Aion tänään jättää miesystäväni, koska en jaksa säätöä hänen lastensa kanssa.

Onkos kenellekään muulle nyxälle käynyt kuten minulle, että miehen ex-vaimo otti sydämellisesti vastaan. Ensin ilahduin, mutta sitten kävikin ilmi, että hän ajatteli, että kun mies ei enää deittaile, hän voi mennä kuten lystää ja minä olen miehen kanssa ilmainen lastenvahti myös hänen lapsellisina viikonloppuinaan. Tuli kauhea itku ja poru, kun sanottiin, ettei käy, vaan ihan itse joutuu hoitamaan lapsen niinä viikonloppuina kun lapsi on siellä. Mieheni on siis lähivanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Onkos kenellekään muulle nyxälle käynyt kuten minulle, että miehen ex-vaimo otti sydämellisesti vastaan. Ensin ilahduin, mutta sitten kävikin ilmi, että hän ajatteli, että kun mies ei enää deittaile, hän voi mennä kuten lystää ja minä olen miehen kanssa ilmainen lastenvahti myös hänen lapsellisina viikonloppuinaan. Tuli kauhea itku ja poru, kun sanottiin, ettei käy, vaan ihan itse joutuu hoitamaan lapsen niinä viikonloppuina kun lapsi on siellä. Mieheni on siis lähivanhempi.

Varmasti on. Mut etävanhempaa ei voi velvoittaa näkemään lapsiaan. Ei edes sopimuksella. Jos etävanhempi rikkoo tapaamissopimusta, niin siitä ei tule mitään sanktioita.

Lähivanhemmalla on se päävastuu lapsista.

Tietysti on päivänselvää, ettei vanhemmuus lopu eroon, vaan vanhemmalla pitäisi olla vastuunkantokykyä lapsista myös eron jälkeen.

Siksi itse avioeron kokeneena en suosittele lasten tekoa kenellekään. Niin moni liitto päättyy eroon ja lapsetkin siinä kärsivät, aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapahtuiko tämä jättäminen nyt sitten toissapäivänä, vai oliko vain puhetta?

Meillä lapset on isällään vain joka toinen viikonloppu ja lomilla epämääräisesti sopparissa ilmaistuna n. puolet lomista. Lisäksi sopparissa lukee, että lapset voivat erikseen sovitusti olla isän luona useamminkin.

Että se siitä sopimuksen seuraamisesta. Minusta on itsestäänselvää, että ensisijaisesti lapsia hoitavat lapsen huoltajat ja vasta molempien huoltajien ollessa estyneitä, aletaan kysellä/järjestellä muita hoitajia. Eli jos tarvin lastenhoitajaa, kysyn ensin lasten isältä. Tämä on myös isän toive, että saa mahdollisuuden nähdä lapsia, jos aikatauluihinsa sopii.

Meilläkin on täsmälleen tuollainen sopimus. Mitään epämääräistä ei ole puolet lomista -ilmaisussa. Lasten kesälomasta sopimuksessa sanotaan että minä olen 2 viikkoa heidän kanssaan.

Molempien toive meilläkin oli että ensi sijassa toinen vanhempi hoitaa lapsia toisen estyessä, sen sijaan tämä toteutui ainoastaan niin että äiti käytti minua hyväkseen ja toi lapsia minulle jatkuvasti, ja hyppyytti maksamaan kuljetuksia omalla viikollaan, mutta kun minä kysyin apua niin sihistiin hampaiden välistä että sinä kyllä joudat olemaan lastesi kanssa niin kuin sopimuksessa sanotaan, älä kehtaa häiritä minua kun lapset ovat sinulla!!! Joten lopetin itsekin avustamasa, ja kaikki varmaan ymmärtävät mitä huutoa siitä seurasi, mutta pidin pääni.

No tämä on toki melko ymmärrettävää, jos äidillä on omaa aikaa vain 4 päivää/kk ja sinulla on n. 26 päivää/kk. Tottakai sinun pitäisi pystyä joustamaan noista 26 päivästä enemmän, kuin äiti joustamaan siitä 4 päivästään. Meillä siis nimen omaan lukee sopimuksessa tässä tilanteessa niin, että sovittaessa isä voi ottaa enemmän kuin sen 4 päivää kuukaudessa. Ei tietenkään mitään sellaista, että isälle voisi tulla vähemmän kuin 4 päivää joku kuukausi, jolloin äiti olisi ihan kiinni lapsissa koko ajan.

Mikä 4 päivää? Tässäkin kuussa 8 päivää... Tapaamissopimus on lasten ja isän välinen sopimus, ei sinun lapsivapaapäiviäsi varten tehty sopimus. Meilläkin minä saan pitää lapsia vaikka 100% kuusta, ja kuskata tonnilla kuussa, kunhan vain muistan maksaa täyden summan äidille.

Noh, 8 päivää on edelleen merkittävästi vähemmän kuin 22 päivää, jotka lapsen äiti ilmeisesti hoitaa. Aika sikaa edes ajatella, että sun kuuluisi saada vielä enemmän kuin 22 päivää omaa aikaa, ja nakittaa lapsen äitiä. Tässä ketjussa puhuu pääasiassa ne, jotka hoitaa lapsia 50-50.

Juuri niinhän sanoin, että aluksi puhuttiin että molemmat joustavat, mutta lopulta joustaja olin ainoastaan minä, joten lopetin joustamisen.  Olen milloin tahansa valmis siihen että lapset muuttavat pysyvästi kokonaan luokseni, mutta äiti ei tätä halua. 

 Jos toinen on estynyt, niin hän on silloin estynyt, vai miten on mahdollista se että toisen pakollinen meno pitää perua lasten vuoksi, mutta toisen sama pakollinen meno toteutetaan hoidattamalla lapsi etällä? Samalla tavalla se äiti osaa kuskata sitä lasta kuin isäkin, ja samalla tavalla jos äidillä on auto rikki nyt, ja isän pitäisi viedä, niin se auto voi olla rikki sillä isälläkin, mutta silti isän pitäisi viedä vaikka reppuselässä 15km, koska lapset ovat vähemmän isällään muutenkin? Logiikkasi on yhtä pistämätön kuin eksällänikin :D Ehkäpä oletkin hän. Tai sitten ihen yleistä exnaisen logiikkaa?

