Miksi suurin osa ihmisistä vähättelee tuurin merkitystä elämässä?

No, minun koko urani perustuu onnenpotkulle. Sain täydellisen harjoittelupaikan sopivampien hakijoiden joukosta vain ja ainoastaan siksi, että pystyin ainoana aloittamaan heti.

Toki sen jälkeen on vaadittu kovaa työtä yms, yms, ja sitä ennenkin. Mutta sanotaan nyt näin: ne opiskelijatoverit, jotka eivät saaneet yhtä hyvää harjoittelupaikkaa pääsivät vakitöihin useita vuosia myöhemmin tai joutuivat vaihtamaan alaa kokonaan.

Eli joo, aika lailla merkittävin työelämään ja uraan myötävaikuttanut seikka oli silkkaa tuuria.

Tietenkään en ole voinut ohjata työuraani. Olisin halunnut sen menevän vähän ei alalle alun perin. Mutta olen voinut aktiivisesti vaikuttaa siihen, että minulla on ollut työura, opiskelemalla. Ja olen voinut aktiivisesti vaikuttaa ottamalla koppia niistä sattumista, mitä on kohdallani osunut.

En saanut juuri sitä mitä halusin, minkä joku voi pitää epäonnistumisena, lyödä hanskat tiskiin ja luovuutta.

Sain jotain muuta, päätin että tartun siihen, ja minusta se on ihan ok.

Joku sitten katsoo tätä ulkopuolelta, ajatellen, että tämä kaikki olisi jotenkin pudonnut minulle syliin tekemättä mitään itse.

Missä ne arpajaiset on, jossa arvotaan koulutodistuksia, ammattipätevyyksiä ja työpaikkoja?

Kaikilla on sekä hyvää että huonoa tuuria.

Vierailija kirjoitti:

Työhönottotilanteessa voi olla todella pienestä kiinni.

Jos oletetaan edelleen, että on samantasoiset hakijat:

Ulkonäkö, jos jollain hakijalla on edullisempi ulkonäkö joka vetoaa yhden tai useamman valintaa tekevän ihmisen päätökseen positiivisesti.

Jos jollain hakijalla on ulkonäkö, joka taas vaikuttaa yhden tai useamman valintaa tekevän ihmisen päätökseen negatiivisesti.

Jos työhön vaaditaan määrätyn tyyppinen ja ulkoisesti edustava ihminen niin ulkonäöllä on selkeä vaikutua valintaan.

Tai jos ulkonäkö on niin tavallinen ja huomaamaton ettei jää mieleen tai herätä mielenkiintoa niin tänä ihminen saatetaan ohittaa.

Tuttuus ja suhteet jos hakijalla on yksi tai useampi tuttu joka on tuttu tai jonkun tutun tuttu saati hakijalla on vaikutusvaltaisia tuttuja tai sukulaisia niin vaikuttaa valintaan.

Jos hakijalla ei ole tuttuja, vaikutusvaltaisia tuttuja tai sukulaisia valintaraadissa sekin vaikuttaa valintaan.

Jne. Jo näin lyhyt otanta näyttää miten jo työpaikan saamisessa tuurilla ja hyvällä tai huonolla onnella on osuutensa.

Ja seuraavan työpaikan työhönottoja tykkää toisenlaisesta pärstästä.

Vierailija kirjoitti:

Missä ne arpajaiset on, jossa arvotaan koulutodistuksia, ammattipätevyyksiä ja työpaikkoja?

Kaikilla on sekä hyvää että huonoa tuuria.

Ei samassa suhteessa. Esimerkiksi vammaisena syntyminen voi asettaa loppuelämällä isoja haasteita. Toki joku selviää silti niiden kanssa hyvin esimerkiksi korkean älykkyyden ja optimistisen luonteen avulla, mutta kaikilla ei tällaisia ominaisuuksia samassa mittakaavassa ole. Terveeseen verrattuna haasteet ovat joka tapauksessa suuria.

