Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sinä, jolle on todettu esim keliakia, ibs, laktoosi-intorelanssi tms epätoivottu ruokarajoite
03.12.2022 |
Tuliko sinulle alun jälkeen sellaista pientä kriisiä, että tätäkö tämä elämä nyt tulee olemaan? En voi syödä tätä enkä tuota entistä lempiherkkua. En voi edes salaa yöllä napsia, kun vatsaan sattuu. En voi loman kunniaksi ottaa tai muuten tulee ripuli. En edes tämän kerran. Olet ikuisesti se jolla on erityistoiveita. Olet se jonka vuoksi kokki/emäntä/isäntä huokaisee. Et voi ottaa hermolomaa omasta ruokavaliostasi.
Minua harmittaa.
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keliakia on kurja juttu, mutta laktoosittomuus ei liene ongelma nykyään enää ja ibs:stä VOI parantua. Kannattaa aktiivisesti etsiä ratkaisuja, YouTube on tähän hyvä keino.
Tutkimuksessa au tistisille ihmisille näytettiin video, missä kynä piilotettiin laatikkoon. Videolle tuli sitten ihminen, joka etsi ihmeissään kynää (ei tiennyt missä se on). Aut istit hokivat, että kynä on laatikossa. Heiltä kysyttiin henkilön tunteista ja ajatuksista kun joku asia on hukassa, mutta auti stit hokivat vain että kynä on laatikossa. Tuli vaan mieleen.
Parempi kuitenkin löytää se kynä jos sitä tarvitaan, kuin jäädä vellomaan niihin harmituksen tunteisiin.
Noin te ilmeisesti ajattelette. Kun teidän pitäisi ymmärtää kysymys, miltä henkilöstä tuntuu? Ja teidän aivot jurnuttaa vaan että kynä on laatikossa kynä on laatikossa
Tiedän miltä se tuntuu omasta kokemuksesta, ja tiedän myös ettei kannata jäädä tuleen makaamaan vaan ratkaisuja löytyy ihan oikeasti niin ettei tarvi murehtia. Voi syödä. Keliakia tietysti eri asia, mutta ap ei yksilöinyt mikä ongelma. Tiedän mainiosti miten syvältä se on kun ei voi syödä muuta kuin banaania.
Jurnuti jurnuti tunteet ovat ajan ja energian hukkaa. Jurnuti jurnuti ratkaise tilanne, tilanne on ratkaistava. Lopeta kynän etsiminen, kynä on laatikossa.
Tässä ei selvästi kysytty, että missä kynä on. Tässä kysyttiin että onko jollain muulla ollut kynä hukassa ja miltä se tuntui. Ymmärrätkö?
En, juuri siksi että olen ollut samassa pisteessä ja paras tapa päästä eteenpäin on USKO ja TOIVO. Varsinkin jos on kyse ärtyneestä suolesta ja muista ruoansulatuksen ongelmista, joissa psyykkiset syyt on tärkeässä roolissa. En näe mitään arvoa sillä että murehditaan niitä menetyksiä kun sen vatvominen nimenomaan LISÄÄ ongelmia ja tulee lisää menetyksiä.
Sinäkö päätät milloin toisen järkytys ja käsittelyaika on päättynyt? Vai saako sitä olla ollenkaan? Tai miten asiaa saa käsitellä? Päätätkö senkin? Vai saako ollenkaan?
Onko ihan tyhmä ja hyödytön asia jos on tunteet? Pitäisikö ne mielestäsi kieltää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keliakia on kurja juttu, mutta laktoosittomuus ei liene ongelma nykyään enää ja ibs:stä VOI parantua. Kannattaa aktiivisesti etsiä ratkaisuja, YouTube on tähän hyvä keino.
