Onko opettaja älykkäiden ihmisten ammatti?

Vierailija kirjoitti:

"Huonoimmista tulee opettajia." Ikiaikainen provo ja opettajien väsynyt läppä. Ei tule. Opettajan täytyy olla maisteri ja se nyt vaan rajaa väkeä aika paljonkin. Opettajat on keskimäärin älykkäitä mutta luonteita on monia niin kuin kaikkien ammattien kohdalla. Tylyt lääkärit on pieni joukko lääkäreistä ja äkäiset keittäjät omasta ryhmästään.

Tai sitten sanonta, jonka mukaan ne opettaa, jotka ei itse osaa.

Vierailija kirjoitti:

Opettajien älykkyydestä en tiedä, mutta ei ne ainakaan oikeinkirjoitusta osaa Wilma-viestien perusteella.

Opettajakoulutukseen tarvitaan ehdottomasti oikeinkirjoitusopetusta. Nuo kielipuolet viestit vähäpätöisistä asioista murentaa opettajien uskottavuutta ja auktoriteettia.

Vierailija kirjoitti:

Opettajaksi päätyy kaikenlaista sakkia. Osa sinne sopimatonta.

En sanoisi olevan älykkäiden ihmisten ammatti, mutta jokaisestahan varmasti poikkeuksia löytyy. Kyllä lähes minne vain pääsee, kun jaksaa lukea tarpeeksi.

Mihin tahansa pääsee, jos perse kestää lukemista. Ei ole mitään niin vaikeaa, ettei sitä voisi ymmärtää vaikka lukemalla asian useampaan kertaan.

-Kasvatustieteitä haetaan opiskelemaan huonommilla arvosanoilla kuin useimpia yo-aloja

-Monilla teknisesti fiksuilla ihmisillä meinaa tulla savu korvista, kun kasvatustieteet ovat kuulemma niin liibalaabaa ja osa onkin sitten vaihtanut esim.psykologiaan. On sanottu, että kasvatustieteissä helpot asiat sanotaan pitkästi ja oikeissa tieteissä vaikeat asiat lyhyesti

-Vaikka aineenopettajan pätevyyden omaavalla olisi maisterin tutkinto ja pääaineena ollut opetettava aine, varsinaisessa työssä asioita voidaan kuitenkin käsitellä hyvin pintapuolisesti ja koulunkäynninohjaaja voisi monesti kertoa samat asiat

-Luokanopettajaksi opiskellessa ei tarvitse ottaa haltuun täysin uusia aineita ja asioita, vaan siellä kerrataan peruskoulusta ja lukiosta tuttuja aineita (vrt. esim.insinööritieteet, arabian kieli tai oikeustiede). Voi huokaista helpotuksesta, kun tietää ettei tarvitse ottaa kokonaan uusia asioita haltuun

-Alakoulun ja varsinkin varhaiskasvatuksen opettajat ovat jatkuvasti tekemisissä lasten kanssa, joista ei ole aikuiselle vastusta fyysisesti tai henkisesti; tuossa ympäristössä on helppo tuntea itsensä älykkääksi, kun vuorovaikutussuhteessa vastapuolen kapasiteetti on niin vähäinen

-Monissa pääaineissa vahvimmat perustaidot on saavutettu jo lukiossa ja yliopisto-opiskelu opetusta varten ei vaadi paljon muuta kuin uusien faktojen ulkoa muistelua; esim.lukiossa on jo opittu englannin kieli täydellisesti, mutta yliopistossa pitää vielä lisäksi kritisoida valkoisuutta tai opetella tietoa siitä, miten kieli poikkesi viikinkiaikana tai miten Afrikassa joku sana lausutaan hassusti. Raskas työ on tehty jo lukiossa ja perusopetuksessa

-koulunkäynninohjaaja voi hyvin sijaistaa jopa erityisopettajaa, mutta esim.sairaanhoitaja ei voi sijaistaa lääkäriä saati kirurgia

