Lue keskustelun säännöt.
Miten piiskan saaminen lapsena on vaikuttanut?
01.12.2022 |
Minulla piiskan saaminen on vaikuttanut niin, että aikuisenakin tunnen usein pelkoa, jos esimerkiksi töissä tulee joku konfliktitilanne. Olen myös liian kiltti ja vältän suututtamasta muita. Jos saan kritiikkiä jostain, tunnen ansaitsevani ankaran rangaistuksen ja halua rangaista itseäni olemalla iloitsematta mistään. Minulle on jäänyt piiskaaminen myös lihasmuistiin niin, että ahdistavissa tilanteissa saatan tuntea kuumotusta takamuksessa.
Kommentit (281)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset "sain piiskaa ihan aiheesta" ovat suojelumekanismi. Ei kykene vielä myöntämään itselleen sitä kipeää tosiseikkaa, että satuttiin pahasti lapsena.
Mistä sinä kenenkään suojelumekanismit tiedät?
Oletko kallonkutistaja?Ihmisten psykologiset mekanismit ovat melko samanlaisia. Mieli pyrkii suojelemaan itseään.
Oma mieleni suojelee itseään kieroilta teorioilta missä milloin mikäkin pyritään leimaamaan "väkivallaksi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset "sain piiskaa ihan aiheesta" ovat suojelumekanismi. Ei kykene vielä myöntämään itselleen sitä kipeää tosiseikkaa, että satuttiin pahasti lapsena.
Mistä sinä kenenkään suojelumekanismit tiedät?
Oletko kallonkutistaja?Ihmisten psykologiset mekanismit ovat melko samanlaisia. Mieli pyrkii suojelemaan itseään.
Psykologista liirum laarumia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkinen väkivalta vanhempien taholta oli paljon pahempaa, ja se jatkuu varmaan hautaan saakka kunnes potkaisevat tyhjää. Olen yli 40 ja ne halveksivat kommentit tulevat mieleen joka päivä.
Tukkapölly tai piiskaus oli aina kertaluonteista ja asia oli käsitelty ja sen jälkeen palattiin normaaliin. Parempi kertarytinä kuin jatkuva kitinä.
Nykyvanhemmilla ei ole valtaa lapsiinsa minkä vuoksi hermot menevät usein totaalisesti ja arki on yhtä huutamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kaikki saivat piiskaa. Jos ei kotona niin sitten koulussa.
Vasta myöhemmin on tullut tämä, että sitä alettiin kauhistella ja ihmiset rupesivat selittämään erilaisia ongelmiaan sillä, että piiskan saanti on aiheuttanut ne.
Aivan taatusti pahoinpitely traumatisoi lapsen.
Katsoisivatko he vaan vierestä, jos aikuiselle tehtäisiin sama?
Samat vanhemmat, jotka opettivat lapsilleen ettei pienempiä saa lyödä, kuitenkin pieksivät itse lapsiaan.... Järjetöntä.
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt ja hyväksynyt. Enkä omaani ole piiskannut tms. Silti hän on hyväkäytöksinen lapsi ja kasvatettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset "sain piiskaa ihan aiheesta" ovat suojelumekanismi. Ei kykene vielä myöntämään itselleen sitä kipeää tosiseikkaa, että satuttiin pahasti lapsena.
Itselläni on aina ollut huono itsetunto, vaikea luoda suhteita miehiin ja vältän konflikteja, lamaannun helposti.
Kaikki rankaisu on satuttamista. Joko henkistä tai fyysistä. Silti ilman rangaistuksia ei yhteiskunta toimi.
Rangaistus on esim. rajoittaminen tai etujen karsiminen. Hakkaaminen on väkivaltaa.
Jos ruumiillinen kuritus on väkivaltaa niin etujen karsiminen on varkaus ja rajoittaminen on laiton vapaudenriisto.
Karsiminen ei ole varkaus, koska tavaran saa takaisin. Lisäksi aikuinen on se, joka tavaran omistaa, ei lapsi. Rajoittaminen ei ole vapaudenriistoa, vaan lapsen turvallisuudesta huolehtimista. Kumpaakaan ei kielletä. Sen sijaan väkivalta on kiellettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset "sain piiskaa ihan aiheesta" ovat suojelumekanismi. Ei kykene vielä myöntämään itselleen sitä kipeää tosiseikkaa, että satuttiin pahasti lapsena.
Itselläni on aina ollut huono itsetunto, vaikea luoda suhteita miehiin ja vältän konflikteja, lamaannun helposti.
