En usko sellaiseen köyhyyteen Suomessa, että joku näkisi nälkää

Yhtiölaina ei ole lasku toimeentulotuessa eikä toimeentulotukea saa perhe, jolla on kesämökki.

Ihmisiä irtisanotaan talvella.

Jos tulee karenssi niin ei saa työttömyyskorvausta. Jos on kesämökki niin ei saa toimeentulotukea tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Ja jos näkee, on sitten omaa saamattomuuttaan ollut menemättä soppajonoon

Köyhimpien vanhuuseläkeläisten parissa tuollaista köyhyyttä voi olla.

Paikkakunnalla ei välttämättä ole soppajonoa, ja jos on, ei raihnaisuuttaan jaksa jonottaa.

Hoitolaitoksissa on aliravitsemusta, kun ruoasta säästetään eikä ole varaa palkata tarpeeksi hoitajia syöttämään kaikkein huonoruokaisimpia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse näin kyllä opiskelijana nälkää. Lohduttauduin sillä että olin hoikka. Katsoin kun lihavat keski-ikäiset työnsi täysiä ostoskärryjä ja mietin että ainakaan en näytä tuolta. Mutta nälkä oli kyllä oikeasti.

Suomessa opiskelijoiden toimeentulossa lasketaan aika paljon sen varaan, että vanhemmat auttaa. Sitten kun kaikilla ei ole niitä auttavia vanhempia, niin tulee väliinputoajia.

Itse en kyllä opiskelijana nälkää nähnyt vaikken vanhemmilta mitään apua saanut. Tarkkana sai olla että rahat riitti. Välillä kävin töissä opintojen ohessa. Ongelma tuli vasta, kun olisi pitänyt uusia silmälasit, siihen ei enää rahaa ollut.

Mutta siis, en usko että opiskelijan tarvii nälkää nähdä vaikkei kukaan sponssaa. Silloin ne rahat on menneet johonkin ei-välttämättömään.

Sinua ei ole elämä koetellut? Et ole joutunut onnettomuuksiin? Et ole joutunut rikoksen uhriksi? Et ole sairastunut vakavasti? Et ole joutunut petetyksi tai huijatuksi? Samaan aikaan pitäisi ostaa ne silmälasit, lääkekuurit, sairaalamaksut, talvikengät, mutta kai ne ovat sitten niitä ei välttämättömiä?

Tottakai on elämän koettelemuksia! Tottakai on onnettomuuksia, ja jotkut joutuvat rikoksen uhriksi. Heille kaikki tuki ja sympatia, myös rahallinen tuki.

Mutta jos ongelmana on epärealistinen rahankäyttö, niin silloin ongelmat ovat itseaiheutettuja ja niitä vääriä valintoja tuleekin saada kritisoida ulkoapäin (ainakin maksajat saavat kritisoida).

On älyllisesti ja moraalisesti epärehellistä lähteä rinnastamaan rikoksen tai onnettomuuden uhreja ja omasta syystään sairastuneita niihin lukemattomiin ihmisiin, jotka pikavipeillä ostelevat tarpeettomuuksia ja laitattavat hiuksiaan.

Vuosisatojen ajan on ollut tiedossa, että on ns. kunniallisia köyhiä ja kunniattomia köyhiä. Näin se on edelleenkin. Ja on moraalisesti oikein, että kunniallisia köyhiä autetaan ja tuetaan (ennen muuta nostamaan itsensä tai ainakin lapsensa köyhyydestä pois) - ja että vastaavasti kunniattomat köyhät tuomitaan sanallisesti. Näin toimii ihmismieli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun vertaa suomalaista köyhää maailman köyhimpiin ihmisiin niin suomessa ei ole köyhiä nähtykään. Ei maailman köyhimmillä ihmisillä ole tietokonetta, televisiota ei edes sähkövaloa kengistä puhumattakaan joten siihen verrattuna suomessa ei ole köyhiä. Huonosti toimeentulevia sen sijaan on varmaankin kymmeniä tuhansia.

Luonnollisesti Suomessa ei ole tuollaista ulkona näkyvää köyhyyttä, koska tuollainen köyhä kuolisi Suomessa ensimmäiseen pakkasyöhön. Niitä köyhiä kyllä on, joilla ei ole esim. omaa vuokrattua asuntoa vaan majailevat kavereiden tai sukulaisten nurkissa. Eikö se silloin ole aika vastaavaa?

Se että edes vihjaillaan että suomalainen köyhyys jossa jokaisella on mahdollisuus peruskoulutukseen ja terveydenhuoltoon ja nälkää ei tarvitse kokea olisi jotenkin verrattavissa kehitysmaiden köyhien köyhyyteen on mautonta. Meinasin kirjoittaa että röyhkeää, mutta osa ihmisistä ei oikeasti ymmärrä asioista juuri mitään.

Suhteellinen köyhyys voi tarkoittaa vaikka sitä, että lapsena et saa juuri harrastaa, jolloin sinulta jää sitä kautta ystävyys suhteet luomatta. Koulussa sinua kiusataan, koska pukeudut vanhempiin vaatteisiin, et ole taaskaan tehnyt mitään lomalla, eikä sinulla ole tiettyjä must juttuja, kuten hienoa kännykkää. Kotona saat ehkä sen verran heikkolaatuista ruokaa, että joko lihoat tai jäät lyhytkasvuiseksi.

Tuostakin jo näkee, että tämän päivän Suomessa suhteellinen köyhyys voi aiheuttaa varsin nopeasti syrjäytymiskehitystä vaikkei suoranaista nälkää täällä nähdäkään kuin poikkeustapauksissa.

Kiusaamiseen pitää puuttua muilla keinoilla kuin antamalla kiusatulle rahaa. Kiusaajat kasvatuslaitokseen.

Valitettavasti se kiusaamisen siemen useimmiten lähtee kotikasvatuksesta. Lapsi näkee, miten omat vanhemmat halveksivat köyhempiään ja sama käytösmalli luonnollisesti siirtyy sitten jälkipolvillekin.

Ainoa lääke ongelmaan on oikeudenmukaisemman ja taloudellisesti tasa-arvoisemman yhteiskunnan luominen, jossa yhteiskunta vastaa tulojen reilummasta jakautumisesta. Ihmiset, pääosin, eivät vielä ole riittävän kypsiä toimimaan oma-aloitteisesti toteuttaen reiluuden ja oikeudenmukaisuuden periaatteita. Liian monien toimintaa ohjaa vielä vanhanaikainen itsekkyys ja ahneus.

