Onko opettaja älykkäiden ihmisten ammatti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-Kasvatustieteitä haetaan opiskelemaan huonommilla arvosanoilla kuin useimpia yo-aloja

-Monilla teknisesti fiksuilla ihmisillä meinaa tulla savu korvista, kun kasvatustieteet ovat kuulemma niin liibalaabaa ja osa onkin sitten vaihtanut esim.psykologiaan. On sanottu, että kasvatustieteissä helpot asiat sanotaan pitkästi ja oikeissa tieteissä vaikeat asiat lyhyesti

-Vaikka aineenopettajan pätevyyden omaavalla olisi maisterin tutkinto ja pääaineena ollut opetettava aine, varsinaisessa työssä asioita voidaan kuitenkin käsitellä hyvin pintapuolisesti ja koulunkäynninohjaaja voisi monesti kertoa samat asiat

-Luokanopettajaksi opiskellessa ei tarvitse ottaa haltuun täysin uusia aineita ja asioita, vaan siellä kerrataan peruskoulusta ja lukiosta tuttuja aineita (vrt. esim.insinööritieteet, arabian kieli tai oikeustiede). Voi huokaista helpotuksesta, kun tietää ettei tarvitse ottaa kokonaan uusia asioita haltuun

-Alakoulun ja varsinkin varhaiskasvatuksen opettajat ovat jatkuvasti tekemisissä lasten kanssa, joista ei ole aikuiselle vastusta fyysisesti tai henkisesti; tuossa ympäristössä on helppo tuntea itsensä älykkääksi, kun vuorovaikutussuhteessa vastapuolen kapasiteetti on niin vähäinen

-Monissa pääaineissa vahvimmat perustaidot on saavutettu jo lukiossa ja yliopisto-opiskelu opetusta varten ei vaadi paljon muuta kuin uusien faktojen ulkoa muistelua; esim.lukiossa on jo opittu englannin kieli täydellisesti, mutta yliopistossa pitää vielä lisäksi kritisoida valkoisuutta tai opetella tietoa siitä, miten kieli poikkesi viikinkiaikana tai miten Afrikassa joku sana lausutaan hassusti. Raskas työ on tehty jo lukiossa ja perusopetuksessa

-koulunkäynninohjaaja voi hyvin sijaistaa jopa erityisopettajaa, mutta esim.sairaanhoitaja ei voi sijaistaa lääkäriä saati kirurgia

-Tutkimukset jo 80-luvulta asti ovat osoittaneet, että opettajien toiminta kouluissa perustuu aika paljon intuitioon ja vaistomaiseen toimintaan eikä teoriaan, mitä tulee oppilaiden kohtaamiseen ja ohjaamiseen. Ulkoa opeteltujen oppainesisältöjen lisäksi tämä kasvattava ja työn psykologinen osuus jää käytännön työssä vanhojen tutkimusten mukaan aika laihaksi ja tapa opettaa muodostuu paljolti kokemusperäisesti ja alan sisäisten käytäntöjen mukaan. Ollaan kuitenkin siirrytty internet-aikaan ja nykyään opettajien pitäisi pystyä erottumaan juurikin psykologisilla taidoilla, koska kuka tahansa voi mennä nettiin ja saada tiedon nopeasti. Ei tarvitse soittaa lankapuhelimella Saksassa asuvalle sukulaiselle ja pyytää häntä lähettämään homekirjaa Würzbürgin yliopiston arkistosta. Nykypäivän älykäs opettaja ei siis voi olla vain luennoitsija eikä varsinkaan käyttäytyä kuin asioiden kertominen oppilaille olisi hirveän stressaavaa tai alistaa oppilaita. Itseäni ainakin alistettiin paljon vielä 90-luvulla koulussa; opettaja saattoi pilkata vastauksia, vaikka tällaiset taidot kuuluisi lapsillakin olla hallussa. 

Joku on sanonut, että opettajaksi haetaan kovilla arvosanoilla ja tämmöistä ja tämä voi pitää paikkansa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että opettaminen olisi vaativaa, vaan että on paljon ihmisiä, jotka haluavat päästä keskiluokkaan ja suht hyvin maksavaan ja helppoon työhön. 