Tutkimuksessa au tistisille ihmisille näytettiin video, missä kynä piilotettiin laatikkoon. Videolle tuli sitten ihminen, joka etsi ihmeissään kynää (ei tiennyt missä se on). Aut istit hokivat, että kynä on laatikossa. Heiltä kysyttiin henkilön tunteista ja ajatuksista kun joku asia on hukassa, mutta auti stit hokivat vain että kynä on laatikossa. Tuli vaan mieleen.
Parempi kuitenkin löytää se kynä jos sitä tarvitaan, kuin jäädä vellomaan niihin harmituksen tunteisiin.
Noin te ilmeisesti ajattelette. Kun teidän pitäisi ymmärtää kysymys, miltä henkilöstä tuntuu? Ja teidän aivot jurnuttaa vaan että kynä on laatikossa kynä on laatikossa
Tiedän miltä se tuntuu omasta kokemuksesta, ja tiedän myös ettei kannata jäädä tuleen makaamaan vaan ratkaisuja löytyy ihan oikeasti niin ettei tarvi murehtia. Voi syödä. Keliakia tietysti eri asia, mutta ap ei yksilöinyt mikä ongelma. Tiedän mainiosti miten syvältä se on kun ei voi syödä muuta kuin banaania.
Jurnuti jurnuti tunteet ovat ajan ja energian hukkaa. Jurnuti jurnuti ratkaise tilanne, tilanne on ratkaistava. Lopeta kynän etsiminen, kynä on laatikossa.
Tässä ei selvästi kysytty, että missä kynä on. Tässä kysyttiin että onko jollain muulla ollut kynä hukassa ja miltä se tuntui. Ymmärrätkö?
En, juuri siksi että olen ollut samassa pisteessä ja paras tapa päästä eteenpäin on USKO ja TOIVO. Varsinkin jos on kyse ärtyneestä suolesta ja muista ruoansulatuksen ongelmista, joissa psyykkiset syyt on tärkeässä roolissa. En näe mitään arvoa sillä että murehditaan niitä menetyksiä kun sen vatvominen nimenomaan LISÄÄ ongelmia ja tulee lisää menetyksiä.
Ja jollei kyse ole keliakiasta, ap:n asenne on aivan liian fatalistinen nyt. Kun stressi ja ahdistus aiheuttaa suolisto-ongelmia, niin on erittäin huono idea vatvoa kauhuja jotka ei ole edes totta! Jotka toteutuu todennäköisimmin juurikin jos lietsoo tuota aivan turhan synkkää tappiomielialaa.
Aika moni ruokarajoitteinen unohtaa tuon kun kaverilla onkin herkullisen näköinen annos edessä.
Vierailija kirjoitti:
Keliakia on kurja jut6tu, mutta laktoosittomuus ei liene ongelma nykyään enää ja ibs:stä VOI parantua. Kannattaa aktiivisesti etsiä ratkaisuja, YouTube on tähän hyvä keino.
Miksei lääkäri ohjeistanut minulle miten ibs:stä parannutaan?
Vierailija kirjoitti:
Aika moni ruokarajoitteinen unohtaa tuon kun kaverilla onkin herkullisen näköinen annos edessä.
Sinäkin olet yksi niitä hölmöjä jotka kuvittelee että oireet alkaa sillä sekunnilla kun henkilö nielaisee ruoan. Joskus ei vaan jaksa aina kieltäytyä. Sitten kärsitään myöhemmin ja kirotaan omaa tyhmyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keliakia on kurja juttu, mutta laktoosittomuus ei liene ongelma nykyään enää ja ibs:stä VOI parantua. Kannattaa aktiivisesti etsiä ratkaisuja, YouTube on tähän hyvä keino.
Tutkimuksessa au tistisille ihmisille näytettiin video, missä kynä piilotettiin laatikkoon. Videolle tuli sitten ihminen, joka etsi ihmeissään kynää (ei tiennyt missä se on). Aut istit hokivat, että kynä on laatikossa. Heiltä kysyttiin henkilön tunteista ja ajatuksista kun joku asia on hukassa, mutta auti stit hokivat vain että kynä on laatikossa. Tuli vaan mieleen.
