Nainen! Mikä on ollut vaikein RUOKA minkä olet valmistanut?

Vierailija kirjoitti:

Voitaikina, se kaulitseminen niin että voit pysyy välissä ja taittelu eri suuntiin etc. Onnistui, mutta en toiste tee itse.

Gordon Ramsaykin sanoi, että noita taikinoita ei juurikaan kannata tehdä itse kun kaupan taikinoista tulee yleensä parempia kuin itsetehdyistä.

Työläin oli varmaan tortelliinit. Tein itse pastataikinan ja sitä piti vaivata kauan, ei se vaikeaa ollut mutta työlästä. Taikinan kauliminen riittävän ohueksi oli hieman hankalaa mutta saatiin loppujen lopuksi ihan ok hyvät tortelliinit, täytteenä taisi olla pinaattia ja ricottaa.

Kasvislasagne täälläkin on varmaan se vaikein kaikkine paprikan paahtamisineen ja kuorimisineen. Muillekin kasviksille tehtiin kaikenlaista. Ihan hyvää siitä tuli.

Toinen oli täytekakku minkä väsäsin esikoisen ristiäisiin. Siinä oli raidallinen kakkurengas ulkolaidassa, sveitsiläistä marenkia ja monta muutakin juttua kakun sisällä ja päällä. Yllättävän hyvin sekin onnistui, vaikka aika epätoivoinen olinkin jossain vaiheessa. Ei pitäisi juhliin uusia reseptejä kokeilla. Täysi varmaan kaivella reseptimappeja ja etsiä tuo resepti ja kokeilla joskus uudelleen.

Kaikki, V I H A A N ruoanlaittoa ENITEN kaikesta.

Soijarouheesta on musta vaikea saada hyvän makuista ruokaa aikaiseksi joten vastaan soijamakaroonilaatikko. Monivaiheinen ja työläs ruoka ei ole mielestäni sama kuin vaikea. Esim. Lasagne on ihan helppo tehdä. En tiedä mikä varsinaisesti olisi vaikeaa muu kuin soijarouheen maustaminen niin että maistuisikin joltain.

Veggie kirjoitti:

Lempiruokani kasvislasagnen tekeminen on lähinnä työlästä, mutta ei . Pitää pilkkoa ja kuullottaa kasvikset ja juurekset. Pitää tehdä tomaatti-kasviskastike. Pitää tehdä valkokastike. Pitää raastaa juustoraaste lasagnen pinnalle. Tiimissä tämäkin ruoka hoituisi sujuvasti.

Samoin kasvis-moussaka on yksin tehtynä työläs. Pitää pilkkoa munakoisot ja niitä pitää suolalla itkettää jääkaapissa tovi. Pitää tehdä valkokastike. Pitää pilkkoa sipulit ja kuullottaa ne. Pitää paistaa pannulla soijarouheet. Pitää tehdä juustoraaste. Tiimissä tämäkin ruoka sujuu nopeasti.

Olen optimoinut lasagnen teon helppouden. Sekoitan kulhossa reilusti tomaattikastiketta, esim. iso tölkki tomaatipyrettä, lisään siihen yrttejä paljon ja muita mieleisiä mausteita ja vähän sokeria ja joskus vaikka maitoa tai vettä.

Kastiketta vuokaan ja päälle lasagnelevyjä (kyllä, kuivina tai voihan niitä liottaa kuumassa vedessä jos haluaa). Taas tomaattikastiketta ja jotain täytettä (ei välttämätön) vaikka tonnikalaa, jotain tähteeksi jäänyttä kastiketta tai kasviksia, mitä nyt sattuu olemaan. Jos laittaa levyt kovina, voi kastiketta laittaa hieman enemän tai kannattaa kokeilla, ettei lasagne kuivu. Päälle voi laittaa juustoa, jos on tai vaikka korppujauhoja ja öljyä tai voita.

Ei mitään hajua. Työläitä ruokia kyllä on tullut valmistettua vaikka ja mitä mutta vaikea on aika suhteellinen käsite. Tykkään tehdä ruokaa enkä ole kokenut mitään erityisen vaikeaksi. Sen sijaan eri raaka-aineiden ja mausteiden löytäminen on kyllä monesti aiheuttanut päänpaivaa.

Vaikeaa on aasialaista tai afrikkalaista ruokaa (lähes mikä vaan) niin, että se maistuu oikealta. On ihan eri tyyli maustaa niin että mittasuhteet ei vaan ole selkärangassa tai hajua, mistä pitäisi lähteä korjaamaan. Myönnetään että tätä en yleensä edes yritä, parempaa saa ravintolasta.