Päätin jo lapsena, että haluan vaurastua. Sillä ajatuksella panostin täysillä kouluun, kävin lääkiksen ja nyt olen ammattiani hoitanut ja siinä itseäni kehittänyt täydellä panoksellani yli 20 vuotta.

Olisiko yhteiskunta parempi, jos vaurastumisen mahdollisuutta ei olisi, jolloin olisin valinnut helpomman tien ja tekisin puolivillaisesti jotain pientä, jos sitäkään? Pidän työstäni, mutta on tämä päivystyksineen ja hankaline potilaineen niin kuluttavaa, että muille jättäisin, jos palkka olisi sama kuin kaikilla muillakin.

Voit toki nyt ajatella, että olisit valinnut helpomman tien, mutta mistä lopulta voit tietää sitä?

Yleensä lääkärit ovat melko kunnianhimoista väkeä, jotka haluavat käyttää päätään. Uskon, että useimmat heistä pitkästyisivät pidemmän päälle yksinkertaisemmissa työtehtävissä. Niin olisi luultavasti käynyt sinullekin.

Pohjimmiltaan vaikuttimesi on kuitenkin ollut moraalisesti tarkastellen väärä, vaikka teetkin tärkeää työtä. Henkilökohtaisella tasolla ahneuden vaaliminen on hyvin haitallista, koska se perustuu itsekkääseen oman edun tavoitteluun. Yhteiskunta kokonaisuutena ei kehity oikeaan suuntaan ahneuden ihanteella, vaikka se yksilötasolla voikin tuottaa lyhytnäköisesti tarkastellen hyvän lopputuloksen.

En kyllä itse tiedä yhtäkään maata, missä olisi vaikeaa löytää nuoria lääkärikoulutukseen. En myöskään sellaisissa maissa, joissa lääkärit eivät tienaa juurikaan enempää kuin bussikuskit.

Vaikea sanoa, miten asiat olisivat menneet. Sen voin kuitenkin varmuudella taata, että yöpäivystykset ja muut venymiset olisivat jääneet väliin, enkä enää itseäni olisi viitsinyt kouluttaa vuosiin.

Minä olen laittanut itseni likoon täysillä. Sen ansiosta tuhannet potilaat ovat saavat minulta parhaan mahdollisen avun, ja minä olen saanut maltillisen mutta mukavan ylemmän keskiluokan elintason. Kaikki nähdäkseni voittivat. Mikä tässä on ongelma tai moraalitonta?

Me emme tietenkään voi tietää, mitä sinun henkilökohtaisella tasollasi merkitsee täysillä likoon laittamisesi. Luulen kuitenkin, että suurin häviäjä olet ollut sinä itse.

On toki hienoa, että olet parantanut tuhansia potilaita, mutta olet tehnyt sen vaikuttimena oma vaurastumisesi, et ole välittänyt niinkään potilaistasi, vaan itsestäsi. Sinua ei ole ajanut lääkärin työhön ensisijaisesti halusi auttaa, vaan halusi vaurastua. Joku toinen, joka olisi saanut opiskelupaikkasi ja myöhemmin työpaikkasi, olisi saattanut tehdä saman kuin sinä, mutta vilpittömästä hyvästä tahdosta ja auttamisen halusta, ilman itsekkäitä vaikuttimiasi. Se olisi todennäköisesti näkynyt myös kohtaamisissa potilaiden kanssa.

Se on tietysti toinen asia, onko ylipäätään järkevää maksaa lääkäreille ylemmän keskiluokan elintasoa, kun tulijoita ammattiin olisi pilvin pimein myös keskimmäisen keskiluokan elintasolla. Mielestäni siihen ei ole mitään perusteltua syytä. Vaikka lääkärit tekevätkin arvokasta työtä, niin tekevät monet muutkin, eikä sitä monesti arvosteta samalla tavalla ylimitoitetun palkan muodossa.

Vuosiansiosi kokeneena, päivystyksiä tekevänä erikoislääkärinä (otaksuisin), on luultavimmin 120 000 - 150 000 euroa välillä, joka todellakin on ylemmän keskiluokan palkka ja sieltä korkeimmasta päästä.

Miksi ne jotkut toiset eivät sitten menneet sinne lääkikseen tuon kirjoittajan sijasta? Vai kävikö tässä niin, että parhaat valittiin? Jos näin on, niin insentiivit menivät loistavasti kohdilleen.

Tuo kai se ongelma nykyisellään onkin, että turhan hyvän palkan takia alalle hakeutuu liikaa sinne soveltumattomia henkilöitä. Äly kun ei ole kaikki kaikessa niinkin ihmisläheisessä ammatissa kuin lääkäri muutamaa erikoisalaa lukuunottamatta, kuten patologi. Käänteisesti ajatellen ne empaattiset tyypit olisivat pienemmälläkin palkalla yhä kiinnostuneita alasta, mutta rahan perässä tulijat jäisivät pois. Ei tästä maasta lääkärin työhön soveltuvat henkilöt lopu kesken, kunhan vain lääkäriliitto antaisi kouluttaa enemmän.

Sanoisin kylläkin, että lääkärin ammatissa äly ja kova ammattitaito on melkeinpä kaikki kaikessa. Diagnoosin on oltava oikein, muulla ei ole lopulta juurikaan väliä. Valitsisin sata kertaa sadasta kovimman asiantuntijan huolimatta siitä, onko taustavaikuttimena raha vai auttamisen halu. Haluan terveeksi, en toisen auttamisen halun kohteeksi.

Vuonna 2019 tuli uudistus, että yhtiölaina ei ole lasku toimeentulotuessa eikä kaupunki saa antaa harkinnanvaraista tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Vuonna 2019 tuli uudistus, että yhtiölaina ei ole lasku toimeentulotuessa eikä kaupunki saa antaa harkinnanvaraista tilalle.

Hyvä hallitus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään. Ruoka on kaupoissa superhalpaa jos vaihtoehto olisi *kuolla nälkään*. Esim. peruna ja jauhot tai puurohiutaleet.

