Oliko sinun elämäsi sellaista, että pari vuosikymmentä sitten kaikki oli hyvin omalla mittapuullasi, mutta sitten tapahtui jotain, joka aiheutti alamäen?

VASTATKAA!

Ystävät asuivat silloin vielä kotikaupungissa ja siellä oli aina menoa. Nyt 20 vuotta myöhemmin kukaan ei enää asu siellä ja ihmiset ovat hajaantuneet ympäri Suomea. Itse olen myös täysin eri paikkakunnalla, yksin kuin sukupuuttoon ensi viikolla kuoleva eläin. 20 vuotta sitten oli vielä kaikki mahdollista ja jännittävää. Nyt lähinnä harmaata ja pelottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Ystävät asuivat silloin vielä kotikaupungissa ja siellä oli aina menoa. Nyt 20 vuotta myöhemmin kukaan ei enää asu siellä ja ihmiset ovat hajaantuneet ympäri Suomea. Itse olen myös täysin eri paikkakunnalla, yksin kuin sukupuuttoon ensi viikolla kuoleva eläin. 20 vuotta sitten oli vielä kaikki mahdollista ja jännittävää. Nyt lähinnä harmaata ja pelottavaa.

Miksi et itse muuta?

AP

olet sillä tavalla harvinainen ap, että justiinana komentelet vastaajia vastaamaan, ja oikein huutamalla. aivan tökeröä käytöstä ja vielä koskien tällaista sinänsä kiinnostavaa aihetta. En tosiaan tuollaiselle moukalla vastaa mitään.

Itse putosit selvästi kyydistä jo siinä vaiheessa, kun käytöstavat jäivät hankkimatta. Vielä tilanteen ehtii korjata....

Ihmisen elämä nyt on jatkuvaa alamäkeä. Joka muuta väittää, valehtelee.

Vierailija kirjoitti:

olet sillä tavalla harvinainen ap, että justiinana komentelet vastaajia vastaamaan, ja oikein huutamalla. aivan tökeröä käytöstä ja vielä koskien tällaista sinänsä kiinnostavaa aihetta. En tosiaan tuollaiselle moukalla vastaa mitään.

Itse putosit selvästi kyydistä jo siinä vaiheessa, kun käytöstavat jäivät hankkimatta. Vielä tilanteen ehtii korjata....

Miten muka korjata?

Oli, mutta sitten liityttiin EU:hun ja tulot putosi yli puolella, ensimmäisinä vuosina meni nollille, myöhemmin pääsin samaan mitä olisi saanut peruspäivärahalla.

Menin naimisiin. Sen jälkeen kaikki oli yhtä alamäkeä.

VASTATKAA! SVARA!

Svara, jävla!

Mikäs kyselyikä herra suppelipojulla on? Josko jakaisit ihan vaan oman surkean tarinasi..? ;)

Yläkouluikäinen lapseni sairastui elämänlaatua heikentäviin kroonisiin sairauksiin. Niistä seurasi monenlaista fyysistä ja psyykkistä tuskaa, menetyksiä ja arjen hankaluutta. Tuloksena sitten itselääkintää päihteillä, siitä seurauksena rikollisuutta ja mielenterveysongelmia. Elämä on ollut pelkkää epätoivoista taistelua näitä tuulimyllyjä vastaan. Koulunkäynti oli tuskaa koko perheelle. Kelan kanssa taistelu uuvuttaa. Olemme onnistuneet varmaan hidastamaan luisua mutta siihen se on jäänyt. Taistelu ja murhe leimaa koko elämää.

Ap on incel typerys joka postaa koko pvn typeriä postauksiaan elämänsä sisällöksi ja ressukka seuraa muiden elämää kun omaa ei ole. Voi pientä nassua.

Juu. Vastasin sähköpostiin, johon ei olisi missään tapauksessa kannattanut edes vastata. Jos voisin nyt jälkikäteen painaa delete-nappulaa, deletoisin sekä sähköpostin että kaiken sen, mitä siihen vastaamisesta seurasi.

Mitä se sulle kuuluu? Ihme kyylä.

Nainen. Kuvittelin 23-vuotiaana olevani aikuinen.

Kihlauduttiin, muutettiin yhteen. Kissa, koira ja arkkupakastin.

Kolmen vuoden kuluttua erottiin ja sen jälkeen aikas hakuammunnalla menty eteenpäin.

Mukavaa on ollut, mutta jos en olisi leikkinyt kotia vaan valinnut vaihtoehto B:n niin aivan toisin ja luultavimmintaloudellisesti paljon paremmin olisi nyt.

olin liian kiltti kun en antanut monoa naiselle joka olisi tarvinnut enemmän psykiatria kuin minua,  sama jatkuu edelleen ja edelleen olen väärä jätkä jaksamaan elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Ap on incel typerys joka postaa koko pvn typeriä postauksiaan elämänsä sisällöksi ja ressukka seuraa muiden elämää kun omaa ei ole. Voi pientä nassua.

Et ehkä kuulosta maailman ylimielisimmältä- mutta vain ehkä.

Kyllä olen luiskassa.

Pari vuosikymmentä sitten lapseni oli vielä terve. Nyt hänen vakava sairastumisensa on suistanut minut ja muun perheen huoleen ja ahdinkoon. Lääkärit eivät pysty auttamaan.