Hyvä onni kävi että synnyin todella hyvää perheeseen, joka myös oli varakas, huono onni siinä ettei alueella ollut samanikäisiä lapsia ollenkaan joka vaikutti siihen että sosiaaliset taidot oli ikäistä huonommat, huono onni taas siinä että minua on kiusattu koulussa, armeijassa ja työelämässä. Hyvä onni ulkoisessa ulkonäössä mutta sisäinen terveys ei ole ollut koskaan paras mahdollinen. Nyt minulla on paremmin asiat taloudellisesti mitä monilla, mutta ei terveydellisesti ja henkilösuhteilta. Loppuen lopuksi antaisin itselleni onni/elämäntaso arvoksi 2/5. Aloitan hoitamaan omaa elämääni parempaa suuntaan lähivuosina sitten jos kaikki onnistuu annan arvosanaksi 3/5.

Ei ole aina helppoa erottaa mikä on tuuria ja mikä on kovan työn tulosta. Ihmiset yrittävät pitää itsestään yllä myönteistä mielikuvaa. Se on helpointa, jos laskee mahdollisimman suuren osan onnistumisista omaksi ansiokseen.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole aina helppoa erottaa mikä on tuuria ja mikä on kovan työn tulosta. Ihmiset yrittävät pitää itsestään yllä myönteistä mielikuvaa. Se on helpointa, jos laskee mahdollisimman suuren osan onnistumisista omaksi ansiokseen.

Onko se sitten enemmän omaa ansiota vai hyvää tuuria, jos vaikeuksien keskellä sattuu olemaan enemmän voimavaroja jatkaa eteenpäin kuin jollain toisella? Aina ei ole kyse valinnasta, vaan ominaisuudet usein ohjaavat meitä luontaisesti johonkin suuntaan.

Todellisuus on hyvän tuurin ja omien valintojen summa. Ei pelkällä hyvällä onnella kukaan menesty, kyllä se vaatii muutakin, mutta sitten taas huono onni ja vastoinkäymiset voi pilata mahdollisuudet kyllä. Joskus tuuri ja sattuma vaikuttaa enemmän, joskus vähemmän, ja on tosi vaikea arvioida mikä osa tosiasiassa on tuurin ja mikä omaa vaikutusta.

Vaikkapa parisuhde: minä löysin hyvän parisuhteen jo nuorena. Kavereitten eroja olen seurannut vierestä monta. Tuuria on ollut matkassa, kun se ensimmäinen vakavampi seurustelukumppani sattui olemaan sopiva, mutta toisaalta suhteen eteen on tehty töitä ja yhteen päädyttiin ehkä ns oikeista syistä eikä vaikkapa pelkän ulkonäön perusteella.

Ja työpaikassa sama homma. Ihan satumainen tuuri, että työttömänä pääsin vakituiseen työhön alalla, jossa usein on tarjolla määräaikaista toisen perään. Toisaalta olin tehnyt paljon töitä ja lähtenyt avoimin mielin eri hommiin, ja lopulta yksi 6 viikon pätkätyö 70km päässä kotoa oli se ratkaiseva työkokemus tämän nykyisen työn saamisen kannalta. Moni pikkulasten äiti ei olisi tuommoiseen työkeikkaan lähtenyt, mutta minä lähdin ja kannatti. Miehelläni on myös ollut onnea matkassa: sai perustason aspaduunin kautta jalkaa oven väliin ja työnkierron kautta pääsi kokeilemaan muita tehtäviä, ja lopulta eteni tosi nopeasti asiantuntijaksi ohi monen koulutetumman. Tuuria, mutta myös kiinni sosiaalisista taidoista, rohkeudesta, nopeista hoksottimista ja kovasta työnteosta.

Tiedostan itse varsin hyvin, että olen saanut elämässä hyvät kortit. On silti varsin lyhytnäköistä väittää että hyvällä tuurilla pärjää. Tiedän myös monia jotka ovat paljon huonommista lähtökohdista ponnistaneet, rehellisesti kovalla työllä. Esim nykyinen esihenkilöni on duunariperheestä, alkoholisti-isän lukihäiriöinen poika, joka ihan kovalla työllä ja tahdolla opiskeli arvostettuun ammattiin ja rakensi itselleen ihan toisenlaisen tulevaisuuden kuin moni muu samoilla lähtökohdilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä ne arpajaiset on, jossa arvotaan koulutodistuksia, ammattipätevyyksiä ja työpaikkoja?