Ero opettajan ja samat ainesisällöt omaavan ihmisen välillä on mielestäni siinä, että opettajan pitäisi ainakin teoriassa osata välittää tietoa ja taitoa kiinnostavalla ja kannustavalla tavalla sekä lasten ja nuorten tapauksessa myös kasvattaa. Perusfiksuista ihmisistä iso osa voisi kävellä alakouluun ensi viikolla ja alkaa opettamaan useita eri aineita siltä pohjalta, että he muistavat nuo sisällöt omilta kouluajoilta.  Lukiolaiset voisivat mennä opettamaan yläkoululaisia. Mutta onko heillä sitä tietoa ihmismielestä ja oppimisesta, mitä muodollisesti pätevillä opettajilla kuuluisi olla? 

Kylläpä olet pitkästi jaksanut pohtia ja kirjoittaa aiheesta, josta et mitään näköjään ymmärrä.

Ei opettaminen työnä ole sitä, että menet luokan eteen sanomaan, että virke alkaa isolla alkukirjaimella ja päättyy pisteeseen. Aineenopettajan työ on massojen hallintaa, itsensä johtamista ja jatkuvaa ongelmanratkaisua hektisissä tilanteissa.

Ops kertoo itse asiassa varsin lyhyesti tavoitteet. Niiden muutamien virkkeiden pohjalta opettaja suunnittelee itsenäisesti koko lukuvuoden. Kuinka monta tuntia käytetään mihinkin, miten kukin asia arvioidaan, mitä tehtäviä tehdään. Tällaisessa työssä vaaditaan kykyä hallita kokonaisuuksia.

Suurin haaste ei todellakaan ole siinä, osaako opettaja itse opsin sisällöt.

Mutta se on kyllä ihan selvä, että esimerkiksi matemaattisten aineiden maisteriksi ei joka jannulla rahkeet todellakaan riitä.

Koulunkäynninohjaaja voi tosiaan sijaistaa opettajaa joitakin päiviä. Tuolloin hän saa opettajalta sijaisohjeet, koska opettaja vastaa lukuvuoden kokonaisuudesta. Ohjaaja ei voi opettajan puolesta esimerkiksi suunnitella oppilaiden arviointia.

Opettajan ei tarvitse olla nero. On kuitenkin ihan selvää, että älykkyyden pitää olla jonkin verran keskitasoa parempi, jotta selviää yliopisto-opinnoista ja itsenäisestä työstä, jossa ei voi olla muilta neuvoa kyselemässä.

Tämä herättää paljon kysymyksiä:

-Jos opettaja päättää itse, miten asiat arvioidaan jne. niin mihin yliopisto-opintoja tarvitaan? Miksei kuka tahansa muu voi päättää itse, että miten opetus järjestetään? Montako kurssia yliopistossa käsittelee tätä metatyötä?

Ihminen voi kyllä stressata asioita, vouhottaa ja puhua siitä, että miten kiire hänellä on, mutta kyse on subjektiivisesta tunteesta eikä oikeasta tulosvastuusta. 

On mahdollista, että olet täysin oikeassa siinä, että kokonaisuuksien hallinta, itsensä johtaminen ja suunnittelu on tärkeintä, mutta tämä ei tarkoita sitä, että minä olisin väärässä yhdessäkään sanomassani asiassa. Voidaan harkita minun väärässä olemista sen jälkeen, kun kasvatustieteiden ja opettajan työn yhteys katkaistaan. 

Jos olisin kritisoinut vaikka lääketiedettä tai lääkärin ammattia samaan tapaan, tuskin olisit paasaamassa, että miten lääkärin työssä on kyse suunnittelusta, itsensä johtamisesta ja massojen hallinnasta, vaikka siellä lääkiksessä opetellaan anatomiaa, fysiologiaa, tautioppia, diagnostiikkaa ja erilaisia hoitotoimenpiteitä. Lääketieteen ja lääkärin työn yhteys on siis ilmeinen. Jos opettajan työ on massojen hallintaa ja suunnittelua, mihin kasvatustieteitä tarvitaan? Pitäisikö perusfiksujen psykologien ja terapeuttien korvata opettajien varsinainen opetustyö?

Ei tähän oikein voi muuta sanoa kuin että sulta on hukassa koko asiantuntijatyön idea ja luonne. Yliopisto ei ole ammattikoulu, jossa pilkun tarkasti opetetaan esimerkiksi arviointiin liittyviä käytännön seikkoja. Maisteriksi valmistuneen ihmisen oletetaan olevan niin älykäs, että hän voi sen ja tietojensa pohjalta lähteä suunnittelemaan työnsä sisältöjä ihan itse.

