka olisit pelkkä raha-automaatti jne.
En tavoita ihan logiikka tässä asiassa.
Miehen on syytäkin olla tässä tarkka. Etenkin lapsettoman miehen joka miettii seurustelua yh:n kanssa.
Miehen edelle kuitenkin menevät lasten ja naisen itsensä tarpeet. Ja on todella suuri vaara että naista kiinnostaa turhan paljon se, mitä lapsille voi miehen avulla saada. Miehen itsensä kustannuksella.
Tässäkin ketjussa moni nainen on myöntänyt että kaikkein suurimman vaikutuksen teki se kun mies auttoi lapsiarjessa ja maksoi lapsille asioita. Moni nainen on myös sanonut etteivät he vaatineet tätä, mutta kun näin tapahtui, se olikin parasta.
Jos miestä ei kiinnosta perheenisän rooli uusperheessä, mutta kiinnostavin asia hänessä olisi perheenisän rooli uusperheessä, eikö silloin ole syytäkin olla skeptinen?
Haluaisitko sinä olla parisuhteessa jossa menette naimisiin, mutta unelmien täyttymys miehelle olisi FWB-suhde?
Te naiset mietitte kaiken omien tarpeidenne kautta. Teille mies tuntuu olevan vain väline, ja pidätte kummallisena miestä joka ei halua täyttää teidän tarpeitanne. Onko miehessä jotain vikaa, menikö se rikki?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertainen kysymys.
Naisen perhe saa mieheltä rahaa lahjojen muodossa. Mahdollisesti mies myös maksaa osan lasten kuluista jossain muodossa. Mies osallistuu kuskaamiseen, asioiden hoitamiseen, modaa aikataulujaan, jne.
Mitä mies saa tästä?
Ja sanokaa nyt että mies on itsekäs k*sipää kun miettii tällaista. Niinhän on hyvä sanoa kun on itse 100% saamapuolella...
Mies saa perheen. Turvaa, lämpöä, rakkautta, jonkun jakamaan arjen kuluja, huolia ja murheita.
Jonkun, yksikössä.
Eli mies saa naisen.
Mutta mitä mies saa lapsiperhekuviosta? Tuon saa velanaisenkin kanssa. Ilman lisävelvollisuuksia.
Suhteessa onkin kyse siitä, että on juuri tietyn ihmisen kanssa, ei vain jonkun yh:n tai jonkun velan. Eli jos mies haluaa juuri sen tietyn naisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näissä toistuu aina hauska juttu.
Rahan kanssa ei saa olla nihilisti tai tarkka - kun rahaa siirtyy mieheltä naiselle tai naisen lapsille.
Jos mies ei maksa naisen tai naisen lasten puolesta, on mies pihi.
Sellaisesta ei ole puhettakaan että rahaa siirtyisi miehelle tai nainen maksaisi miehen puolesta. Ei tietenkään. Ja silloinhan mies olisi lokki ja k*sipää.
Jankuti jankuti. Heti tulee mieleen läheltä parikin miestä, jotka ovat napanneet varakkaan naisen ja elävät mukavasti. Ei ole edes mitenkään harvinaista.
Oon vaan tuore 50/50 yh, mutta en usko, että olisin ikinä tahtonut muuttaa uuden miehen kanssa saman katon alle ja jakaa lasteni kuluja vaikka mies ja lapset olisivat tutustuneet lasten ollessa pieniä ja itse totaali-yh. Mies/miehet olisivat saaneet odottaa. Niin epätodennäköistä on, että uusi mies sitoutuisi pitävästi vieraisiin lapsiin jos ei edes se lasten isä enkä olisi tahtonut lasten kokevan uutta hylkäämistä. Isähahmon paikka ei siis olisi vapaa. Ehkä joku miehenmalli, mutta siinä olisin luottanut enemmän omaan isääni. Nyt 50/50-kuviossa en tahtoisi sotkea mahdollisella uudella miessuhteella lasten elämää vaan muksut on prioriteetti 1. Toki joku tahtomattaan lapseton mies jonkun yh:n löytää, joka etsii lapselle uutta isää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertainen kysymys.