Jos molemmilla olisi ns. pakollinen meno samaan aikaan, niin toki se sitten on sen tehtävä järjestää lapsenhoito, kellä lapsi on. Kuitenkin jos sulla lapset on tyyliin vain 8 päivää/kk, niin sulla on huomattavasti paremmat mahkut järjestää pakolliset menosi niille 22 päivälle/kk kun sulla ei ole lapsia. Exälläsi on pelivaraa vain se 8pvä ja olettaisin, että 4pvä tuosta on viikonlopun päiviä (jolloin jotain lääkäriaikoja tms. voi olla vaikeampi saada).

Uskomatonta, että yläpeukkuja vaan satelee, kun tuollainen 22 päivää kuusta lapsivapaata viettävä mues vinkuu, että exänsä tulisi olla hänen ja lasten käytettävissä myös niinä 8:na päivänä, kun kerrankin tuolla äidillä olisi omaa aikaa. Hoida niitä lapsiasi se 15 päivää/kk, äläkä valita.

Huomaathan, että kerran exälläsi on paljon vähemmän pelivaraa siinä, mihin voi omat menonsa järjestää, niin hänellä tulee todennäköisesti kuluja lastenhoitajastakin, kun sulla taas 22 lapsivapaata varmaan jo tekee sen, että pystyt menosi kyllä noille päiville järkkäämään. Kun kerran siitä elaristakin ehdit jo valittaa.

No mutta eihän tuossa valittanut kukaan muu kuin se axmuija. Siksi niitä alapeukkuja satoi. Itse taidat olla tuollainen rahanhimoinen ja katkera exä joka haluaa jalkaa olkien että kaikki pitää hoitaa niin kuin sinä sanot, siis myös ex-miehesi pitäisi elää elämänsä kuten sinä käsket :D :D :D  Se on se eron pointti, että sinäpä et enää sitä saakaan tehdä, vaan nyt sinun pitä ihan itse elää oma pikkuelämäsi eikä ole enää exää jota kontrolloida. ;)

Siis tuo mies, joka hoitaa lapsia vain 8pvä/kk, kertoi, ettei suostu joustamaan niinä 22 päivänä, jotka on exänsä vapaata, ellei exä jousta niistä 8 päivästä, jotka hänellä on vapaata. Se on epäreilua mieheltä.

Rautalankaa, normi on 22-8 päivää. Mies ei suostu joustamaan 21-9 asetelmaan, ellei exänsä seuraavassa kuussa jousta 23-7 asetelmaan. Puhettakaan, että mies voisi koskaan ottaa 15-15 meiningillä lapsia.

Ja joo, varmaan olenkin rahanahne, kun tienaan 100keur/v itsekin. No ei, ärsyttää vaan nuo isät, jotka ei suostu tapaamaan lapsiaan kuin tyyliin joka toinen viikonloppu, vaikka tuskin miestä raiskattu on, kun lapsi tehtiin. Ja vielä vinkuu elaristakin.

Sitten pitää tehdä se yhteishuoltosopimus, että lapset on 50/50 vanhemmillaan. Se jos äiti haluaa pitää isän etäisenä sopimuksessa, ei sitten velvoita yhtään sen enempään käytännössä.  Kakkua kun ei voi yhtäaikaa syödä ja säästää.

Tottakai. Meillä se on isä, joka ei suostu ottamaan lapsia yhtään enempää kuin joka toinen vkl sopimuksen mukaisesti. Isä ei siis halua sitoutua mihinkään. Hän voi satunnaisesti erikseen kysyttäessä ottaa lapsia sopimukseen nähden extraa. Eli siten, että hän voi valita aina tapauskohtaisesti, että huvittaako vaiko eikö. Minä lasten äitinä en tietenkään moista valinnanvapautta saa, vaan minun pitää lähteä siitä, että lapset voi olla aina minulla. Kun isä ei tosiaan edes noudata aina sitä joka toista viikonloppua.

Ja varmaan sillä on joku uusi nainen/naisia siellä, jonka/jotka priorisoi lastensa ohi. En tosiaan tiedä, enkä aio kysyä. Pitäköön tunkkinsa. Alkuun jaksoin kysellä häneltä noita satunnaisia luonapitoja, mutta enää en jaksa. Varmaan ilmoittelee sitten, jos haluaa lapsiaan nähdä.

Miten samaistut mun tilanteeseeni? Miten neuvoisit minua?

ap

Miehesi on tehnyt lapsia ja hänen (ja hänen uuden puolisonsa) tulisi ymmärtää, että huoltajana mies on vastuussa lapsestaan AINA ja sinun kannattaisi olla vain tyytyväinen, että nyt saat miehen lähes joka toinen viikko vain itsellesi (satunnaisia kuskaus- yms. tarpeita lukuun ottamatta). Edelleen, jos lasten äiti vaikka sekoaa, tai sairastuu vaikka syöpään ja kuolee, niin ne lapset on teillä sitten aina, eikä sitä kahdenkeskistä aikaa saada teille enää kuin erityisjärjestelyin.

Jos et kestä tätä ajatusta, että miehellä on lapsia ja on niistä vastuussa, niin vaihda lapsettomaan mieheen (tai tietysti voit ottaa tuollaisen vastuuttoman kusipään, kuten exäni, mutta hän on kyllä ihan yhtä vastuuton parisuhteissaankin. Työnsä hoitaa vastuullisesti, että se voi alkuun hämätä luulemaan tyyppiä vastuulliseksi.).

Hei katkerat ex-vaimot, tehkää oma ketju.

