Miten päästä häpeästä mitä oon tehnyt kun en ole henkisesti ollut kunnossa?

Mulla mielisairaus ja tehnyt maniapäissäni aivan käsittämättömiä juttuja, joiden takia ajautunut itsemurhan partaalle.

No itsellä helpottaa asiaa kun voi sanoa itselleen, että se on se sairaus, ja toinen millä lohduttanut itseäni, että kukaan ei kuollut, en minä, eikä kukaan muukaan,

niin nyt kaikki on hyvin, mitään peruuttamatonta ei tapahtunut, ja jos on katkennut ihmissuhteita, niin sanon että niiden kuuluikin loppua ja mennä.

Koita löytää ne syyt miks olet ollut sellainen kuin olet ollut, eikä vain jäädä siihen syyttelyn ja häpeän kierteeseen.

Yleensä mania tullut keväällä kun valoisaa ja en saa nukuttua. Myös jos kiinnostun liikaa jostain asiasta tai ollut hirveä stressi.

Ap

Oletko pyytänyt anteeksi? Elin maniapäissään ja bentsoissa sekoilevan ihmisen kanssa. Vaikka jäi kiinni niin ei tunnustanut tekojaan vaan syytti minua sekopäiseksi. Kerta toisensa jälkeen. Erosin. Sitten tuli tuollaista samanlaista syyttelyä kun en enää suostunut katselemaan sekoilua ja valehtelua.Jos olisin ottanut takaisin niin anteeksipyyntöä en olisi saanut. Lisää valheita vain.

Vierailija kirjoitti:

Oletko pyytänyt anteeksi? Elin maniapäissään ja bentsoissa sekoilevan ihmisen kanssa. Vaikka jäi kiinni niin ei tunnustanut tekojaan vaan syytti minua sekopäiseksi. Kerta toisensa jälkeen. Erosin. Sitten tuli tuollaista samanlaista syyttelyä kun en enää suostunut katselemaan sekoilua ja valehtelua.Jos olisin ottanut takaisin niin anteeksipyyntöä en olisi saanut. Lisää valheita vain.

Luullakseni,en voi varmaksi sanoa. Yritin nytkin jatkaa keskustelua niin ei halunnut jatkaa. Ei siis kelvannut anteeksi pyyntöni. Ollaan oltu pariterapiassa muttei apua. Mies halusi lopettaa sen.

Ap

Parisuhde ei kuulosta toimivalta. Eroa? Älä tee mitään itsellesi. Ota hetki kerrallaan ja päivä. Hanki pimennysverhot, yövalo seinälle ja unimaski, korvatulpat.

Up

Minulla on semmoinen elämänasenne että mitä se minulle kuuluu mitä minusta ajatellaan. Totuushan on se että se on ihan sama mitä muut ihmiset minusta ajattelee koska minun elämä on silti ihan samaa. Itseasiassa kukaan ei mieti oikeesti kenenkään asioita kuin sen ohikiitävän hetken jos jotain muka noloa tapahtui, sen jälkeen asia unohtuu ja ketään ei kiinnosta. Ihmisillä on omassa elämässään ihan tarpeeksi ajateltavaa, ei siinä tule edes mieleen toisten asioiden puiminen. Elä rohkeasti omaa elämää, unohda mennyt ja ole vapaa ihmisten orjuudesta. 

Häpeä on suojamekanismi ettet sekoilisi enää vaan hakisit ajoissa apua. Pyydä anteeksi niiltä joita loukkasit ja selitä tilanne. Anna sitten itsellesi anteeksi. Jossain vaiheessa voit nähdä jo vähän huumoria elämäsi kohelluksissa ja hyväksyä itsesi vikoinesi päivinesi.

Jäin miettimään, että oletko oikeasti pyytänyt anteeksi? Vastaat ettet ole varma, ja koska kumppani ei sano haluavansa jutella se tarkoittaisi ettei anteeksipyyntö kelpaa.

Oletko pahoillasi siitä, mitä kumppani on joutunut kestämään? Ymmärrätkö, mitä hän on kokenut ja yhä kokee? Miltä tuntuisi, jos kumppani tekisi ne samat asiat?

Mieti asiaa kumppanisi kannalta, oikeasti mieti, ja jos tavoitat hänen puolensa ja ymmärrät mitä olet tehnyt - pyydä vilpittömästi anteeksi. Ilman huomion kiertämistä itseesi, pyydä anteeksi toiselle aiheuttamaasi pahaa.