Nyt voimme jo kaikki itkeä, ja esittä hallitukselle kysymyksen miksi Suomalaisen köyhän on syötävä kaurapuuro, hapankorppuja, makaronijuustopastaa, makaronia, sianlihasäilykettä ja maitojauhetta?

Ei ole ihme että on köyhä jos on varaa ostella hapakorppua ja makaronin kanssa syödään juustoa. Ei ihan halvimpia tuotteita kaupassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen tarvitsee vähintään kohtalaisesti suoritetun peruskoulumatikan tai myöhemmin hankitut vastaavat taidot että saa minimituet riittämään kuukaudeksi. Täytyy laskea koko ajan. Pitkäaikainen köyhyys heikentää kognitiivisia kykyjä ja vaikka köyhiä on monenlaisia niin joukossa on paljon koulupudokkaita joille simppeli matikkakin vaikeaa.

Kädestä pitäen taloudenhoidon opetusta varmasti tarvittaisiin enemmän.

Voisikohan toimeentulotuen saamisen ehtona jatkossa olla osallistuminen esimerkiksi työväenopistossa järjestettävään arjenhallintavalmennukseen?

Vierailija kirjoitti:

Vuonna 2019 tuli uudistus, että yhtiölaina ei ole lasku toimeentulotuessa eikä kaupunki saa antaa harkinnanvaraista tilalle.

No miksi veronmaksajien pitäisi toisten lainat maksaa? Ihan oikein, toimeentulo tuki on vihoviimeinen keino, eikä todellakaan ole tarkoitettu omiin eikä yhtiön lainoihin, yhteiskunta ei maksa toisille omia osakkeita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen varsin varakas, enkä keksi elämästäni mitään, mitä suomalaisella köyhällä ei olisi. Asuntoni on kalliimmalla alueella, autoni kenties uudempi ja vaatteissa ostan kalliimpia merkkejä, mutta pohjimmiltaan meillä on samat kamat ja mahdollisuudet. Onko se sitten liian eriarvoista? Tai onko väärin, että vuosikymmenien sitkeän työn jälkeen pystyin ostamaan asuntoni ydinkeskustasta, enkä viiden kilometrin päästä?

Ei se toki väärin ole, mutta moni pienituloinen on vielä vuosikymmenten sitkeän työnteon jälkeenkin vähävarainen ja se taas on mielestäni väärin.

Vaikutat hieman naiivilta taloudellisten mahdollisuuksien suhteen. Kirjoituksesi perusteella otaksun, ettet ole kokenut köyhyyttä tai elänyt varsinaisesti pienituloisena. Köyhän talous keikkuu epätasapainossa puolivuotta 100 euron ylimääräisen menon takia, sinä taas et luultavasti edes huomaisi, jos tililtäsi tai osakesalkustasi puuttuisi 1000 euroa.

Reilumpi ansiotulonjako ja tiukempi pääomatulojen verotus sekä perintöjen verotus häivyttäisi tätä yhteiskunnallista epäkohtaa ja loisi lisää oikeudenmukaisuutta sekä tasa-arvoa.

Mutta onko se todella niin iso epäkohta, että yksi asuu Ullanlinnassa ja toinen Jakomäessä? Mistä johtuu, että raha nähdään näin valtavan isona tasa-arvo-ongelmana, kun ei täällä kukaan ole puutteessa? Jos se iPhonen kaveria pienempi mallinumero todella on noin iso asia, niin sitten pitää jo alkaa katsoa peiliin.

Raha on päinvastoin tasa-arvomahdollisuus. Jokainen voi nimittäin päästä siinä parempaan asemaan, jopa ihan huipulle asti. Sen sijaan ulkonäkö, olemus, sosiaaliset taidot, ääni, terveys, sukutausta ja moni muu ovat sellaisia, että niille ei useinkaan juuri voi mitään tehdä, mutta ne määräävät ihmisen paikan hierarkiassa. Ikävää, jos kaikki vaikuttamismahdollisuudet poistetaan ja päädytään muka tasa-arvoiseen tilanteeseen, jossa oma asema on syntymässä lukittu.

Tällaisen lausunnon antaa vain henkilö, joka on joko varustettu A) erittäin hyvillä älyn ja itsetunnon lahjoilla tai B) sen lisäksi syntynyt kotiin, jossa hänen itsetuntoaan on vahvistettu ja häntä on kannustettu opiskelemaan.

Mietipä, mikä valtava määrä energiaa vapautuisi hyödyllisempään ja tehokkaampaan käyttöön, jos ihmisten ei enää tarvitsisi ponnistella itsekkäiden vaikuttimien ajamana päästääkseen juuri tiettyihin hyväpalkkaisiin töihin, vaan he voisivat tasa-arvoisemman palkkapolitiikan vallitessa todella suuntautua sinne, mistä löytyvät heidän aidot kiinnostuksen kohteensa (ja usein myös vahvuudet). Eikö se olisi mahdollisuuksien tasa-arvoa ja palvelisi kokonaisuuttakin paremmin?

Onko iso palkka todella oikea ja terve vaikutin sille, että ihmiset saadaan ponnistelemaan. Kannustaako se tehokkaampaan yhteistyöhön, yhteisten päämäärien eteen?

(Iso) palkka on yksi erinomainen ja tärkeä vaikutin. Jos se poistettaisi, niin me kaikki olisimme vain harrastelijoita.

Vähän läpällä täällä puuhailtaisi pikkusen graafista suunnittelua, musiikkia, mallin työt kiinostaisi joo ja ehkä välillä vois lääketiedettä lueskella. Kukaan ei ponnistelisi edes siellä intohimoalallaan eteenpäin niinä hetkinä, kun ei just nappaa (eli aika usein). Kukaan ei perustaisi yritystä ja ottaisi minkäänlaista riskiä, kun harrastaa voi ilmankin kaikkea sitä taakkaa, stressiä ja epämiellyttävää tekemistä, mitä siihen liittyy.

Järkeilysi perusteella täällä siis tehdään hyvää työtä varsin rajatussa määrässä ammatteja, vain niissä hyvin palkatuissa. Muissa vähän harrastellaan. Melko mustavalkoinen ja vääristynyt maailmankuva sinulla.

