Mikä suomalaisia oikein vaivaa? Maailman empatiakyvyttömin kansa?

Kun ihminen joutuu elämässään huonoon tilanteeseen, kohtaa vastoinkäymisen, sairauden tai menetyksen ikäänkuin lyödään pysyvä leima siihen ihmiseen, että se on pilalla ja epäonnistunut. Huonoja tilanteita, epäonnistumisia, vastoinkäymisiä ei nähdä asioina, joista ihminen voi kasvaa ulos ja kehittyä, vaan merkkeinä, että se on pysyvästi pilalla oleva luuseri. Hyvä esimerkki on työttömiä koskeva julkinen keskustelu.

Sen sijaan, että autetaan kaatunut takaisin jaloilleen useammin potkitaan maassa makaavaa. Sitten kun on potkittu, syyllistetään.

Onko se pelko, joka ajaa ihmiset ajattelemaan niin, ettei minulle voisi koskaan käydä noin ja ajatellaan, että mitä julmemmin ja epäinhimillisemmin kohtelen niitä joilla on vaikeaa, sitä etäämmäksi työnnän niitä vaikeita asioita itsestäni?

Minä väitän, että me kaikki voitaisiin paremmin, oltaisiin tuotteliaampia ja terveempiä, jos osattaisiin olla inhimillisiä toinen toisiamme kohtaan.