Te jotka olette pettäneet kumppanianne, mikä teillä johti pettämiseen?

Vierailija kirjoitti:

Kun ensimmäinen lapsi syntyi, päädyin suoraan kohtalaisesta mutta hyvin estoisesta ja puritaanisesta avioliitosta puotipuksuksi hoitelemaan ostoksia, siivoamaan jätöksiä ja varsinkin makselemaan juoksevia eriä milloin mistäkin. Mitään muuta roolia minulla ei kuviossa enää yht'äkkiä ollut, varsinkaan aviomiehenä, mielipiteilläni ei ollut enää mitään merkitystä, hyvä kun sovin samaan luukkuun asumaan. Varsinkin vonkaus sai todella sinappista pilkkaa osakseen.

Aika tavalla tuli silloin töissä reissattua ja varsin nopsaan kävi selville, että ahkerana salikävijänä,  hyvänä tanssijana ja kohtalaisena jutuniskijänä lohtua löytyi kyllä aivan hämmästyttävän helposti.

 - Tuota riitti aikansa, varmaan lähemmäksi 20 vuotta.

Kaduttaako?  Ei! 

Ilman lohtuseuraa lusikat olisi tuolloin menneet varsin äkkiä jakoon ja kotona ei kaikesta päätellen jääty mitään asiaa paitsi, paremmikin oltiin hyvin tyytyväisiä aviolliseen rauhaan ja hiljaiseloon- ja elätykseen.

ps. arvatkaas, onkos tämänkin palstan ½-provosoivat kirjoitukset siitä, että parisuhde ei ole parisuhde ilman seksiä peräisin näppikseltäni?

Mitäs ihmeen järkeä tuossa oli?

Vierailija kirjoitti:

Läheisyyden puute.

Meillä on upea kumppanuussuhde ja viihdymme yhdessä 24/7 mutta mieheni ei koskaan halaa, suutele tai silittele. Tai no, sen tunnin kestävän rakastelun ajan joo mutta ei koskaan muuten. Hän ei kestä kosketusta eikä ymmärrä että mulle se on koko elämä.

Niin, ja mieti kun mies tulee vanhaksi. Sitten ei halata enää ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihan puhtaasti kännikiima. Mulla iskee välillä alkoholista sellainen nymfomaanikänni, jossa on ihan pakko saada, heti, ihan keltä vaan. Pikkujouluissa nymfokännissä aloitin leikittelemällä "ahdistella" erästä vanhempaa miestä seksuaalisesti, hän näytti tykkäävän, ja vedettiin sitten firman saunalla se homma loppuun asti. Seuraavana aamuna ihan järjetön morkkis. Suhteessa mieheni kanssa ei ollut mitään vikaa, eikä se kenen kanssa paneskelin ollut millään tapaa viehättävä noin selvin päin katsoen.

On heikko esitys jos ei pysty hillitsemään himojaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kun ensimmäinen lapsi syntyi, päädyin suoraan kohtalaisesta mutta hyvin estoisesta ja puritaanisesta avioliitosta puotipuksuksi hoitelemaan ostoksia, siivoamaan jätöksiä ja varsinkin makselemaan juoksevia eriä milloin mistäkin. Mitään muuta roolia minulla ei kuviossa enää yht'äkkiä ollut, varsinkaan aviomiehenä, mielipiteilläni ei ollut enää mitään merkitystä, hyvä kun sovin samaan luukkuun asumaan. Varsinkin vonkaus sai todella sinappista pilkkaa osakseen.

Aika tavalla tuli silloin töissä reissattua ja varsin nopsaan kävi selville, että ahkerana salikävijänä,  hyvänä tanssijana ja kohtalaisena jutuniskijänä lohtua löytyi kyllä aivan hämmästyttävän helposti.

 - Tuota riitti aikansa, varmaan lähemmäksi 20 vuotta.

Kaduttaako?  Ei! 

Ilman lohtuseuraa lusikat olisi tuolloin menneet varsin äkkiä jakoon ja kotona ei kaikesta päätellen jääty mitään asiaa paitsi, paremmikin oltiin hyvin tyytyväisiä aviolliseen rauhaan ja hiljaiseloon- ja elätykseen.

ps. arvatkaas, onkos tämänkin palstan ½-provosoivat kirjoitukset siitä, että parisuhde ei ole parisuhde ilman seksiä peräisin näppikseltäni?

Sä olet just sitä total roskaa. Ja sun kaltaiset on niin helppo tunnistaa - onneksi.

Ei pienintäkään ajatusta sille, joka kotona on ne pienet hoitanut - ilmeisen itsekseen. Ja eikun jalat levällään pitäisi olla, kun herra on kotona.

Ja mikä helvetti on ylipäätään saanut sut menemään naimisiin ja siis lupaamaan asioita naiselle, joka ei ole ollut mieleinen? Omien sanojesi mukaan. Eli miksi olet päättänyt valehdella sekä itsellesi, valitsemallesi vaimolle, että niille avioliiton ulkopuolisille naisille?

Aivan täydellisen oksettava ihmispska olet.

Mies aina vikittelee muita niin ei itsellkään vaikeuksia toimia..

Se että kumppani piti minua itsestäänselvyytenä eikä enää sanonut mitään kaunista. Minä olin aina se, joka kehui tai ylläpiti rakkaussuhdetta millään tasolla. Hän myös lopetti seksin ja kieltäytyi aina ehdotuksistani, mikä söi itsetuntoani.

Kun satuin ihastumaan erääseen mieheen, niin annoin palaa. Kerran täällä vaan eletään. Mieheni ei tiedä, mutta on huomannut, että olen aina iloinen. No olenpa hyvinkin, kun saan kerrankin kunnolla.

