Lue keskustelun säännöt.
Toivottavasti kukaan vanhempi ei ole tehnyt hallintaoikeustestamenttia
04.12.2022 |
Se on perillisiä kohtaan todella epäreilu.
Hallintaoikeustestamentilla haltija eli tässä tapauksessa leski hallinnoi määrättyä omaisuutta testamentissa määrätyn ajan, joka on usein eliniän verran. Muut perilliset [lapset] ovat omistajia.
Haltija saa omaisuuden tuotot, kuten vuokratulot, metsän myyntituotot ja osingot. Jos leski joutuu palvelutaloon ja omaisuus myydään, kuuluu tälle rahallinen korvaus hallintaoikeudesta luopumisesta tai omistajat joutuvat maksamaan lahjaveroa. Tätä harva tietää.
Haltijalle oikeus on usein kannattava, mutta omistajalle kovin harmillinen. Omaisuuden myymiseen tarvitaan haltijan suostumus, jonka jälkeen maksetaan korvaus hallintaoikeudesta luopumisesta. Omistajan tulee maksaa perintöverot omaisuudesta, vaikka saisi perinnön vasta vuosikymmenen päästä hallintaoikeutetun kuoltua.
Omaisuus voi rapistua, jos haltija hoitaa sitä huonosti ja ensiasunnon ostaja saattaa menettää verovapautensa omistuksensa vuoksi. Hallintaoikeus pienentää perintöveroa, mikä onkin ainoa hyöty omistajalle.
Kommentit (416)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluttiin mekin, että kun on yhdessä hartiapankilla rakennettu talo ja mökki, niin ne jäävät lesken käyttöön täysin. Lapset saavat toisen kuollessa vain lakiosuutensa ja siihen on varauduttu. Siksi meilläkin tuo omistusoikeustestamentti.
Onnea lapsillenne jos vanhempi toisen kuoltua löytääkin uuden kumppanin, myy ehkä tuon hartiapankkitalonne ja ostaa yhteisen uuden kodin.
ApTietenkin omaisuudellaan saa tehdä , mitä haluaa. Ei sinunkään omaisuutesi ole lastesi. Olisihan se hassua, että itse rakentamaa ja maksamaa asuntoa ei saisi tarvittaessa myydä.
Niin no jos se on sinun tahtosi, että sinun osuutesi mahdollisesti menisi puolisosi uudelle kumppanille eikä lapsillesi, niin silloin toki joo . . .
ApSulla ei nyt ole selvästi mitään käsitystä asiasta.
No noinhan voisi käydä.
ApNo ei voisi.
Kyllä voi!
ApJankkaa vaan vaikka maailman tappiin. Jos omistusoikeustestamentti on tehty täysimääräisenä, testamentinsaaja omistaa omaisuuden. Kun hän kuolee, hänen omaisuutensa jaetaan normaalisti eikä hän voi testamentata koko omaisuutta loukkaamatta rintaperillisten lakiosaa.
Niin mutta jos hän elinaikanaan myy entisen yhteisen kodin ja ostaa uuden kumppanin kanssa uuden. Jos hän maksaa sen 100% ja kumppani maksaa 0%, niin jos molemmat merkitään omistajiksi, kumppani omistaakin siitä yhtäkkiä 50%.
Tai sanotaan, että hän maksaa sen 80% ja 20%:iin otetaan yhteinen laina, jota lyhennetään. Jos henkilöiden omistusosuus on silti 50:50, toinen omistaa asunnosta puolet. Näin kadotetaan hyvillä aikeilla oma varallisuus, ilman että se itseä varsinaisesti haittaa. Lapsiin se tavallaan sitten osuu.
Ja saajana oli se ventovieras.
Vs. puolet talosta olisi ollut koko saman ajan lasten. Siis onhan se elämää, mutta itse haluan ainakin oman omaisuuteni menevän tarkasti lapsilleni. Kumppanien huolenpitoon löytyy muita keinoja.
ApHarvoin se oma kumppani ventovieras on.
Lapsille on.
Miten se tähän liittyy? Ei se kumppani ole lapsia perimässäkään.
Aaarrrgghhhffft! Jos hän saa rahat, niin lasten silmissä ne menivät sitten vieraalle.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin ongelma hallintaoikeustestamentissa on se, että lapset joutuvat maksamaan perintöverot, mutta eivät saa vielä senttiäkään perintöä, jolla veron voisi maksaa. Esim. mieheni maksoi anopin kuoltua yli kymppitonnin perintöveroa, mutta sai itse perinnön käyttöönsä vasta appiukonkin kuoltua yli viisi vuotta myöhemmin. Onneksi miehelläni oli rahaa verojen maksuun, mutta monelle muulle tämä olisi ollut iso ongelma.
Tähän väliin huomautan että hallintaoikeustestamentti pienentää lasten perintöveroja, se on hyvä puoli siinä. Siitä syystä mekin olemme sen tehneet.
(En ole tosin vielä lukenut ketjua loppuun, ehkä joku muukin on tuon maininnut.)
Nimenomaan!
Hallintaoikeustestamentti on järkevä, jos kyse on omaisuudesta, jota ei olla aikeissa myydä ainakaan lesken elinaikana.