Naisen perhe saa mieheltä rahaa lahjojen muodossa. Mahdollisesti mies myös maksaa osan lasten kuluista jossain muodossa. Mies osallistuu kuskaamiseen, asioiden hoitamiseen, modaa aikataulujaan, jne.
Mitä mies saa tästä?
Ja sanokaa nyt että mies on itsekäs k*sipää kun miettii tällaista. Niinhän on hyvä sanoa kun on itse 100% saamapuolella...
Mies saa perheen. Turvaa, lämpöä, rakkautta, jonkun jakamaan arjen kuluja, huolia ja murheita.
Kuinka moni teistä perheellisistä naisista olisi ollut valmis uusperheeseen ilman omia lapsia?
Kädet ylös.
Tuskin kukaan, mutta kun tämän kaverin kyseessä ollessa ollaan siinä pisteessä, ettei hänellä ole sitä vaihtoehtoa. Veikkaan että sen yh:nkin tai vuoroviikkoäidin löytyminen olisi joulun ihmeeseen verrattavissa oleva onnenpotku. Eli vaihtoehdot on ei perhettä ja se yh.
No ei ihan noin.
Halukkaita lapsikuumeisia on kyllä riittänyt, ikäluokassa 28-32v. Eikä näitä <30v naisia ole ikäerokaan suuremmin häirinnyt. Itse ovat treffeille pyytäneet.
Kaikein helpoin tapa saada parisuhde olisi perustaa perhe.
Velanaisia on todella vähän, ja velanaisilla tutuu olevan vähemmän pariutumishaluja koska ei tarvita miestä perhettä perustamaan. Siksi olen harkinnut haun laajentamista.
ap
Harvinaisen p*skaa logiikkaa kyllä. Miksi ihmeessä ottaisit yh:n lapsineen, jos voit ottaa lapsettoman naisen, jonka kanssa pykätä sitten yhden pakollisen mukulan? Jos kerran velaa et saa.
t. yh
No minäpä avaan tätä logiikkaa sinulle.
Olen nelikymppinen, eli yh:n lapset olisivat aika suurella todennäköisyydellä lähellä aikuisikää, tai jo aikuisia. Nuoremman yksinhuoltajan kanssa en alkaisi seurustelemaan, koska silloin lapset olisivat ainakin todennäköisesti pieniä.
Lapsettoman naisen kanssa olisi lähes 20 vuoden lapsiarki edessä. Ja siinä ei keskusteltaisi erikseen asumisesta.
Ymmärtänet varmaankin että ajatusteni lapsiarjesta ollessa tämän suuntaisia, lapsen tekeminen ei olisi hyvä vaihtoehto kenenkään kannalta?
Pakko kysyä, että miksi ylipäätään haluat parisuhteen?
Sellaisen pitäisi kuitenkin perustua rakkaudelle ja kunnioituksella. Tämän ketjun perusteella tunnut kokevan inhoa jo pelkästään ajatustasolla olevaa kumppania kohtaan. Kuinka olisit pelkkä raha-automaatti jne.
En tavoita ihan logiikka tässä asiassa.
Miehen on syytäkin olla tässä tarkka. Etenkin lapsettoman miehen joka miettii seurustelua yh:n kanssa.
Miehen edelle kuitenkin menevät lasten ja naisen itsensä tarpeet. Ja on todella suuri vaara että naista kiinnostaa turhan paljon se, mitä lapsille voi miehen avulla saada. Miehen itsensä kustannuksella.
Tässäkin ketjussa moni nainen on myöntänyt että kaikkein suurimman vaikutuksen teki se kun mies auttoi lapsiarjessa ja maksoi lapsille asioita. Moni nainen on myös sanonut etteivät he vaatineet tätä, mutta kun näin tapahtui, se olikin parasta.
Jos miestä ei kiinnosta perheenisän rooli uusperheessä, mutta kiinnostavin asia hänessä olisi perheenisän rooli uusperheessä, eikö silloin ole syytäkin olla skeptinen?
Haluaisitko sinä olla parisuhteessa jossa menette naimisiin, mutta unelmien täyttymys miehelle olisi FWB-suhde?
