Lue keskustelun säännöt.
En usko sellaiseen köyhyyteen Suomessa, että joku näkisi nälkää
04.12.2022 |
Ja jos näkee, on sitten omaa saamattomuuttaan ollut menemättä soppajonoon.
Kommentit (248)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen varsin varakas, enkä keksi elämästäni mitään, mitä suomalaisella köyhällä ei olisi. Asuntoni on kalliimmalla alueella, autoni kenties uudempi ja vaatteissa ostan kalliimpia merkkejä, mutta pohjimmiltaan meillä on samat kamat ja mahdollisuudet. Onko se sitten liian eriarvoista? Tai onko väärin, että vuosikymmenien sitkeän työn jälkeen pystyin ostamaan asuntoni ydinkeskustasta, enkä viiden kilometrin päästä?
Ei se toki väärin ole, mutta moni pienituloinen on vielä vuosikymmenten sitkeän työnteon jälkeenkin vähävarainen ja se taas on mielestäni väärin.
Vaikutat hieman naiivilta taloudellisten mahdollisuuksien suhteen. Kirjoituksesi perusteella otaksun, ettet ole kokenut köyhyyttä tai elänyt varsinaisesti pienituloisena. Köyhän talous keikkuu epätasapainossa puolivuotta 100 euron ylimääräisen menon takia, sinä taas et luultavasti edes huomaisi, jos tililtäsi tai osakesalkustasi puuttuisi 1000 euroa.
Reilumpi ansiotulonjako ja tiukempi pääomatulojen verotus sekä perintöjen verotus häivyttäisi tätä yhteiskunnallista epäkohtaa ja loisi lisää oikeudenmukaisuutta sekä tasa-arvoa.
Mutta onko se todella niin iso epäkohta, että yksi asuu Ullanlinnassa ja toinen Jakomäessä? Mistä johtuu, että raha nähdään näin valtavan isona tasa-arvo-ongelmana, kun ei täällä kukaan ole puutteessa? Jos se iPhonen kaveria pienempi mallinumero todella on noin iso asia, niin sitten pitää jo alkaa katsoa peiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun vertaa suomalaista köyhää maailman köyhimpiin ihmisiin niin suomessa ei ole köyhiä nähtykään. Ei maailman köyhimmillä ihmisillä ole tietokonetta, televisiota ei edes sähkövaloa kengistä puhumattakaan joten siihen verrattuna suomessa ei ole köyhiä. Huonosti toimeentulevia sen sijaan on varmaankin kymmeniä tuhansia.
Luonnollisesti Suomessa ei ole tuollaista ulkona näkyvää köyhyyttä, koska tuollainen köyhä kuolisi Suomessa ensimmäiseen pakkasyöhön. Niitä köyhiä kyllä on, joilla ei ole esim. omaa vuokrattua asuntoa vaan majailevat kavereiden tai sukulaisten nurkissa. Eikö se silloin ole aika vastaavaa?
Se että edes vihjaillaan että suomalainen köyhyys jossa jokaisella on mahdollisuus peruskoulutukseen ja terveydenhuoltoon ja nälkää ei tarvitse kokea olisi jotenkin verrattavissa kehitysmaiden köyhien köyhyyteen on mautonta. Meinasin kirjoittaa että röyhkeää, mutta osa ihmisistä ei oikeasti ymmärrä asioista juuri mitään.
Suhteellinen köyhyys voi tarkoittaa vaikka sitä, että lapsena et saa juuri harrastaa, jolloin sinulta jää sitä kautta ystävyys suhteet luomatta. Koulussa sinua kiusataan, koska pukeudut vanhempiin vaatteisiin, et ole taaskaan tehnyt mitään lomalla, eikä sinulla ole tiettyjä must juttuja, kuten hienoa kännykkää. Kotona saat ehkä sen verran heikkolaatuista ruokaa, että joko lihoat tai jäät lyhytkasvuiseksi.
Tuostakin jo näkee, että tämän päivän Suomessa suhteellinen köyhyys voi aiheuttaa varsin nopeasti syrjäytymiskehitystä vaikkei suoranaista nälkää täällä nähdäkään kuin poikkeustapauksissa.
Kiusaamiseen pitää puuttua muilla keinoilla kuin antamalla kiusatulle rahaa. Kiusaajat kasvatuslaitokseen.
Valitettavasti se kiusaamisen siemen useimmiten lähtee kotikasvatuksesta. Lapsi näkee, miten omat vanhemmat halveksivat köyhempiään ja sama käytösmalli luonnollisesti siirtyy sitten jälkipolvillekin.
Ainoa lääke ongelmaan on oikeudenmukaisemman ja taloudellisesti tasa-arvoisemman yhteiskunnan luominen, jossa yhteiskunta vastaa tulojen reilummasta jakautumisesta. Ihmiset, pääosin, eivät vielä ole riittävän kypsiä toimimaan oma-aloitteisesti toteuttaen reiluuden ja oikeudenmukaisuuden periaatteita. Liian monien toimintaa ohjaa vielä vanhanaikainen itsekkyys ja ahneus.
Päätin jo lapsena, että haluan vaurastua. Sillä ajatuksella panostin täysillä kouluun, kävin lääkiksen ja nyt olen ammattiani hoitanut ja siinä itseäni kehittänyt täydellä panoksellani yli 20 vuotta.
Olisiko yhteiskunta parempi, jos vaurastumisen mahdollisuutta ei olisi, jolloin olisin valinnut helpomman tien ja tekisin puolivillaisesti jotain pientä, jos sitäkään? Pidän työstäni, mutta on tämä päivystyksineen ja hankaline potilaineen niin kuluttavaa, että muille jättäisin, jos palkka olisi sama kuin kaikilla muillakin.
Voit toki nyt ajatella, että olisit valinnut helpomman tien, mutta mistä lopulta voit tietää sitä?
Yleensä lääkärit ovat melko kunnianhimoista väkeä, jotka haluavat käyttää päätään. Uskon, että useimmat heistä pitkästyisivät pidemmän päälle yksinkertaisemmissa työtehtävissä. Niin olisi luultavasti käynyt sinullekin.
Pohjimmiltaan vaikuttimesi on kuitenkin ollut moraalisesti tarkastellen väärä, vaikka teetkin tärkeää työtä. Henkilökohtaisella tasolla ahneuden vaaliminen on hyvin haitallista, koska se perustuu itsekkääseen oman edun tavoitteluun. Yhteiskunta kokonaisuutena ei kehity oikeaan suuntaan ahneuden ihanteella, vaikka se yksilötasolla voikin tuottaa lyhytnäköisesti tarkastellen hyvän lopputuloksen.
En kyllä itse tiedä yhtäkään maata, missä olisi vaikeaa löytää nuoria lääkärikoulutukseen. En myöskään sellaisissa maissa, joissa lääkärit eivät tienaa juurikaan enempää kuin bussikuskit.