Vierailija kirjoitti:

Ihanko yhtäkkiä ajattelit jättää hänet vai oletteko keskustelleet asiasta ja mahdollisesti käyneet jopa pariterapiassa? 

Vähän väliähän tästä keskustellaan. Ei me pariterapiassa olla käyty, ei se meidän tilanteeseen ole tarpeellinen, kun kyse on käytännönasioista.

ap

Vierailija kirjoitti:

Hei katkerat ex-vaimot, tehkää oma ketju.

Teillä uusilla on enemmän yhteistä ex-vaimojen kanssa kuin luulettekaan. Se ex-vaimo tietää tasan, mistä puhut, kun sanot, ettei mies huomioi sua.

Mutta oikeasti, jos mies ei ole huomioinut ensimmäistäkään vaimoaan, lastensa äitiä tai edes lapsiaan, ja exä on tästä katkera, niin et kai nyt luule, että mies yhtäkkiä sinua huomioisi?

Toki alkuun jaksaa huomioida, kun on uutuuden viehätystä,mutta siitä se karisee vuosien saatossa. Onhan se mies exällekin alkuun ollut ihana.

Jos ero tullut pikkulapsiaikaan, niin mies on pohjimmiltaan todennäköisesti itsekäs.

Vierailija kirjoitti:

Onkos kenellekään muulle nyxälle käynyt kuten minulle, että miehen ex-vaimo otti sydämellisesti vastaan. Ensin ilahduin, mutta sitten kävikin ilmi, että hän ajatteli, että kun mies ei enää deittaile, hän voi mennä kuten lystää ja minä olen miehen kanssa ilmainen lastenvahti myös hänen lapsellisina viikonloppuinaan. Tuli kauhea itku ja poru, kun sanottiin, ettei käy, vaan ihan itse joutuu hoitamaan lapsen niinä viikonloppuina kun lapsi on siellä. Mieheni on siis lähivanhempi.

Olet ääliö.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yhteishuoltajuus sovittuna niin, etten maksa elatusmaksuja ollenkaan. Asun lähellä entistä puolisoa ja lapsiani. Lapset saa käydä vaikka joka päivä ja olla molempien vanhempien luona. Meillä ei ole mitään viikko-viikko systeemiä.

Ei se vanhemmuus lopu eroon.

Liiton ja ydinperheen aikanakin lapset oli läsnä elämässäni joka päivä.

Ero oli huono homma, mutta toivoin itsekin, että saisin jatkaa mahdollisimman paljon läsnäolevana lasten elämässä. Onneksi ex vaimo oli samaa mieltä ja järjestettiin asia niin.

Löysin sattumalta uuden puolison n vuosi erosta. Onneksi uudelle tämä meidän järjestely on ok ja hän tulee hyvin toimeen lasteni kanssa.

- onnellinen isä, vaikeasta erosta huolimatta

Meillä sama, ja kaikki ovat tyytyväisiä, myös uudet puolisot. Ilmoitetaan puolin ja toisin kyllä jos lasten olisi hyvä jonain päivänä olla vian toisella. Onnistuu siksi kun raha ei vaihda omistajaa. Jos joutuisin näin plajon lasten ruokkimisen ja kuskaamisen ja muun kulun lisäksi maksamaan vielä joku 400€ eksälle niin ei minulla olisi enää varaa pitää lapsia luonani. Silloin olisi pakko sanoa että osta sinä ja syötä sinä, sinulla kin on siihen varaa. Lapsilisätkin meillä menee yhteiselle tilille josta hoidetaan lasten kuluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei katkerat ex-vaimot, tehkää oma ketju.

Teillä uusilla on enemmän yhteistä ex-vaimojen kanssa kuin luulettekaan. Se ex-vaimo tietää tasan, mistä puhut, kun sanot, ettei mies huomioi sua.

Mutta oikeasti, jos mies ei ole huomioinut ensimmäistäkään vaimoaan, lastensa äitiä tai edes lapsiaan, ja exä on tästä katkera, niin et kai nyt luule, että mies yhtäkkiä sinua huomioisi?

Toki alkuun jaksaa huomioida, kun on uutuuden viehätystä,mutta siitä se karisee vuosien saatossa. Onhan se mies exällekin alkuun ollut ihana.

Jos ero tullut pikkulapsiaikaan, niin mies on pohjimmiltaan todennäköisesti itsekäs.

Ai niinkuin meillä, että vaimo juoksi pikkulapsiaikaan vieraissa? No pakkohan asian on olla, kuten kerroit, kun sinähän tiedät kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapahtuiko tämä jättäminen nyt sitten toissapäivänä, vai oliko vain puhetta?

Meillä lapset on isällään vain joka toinen viikonloppu ja lomilla epämääräisesti sopparissa ilmaistuna n. puolet lomista. Lisäksi sopparissa lukee, että lapset voivat erikseen sovitusti olla isän luona useamminkin.

Että se siitä sopimuksen seuraamisesta. Minusta on itsestäänselvää, että ensisijaisesti lapsia hoitavat lapsen huoltajat ja vasta molempien huoltajien ollessa estyneitä, aletaan kysellä/järjestellä muita hoitajia. Eli jos tarvin lastenhoitajaa, kysyn ensin lasten isältä. Tämä on myös isän toive, että saa mahdollisuuden nähdä lapsia, jos aikatauluihinsa sopii.

Meilläkin on täsmälleen tuollainen sopimus. Mitään epämääräistä ei ole puolet lomista -ilmaisussa. Lasten kesälomasta sopimuksessa sanotaan että minä olen 2 viikkoa heidän kanssaan.

Molempien toive meilläkin oli että ensi sijassa toinen vanhempi hoitaa lapsia toisen estyessä, sen sijaan tämä toteutui ainoastaan niin että äiti käytti minua hyväkseen ja toi lapsia minulle jatkuvasti, ja hyppyytti maksamaan kuljetuksia omalla viikollaan, mutta kun minä kysyin apua niin sihistiin hampaiden välistä että sinä kyllä joudat olemaan lastesi kanssa niin kuin sopimuksessa sanotaan, älä kehtaa häiritä minua kun lapset ovat sinulla!!! Joten lopetin itsekin avustamasa, ja kaikki varmaan ymmärtävät mitä huutoa siitä seurasi, mutta pidin pääni.