Vierailija kirjoitti:
Jos se nimenomaan on OMISTUSOIKEUStestamentti ja leski OMISTAA kaiken, niin kai hän saa sen myydä? Niissä se mahdollisissa yhteishankinnoissa toisten kanssa sitten sekoittuu muualle ja muille. Tai ainakin asunto saattaa olla sellainen, joka ostetaan molempien nimiin, vaikka toinen sen rahoittaisi. Jos ei henkilö osaa ajatella tarpeeksi pitkälle. Ei ehkä kovin usein tapahtuvaa, mutta mielestäni turha mahdollisuus.
Ap
Miten niin turha? Ihan itse sä saat päättää perinnöstäsi, yksikään laillinen mahdollisuus siihen vaikuttaa ei ole turha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluttiin mekin, että kun on yhdessä hartiapankilla rakennettu talo ja mökki, niin ne jäävät lesken käyttöön täysin. Lapset saavat toisen kuollessa vain lakiosuutensa ja siihen on varauduttu. Siksi meilläkin tuo omistusoikeustestamentti.
Onnea lapsillenne jos vanhempi toisen kuoltua löytääkin uuden kumppanin, myy ehkä tuon hartiapankkitalonne ja ostaa yhteisen uuden kodin.
ApTietenkin omaisuudellaan saa tehdä , mitä haluaa. Ei sinunkään omaisuutesi ole lastesi. Olisihan se hassua, että itse rakentamaa ja maksamaa asuntoa ei saisi tarvittaessa myydä.
Niin no jos se on sinun tahtosi, että sinun osuutesi mahdollisesti menisi puolisosi uudelle kumppanille eikä lapsillesi, niin silloin toki joo . . .
ApSulla ei nyt ole selvästi mitään käsitystä asiasta.
No noinhan voisi käydä.
ApNo ei voisi.
Kyllä voi!
ApJankkaa vaan vaikka maailman tappiin. Jos omistusoikeustestamentti on tehty täysimääräisenä, testamentinsaaja omistaa omaisuuden. Kun hän kuolee, hänen omaisuutensa jaetaan normaalisti eikä hän voi testamentata koko omaisuutta loukkaamatta rintaperillisten lakiosaa.
Niin mutta jos hän elinaikanaan myy entisen yhteisen kodin ja ostaa uuden kumppanin kanssa uuden. Jos hän maksaa sen 100% ja kumppani maksaa 0%, niin jos molemmat merkitään omistajiksi, kumppani omistaakin siitä yhtäkkiä 50%.
Tai sanotaan, että hän maksaa sen 80% ja 20%:iin otetaan yhteinen laina, jota lyhennetään. Jos henkilöiden omistusosuus on silti 50:50, toinen omistaa asunnosta puolet. Näin kadotetaan hyvillä aikeilla oma varallisuus, ilman että se itseä varsinaisesti haittaa. Lapsiin se tavallaan sitten osuu.
Ja saajana oli se ventovieras.
Vs. puolet talosta olisi ollut koko saman ajan lasten. Siis onhan se elämää, mutta itse haluan ainakin oman omaisuuteni menevän tarkasti lapsilleni. Kumppanien huolenpitoon löytyy muita keinoja.
ApPuolison kuoltua tehdään heidän välillään aina ositus.
Osituksessa varakkaampi maksaa sen jälkeen tasinkoa leskelle.
Paitsi jos leski on varakkaampi, hänen ei tarvitse maksaa tasinkoa kuolinpesälle.
Leski saa siis aina osuuden kuolinpesästä, jos hän kuollutta puolisoaan köyhempi.
Miten se omaisuus ei silloin sitten menisi sille uudelle kumppanille?
Sehän menee siis sun mukaasi osaksi sille delle joka tapauksessa, jos siis omistusoikeustestamentin tehnyt henkilö menee uusiin naimisiin (ja omistaa lastensa kuolleen vanhemman perintöosan)?
Ap
[/quote]
Niin mutta jos hän elinaikanaan myy entisen yhteisen kodin ja ostaa uuden kumppanin kanssa uuden. Jos hän maksaa sen 100% ja kumppani maksaa 0%, niin jos molemmat merkitään omistajiksi, kumppani omistaakin siitä yhtäkkiä 50%.
Tai sanotaan, että hän maksaa sen 80% ja 20%:iin otetaan yhteinen laina, jota lyhennetään. Jos henkilöiden omistusosuus on silti 50:50, toinen omistaa asunnosta puolet. Näin kadotetaan hyvillä aikeilla oma varallisuus, ilman että se itseä varsinaisesti haittaa. Lapsiin se tavallaan sitten osuu.
Ja saajana oli se ventovieras.
Vs. puolet talosta olisi ollut koko saman ajan lasten. Siis onhan se elämää, mutta itse haluan ainakin oman omaisuuteni menevän tarkasti lapsilleni. Kumppanien huolenpitoon löytyy muita keinoja.