Palkkojen harmonisointi poistaisi turhan kilpailun koulutusten ja ammattialojen kesken ja näkisin sille perusteita. Ihmiset suuntaisivat opiskelemaan ja työskentelemään juuri niille aloille, minne omat taipumukset, vahvuudet ja mielenkiinto osoittaisivat, eikä sinne missä on tarjolla suurin palkka, niin kuin aivan liian usein tapahtuu.

Toki muutamille pohjattoman ahneille yksilöille tämä olisi äärimmäisen vaikea asetelma, koska miten enää löytää mielekästä työtä tai mielekkyyttä koko työntekoon. Normaalille ihmiselle keskimääräinen mediaanipalkka kyllä riittäisi vallan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

vastailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maaseudulla ei ole mitään soppajonoja, ei mitään muitakaan ruokajakeluita.

Ei tarvitse, maaseudun ihmiset pärjäävät kaupunkilaisia paremmin.

Ennen vanhaan maaseudulta lähdettiin kaupunkiin ja Ruotsiin (amerikkaankin) työnhakuun. Nyt jäädään "pitämään koko suomi asuttuna" sosiaalituilla, kun ei voi lähteä kun on se omakotitalokin.

Niin. 1930-luvulla oli "operaatio vientirauha", ja sitä ennen ja vielä 1960-luvulla puhuttiin ihan avoimesti lehdistössä ja keskusteluissa liikaväestöstä.

Nyt ollaan oudossa tilanteessa, jossa väitetään, että tänne pitäisi tuoda satojatuhansia ihmisiä töihin. Ja kuitenkin meillä on ns. historialliselta kannalta todella paljon ihan perussuomalaista liikaväestöä.

Yhtälö ei toimi.

Jokainen vähänkään kynnelle kykenevä pitäisi saada Suomessa ansiotyöhön - kaikki vapaaehtoistyö pitäisi lopettaa ja tehdä niistä järjestötöistä vaikka kunnan kautta kierrätettyjä osa-aikaisia palkkatöitä - ja ne, jotka eivät kykene, pitäisi saada joko avun piiriin (mt- ja terveysongelmat, elämänhallintaongelmista kärsivät kurssituksiin) tai ne, jotka ovat kaiken avun ulkopuolella, suosiolla eläkkeelle. Tällainen tilastojen puhdistus ja ihmisten pakottaminen ryhtiliikkeeseen olisi totisesti tarpeen.

Anteeksi nyt vaan kaikille teille, mutta minusta suomalaisten ongelmat on aivan naurettavan pieniä.

Siellä mistä minä olen syntynyt ja vahnempani lähteneet ei ihmisillä ollut mitään. Ei minkäänlaista tulevaisuutta, vaikka olisi ollut kuinka ahkera ja halua tehdä työtä.

En valitettavasti pysty ottamaan teitä valittajia vakavasti. Oikeasti teille pitäisi järjestää joku turistimatka eripuolilla maapalloa ja voisitte sitten näkemänne perusteella miettiä miten etuoikeutettuja todellisuudessa olette.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen varsin varakas, enkä keksi elämästäni mitään, mitä suomalaisella köyhällä ei olisi. Asuntoni on kalliimmalla alueella, autoni kenties uudempi ja vaatteissa ostan kalliimpia merkkejä, mutta pohjimmiltaan meillä on samat kamat ja mahdollisuudet. Onko se sitten liian eriarvoista? Tai onko väärin, että vuosikymmenien sitkeän työn jälkeen pystyin ostamaan asuntoni ydinkeskustasta, enkä viiden kilometrin päästä?

Ei se toki väärin ole, mutta moni pienituloinen on vielä vuosikymmenten sitkeän työnteon jälkeenkin vähävarainen ja se taas on mielestäni väärin.

Vaikutat hieman naiivilta taloudellisten mahdollisuuksien suhteen. Kirjoituksesi perusteella otaksun, ettet ole kokenut köyhyyttä tai elänyt varsinaisesti pienituloisena. Köyhän talous keikkuu epätasapainossa puolivuotta 100 euron ylimääräisen menon takia, sinä taas et luultavasti edes huomaisi, jos tililtäsi tai osakesalkustasi puuttuisi 1000 euroa.

Reilumpi ansiotulonjako ja tiukempi pääomatulojen verotus sekä perintöjen verotus häivyttäisi tätä yhteiskunnallista epäkohtaa ja loisi lisää oikeudenmukaisuutta sekä tasa-arvoa.

Mutta onko se todella niin iso epäkohta, että yksi asuu Ullanlinnassa ja toinen Jakomäessä? Mistä johtuu, että raha nähdään näin valtavan isona tasa-arvo-ongelmana, kun ei täällä kukaan ole puutteessa? Jos se iPhonen kaveria pienempi mallinumero todella on noin iso asia, niin sitten pitää jo alkaa katsoa peiliin.

Raha on päinvastoin tasa-arvomahdollisuus. Jokainen voi nimittäin päästä siinä parempaan asemaan, jopa ihan huipulle asti. Sen sijaan ulkonäkö, olemus, sosiaaliset taidot, ääni, terveys, sukutausta ja moni muu ovat sellaisia, että niille ei useinkaan juuri voi mitään tehdä, mutta ne määräävät ihmisen paikan hierarkiassa. Ikävää, jos kaikki vaikuttamismahdollisuudet poistetaan ja päädytään muka tasa-arvoiseen tilanteeseen, jossa oma asema on syntymässä lukittu.

Tällaisen lausunnon antaa vain henkilö, joka on joko varustettu A) erittäin hyvillä älyn ja itsetunnon lahjoilla tai B) sen lisäksi syntynyt kotiin, jossa hänen itsetuntoaan on vahvistettu ja häntä on kannustettu opiskelemaan.

Mietipä, mikä valtava määrä energiaa vapautuisi hyödyllisempään ja tehokkaampaan käyttöön, jos ihmisten ei enää tarvitsisi ponnistella itsekkäiden vaikuttimien ajamana päästääkseen juuri tiettyihin hyväpalkkaisiin töihin, vaan he voisivat tasa-arvoisemman palkkapolitiikan vallitessa todella suuntautua sinne, mistä löytyvät heidän aidot kiinnostuksen kohteensa (ja usein myös vahvuudet). Eikö se olisi mahdollisuuksien tasa-arvoa ja palvelisi kokonaisuuttakin paremmin?