-Tutkimukset jo 80-luvulta asti ovat osoittaneet, että opettajien toiminta kouluissa perustuu aika paljon intuitioon ja vaistomaiseen toimintaan eikä teoriaan, mitä tulee oppilaiden kohtaamiseen ja ohjaamiseen. Ulkoa opeteltujen oppainesisältöjen lisäksi tämä kasvattava ja työn psykologinen osuus jää käytännön työssä vanhojen tutkimusten mukaan aika laihaksi ja tapa opettaa muodostuu paljolti kokemusperäisesti ja alan sisäisten käytäntöjen mukaan. Ollaan kuitenkin siirrytty internet-aikaan ja nykyään opettajien pitäisi pystyä erottumaan juurikin psykologisilla taidoilla, koska kuka tahansa voi mennä nettiin ja saada tiedon nopeasti. Ei tarvitse soittaa lankapuhelimella Saksassa asuvalle sukulaiselle ja pyytää häntä lähettämään homekirjaa Würzbürgin yliopiston arkistosta. Nykypäivän älykäs opettaja ei siis voi olla vain luennoitsija eikä varsinkaan käyttäytyä kuin asioiden kertominen oppilaille olisi hirveän stressaavaa tai alistaa oppilaita. Itseäni ainakin alistettiin paljon vielä 90-luvulla koulussa; opettaja saattoi pilkata vastauksia, vaikka tällaiset taidot kuuluisi lapsillakin olla hallussa. 

Joku on sanonut, että opettajaksi haetaan kovilla arvosanoilla ja tämmöistä ja tämä voi pitää paikkansa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että opettaminen olisi vaativaa, vaan että on paljon ihmisiä, jotka haluavat päästä keskiluokkaan ja suht hyvin maksavaan ja helppoon työhön. 

Ero opettajan ja samat ainesisällöt omaavan ihmisen välillä on mielestäni siinä, että opettajan pitäisi ainakin teoriassa osata välittää tietoa ja taitoa kiinnostavalla ja kannustavalla tavalla sekä lasten ja nuorten tapauksessa myös kasvattaa. Perusfiksuista ihmisistä iso osa voisi kävellä alakouluun ensi viikolla ja alkaa opettamaan useita eri aineita siltä pohjalta, että he muistavat nuo sisällöt omilta kouluajoilta.  Lukiolaiset voisivat mennä opettamaan yläkoululaisia. Mutta onko heillä sitä tietoa ihmismielestä ja oppimisesta, mitä muodollisesti pätevillä opettajilla kuuluisi olla? 

Vierailija kirjoitti:

Perusfiksuista ihmisistä iso osa voisi kävellä alakouluun ensi viikolla ja alkaa opettamaan useita eri aineita siltä pohjalta, että he muistavat nuo sisällöt omilta kouluajoilta.  Lukiolaiset voisivat mennä opettamaan yläkoululaisia. Mutta onko heillä sitä tietoa ihmismielestä ja oppimisesta, mitä muodollisesti pätevillä opettajilla kuuluisi olla? 

Eikös tällä palstalla ole monta kertaa väitetty, että kuka hyvänsä voisi koska tahansa kävellä kouluun opettajaksi, kun ei opettajahommissa mitään ihmeellistä tarvitse tietää tai osata.

Ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä opettajana saa oikeasti kehittää itseään koko työuransa, että oikeasti osaa antaa oppilaille parastaan.

Yläkoulun opettajalla mahtaa olla herkullinen tehtävä antaessaan oppilaille parastaan ja kehittyessään koko työuransa. Luulisin, että itse olisin valmis psykiatriselle osastolle puolessa vuodessa, jos joutuisin yläkoulun opettajaksi.

Asennekysymys. Pääosin teini-ikäiset ovat fiksuja ja mukavia, jos heitä kohtelee fiksuina ja mukavina. Ja vaikkeivät kaikki ihan hirveän fiksuja olisikaan, ainakin mukavia osaavat lähes kaikki olla tarvittaessa. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perusfiksuista ihmisistä iso osa voisi kävellä alakouluun ensi viikolla ja alkaa opettamaan useita eri aineita siltä pohjalta, että he muistavat nuo sisällöt omilta kouluajoilta.  Lukiolaiset voisivat mennä opettamaan yläkoululaisia. Mutta onko heillä sitä tietoa ihmismielestä ja oppimisesta, mitä muodollisesti pätevillä opettajilla kuuluisi olla? 

Eikös tällä palstalla ole monta kertaa väitetty, että kuka hyvänsä voisi koska tahansa kävellä kouluun opettajaksi, kun ei opettajahommissa mitään ihmeellistä tarvitse tietää tai osata.