No tämä on toki melko ymmärrettävää, jos äidillä on omaa aikaa vain 4 päivää/kk ja sinulla on n. 26 päivää/kk. Tottakai sinun pitäisi pystyä joustamaan noista 26 päivästä enemmän, kuin äiti joustamaan siitä 4 päivästään. Meillä siis nimen omaan lukee sopimuksessa tässä tilanteessa niin, että sovittaessa isä voi ottaa enemmän kuin sen 4 päivää kuukaudessa. Ei tietenkään mitään sellaista, että isälle voisi tulla vähemmän kuin 4 päivää joku kuukausi, jolloin äiti olisi ihan kiinni lapsissa koko ajan.

Mikä 4 päivää? Tässäkin kuussa 8 päivää... Tapaamissopimus on lasten ja isän välinen sopimus, ei sinun lapsivapaapäiviäsi varten tehty sopimus. Meilläkin minä saan pitää lapsia vaikka 100% kuusta, ja kuskata tonnilla kuussa, kunhan vain muistan maksaa täyden summan äidille.

Noh, 8 päivää on edelleen merkittävästi vähemmän kuin 22 päivää, jotka lapsen äiti ilmeisesti hoitaa. Aika sikaa edes ajatella, että sun kuuluisi saada vielä enemmän kuin 22 päivää omaa aikaa, ja nakittaa lapsen äitiä. Tässä ketjussa puhuu pääasiassa ne, jotka hoitaa lapsia 50-50.

Juuri niinhän sanoin, että aluksi puhuttiin että molemmat joustavat, mutta lopulta joustaja olin ainoastaan minä, joten lopetin joustamisen.  Olen milloin tahansa valmis siihen että lapset muuttavat pysyvästi kokonaan luokseni, mutta äiti ei tätä halua. 

 Jos toinen on estynyt, niin hän on silloin estynyt, vai miten on mahdollista se että toisen pakollinen meno pitää perua lasten vuoksi, mutta toisen sama pakollinen meno toteutetaan hoidattamalla lapsi etällä? Samalla tavalla se äiti osaa kuskata sitä lasta kuin isäkin, ja samalla tavalla jos äidillä on auto rikki nyt, ja isän pitäisi viedä, niin se auto voi olla rikki sillä isälläkin, mutta silti isän pitäisi viedä vaikka reppuselässä 15km, koska lapset ovat vähemmän isällään muutenkin? Logiikkasi on yhtä pistämätön kuin eksällänikin :D Ehkäpä oletkin hän. Tai sitten ihen yleistä exnaisen logiikkaa?

Jos molemmilla olisi ns. pakollinen meno samaan aikaan, niin toki se sitten on sen tehtävä järjestää lapsenhoito, kellä lapsi on. Kuitenkin jos sulla lapset on tyyliin vain 8 päivää/kk, niin sulla on huomattavasti paremmat mahkut järjestää pakolliset menosi niille 22 päivälle/kk kun sulla ei ole lapsia. Exälläsi on pelivaraa vain se 8pvä ja olettaisin, että 4pvä tuosta on viikonlopun päiviä (jolloin jotain lääkäriaikoja tms. voi olla vaikeampi saada).

Uskomatonta, että yläpeukkuja vaan satelee, kun tuollainen 22 päivää kuusta lapsivapaata viettävä mues vinkuu, että exänsä tulisi olla hänen ja lasten käytettävissä myös niinä 8:na päivänä, kun kerrankin tuolla äidillä olisi omaa aikaa. Hoida niitä lapsiasi se 15 päivää/kk, äläkä valita.

Huomaathan, että kerran exälläsi on paljon vähemmän pelivaraa siinä, mihin voi omat menonsa järjestää, niin hänellä tulee todennäköisesti kuluja lastenhoitajastakin, kun sulla taas 22 lapsivapaata varmaan jo tekee sen, että pystyt menosi kyllä noille päiville järkkäämään. Kun kerran siitä elaristakin ehdit jo valittaa.

No mutta eihän tuossa valittanut kukaan muu kuin se axmuija. Siksi niitä alapeukkuja satoi. Itse taidat olla tuollainen rahanhimoinen ja katkera exä joka haluaa jalkaa olkien että kaikki pitää hoitaa niin kuin sinä sanot, siis myös ex-miehesi pitäisi elää elämänsä kuten sinä käsket :D :D :D  Se on se eron pointti, että sinäpä et enää sitä saakaan tehdä, vaan nyt sinun pitä ihan itse elää oma pikkuelämäsi eikä ole enää exää jota kontrolloida. ;)

Siis tuo mies, joka hoitaa lapsia vain 8pvä/kk, kertoi, ettei suostu joustamaan niinä 22 päivänä, jotka on exänsä vapaata, ellei exä jousta niistä 8 päivästä, jotka hänellä on vapaata. Se on epäreilua mieheltä.

Rautalankaa, normi on 22-8 päivää. Mies ei suostu joustamaan 21-9 asetelmaan, ellei exänsä seuraavassa kuussa jousta 23-7 asetelmaan. Puhettakaan, että mies voisi koskaan ottaa 15-15 meiningillä lapsia.

Ja joo, varmaan olenkin rahanahne, kun tienaan 100keur/v itsekin. No ei, ärsyttää vaan nuo isät, jotka ei suostu tapaamaan lapsiaan kuin tyyliin joka toinen viikonloppu, vaikka tuskin miestä raiskattu on, kun lapsi tehtiin. Ja vielä vinkuu elaristakin.