Onko iso palkka todella oikea ja terve vaikutin sille, että ihmiset saadaan ponnistelemaan. Kannustaako se tehokkaampaan yhteistyöhön, yhteisten päämäärien eteen?

(Iso) palkka on yksi erinomainen ja tärkeä vaikutin. Jos se poistettaisi, niin me kaikki olisimme vain harrastelijoita.

Vähän läpällä täällä puuhailtaisi pikkusen graafista suunnittelua, musiikkia, mallin työt kiinostaisi joo ja ehkä välillä vois lääketiedettä lueskella. Kukaan ei ponnistelisi edes siellä intohimoalallaan eteenpäin niinä hetkinä, kun ei just nappaa (eli aika usein). Kukaan ei perustaisi yritystä ja ottaisi minkäänlaista riskiä, kun harrastaa voi ilmankin kaikkea sitä taakkaa, stressiä ja epämiellyttävää tekemistä, mitä siihen liittyy.

Järkeilysi perusteella täällä siis tehdään hyvää työtä varsin rajatussa määrässä ammatteja, vain niissä hyvin palkatuissa. Muissa vähän harrastellaan. Melko mustavalkoinen ja vääristynyt maailmankuva sinulla.

Palkkojen harmonisointi poistaisi turhan kilpailun koulutusten ja ammattialojen kesken ja näkisin sille perusteita. Ihmiset suuntaisivat opiskelemaan ja työskentelemään juuri niille aloille, minne omat taipumukset, vahvuudet ja mielenkiinto osoittaisivat, eikä sinne missä on tarjolla suurin palkka, niin kuin aivan liian usein tapahtuu.

Toki muutamille pohjattoman ahneille yksilöille tämä olisi äärimmäisen vaikea asetelma, koska miten enää löytää mielekästä työtä tai mielekkyyttä koko työntekoon. Normaalille ihmiselle keskimääräinen mediaanipalkka kyllä riittäisi vallan hyvin.

Ok, voimme teoretisoida tätä loputtomiin, joten etsitään esimerkkejä.

Valitettavasti en löydä yhtään esimerkkiä maasta, jossa Suomea selvästi pienemmillä tuloeroilla olisi päästy säädylliseen kokonaiselintasoon. Kuvasit hienosti sosialismin taustalla olevan logiikan, mutta se ei ole toiminut missään. Toki tällä kertaa voisi olla toisin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisilla köyhillä on kuitenkin yleensä varaa tupakoida, värjätä hiuksiaan ja ottaa ripsienpidennyksiä, pitää lemmikkiä jne. Ja sitten valitetaan, kuinka ruokaan sitä rahaa ei mitenkään löydy. Eli elämänhallinta siinä vaan on hukassa.

Minulla ei ole varaa tupakoida, värjätä hiuksiani, ottaa ripsienpidennyksiä, pitää lemmikkiä enkä edes juo alkoholia minkä unohdit mainita.

Ai niin, mutta tilastojen valossa en olekaan köyhä. Tulorajat siihen arvioon paukkuu niukasti, mutta elämänhallintaongelmia ei silti ole. Syynä on vain se, että virallisiin tilastoihin minut lasketaan yksinasuvaksi, vaikka todellisuudessa luonani asuu myös kaksi lasta vuoroviikoin ja elätän myös heidät. Mihinkään tukiin en ole oikeutettu samasta syystä. Tulonihan riittävät yksineläjälle.

T: työssä käyvä etäisä

Saatat hieman liioitella tilannettasi, tai sitten olet erittäin pienituloinen ( = bruttopalkka alle 2000/kk).

Sinällään on kyllä totta, että eräs merkittävimmistä väliinputoaja luokista on alle keskituloiset, yksinasuvat ja elatusmaksuja maksavat etävanhemmat. Silloin tipahdetaan ainakin hyvin lähelle köyhyysloukkua. Varsinainen lähivanhempi on taloudellisesti paljon suojatummassa asemassa, vaikkei edes kävisi töissä.

Varsin valitettava elämän tosiasia on sekin, että miehenä ei aina voi valita tulevansa isäksi. Naisen saadessa vauvakuumeen ja omatessa jossain määrin itsekkään ja moraalittoman luonteen, lapsiahan kyllä saadaan aikaiseksi, oli miehen kanta asiaan mikä hyvänsä tai ehkäisystä "huolehdittu".

Anteeksi mitä? Ai se on vaan naisen vastuulla huolehtia ehkäisystä? Jos mies ei halua lapsia, niin seksistä voi kieltäytyä, napsaa piuhat poikki tai käytä nyt hyvä mies edes sitä kondomia, äläkä valita.

Luetunymmärtäminen? Valehtelusta kyse tuossa kommentissa. Itse ainakin luotan, jos on yhteisesti sovittu kumppanin kanssa esim. pilleriehkäisystä enkä käytä silloin ekstrana kondomia. Siitä syystä meillä pillereihin päädyttiinkin, koska kumpikaan ei kondomia halua petipuuhiimme. Ei selibaatti tai vasektomiakaan tunnu järkevältä vain siksi, ettei luota kumppaniinsa. Ja selibaatti ja erohan siitä seuraisikin, jos kumppanini kokisi etten häneen luottaisi.

-eri

Ei se nainen silti ilman sinun penetraatiotasi raskaudu. Vaikka nainen olisi, sinun sanojesi mukaan "epäluotettava", niin silti olisit vastuussa sen lapsen alullepanemisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun vertaa suomalaista köyhää maailman köyhimpiin ihmisiin niin suomessa ei ole köyhiä nähtykään. Ei maailman köyhimmillä ihmisillä ole tietokonetta, televisiota ei edes sähkövaloa kengistä puhumattakaan joten siihen verrattuna suomessa ei ole köyhiä. Huonosti toimeentulevia sen sijaan on varmaankin kymmeniä tuhansia.

Luonnollisesti Suomessa ei ole tuollaista ulkona näkyvää köyhyyttä, koska tuollainen köyhä kuolisi Suomessa ensimmäiseen pakkasyöhön. Niitä köyhiä kyllä on, joilla ei ole esim. omaa vuokrattua asuntoa vaan majailevat kavereiden tai sukulaisten nurkissa. Eikö se silloin ole aika vastaavaa?