No saitko aiheesta piiskaa vai h akattiinko sua ihan huvikseen? Tässäkin kun tuntuisi olevan hieman eroja. Jos et edes jälkeenpäin ajatellen tehnyt mitään väärin ja koet että sua piestiin ilman syytä, niin totta kai siitä jää traumoja.
Ei ole mitään sellaista aihetta, josta voisi saada piiskaa. Aikuisella pitää olla muita keinoja lapsen kasvattamiseen.
Niin nykyäänhän sanotaan, että tunteiden sanoitus on ainoa kasvatuskeino mitä tarvitaan. Jos ei saa sitä toimimaan niin joko sanoittaa väärin tai lapsi on nepsy.
Varsinkin nepsylapsen kanssa on tärkeä puhua tunteista ja opettaa empatiaa ja kasvattaa avoimella keskustelulla. Fyysinen kuritus on pahempaa lapselle, joka ei ymmärrä kaikkea kuten muut ja ottaa asiat paljon raskaammin kuin muut.
Eipä nykyvanhemmat kyllä osaa kasvattaa lapsiaan sanoittamallakaan. Pennut tekee mitä lystää ja vanhempi lässyttää tunteista. Kuulkaa kun ei se auta, eikä opettaja tai pomo työpaikalla lässytä tunteista kun homma on mennyt pieleen. Paljon parempi se on edelleenkin aiheuttaa pahaa mieltä kotona ottamalla jotain etuisuuksia pois, ja uskokaa tai älkää, ottaa se lapsi ihan tiukasti syliin niin että edes huomaa tehneensä jotain outoa. Nepsyjä tuskin on niin paljon kun annetaan ymmärtää, on vain avuttomia vanhempia. Ja oi kyllä, minulla on lapsia ja kyllä, he ovat menestyneet elämässään hienosti. Ennen kuin joku aloittaa että "ei sulla ole kuitenkaan mitään lapsia..". On, olen ollut tiukka ja niin opettajat kun muukin yhteiskunta on antanut palautetta miten ovat ahkeria ja hyviä työntekijöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopetin perseilyn ja nyt olen työssäkäyvä ja varakas 👍
M36
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset "sain piiskaa ihan aiheesta" ovat suojelumekanismi. Ei kykene vielä myöntämään itselleen sitä kipeää tosiseikkaa, että satuttiin pahasti lapsena.
Mistä sinä kenenkään suojelumekanismit tiedät?
Oletko kallonkutistaja?Ihmisten psykologiset mekanismit ovat melko samanlaisia. Mieli pyrkii suojelemaan itseään.
Oma mieleni suojelee itseään kieroilta teorioilta missä milloin mikäkin pyritään leimaamaan "väkivallaksi".
Vanhempien väkivalta on erityisen haitallista, koska lapsi on täysin riippuvainen vanhemmista. Siksi mieli pyrkii erityisen tehokkaasti suojelemaan tällaisissa tilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole traumatisoitunut mitenkään. Annan itsekin piiskaa omille lapsille silloin tällöin.
Vierailija kirjoitti:
Minua piti hakata vähän reilummin kun olin jästipää. Tiedä sitä mikä kusipää olisi tullutkaan ilman kunnollista kurinpalautusta.
Joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole traumatisoitunut mitenkään. Annan itsekin piiskaa omille lapsille silloin tällöin.
Lapsistasi tulee hyvin todennäköisesti kunnon kansalaisia eikä nuorisorikollisia.
Kasvatuksen ideana on se, että sinä vanhempi kasvatat lapsestasi yhteiskuntakelpoisen henkilön, joka osaa niin koulun - , työelämän - ja parisuhteen pelisäännöt muuttaessaan kotoa pois. Sinä opetat vaihe kerrallaan lasta ottamaan muita huomioon, iänmukaisia taitoja joita tarvitaan tarhassa, koulussa ja työelämässä. Sinulla vanhempi on vastuu AIVAN KAIKESTA siihen päivään saakka kun nuori pakkaa 18 vuoden jälkeen kamansa ja alkaa ottaa vastuuta omista tekemisistään. Vastuuta ei paeta nepsyilyn eikä tunnetaitojen taakse. Niillä ei ole mitään merkitystä nuoren aikuisen kannalta, vain sillä miten hyvin SINÄ olet opettanut hänet pärjäämään TÄSSÄ YHTEISKUNNASSA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitenkään, ei mitään traumoja. Jälkikäteen arvioiden ihan aiheesta sain.
Joku kertoi lukkiutuvansa uhkaavissa tilanteissa esim. työpalavereissa ja arveli syyksi lapsuuden kokemuksia. Itselleni ei jäänyt edes tällaisia. Olen parhaimmillani tiukoissa väittelyissä joissa äänenpainot nousevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset "sain piiskaa ihan aiheesta" ovat suojelumekanismi. Ei kykene vielä myöntämään itselleen sitä kipeää tosiseikkaa, että satuttiin pahasti lapsena.