Ap[/quote]
No, silloinhan olet tietenkin tehnyt avioehdon, jolla puolisosi avio-oikeus yhteiseen kotiin suljetaan pois. Silloin puolet (tai mitä nyt olet omistanutkin) menee lapsillesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se nimenomaan on OMISTUSOIKEUStestamentti ja leski OMISTAA kaiken, niin kai hän saa sen myydä? Niissä se mahdollisissa yhteishankinnoissa toisten kanssa sitten sekoittuu muualle ja muille. Tai ainakin asunto saattaa olla sellainen, joka ostetaan molempien nimiin, vaikka toinen sen rahoittaisi. Jos ei henkilö osaa ajatella tarpeeksi pitkälle. Ei ehkä kovin usein tapahtuvaa, mutta mielestäni turha mahdollisuus.
ApMiten niin turha? Ihan itse sä saat päättää perinnöstäsi, yksikään laillinen mahdollisuus siihen vaikuttaa ei ole turha.
Pakko ihan sinulle informoida, että vanhemmat ovat saattaneet noita juttuja laatiessaan tarkoittaa täysin muuta, kuin mikä on lopputulos. Ei perus tavis todellakaan ymmärrä tekemiensä oikeustoimien ja asiakirjojen kaikkia vaikutuksia jälkeläisiin ja lisäksi he loppujenlopuksi usein ajattelevat vain itseään siinä tilanteessa. Tiedon puute ja sen riittäminen, että asia sillä hetkellä menee itselle edullisesti riittää monille perusteluksi tehdä jokin päätös.
Siksi olisi hyvä karsia turhat mahdollisuudet tahtomattaan kurkistaa omiensa elämää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Niin mutta jos hän elinaikanaan myy entisen yhteisen kodin ja ostaa uuden kumppanin kanssa uuden. Jos hän maksaa sen 100% ja kumppani maksaa 0%, niin jos molemmat merkitään omistajiksi, kumppani omistaakin siitä yhtäkkiä 50%.
Tai sanotaan, että hän maksaa sen 80% ja 20%:iin otetaan yhteinen laina, jota lyhennetään. Jos henkilöiden omistusosuus on silti 50:50, toinen omistaa asunnosta puolet. Näin kadotetaan hyvillä aikeilla oma varallisuus, ilman että se itseä varsinaisesti haittaa. Lapsiin se tavallaan sitten osuu.
Ja saajana oli se ventovieras.
Vs. puolet talosta olisi ollut koko saman ajan lasten. Siis onhan se elämää, mutta itse haluan ainakin oman omaisuuteni menevän tarkasti lapsilleni. Kumppanien huolenpitoon löytyy muita keinoja.
Ap
No, silloinhan olet tietenkin tehnyt avioehdon, jolla puolisosi avio-oikeus yhteiseen kotiin suljetaan pois. Silloin puolet (tai mitä nyt olet omistanutkin) menee lapsillesi.
Ei vaan apn ei kannata tehdä mitään, jolloin hänen lapsensa perivät hänet. Luuletko hänellä olevan puoliso?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluttiin mekin, että kun on yhdessä hartiapankilla rakennettu talo ja mökki, niin ne jäävät lesken käyttöön täysin. Lapset saavat toisen kuollessa vain lakiosuutensa ja siihen on varauduttu. Siksi meilläkin tuo omistusoikeustestamentti.
Onnea lapsillenne jos vanhempi toisen kuoltua löytääkin uuden kumppanin, myy ehkä tuon hartiapankkitalonne ja ostaa yhteisen uuden kodin.
ApTietenkin omaisuudellaan saa tehdä , mitä haluaa. Ei sinunkään omaisuutesi ole lastesi. Olisihan se hassua, että itse rakentamaa ja maksamaa asuntoa ei saisi tarvittaessa myydä.
Niin no jos se on sinun tahtosi, että sinun osuutesi mahdollisesti menisi puolisosi uudelle kumppanille eikä lapsillesi, niin silloin toki joo . . .
ApSulla ei nyt ole selvästi mitään käsitystä asiasta.
No noinhan voisi käydä.
ApNo ei voisi.
Kyllä voi!
ApJankkaa vaan vaikka maailman tappiin. Jos omistusoikeustestamentti on tehty täysimääräisenä, testamentinsaaja omistaa omaisuuden. Kun hän kuolee, hänen omaisuutensa jaetaan normaalisti eikä hän voi testamentata koko omaisuutta loukkaamatta rintaperillisten lakiosaa.
Niin mutta jos hän elinaikanaan myy entisen yhteisen kodin ja ostaa uuden kumppanin kanssa uuden. Jos hän maksaa sen 100% ja kumppani maksaa 0%, niin jos molemmat merkitään omistajiksi, kumppani omistaakin siitä yhtäkkiä 50%.
Tai sanotaan, että hän maksaa sen 80% ja 20%:iin otetaan yhteinen laina, jota lyhennetään. Jos henkilöiden omistusosuus on silti 50:50, toinen omistaa asunnosta puolet. Näin kadotetaan hyvillä aikeilla oma varallisuus, ilman että se itseä varsinaisesti haittaa. Lapsiin se tavallaan sitten osuu.
Ja saajana oli se ventovieras.
Vs. puolet talosta olisi ollut koko saman ajan lasten. Siis onhan se elämää, mutta itse haluan ainakin oman omaisuuteni menevän tarkasti lapsilleni. Kumppanien huolenpitoon löytyy muita keinoja.
ApPuolison kuoltua tehdään heidän välillään aina ositus.