No kirjoitin tuon viestin, johon vastasit ja en minä noin ajattele. Minä vain pohdin ääneen sitä, että kuinka paljon opettajat oppivat opettamisesta opinnoissaan ja kuinka paljon ihmiskunnalla ylipäänsä on tästä ilmiöstä vielä luotettavaa tietoa. Sinänsähän se on hyvä, että opettajat toimivat kentällä ja tutkimusta tehdään asiasta, jotta päästään pikkuhiljaa eteenpäin kokemusperäisen tiedon ja tieteen avulla. 

Vierailija kirjoitti:

-Monissa pääaineissa vahvimmat perustaidot on saavutettu jo lukiossa ja yliopisto-opiskelu opetusta varten ei vaadi paljon muuta kuin uusien faktojen ulkoa muistelua; esim.lukiossa on jo opittu englannin kieli täydellisesti, mutta yliopistossa pitää vielä lisäksi kritisoida valkoisuutta tai opetella tietoa siitä, miten kieli poikkesi viikinkiaikana tai miten Afrikassa joku sana lausutaan hassusti. Raskas työ on tehty jo lukiossa ja perusopetuksessa

Väitän (ei ole tutkimustulosta nyt tueksi), että iso osa aineenopettajista on sellaisia, jotka ovat aina olleet luontaisesti lahjakkaita siinä aineessaan. Joiden ei juurikaan ole tarvinnut edes tehdä töitä sen eteen, ainakaan peruskoulussa ja lukiossa. Siitä on pitkä matka vielä sellaiseen substanssin hallintaan, josta on pedagogisesti jotain hyötyä. Varsinkin jos ja kun siellä luokassa on paljon sellaisia, joille se aine ei ole helppoa, ja jotka todellakin joutuvat tekemään sen oppimisen eteen töitä.

Rocklyyrikko PMJ Leskinen ilmaisi asian:

"jotka osaa, ne tekee mitä vaan, jotka ei, ne ryhtyy opettamaan"

Alalla varmasti on edustettuina koko ihmiselämän kirjo, kuten muillakin, sillä kouluviisaus ja arvosanat eivät osoita ihmisestä kuin korkeintaan 50% osaamisesta ja kyvykkyydestä.

Siksipä on olemassa termit kirjaviisaus ja älykkyys erikseen.

Yksi opettajan älykkyyden tärkeimmistä mittareista on substanssin osaamisen lisäksi nimenomaan se, miten pystyy esittämään asian ymmärrettävällä tavalla. Nopea reagointi ja muuttuviin tilanteisiin sopeutuminen on tässä keskeistä - ja älykkyys kaikkien mittarien mukaan on oleellisesti juuri ajattelun elastisuutta yllättävissä tilanteissa. Täähän on siis ihan evoluutiota. Summa summerum: opettajan on oltava riittävän älykäs. Superälykkö sen sijaan ei yleensä pärjää opettajana. Hänen ajattelunsa taas saattaa olla kankeaa hyvin eksaktiin aiheeseen kohdistuvan mielenkiinnon takia. Heitä tarvitaan tiedemaailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-Monissa pääaineissa vahvimmat perustaidot on saavutettu jo lukiossa ja yliopisto-opiskelu opetusta varten ei vaadi paljon muuta kuin uusien faktojen ulkoa muistelua; esim.lukiossa on jo opittu englannin kieli täydellisesti, mutta yliopistossa pitää vielä lisäksi kritisoida valkoisuutta tai opetella tietoa siitä, miten kieli poikkesi viikinkiaikana tai miten Afrikassa joku sana lausutaan hassusti. Raskas työ on tehty jo lukiossa ja perusopetuksessa

Väitän (ei ole tutkimustulosta nyt tueksi), että iso osa aineenopettajista on sellaisia, jotka ovat aina olleet luontaisesti lahjakkaita siinä aineessaan. Joiden ei juurikaan ole tarvinnut edes tehdä töitä sen eteen, ainakaan peruskoulussa ja lukiossa. Siitä on pitkä matka vielä sellaiseen substanssin hallintaan, josta on pedagogisesti jotain hyötyä. Varsinkin jos ja kun siellä luokassa on paljon sellaisia, joille se aine ei ole helppoa, ja jotka todellakin joutuvat tekemään sen oppimisen eteen töitä.

En ole varsinaisesti eri mieltä, mutta aineen erittäin syvällinen hallinta ei tietääkseni muutu pedagogiseksi hallinnaksi, vaan kyse on kahdesta eri asiasta. Usain Bolt osaa kyllä juosta kovaa, mutta osaako hän opettaa minut juoksemaan kovaa? 