Monesti vaikeaksi mainostetaan mittojen, käden tai lämpötilan tarkkuutta vaativia asioita. Joku hollandaise on kuitenkin yllättävän helppo kun ei stressaa. Uskoin Nigellaa tässä ja meni ekalla nappiin.

Tuli viimein mieleen vaikein: oikeasti hyvät korvapuustit! Jotain sinnepäin saa kuka vaan aikaiseksi, mutta harjoitella piti ennenkuin osui kohdalleen taikinan sitko ja pehmeys, täytteiden määrä ja paistolämpö + aika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeilin kerran myös siansorkkien valmistusta, ehkä se oli vähän extremeä, enkä aio tehdä toiste, mutta tulipa maisteltua sekin. 

Hyyyyyi. Mieti missä kakkliejussa ne on elämänsä pyörineet ja sä imeskelet niitä.

Tietäisitpä millaisessa kakkaliejussa porkkanat kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Soijarouheesta on musta vaikea saada hyvän makuista ruokaa aikaiseksi joten vastaan soijamakaroonilaatikko. Monivaiheinen ja työläs ruoka ei ole mielestäni sama kuin vaikea. Esim. Lasagne on ihan helppo tehdä. En tiedä mikä varsinaisesti olisi vaikeaa muu kuin soijarouheen maustaminen niin että maistuisikin joltain.

Yksi idea soijarouheen parantamiseen. Paista 2 dl soijarouhetta pannulla puolessa desissä öljyä. Kun soija on vähän paistunut, lisää pannulle desi vettä ja imeytä vesi rouheeseen. Mausta 2,5 rkl soijakastiketta.

Ei pitäisi olla niin vaikeaa, mutta minkä vaan vähärasvaisen fileen ja pannun kanssa olen vähän ongelmissa. Palaa. On raaka jostain. Sitkistyy. Liikaa rasvaa. Suolaa liikaa tai liian vähän. Jotenkin tuntuu, että aina vaan joku menee pyllylleen. Sitten kestää niin pitkään uskaltaa uudelleen, että ei muista mitään oppineensa ja sama kierros lähtee alusta.

Onneksi on helppo kiertää ongelma suosimalla uunissa pitkään hauduteltavia osia, halvemmaksikin tulee.

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään ruoka ole ollut vaikea vaikea, mutta tarte tatinin keikauttaminen on aina hermoja raastavaa! Varsinkin kun sen tekee kunnon valurautapannussa ja se pannu itsessään jo painaa kamalasti ja se pitäisi kuumana keikauttaa niin, että kaikki karamellisoossit yms. ei leviä pitkin keittiötä. Joka kerta olen onnistunut siinä, mutta joka kerta se jännittää älyttömästi.

Kokeile joskus tehdä jokaiselle ruokailijalle oman pieni tarte tatin. Tähän käy hyvin pienet pyöreät alumiinivuoat. Keikauttaminen on tosi helppoa, ja käytetyt vuoat menevät metallijätteeseen.

Elin lapsuuteni ja nuoruuteni täysin tynnyrissä. Kun muutin heti 18 täytettyäni vuonna 1990 pois kotoa, minulla oli mukanani reseptikirja 70-luvulta. Luokseni oli tulossa vieras ja päätin tehdä hänelle keittokirjasta hienointa ruokaa. Resepti alkoi siitä, miten kokonainen (kynitty) kana käsitellään. Muistan lihatiskin miehen kummastuneen ilmeen, kun pyysin kokonaisen kanan. Sellainen kyllä heiltä löytyi.

Siitä sitten ohjeen mukaan tein, koko päivä siihen meni. Hyvää tuli. Myöhemmin ymmärsin, ettei noin alusta olisi tarvinnut aloittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa on aasialaista tai afrikkalaista ruokaa (lähes mikä vaan) niin, että se maistuu oikealta. On ihan eri tyyli maustaa niin että mittasuhteet ei vaan ole selkärangassa tai hajua, mistä pitäisi lähteä korjaamaan. Myönnetään että tätä en yleensä edes yritä, parempaa saa ravintolasta.

Monesti vaikeaksi mainostetaan mittojen, käden tai lämpötilan tarkkuutta vaativia asioita. Joku hollandaise on kuitenkin yllättävän helppo kun ei stressaa. Uskoin Nigellaa tässä ja meni ekalla nappiin.

Tuli viimein mieleen vaikein: oikeasti hyvät korvapuustit! Jotain sinnepäin saa kuka vaan aikaiseksi, mutta harjoitella piti ennenkuin osui kohdalleen taikinan sitko ja pehmeys, täytteiden määrä ja paistolämpö + aika.