Se että edes vihjaillaan että suomalainen köyhyys jossa jokaisella on mahdollisuus peruskoulutukseen ja terveydenhuoltoon ja nälkää ei tarvitse kokea olisi jotenkin verrattavissa kehitysmaiden köyhien köyhyyteen on mautonta. Meinasin kirjoittaa että röyhkeää, mutta osa ihmisistä ei oikeasti ymmärrä asioista juuri mitään.

Suhteellinen köyhyys voi tarkoittaa vaikka sitä, että lapsena et saa juuri harrastaa, jolloin sinulta jää sitä kautta ystävyys suhteet luomatta. Koulussa sinua kiusataan, koska pukeudut vanhempiin vaatteisiin, et ole taaskaan tehnyt mitään lomalla, eikä sinulla ole tiettyjä must juttuja, kuten hienoa kännykkää. Kotona saat ehkä sen verran heikkolaatuista ruokaa, että joko lihoat tai jäät lyhytkasvuiseksi.

Tuostakin jo näkee, että tämän päivän Suomessa suhteellinen köyhyys voi aiheuttaa varsin nopeasti syrjäytymiskehitystä vaikkei suoranaista nälkää täällä nähdäkään kuin poikkeustapauksissa.

Kiusaamiseen pitää puuttua muilla keinoilla kuin antamalla kiusatulle rahaa. Kiusaajat kasvatuslaitokseen.

Valitettavasti se kiusaamisen siemen useimmiten lähtee kotikasvatuksesta. Lapsi näkee, miten omat vanhemmat halveksivat köyhempiään ja sama käytösmalli luonnollisesti siirtyy sitten jälkipolvillekin.

Ainoa lääke ongelmaan on oikeudenmukaisemman ja taloudellisesti tasa-arvoisemman yhteiskunnan luominen, jossa yhteiskunta vastaa tulojen reilummasta jakautumisesta. Ihmiset, pääosin, eivät vielä ole riittävän kypsiä toimimaan oma-aloitteisesti toteuttaen reiluuden ja oikeudenmukaisuuden periaatteita. Liian monien toimintaa ohjaa vielä vanhanaikainen itsekkyys ja ahneus.

Päätin jo lapsena, että haluan vaurastua. Sillä ajatuksella panostin täysillä kouluun, kävin lääkiksen ja nyt olen ammattiani hoitanut ja siinä itseäni kehittänyt täydellä panoksellani yli 20 vuotta.

Olisiko yhteiskunta parempi, jos vaurastumisen mahdollisuutta ei olisi, jolloin olisin valinnut helpomman tien ja tekisin puolivillaisesti jotain pientä, jos sitäkään? Pidän työstäni, mutta on tämä päivystyksineen ja hankaline potilaineen niin kuluttavaa, että muille jättäisin, jos palkka olisi sama kuin kaikilla muillakin.

Voit toki nyt ajatella, että olisit valinnut helpomman tien, mutta mistä lopulta voit tietää sitä?

Yleensä lääkärit ovat melko kunnianhimoista väkeä, jotka haluavat käyttää päätään. Uskon, että useimmat heistä pitkästyisivät pidemmän päälle yksinkertaisemmissa työtehtävissä. Niin olisi luultavasti käynyt sinullekin.

Pohjimmiltaan vaikuttimesi on kuitenkin ollut moraalisesti tarkastellen väärä, vaikka teetkin tärkeää työtä. Henkilökohtaisella tasolla ahneuden vaaliminen on hyvin haitallista, koska se perustuu itsekkääseen oman edun tavoitteluun. Yhteiskunta kokonaisuutena ei kehity oikeaan suuntaan ahneuden ihanteella, vaikka se yksilötasolla voikin tuottaa lyhytnäköisesti tarkastellen hyvän lopputuloksen.

En kyllä itse tiedä yhtäkään maata, missä olisi vaikeaa löytää nuoria lääkärikoulutukseen. En myöskään sellaisissa maissa, joissa lääkärit eivät tienaa juurikaan enempää kuin bussikuskit.

Vaikea sanoa, miten asiat olisivat menneet. Sen voin kuitenkin varmuudella taata, että yöpäivystykset ja muut venymiset olisivat jääneet väliin, enkä enää itseäni olisi viitsinyt kouluttaa vuosiin.

Minä olen laittanut itseni likoon täysillä. Sen ansiosta tuhannet potilaat ovat saavat minulta parhaan mahdollisen avun, ja minä olen saanut maltillisen mutta mukavan ylemmän keskiluokan elintason. Kaikki nähdäkseni voittivat. Mikä tässä on ongelma tai moraalitonta?

Me emme tietenkään voi tietää, mitä sinun henkilökohtaisella tasollasi merkitsee täysillä likoon laittamisesi. Luulen kuitenkin, että suurin häviäjä olet ollut sinä itse.

On toki hienoa, että olet parantanut tuhansia potilaita, mutta olet tehnyt sen vaikuttimena oma vaurastumisesi, et ole välittänyt niinkään potilaistasi, vaan itsestäsi. Sinua ei ole ajanut lääkärin työhön ensisijaisesti halusi auttaa, vaan halusi vaurastua. Joku toinen, joka olisi saanut opiskelupaikkasi ja myöhemmin työpaikkasi, olisi saattanut tehdä saman kuin sinä, mutta vilpittömästä hyvästä tahdosta ja auttamisen halusta, ilman itsekkäitä vaikuttimiasi. Se olisi todennäköisesti näkynyt myös kohtaamisissa potilaiden kanssa.

Se on tietysti toinen asia, onko ylipäätään järkevää maksaa lääkäreille ylemmän keskiluokan elintasoa, kun tulijoita ammattiin olisi pilvin pimein myös keskimmäisen keskiluokan elintasolla. Mielestäni siihen ei ole mitään perusteltua syytä. Vaikka lääkärit tekevätkin arvokasta työtä, niin tekevät monet muutkin, eikä sitä monesti arvosteta samalla tavalla ylimitoitetun palkan muodossa.

Vuosiansiosi kokeneena, päivystyksiä tekevänä erikoislääkärinä (otaksuisin), on luultavimmin 120 000 - 150 000 euroa välillä, joka todellakin on ylemmän keskiluokan palkka ja sieltä korkeimmasta päästä.