Miksi muuten jankutat tuosta kasvatustieteestä? Kasviksen opinnot edustavat murto-osaa aineenopettajan opinnoista.

Siis maisteriksi valmistunut voi itse suunnitella työnsä sisältöjä, koska hän on älykäs, mutta koulutus itsessään ei käsittele tuota suunnittelua? Tällainen kuva tulee. Lukemani perusteella Amerikasta kiellettiin aikoinaan älykkyystestit rekrytoinnissa ja sen jälkeen normaali äly on pitänyt osoittaa välillisesti erilaisilla tutkinnoilla. Jos älykäs ihminen kuitenkin osaa suunnitella työnsä ilman, että sitä on opiskeltu yliopistossa, mihin yliopisto-opintoja siis tarvitaan? Ympäripyöreät viittaukset abstraktiin yms. vaatisivat jotain todisteita. 

Ja aineenopettajajuttuun; jos ne edustavat murto-osaa aineenopettajan opinnoista, niin mikä erottaa aineenopettajan jostain muusta ihmisestä, joka on opiskellut ihan samoja aineita pääaineena tai sivuaineena ja saanut luvan opettaa niitä aineita? Jos kasvatuksesta ei ymmärretä oikein mitään, koska sitä ei ole käsitelty (ei ole ehkä edes psykologian perusjutut hallussa), niin eikö jako aineenopettajan ja jonkun muun samaa ainetta opiskelleen välillä ole kosmeettinen tai paremminkin työnkuvaan kuin koulutukseen perustuva? 

Kouluissahan on sitten myös ainakin kuraattoreita ja psykologeja, joilla on oma työnsä ja ainakin teoriassa heidän pitäisi tehdä koulutuksen mukaisia juttuja. Psykologi on terveysalan ammattilainen, jonka todellista ydinosaamista on erilaisten arviointien tekeminen. Kuraattorin työnkuvaan kuuluu ehkäisevä lastensuojelu. Koululääkäri soveltaa lääketieteellistä tietoa. 

Samalla tavalla voi ajatella, että esim.musiikinopettaja ymmärtää perusasiat musiikista, mutta myös osaa opettaa musiikkia. Hänen erikoisosaamistaan ei voi nimen perusteella olla suunnitteleminen ja massojen hallinta, vaan musiikillisten taitojen opettaminen. Oppilaita ei paljon kiinnosta musiikinopettajan itsensä johtamisen taidot, vaan miten hän osaa opettaa oppilaita soittamaan, laulamaan ja tulkitsemaan musiikin teoriaa. Tavallista pubimuusikkoa ei kuitenkaan oteta yleensä opettajaksi, koska hänellä ei ole kasvatustieteellistä eli opettamiseen kuuluvaa tietoa tai näennäistietoa. Mielestäni musiikinopettaja ei voi suuttua, turhautua ja haistatella oppilaille, kun hän on opettaja vain työnkuvansa eikä tietojensa puolesta. Opettajalla ei pitäisi olla mahdollisuutta paeta hubbabubba-jargonin taakse, jos hän oikeasti on opettaja eikä vain puhuva pää, joka osaa kertoa Mozartin vaiheista. 

"Hei sä et osaa opettaa!"

"Olen aineenopettaja!"

"Niin miksi sä et osaa opettaa?"

"Olen maisteri, joka johtaa itseään, hallitsee massoja ja suunnittelee opetusta. Lisäksi kerron Mozartin vaiheista"

"Niin eikö sun pitäisi ensin osata opettaa ennen kuin suunnittelet sitä opetusta tai palkata koululle joku suunnittelukoordinaattori sitä varten? Olisko rehtori mitään?"

"Olen maisteri ja aineenopettaja!"

Ketään ei voi opettaa opettamaan. Opettajankoulutuslaitoskaan ei voi opettaa opettamaan. Sieltä saa muodollisen pätevyyden, joka puolestaan oikeuttaa kelpoiseksi opetustehtäviin, ja opetustehtävissä se opetustaito hankitaan. Yhdellä on siihen paremmat valmiudet kuin toisella, mutta työ tekijäänsä opettaa.