Tietääkseni aineenopettajilla ei ole juuri ollenkaan sellaisia opintoja, joissa oppisi sen suuremmin opettamaan jotain tiettyä ainetta. Se, että tietää ulkomuistista, milloin maailman jokainen sota käytiin ei tarkoita sitä, että osaisi opettaa historiaa sen paremmin kuin joku muu ja se on vielä ulkoa muisteluun pohjautuva aine. Erityisopettajien pitää oppia perusasioita matematiikan, lukemisen yms. oppimisvaikeuksista ja he ovat siinä mielessä omassa luokassaan. Minun tietääkseni aineenopettajien ei tarvitse oppia alkeita näistä perusvaikeuksista, jotka heijastuvat tiettyjen aineryhmien (matikka ja lähialat, kuten fysiikka, kielet tai liikunta) oppimiseen. Joka tapauksessa vaikka opettelisi noita perustaitoja, ne eivät välttämättä liity mitenkään eksklusiivisesti yksittäiseen aineeseen, vaan aineryhmiin, kuten tuossa onkin sanottu. Fysiikka, kemia ja matematiikka ovat matikkaa, kaikki kielet ovat kieliä, liikunta on liikuntaa, musiikki musiikkia ja käsityö käsityötä. Yliopistojen tarjonnassa ei taida olla opintojaksoja, joissa opitaan opettamaan kemiaa erityisoppilaalle, jolle matikka on vaikeaa tai taitoluistelua motorisesti kömpelölle, hevitametallin laulamista musiikissa tai jotain "saksan kieli erityisoppijoille" opintojaksoa. Suuria linjauksia on ja iso osa näistä tulee könttäpakettina erityisopettajaksi opiskeleville. 

Toimin määräaikaisena opettajana, vaikka olen epäpätevä ja melko kokematon. Tätä on todellisuus alalla, joka joskus oli houkutteleva. Olen itsekin vajaa 10 vuotta sitten hakenut ja päässyt opettajankoulutukseen, mutta todennut alan liian raskaaksi. Tunnen nimittäin paljon opettajia.

Älystä on hyötyä hommassa, koulutuksestakin jonkin verran. Viisaus, johon ihmistuntemus kuuluu, on eniten etua. Mutta älykkäällä opettajalla on kyllä se etu, että oppilaille muodostuu helpommin luotettava kuva. Jos opettaja ei ole kovin älykäs, se näkyy kyllä opetuksen laadussa. Toisaalta älykäs, joka ei osaa kommunikoida, on surkea opettaja.

Itse osaan oikeinkirjoituksen ja minulla on hyvä yleissivistys sekä ihmissuhdetaidot. Näillä pääsee aika pitkälle alakoulussa. Mutta turha kuvitella, etteikö surkeita opettajia olisi. Surkeita työntekijöitä löytyy alalta kuin alalta, ja julkiselta puolelta enemmän kuin yksityiseltä.

VaahtoVasara kirjoitti:

Rocklyyrikko PMJ Leskinen ilmaisi asian:

"jotka osaa, ne tekee mitä vaan, jotka ei, ne ryhtyy opettamaan"

Niin Juice lauluaan sanoitti. Se ei kuitenkaan merkitse mitään eikä takaa lausuman totuutta. Leskinen ei ollut koulutuksen asiantuntija eikä ammattilainen. 

Maailmassa on paljon sellaisia, jotka osaavat kaikenlaista mutteivät silti syystä tai toisesta pysty tekemään, mitä haluavat. Eikä sekään pidä paikkaansa, että opettajiksi ryhtyisivät ne, jotka eivät osaa tai tiedä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aineenopettaja. Kun ammattini käy ilmi uuden ihmisen seurassa ja valmiiksi pahoittelen lomiemme aiheuttamaa mielipahaa, usein tulee vastapuolelta kommentti: "Se on ammatinvalintakysymys. Teidän lomista nillittävät olisi voineet itse ryhtyä opettajiksi." Harvoin totean ääneen että ei se mee ihan noinkaan. Läheskään kaikki eivät pääse yliopistoon, vaikka kuinka haluaisivat. Ja silloin ei opettajaksi pääse vaikka kuinka valitsisi tän ammatin. Opettajat on pääasiassa varsin älykkäitä, etenkin aineenopettajat.