Noiden aasialaisten, intialaisten, afrikkalaisten jne ruokien maku perustuu usein siihen, että käytetyt mausteet ovat oikeasti tuoreita ja vastajauhettuja.

Ja vaikka kuinka jossakin Marrakechin soukissa tekisi mieli ostaa niitä mausteita iso määrä, koska ne ovat edullisia, niin se ei kannata, koska niiden maku muuttuu nopeasti.

Ruuista hirvenvasapaisti luumu-punaviinikastikkeessa. Onnistui.

Jälkkäreistä Sacherkakku(oikealla alkuperäisellä reseptillä) ei onnistunut täydellisesti. Kyllä pystyi syömään ja ihan hyvän makuinen mutta ei ollut kaunis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perunat keitin. Meni muuten hyvin mut vesi unohtui.

Perunat ei tarvitse vettä ollenkaan kun ne höyryttää höyry kattilassa ja terveellisintä ne on syödä kuorineen höyrytettynä kypsytettyä joista saa kaikki vitamiinit ja kuidut irti. 

Minä teen lopuista perunoista kuorineen pilkottuna uuniperunoita joidenka päälle laitan juusto raastetta ja riputtelen voin makuista öljyä päälle. Sekä mausteina valkosipulia puristettuna sekä muita mausteita kuten paprika jauhetta, kurkumaa ja oregaanoo. 

Kun perunoita ei kuori eikä keitä vedessä niin ei tule mitään puutostauteja vaikka eläisi pelkällä perunalla. Olen köyhinä opiskelu aikoina elänyt paljon pelkällä perunalla. Makaroonissa ei ole mitään ravintoaineita niin että siihen ei kannata tuhlata. 

Vaikeinta ruokaa en edes ole yrittänyt kun en ole kulinaristi eikä sellaiset kiinnosta. Olen kokki koulun käynyt eikä sellaiset ihme erikoiset piiperrykset ole ollenkaan minun juttuni enkä saa sellaisista mitään maku nautintoja ja on kokeiltu kaikkia. 

Olisit tarvinnut enemmän vitamiineja äidinkielentunneille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään ruoka ole ollut vaikea vaikea, mutta tarte tatinin keikauttaminen on aina hermoja raastavaa! Varsinkin kun sen tekee kunnon valurautapannussa ja se pannu itsessään jo painaa kamalasti ja se pitäisi kuumana keikauttaa niin, että kaikki karamellisoossit yms. ei leviä pitkin keittiötä. Joka kerta olen onnistunut siinä, mutta joka kerta se jännittää älyttömästi.

Kokeile joskus tehdä jokaiselle ruokailijalle oman pieni tarte tatin. Tähän käy hyvin pienet pyöreät alumiinivuoat. Keikauttaminen on tosi helppoa, ja käytetyt vuoat menevät metallijätteeseen.

Eihän siitä samanlaista tule alumiinisessa vuoassa.  Olen eri keikauttaja, mutta tosiaan on tullut kokeiltua erinäisiä metodeja eikä mikään ole täysin varma. 

Vierailija kirjoitti:

Elin lapsuuteni ja nuoruuteni täysin tynnyrissä. Kun muutin heti 18 täytettyäni vuonna 1990 pois kotoa, minulla oli mukanani reseptikirja 70-luvulta. Luokseni oli tulossa vieras ja päätin tehdä hänelle keittokirjasta hienointa ruokaa. Resepti alkoi siitä, miten kokonainen (kynitty) kana käsitellään. Muistan lihatiskin miehen kummastuneen ilmeen, kun pyysin kokonaisen kanan. Sellainen kyllä heiltä löytyi.

Siitä sitten ohjeen mukaan tein, koko päivä siihen meni. Hyvää tuli. Myöhemmin ymmärsin, ettei noin alusta olisi tarvinnut aloittaa.

Ihana!!

Minulle vaikein ruoka, mikä ei ikinä onnistu, on uunipuuro. Ihan sama olipa se tehty ohrasuurimoista tai riisistä, niin se ei ikinä onnistu. En ymmärrä miksi. Pihvejä en myöskään ole paistanut, sellaisen syön ravintolassa, jos mieli tekee. Muuten kyllä osaan kokata ja leipoa.

Aikoinaan kaikenlaista on köksäkoulussa on tullut väännettyä, kunnes totesin ettei todella ole mun juttu.

Kotiruokaa olen väsännyt 30v ja ihmetellyt kuka ostaa valmisruokia, lasten muutettua kotoa totesin paskat lähikaupassa myyvät ihan kelvollista oman keittiön samana päivänä tehtyä ruokaa.

Macaronsit on kyllä vaikein, vasta 10 kerralla onnistuivat, sen jälkeen en ole tehnyt.