Vaikea sanoa, miten asiat olisivat menneet. Sen voin kuitenkin varmuudella taata, että yöpäivystykset ja muut venymiset olisivat jääneet väliin, enkä enää itseäni olisi viitsinyt kouluttaa vuosiin.
Minä olen laittanut itseni likoon täysillä. Sen ansiosta tuhannet potilaat ovat saavat minulta parhaan mahdollisen avun, ja minä olen saanut maltillisen mutta mukavan ylemmän keskiluokan elintason. Kaikki nähdäkseni voittivat. Mikä tässä on ongelma tai moraalitonta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse näin kyllä opiskelijana nälkää. Lohduttauduin sillä että olin hoikka. Katsoin kun lihavat keski-ikäiset työnsi täysiä ostoskärryjä ja mietin että ainakaan en näytä tuolta. Mutta nälkä oli kyllä oikeasti.
Suomessa opiskelijoiden toimeentulossa lasketaan aika paljon sen varaan, että vanhemmat auttaa. Sitten kun kaikilla ei ole niitä auttavia vanhempia, niin tulee väliinputoajia.
JOs ei ole varaa opiskella, mennään töihin. NÄin tehtiin ennenkin. Ei yhteiskunnan tehtävä ole elättää opiskelijoita. Tai sitten opiskelija ottaa opintolainaa, näin tehtiin ennenkin. Mistä ihmisille on muodostunut sellainen kuva että yhteiskunnan tehtävä on maksaa kaikki opiskelusta lähtien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen varsin varakas, enkä keksi elämästäni mitään, mitä suomalaisella köyhällä ei olisi. Asuntoni on kalliimmalla alueella, autoni kenties uudempi ja vaatteissa ostan kalliimpia merkkejä, mutta pohjimmiltaan meillä on samat kamat ja mahdollisuudet. Onko se sitten liian eriarvoista? Tai onko väärin, että vuosikymmenien sitkeän työn jälkeen pystyin ostamaan asuntoni ydinkeskustasta, enkä viiden kilometrin päästä?
Ei se toki väärin ole, mutta moni pienituloinen on vielä vuosikymmenten sitkeän työnteon jälkeenkin vähävarainen ja se taas on mielestäni väärin.
Vaikutat hieman naiivilta taloudellisten mahdollisuuksien suhteen. Kirjoituksesi perusteella otaksun, ettet ole kokenut köyhyyttä tai elänyt varsinaisesti pienituloisena. Köyhän talous keikkuu epätasapainossa puolivuotta 100 euron ylimääräisen menon takia, sinä taas et luultavasti edes huomaisi, jos tililtäsi tai osakesalkustasi puuttuisi 1000 euroa.
Reilumpi ansiotulonjako ja tiukempi pääomatulojen verotus sekä perintöjen verotus häivyttäisi tätä yhteiskunnallista epäkohtaa ja loisi lisää oikeudenmukaisuutta sekä tasa-arvoa.
Mutta onko se todella niin iso epäkohta, että yksi asuu Ullanlinnassa ja toinen Jakomäessä? Mistä johtuu, että raha nähdään näin valtavan isona tasa-arvo-ongelmana, kun ei täällä kukaan ole puutteessa? Jos se iPhonen kaveria pienempi mallinumero todella on noin iso asia, niin sitten pitää jo alkaa katsoa peiliin.
Raha on päinvastoin tasa-arvomahdollisuus. Jokainen voi nimittäin päästä siinä parempaan asemaan, jopa ihan huipulle asti. Sen sijaan ulkonäkö, olemus, sosiaaliset taidot, ääni, terveys, sukutausta ja moni muu ovat sellaisia, että niille ei useinkaan juuri voi mitään tehdä, mutta ne määräävät ihmisen paikan hierarkiassa. Ikävää, jos kaikki vaikuttamismahdollisuudet poistetaan ja päädytään muka tasa-arvoiseen tilanteeseen, jossa oma asema on syntymässä lukittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen varsin varakas, enkä keksi elämästäni mitään, mitä suomalaisella köyhällä ei olisi. Asuntoni on kalliimmalla alueella, autoni kenties uudempi ja vaatteissa ostan kalliimpia merkkejä, mutta pohjimmiltaan meillä on samat kamat ja mahdollisuudet. Onko se sitten liian eriarvoista? Tai onko väärin, että vuosikymmenien sitkeän työn jälkeen pystyin ostamaan asuntoni ydinkeskustasta, enkä viiden kilometrin päästä?
Ei se toki väärin ole, mutta moni pienituloinen on vielä vuosikymmenten sitkeän työnteon jälkeenkin vähävarainen ja se taas on mielestäni väärin.
Vaikutat hieman naiivilta taloudellisten mahdollisuuksien suhteen. Kirjoituksesi perusteella otaksun, ettet ole kokenut köyhyyttä tai elänyt varsinaisesti pienituloisena. Köyhän talous keikkuu epätasapainossa puolivuotta 100 euron ylimääräisen menon takia, sinä taas et luultavasti edes huomaisi, jos tililtäsi tai osakesalkustasi puuttuisi 1000 euroa.
Reilumpi ansiotulonjako ja tiukempi pääomatulojen verotus sekä perintöjen verotus häivyttäisi tätä yhteiskunnallista epäkohtaa ja loisi lisää oikeudenmukaisuutta sekä tasa-arvoa.
Mutta onko se todella niin iso epäkohta, että yksi asuu Ullanlinnassa ja toinen Jakomäessä? Mistä johtuu, että raha nähdään näin valtavan isona tasa-arvo-ongelmana, kun ei täällä kukaan ole puutteessa? Jos se iPhonen kaveria pienempi mallinumero todella on noin iso asia, niin sitten pitää jo alkaa katsoa peiliin.
Se harvemmin onkaan ongelma sille, joka asuu siellä Ullanlinnassa.. Kukapa haluaisi muuttaa vallitsevia rakenteita, joiden olemassaolosta on itse onnistunut hyötymään.
Hyvin monet elää puutteessa ja jos ei koko ajan, niin ainakin ajoittain. Minkään iPhonen mallinumeroiden kanssa tällä asialla ei aikuisten ihmisten maailmassa ole mitään tekemistä.
Kaikki epätasa-arvo voidaan nähdä yhteiskunnan valuvikana, olipa kyse sitten sukupuolisesta, seksuaalisesta, tulonjaollisesta tai kulttuurisesta tasosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen varsin varakas, enkä keksi elämästäni mitään, mitä suomalaisella köyhällä ei olisi. Asuntoni on kalliimmalla alueella, autoni kenties uudempi ja vaatteissa ostan kalliimpia merkkejä, mutta pohjimmiltaan meillä on samat kamat ja mahdollisuudet. Onko se sitten liian eriarvoista? Tai onko väärin, että vuosikymmenien sitkeän työn jälkeen pystyin ostamaan asuntoni ydinkeskustasta, enkä viiden kilometrin päästä?
Ei se toki väärin ole, mutta moni pienituloinen on vielä vuosikymmenten sitkeän työnteon jälkeenkin vähävarainen ja se taas on mielestäni väärin.