Juu, lapset saavat muuttaa luokseni kokonaan heti kun se vain äidille sopii. Koskaan ei hänen tarvitse sen jälkeen edes nähsä vilaukselta lapsia jos ei halua, saati kuskata heitä mihinkään. En ala joustamaan yhtään enempää, joustan tasan tämän verran, ja se on myös sopimuksen mukainen asia, sopimuksen jonka äiti itse on halunnut tehdä.

Lapset saavat omasta halustaan tulla luokseni silloin kun haluavat, mikäli minä olen kotona eikä minulla ole silloin muuta, esim. sovittua tekemistä nykyisen vaimoni kanssa. Sen sijaan en ole lapsenvahti, enkä hovikuski, enkä anna rahaa exälle jotta hän voi ostaa lapsille 500€ maksavan puhelimen, ja tämä nyt vain on ollut lasten äidin pakko niellä, ja niin hän on kakoen tehnytkin. 

Minä olen tilanteeseen tyytyväinen, ja lapset ovat myös, se onko exä tyytyväinen, on ihan hänen oma asiansa, minä en enää ole käskyvallan alla, enkä koskaan tule olemaan, ja menen tämän päätökseni kanssa hautaan asti pystypäin, vaikka kuka sanoisi siihen mitä. 

Jep, että jos exäsi toivoisi, että joskus ottaisit lapset 9pvä/kk, niin uhkaat, ettei lasten äidin tarvi nähdä lapsiaan enää ikinä. Hyvä meininki.

Ja jos lapsi haluaa uuden kalliimman puhelimen ja äiti sanoo, että voi rahoittaa siitä puolet, niin sinä koet, että annat rahaa äidille, jos maksat puolet siitä puhelimesta? Just. Vaihtoehtohan on, että lapsi ei sitten saa sitä puhelinta, vaan puolet halvemman. Ei se ole exältä pois, vaan lapsi se on, joka ei sitten saanutkaan sitä kalliimpaa puhelinta. Mutta toki se lapsi sillä halvemmallakin puhelimella pärjää.

Ks viesti 413

Hyvä päätös 👍👍🙏👏👏

T. Miehen eksä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei katkerat ex-vaimot, tehkää oma ketju.

Teillä uusilla on enemmän yhteistä ex-vaimojen kanssa kuin luulettekaan. Se ex-vaimo tietää tasan, mistä puhut, kun sanot, ettei mies huomioi sua.

Mutta oikeasti, jos mies ei ole huomioinut ensimmäistäkään vaimoaan, lastensa äitiä tai edes lapsiaan, ja exä on tästä katkera, niin et kai nyt luule, että mies yhtäkkiä sinua huomioisi?

Toki alkuun jaksaa huomioida, kun on uutuuden viehätystä,mutta siitä se karisee vuosien saatossa. Onhan se mies exällekin alkuun ollut ihana.

Jos ero tullut pikkulapsiaikaan, niin mies on pohjimmiltaan todennäköisesti itsekäs.

En ollut tuo kirjoittaja, mutta vastaan silti. Heillä oli teini-iässä alkanut suhde, joten ei voi verrata meidän aikuisiän suhteeseen ja olosuhteisiin. Mies kyllä huomioi minua paljon, mutta mun mielestäni meillä on liian vähän yhteistä aikaa. Arvaamattomuus myös rasittaa suhdetta. Mies varmaan miettii, miten pääsisi helpoimmalla ja sitten meidän suhde kärsii. Nyt tosin ollaan siinä tilanteessa, että mies on valmis tekemään muutoksia, että saa mut pitää.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei katkerat ex-vaimot, tehkää oma ketju.

Teillä uusilla on enemmän yhteistä ex-vaimojen kanssa kuin luulettekaan. Se ex-vaimo tietää tasan, mistä puhut, kun sanot, ettei mies huomioi sua.

Mutta oikeasti, jos mies ei ole huomioinut ensimmäistäkään vaimoaan, lastensa äitiä tai edes lapsiaan, ja exä on tästä katkera, niin et kai nyt luule, että mies yhtäkkiä sinua huomioisi?

Toki alkuun jaksaa huomioida, kun on uutuuden viehätystä,mutta siitä se karisee vuosien saatossa. Onhan se mies exällekin alkuun ollut ihana.

Jos ero tullut pikkulapsiaikaan, niin mies on pohjimmiltaan todennäköisesti itsekäs.

En ollut tuo kirjoittaja, mutta vastaan silti. Heillä oli teini-iässä alkanut suhde, joten ei voi verrata meidän aikuisiän suhteeseen ja olosuhteisiin. Mies kyllä huomioi minua paljon, mutta mun mielestäni meillä on liian vähän yhteistä aikaa. Arvaamattomuus myös rasittaa suhdetta. Mies varmaan miettii, miten pääsisi helpoimmalla ja sitten meidän suhde kärsii. Nyt tosin ollaan siinä tilanteessa, että mies on valmis tekemään muutoksia, että saa mut pitää.

ap

Ihan turhaa pohdintaa. Mies laittaa sinut etusijalle, jos sen kokee itselleen tärkeäksi. Hänellä kuitenkin on lapset, joten jokatapauksessa joudut osasta huomiota luopumaan. Mies saattaa tehdä temppuja sinun pitämiseksi hetkellisesti (miehet on tässä hyviä), mutta se ei tarkoita että hän olisi perustavanlaatuisesti muuttamassa käytöksestään mitään. Joten, jos olet tyytymätön, lähde. Äläkä elättele huuhaa-toiveita miehen muuttumisesta tai hänen lastensa katoamisesta teidän elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut tarkoitus, että tästä tulee isienhaukkumisketju, eikä mua suoraan sanoen kiinnosta myöskään miehen exän mielipiteet, koska hän ei kuulu meidän suhteeseen. Ei mun tarvitse miettiä jonkun vieraan naisen elämää. Jokainen pyrkii järjestämään itselleen parhaan mahdollisen elämän ja elämäntilanteen. Mun ongelmani on nyt se, että mies haluaa minut, mutta minä en sopeudu näihin puitteisiin. Valitsenko särkyneen sydämen vai jatkuvat pettymykset. Ei ole helppoa.

ap

Meillä suhde alkoi mukavasti, ja mieheni lapsten äiti oli oikein kannustava ja iloinen kun exänsä on löytänyt uuden suhteen. Mies sanoi että exä oli ollut iloinen ne muutamat muutkin kerrat kun mies oli löytänyt uuden suhteen, ja kaikki oli mennyt hyvin. He hoitivat sopimusten mukaan lasten asiat, eikä mistään ollut riitaa koko 1,5v aikana jonka mieheni kanssa seurustelin. 