Kaikilla on sekä hyvää että huonoa tuuria.

Ei samassa suhteessa. Esimerkiksi vammaisena syntyminen voi asettaa loppuelämällä isoja haasteita. Toki joku selviää silti niiden kanssa hyvin esimerkiksi korkean älykkyyden ja optimistisen luonteen avulla, mutta kaikilla ei tällaisia ominaisuuksia samassa mittakaavassa ole. Terveeseen verrattuna haasteet ovat joka tapauksessa suuria.

Ja tämäkö nyt on sitten hyvinkin yleistä? Tietysti nelirajahalvaantuneella on eri tilanne, mutta normaalit ihmiset vertaavat toisiin normaaleihin ihmisiin, ei kuurosokeisiin.

Hyvät lähtökohdat voi myös tehdä ihmisestä laiskan perintöä odotellessa. Mulla oli tänmöinen kaveri, ei viitsinyt lukea kun piti päästä johtamaan perhefirmaa. No tuli lama ja firma konkurssiin, nykyään me köyhään perheeseen syntyneet pärjätään kaikki paremmin kuin hän.

Mun elämä on sekoitus työtä ja tuuria, ja niin se on kyllä kaikilla. Turha väittää muuta.

Mulla oli kauhea lapsuus ja hirveät vanhemmat. Mulla oli onneksi kuitenkin yksi turvallinen isovanhempi, eli mulla kävi tuuri. Pääsin välillä pakoon väkivaltaista ja pelottavaa&arvaamatonta kotiani. Tällä on tutkitusti todella suuri merkitys lapsen kehitykselle: jos turvattomissa olosuhteissa kasvavalla lapsella on edes yksi luotettava aikuinen elämässään pärjää lapsi paremmin aikuisena.

Kaikki työpaikkani olen saanut todella helposti. Aina kun olen halunnut vaihtaa työpaikkaa on mulle just sopiva työ ollut auki ja olen päässyt niihin töihin.

Totta kai mä olen opiskellut ja tehnyt työni hyvin, mutta olen myös ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Mä tiiän ihmisiä, joilla on sama koulutus kuin mulla, mutta jotka eivät jostain syystä ole päässeet niin pitkälle kuin mä.

Totta kai mä voisin leveillä, että kattokaa nyt missä mä olen, ihan omaa ansiotani, mutta kun en usko että niin on. Mulle ois voinut käydä todella paljon huonommin, varsinkin silloin nuorena, kun en tiennyt mitä elämälläni tekisin ja läträsin liikaa alkoholin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Työhönottotilanteessa voi olla todella pienestä kiinni.

Jos oletetaan edelleen, että on samantasoiset hakijat:

Ulkonäkö, jos jollain hakijalla on edullisempi ulkonäkö joka vetoaa yhden tai useamman valintaa tekevän ihmisen päätökseen positiivisesti.

Jos jollain hakijalla on ulkonäkö, joka taas vaikuttaa yhden tai useamman valintaa tekevän ihmisen päätökseen negatiivisesti.

Jos työhön vaaditaan määrätyn tyyppinen ja ulkoisesti edustava ihminen niin ulkonäöllä on selkeä vaikutua valintaan.

Tai jos ulkonäkö on niin tavallinen ja huomaamaton ettei jää mieleen tai herätä mielenkiintoa niin tänä ihminen saatetaan ohittaa.

Tuttuus ja suhteet jos hakijalla on yksi tai useampi tuttu joka on tuttu tai jonkun tutun tuttu saati hakijalla on vaikutusvaltaisia tuttuja tai sukulaisia niin vaikuttaa valintaan.

Jos hakijalla ei ole tuttuja, vaikutusvaltaisia tuttuja tai sukulaisia valintaraadissa sekin vaikuttaa valintaan.

Jne. Jo näin lyhyt otanta näyttää miten jo työpaikan saamisessa tuurilla ja hyvällä tai huonolla onnella on osuutensa.