Sen jälkeen olisi kumppanilla mahdollisuus miettiä, pystyykö hän antamaan anteeksi.

Nyt asia on vain vaiettu pois päiväjärjestyksestä puolin ja toisin, nousee esiin aina kun on vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö mun tappaa itseni että tästä pääsen. Tuntuu ettei mun anneta unohtaa.

Ap

Mielelläsi siis unohtaisit sekoilusi ja toivoisit että läheiset painaisivat villasella asiota käsittelemättä. Ja sitten vähän itsesääliä päälle. Läheisesi on ilmeisen traumatisoitunut toiminnastasi ja sinä haluaisit ohittaa asian olankohautuksella ja jatkaisit kuten ennenkin. Jos saisit puheyhteyden, niin alkaisitko jutustelemaan säästä tai ajankohtaisista uutisista? Kadutko oikeasti tekojasi vai kadutko siksi että yhteys kumppaniin on katkennut ja olisi mukava kun masennusvaiheessa olisi joku huolehtimassa ja kantamassa sekoilusi seuraukset?

Ei mania ole mikään taikaviitta joka puetaan päälle kun halutaan että saa sekoilla ilman seuraamuksia. Sama koskee muitakin diagnoosien taakse piiloutuvia jotka diagnoosilla hakevat oikeutusta perseilylleen. Ei diagnoosi tai mania velvoita ketään jäämään katsomaan kenenkään epäasiallista kohtelua ja holtitonta käyttäytymistä eikä kantamaan vastuuta toisen aikuisen tekemistä esim. holtittomasta rahan käytöstä. Ja kumppanin kannattaa pysyä erillään ja pitää huolta omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan, eikä antaa toisen pilata sitä. Lapset ovat niitä joista pitää huolehtia, ei huollettaviksi luokiteltavat aikuiset.

Miten suhtaudut manian estävään lääkkeeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö mun tappaa itseni että tästä pääsen. Tuntuu ettei mun anneta unohtaa.

Ap

Mielelläsi siis unohtaisit sekoilusi ja toivoisit että läheiset painaisivat villasella asiota käsittelemättä. Ja sitten vähän itsesääliä päälle. Läheisesi on ilmeisen traumatisoitunut toiminnastasi ja sinä haluaisit ohittaa asian olankohautuksella ja jatkaisit kuten ennenkin. Jos saisit puheyhteyden, niin alkaisitko jutustelemaan säästä tai ajankohtaisista uutisista? Kadutko oikeasti tekojasi vai kadutko siksi että yhteys kumppaniin on katkennut ja olisi mukava kun masennusvaiheessa olisi joku huolehtimassa ja kantamassa sekoilusi seuraukset?

Ei mania ole mikään taikaviitta joka puetaan päälle kun halutaan että saa sekoilla ilman seuraamuksia. Sama koskee muitakin diagnoosien taakse piiloutuvia jotka diagnoosilla hakevat oikeutusta perseilylleen. Ei diagnoosi tai mania velvoita ketään jäämään katsomaan kenenkään epäasiallista kohtelua ja holtitonta käyttäytymistä eikä kantamaan vastuuta toisen aikuisen tekemistä esim. holtittomasta rahan käytöstä. Ja kumppanin kannattaa pysyä erillään ja pitää huolta omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan, eikä antaa toisen pilata sitä. Lapset ovat niitä joista pitää huolehtia, ei huollettaviksi luokiteltavat aikuiset.

Miten suhtaudut manian estävään lääkkeeseen?

On manian estävä lääkitys päällä. Aina se ei auta. Joskus mania tullut myös lääkkeestä. Minulla on monia lääkkeitä pään vaivaan ja syön niitä säännöllisesti.

Mä en oikein tiedä miten paljon mun tarvii asioita vatvoa ja katua vielä? Koska melkein joka päivä asiat mielessä.

En mä tiedä onko tervettä tuntea häpeää joka päivä. En edes pysty lenkillä ulkona naapurustossa käymään.

Oon. Ylös ollut monesti osastohoidossa ja siellä saatu lääkitystä taas kuntoon manian jälkeen. Pitää yrittää tuntea mitä kumppani tuntee. Vaikeaahan se on toisten tunteita tuntea tai päästä pään sisälle. En nyt tiedä tarkoitettiinko sitä?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään, että oletko oikeasti pyytänyt anteeksi? Vastaat ettet ole varma, ja koska kumppani ei sano haluavansa jutella se tarkoittaisi ettei anteeksipyyntö kelpaa.