Mutta annas olla, kun muutimme yhteen. Siitä alkoi ongelmat. Ainoa mikä lopulta auttoi oli se että mies laittoi kovan kovaa vastaan, kävi lastenvalvojalla sopimassa uutta tapaamissopimusta (johon tuli enemmän aikaa lasten kanssa vietettäväksi) ja tämäkään ei käynyt exälle vaan hän vaati oikeuteen menoa. Lopulta hän tyytyi sovittelun ratkaisuun joka oli sama kuin mieheni ehdottama. Hän lopetti myös puhelimeen vastaamisen, ja ilmoitti että ainoastaan s-postilla yhteys, ja kaikki haukkumaviestit säästetään myöhempää käyttöä varten. Tuosta on nyt jo vuosia, eikä heukkumasoittoja tai viestejä enää tule, mutta kyllä se jätti trauman mieheeni, eikä hän edelleenkään pysty mennä esim. samoihin juhliin missä exä on, koska saa paniikkikohtauksia exästä. Mies on käynyt myös muutamaan otteeseen ammattilaisen kanssa juttelemassa kerran viikkoon, ja oli ammattilaisen suositus että elämä rauhoitetaan exältä niin pitkälle kuin mahdollista, ja että huonoa omaa tuntoa ei tarvitse potea siksi ettei pysty menemään väkivallan tekijän kanssa samaan tilaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut tarkoitus, että tästä tulee isienhaukkumisketju, eikä mua suoraan sanoen kiinnosta myöskään miehen exän mielipiteet, koska hän ei kuulu meidän suhteeseen. Ei mun tarvitse miettiä jonkun vieraan naisen elämää. Jokainen pyrkii järjestämään itselleen parhaan mahdollisen elämän ja elämäntilanteen. Mun ongelmani on nyt se, että mies haluaa minut, mutta minä en sopeudu näihin puitteisiin. Valitsenko särkyneen sydämen vai jatkuvat pettymykset. Ei ole helppoa.

ap

Meillä suhde alkoi mukavasti, ja mieheni lapsten äiti oli oikein kannustava ja iloinen kun exänsä on löytänyt uuden suhteen. Mies sanoi että exä oli ollut iloinen ne muutamat muutkin kerrat kun mies oli löytänyt uuden suhteen, ja kaikki oli mennyt hyvin. He hoitivat sopimusten mukaan lasten asiat, eikä mistään ollut riitaa koko 1,5v aikana jonka mieheni kanssa seurustelin. 

Mutta annas olla, kun muutimme yhteen. Siitä alkoi ongelmat. Ainoa mikä lopulta auttoi oli se että mies laittoi kovan kovaa vastaan, kävi lastenvalvojalla sopimassa uutta tapaamissopimusta (johon tuli enemmän aikaa lasten kanssa vietettäväksi) ja tämäkään ei käynyt exälle vaan hän vaati oikeuteen menoa. Lopulta hän tyytyi sovittelun ratkaisuun joka oli sama kuin mieheni ehdottama. Hän lopetti myös puhelimeen vastaamisen, ja ilmoitti että ainoastaan s-postilla yhteys, ja kaikki haukkumaviestit säästetään myöhempää käyttöä varten. Tuosta on nyt jo vuosia, eikä heukkumasoittoja tai viestejä enää tule, mutta kyllä se jätti trauman mieheeni, eikä hän edelleenkään pysty mennä esim. samoihin juhliin missä exä on, koska saa paniikkikohtauksia exästä. Mies on käynyt myös muutamaan otteeseen ammattilaisen kanssa juttelemassa kerran viikkoon, ja oli ammattilaisen suositus että elämä rauhoitetaan exältä niin pitkälle kuin mahdollista, ja että huonoa omaa tuntoa ei tarvitse potea siksi ettei pysty menemään väkivallan tekijän kanssa samaan tilaan.

En usko että tämä ex on ihan noin paha. Katson ensin miten mies pitää ehdoista kiinni.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei katkerat ex-vaimot, tehkää oma ketju.

Teillä uusilla on enemmän yhteistä ex-vaimojen kanssa kuin luulettekaan. Se ex-vaimo tietää tasan, mistä puhut, kun sanot, ettei mies huomioi sua.

Mutta oikeasti, jos mies ei ole huomioinut ensimmäistäkään vaimoaan, lastensa äitiä tai edes lapsiaan, ja exä on tästä katkera, niin et kai nyt luule, että mies yhtäkkiä sinua huomioisi?

Toki alkuun jaksaa huomioida, kun on uutuuden viehätystä,mutta siitä se karisee vuosien saatossa. Onhan se mies exällekin alkuun ollut ihana.

Jos ero tullut pikkulapsiaikaan, niin mies on pohjimmiltaan todennäköisesti itsekäs.

