Sopiiko Jesse Kaikurannan Järjetön rakkaus jumalanpalvelusmusiikiksi?
Katsoin Areenasta kohutun adventtijumalanpalveluksen, joka alkoi ja loppui sambaan ja jonka keskellä Jesse Kaikuranta esitti biisinsä Järjetön rakkaus. Sambasta on keskusteltu jo paljon, mutta Kaikurannan biisi on jäänyt vähemmälle huomiolle. Olenko muka ainoa joka ei ymmärrä, miten Järjetön rakkaus voidaan ottaa osaksi jumalanpalvelusta? Kyllähän siinä mainitaan usko, toivo ja rakkaus, mutta ei kai pieni viittaus uskontoon riitä tekemään selvästi maallisesta biisistä jumalanpalveluskamaa?
Kommentit (9)
Voihan joku tuntea järjetöntä rakkautta Jeesusta kohtaan 🤔
Rakkaus on ihanaa mutta järjetön rakkaus... enemmän vanhan vihtahousun mieleen kuin Jumalan.
Jumalanpalveluksia on hyvin monenlaisia. Ei ne nykyisin ole aina pelkkää virrenveisuuta ja herran sanaa. Hyvä niin, koska rennommalla otteella saadaan kirkkoon enemmän väkeä. Maailma muuttuu ja kirkko ei voi jumittaa menneessä, jos haluaa pitää jäseniä.
Aika monilla rakkaus Herraan on mennyt järjettömyyden puolelle. Siinä mielessä varsin osuva biisivalinta.
Vierailija kirjoitti:
Voihan joku tuntea järjetöntä rakkautta Jeesusta kohtaan 🤔
Tjaah, Raamatusta kyllä löytyy selitys Jumalan rakkaudesta, joka Jeesuksessa tuli osaksemme. Ei siinä ole mitään järjetöntä, vaikka meneekin yli ihmisymmärryksen. Eikä Jeesusta voi rakastaa maallisen järjettömästi, koska jokainen pelastuksen vastaanottanut tajuaa miksi on pelastuksen saanut osakseen. Ei siinä ole sijaa järjettömyydelle. Armoille kylläkin, nöyryydelle, ihmetykselle.
No ei sovi.
Tuskin tuolla tilaisuudella muutenkaan pahemmin mitään Jumalan kanssa oli tekemistä.
Sopii se silleen jos se rätisee takassa siellä taustalla.
Vierailija kirjoitti:
Jumalanpalveluksia on hyvin monenlaisia. Ei ne nykyisin ole aina pelkkää virrenveisuuta ja herran sanaa. Hyvä niin, koska rennommalla otteella saadaan kirkkoon enemmän väkeä. Maailma muuttuu ja kirkko ei voi jumittaa menneessä, jos haluaa pitää jäseniä.
Näinhän siinä on käynyt jo, kirkko on jättänyt pelastussanoman ja Jumalan taakseen, ja ne, ketkä vielä jumittavat evankeliumissa eivät enää kuulu kirkkoon. Rennompi ote kelpaa niille, kenen mielestä pitää olla kivaa Jumalankin edessä, ettei vaan tarvitse tunnustaa muuta kuin omavoimaisuutta ja mukavaa meininkiä. Ei siinä enää tarvita edes Jeesusta. Mitähän riehaa on pääsiäiseksi luvassa?
Ei