Juuri sen verra älyä jotta selvisivät opinnoistaan. Sama on kyllä useimpien muidenkin tusinamaisterien kohdalla. Opinnäyte jäi akateemisen uran huippukohdaksi. Aikuisten maailmassa osaamista ja älyä ei mitata kuitenkaan sen enempää gradulla tai edes väistöskirjalla vaan vaaditaan paljon paljon enemmän. Mitä opettajien etuihin tulee palkat ja lomaedut jotka nyt tietysti liittyvät yhteen ovat liian korkeita työn vaativuuteen nähden. Ne ovat jäänne ajalta kun maistereita valmistui yliopistosta kahden käden sormilla laskettava määrä. Jolloin jokainen tusina maisteri sai mitä ilkesi pyytää.

Aikuisten maailmassa 60 % väestöstä ei opiskele korkea-asteella. Pitääkö opettajalla olla ylempi korkeakoulututkinto ja pitääkö tuon koulutustason näkyä palkassa, siitä voit sitten vääntää halutessasi lisää.

Suomalaisten koulutustason kehitys ei näytä olevan kovin hyvässä suunnassa nytkään, eikä tällainen opettajuuden ja opiskelun halveksuminen varmaankaan innostusta alalle ainakaan lisää.

Valtioneuvoston sivuilta:

Korkeakoulutus laajenee kansainvälisesti Suomi jäämässä jälkeen

Vuosituhannen kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana korkea-asteen koulutettujen osuus 2534-vuotiaista nousi OECD-alueella 27 prosentista 48 prosenttiin. Suomi poikkeaa kansainvälisestä kehityksestä. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus on Suomessa pysytellyt vakaana ja noussut 39 prosentista 40 prosenttiin ja Suomen asema OECD-maiden vertailussa on täten muuttunut. Vuonna 2000 korkeasti koulutettujen nuorten aikuisten osuus Suomessa oli OECD-maiden korkeimpien joukossa, Yhdysvaltojen ja Etelä-Korean tasolla, vuonna 2021 selvästi keskitason alapuolella, Chilen ja Turkin tasolla.

Korkeakoulutus parantaa työllisyyttä ja palkkaa

Korkeakoulutus parantaa työllistymismahdollisuuksia. Suomessa ja OECD-maissa korkeakoulutettujen työllisyysaste on keskimäärin noin 10 prosenttiyksikköä korkeampi kuin toisen asteen koulutuksen suorittaneiden. Työllisyysasteiden erot ovat säilyneet suurin piirtein samalla tasolla koko 2000-luvun.

https://valtioneuvosto.fi/-//1410845/oecd-vertailu-suomalaisten-nuorten…

Opettajankoulutus on kuin ajokortti. Se tarvitaan, jotta pääsee osallistumaan tositoimiin, ja tositoimissa pikku hiljaa opitaan homma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-Monissa pääaineissa vahvimmat perustaidot on saavutettu jo lukiossa ja yliopisto-opiskelu opetusta varten ei vaadi paljon muuta kuin uusien faktojen ulkoa muistelua; esim.lukiossa on jo opittu englannin kieli täydellisesti, mutta yliopistossa pitää vielä lisäksi kritisoida valkoisuutta tai opetella tietoa siitä, miten kieli poikkesi viikinkiaikana tai miten Afrikassa joku sana lausutaan hassusti. Raskas työ on tehty jo lukiossa ja perusopetuksessa

Väitän (ei ole tutkimustulosta nyt tueksi), että iso osa aineenopettajista on sellaisia, jotka ovat aina olleet luontaisesti lahjakkaita siinä aineessaan. Joiden ei juurikaan ole tarvinnut edes tehdä töitä sen eteen, ainakaan peruskoulussa ja lukiossa. Siitä on pitkä matka vielä sellaiseen substanssin hallintaan, josta on pedagogisesti jotain hyötyä. Varsinkin jos ja kun siellä luokassa on paljon sellaisia, joille se aine ei ole helppoa, ja jotka todellakin joutuvat tekemään sen oppimisen eteen töitä.

En ole varsinaisesti eri mieltä, mutta aineen erittäin syvällinen hallinta ei tietääkseni muutu pedagogiseksi hallinnaksi, vaan kyse on kahdesta eri asiasta. Usain Bolt osaa kyllä juosta kovaa, mutta osaako hän opettaa minut juoksemaan kovaa? 