En ollut tuo kirjoittaja, mutta vastaan silti. Heillä oli teini-iässä alkanut suhde, joten ei voi verrata meidän aikuisiän suhteeseen ja olosuhteisiin. Mies kyllä huomioi minua paljon, mutta mun mielestäni meillä on liian vähän yhteistä aikaa. Arvaamattomuus myös rasittaa suhdetta. Mies varmaan miettii, miten pääsisi helpoimmalla ja sitten meidän suhde kärsii. Nyt tosin ollaan siinä tilanteessa, että mies on valmis tekemään muutoksia, että saa mut pitää.

ap

Minun mieheni myös pyrkii välttämään konflikteja, ja siksi yrittää olla mieliksi, ja eniten mieliksi sellaiselle joka isoimman äläkän nostaa. Keskustelimme tästä kun olimme tapailleet jonkin aikaa ja sopineet seurustelusta, ja sanoin huomioni miehelle. Minulla kun itellänikin oli lapsi, joka asui minun kanssani, ja kerroin hänelle miltä hänen ja exän touhu näyttää minun silmiini niin mieheni silmät avautuivat. Sanoin myös että en lähde suhteeseen miehen kanssa jonka tilanne on se että hän käy kolaamassa exänsä pihaa silloin kun exän uusi mies on reissussa, ja jolle exä soittaa että tuon nyt lapset sinulle vartin päästä kun lähden viikonlopuksi reissuun. Että en voi elää sellaista elämää, tai oikeastaan en halua.

 Exän raivoamista kesti muutama vuosi, mutta on vihdoin rauhoittunut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei katkerat ex-vaimot, tehkää oma ketju.

Teillä uusilla on enemmän yhteistä ex-vaimojen kanssa kuin luulettekaan. Se ex-vaimo tietää tasan, mistä puhut, kun sanot, ettei mies huomioi sua.

Mutta oikeasti, jos mies ei ole huomioinut ensimmäistäkään vaimoaan, lastensa äitiä tai edes lapsiaan, ja exä on tästä katkera, niin et kai nyt luule, että mies yhtäkkiä sinua huomioisi?

Toki alkuun jaksaa huomioida, kun on uutuuden viehätystä,mutta siitä se karisee vuosien saatossa. Onhan se mies exällekin alkuun ollut ihana.

Jos ero tullut pikkulapsiaikaan, niin mies on pohjimmiltaan todennäköisesti itsekäs.

Ai niinkuin meillä, että vaimo juoksi pikkulapsiaikaan vieraissa? No pakkohan asian on olla, kuten kerroit, kun sinähän tiedät kaiken.

Valittaako sinun uusi puoliso, ettet huomioi häntä? Niiden puolisot valittaa, jotka ei huomioi ketään muuta kuin itsensä. Eivät ennen, eivätkä nytkään.

Ja kyllä se on yleisempää, että mies pettää pikkulapsiaikaan. Äidit on usein ihan kiinni lapsissa, kun mies huitelee omilla menoillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yhteishuoltajuus sovittuna niin, etten maksa elatusmaksuja ollenkaan. Asun lähellä entistä puolisoa ja lapsiani. Lapset saa käydä vaikka joka päivä ja olla molempien vanhempien luona. Meillä ei ole mitään viikko-viikko systeemiä.

Ei se vanhemmuus lopu eroon.

Liiton ja ydinperheen aikanakin lapset oli läsnä elämässäni joka päivä.

Ero oli huono homma, mutta toivoin itsekin, että saisin jatkaa mahdollisimman paljon läsnäolevana lasten elämässä. Onneksi ex vaimo oli samaa mieltä ja järjestettiin asia niin.

Löysin sattumalta uuden puolison n vuosi erosta. Onneksi uudelle tämä meidän järjestely on ok ja hän tulee hyvin toimeen lasteni kanssa.

- onnellinen isä, vaikeasta erosta huolimatta

Meillä sama, ja kaikki ovat tyytyväisiä, myös uudet puolisot. Ilmoitetaan puolin ja toisin kyllä jos lasten olisi hyvä jonain päivänä olla vian toisella. Onnistuu siksi kun raha ei vaihda omistajaa. Jos joutuisin näin plajon lasten ruokkimisen ja kuskaamisen ja muun kulun lisäksi maksamaan vielä joku 400€ eksälle niin ei minulla olisi enää varaa pitää lapsia luonani. Silloin olisi pakko sanoa että osta sinä ja syötä sinä, sinulla kin on siihen varaa. Lapsilisätkin meillä menee yhteiselle tilille josta hoidetaan lasten kuluja.

Tää on aika kuvaavaa, että parhaiten menee niillä, jotka suhtautuvat lapsiin siten, että lapset on olemassa aina ja voivat tulla kylään vaikka joka päivä (tai siitä ilmoitetaan erikseen, jos eivät voi tulla, eli se on poikkeus). Heti, kun ollaan siinä pisteessä, että toinen vanhempi ei halua vaivata päätään lapsilla kuin korkeintaan puolet ajasta, ollaan ongelmissa. Ja niistä ongelmista saa osansa myös uudet puolisot.

Toki se, että lapset voi tulla vaikka joka päivä myös tarkoittaa sitä, että uuden puolison tulee hyväksyä toisen lapset osaksi jokapäiväistä elämää. Olen kyllä sitä mieltä, että jos ei hyväksy, niin parempi ottaa lapseton kumppani. Vaikka olisikin tällä hetkellä viikko-viikko-malli. Se kun voi olla, että milloin vaan lasten toinen vanhempi vaikka sairastuu vakavasti tai joutuu onnettomuuteen ja ne toisen vanhemman viikot loppuu siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yhteishuoltajuus sovittuna niin, etten maksa elatusmaksuja ollenkaan. Asun lähellä entistä puolisoa ja lapsiani. Lapset saa käydä vaikka joka päivä ja olla molempien vanhempien luona. Meillä ei ole mitään viikko-viikko systeemiä.

Ei se vanhemmuus lopu eroon.

Liiton ja ydinperheen aikanakin lapset oli läsnä elämässäni joka päivä.

Ero oli huono homma, mutta toivoin itsekin, että saisin jatkaa mahdollisimman paljon läsnäolevana lasten elämässä. Onneksi ex vaimo oli samaa mieltä ja järjestettiin asia niin.

Löysin sattumalta uuden puolison n vuosi erosta. Onneksi uudelle tämä meidän järjestely on ok ja hän tulee hyvin toimeen lasteni kanssa.