Vaikutat hieman naiivilta taloudellisten mahdollisuuksien suhteen. Kirjoituksesi perusteella otaksun, ettet ole kokenut köyhyyttä tai elänyt varsinaisesti pienituloisena. Köyhän talous keikkuu epätasapainossa puolivuotta 100 euron ylimääräisen menon takia, sinä taas et luultavasti edes huomaisi, jos tililtäsi tai osakesalkustasi puuttuisi 1000 euroa.
Reilumpi ansiotulonjako ja tiukempi pääomatulojen verotus sekä perintöjen verotus häivyttäisi tätä yhteiskunnallista epäkohtaa ja loisi lisää oikeudenmukaisuutta sekä tasa-arvoa.
Mutta onko se todella niin iso epäkohta, että yksi asuu Ullanlinnassa ja toinen Jakomäessä? Mistä johtuu, että raha nähdään näin valtavan isona tasa-arvo-ongelmana, kun ei täällä kukaan ole puutteessa? Jos se iPhonen kaveria pienempi mallinumero todella on noin iso asia, niin sitten pitää jo alkaa katsoa peiliin.
Raha on päinvastoin tasa-arvomahdollisuus. Jokainen voi nimittäin päästä siinä parempaan asemaan, jopa ihan huipulle asti. Sen sijaan ulkonäkö, olemus, sosiaaliset taidot, ääni, terveys, sukutausta ja moni muu ovat sellaisia, että niille ei useinkaan juuri voi mitään tehdä, mutta ne määräävät ihmisen paikan hierarkiassa. Ikävää, jos kaikki vaikuttamismahdollisuudet poistetaan ja päädytään muka tasa-arvoiseen tilanteeseen, jossa oma asema on syntymässä lukittu.
Tällaisen lausunnon antaa vain henkilö, joka on joko varustettu A) erittäin hyvillä älyn ja itsetunnon lahjoilla tai B) sen lisäksi syntynyt kotiin, jossa hänen itsetuntoaan on vahvistettu ja häntä on kannustettu opiskelemaan.
Mietipä, mikä valtava määrä energiaa vapautuisi hyödyllisempään ja tehokkaampaan käyttöön, jos ihmisten ei enää tarvitsisi ponnistella itsekkäiden vaikuttimien ajamana päästääkseen juuri tiettyihin hyväpalkkaisiin töihin, vaan he voisivat tasa-arvoisemman palkkapolitiikan vallitessa todella suuntautua sinne, mistä löytyvät heidän aidot kiinnostuksen kohteensa (ja usein myös vahvuudet). Eikö se olisi mahdollisuuksien tasa-arvoa ja palvelisi kokonaisuuttakin paremmin?
Onko iso palkka todella oikea ja terve vaikutin sille, että ihmiset saadaan ponnistelemaan. Kannustaako se tehokkaampaan yhteistyöhön, yhteisten päämäärien eteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun vertaa suomalaista köyhää maailman köyhimpiin ihmisiin niin suomessa ei ole köyhiä nähtykään. Ei maailman köyhimmillä ihmisillä ole tietokonetta, televisiota ei edes sähkövaloa kengistä puhumattakaan joten siihen verrattuna suomessa ei ole köyhiä. Huonosti toimeentulevia sen sijaan on varmaankin kymmeniä tuhansia.
Luonnollisesti Suomessa ei ole tuollaista ulkona näkyvää köyhyyttä, koska tuollainen köyhä kuolisi Suomessa ensimmäiseen pakkasyöhön. Niitä köyhiä kyllä on, joilla ei ole esim. omaa vuokrattua asuntoa vaan majailevat kavereiden tai sukulaisten nurkissa. Eikö se silloin ole aika vastaavaa?
Se että edes vihjaillaan että suomalainen köyhyys jossa jokaisella on mahdollisuus peruskoulutukseen ja terveydenhuoltoon ja nälkää ei tarvitse kokea olisi jotenkin verrattavissa kehitysmaiden köyhien köyhyyteen on mautonta. Meinasin kirjoittaa että röyhkeää, mutta osa ihmisistä ei oikeasti ymmärrä asioista juuri mitään.
Miten peruskoulu tai terveydenhuolto edes liittyy tähän. Alkuperäisessä viestissä väitettiin että Suomessa ei ole ihmisiä jotka ei omista mitään ja jotka näkevät nälkää. Väitän että on. Kyllä he toki ovat voineet käydä peruskoulun ja jos sairastuvat niin saavat hoitoa akuuttiin vaivaan. Siitä nyt vaan ei ollut puhe. Kivahan se toki on että nuo on saatavilla, mutta ei niiden saatavuus muuta sitä että kaikilla ihmisillä Suomessa ei ole asuntoa tai joka päivä ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun vertaa suomalaista köyhää maailman köyhimpiin ihmisiin niin suomessa ei ole köyhiä nähtykään. Ei maailman köyhimmillä ihmisillä ole tietokonetta, televisiota ei edes sähkövaloa kengistä puhumattakaan joten siihen verrattuna suomessa ei ole köyhiä. Huonosti toimeentulevia sen sijaan on varmaankin kymmeniä tuhansia.
Luonnollisesti Suomessa ei ole tuollaista ulkona näkyvää köyhyyttä, koska tuollainen köyhä kuolisi Suomessa ensimmäiseen pakkasyöhön. Niitä köyhiä kyllä on, joilla ei ole esim. omaa vuokrattua asuntoa vaan majailevat kavereiden tai sukulaisten nurkissa. Eikö se silloin ole aika vastaavaa?
Se että edes vihjaillaan että suomalainen köyhyys jossa jokaisella on mahdollisuus peruskoulutukseen ja terveydenhuoltoon ja nälkää ei tarvitse kokea olisi jotenkin verrattavissa kehitysmaiden köyhien köyhyyteen on mautonta. Meinasin kirjoittaa että röyhkeää, mutta osa ihmisistä ei oikeasti ymmärrä asioista juuri mitään.
Suhteellinen köyhyys voi tarkoittaa vaikka sitä, että lapsena et saa juuri harrastaa, jolloin sinulta jää sitä kautta ystävyys suhteet luomatta. Koulussa sinua kiusataan, koska pukeudut vanhempiin vaatteisiin, et ole taaskaan tehnyt mitään lomalla, eikä sinulla ole tiettyjä must juttuja, kuten hienoa kännykkää. Kotona saat ehkä sen verran heikkolaatuista ruokaa, että joko lihoat tai jäät lyhytkasvuiseksi.
Tuostakin jo näkee, että tämän päivän Suomessa suhteellinen köyhyys voi aiheuttaa varsin nopeasti syrjäytymiskehitystä vaikkei suoranaista nälkää täällä nähdäkään kuin poikkeustapauksissa.
Kiusaamiseen pitää puuttua muilla keinoilla kuin antamalla kiusatulle rahaa. Kiusaajat kasvatuslaitokseen.