Osituksessa varakkaampi maksaa sen jälkeen tasinkoa leskelle.
Paitsi jos leski on varakkaampi, hänen ei tarvitse maksaa tasinkoa kuolinpesälle.
Leski saa siis aina osuuden kuolinpesästä, jos hän kuollutta puolisoaan köyhempi.
Miten se omaisuus ei silloin sitten menisi sille uudelle kumppanille?
Sehän menee siis sun mukaasi osaksi sille delle joka tapauksessa, jos siis omistusoikeustestamentin tehnyt henkilö menee uusiin naimisiin (ja omistaa lastensa kuolleen vanhemman perintöosan)?
Ap
Tee sinä sellainen testamentti kuin haluat ja me muut pidetään sitten toisella tavalla omaisuudestanne huolta. Turha sitten itkeä, jos lapsesi ovat yhtä ahneita kuin sinä ja hankaloittavat puolison kuoleman jälkeen sinun, siis sinun omaisuutesi hallintaa. Sekin on sitten oma valinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se nimenomaan on OMISTUSOIKEUStestamentti ja leski OMISTAA kaiken, niin kai hän saa sen myydä? Niissä se mahdollisissa yhteishankinnoissa toisten kanssa sitten sekoittuu muualle ja muille. Tai ainakin asunto saattaa olla sellainen, joka ostetaan molempien nimiin, vaikka toinen sen rahoittaisi. Jos ei henkilö osaa ajatella tarpeeksi pitkälle. Ei ehkä kovin usein tapahtuvaa, mutta mielestäni turha mahdollisuus.
ApMiten niin turha? Ihan itse sä saat päättää perinnöstäsi, yksikään laillinen mahdollisuus siihen vaikuttaa ei ole turha.
Pakko ihan sinulle informoida, että vanhemmat ovat saattaneet noita juttuja laatiessaan tarkoittaa täysin muuta, kuin mikä on lopputulos. Ei perus tavis todellakaan ymmärrä tekemiensä oikeustoimien ja asiakirjojen kaikkia vaikutuksia jälkeläisiin ja lisäksi he loppujenlopuksi usein ajattelevat vain itseään siinä tilanteessa. Tiedon puute ja sen riittäminen, että asia sillä hetkellä menee itselle edullisesti riittää monille perusteluksi tehdä jokin päätös.
Siksi olisi hyvä karsia turhat mahdollisuudet tahtomattaan kurkistaa omiensa elämää.
Ap
Höpöhöpö. Jos tekee testamentin, tekee sen siksi että jotakin haluaa. Jos se sit ei lapsia miellytä, ihan sama; jokainen saa päättää rahoistaan ja omaisuudestaan vaikka on lisääntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juristit suosittelevat nykyään omistusoikeustestamenttia. Meilläkin on sellainen, lasten lakiosuus maksetaan testamentin mukaan rahana. Eli asunto, mökki ja metsä jää leskelle, lapset saavan lakiosansa sijoitusten (osakkeet, rahastot, säästötilit) realisoinnin jälkeen.
Näinhän tämä yleensä menee, harva tekee hallintaoikeustestamenttia koko omaisuuteen vaan lähinnä juuri asuin- ja mökkikiinteistöihin. Ja jos se on tehty kaikkeen omaisuuteen, niin todennäköisesti vähintään aiheellisesti.
Toihan on ihan pahinta perillisen kannalta. Menettää kaikki tuotot mutta on velvollinen maksamaan korjauksia. Ei voi myydä ilman lesken suostumusta jne
ApMiksi pitäisi voida? Kai sä ymmärrät että se omaisuus on vainajan eikä sitä ole tehty perijän vuoksi? Jos mulla olisi noin kiero ja ahne lapsi, häpeäisin silmät päästäni.
Miten niin kiero ja ahne? Tarkoitan tässä esim tilannetta, jossa henkilö menee uusiin naimisiin, on suht varakas, mutta uusi puoliso ei omista lähellekään yhtä paljon, mutta sanotaan, että hän on aikoinaan perinyt kuitenkin omat vanhempansa ja sieltä on hyvän kokoinen asunto jne. Jos he tekevät hallintaoikeustestamentin ja varakkaampi kuolee ensin, on se hänen lapsilleen mielestäni täysin väärä tilanne. Sellaisen lesken ei kuuluisi saada yhtään mitään.
ApEi sitä perintöäkään kenenkään KUULU saada. Itse ajattelen niin, että perintö on lahja, ei itsestään selvä asia.
On lahja, kyllä, mutta kyllä mielestäni vanhemmalla on velvollisuuksia lapsiaan kohtaan, kun on heitä kerran maailmaan saattanut. Mikä olisikaan HELPOMPI tapa tukea lapsiaan, kuin perintö? All you have to do for it on kuolla. Todella easy tapa auttaa.
ApAika raadollinen ajattelutapa.
Entä jos vanhuksella on suuret lääkemenot ja/tai suuret menot palveluasumisesta? Eikö sen omaisuutensa saa silloin käyttää niihin? Vai pitääkö silloinkin jättää jotain sukanvarteen perillisille?