- onnellinen isä, vaikeasta erosta huolimatta

Meillä sama, ja kaikki ovat tyytyväisiä, myös uudet puolisot. Ilmoitetaan puolin ja toisin kyllä jos lasten olisi hyvä jonain päivänä olla vian toisella. Onnistuu siksi kun raha ei vaihda omistajaa. Jos joutuisin näin plajon lasten ruokkimisen ja kuskaamisen ja muun kulun lisäksi maksamaan vielä joku 400€ eksälle niin ei minulla olisi enää varaa pitää lapsia luonani. Silloin olisi pakko sanoa että osta sinä ja syötä sinä, sinulla kin on siihen varaa. Lapsilisätkin meillä menee yhteiselle tilille josta hoidetaan lasten kuluja.

Tää on aika kuvaavaa, että parhaiten menee niillä, jotka suhtautuvat lapsiin siten, että lapset on olemassa aina ja voivat tulla kylään vaikka joka päivä (tai siitä ilmoitetaan erikseen, jos eivät voi tulla, eli se on poikkeus). Heti, kun ollaan siinä pisteessä, että toinen vanhempi ei halua vaivata päätään lapsilla kuin korkeintaan puolet ajasta, ollaan ongelmissa. Ja niistä ongelmista saa osansa myös uudet puolisot.

Toki se, että lapset voi tulla vaikka joka päivä myös tarkoittaa sitä, että uuden puolison tulee hyväksyä toisen lapset osaksi jokapäiväistä elämää. Olen kyllä sitä mieltä, että jos ei hyväksy, niin parempi ottaa lapseton kumppani. Vaikka olisikin tällä hetkellä viikko-viikko-malli. Se kun voi olla, että milloin vaan lasten toinen vanhempi vaikka sairastuu vakavasti tai joutuu onnettomuuteen ja ne toisen vanhemman viikot loppuu siihen.

En ole koskaan ymmärtänyt lapsivapaan hehkuttajia tai sitä, ettei isät näe lapsiaan kuin joka toinen viikonloppu.

Ydinperheeseen lapset hankitaan. Ollaan valmiit olemaan perheenä yhdessä joka päivä. Lapset kuuluu jokapäiväiseen elämään. Sitten tulee ero ja pitääkin olla lapsivapaata? Tai isä ei halua nähdä lastaan kuin joka toinen viikonloppu? Tai ei näe ollenkaan?

Mitä vittua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yhteishuoltajuus sovittuna niin, etten maksa elatusmaksuja ollenkaan. Asun lähellä entistä puolisoa ja lapsiani. Lapset saa käydä vaikka joka päivä ja olla molempien vanhempien luona. Meillä ei ole mitään viikko-viikko systeemiä.

Ei se vanhemmuus lopu eroon.

Liiton ja ydinperheen aikanakin lapset oli läsnä elämässäni joka päivä.

Ero oli huono homma, mutta toivoin itsekin, että saisin jatkaa mahdollisimman paljon läsnäolevana lasten elämässä. Onneksi ex vaimo oli samaa mieltä ja järjestettiin asia niin.

Löysin sattumalta uuden puolison n vuosi erosta. Onneksi uudelle tämä meidän järjestely on ok ja hän tulee hyvin toimeen lasteni kanssa.

- onnellinen isä, vaikeasta erosta huolimatta

Meillä sama, ja kaikki ovat tyytyväisiä, myös uudet puolisot. Ilmoitetaan puolin ja toisin kyllä jos lasten olisi hyvä jonain päivänä olla vian toisella. Onnistuu siksi kun raha ei vaihda omistajaa. Jos joutuisin näin plajon lasten ruokkimisen ja kuskaamisen ja muun kulun lisäksi maksamaan vielä joku 400€ eksälle niin ei minulla olisi enää varaa pitää lapsia luonani. Silloin olisi pakko sanoa että osta sinä ja syötä sinä, sinulla kin on siihen varaa. Lapsilisätkin meillä menee yhteiselle tilille josta hoidetaan lasten kuluja.

Tää on aika kuvaavaa, että parhaiten menee niillä, jotka suhtautuvat lapsiin siten, että lapset on olemassa aina ja voivat tulla kylään vaikka joka päivä (tai siitä ilmoitetaan erikseen, jos eivät voi tulla, eli se on poikkeus). Heti, kun ollaan siinä pisteessä, että toinen vanhempi ei halua vaivata päätään lapsilla kuin korkeintaan puolet ajasta, ollaan ongelmissa. Ja niistä ongelmista saa osansa myös uudet puolisot.

Toki se, että lapset voi tulla vaikka joka päivä myös tarkoittaa sitä, että uuden puolison tulee hyväksyä toisen lapset osaksi jokapäiväistä elämää. Olen kyllä sitä mieltä, että jos ei hyväksy, niin parempi ottaa lapseton kumppani. Vaikka olisikin tällä hetkellä viikko-viikko-malli. Se kun voi olla, että milloin vaan lasten toinen vanhempi vaikka sairastuu vakavasti tai joutuu onnettomuuteen ja ne toisen vanhemman viikot loppuu siihen.

En ole koskaan ymmärtänyt lapsivapaan hehkuttajia tai sitä, ettei isät näe lapsiaan kuin joka toinen viikonloppu.

Ydinperheeseen lapset hankitaan. Ollaan valmiit olemaan perheenä yhdessä joka päivä. Lapset kuuluu jokapäiväiseen elämään. Sitten tulee ero ja pitääkin olla lapsivapaata? Tai isä ei halua nähdä lastaan kuin joka toinen viikonloppu? Tai ei näe ollenkaan?

Mitä vittua?

Toinen asia on se, että olisivatko naiset valmiita luopumaan elatusmaksuista, jos isä ottaisikin enemmän vastuuta lapsistaan?

Onhan se nytkin mahdollista niin tehdä, jos vanhemmat yhdessä niin päättävät. Ei elatusmaksut ole pakollisia (niistä voi sopia, ettei makseta), lapsen etu on se (pitäisi olla) mikä ratkaisee.