Te naiset mietitte kaiken omien tarpeidenne kautta. Teille mies tuntuu olevan vain väline, ja pidätte kummallisena miestä joka ei halua täyttää teidän tarpeitanne. Onko miehessä jotain vikaa, menikö se rikki?
Täällä rahaa korostavat vain miehet ja laskevat jokaista senttiään, ettei nyt vain joudu "vääriin käsiin" eli muuhun kuin omaan käyttöön. Yh-naiset nauraa, koska ovat tottuneet elättämään lapsensa ja usein aiemmin sen liiton aikana loisineen ex-miehen.
Uudesta miehestä halutaan iloa elämään, ainoa rahallinen toive on, että uusi mies osoittautuisi edes itsensä elättämään kykeneväksi mieheksi, ettei mies tule kovin kalliiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä toistuu aina hauska juttu.
Rahan kanssa ei saa olla nihilisti tai tarkka - kun rahaa siirtyy mieheltä naiselle tai naisen lapsille.
Jos mies ei maksa naisen tai naisen lasten puolesta, on mies pihi.
Sellaisesta ei ole puhettakaan että rahaa siirtyisi miehelle tai nainen maksaisi miehen puolesta. Ei tietenkään. Ja silloinhan mies olisi lokki ja k*sipää.
Jankuti jankuti. Heti tulee mieleen läheltä parikin miestä, jotka ovat napanneet varakkaan naisen ja elävät mukavasti. Ei ole edes mitenkään harvinaista.
Tilastollisesti on.
Kun verrataan lapsettomia pariskuntia, heidän tuloeronsa ovat huomattavasti suuremmat kuin lapsettomien miesten ja naisten tuloerot kun mukana on kaikki lapsettomat. Kertoo naisten preferensseistä.
Lapsettomien, jotta ei vaikuttaisi se, että naiset jäävät useammin kotiin lapsia hoitamaan. Silloin tuloerot ovat vielä suuremmat.
Olen 100 prosenttinen yksinhuoltaja. Jos minulla olisi miesystävä, en odottaisi häneltä taloudellista apua enkä apua muutenkaan lapseeni liittyen. Lapseni on jo teini-ikäinen, kasvatan itse lapseni ja hankin hänen tarpeensa omilla rahoillani. Odottaisin miesystävältä aikuista suhdetta, kivaa tekemistä yhdessä, matkustamista yhdessä, kulttuurielämyksiä yhdessä, hyvissä ravintoloissa käymistä yhdessä jne. Minua ei kiinnosta enää perustaa mitään perhettä, haluan pitää oman kotini ja mies saa pitää omansa.
Nainen50
Minä tunnen useammankiin tällaisen uusparin:
Mies on kunnollinen tavallinen mies, jolla ei oikein flaksi käynyt nuoruudessa.
Nyt on työpaikka ja säästöjä, ja parisuhde yh:n kanssa. Yh postaa kuvia someen kaikesta mitä mies osti ja ylistystä kuinka ihana mies on, ja väliin yhden pakollisen suttuisen kuvan pariskunnasta.
Kyse on tavallisista, omillaan pärjäävistä naisista jotka eivät varmasti vaatineet miestä ostamaan kaikkea. Mutta tässä syntyy kirjoittamaton laki että mahdollisuudet naisen pitämiseen paranevat kun maksaa, ja nainen on iloisempi kun maksaa.
Minä pitäisin tätä ongelmallisena tilanteena. Haluaisin parisuhteen jossa raha-asiat hoidetaan niin kuin hoidetaan ja keskitytään rakkauteen, eikä naiseen vaikuttaisi se jos ostaisin lapsille jotain, vaan se jos viettäisimme kivan illan yhdessä ja olisin loistavaa seuraa.
Mies on itsekäs k*sipää jos luulee että kiva käytös ja hyvä seksi olisi se mitä nainen hakee. Mikä idiootti. No ei, mutta naiivi kylläkin.