Miten tämä liittyyy hallinnanoikeustestamenttiin sitten enää? Puhuin siitä, että kuka ne varat saa. Leskelle voi ANTAA jotain testamentilla jos huvittaa, mutta ei mitään tuollaisia epäoikeudenmukaisia hallintaoikeushommia koko omaisuuteen (jos se on enemmän, kuin yhteinen asunto), joissa toinen maksaa viulut ja toinen nauttii.
ApEi tämä hallintaoikeustestamenttiin liitykään, mutta sinä otit keskusteluun jonkun maagisen velvollisuuden huolehtia lapsistaan. Kuspäisistä lapsista ei tarvitse huolehtia. Ja olihan Michael Penttilällä, Virpi Buttilla ja Juha Valjakkalallakin vanhemmat.
Kukas ne kusipäiset lapset on kasvattanut omalla esimerkillään?
Lapsia voi tehdä koeputkessa, mutta niitä ei voi kasvattaa siellä. Lapsen kasvatukseen osallistuvat opettajat, kaverit, muut aikuiset ja kaikki, joiden kanssa lapsi on tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluttiin mekin, että kun on yhdessä hartiapankilla rakennettu talo ja mökki, niin ne jäävät lesken käyttöön täysin. Lapset saavat toisen kuollessa vain lakiosuutensa ja siihen on varauduttu. Siksi meilläkin tuo omistusoikeustestamentti.
Onnea lapsillenne jos vanhempi toisen kuoltua löytääkin uuden kumppanin, myy ehkä tuon hartiapankkitalonne ja ostaa yhteisen uuden kodin.
ApTietenkin omaisuudellaan saa tehdä , mitä haluaa. Ei sinunkään omaisuutesi ole lastesi. Olisihan se hassua, että itse rakentamaa ja maksamaa asuntoa ei saisi tarvittaessa myydä.
Niin no jos se on sinun tahtosi, että sinun osuutesi mahdollisesti menisi puolisosi uudelle kumppanille eikä lapsillesi, niin silloin toki joo . . .
ApSulla ei nyt ole selvästi mitään käsitystä asiasta.
No noinhan voisi käydä.
ApNo ei voisi.
Kyllä voi!
ApJankkaa vaan vaikka maailman tappiin. Jos omistusoikeustestamentti on tehty täysimääräisenä, testamentinsaaja omistaa omaisuuden. Kun hän kuolee, hänen omaisuutensa jaetaan normaalisti eikä hän voi testamentata koko omaisuutta loukkaamatta rintaperillisten lakiosaa.
Niin mutta jos hän elinaikanaan myy entisen yhteisen kodin ja ostaa uuden kumppanin kanssa uuden. Jos hän maksaa sen 100% ja kumppani maksaa 0%, niin jos molemmat merkitään omistajiksi, kumppani omistaakin siitä yhtäkkiä 50%.
Tai sanotaan, että hän maksaa sen 80% ja 20%:iin otetaan yhteinen laina, jota lyhennetään. Jos henkilöiden omistusosuus on silti 50:50, toinen omistaa asunnosta puolet. Näin kadotetaan hyvillä aikeilla oma varallisuus, ilman että se itseä varsinaisesti haittaa. Lapsiin se tavallaan sitten osuu.
Ja saajana oli se ventovieras.
Vs. puolet talosta olisi ollut koko saman ajan lasten. Siis onhan se elämää, mutta itse haluan ainakin oman omaisuuteni menevän tarkasti lapsilleni. Kumppanien huolenpitoon löytyy muita keinoja.
ApPuolison kuoltua tehdään heidän välillään aina ositus.
Osituksessa varakkaampi maksaa sen jälkeen tasinkoa leskelle.
Paitsi jos leski on varakkaampi, hänen ei tarvitse maksaa tasinkoa kuolinpesälle.
Leski saa siis aina osuuden kuolinpesästä, jos hän kuollutta puolisoaan köyhempi.
Miten se omaisuus ei silloin sitten menisi sille uudelle kumppanille?
Sehän menee siis sun mukaasi osaksi sille delle joka tapauksessa, jos siis omistusoikeustestamentin tehnyt henkilö menee uusiin naimisiin (ja omistaa lastensa kuolleen vanhemman perintöosan)?
ApTee sinä sellainen testamentti kuin haluat ja me muut pidetään sitten toisella tavalla omaisuudestanne huolta. Turha sitten itkeä, jos lapsesi ovat yhtä ahneita kuin sinä ja hankaloittavat puolison kuoleman jälkeen sinun, siis sinun omaisuutesi hallintaa. Sekin on sitten oma valinta.
Mä olen ihan varoissani, en ole parisuhteissani kenenkään kuolevan almujen varassa. Ei tulisi mieleenikään olla!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä meinataan tehdä vanhempieni omistaman kesämökin ja metsätilan suhteen niin, että minä ja mieheni olemme hallintaoikeuden omistajia ja meidän pojat laitetaan omistajiksi. Vanhempamme ainoa toive on, ettei tilaa myydä koskaan ulkopuolisille. Pojat on niin nuoria, ettei heillä ole mielenkiintoa hoitaa metsiä ja maksaa tiemaksuja. Lisäksi tässä säästetään näin veroja. Äitini olisi halunnut pelkästään minut haltijaksi, mutta olen huonossa kunnossa ja mieheni on se, joka siellä jaksaa puuhata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se nimenomaan on OMISTUSOIKEUStestamentti ja leski OMISTAA kaiken, niin kai hän saa sen myydä? Niissä se mahdollisissa yhteishankinnoissa toisten kanssa sitten sekoittuu muualle ja muille. Tai ainakin asunto saattaa olla sellainen, joka ostetaan molempien nimiin, vaikka toinen sen rahoittaisi. Jos ei henkilö osaa ajatella tarpeeksi pitkälle. Ei ehkä kovin usein tapahtuvaa, mutta mielestäni turha mahdollisuus.