Parempi kuitenkin löytää se kynä jos sitä tarvitaan, kuin jäädä vellomaan niihin harmituksen tunteisiin.
Noin te ilmeisesti ajattelette. Kun teidän pitäisi ymmärtää kysymys, miltä henkilöstä tuntuu? Ja teidän aivot jurnuttaa vaan että kynä on laatikossa kynä on laatikossa
Tiedän miltä se tuntuu omasta kokemuksesta, ja tiedän myös ettei kannata jäädä tuleen makaamaan vaan ratkaisuja löytyy ihan oikeasti niin ettei tarvi murehtia. Voi syödä. Keliakia tietysti eri asia, mutta ap ei yksilöinyt mikä ongelma. Tiedän mainiosti miten syvältä se on kun ei voi syödä muuta kuin banaania.
Jurnuti jurnuti tunteet ovat ajan ja energian hukkaa. Jurnuti jurnuti ratkaise tilanne, tilanne on ratkaistava. Lopeta kynän etsiminen, kynä on laatikossa.
Tässä ei selvästi kysytty, että missä kynä on. Tässä kysyttiin että onko jollain muulla ollut kynä hukassa ja miltä se tuntui. Ymmärrätkö?
En, juuri siksi että olen ollut samassa pisteessä ja paras tapa päästä eteenpäin on USKO ja TOIVO. Varsinkin jos on kyse ärtyneestä suolesta ja muista ruoansulatuksen ongelmista, joissa psyykkiset syyt on tärkeässä roolissa. En näe mitään arvoa sillä että murehditaan niitä menetyksiä kun sen vatvominen nimenomaan LISÄÄ ongelmia ja tulee lisää menetyksiä.
Ja jollei kyse ole keliakiasta, ap:n asenne on aivan liian fatalistinen nyt. Kun stressi ja ahdistus aiheuttaa suolisto-ongelmia, niin on erittäin huono idea vatvoa kauhuja jotka ei ole edes totta! Jotka toteutuu todennäköisimmin juurikin jos lietsoo tuota aivan turhan synkkää tappiomielialaa.
Aha että väärin tunnettu. Toivottavasti olet mahdollisimman kaukana minusta sillon kun tunnen inhimillisiä tunteita, jotka ovat mielestäsi epäkelpoja. Tuollainen sosiopaattinen tunnekylmyys on todella myrkyllistä. Älä pakota sitä toisille. Nöyrry edes sen verran, että annat toisten olla ja tuntea vapaasti. He ovat ihmisiä ja heillä on oikeus omiin tunteisiin. Sinulla omiisu, mutta vain omiisi, EI TOISTEN.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keliakia on kurja jut6tu, mutta laktoosittomuus ei liene ongelma nykyään enää ja ibs:stä VOI parantua. Kannattaa aktiivisesti etsiä ratkaisuja, YouTube on tähän hyvä keino.
Miksei lääkäri ohjeistanut minulle miten ibs:stä parannutaan?
Se on todella monimutkainen asia. Mene Youtubeen ja hae esim Molly Pelletierin kanava, löytyy myös instasta. Oikeasti en ole mikään lääketiedevastainen ihminen, mutta tämä on asia jossa ei kannata jäädä lääkärien varaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on keliakia sekä muutamat allergiat siihen päälle. Kyllä siihen tottuu, oikeasti. Tavallaan hauskaakin, että jotkut kuvittelevat minun kieltäytyvän tarjottavista hyvän itsekurini vuoksi.
Jos on vähänkään tuttu kyläpaikka, ehdotan, että hoidan tuomiset, ruokakutsuihin tuon omat pöperöt, jotka vaivihkaa keittiössä sitten asetellaan lautaselleni tai tarjoiluastiaan oman lautaseni lähelle jne. Jos menen kahvikutsuille, vien sekä yleistä tarjottavaa (pullaa tai kakkua tms) sekä allergioihini sopivaa tarjottavaa.