Kysypä keneltä tahansa pitkän linjan opettajalta, niin tämän kuulet. Jokainen opettaja sanoo samaa: työtä tehden on pikku hiljaa homma opittu ja otettu haltuun. Opettajan työssä jos missä on paljon niin sanottua hiljaista tietoa, jota ei voi kielen lauseilla ilmaistakaan. Sitä oppii vain tekemällä.

Kyllä kuka tahansa lukion käynyt voi ryhtyä opettajaksi. Mikään älykkö ei tarvitse olla. Sen olen kyllä huomannut, että moni opettaja mielellään ylentää itsensä älyköksi. Pääsykokeet voi kuitenkin selvittää kuka tahansa lukion käynyt ja päästä kasvatustieteiden maisteriksi. Suurta älykkyyttä enemmän opettajan, vallankin luokanopettajan, pitää olla monipuolinen. Sosiaaliset taidot ja pitkä pinna on kuitenkin tärkeämpiä kuin valtava äly. Miehiä tarvittaisiin ehdottomasti alalle enemmän! Sitä parempi on työyhteisö, mitä enemmän opettajakunnassa on miehiä. Ja jos koulun johtaja eli rehtori on mies niin aina parempi.

Luokanopettajan tutkinto on kevien yliopistotutkinto jos varhaiskasvatuksen opettajaa ei lasketa mukaan (joka ei ainakaan kuuluisi yliopistoon). Molemmat aika moista leikkiä ja laulua.

t. tuplamaisteri kovilta aloilta EI opettaja.

Vierailija kirjoitti:

Luokanopettajan tutkinto on kevien yliopistotutkinto jos varhaiskasvatuksen opettajaa ei lasketa mukaan (joka ei ainakaan kuuluisi yliopistoon). Molemmat aika moista leikkiä ja laulua.

t. tuplamaisteri kovilta aloilta EI opettaja.

Mitkäs ovat tuplamaisterin kovat alat?

Eivät ole. Tuossa ammattikunnassa on myös yllättävän paljon katkeria pahansuopaisia tyyppejä, jotka luulevat olevansa kovinkin korkeasti koulutettuja ja fiksuja opettajan koulutuksellaan.

Osa jopa osallistuu törkeisiin rikoksiin ja vainoon, mutta eivät itsekään miellä niitä sellaisiksi, vaikka sitä ovat aivan selvästi. 

Vain tyhmimmät eivät osaa erottaa hyväntahtoista puuttumista pahantahtoiseen puuttumiseen. 

Parhaimmat opettajat kevensivät opetusta hauskoilla anekdooteilla, huonoimmat lukivat tekstiä suoraan piirtoheitinkalvolta, mitään lisäämättä tai pois jättämättä.

No ensinnäkin opettaja missä? Esikoulussa? Alakoulussa? Yläkoulussa? Yliopiston professori? Ammattikoulussa? Ei ole ihan simppeli asia. Sama kun kysyisi onko yleislääkäri yhtä ajan tasalla sydämen sairauksista kun kardiologi. (Ei sillä etteikö voisi olla, mutta se on yksilön oman kiinnostuksen kautta, ei koulutuksen). 

Oma kokemukseni on ollut heikkoa yläkoulujen opettajien kanssa. Paljon narsistisia piirteitä, auktoriteettia ylläpitää parisuhteessakin ja yrittää "auttaa", eli pakottaa elämään kuten hän itse kokee on parempi. Mikä on täysin subjektiivinen asia ylipäätään. Kolme kokemusta on mutta en silti voi lähteä kaikkia opettajia parjaamaan. Yksilöitä ollaan kaikki.

Vittumainen koiranvirka se on, että enpä tiedä onko siihen kovin älykästä ryhtyä.

t. Opettaja

Katso Arjakorisevaa, onko.

Vierailija kirjoitti:

Eivät ole. Tuossa ammattikunnassa on myös yllättävän paljon katkeria pahansuopaisia tyyppejä, jotka luulevat olevansa kovinkin korkeasti koulutettuja ja fiksuja opettajan koulutuksellaan.

Osa jopa osallistuu törkeisiin rikoksiin ja vainoon, mutta eivät itsekään miellä niitä sellaisiksi, vaikka sitä ovat aivan selvästi. 

Vain tyhmimmät eivät osaa erottaa hyväntahtoista puuttumista pahantahtoiseen puuttumiseen. 