ApMiten niin turha? Ihan itse sä saat päättää perinnöstäsi, yksikään laillinen mahdollisuus siihen vaikuttaa ei ole turha.
Pakko ihan sinulle informoida, että vanhemmat ovat saattaneet noita juttuja laatiessaan tarkoittaa täysin muuta, kuin mikä on lopputulos. Ei perus tavis todellakaan ymmärrä tekemiensä oikeustoimien ja asiakirjojen kaikkia vaikutuksia jälkeläisiin ja lisäksi he loppujenlopuksi usein ajattelevat vain itseään siinä tilanteessa. Tiedon puute ja sen riittäminen, että asia sillä hetkellä menee itselle edullisesti riittää monille perusteluksi tehdä jokin päätös.
Siksi olisi hyvä karsia turhat mahdollisuudet tahtomattaan kurkistaa omiensa elämää.
Ap
Ja sinulle tiedoksi, että lakiosa kuuluu aina lapselle. Siis ihan aina ja sitä ei kukaan tai mikään pysty muuttamaan. Se on eri asia, jos lapsi on ahne ja havittelee enemmän kuin mitä lakiosa olisi antamassa. Se on jo sitten ihan eri asia se. Siksipä niitä perintöriitoja syntyykin, kun ei olla tyytyväisiä siihen mikä perintönä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on palstan tuttu "äitihullu" ja toiselta nimeltään "kristallikissa".
Tunnistettu on, hänellä on välit poikki kaikkiin, isään, äitiin, äitipuoleen, exään, lapsiin, jotka asuvat isällään.
Ei ole, isäni myös kuoli 2019, joten häneen ei voisi välejä nyt ollakaan. Palstalla on vain kateellisia, kun eivät koskaan pärjää minulle tiedon määrässä, häviävät aina kaikki kinat ja isointa kateutta aiheutti miljoonaperintö, jonka sain. Useita asuntoja, kultaa, osakkeita jne.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos se nimenomaan on OMISTUSOIKEUStestamentti ja leski OMISTAA kaiken, niin kai hän saa sen myydä? Niissä se mahdollisissa yhteishankinnoissa toisten kanssa sitten sekoittuu muualle ja muille. Tai ainakin asunto saattaa olla sellainen, joka ostetaan molempien nimiin, vaikka toinen sen rahoittaisi. Jos ei henkilö osaa ajatella tarpeeksi pitkälle. Ei ehkä kovin usein tapahtuvaa, mutta mielestäni turha mahdollisuus.
Ap
Ketjun aihe on hallintaoikeustestamentti.
Vierailija kirjoitti:
Leski voi pilata omaisuuden, jonka lapset omistavat ja josta he verot maksoivat.
Niinhän ne lapsetkin tekevät, kun vievät muutaman sadantuhannen euro arvoisen testamentin käräjäoikeuteen käsiteltäväksi. Siinä sitten lakimiehet vievät suurimman osan perinnöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluttiin mekin, että kun on yhdessä hartiapankilla rakennettu talo ja mökki, niin ne jäävät lesken käyttöön täysin. Lapset saavat toisen kuollessa vain lakiosuutensa ja siihen on varauduttu. Siksi meilläkin tuo omistusoikeustestamentti.
Onnea lapsillenne jos vanhempi toisen kuoltua löytääkin uuden kumppanin, myy ehkä tuon hartiapankkitalonne ja ostaa yhteisen uuden kodin.
ApTietenkin omaisuudellaan saa tehdä , mitä haluaa. Ei sinunkään omaisuutesi ole lastesi. Olisihan se hassua, että itse rakentamaa ja maksamaa asuntoa ei saisi tarvittaessa myydä.
Niin no jos se on sinun tahtosi, että sinun osuutesi mahdollisesti menisi puolisosi uudelle kumppanille eikä lapsillesi, niin silloin toki joo . . .
ApSulla ei nyt ole selvästi mitään käsitystä asiasta.
No noinhan voisi käydä.
ApNo ei voisi.
Kyllä voi!
ApJankkaa vaan vaikka maailman tappiin. Jos omistusoikeustestamentti on tehty täysimääräisenä, testamentinsaaja omistaa omaisuuden. Kun hän kuolee, hänen omaisuutensa jaetaan normaalisti eikä hän voi testamentata koko omaisuutta loukkaamatta rintaperillisten lakiosaa.
Niin mutta jos hän elinaikanaan myy entisen yhteisen kodin ja ostaa uuden kumppanin kanssa uuden. Jos hän maksaa sen 100% ja kumppani maksaa 0%, niin jos molemmat merkitään omistajiksi, kumppani omistaakin siitä yhtäkkiä 50%.