Valitettavasti se kiusaamisen siemen useimmiten lähtee kotikasvatuksesta. Lapsi näkee, miten omat vanhemmat halveksivat köyhempiään ja sama käytösmalli luonnollisesti siirtyy sitten jälkipolvillekin.
Ainoa lääke ongelmaan on oikeudenmukaisemman ja taloudellisesti tasa-arvoisemman yhteiskunnan luominen, jossa yhteiskunta vastaa tulojen reilummasta jakautumisesta. Ihmiset, pääosin, eivät vielä ole riittävän kypsiä toimimaan oma-aloitteisesti toteuttaen reiluuden ja oikeudenmukaisuuden periaatteita. Liian monien toimintaa ohjaa vielä vanhanaikainen itsekkyys ja ahneus.
Päätin jo lapsena, että haluan vaurastua. Sillä ajatuksella panostin täysillä kouluun, kävin lääkiksen ja nyt olen ammattiani hoitanut ja siinä itseäni kehittänyt täydellä panoksellani yli 20 vuotta.
Olisiko yhteiskunta parempi, jos vaurastumisen mahdollisuutta ei olisi, jolloin olisin valinnut helpomman tien ja tekisin puolivillaisesti jotain pientä, jos sitäkään? Pidän työstäni, mutta on tämä päivystyksineen ja hankaline potilaineen niin kuluttavaa, että muille jättäisin, jos palkka olisi sama kuin kaikilla muillakin.
Voit toki nyt ajatella, että olisit valinnut helpomman tien, mutta mistä lopulta voit tietää sitä?
Yleensä lääkärit ovat melko kunnianhimoista väkeä, jotka haluavat käyttää päätään. Uskon, että useimmat heistä pitkästyisivät pidemmän päälle yksinkertaisemmissa työtehtävissä. Niin olisi luultavasti käynyt sinullekin.
Pohjimmiltaan vaikuttimesi on kuitenkin ollut moraalisesti tarkastellen väärä, vaikka teetkin tärkeää työtä. Henkilökohtaisella tasolla ahneuden vaaliminen on hyvin haitallista, koska se perustuu itsekkääseen oman edun tavoitteluun. Yhteiskunta kokonaisuutena ei kehity oikeaan suuntaan ahneuden ihanteella, vaikka se yksilötasolla voikin tuottaa lyhytnäköisesti tarkastellen hyvän lopputuloksen.
En kyllä itse tiedä yhtäkään maata, missä olisi vaikeaa löytää nuoria lääkärikoulutukseen. En myöskään sellaisissa maissa, joissa lääkärit eivät tienaa juurikaan enempää kuin bussikuskit.
Vaikea sanoa, miten asiat olisivat menneet. Sen voin kuitenkin varmuudella taata, että yöpäivystykset ja muut venymiset olisivat jääneet väliin, enkä enää itseäni olisi viitsinyt kouluttaa vuosiin.
Minä olen laittanut itseni likoon täysillä. Sen ansiosta tuhannet potilaat ovat saavat minulta parhaan mahdollisen avun, ja minä olen saanut maltillisen mutta mukavan ylemmän keskiluokan elintason. Kaikki nähdäkseni voittivat. Mikä tässä on ongelma tai moraalitonta?
Me emme tietenkään voi tietää, mitä sinun henkilökohtaisella tasollasi merkitsee täysillä likoon laittamisesi. Luulen kuitenkin, että suurin häviäjä olet ollut sinä itse.
On toki hienoa, että olet parantanut tuhansia potilaita, mutta olet tehnyt sen vaikuttimena oma vaurastumisesi, et ole välittänyt niinkään potilaistasi, vaan itsestäsi. Sinua ei ole ajanut lääkärin työhön ensisijaisesti halusi auttaa, vaan halusi vaurastua. Joku toinen, joka olisi saanut opiskelupaikkasi ja myöhemmin työpaikkasi, olisi saattanut tehdä saman kuin sinä, mutta vilpittömästä hyvästä tahdosta ja auttamisen halusta, ilman itsekkäitä vaikuttimiasi. Se olisi todennäköisesti näkynyt myös kohtaamisissa potilaiden kanssa.
Se on tietysti toinen asia, onko ylipäätään järkevää maksaa lääkäreille ylemmän keskiluokan elintasoa, kun tulijoita ammattiin olisi pilvin pimein myös keskimmäisen keskiluokan elintasolla. Mielestäni siihen ei ole mitään perusteltua syytä. Vaikka lääkärit tekevätkin arvokasta työtä, niin tekevät monet muutkin, eikä sitä monesti arvosteta samalla tavalla ylimitoitetun palkan muodossa.
Vuosiansiosi kokeneena, päivystyksiä tekevänä erikoislääkärinä (otaksuisin), on luultavimmin 120 000 - 150 000 euroa välillä, joka todellakin on ylemmän keskiluokan palkka ja sieltä korkeimmasta päästä.
Siihen tarvitsee vähintään kohtalaisesti suoritetun peruskoulumatikan tai myöhemmin hankitut vastaavat taidot että saa minimituet riittämään kuukaudeksi. Täytyy laskea koko ajan. Pitkäaikainen köyhyys heikentää kognitiivisia kykyjä ja vaikka köyhiä on monenlaisia niin joukossa on paljon koulupudokkaita joille simppeli matikkakin vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun vertaa suomalaista köyhää maailman köyhimpiin ihmisiin niin suomessa ei ole köyhiä nähtykään. Ei maailman köyhimmillä ihmisillä ole tietokonetta, televisiota ei edes sähkövaloa kengistä puhumattakaan joten siihen verrattuna suomessa ei ole köyhiä. Huonosti toimeentulevia sen sijaan on varmaankin kymmeniä tuhansia.
Luonnollisesti Suomessa ei ole tuollaista ulkona näkyvää köyhyyttä, koska tuollainen köyhä kuolisi Suomessa ensimmäiseen pakkasyöhön. Niitä köyhiä kyllä on, joilla ei ole esim. omaa vuokrattua asuntoa vaan majailevat kavereiden tai sukulaisten nurkissa. Eikö se silloin ole aika vastaavaa?
Se että edes vihjaillaan että suomalainen köyhyys jossa jokaisella on mahdollisuus peruskoulutukseen ja terveydenhuoltoon ja nälkää ei tarvitse kokea olisi jotenkin verrattavissa kehitysmaiden köyhien köyhyyteen on mautonta. Meinasin kirjoittaa että röyhkeää, mutta osa ihmisistä ei oikeasti ymmärrä asioista juuri mitään.
Suhteellinen köyhyys voi tarkoittaa vaikka sitä, että lapsena et saa juuri harrastaa, jolloin sinulta jää sitä kautta ystävyys suhteet luomatta. Koulussa sinua kiusataan, koska pukeudut vanhempiin vaatteisiin, et ole taaskaan tehnyt mitään lomalla, eikä sinulla ole tiettyjä must juttuja, kuten hienoa kännykkää. Kotona saat ehkä sen verran heikkolaatuista ruokaa, että joko lihoat tai jäät lyhytkasvuiseksi.