Vieraampiin ruokajuhliin allergioiden ilmoittaminen tuntuu edelleen näin vuosikymmenienkin jälkeen kiusalliselta. Mutta eihän sille mitään voi. Kaameinta on kuitenkin se, jos joudun viime hetkellä perumaan osallistumiseni, siitä tulee todella syyllinen ja kamala olo. Joku siellä suunnitellut ja väkertänyt juuri minulle sopivaa annosta, ja sitten en pääse sitä syömään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keliakia on kurja jut6tu, mutta laktoosittomuus ei liene ongelma nykyään enää ja ibs:stä VOI parantua. Kannattaa aktiivisesti etsiä ratkaisuja, YouTube on tähän hyvä keino.
Miksei lääkäri ohjeistanut minulle miten ibs:stä parannutaan?
Se on todella monimutkainen asia. Mene Youtubeen ja hae esim Molly Pelletierin kanava, löytyy myös instasta. Oikeasti en ole mikään lääketiedevastainen ihminen, mutta tämä on asia jossa ei kannata jäädä lääkärien varaan.
Ja Molly on siis ravintoterapeutti, pitkään Ibs:stä itse kärsinyt, nyt täysin parantunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keliakia on kurja juttu, mutta laktoosittomuus ei liene ongelma nykyään enää ja ibs:stä VOI parantua. Kannattaa aktiivisesti etsiä ratkaisuja, YouTube on tähän hyvä keino.
Tutkimuksessa au tistisille ihmisille näytettiin video, missä kynä piilotettiin laatikkoon. Videolle tuli sitten ihminen, joka etsi ihmeissään kynää (ei tiennyt missä se on). Aut istit hokivat, että kynä on laatikossa. Heiltä kysyttiin henkilön tunteista ja ajatuksista kun joku asia on hukassa, mutta auti stit hokivat vain että kynä on laatikossa. Tuli vaan mieleen.
Parempi kuitenkin löytää se kynä jos sitä tarvitaan, kuin jäädä vellomaan niihin harmituksen tunteisiin.
Noin te ilmeisesti ajattelette. Kun teidän pitäisi ymmärtää kysymys, miltä henkilöstä tuntuu? Ja teidän aivot jurnuttaa vaan että kynä on laatikossa kynä on laatikossa
Tiedän miltä se tuntuu omasta kokemuksesta, ja tiedän myös ettei kannata jäädä tuleen makaamaan vaan ratkaisuja löytyy ihan oikeasti niin ettei tarvi murehtia. Voi syödä. Keliakia tietysti eri asia, mutta ap ei yksilöinyt mikä ongelma. Tiedän mainiosti miten syvältä se on kun ei voi syödä muuta kuin banaania.
Jurnuti jurnuti tunteet ovat ajan ja energian hukkaa. Jurnuti jurnuti ratkaise tilanne, tilanne on ratkaistava. Lopeta kynän etsiminen, kynä on laatikossa.
Tässä ei selvästi kysytty, että missä kynä on. Tässä kysyttiin että onko jollain muulla ollut kynä hukassa ja miltä se tuntui. Ymmärrätkö?
En, juuri siksi että olen ollut samassa pisteessä ja paras tapa päästä eteenpäin on USKO ja TOIVO. Varsinkin jos on kyse ärtyneestä suolesta ja muista ruoansulatuksen ongelmista, joissa psyykkiset syyt on tärkeässä roolissa. En näe mitään arvoa sillä että murehditaan niitä menetyksiä kun sen vatvominen nimenomaan LISÄÄ ongelmia ja tulee lisää menetyksiä.