Tai sanotaan, että hän maksaa sen 80% ja 20%:iin otetaan yhteinen laina, jota lyhennetään. Jos henkilöiden omistusosuus on silti 50:50, toinen omistaa asunnosta puolet. Näin kadotetaan hyvillä aikeilla oma varallisuus, ilman että se itseä varsinaisesti haittaa. Lapsiin se tavallaan sitten osuu.
Ja saajana oli se ventovieras.
Vs. puolet talosta olisi ollut koko saman ajan lasten. Siis onhan se elämää, mutta itse haluan ainakin oman omaisuuteni menevän tarkasti lapsilleni. Kumppanien huolenpitoon löytyy muita keinoja.
ApHarvoin se oma kumppani ventovieras on.
Lapsille on.
Miten se tähän liittyy? Ei se kumppani ole lapsia perimässäkään.
Aaarrrgghhhffft! Jos hän saa rahat, niin lasten silmissä ne menivät sitten vieraalle.
Ap
Niin? Entä sitten? Eihän ne lasten rahoja olleet missään vaiheessa. Hommatkoot itse omat rahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leski voi pilata omaisuuden, jonka lapset omistavat ja josta he verot maksoivat.
Omistajan tulee huolehtia omaisuutensa arvon säilyttämisestä, saa omistajan valtaa käyttää.
Varsinkin jos omaisuus on suht iso, esim kesämökki ja useita sijoitusasuntoja, niin eihän kellään ole mitenkään varaa. Koska ei saa tuottojakaan.
ApEi tietenkään tuollaisessa tapauksessa kannata. Silloin perilliset voivat vaatia lakiosansa saman tien ja sillä selvä. Esimerkiksi maatilalla olisi kätevää, kun maatilaan jatkava leski voisi oikeasti hallita omaisuutta varsinkin silloin, kun lapset ovat alaikäisiä.
Eivät he voi *vaatia* lakiosaansa, ts. ei se auta, koska he perivät omistukseensa koko perinnön, mutta eivät saa sen hallintaoikeutta.
ApSinähän se varsinainen asiantuntija olet. Oli testamentti millainen tahansa, niin lapset voivat aina vaatia lakiosaansa, jos niin haluavat. Minun ja puolisoni testamentissa on kohta, missä toivotaan, että lapset eivät kuoleman sattuessa heti vaatisi lakiosaansa.
Ja mikä sinä olet ketään neuvomaan minkälaisen testamentin kukin haluaa tehdä? Meillä nimenomaan tehtiin sellainen testamentti, että kaikki hallinta siirtyy puolisolle. Ihan sen takia, että asiat on paljon helpompi hoitaa, kun asiat ovat yksissä käsissä. Onko käynyt mielessä, että puolison kuoleman jälkeen et esim. peri asunnosta sitä puolisosi osaa vaan se menee lapsille. Tuossa tilanteessa lapset voivat vaikka estää asunnon myynnin jos niin haluavat. Ei käy päinsä. Näkeehän julkisuudessakin näitä perintöriitoja siitäkin huolimatta, että testamentti on tehty. Siksipä teimme juristin kanssa tarkan testamentin mihin kellään ei ole mitään sanan valtaa. Testamentissa on myös suljettu henkilöitä pois jotka perintöä eivät missään nimessä tule saamaan ja eivät edes voi sitä lakiteitse vaatia. Ja jos koko perhe menehdymme vaikka auto-onnettomuudessa, niin senkin varalle on jo perijät nimetty. Kannattaa tehdä testamentti oikean asiantuntijan kanssa niin ei tule puolisolle yllätysksiä.
Kuolemasi jälkeen puolisosi voi ottaa sitten uuden puolison mielellään itseään 30v nuoremman ja testamentata tälle koko omaisuuden. Jää sitten omat sukulaiset ja lapset ilman. Tämäkö on tavoitteesi?
Minä haluan turvata meidän kaikkien kannalta järkevän ratkaisun tähän hetkeen. Puolisoni tekee minun kuolemani jälkeen sitten omat ratkaisunsa ja minä en niihin pysty vaikuttamaan. Lähtökohtaisesti minua kiinnostaa vaan omien lasteni perintöasiat, ei muiden sukulaisten. Lapseni varmaan saavat enemmän kuin perintö määräisi, mutta en halua tilannetta, että he päättävät minun omaisuudestani sen jälkeen jos puolisoni kuolisi. Kyllä minun on saatava itse päättää omaisuudestani ja jos haluan myydä asunnon, niin sitten myyn. Lapset saavat siitä taatusti oman osansa.
Normaali ihminen kyllä huolehtii omista lapsistaan myös siinä vaiheessa, jos uuden puolison ottaa. Ei kukaan normaali ihminen hylkää lapsiaan uuden puolison takia. Tiedän, näinkin on käynyt ihan omassa suvussani. Syynä tähän kaikkeen oli riita ja siksi noin kävi. Normaalissa tilanteessa, normaali älykkyydellä varustettu henkilö pitää lapsistaan huolta ja ei anna uuden puolison vaikuttaa mitenkään suhteeseensa lapsiinsa. Itse en voisi kuvitellakaan tilannetta, että en tukisi lapsiani joka hetki. Siinä vaiheessa, jos lapsi on vaikka rikollisilla teillä, niin voin harkita tuen loppumista. Jos mikään ei hänen kanssaan auta.