Mistä sinä kenenkään suojelumekanismit tiedät?
Oletko kallonkutistaja?Ihmisten psykologiset mekanismit ovat melko samanlaisia. Mieli pyrkii suojelemaan itseään.
Oma mieleni suojelee itseään kieroilta teorioilta missä milloin mikäkin pyritään leimaamaan "väkivallaksi".
Vanhempien väkivalta on erityisen haitallista, koska lapsi on täysin riippuvainen vanhemmista. Siksi mieli pyrkii erityisen tehokkaasti suojelemaan tällaisissa tilanteissa.
Lapsikin ymmärtää, että rangaistus on täysin eri asia kuin perheväkivalta. Monille aikuisille tämän asian ymmärtäminen sen sijaan tuottaa isoja vaikeuksia. Siitäkin huolimatta, että harva aikuinen kuitenkaan esimerkiksi rinnastaa sakkoa varkauteen.
Minä en saanut traumoja. Moni muu asia tuotti enemmän fyysistä tuskaa, mm. Tappelut veljeni kanssa jA ikätovereiden pahoinpitelyt. Jos se jotenkin vaikutti, niinosaan olla terveen epäluuloinen muita ihmisiä kohtaan. toisaalta en pelkää turhia, vaan tiedän selviytyvän monesta tilanteesta.. Ihan hyvä elämänkoulu oli. Ja olem siis 50+ nainen.
Vierailija kirjoitti:
Eipä nykyvanhemmat kyllä osaa kasvattaa lapsiaan sanoittamallakaan. Pennut tekee mitä lystää ja vanhempi lässyttää tunteista. Kuulkaa kun ei se auta, eikä opettaja tai pomo työpaikalla lässytä tunteista kun homma on mennyt pieleen. Paljon parempi se on edelleenkin aiheuttaa pahaa mieltä kotona ottamalla jotain etuisuuksia pois, ja uskokaa tai älkää, ottaa se lapsi ihan tiukasti syliin niin että edes huomaa tehneensä jotain outoa. Nepsyjä tuskin on niin paljon kun annetaan ymmärtää, on vain avuttomia vanhempia. Ja oi kyllä, minulla on lapsia ja kyllä, he ovat menestyneet elämässään hienosti. Ennen kuin joku aloittaa että "ei sulla ole kuitenkaan mitään lapsia..". On, olen ollut tiukka ja niin opettajat kun muukin yhteiskunta on antanut palautetta miten ovat ahkeria ja hyviä työntekijöitä.
Se ei ole mitään lässyttämistä. Oma lapseni on nepsy ja hyvin kasvatettu sellainen. Koulussa luokan parhaimpia. Koskaan ei ole tarvinnut väkivaltaa, huutamista, eikä ottaa mitään ns. etuisuuksia pois.
Minuun ei ruumiillinen kuritus ole vaikuttanut oikeastasn sitä eikä tätä. Meillä kasvatus oli varmaan aika tyypillistä 1960-luvun alun tyyliä.
Äiti löi joka päivä (mummulta perityllä) pyykkikartulla. Perustelu oli se, että jos en ollut juuri sinä päivänä mitään pahaa tehnyt, niin kuitenkin olin tehnyt jotain, josta en vaan ollut jäänyt kiinni.
Syntymäpäivänä äiti kuitenkin löi pullapitkolla, joka kuivattiin juuri tätä tarkoitusta varten. Se pitko sitten syötiin seuraavana sunnuntaina jälkiruuaksi, eli tehtiin ns. pullamaitoa. Kuivan pullaviipaleen päälle kaadettiin kuumaa maitoa ja annos koristeltiin mansikkahillolla. Se oli reilua sentään ja pullamaito herkullinen jälkiruoka.
Ei minulle tuosta kurittamisesta mitään hampaankoloon jäänyt. Äiti on elossa vieläkin, täyttää helmikuussa 95 vuotta. Käydään aina välillä sisarusten kanssa äitylin luona sunnuntailounaalla ja jälkiruuaksi on aina pullamaitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole traumatisoitunut mitenkään. Annan itsekin piiskaa omille lapsille silloin tällöin.
Lapsistasi tulee hyvin todennäköisesti kunnon kansalaisia eikä nuorisorikollisia.
Trolol x2
Tukkapölly tai piiskaus oli aina kertaluonteista ja asia oli käsitelty ja sen jälkeen palattiin normaaliin. Parempi kertarytinä kuin jatkuva kitinä.