Nuo Maria Nordinin metodit on ihan päättömiä. IBS tai laktoosi-intoleranssi aikuisella nyt ei onneksi ole sillä tavalla vaarallisia, että poppakonsteista olisi haittaa, mutta jotkut ääliöt yrittävät parantaa jopa anafylaktista shokkia aiheuttavia allergioita. Se on hengenvaarallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keliakia on kurja juttu, mutta laktoosittomuus ei liene ongelma nykyään enää ja ibs:stä VOI parantua. Kannattaa aktiivisesti etsiä ratkaisuja, YouTube on tähän hyvä keino.
Tutkimuksessa au tistisille ihmisille näytettiin video, missä kynä piilotettiin laatikkoon. Videolle tuli sitten ihminen, joka etsi ihmeissään kynää (ei tiennyt missä se on). Aut istit hokivat, että kynä on laatikossa. Heiltä kysyttiin henkilön tunteista ja ajatuksista kun joku asia on hukassa, mutta auti stit hokivat vain että kynä on laatikossa. Tuli vaan mieleen.
Parempi kuitenkin löytää se kynä jos sitä tarvitaan, kuin jäädä vellomaan niihin harmituksen tunteisiin.
Noin te ilmeisesti ajattelette. Kun teidän pitäisi ymmärtää kysymys, miltä henkilöstä tuntuu? Ja teidän aivot jurnuttaa vaan että kynä on laatikossa kynä on laatikossa
Tiedän miltä se tuntuu omasta kokemuksesta, ja tiedän myös ettei kannata jäädä tuleen makaamaan vaan ratkaisuja löytyy ihan oikeasti niin ettei tarvi murehtia. Voi syödä. Keliakia tietysti eri asia, mutta ap ei yksilöinyt mikä ongelma. Tiedän mainiosti miten syvältä se on kun ei voi syödä muuta kuin banaania.
Jurnuti jurnuti tunteet ovat ajan ja energian hukkaa. Jurnuti jurnuti ratkaise tilanne, tilanne on ratkaistava. Lopeta kynän etsiminen, kynä on laatikossa.
Tässä ei selvästi kysytty, että missä kynä on. Tässä kysyttiin että onko jollain muulla ollut kynä hukassa ja miltä se tuntui. Ymmärrätkö?
En, juuri siksi että olen ollut samassa pisteessä ja paras tapa päästä eteenpäin on USKO ja TOIVO. Varsinkin jos on kyse ärtyneestä suolesta ja muista ruoansulatuksen ongelmista, joissa psyykkiset syyt on tärkeässä roolissa. En näe mitään arvoa sillä että murehditaan niitä menetyksiä kun sen vatvominen nimenomaan LISÄÄ ongelmia ja tulee lisää menetyksiä.
Nuo Maria Nordinin metodit on ihan päättömiä. IBS tai laktoosi-intoleranssi aikuisella nyt ei onneksi ole sillä tavalla vaarallisia, että poppakonsteista olisi haittaa, mutta jotkut ääliöt yrittävät parantaa jopa anafylaktista shokkia aiheuttavia allergioita. Se on hengenvaarallista.
Maria Nordinin, en sekaantuisi Marin oppeihin pitkällä tikullakaan! Missään tapauksessa ei neuvoja Maria Nordinilta.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on keliakia sekä muutamat allergiat siihen päälle. Kyllä siihen tottuu, oikeasti. Tavallaan hauskaakin, että jotkut kuvittelevat minun kieltäytyvän tarjottavista hyvän itsekurini vuoksi.
Jos on vähänkään tuttu kyläpaikka, ehdotan, että hoidan tuomiset, ruokakutsuihin tuon omat pöperöt, jotka vaivihkaa keittiössä sitten asetellaan lautaselleni tai tarjoiluastiaan oman lautaseni lähelle jne. Jos menen kahvikutsuille, vien sekä yleistä tarjottavaa (pullaa tai kakkua tms) sekä allergioihini sopivaa tarjottavaa.