Miksi ne jotkut toiset eivät sitten menneet sinne lääkikseen tuon kirjoittajan sijasta? Vai kävikö tässä niin, että parhaat valittiin? Jos näin on, niin insentiivit menivät loistavasti kohdilleen.

Tuo kai se ongelma nykyisellään onkin, että turhan hyvän palkan takia alalle hakeutuu liikaa sinne soveltumattomia henkilöitä. Äly kun ei ole kaikki kaikessa niinkin ihmisläheisessä ammatissa kuin lääkäri muutamaa erikoisalaa lukuunottamatta, kuten patologi. Käänteisesti ajatellen ne empaattiset tyypit olisivat pienemmälläkin palkalla yhä kiinnostuneita alasta, mutta rahan perässä tulijat jäisivät pois. Ei tästä maasta lääkärin työhön soveltuvat henkilöt lopu kesken, kunhan vain lääkäriliitto antaisi kouluttaa enemmän.

Sanoisin kylläkin, että lääkärin ammatissa äly ja kova ammattitaito on melkeinpä kaikki kaikessa. Diagnoosin on oltava oikein, muulla ei ole lopulta juurikaan väliä. Valitsisin sata kertaa sadasta kovimman asiantuntijan huolimatta siitä, onko taustavaikuttimena raha vai auttamisen halu. Haluan terveeksi, en toisen auttamisen halun kohteeksi.

Kaikesta huolimatta diagnoosit menevät välillä metsään, ihmisiä kun olemme. Onneksi piakkoin tekoäly tulee ottamaan suurempaa roolia diagnoosien tekemisessä. Pätevää ja älykästä porukkaa kyllä riittää hakijoiksi, kyse on lähinnä siitä, haluammeko lääkäreiksi enemmän auttamisesta vai korkeasta palkasta kiinnostuneita yksilöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisilla köyhillä on kuitenkin yleensä varaa tupakoida, värjätä hiuksiaan ja ottaa ripsienpidennyksiä, pitää lemmikkiä jne. Ja sitten valitetaan, kuinka ruokaan sitä rahaa ei mitenkään löydy. Eli elämänhallinta siinä vaan on hukassa.

Minulla ei ole varaa tupakoida, värjätä hiuksiani, ottaa ripsienpidennyksiä, pitää lemmikkiä enkä edes juo alkoholia minkä unohdit mainita.

Ai niin, mutta tilastojen valossa en olekaan köyhä. Tulorajat siihen arvioon paukkuu niukasti, mutta elämänhallintaongelmia ei silti ole. Syynä on vain se, että virallisiin tilastoihin minut lasketaan yksinasuvaksi, vaikka todellisuudessa luonani asuu myös kaksi lasta vuoroviikoin ja elätän myös heidät. Mihinkään tukiin en ole oikeutettu samasta syystä. Tulonihan riittävät yksineläjälle.

T: työssä käyvä etäisä

Saatat hieman liioitella tilannettasi, tai sitten olet erittäin pienituloinen ( = bruttopalkka alle 2000/kk).

Sinällään on kyllä totta, että eräs merkittävimmistä väliinputoaja luokista on alle keskituloiset, yksinasuvat ja elatusmaksuja maksavat etävanhemmat. Silloin tipahdetaan ainakin hyvin lähelle köyhyysloukkua. Varsinainen lähivanhempi on taloudellisesti paljon suojatummassa asemassa, vaikkei edes kävisi töissä.

Varsin valitettava elämän tosiasia on sekin, että miehenä ei aina voi valita tulevansa isäksi. Naisen saadessa vauvakuumeen ja omatessa jossain määrin itsekkään ja moraalittoman luonteen, lapsiahan kyllä saadaan aikaiseksi, oli miehen kanta asiaan mikä hyvänsä tai ehkäisystä "huolehdittu".

Anteeksi mitä? Ai se on vaan naisen vastuulla huolehtia ehkäisystä? Jos mies ei halua lapsia, niin seksistä voi kieltäytyä, napsaa piuhat poikki tai käytä nyt hyvä mies edes sitä kondomia, äläkä valita.

Luetunymmärtäminen? Valehtelusta kyse tuossa kommentissa. Itse ainakin luotan, jos on yhteisesti sovittu kumppanin kanssa esim. pilleriehkäisystä enkä käytä silloin ekstrana kondomia. Siitä syystä meillä pillereihin päädyttiinkin, koska kumpikaan ei kondomia halua petipuuhiimme. Ei selibaatti tai vasektomiakaan tunnu järkevältä vain siksi, ettei luota kumppaniinsa. Ja selibaatti ja erohan siitä seuraisikin, jos kumppanini kokisi etten häneen luottaisi.

-eri

Kuule kun se pillerikään ei ole mikään 100-varma ehkäisy ja on aika kohtuutonta alkaa syyttää naista valehtelusta, jos raskautuukin. Eihän se vaadi kuin että menee vatsa löysälle ja pilleri tulee huonosti imeytyneenä läpi tai jos vaikka migreenissä oksentaa pillerin tms. Mutta jos näin käy, niin ei tietenkään miestä pitäisi vastuuseen laittaa. Huhhuh.

Joka kerta, kun harrastat seksiä, voi tulla lapsi. Ihan joka kerta, vaikka olisi mikä ehkäisy. Jollekin on sanottu, ettet voi saada lapsia, ja silti voi tulla. Älä harrasta seksiä, jos et halua ottaa riskiä.

Juuri näin. Lisäksi miehelle, joka pelkää isäksi tulemista, on aina vaihtoehto harrastaa joko sooloseksiä tai seksiä toisen miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisilla köyhillä on kuitenkin yleensä varaa tupakoida, värjätä hiuksiaan ja ottaa ripsienpidennyksiä, pitää lemmikkiä jne. Ja sitten valitetaan, kuinka ruokaan sitä rahaa ei mitenkään löydy. Eli elämänhallinta siinä vaan on hukassa.

Niin, ja ottaa tatuointeja. Tätäkin olen ihmetellyt. Ne kun eivät ole mitenkään niin elintärkeitä kuin ruoka, sähkö ja vuokra.

Se on usein ihmisen oma valinta, mihin rahansa käyttää. Kyllä mullekin nälkä tulisi, jos käyttäisin koko palkkani kaikkeen muuhun kuin ruokaan. :D Lapsikin tämän tajuaa.