Ulkonäön vaikutus on kyllä semmoinen ettei sillä suurimmalle osalle ole suuremmin väliä, suurin osa ihmisistä on ihan tavallisen näköisiä ja työpaikoista harva on sellainen että pitäisi olla erityisen edustava. Suhteilla on tietenkin iso vaikutus, mutta sitten taas niihinkin voi vaikuttaa. Ja en minä ole tainnut yhtäkään työpaikkaa saada suhteilla, en ainakaan niin että tietäisin. Tai no, yhden olisin saanut, mutta lopulta kieltäydyin siitä. Onneksi, koska pian sain toisen paremman paikan.

Minun nykyinen urani alkoi kolmen kuukauden määräaikaisesta harjoittelijan pestistä.

Olin jo kerran jäänyt siitä rannalle, ihan vain siksi etten itse uskonut pystyväni siihen. Sain sen toisella kerralla, koska itse soitin sinne takaisin, ja sanoin että nyt uskon pystyväni sen hoitamaan.

Olin siis tällä välillä kerännyt rohkeutta ja itsetuntoa. Mikään muu ei ollut muuttunut, koska heillä oli näitä hommia koko ajan auki, jos joku sopiva kävelee sisään.

Mikä sattuma minut tähän johdatti? Se että minut irtisanottiin vakituisesta työstä, kun olin raskaana. Tilauskannan vähettyä koko osasto lomautettiin, vain minut irtisanottiin. Ehkä sattumallakin oli siinä kovin vähän tekemistä.

Mutta tämä oli tosiaan se "tuuri" joka minut johti uudelle ja menestyksekkäälle uralle. Mutta "hyväksi tuuriksi" sitä tuskin voi sanoa.

On asioita,mihin ei todellakaan pysty itse vaikuttamaan. Jotkut jopa syyllistävät pariskuntia,ettei ole lapsia,kun nainen ei vaan millään voi saada lapsia tai mies ei halua,nämä syyllistäjät eivät tietysti tiedä aina yksityiskohtia,mutta yritetään väittää,että se johtuu siitä,kun ette riittävästi yritä. Tai yritetään naittaa ikisinkkua,kun hän vaan ei ole kohdannut sitä sopivaa,ei se väkisin vänkäämällä rakkaudeksi muutu. Tai työpaikan löytyminen,voit olla koulutettu,mutta et jostain syystä löydä nopeasti oikeaa työpaikkaa,vaikka olisit osaava,se taas voi johtua siitä,että paikan pomo ei halua jostain muusta syystä palkata sinua vaikka sinulla olisi riittävä tieto-taitotaso. Jotkut kun ajattelevat,että työpaikkoihin pääsee kun vaan menee ja  kun on vaan oikea koulutus ja työkokemus. Joku voi saada paikan,kun pomon kanssa kemiat natsaa,pomo sanoo vaan,että no ei se niin nöpön nuukaa,kyllä sinä opit nämä hommat.

Kyllä meidän firmassa on tyyppejä jotka on vaan ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja osa oikealla koulutuksella. Johtoryhmässä on yksi nainen joka vastaan viestinnästä ja pääsii hommaan 4 vuoden kokemuksella siitä, että sai viestinnästä maisterin laput. Samaan aikaan meillä on vino pino dippainssejä, jotka eivät saa projektipäällikköä korkeampaa titteliä koko uralla ja palkka sen mukainen. Firmassa on 2 toimialapäällikköä, josta toinen tuli toimistoon missä oli oli toimialapäällikkö sekä kyseinen toimialapäällikkö oli firman ainoa tyyppi joka oli erikoistunut yhteen tiettyyn asiaan. Näin ollen toimialapäällikkö jakoi omia hommiaan tälle toimistopäällikölle ja naps titteli vaihtuikin. Toisella toimialalla eräs ammattikorkeen käynyt nainen paineli 5 vuodessa valmistumisesta palvelutoimialapäälliköksi ja siinä jälleen kerran mentiin useamman vuoden töissä olleiden dippojen ohi niin että heilahti. Muut toimialapäälliköt on 40-50v, niin tämä on vähän päälle 30v. Tässä ei todellakaan ole ollut kyse mistään osaamisesta vaan silkasta tuurista olla oikeassa paikkaan oikeaan aikaan.

Kyse on todennäköisyyksistä. Kovalla työllä ja yrityksellä on todennäköisempää menestyä kuin passiivisuudella ja laiskuudella. Mutta mikään määrä työtä ja yritystä ei takaa menestystä.