Vanhemmat ovat kuule mestareita selittämään itselleen, miten mikään lapsia kohtaan tapahtuva märkä rätti -toiminta ei itseasiassa ole heitä vastaan laisinkaan.
ApKyllä se on jo tässä havaittu, että sinä et ole saanut perintönä sitä mikä SINUN mielestäsi olisi sinulle kuulunut. Ei tietenkään leskelle vaan sinun olisi pitänyt saada se omaisuus. Taidat olla vaan ahne pikku nilkki ja onneksi jäit nuolemaan näppejäsi.
Haha, paljonkos sä saat perintöä!? Mun peritty ja lahjoina saatu varallisuus on päälle kaksi miljoonaa, niin että sellaiset nuolennat täällä! :D
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluttiin mekin, että kun on yhdessä hartiapankilla rakennettu talo ja mökki, niin ne jäävät lesken käyttöön täysin. Lapset saavat toisen kuollessa vain lakiosuutensa ja siihen on varauduttu. Siksi meilläkin tuo omistusoikeustestamentti.
Onnea lapsillenne jos vanhempi toisen kuoltua löytääkin uuden kumppanin, myy ehkä tuon hartiapankkitalonne ja ostaa yhteisen uuden kodin.
ApTietenkin omaisuudellaan saa tehdä , mitä haluaa. Ei sinunkään omaisuutesi ole lastesi. Olisihan se hassua, että itse rakentamaa ja maksamaa asuntoa ei saisi tarvittaessa myydä.
Niin no jos se on sinun tahtosi, että sinun osuutesi mahdollisesti menisi puolisosi uudelle kumppanille eikä lapsillesi, niin silloin toki joo . . .
ApSulla ei nyt ole selvästi mitään käsitystä asiasta.
No noinhan voisi käydä.
ApNo ei voisi.
Kyllä voi!
ApJankkaa vaan vaikka maailman tappiin. Jos omistusoikeustestamentti on tehty täysimääräisenä, testamentinsaaja omistaa omaisuuden. Kun hän kuolee, hänen omaisuutensa jaetaan normaalisti eikä hän voi testamentata koko omaisuutta loukkaamatta rintaperillisten lakiosaa.
Niin mutta jos hän elinaikanaan myy entisen yhteisen kodin ja ostaa uuden kumppanin kanssa uuden. Jos hän maksaa sen 100% ja kumppani maksaa 0%, niin jos molemmat merkitään omistajiksi, kumppani omistaakin siitä yhtäkkiä 50%.
Tai sanotaan, että hän maksaa sen 80% ja 20%:iin otetaan yhteinen laina, jota lyhennetään. Jos henkilöiden omistusosuus on silti 50:50, toinen omistaa asunnosta puolet. Näin kadotetaan hyvillä aikeilla oma varallisuus, ilman että se itseä varsinaisesti haittaa. Lapsiin se tavallaan sitten osuu.
Ja saajana oli se ventovieras.
Vs. puolet talosta olisi ollut koko saman ajan lasten. Siis onhan se elämää, mutta itse haluan ainakin oman omaisuuteni menevän tarkasti lapsilleni. Kumppanien huolenpitoon löytyy muita keinoja.
ApPuolison kuoltua tehdään heidän välillään aina ositus.
Osituksessa varakkaampi maksaa sen jälkeen tasinkoa leskelle.
Paitsi jos leski on varakkaampi, hänen ei tarvitse maksaa tasinkoa kuolinpesälle.
Leski saa siis aina osuuden kuolinpesästä, jos hän kuollutta puolisoaan köyhempi.
Miten se omaisuus ei silloin sitten menisi sille uudelle kumppanille?
Sehän menee siis sun mukaasi osaksi sille delle joka tapauksessa, jos siis omistusoikeustestamentin tehnyt henkilö menee uusiin naimisiin (ja omistaa lastensa kuolleen vanhemman perintöosan)?
ApTee sinä sellainen testamentti kuin haluat ja me muut pidetään sitten toisella tavalla omaisuudestanne huolta. Turha sitten itkeä, jos lapsesi ovat yhtä ahneita kuin sinä ja hankaloittavat puolison kuoleman jälkeen sinun, siis sinun omaisuutesi hallintaa. Sekin on sitten oma valinta.
Mä olen ihan varoissani, en ole parisuhteissani kenenkään kuolevan almujen varassa. Ei tulisi mieleenikään olla!
Ap
Tietenkin olet varoissasi, totta kai. Perintöasioista et vaan tiedä hevon paskaakaan. Olet vaatinut jotain sellaista perinnössä, mihin sinulla ei ole oikeutta. Kyllä lakiosa kuuluu lapselle, oli tilanne mikä tahansa. Sen ylimenevä osa onkin sitten eri asia.
Puolison kuoltua tehdään heidän välillään aina ositus.
Osituksessa varakkaampi maksaa sen jälkeen tasinkoa leskelle.
Paitsi jos leski on varakkaampi, hänen ei tarvitse maksaa tasinkoa kuolinpesälle.
Leski saa siis aina osuuden kuolinpesästä, jos hän kuollutta puolisoaan köyhempi.