Tuostakin jo näkee, että tämän päivän Suomessa suhteellinen köyhyys voi aiheuttaa varsin nopeasti syrjäytymiskehitystä vaikkei suoranaista nälkää täällä nähdäkään kuin poikkeustapauksissa.
Kiusaamiseen pitää puuttua muilla keinoilla kuin antamalla kiusatulle rahaa. Kiusaajat kasvatuslaitokseen.
Valitettavasti se kiusaamisen siemen useimmiten lähtee kotikasvatuksesta. Lapsi näkee, miten omat vanhemmat halveksivat köyhempiään ja sama käytösmalli luonnollisesti siirtyy sitten jälkipolvillekin.
Ainoa lääke ongelmaan on oikeudenmukaisemman ja taloudellisesti tasa-arvoisemman yhteiskunnan luominen, jossa yhteiskunta vastaa tulojen reilummasta jakautumisesta. Ihmiset, pääosin, eivät vielä ole riittävän kypsiä toimimaan oma-aloitteisesti toteuttaen reiluuden ja oikeudenmukaisuuden periaatteita. Liian monien toimintaa ohjaa vielä vanhanaikainen itsekkyys ja ahneus.
Päätin jo lapsena, että haluan vaurastua. Sillä ajatuksella panostin täysillä kouluun, kävin lääkiksen ja nyt olen ammattiani hoitanut ja siinä itseäni kehittänyt täydellä panoksellani yli 20 vuotta.
Olisiko yhteiskunta parempi, jos vaurastumisen mahdollisuutta ei olisi, jolloin olisin valinnut helpomman tien ja tekisin puolivillaisesti jotain pientä, jos sitäkään? Pidän työstäni, mutta on tämä päivystyksineen ja hankaline potilaineen niin kuluttavaa, että muille jättäisin, jos palkka olisi sama kuin kaikilla muillakin.
Voit toki nyt ajatella, että olisit valinnut helpomman tien, mutta mistä lopulta voit tietää sitä?
Yleensä lääkärit ovat melko kunnianhimoista väkeä, jotka haluavat käyttää päätään. Uskon, että useimmat heistä pitkästyisivät pidemmän päälle yksinkertaisemmissa työtehtävissä. Niin olisi luultavasti käynyt sinullekin.
Pohjimmiltaan vaikuttimesi on kuitenkin ollut moraalisesti tarkastellen väärä, vaikka teetkin tärkeää työtä. Henkilökohtaisella tasolla ahneuden vaaliminen on hyvin haitallista, koska se perustuu itsekkääseen oman edun tavoitteluun. Yhteiskunta kokonaisuutena ei kehity oikeaan suuntaan ahneuden ihanteella, vaikka se yksilötasolla voikin tuottaa lyhytnäköisesti tarkastellen hyvän lopputuloksen.
En kyllä itse tiedä yhtäkään maata, missä olisi vaikeaa löytää nuoria lääkärikoulutukseen. En myöskään sellaisissa maissa, joissa lääkärit eivät tienaa juurikaan enempää kuin bussikuskit.
Vaikea sanoa, miten asiat olisivat menneet. Sen voin kuitenkin varmuudella taata, että yöpäivystykset ja muut venymiset olisivat jääneet väliin, enkä enää itseäni olisi viitsinyt kouluttaa vuosiin.
Minä olen laittanut itseni likoon täysillä. Sen ansiosta tuhannet potilaat ovat saavat minulta parhaan mahdollisen avun, ja minä olen saanut maltillisen mutta mukavan ylemmän keskiluokan elintason. Kaikki nähdäkseni voittivat. Mikä tässä on ongelma tai moraalitonta?
Me emme tietenkään voi tietää, mitä sinun henkilökohtaisella tasollasi merkitsee täysillä likoon laittamisesi. Luulen kuitenkin, että suurin häviäjä olet ollut sinä itse.
On toki hienoa, että olet parantanut tuhansia potilaita, mutta olet tehnyt sen vaikuttimena oma vaurastumisesi, et ole välittänyt niinkään potilaistasi, vaan itsestäsi. Sinua ei ole ajanut lääkärin työhön ensisijaisesti halusi auttaa, vaan halusi vaurastua. Joku toinen, joka olisi saanut opiskelupaikkasi ja myöhemmin työpaikkasi, olisi saattanut tehdä saman kuin sinä, mutta vilpittömästä hyvästä tahdosta ja auttamisen halusta, ilman itsekkäitä vaikuttimiasi. Se olisi todennäköisesti näkynyt myös kohtaamisissa potilaiden kanssa.
Se on tietysti toinen asia, onko ylipäätään järkevää maksaa lääkäreille ylemmän keskiluokan elintasoa, kun tulijoita ammattiin olisi pilvin pimein myös keskimmäisen keskiluokan elintasolla. Mielestäni siihen ei ole mitään perusteltua syytä. Vaikka lääkärit tekevätkin arvokasta työtä, niin tekevät monet muutkin, eikä sitä monesti arvosteta samalla tavalla ylimitoitetun palkan muodossa.
Vuosiansiosi kokeneena, päivystyksiä tekevänä erikoislääkärinä (otaksuisin), on luultavimmin 120 000 - 150 000 euroa välillä, joka todellakin on ylemmän keskiluokan palkka ja sieltä korkeimmasta päästä.
Miksi ne jotkut toiset eivät sitten menneet sinne lääkikseen tuon kirjoittajan sijasta? Vai kävikö tässä niin, että parhaat valittiin? Jos näin on, niin insentiivit menivät loistavasti kohdilleen.
Vierailija kirjoitti:
Siihen tarvitsee vähintään kohtalaisesti suoritetun peruskoulumatikan tai myöhemmin hankitut vastaavat taidot että saa minimituet riittämään kuukaudeksi. Täytyy laskea koko ajan. Pitkäaikainen köyhyys heikentää kognitiivisia kykyjä ja vaikka köyhiä on monenlaisia niin joukossa on paljon koulupudokkaita joille simppeli matikkakin vaikeaa.
Kädestä pitäen taloudenhoidon opetusta varmasti tarvittaisiin enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ruokabudjetti 400e, ei nyt varsinaisesti nälkää nähdä mutta onhan tuo todella vähän.
Vierailija kirjoitti:
Olen muuten huomannut,että niissä soppajonosta saatavissa ruokakasseissa on ollut mm. keittoja, joiden viimeinen myyntipäivä on mennyt umpeen (jopa) jo yli kaksi viikkoa sitten.
Itse en ole niissä jonoissa ollut mutta koska kaverini (joka ei ole erityisemmn kasvissyöjä ) on sen vuoksi tuonut niitä sellaisia keittoja minulle.
Et oo kysynyt tarkemmin?