Merkitystä on myös sillä mihin tähtää. Jos tähtäin on realistinen omiin kykyihin nähden niin onnella on pienempi osuus. Jos taas tavoittelee tähtiä niin onnea tarvitaan rutkasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä ne arpajaiset on, jossa arvotaan koulutodistuksia, ammattipätevyyksiä ja työpaikkoja?

Kaikilla on sekä hyvää että huonoa tuuria.

Ei samassa suhteessa. Esimerkiksi vammaisena syntyminen voi asettaa loppuelämällä isoja haasteita. Toki joku selviää silti niiden kanssa hyvin esimerkiksi korkean älykkyyden ja optimistisen luonteen avulla, mutta kaikilla ei tällaisia ominaisuuksia samassa mittakaavassa ole. Terveeseen verrattuna haasteet ovat joka tapauksessa suuria.

Ja tämäkö nyt on sitten hyvinkin yleistä? Tietysti nelirajahalvaantuneella on eri tilanne, mutta normaalit ihmiset vertaavat toisiin normaaleihin ihmisiin, ei kuurosokeisiin.

Hyvät lähtökohdat voi myös tehdä ihmisestä laiskan perintöä odotellessa. Mulla oli tänmöinen kaveri, ei viitsinyt lukea kun piti päästä johtamaan perhefirmaa. No tuli lama ja firma konkurssiin, nykyään me köyhään perheeseen syntyneet pärjätään kaikki paremmin kuin hän.

Elämässä kaikille ei ole samaa tarjolla samassa mittakaavassa. Toisilla voi olla enemmän haasteita kuin toisilla. Luonnollisesti se voi uuvuttaa. Siksi ei pitäisi arvostella lopputulosta samalla asteikolla, jollei taustalla ole tietoa siitä mikä kaikki suoriutumiseen on vaikuttanut.

Vierailija kirjoitti:

On asioita,mihin ei todellakaan pysty itse vaikuttamaan. Jotkut jopa syyllistävät pariskuntia,ettei ole lapsia,kun nainen ei vaan millään voi saada lapsia tai mies ei halua,nämä syyllistäjät eivät tietysti tiedä aina yksityiskohtia,mutta yritetään väittää,että se johtuu siitä,kun ette riittävästi yritä. Tai yritetään naittaa ikisinkkua,kun hän vaan ei ole kohdannut sitä sopivaa,ei se väkisin vänkäämällä rakkaudeksi muutu. Tai työpaikan löytyminen,voit olla koulutettu,mutta et jostain syystä löydä nopeasti oikeaa työpaikkaa,vaikka olisit osaava,se taas voi johtua siitä,että paikan pomo ei halua jostain muusta syystä palkata sinua vaikka sinulla olisi riittävä tieto-taitotaso. Jotkut kun ajattelevat,että työpaikkoihin pääsee kun vaan menee ja  kun on vaan oikea koulutus ja työkokemus. Joku voi saada paikan,kun pomon kanssa kemiat natsaa,pomo sanoo vaan,että no ei se niin nöpön nuukaa,kyllä sinä opit nämä hommat.

Laitatko jatkossa pilkun jälkeen välin. On vähän ärsyttävää lukea tollasta tekstiä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole aina helppoa erottaa mikä on tuuria ja mikä on kovan työn tulosta. Ihmiset yrittävät pitää itsestään yllä myönteistä mielikuvaa. Se on helpointa, jos laskee mahdollisimman suuren osan onnistumisista omaksi ansiokseen.

Epämiellyttäviä totuuksia alapeukutetaan. Ei se mitään, toimintanne on täysin normaalia. Vaatii rautaista itsetuntoa, jos kykenee myöntämään ettei onnistumisten taustalla ole pelkästään oma kyvykkyys ja ahkeruus.

Oli aivan sattumasta kiinni, että nuorena luin koulukirjoja kun muut menivät dokaamaan.

Oli ihan sattumasta kiinni, että luin yliopiston pääsykokeisiin kun muut dokasivat.

Oli aivan sattumaa, että luon tentteihin kun muut dokasivat.

Ja oli aivan sattumaa että sain töitä kun muut eivät saaneet.