Selkeästi miehen joka ei halua perhehommia, kannattaa rajata haku
- lapsettomiin naisiin
- rikkaisiin naisiin joilla ei ole mitään rahallisia tai materialistisia tarpeita
Olen yhteishuoltaja, kuten ilmeisesti moni muukin tässä ketjussa. Aluksi kun kuulin, että miesystäväni oli lapseton ja vielä suunnitellusti, olin aivan ensiksi varpaillani. Olin nähnyt lähipiirissä epäonnistuneita suhteita, kun lapseton mies ei tajua äitinä elävän naisen elämän reunaehtoja eikä sopeudu. Kuitenkin hänellä oli kokemusta nuorison kanssa työskentelystä, taitoja tulla toimeen ihmisten kanssa ja maanläheinen, kypsä, hyväntahtoinen asenne. Päätin jatkaa.
Emme suunnittele yhteenmuuttoa, enkä ole tarjoamassa mitään isäpuolen roolia. En odota osallistumista nuorteni elämään, mutta odotan ja saan ymmärrystä, että perheellisyyteni vaikuttaa aikatauluihini ja yllätyksiä voi tulla. Lähitulevaisuudessa en odota millaistakaan osallistumista ylppäreihin ja rippijuhliin tai muihinkaan perhetapahtumiin. Nykyiselläni on mahdollisuus sovittaa aikataulunsa minun omiini, tämä on varsin suuri mukavuus. Erillään ollessa hänellä on puuhaa omien projektiensa parissa. Suhteemme on sellainen kahden aikuisen keskinäinen suhde. Siinä lyhyesti.
Lopuksi haluaisin vain sanoa, että perheellisen kanssa seurustelu ei ihan oikeasti ole ketä hyvänsä varten, joustamattomalle ja ahtaalle ihmiselle se ei sovi. Jo pelkän naisystävän kanssa olemiseen tarvitaan ihmissuhdetaitoja.
Vierailija kirjoitti:
Minä tunnen useammankiin tällaisen uusparin:
Mies on kunnollinen tavallinen mies, jolla ei oikein flaksi käynyt nuoruudessa.
Nyt on työpaikka ja säästöjä, ja parisuhde yh:n kanssa. Yh postaa kuvia someen kaikesta mitä mies osti ja ylistystä kuinka ihana mies on, ja väliin yhden pakollisen suttuisen kuvan pariskunnasta.
Kyse on tavallisista, omillaan pärjäävistä naisista jotka eivät varmasti vaatineet miestä ostamaan kaikkea. Mutta tässä syntyy kirjoittamaton laki että mahdollisuudet naisen pitämiseen paranevat kun maksaa, ja nainen on iloisempi kun maksaa.
Minä pitäisin tätä ongelmallisena tilanteena. Haluaisin parisuhteen jossa raha-asiat hoidetaan niin kuin hoidetaan ja keskitytään rakkauteen, eikä naiseen vaikuttaisi se jos ostaisin lapsille jotain, vaan se jos viettäisimme kivan illan yhdessä ja olisin loistavaa seuraa.
Mies on itsekäs k*sipää jos luulee että kiva käytös ja hyvä seksi olisi se mitä nainen hakee. Mikä idiootti. No ei, mutta naiivi kylläkin.
Selkeästi miehen joka ei halua perhehommia, kannattaa rajata haku
- lapsettomiin naisiin
- rikkaisiin naisiin joilla ei ole mitään rahallisia tai materialistisia tarpeita
Tämä.
Kuka haluaa ajatuksen että naiseen tekee kivan vaikutuksen kun olen kivaa seuraa, mutta vielä isomman vaikutuksen tekisi jos ostaisin tyttärelle sen uuden koululäppärin josta se on pitkään haaveillut, tai jos auttaisinkin perhearjessa kuin perheenisä tekisi. Vaikka suhteessa ollaan siitä lähtökohdasta ettei uusperhettä perusteta tai rahaa odoteta.
Moni nainen ketjussa on myöntänyt että näin asia on.
Itse juuri tapailen lapsetonta miestä, itselläni on lapsia. Toivon kumppanuutta, seksiä, romantiikkaa, kivaa yhdessäoloa. Itse en toivo yhteenmuuttoa, joten toivon ettei hänkään ala sellaista kaipailla myöhemmin. En toivo osallistumista lasten juttuihin - se tuskin on lapsilleni tärkeää saati merkityksellistä, koska heillä on jo isä ja muita lähisukulaisia. En toivo yhteistaloutta myöskään.