Jos kyseessä on eines, niin se on saatu kaupalta avustustaholle ennen päiväyksen umpeutumista ja jaettu pakastettuna. Tämä on täysin ok. Tuon jälkeen kun on sulanut, ei tietenkään voi uudelleen pakastaa vaan käytetään heti. Jos on jakelun kassissa jäisenä ja tuo nopeasti kotiin, voi laittaa kotipakastimeen.
Jos kyseessä kuivatavara, pussikeittojauhe esim, päiväys ei olekaan viimeinen käyttöpäivä vaan parasta ennen. Sen jälkeen tuote on vielä viikkoja ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisilla köyhillä on kuitenkin yleensä varaa tupakoida, värjätä hiuksiaan ja ottaa ripsienpidennyksiä, pitää lemmikkiä jne. Ja sitten valitetaan, kuinka ruokaan sitä rahaa ei mitenkään löydy. Eli elämänhallinta siinä vaan on hukassa.
Minulla ei ole varaa tupakoida, värjätä hiuksiani, ottaa ripsienpidennyksiä, pitää lemmikkiä enkä edes juo alkoholia minkä unohdit mainita.
Ai niin, mutta tilastojen valossa en olekaan köyhä. Tulorajat siihen arvioon paukkuu niukasti, mutta elämänhallintaongelmia ei silti ole. Syynä on vain se, että virallisiin tilastoihin minut lasketaan yksinasuvaksi, vaikka todellisuudessa luonani asuu myös kaksi lasta vuoroviikoin ja elätän myös heidät. Mihinkään tukiin en ole oikeutettu samasta syystä. Tulonihan riittävät yksineläjälle.
T: työssä käyvä etäisä
Saatat hieman liioitella tilannettasi, tai sitten olet erittäin pienituloinen ( = bruttopalkka alle 2000/kk).
Sinällään on kyllä totta, että eräs merkittävimmistä väliinputoaja luokista on alle keskituloiset, yksinasuvat ja elatusmaksuja maksavat etävanhemmat. Silloin tipahdetaan ainakin hyvin lähelle köyhyysloukkua. Varsinainen lähivanhempi on taloudellisesti paljon suojatummassa asemassa, vaikkei edes kävisi töissä.
Varsin valitettava elämän tosiasia on sekin, että miehenä ei aina voi valita tulevansa isäksi. Naisen saadessa vauvakuumeen ja omatessa jossain määrin itsekkään ja moraalittoman luonteen, lapsiahan kyllä saadaan aikaiseksi, oli miehen kanta asiaan mikä hyvänsä tai ehkäisystä "huolehdittu".
Jokaisen kerran, kun mies on naisen kanssa yhdynnässä, on uuden elämän syntymisen mahdollisuus. Jos mies ei halua lasta, hän joko hoitaa ehkäisyn omasta puolestaan tai sitten ei ole yhdynnässä naisen kanssa. Niin yksinkertaista se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen varsin varakas, enkä keksi elämästäni mitään, mitä suomalaisella köyhällä ei olisi. Asuntoni on kalliimmalla alueella, autoni kenties uudempi ja vaatteissa ostan kalliimpia merkkejä, mutta pohjimmiltaan meillä on samat kamat ja mahdollisuudet. Onko se sitten liian eriarvoista? Tai onko väärin, että vuosikymmenien sitkeän työn jälkeen pystyin ostamaan asuntoni ydinkeskustasta, enkä viiden kilometrin päästä?
Ei se toki väärin ole, mutta moni pienituloinen on vielä vuosikymmenten sitkeän työnteon jälkeenkin vähävarainen ja se taas on mielestäni väärin.
Vaikutat hieman naiivilta taloudellisten mahdollisuuksien suhteen. Kirjoituksesi perusteella otaksun, ettet ole kokenut köyhyyttä tai elänyt varsinaisesti pienituloisena. Köyhän talous keikkuu epätasapainossa puolivuotta 100 euron ylimääräisen menon takia, sinä taas et luultavasti edes huomaisi, jos tililtäsi tai osakesalkustasi puuttuisi 1000 euroa.
Reilumpi ansiotulonjako ja tiukempi pääomatulojen verotus sekä perintöjen verotus häivyttäisi tätä yhteiskunnallista epäkohtaa ja loisi lisää oikeudenmukaisuutta sekä tasa-arvoa.
Mutta onko se todella niin iso epäkohta, että yksi asuu Ullanlinnassa ja toinen Jakomäessä? Mistä johtuu, että raha nähdään näin valtavan isona tasa-arvo-ongelmana, kun ei täällä kukaan ole puutteessa? Jos se iPhonen kaveria pienempi mallinumero todella on noin iso asia, niin sitten pitää jo alkaa katsoa peiliin.
Raha on päinvastoin tasa-arvomahdollisuus. Jokainen voi nimittäin päästä siinä parempaan asemaan, jopa ihan huipulle asti. Sen sijaan ulkonäkö, olemus, sosiaaliset taidot, ääni, terveys, sukutausta ja moni muu ovat sellaisia, että niille ei useinkaan juuri voi mitään tehdä, mutta ne määräävät ihmisen paikan hierarkiassa. Ikävää, jos kaikki vaikuttamismahdollisuudet poistetaan ja päädytään muka tasa-arvoiseen tilanteeseen, jossa oma asema on syntymässä lukittu.
Tällaisen lausunnon antaa vain henkilö, joka on joko varustettu A) erittäin hyvillä älyn ja itsetunnon lahjoilla tai B) sen lisäksi syntynyt kotiin, jossa hänen itsetuntoaan on vahvistettu ja häntä on kannustettu opiskelemaan.
Mietipä, mikä valtava määrä energiaa vapautuisi hyödyllisempään ja tehokkaampaan käyttöön, jos ihmisten ei enää tarvitsisi ponnistella itsekkäiden vaikuttimien ajamana päästääkseen juuri tiettyihin hyväpalkkaisiin töihin, vaan he voisivat tasa-arvoisemman palkkapolitiikan vallitessa todella suuntautua sinne, mistä löytyvät heidän aidot kiinnostuksen kohteensa (ja usein myös vahvuudet). Eikö se olisi mahdollisuuksien tasa-arvoa ja palvelisi kokonaisuuttakin paremmin?
Onko iso palkka todella oikea ja terve vaikutin sille, että ihmiset saadaan ponnistelemaan. Kannustaako se tehokkaampaan yhteistyöhön, yhteisten päämäärien eteen?
(Iso) palkka on yksi erinomainen ja tärkeä vaikutin. Jos se poistettaisi, niin me kaikki olisimme vain harrastelijoita.
Vähän läpällä täällä puuhailtaisi pikkusen graafista suunnittelua, musiikkia, mallin työt kiinostaisi joo ja ehkä välillä vois lääketiedettä lueskella. Kukaan ei ponnistelisi edes siellä intohimoalallaan eteenpäin niinä hetkinä, kun ei just nappaa (eli aika usein). Kukaan ei perustaisi yritystä ja ottaisi minkäänlaista riskiä, kun harrastaa voi ilmankin kaikkea sitä taakkaa, stressiä ja epämiellyttävää tekemistä, mitä siihen liittyy.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa uusi köyhä on keskituloinen, jonka kaikki rahat menevät sähkölaskuun. Kulutukseen ei jää rahaa ja tukia ei saa.