Oletko pahoillasi siitä, mitä kumppani on joutunut kestämään? Ymmärrätkö, mitä hän on kokenut ja yhä kokee? Miltä tuntuisi, jos kumppani tekisi ne samat asiat?

Mieti asiaa kumppanisi kannalta, oikeasti mieti, ja jos tavoitat hänen puolensa ja ymmärrät mitä olet tehnyt - pyydä vilpittömästi anteeksi. Ilman huomion kiertämistä itseesi, pyydä anteeksi toiselle aiheuttamaasi pahaa.

Sen jälkeen olisi kumppanilla mahdollisuus miettiä, pystyykö hän antamaan anteeksi.

Nyt asia on vain vaiettu pois päiväjärjestyksestä puolin ja toisin, nousee esiin aina kun on vaikeaa.

Kyllä mä ymmärrän mitä kumppani käynyt läpi minun kanssa. Tunnen häpeää siitä. Hän ei halua puhua asioista. Hänelle on vaikeaa puhua tunteistaan.tai vaikeista asioista esim. Vaikka ihan lapsuudestaan.

Odotin että oltaisi pariterapiassa puhuttu enempi asioista. Mutta käsiteltiin vain parisuhdetta. Mies ahdistui sinne menosta ja suuttui aina edellisenä päivänä ja ennen sinne menoa. Lopulta kun oli mahdollisuus lopettaa niin halusi lopettaa.

Ap

Mitä sä sitten olet maniapäissäsi tehnyt? Pettänyt, rähjännyt, sekoillut?

Vierailija kirjoitti:

Mitä sä sitten olet maniapäissäsi tehnyt? Pettänyt, rähjännyt, sekoillut?

En viitsi täällä kertoa...ymmärrät varmaan?

Ap

Oletteko pussanneet? Hyiiii!

Vierailija kirjoitti:

Oletteko pussanneet? Hyiiii!

Siis mihin tää nyt liittyy?

Ap

Vierailija kirjoitti:

On tehnyt useammin noin. Tätä yleensä edeltää se että meillä ollut kaikki hyvin mutta hänellä stressiä. Purkaa stressinsä minuun. On aina tehnyt niin. Huutanut, kironnut, syyttänyt. Jo silloinkin kun mitään ei ollut vielä tapahtunut. Muistan kun oltiin seurustelu pari kk niin mentiin bussilla johonkin. Painoin yhden pysäkin myöhemmin nappia ja sain kuulla kunniani kadulla. Olin kusipää jne paska muuten vaan. Tästä hyvin kauan aikaa.

Ap

Kumppanisi tässä on kusipää.

Minä olen tehnyt tosi tyhmiä asioita ihan selvinpäin ja ilman mitään diagnoosia. Erityisesti kymmenen vuotta sitten miehen petettyä ja jätettyä sekoilin muutaman kuukauden uskomattoman tyhmästi ja vieläkin nolottaa. Mutta olen päättänyt, että en enää vatvo mielessäni niitä juttuja, kukaan ei kuollut tai muuta sellaista. Jos asioita on pyytänyt anteeksi ja ei enää ikinä tee yhtä tyhmästi, turha niitä on kenenkään muun vatvoa enää. Ja nuorena vasta teinkin tyhmyyksiä.

Jos olet pyytänyt tosissasi anteeksi ja teet parhaasi ettet enää tee niin, niiden häpeämisestä tai vatvomisesta ei ole enää kenellekään hyötyä. Jos keskittyisit tekemään nykypäivästä paremman?

Ehkä voisitte molemmat paremmin ilman toinen toistanne.

Nyt kuulostaa molemminpuoliselta riippuvaisuudelta, jossa mies yrittää liikaa hallita sinua.

Paranemisesi tuskin edistyy tuolla elämäntavalla.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä voisitte molemmat paremmin ilman toinen toistanne.

Nyt kuulostaa molemminpuoliselta riippuvaisuudelta, jossa mies yrittää liikaa hallita sinua.

Paranemisesi tuskin edistyy tuolla elämäntavalla.

Tää ehkä totta mutta juuri tuon riippuvuuden takia hankala erota. Myös käytännön syitä.

Ap