Kiitos tästä kommentista. Olen samaa mieltä siitä, että ns. köyhiä ihmisiä ei vastuuteta riittävästi tekemistään valinnoista. Onko se sitten älyn puutetta vai mitä? Osa ulospäin ns. hyvin toimeentulevilta vaikuttavilta voi olla  hyvinkin pienituloisia, mutta he käyttävät ne pienet tulonsa fiksusti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen varsin varakas, enkä keksi elämästäni mitään, mitä suomalaisella köyhällä ei olisi. Asuntoni on kalliimmalla alueella, autoni kenties uudempi ja vaatteissa ostan kalliimpia merkkejä, mutta pohjimmiltaan meillä on samat kamat ja mahdollisuudet. Onko se sitten liian eriarvoista? Tai onko väärin, että vuosikymmenien sitkeän työn jälkeen pystyin ostamaan asuntoni ydinkeskustasta, enkä viiden kilometrin päästä?

Ei se toki väärin ole, mutta moni pienituloinen on vielä vuosikymmenten sitkeän työnteon jälkeenkin vähävarainen ja se taas on mielestäni väärin.

Vaikutat hieman naiivilta taloudellisten mahdollisuuksien suhteen. Kirjoituksesi perusteella otaksun, ettet ole kokenut köyhyyttä tai elänyt varsinaisesti pienituloisena. Köyhän talous keikkuu epätasapainossa puolivuotta 100 euron ylimääräisen menon takia, sinä taas et luultavasti edes huomaisi, jos tililtäsi tai osakesalkustasi puuttuisi 1000 euroa.

Reilumpi ansiotulonjako ja tiukempi pääomatulojen verotus sekä perintöjen verotus häivyttäisi tätä yhteiskunnallista epäkohtaa ja loisi lisää oikeudenmukaisuutta sekä tasa-arvoa.

Mutta onko se todella niin iso epäkohta, että yksi asuu Ullanlinnassa ja toinen Jakomäessä? Mistä johtuu, että raha nähdään näin valtavan isona tasa-arvo-ongelmana, kun ei täällä kukaan ole puutteessa? Jos se iPhonen kaveria pienempi mallinumero todella on noin iso asia, niin sitten pitää jo alkaa katsoa peiliin.

Raha on päinvastoin tasa-arvomahdollisuus. Jokainen voi nimittäin päästä siinä parempaan asemaan, jopa ihan huipulle asti. Sen sijaan ulkonäkö, olemus, sosiaaliset taidot, ääni, terveys, sukutausta ja moni muu ovat sellaisia, että niille ei useinkaan juuri voi mitään tehdä, mutta ne määräävät ihmisen paikan hierarkiassa. Ikävää, jos kaikki vaikuttamismahdollisuudet poistetaan ja päädytään muka tasa-arvoiseen tilanteeseen, jossa oma asema on syntymässä lukittu.

Tällaisen lausunnon antaa vain henkilö, joka on joko varustettu A) erittäin hyvillä älyn ja itsetunnon lahjoilla tai B) sen lisäksi syntynyt kotiin, jossa hänen itsetuntoaan on vahvistettu ja häntä on kannustettu opiskelemaan.

Mietipä, mikä valtava määrä energiaa vapautuisi hyödyllisempään ja tehokkaampaan käyttöön, jos ihmisten ei enää tarvitsisi ponnistella itsekkäiden vaikuttimien ajamana päästääkseen juuri tiettyihin hyväpalkkaisiin töihin, vaan he voisivat tasa-arvoisemman palkkapolitiikan vallitessa todella suuntautua sinne, mistä löytyvät heidän aidot kiinnostuksen kohteensa (ja usein myös vahvuudet). Eikö se olisi mahdollisuuksien tasa-arvoa ja palvelisi kokonaisuuttakin paremmin?

Onko iso palkka todella oikea ja terve vaikutin sille, että ihmiset saadaan ponnistelemaan. Kannustaako se tehokkaampaan yhteistyöhön, yhteisten päämäärien eteen?

(Iso) palkka on yksi erinomainen ja tärkeä vaikutin. Jos se poistettaisi, niin me kaikki olisimme vain harrastelijoita.

Vähän läpällä täällä puuhailtaisi pikkusen graafista suunnittelua, musiikkia, mallin työt kiinostaisi joo ja ehkä välillä vois lääketiedettä lueskella. Kukaan ei ponnistelisi edes siellä intohimoalallaan eteenpäin niinä hetkinä, kun ei just nappaa (eli aika usein). Kukaan ei perustaisi yritystä ja ottaisi minkäänlaista riskiä, kun harrastaa voi ilmankin kaikkea sitä taakkaa, stressiä ja epämiellyttävää tekemistä, mitä siihen liittyy.

Järkeilysi perusteella täällä siis tehdään hyvää työtä varsin rajatussa määrässä ammatteja, vain niissä hyvin palkatuissa. Muissa vähän harrastellaan. Melko mustavalkoinen ja vääristynyt maailmankuva sinulla.

Palkkojen harmonisointi poistaisi turhan kilpailun koulutusten ja ammattialojen kesken ja näkisin sille perusteita. Ihmiset suuntaisivat opiskelemaan ja työskentelemään juuri niille aloille, minne omat taipumukset, vahvuudet ja mielenkiinto osoittaisivat, eikä sinne missä on tarjolla suurin palkka, niin kuin aivan liian usein tapahtuu.

Toki muutamille pohjattoman ahneille yksilöille tämä olisi äärimmäisen vaikea asetelma, koska miten enää löytää mielekästä työtä tai mielekkyyttä koko työntekoon. Normaalille ihmiselle keskimääräinen mediaanipalkka kyllä riittäisi vallan hyvin.

Kävisikö sellainen kuvio, että ahneet saa juosta rahan perässä ja yrittäö vaurastua, intohimoihmiset voi mennä intohimonsa perässä ja työstä ylipäätään vähemmän kiinnostuneet voivat tehdä duunia pienellä panostuksella jotain duunia tai jopa olla tekemättä kokonaan? Olisi jokaiselle jotain!

Hetkinen, kuvasin juuri meidän systeemimme.

Soppajono ei aina ole kotinurkilla kävelymatkan päässä . Sairas tai köyhä ei lähde julkisilla kulkuneuvoilla hakemaan kauempaa ruokaa .