Usein se sähkölaskun suuruus on kytköksissä aiemmin elämässä tehtyihin valintoihin. Niin kuin valtaosa "vaikeista tilanteista" muutenkin.
Itse on tehnyt valinnan asua asunnossa, joka syö paljon sähköä. Harvempi köyhä tai pienituloinen on saanut sellaiseen mahdollisuutta.
Iloitkaa nyt, keskituloiset, siitä kaikesta hyvästä, mitä teillä on ollut, myös tilavasta asunnosta. Maksatte nyt siitä aiemmasta hyvinvoinnistanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun vertaa suomalaista köyhää maailman köyhimpiin ihmisiin niin suomessa ei ole köyhiä nähtykään. Ei maailman köyhimmillä ihmisillä ole tietokonetta, televisiota ei edes sähkövaloa kengistä puhumattakaan joten siihen verrattuna suomessa ei ole köyhiä. Huonosti toimeentulevia sen sijaan on varmaankin kymmeniä tuhansia.
Luonnollisesti Suomessa ei ole tuollaista ulkona näkyvää köyhyyttä, koska tuollainen köyhä kuolisi Suomessa ensimmäiseen pakkasyöhön. Niitä köyhiä kyllä on, joilla ei ole esim. omaa vuokrattua asuntoa vaan majailevat kavereiden tai sukulaisten nurkissa. Eikö se silloin ole aika vastaavaa?
Se että edes vihjaillaan että suomalainen köyhyys jossa jokaisella on mahdollisuus peruskoulutukseen ja terveydenhuoltoon ja nälkää ei tarvitse kokea olisi jotenkin verrattavissa kehitysmaiden köyhien köyhyyteen on mautonta. Meinasin kirjoittaa että röyhkeää, mutta osa ihmisistä ei oikeasti ymmärrä asioista juuri mitään.
Suhteellinen köyhyys voi tarkoittaa vaikka sitä, että lapsena et saa juuri harrastaa, jolloin sinulta jää sitä kautta ystävyys suhteet luomatta. Koulussa sinua kiusataan, koska pukeudut vanhempiin vaatteisiin, et ole taaskaan tehnyt mitään lomalla, eikä sinulla ole tiettyjä must juttuja, kuten hienoa kännykkää. Kotona saat ehkä sen verran heikkolaatuista ruokaa, että joko lihoat tai jäät lyhytkasvuiseksi.
Tuostakin jo näkee, että tämän päivän Suomessa suhteellinen köyhyys voi aiheuttaa varsin nopeasti syrjäytymiskehitystä vaikkei suoranaista nälkää täällä nähdäkään kuin poikkeustapauksissa.
Kiusaamiseen pitää puuttua muilla keinoilla kuin antamalla kiusatulle rahaa. Kiusaajat kasvatuslaitokseen.
Valitettavasti se kiusaamisen siemen useimmiten lähtee kotikasvatuksesta. Lapsi näkee, miten omat vanhemmat halveksivat köyhempiään ja sama käytösmalli luonnollisesti siirtyy sitten jälkipolvillekin.
Ainoa lääke ongelmaan on oikeudenmukaisemman ja taloudellisesti tasa-arvoisemman yhteiskunnan luominen, jossa yhteiskunta vastaa tulojen reilummasta jakautumisesta. Ihmiset, pääosin, eivät vielä ole riittävän kypsiä toimimaan oma-aloitteisesti toteuttaen reiluuden ja oikeudenmukaisuuden periaatteita. Liian monien toimintaa ohjaa vielä vanhanaikainen itsekkyys ja ahneus.
Päätin jo lapsena, että haluan vaurastua. Sillä ajatuksella panostin täysillä kouluun, kävin lääkiksen ja nyt olen ammattiani hoitanut ja siinä itseäni kehittänyt täydellä panoksellani yli 20 vuotta.
Olisiko yhteiskunta parempi, jos vaurastumisen mahdollisuutta ei olisi, jolloin olisin valinnut helpomman tien ja tekisin puolivillaisesti jotain pientä, jos sitäkään? Pidän työstäni, mutta on tämä päivystyksineen ja hankaline potilaineen niin kuluttavaa, että muille jättäisin, jos palkka olisi sama kuin kaikilla muillakin.
Voit toki nyt ajatella, että olisit valinnut helpomman tien, mutta mistä lopulta voit tietää sitä?
Yleensä lääkärit ovat melko kunnianhimoista väkeä, jotka haluavat käyttää päätään. Uskon, että useimmat heistä pitkästyisivät pidemmän päälle yksinkertaisemmissa työtehtävissä. Niin olisi luultavasti käynyt sinullekin.
Pohjimmiltaan vaikuttimesi on kuitenkin ollut moraalisesti tarkastellen väärä, vaikka teetkin tärkeää työtä. Henkilökohtaisella tasolla ahneuden vaaliminen on hyvin haitallista, koska se perustuu itsekkääseen oman edun tavoitteluun. Yhteiskunta kokonaisuutena ei kehity oikeaan suuntaan ahneuden ihanteella, vaikka se yksilötasolla voikin tuottaa lyhytnäköisesti tarkastellen hyvän lopputuloksen.
En kyllä itse tiedä yhtäkään maata, missä olisi vaikeaa löytää nuoria lääkärikoulutukseen. En myöskään sellaisissa maissa, joissa lääkärit eivät tienaa juurikaan enempää kuin bussikuskit.
Vaikea sanoa, miten asiat olisivat menneet. Sen voin kuitenkin varmuudella taata, että yöpäivystykset ja muut venymiset olisivat jääneet väliin, enkä enää itseäni olisi viitsinyt kouluttaa vuosiin.
Minä olen laittanut itseni likoon täysillä. Sen ansiosta tuhannet potilaat ovat saavat minulta parhaan mahdollisen avun, ja minä olen saanut maltillisen mutta mukavan ylemmän keskiluokan elintason. Kaikki nähdäkseni voittivat. Mikä tässä on ongelma tai moraalitonta?
Me emme tietenkään voi tietää, mitä sinun henkilökohtaisella tasollasi merkitsee täysillä likoon laittamisesi. Luulen kuitenkin, että suurin häviäjä olet ollut sinä itse.
On toki hienoa, että olet parantanut tuhansia potilaita, mutta olet tehnyt sen vaikuttimena oma vaurastumisesi, et ole välittänyt niinkään potilaistasi, vaan itsestäsi. Sinua ei ole ajanut lääkärin työhön ensisijaisesti halusi auttaa, vaan halusi vaurastua. Joku toinen, joka olisi saanut opiskelupaikkasi ja myöhemmin työpaikkasi, olisi saattanut tehdä saman kuin sinä, mutta vilpittömästä hyvästä tahdosta ja auttamisen halusta, ilman itsekkäitä vaikuttimiasi. Se olisi todennäköisesti näkynyt myös kohtaamisissa potilaiden kanssa.
