Aion tänään jättää miesystäväni, koska en jaksa säätöä hänen lastensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tässä kävi? Tuliko ero torstaina? Keskustelu ainakin jatkuu tänään vielä. En jaksa lukea koko ketjua.

Mä sanoin miehelle, etten halua enää olla tällaisessa suhteessa. Mies pyysi mua vielä jäämään ja on nyt lupaillut, että asiat muuttuu. Vaikea luottaa siihen.

ap

Eli kiristät häntä vetämään tarkemmin rajat omiin lapsiinsa? Ymmärrät kai, miten epâreilua se on ja ettei se tule päättymään hyvin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haittaa se, jos tulee yllätyskuskauksia, koska edestakainen kuljetus vie koko illan siltä viikolta meiltä. Jos on esim. kolmena iltana muutama tunti yhteistä aikaa, niin ei tunnu hyvältä luopua yhdestäkään. Tuntuu että koko ajan on ikävä miestä.

ap

Ehkä mies ikävöi myös lapsiaan ja lapset häntä? Joskus vain täytyy pystyä astumaan omien tunteidensa ulkopuolelle. Tai sitten suhteesta ulos.

Voi olla mutta jos haluaa olla suhteessa, niin suhteesta täytyy pitää huolta. Parisuhde ei ole mikään olosuhde vaan toinen oikea ihminen.

ap

Vanhempi on ensisijaisesti vastuussa huolenpidosta lapsistaan. Muu - sinäkin - tulet sen jälkeen. Onko tämä todella nykyaikuisille korkeampaa matematiikkaa? Parisuhde on valinta, isyys ei enää siinä vaiheessa kun lapset on tehty.

Niin vastuussa, että lapset saa hyvän hoidon ja kasvatuksen. Ei se edellytä sitä että on käytettävissä aina kun lapset haluaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tässä kävi? Tuliko ero torstaina? Keskustelu ainakin jatkuu tänään vielä. En jaksa lukea koko ketjua.

Mä sanoin miehelle, etten halua enää olla tällaisessa suhteessa. Mies pyysi mua vielä jäämään ja on nyt lupaillut, että asiat muuttuu. Vaikea luottaa siihen.

ap

Eli kiristät häntä vetämään tarkemmin rajat omiin lapsiinsa? Ymmärrät kai, miten epâreilua se on ja ettei se tule päättymään hyvin?

Mä en kiristä mitään. Sanoin jo etten halua tätä suhdetta enää. Mies itse anelee ja lupailee ja pyytää mua muuttamaan mieleni. Hän sanoi että olen tärkeämpi kuin kukaan muu.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on täysin järjen vastaista, että vanhemmat väittävät rakastavansa lapsiaan, mutta tappelevat aiba siitä, että kumpi JOUTUU niitä pitämään!

Jos se rakkaus oikeasti olisi suurempaa, kuin itsekkyys, kaikki huoltajuuskiistathan käytäisiin juuri päinvastoin siitä, kuka SAA pitää lapsia enemmän!

Pointtia tässäkin. 

Muistakaa silti, että vanhemmatkin ovat myös ihmisiä, ja olla 100% vastuussa koko ajan on aina myös kuormittavaa. Vaikka kuinka rakastaisi niitä lapsia :) Jokainen tarvitsee myös omaa aikaa, ja lapsellista tuomita huonoksi ihmiseksi sen perusteella. Tai lällätellä: miksi teit ne lapset.

Kaikki tunteet on kaikille ihmisille sallittuja, myös väsymisen tunteet, myös vanhemmille.

Omat voimavarat ja turvaverkot tulee kartoittaa huolella ennen lasten tekoa. Miettiä pitäisikö muuttaa lähelle sukulaisia esim, jaksaako kuinka monta lasta, jos vaikka puoliso kuolee jne. Tämä on juuri sitä aikuisuutta että miettii vähän nenäänsä pitemmälle omia ratkaisujaan jotka vaikuttavat viattomiin lapsiin. Kyll äsiihen pitää pystyä tai ei ole kypsä vanhemmaksi.

Ihan vaan tiedoksi, että lehdessä oli, että kaikille eläkeläisille ei tule riittämään hoitajia ja apua 10 vuoden sisällä. Eläkeläisiä on miljoona kuusisataa tuhatta. Viranomaiset kuulemma odottavat, että jokainen hoitaa ja auttaa eläkkeellä olevia vanhempiaan oman työnsä ohessa, vaikka olisi myös pieniä lapsia.

Ja niin se vaan menee ettei ventovieraat aikuiset ole sinun eläkkeellä olevista vanhemmistasi vastuussa eli jos et hoida ja auta heitä niin sitä ei tee kukaan muukaan.