Vieraampiin ruokajuhliin allergioiden ilmoittaminen tuntuu edelleen näin vuosikymmenienkin jälkeen kiusalliselta. Mutta eihän sille mitään voi. Kaameinta on kuitenkin se, jos joudun viime hetkellä perumaan osallistumiseni, siitä tulee todella syyllinen ja kamala olo. Joku siellä suunnitellut ja väkertänyt juuri minulle sopivaa annosta, ja sitten en pääse sitä syömään!
Luultavasti näin joudun itsekin tekemään. Olen aivan vasta löytänyt syyn pitkäaikaisille oireille, mutta oireiden loppumisen riemuun sisältyy myös hieman surua. Lempiherkut, lempihedelmät, lempiruuat hei hei ja tervetuloa oudot ruuat joita en osaa kunnolla laittaa tai maustaa.
Kieltäytyminen on sinänsä helppoa, koska oireet ovat niin hirveän inhottavia, mutta kyllä sen menetyksen tuntee. Hiipi vähän jopa yllättäen siinä hässäkässä kun hain tietoa ja ravasin ruoka-aineita.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On monia ihmisiä jotka ei halua hyväksyä psyykkisten tekijöiden merkitystä vaivojensa taustalla. He haluavat vain sen lekurin ja vain lääkkeet ratkaisuksi. Suurin osa taudeista ei tietenkään johdu psyykkisistä syistä, harva johtuukaan. Mutta refluksin ja ibs:n kanssa monen ihmisen kannattaa aloittaa stressin hallinnasta, rentoutumisesta, hengityksestä... Elimistön ylikuormitus on se joka laittaa dominot kaatumaan. Lääkärit ottaa vain ketjun viimeisen dominon ja yrittää hillitä oireita, ei syytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keliakia on kurja jut6tu, mutta laktoosittomuus ei liene ongelma nykyään enää ja ibs:stä VOI parantua. Kannattaa aktiivisesti etsiä ratkaisuja, YouTube on tähän hyvä keino.
Miksei lääkäri ohjeistanut minulle miten ibs:stä parannutaan?
Se on todella monimutkainen asia. Mene Youtubeen ja hae esim Molly Pelletierin kanava, löytyy myös instasta. Oikeasti en ole mikään lääketiedevastainen ihminen, mutta tämä on asia jossa ei kannata jäädä lääkärien varaan.
Okei, kiitos paljon kun vastasit! Pitää tutkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on keliakia sekä muutamat allergiat siihen päälle. Kyllä siihen tottuu, oikeasti. Tavallaan hauskaakin, että jotkut kuvittelevat minun kieltäytyvän tarjottavista hyvän itsekurini vuoksi.
Jos on vähänkään tuttu kyläpaikka, ehdotan, että hoidan tuomiset, ruokakutsuihin tuon omat pöperöt, jotka vaivihkaa keittiössä sitten asetellaan lautaselleni tai tarjoiluastiaan oman lautaseni lähelle jne. Jos menen kahvikutsuille, vien sekä yleistä tarjottavaa (pullaa tai kakkua tms) sekä allergioihini sopivaa tarjottavaa.
Vieraampiin ruokajuhliin allergioiden ilmoittaminen tuntuu edelleen näin vuosikymmenienkin jälkeen kiusalliselta. Mutta eihän sille mitään voi. Kaameinta on kuitenkin se, jos joudun viime hetkellä perumaan osallistumiseni, siitä tulee todella syyllinen ja kamala olo. Joku siellä suunnitellut ja väkertänyt juuri minulle sopivaa annosta, ja sitten en pääse sitä syömään!
Luultavasti näin joudun itsekin tekemään. Olen aivan vasta löytänyt syyn pitkäaikaisille oireille, mutta oireiden loppumisen riemuun sisältyy myös hieman surua. Lempiherkut, lempihedelmät, lempiruuat hei hei ja tervetuloa oudot ruuat joita en osaa kunnolla laittaa tai maustaa.