Tässäpä biisi teille pettäjille aiheesta. Valitettavasti ymmärrän teitä hyvin.

Teki mieli nuorta ja alle 100kg naista

Te pettäjät vaikutatte aikav.it un säälittäviltä 😂 jos ei suhde toimi, nii erotkaa!

Vierailija kirjoitti:

Ihan puhtaasti kännikiima. Mulla iskee välillä alkoholista sellainen nymfomaanikänni, jossa on ihan pakko saada, heti, ihan keltä vaan. Pikkujouluissa nymfokännissä aloitin leikittelemällä "ahdistella" erästä vanhempaa miestä seksuaalisesti, hän näytti tykkäävän, ja vedettiin sitten firman saunalla se homma loppuun asti. Seuraavana aamuna ihan järjetön morkkis. Suhteessa mieheni kanssa ei ollut mitään vikaa, eikä se kenen kanssa paneskelin ollut millään tapaa viehättävä noin selvin päin katsoen.

Just! Itselleni tulee vähän sama vaikutus alkoholista, mutta sen energian puran vain ja ainoastaan ihanan poikaystäväni kanssa. Ei tulis mieleenkään, että viehättyisin muista enkä halua alkoholia missään muualla juodakaan kuin poikkiksen kanssa korkeintaan. Vähän selittelyn makua siun jutussa..

Petin, koska seksikäs mies osoitti minua kohtaan kiinnostusta, eikä oma mies kiinnostanut seksuaalisesti enää pätkääkään. Sain tältä ja parilta muultakin mieheltä hyvää seksiä monta kertaa. Silloisessa parisuhteessani oli seksin lisäksi moni muukin asia pielessä ja rakkaus oli kadonnut.

Yhden kerran kun pettää, on kynnys seuraavaan kertaan huomattavasti matalampi. Muistakaahan se, kun kuuntelette pettäjäpuolisoidenne selityksiä ja katteettomia lupauksia.

Koska meillä oli todella vahva yhteys ja rakastuimme. En kuitenkaan hänen kanssaan jatkanut vaan perustin perheen mieheni kanssa. Puoli vuotta fwb-suhde ja sitten se jäi siihen.

Vierailija kirjoitti:

Koska meillä oli todella vahva yhteys ja rakastuimme. En kuitenkaan hänen kanssaan jatkanut vaan perustin perheen mieheni kanssa. Puoli vuotta fwb-suhde ja sitten se jäi siihen.

Ja mieheni kanssa seksi jatkui ihan normaalisti ja parantuu vain vuosi vuodelta.

Meille tuli tosi komeita kesispoikia ja läppä lensi hyvin, kivaa oli. No kesälomalla mökkileskenä ollessani yksi näistä tuli kaupungin yössä vastaan. Asiat johtivat toiseen ja päädyttiin meille. Hauskaa oli ja otin ilon irti, kun oma mies on keski-ikäistyneempi kuin minä, ei se jaksa enää. Itse oon käynyt salilla ja muutenkin huolehdin itsestäni, joten menee muuten kaikki hukkaan😊

Olin vaan mulkku, halusin kostaa miehen pettämisen ja oman pahan oloni, halusin kelvata ihan kenelle tahansa.

Kännissä olin joo enkä sitä olis selvinpäin tehnyt, mutta kånni ei ole tekosyy.

Vierailija kirjoitti:

Te pettäjät vaikutatte aikav.it un säälittäviltä 😂 jos ei suhde toimi, nii erotkaa!

Entä jos suhde toimii kaveritasolla? Eikä huvita alkaa koko eloa mullistamaan jonkun hiton seksin takia vaan? Jos sitä kämppistä ei seksi nappaa?

Vierailija kirjoitti:

Kun ensimmäinen lapsi syntyi, päädyin suoraan kohtalaisesta mutta hyvin estoisesta ja puritaanisesta avioliitosta puotipuksuksi hoitelemaan ostoksia, siivoamaan jätöksiä ja varsinkin makselemaan juoksevia eriä milloin mistäkin. Mitään muuta roolia minulla ei kuviossa enää yht'äkkiä ollut, varsinkaan aviomiehenä, mielipiteilläni ei ollut enää mitään merkitystä, hyvä kun sovin samaan luukkuun asumaan. Varsinkin vonkaus sai todella sinappista pilkkaa osakseen.

Aika tavalla tuli silloin töissä reissattua ja varsin nopsaan kävi selville, että ahkerana salikävijänä,  hyvänä tanssijana ja kohtalaisena jutuniskijänä lohtua löytyi kyllä aivan hämmästyttävän helposti.

 - Tuota riitti aikansa, varmaan lähemmäksi 20 vuotta.

Kaduttaako?  Ei! 

Ilman lohtuseuraa lusikat olisi tuolloin menneet varsin äkkiä jakoon ja kotona ei kaikesta päätellen jääty mitään asiaa paitsi, paremmikin oltiin hyvin tyytyväisiä aviolliseen rauhaan ja hiljaiseloon- ja elätykseen.

ps. arvatkaas, onkos tämänkin palstan ½-provosoivat kirjoitukset siitä, että parisuhde ei ole parisuhde ilman seksiä peräisin näppikseltäni?

Miten tarina jatkui? Vieläkö saman emännän kanssa aviossa?

Elämän tylsyys.

Kommenteista nousee mieleeni eräs lause isosta kirjasta: "Älkää juopuko viinistä, sillä siitä seuraa irstas meno".

Koska seksi on kivaa, mutta puolisoa se ei niin kiinnosta. Ja kaikkeni olen tehnyt, on puhuttu ja annettu olla. Ei niin mitään tapahdu muuta kuin että elämä menee hukkaan.