Se on tietysti toinen asia, onko ylipäätään järkevää maksaa lääkäreille ylemmän keskiluokan elintasoa, kun tulijoita ammattiin olisi pilvin pimein myös keskimmäisen keskiluokan elintasolla. Mielestäni siihen ei ole mitään perusteltua syytä. Vaikka lääkärit tekevätkin arvokasta työtä, niin tekevät monet muutkin, eikä sitä monesti arvosteta samalla tavalla ylimitoitetun palkan muodossa.
Vuosiansiosi kokeneena, päivystyksiä tekevänä erikoislääkärinä (otaksuisin), on luultavimmin 120 000 - 150 000 euroa välillä, joka todellakin on ylemmän keskiluokan palkka ja sieltä korkeimmasta päästä.
Miksi ne jotkut toiset eivät sitten menneet sinne lääkikseen tuon kirjoittajan sijasta? Vai kävikö tässä niin, että parhaat valittiin? Jos näin on, niin insentiivit menivät loistavasti kohdilleen.
Tuo kai se ongelma nykyisellään onkin, että turhan hyvän palkan takia alalle hakeutuu liikaa sinne soveltumattomia henkilöitä. Äly kun ei ole kaikki kaikessa niinkin ihmisläheisessä ammatissa kuin lääkäri muutamaa erikoisalaa lukuunottamatta, kuten patologi. Käänteisesti ajatellen ne empaattiset tyypit olisivat pienemmälläkin palkalla yhä kiinnostuneita alasta, mutta rahan perässä tulijat jäisivät pois. Ei tästä maasta lääkärin työhön soveltuvat henkilöt lopu kesken, kunhan vain lääkäriliitto antaisi kouluttaa enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun vertaa suomalaista köyhää maailman köyhimpiin ihmisiin niin suomessa ei ole köyhiä nähtykään. Ei maailman köyhimmillä ihmisillä ole tietokonetta, televisiota ei edes sähkövaloa kengistä puhumattakaan joten siihen verrattuna suomessa ei ole köyhiä. Huonosti toimeentulevia sen sijaan on varmaankin kymmeniä tuhansia.
Luonnollisesti Suomessa ei ole tuollaista ulkona näkyvää köyhyyttä, koska tuollainen köyhä kuolisi Suomessa ensimmäiseen pakkasyöhön. Niitä köyhiä kyllä on, joilla ei ole esim. omaa vuokrattua asuntoa vaan majailevat kavereiden tai sukulaisten nurkissa. Eikö se silloin ole aika vastaavaa?
Se että edes vihjaillaan että suomalainen köyhyys jossa jokaisella on mahdollisuus peruskoulutukseen ja terveydenhuoltoon ja nälkää ei tarvitse kokea olisi jotenkin verrattavissa kehitysmaiden köyhien köyhyyteen on mautonta. Meinasin kirjoittaa että röyhkeää, mutta osa ihmisistä ei oikeasti ymmärrä asioista juuri mitään.
Suhteellinen köyhyys voi tarkoittaa vaikka sitä, että lapsena et saa juuri harrastaa, jolloin sinulta jää sitä kautta ystävyys suhteet luomatta. Koulussa sinua kiusataan, koska pukeudut vanhempiin vaatteisiin, et ole taaskaan tehnyt mitään lomalla, eikä sinulla ole tiettyjä must juttuja, kuten hienoa kännykkää. Kotona saat ehkä sen verran heikkolaatuista ruokaa, että joko lihoat tai jäät lyhytkasvuiseksi.
Tuostakin jo näkee, että tämän päivän Suomessa suhteellinen köyhyys voi aiheuttaa varsin nopeasti syrjäytymiskehitystä vaikkei suoranaista nälkää täällä nähdäkään kuin poikkeustapauksissa.
Kiusaamiseen pitää puuttua muilla keinoilla kuin antamalla kiusatulle rahaa. Kiusaajat kasvatuslaitokseen.
Valitettavasti se kiusaamisen siemen useimmiten lähtee kotikasvatuksesta. Lapsi näkee, miten omat vanhemmat halveksivat köyhempiään ja sama käytösmalli luonnollisesti siirtyy sitten jälkipolvillekin.
Ainoa lääke ongelmaan on oikeudenmukaisemman ja taloudellisesti tasa-arvoisemman yhteiskunnan luominen, jossa yhteiskunta vastaa tulojen reilummasta jakautumisesta. Ihmiset, pääosin, eivät vielä ole riittävän kypsiä toimimaan oma-aloitteisesti toteuttaen reiluuden ja oikeudenmukaisuuden periaatteita. Liian monien toimintaa ohjaa vielä vanhanaikainen itsekkyys ja ahneus.
Ongelmana on se, että kaikki vanhemmat eivät osaa käyttää sitä rahaa, vaikka sitä niille jaettaisikin. Ei kaikki ajattele lapsensa parasta, vaan ensin ostetaan tupakat ym. ja sitten lapselle vaatteet yms. Sitä lasta todennäköisesti kiusattaisi edelleen, jos kiusaaminen johtuu köyhyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maaseudulla ei ole mitään soppajonoja, ei mitään muitakaan ruokajakeluita.
Haista paska sen maaseutusi kanssa. Joka pikku paikkakunnallakin on tässä maassa seurakunta, joka huolehtii omistaan.
Eipä huolehdi. Ei srk anna ruokaa.
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/uutiset/e18a10e0-20f6-572f-9d24-38e…
Tämä oli vain yksi uutinen, jossa kerrotaan miten seurakunta jakaa ruokaa maalaiskunnassa.
googlasin seurakunta+jakaa+ruokaa
Meitä on muutamia 70-luvun lapsia, jotka ovat heikon ravitsemuksen vuoksi oikeasti jääneet kitukasvuisiksi (neuvolan käyrien, vanhempien pituuden ja muiden sisarusten pituuden perusteella arvioiden). Meitä yhdistää se, että olimme lapsina allergisia, mutta 70-luvun allergioiden hoito oli sitä, että kala-allergikolta otettiin kalasopasta kalanpalat pois ja annettiin sitten ruuaksi se perunaliemi. Jännää, että koko ajan oli iho visvaisena rikki, jatkuva ripuli, tukka ei kasvanut ja kynnet lohkesivat pelkästä katsomisesta.
Joo, emme me NÄLKÄISIÄ olleet, mutta aliravittuja kyllä.
Mutta sillä EI ollut tekemistä köyhyyden kanssa, kyllä tuossa porukassa oli ihan paremman väen lapsiakin.
Köyhyys kuitenkin altistaa huonolle ravitsemukselle, ja sillä voi ihan oikeasti olla vaikutusta myöhempään terveyteen. Kaloreita tulee tarpeeksi, nälkään ei kuole eikä edes laihdu, totta. Mutta ei se silti hyväksi kasvavalle elimistölle ole.