Kieltäytyminen on sinänsä helppoa, koska oireet ovat niin hirveän inhottavia, mutta kyllä sen menetyksen tuntee. Hiipi vähän jopa yllättäen siinä hässäkässä kun hain tietoa ja ravasin ruoka-aineita.
Ap
Jos kyse ei ole keliakiasta tai allergiasta, voi hyvin olla että pystytkin vielä syömään joitain lempiruokiasi, kun elimistö pääsee rauhoittumaan ja toipumaan.
Laktoosi-intoleranssi on, itse vaivaan sopeuduin helposti sen jälkeen kun diagnoosi oli varmistunut, yllätti vain miten kauhean kipeäksi tulin siitä rasituskokeesta ettei edes tehnyt mieli sen jälkeen mättää.
Vielä tuosta videosta jonka linkitin tuonne. Kanavan tubettaja on siis itse tutkija ammatiltaan, ja tapauksen potilas on hänen äitinsä, joka kärsi niin pahasta ibs:stä että hän oli joutunut jäämään eläkkeelle ja eli käytännössä kotinsa vankina käyden 8 kertaa päivässä kakkoshädällä. Ripulia, vatsakipuja jne, hyvin, hyvin rajoittunut ruokavalio. Kaikki lekurit sanoi hänelle että loppuelämän sairaus ja fodmap. Nykyään hän elää täysin normaalia elämää ja voi syödä mitä haluaa. Miksi, koska hän ei lähtenyt rajoittamaan vaan siedättämään. Hitaasti, kuukausia kestäen, kunnes muistaakseni neljän kuukauden kohdalla tuli läpimurto ja kaikki yhtäkkiä kävi. Suoliston mikrobit oli saatu kuntoon.
Minulla todettiin keliakia aikuisiällä. Kurjinta tässä ehkä on juuri tuo, että koska muistaa niin selvästi sen ajan kun pystyi syömään mitä tahansa ongelmitta. Ne hyvät maut, josta jää nyt paitsi ja vieläpä ne halvemmat hinnatkin...
Pelotti itseänikin, että jääkö tästä nyt jokin kauhean suuri katkeruus, mutta kyllä se vain aika nopeaa on rutinoitunut eikä aktiivisesti liikaa kaivele. Jostain syystä uniin tämä välillä saattaa tulla. Näen toisinaan unia, joissa minut on jossain tilaisuudessa jätetty kokonaan ruotta ja huomioimatta, tai jokin minulle osoitettu ruoka on loppu ja saan tästä ihan kauheat kilarit :D
Tosi elämässä tällaista skitsoilua ei ole tapahtunut. Kai tuo on yksi keino käsitellä tätä harmistusta :P
Itsellä elää kuitenkin toivo vielä siinä, että tähän kehiteltäisiin lääkitys vielä minun aikanani. Nyt vastahan oli se jokin suomalainen tutkimus, jossa oli saatu lupaavalta vaikuttavia tuloksia. Jospa läpimurto olisi oven takana?
Alue: Aihe vapaa
Mä sairastuin diabetekseen kymmenvuotiaana. 90-luvulla sekin tarkoitti ruokarajoitteita ja tarkkoja ruoka-aikoja ja muuta varsin joustamatonta suhtautumista ruokaan ja syömiseen. Ja silloin se todellakin oli kriisi ja vaikea sopeutua, mutta ei kukaan sellaiseen kiinnittänyt huomiota, kysynyt miltä tuntuu tai miten pärjää. Hoitokin jäi varsin pian omalle vastuulle, isä käytti lääkärissä, äiti apteekissa, mutta siinä se.
Sen jälkeen on tullut allergioita, ibs ja refluksi, mutta niistä ei enää irronnut tympääntymistä suurempia tunteita. Läheisten mielestä ibs ja refluksi on lähinnä nirsoilua, mutta näin aikuisena siitäkään mielipiteestä ei tarvitse piitata.