Oliko sinun elämäsi sellaista, että pari vuosikymmentä sitten kaikki oli hyvin omalla mittapuullasi, mutta sitten tapahtui jotain, joka aiheutti alamäen?
Mitä tapahtui ja mikä vaikutus sillä oli elämääsi? Syytätkö itseäsi? Olisitko voinut tehdä jotain toisin? Ole rehellinen! Äläkä sääli itseäsi. Halveksin sellaista.
Kommentit (24)
Vaikea sitä on hallituksen päätöksiä muuttaa. Liityttiin EU:iin. Sitten tuli ALV pienyrityksille, kaikki maksut nousivat niin että pienyrittäjän yritystoiminta ei enää kannattanut. Koko ajan on tullut heikennyksiin elämään, joihin itse ei pysty vaikuttamaan. Pieniltä paikkakunnilla lähtivät koulut, kaupat, posti, pankit, terveydenhoito ja muut palvelut. Joukkoliikennettä vähennettiin ja lopulta loppui kokonaan.
Juu. Jouduin väkivaltarikoksen uhriksi. Oisin voinut hakea apua aiemmin, niin ei ois ptsr-oireet lamanneet elämää niin pahasti. En syytä itseäni. Olen pärjännyt olosuhteisiin nähden hyvin, mutta tietysti sitä jossittelee, miten eri tavoin asiat voisi olla.
Kyllä olin vakitöissä ja palkka 48000 nettona vuodessa ja sain potkut tai työntekijöitä irtisanottiin. En ole onnistunut saamaan yhtä hyvä palkkaista työtä ja elän kurjuudessa nykyään surkealla 2000 kuukausi palkalla.
Elämä oli hallinnassa vielä 10 vuotta sitten. Mukavat työt, jonkin verran työmatkoja kummallakin, kivoja harrastuksia, lapsilla meni hyvin, yli kavereita ja myös heillä mieluisia harrastuksia. Tukiverkostoja ei ollut, mutta saatiin arki rullaamaan, kun suunniteltiin kaikki hyvin tarkasti etukäteen. Jompi kumpi oli ihana kotona. Harrastamaan päästiin lapsiparkkien avulla jne.
Sitten vanhin lapsi sairastui vakavasti ja arki jotenkin kaatui. Huomio meni sairaaseen lapseen ehkä liikaakin. Työelämässä oli myös tuttuun tapaan todella kiirettä. Uuvuin itse täysin nukkumattomien öiden takia.
Lapsen tilanne on onneksi nyt jo parempi, mutta kaksi muuta on lakannut oireilemaan henkisesti (ehkä heillä nyt on tilaa siihen). Tilanne on jättänyt jälkensä mieheenkin, mutta en itse tiedä pääsenkö koskaan enää normaaliin olotilaan. Tunnen olevani kuin hukkuva. Poljen vettä ja pää pysyy hädin tuskin pinnalla. Ahdistunut ja masentunut lapsi tuntuu haastavammalta kuin fyysisesti sairas. Samaan aikaan kolme neljästä kaukana asuvasta isovanhemmasta on sairastunut muistisaurauteen. Heitä pitäisi auttaa jatkuvasti, mutta tuntuu että en pysty huolehtimaan kunnolla edes itsestäni