Kaikkein huvittavinta, että nämä oikeasti luulevat olevansa hyviä ja kunnon ihmisiä ja monet ympärillä olevat eivät ehkä ikinä tajua tai kuule niistä selkään puukotuksista, missä olleet mukana.

Itse olen todistanut tilanteita, missä esim. lääkärin ja opettajan ammatissa olevat ovst olleet mukana törkeissä rikoksissa ja mustamaalaamisessa erästä naista kohtaan ja sitten vielä kehtaavat arvostella tuon uhrin elämäntapaa, persoonaa ja äitiyttä.

No ei se mitään. Vain tosi idiootit eivä huomaa mikä on homman nimi.

Tuo uhri ei ainakaan ole tehnyt törkeitä rikoksia ketään vastaan koskaan. 

Opettajat ovat keskimääräistä vähemmän älykkäitä. Terv. Opetusministeriö.

Moni opettaa, koska omalta alalta ei ole löytynyt muuta mielekästä tekemistä. Pätevän opettajan on oltava keskivertoälykäs vähintään, jotta läpäisee yliopiston. Tosin ammatikoulun opettajina voi olla joitain ilmankin maisterin papereita. Mikään huippuälykäs ei tietenkään tarvitse olla. Tosin tiedän todella paljon opettajia, jotka ovat huippuälykkäitä. kaksi tohtoriksi väitellyttä ystävääni opiskelee parhaillaan opettajan pätevyyksiä. Samoin yksi kirjailija hakeutuu opettajankoulutukseen, koska haluaa tienata elantonsa. 

Biologian ja matematiikan opettajat olivat älykkäitä. Muut aika keskivertoa paitsi todella lapsellisia suurin osa.

Kun miettii aikuisena miten jotkut opettajat menettivät hermonsa, itkivät, huusivat ja kävivät jopa fyysisesti käsiksi oppilaisiin niin kyllä sitä miettii millaiset ihmiset sinne hakeutuu...

Kai siellä jonkinlainen aivotoiminta tarvitsee olla, että pääsee pääsykokeista ja tenteistä läpi. Sitten toisaalta meidän ala-asteen rinnakkaisluokan sijainen väitti kiven kovaan että aurinko kiertää maata, en tiedä oliko joku pahemman luokan aivopieru vai oliko ymmärtänyt asian noin pahasti väärin.

Vierailija kirjoitti:

Luokanopettajan tutkinto on kevien yliopistotutkinto jos varhaiskasvatuksen opettajaa ei lasketa mukaan (joka ei ainakaan kuuluisi yliopistoon). Molemmat aika moista leikkiä ja laulua.

t. tuplamaisteri kovilta aloilta EI opettaja.

Minusta on surkeaa vähätellä opettajia ja varhaiskasvatuksen ammattilaisia tuolla tavalla. Hoida ja kasvata itse lapsesi jos on noin helppoa.

Keskivertoa älykkäämpi täytyy olla, että edes pääsee opiskelemaan opettajaksi. Opettajan työssä vaaditaan paljon myös muita taitoja ja ennen kaikkea sydämen sivistystä. 💛

Opettajan koulutukseen pääseminen vaatii yleensä vähintään keskimääräiset älynlahjat. Lisäksi on soveltuvuuskoe.

On varsin kovasti rajattu pääsyä opeksi ja hyvä niin. Tulos näkyy esim. siinä, että opet ovat yleensä tosi hyviä. 

" ...ne jotka osaa - tekee mitä vaan, ne jotka ei - ne ryhtyy opettamaan. Kuinka kauan ne mellastaa saa pellossain...?

-Sitaatti Juice Leskisen teoksesta Epäile vain-

Mielestäni älykkäät ihmiset eivät hakeudu opettajaksi. Eihän opettajan työ tuo mitään haasteita, ellei selvityiminen ja witutus huonosti käyttäyvien murkkujen kanssa ole sitä.

Ei se ole älykästä, jos muistaa ulkoa lukemansa asiat. Älykästä on se, että kehittää itse jotain uutta ja hyödyllistä, kuten vaikka syöpälääkkeen. Niin älykästä ei ole vielä olemassa, että kehittäisi parannuskeinon esim. aidsiin. Huom. Estolääkitys ei ole parannuskeino.