Tietääkseni aineenopettajilla ei ole juuri ollenkaan sellaisia opintoja, joissa oppisi sen suuremmin opettamaan jotain tiettyä ainetta. Se, että tietää ulkomuistista, milloin maailman jokainen sota käytiin ei tarkoita sitä, että osaisi opettaa historiaa sen paremmin kuin joku muu ja se on vielä ulkoa muisteluun pohjautuva aine. Erityisopettajien pitää oppia perusasioita matematiikan, lukemisen yms. oppimisvaikeuksista ja he ovat siinä mielessä omassa luokassaan. Minun tietääkseni aineenopettajien ei tarvitse oppia alkeita näistä perusvaikeuksista, jotka heijastuvat tiettyjen aineryhmien (matikka ja lähialat, kuten fysiikka, kielet tai liikunta) oppimiseen. Joka tapauksessa vaikka opettelisi noita perustaitoja, ne eivät välttämättä liity mitenkään eksklusiivisesti yksittäiseen aineeseen, vaan aineryhmiin, kuten tuossa onkin sanottu. Fysiikka, kemia ja matematiikka ovat matikkaa, kaikki kielet ovat kieliä, liikunta on liikuntaa, musiikki musiikkia ja käsityö käsityötä. Yliopistojen tarjonnassa ei taida olla opintojaksoja, joissa opitaan opettamaan kemiaa erityisoppilaalle, jolle matikka on vaikeaa tai taitoluistelua motorisesti kömpelölle, hevitametallin laulamista musiikissa tai jotain "saksan kieli erityisoppijoille" opintojaksoa. Suuria linjauksia on ja iso osa näistä tulee könttäpakettina erityisopettajaksi opiskeleville. 

En oikeastaan tarkoittanut edes erityisopetusta tai erityisen tuen tarpeessa olevia vaan ihan vaan sellaisia, jotka eivät opi jotain luontaisesti. Olen opettanut englantia lukiossa kohta 30 vuotta ja nyt voin sanoa osaavani sitä jo aika hyvin. En edelleenkään täydellisesti (viittaan viestiisi, jonka mukaan englannin voisi oppia lukiossa täydellisesti) mutta aika hyvin. Mutta onko sitten aineen yliopisto-opinnot tarpeelliset, jos käytännössä aineen opettamisen oppii vasta opettajana toimiessaan? Omat yliopisto-opintoni olivat kieltämättä pitkälti epärelevantteja käytännön ruohonjuuritason työn kannalta. Toki niistä on jo niin paljon aikaa, että tilanne on saattanut muuttua. Mutta kun ajatellaan luokkahuoneen dynamiikkaa ensimmäisistä sekunneista, minuuteista ja tunneista lähtien, sillä on valtava merkitys (ainakin lukiossa), miten opettaja hallitsee aineensa. Mitä paremmin opiskelijat sitä osaavat, sitä suurempi merkitys. Loppu on sitten persoonaa.

Meidän pojan Vilma-viestejä kun katsoo, niin ainakin parin open älykkyys on kovin kyseenalaista.

Vierailija kirjoitti:

Meidän pojan Vilma-viestejä kun katsoo, niin ainakin parin open älykkyys on kovin kyseenalaista.

Opetuksen taso ja opettajien taso laskee koko ajan. Ne hyvät, jotka pystyvät, lähtevät muihin hommiin, ja tilalle haalitaan se, mitä saadaan. Opettajanhommat eivät houkuttele nuoria enää alalle. Ruotsin tiellä ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän pojan Vilma-viestejä kun katsoo, niin ainakin parin open älykkyys on kovin kyseenalaista.

Opetuksen taso ja opettajien taso laskee koko ajan. Ne hyvät, jotka pystyvät, lähtevät muihin hommiin, ja tilalle haalitaan se, mitä saadaan. Opettajanhommat eivät houkuttele nuoria enää alalle. Ruotsin tiellä ollaan.

Opettajissa on nykyään liikaa 'kympin tyttöjä' joilta puuttuu pelisilmä ja auktoriteetti varsinkin murrosikäisten poikien kanssa toimimisessa. Opettajiksi pitäisi saada enemmän miehiä, opettajan oma koulumenestys nuorena ei välttämättä korreloi hänen omien opetuskykyjensä kanssa.