Itsellä omat lapset kohta aikuisia ja toinen vanhemmistani on kuollut.

Sitä se on kun laitospaikkoja ajetaan alas rahan vähyyteen vedoten eikä tämä keskustelu kuulu tänne vaan avaa oma ketju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haittaa se, jos tulee yllätyskuskauksia, koska edestakainen kuljetus vie koko illan siltä viikolta meiltä. Jos on esim. kolmena iltana muutama tunti yhteistä aikaa, niin ei tunnu hyvältä luopua yhdestäkään. Tuntuu että koko ajan on ikävä miestä.

ap

Ehkä mies ikävöi myös lapsiaan ja lapset häntä? Joskus vain täytyy pystyä astumaan omien tunteidensa ulkopuolelle. Tai sitten suhteesta ulos.

Voi olla mutta jos haluaa olla suhteessa, niin suhteesta täytyy pitää huolta. Parisuhde ei ole mikään olosuhde vaan toinen oikea ihminen.

ap

Vanhempi on ensisijaisesti vastuussa huolenpidosta lapsistaan. Muu - sinäkin - tulet sen jälkeen. Onko tämä todella nykyaikuisille korkeampaa matematiikkaa? Parisuhde on valinta, isyys ei enää siinä vaiheessa kun lapset on tehty.

Niin vastuussa, että lapset saa hyvän hoidon ja kasvatuksen. Ei se edellytä sitä että on käytettävissä aina kun lapset haluaa.

ap

Tietenkin on, pääsääntöisesti. Se nimenomaan on vanhemman tehtävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haittaa se, jos tulee yllätyskuskauksia, koska edestakainen kuljetus vie koko illan siltä viikolta meiltä. Jos on esim. kolmena iltana muutama tunti yhteistä aikaa, niin ei tunnu hyvältä luopua yhdestäkään. Tuntuu että koko ajan on ikävä miestä.

ap

Ehkä mies ikävöi myös lapsiaan ja lapset häntä? Joskus vain täytyy pystyä astumaan omien tunteidensa ulkopuolelle. Tai sitten suhteesta ulos.

Voi olla mutta jos haluaa olla suhteessa, niin suhteesta täytyy pitää huolta. Parisuhde ei ole mikään olosuhde vaan toinen oikea ihminen.

ap

Vanhempi on ensisijaisesti vastuussa huolenpidosta lapsistaan. Muu - sinäkin - tulet sen jälkeen. Onko tämä todella nykyaikuisille korkeampaa matematiikkaa? Parisuhde on valinta, isyys ei enää siinä vaiheessa kun lapset on tehty.

Niin vastuussa, että lapset saa hyvän hoidon ja kasvatuksen. Ei se edellytä sitä että on käytettävissä aina kun lapset haluaa.

ap

Tietenkin on, pääsääntöisesti. Se nimenomaan on vanhemman tehtävä.

Höpö höpö. Mitä tyranneja sinä kasvatat?

Jos mies ei osaa laittaa teidän parisuhdetta etusijalle niin ei teillä ole mitään toivoa. Joten lähde vaan.

Ajatteleekohan miehet koskaan samalla tavalla Kuin ap, että aion jättää naisystäväni, koska en jaksa säätöä hänen lastensa kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haittaa se, jos tulee yllätyskuskauksia, koska edestakainen kuljetus vie koko illan siltä viikolta meiltä. Jos on esim. kolmena iltana muutama tunti yhteistä aikaa, niin ei tunnu hyvältä luopua yhdestäkään. Tuntuu että koko ajan on ikävä miestä.

ap

Ehkä mies ikävöi myös lapsiaan ja lapset häntä? Joskus vain täytyy pystyä astumaan omien tunteidensa ulkopuolelle. Tai sitten suhteesta ulos.

Voi olla mutta jos haluaa olla suhteessa, niin suhteesta täytyy pitää huolta. Parisuhde ei ole mikään olosuhde vaan toinen oikea ihminen.

ap

Vanhempi on ensisijaisesti vastuussa huolenpidosta lapsistaan. Muu - sinäkin - tulet sen jälkeen. Onko tämä todella nykyaikuisille korkeampaa matematiikkaa? Parisuhde on valinta, isyys ei enää siinä vaiheessa kun lapset on tehty.

Niin vastuussa, että lapset saa hyvän hoidon ja kasvatuksen. Ei se edellytä sitä että on käytettävissä aina kun lapset haluaa.

ap

Tietenkin on, pääsääntöisesti. Se nimenomaan on vanhemman tehtävä.

Höpö höpö. Mitä tyranneja sinä kasvatat?

Lapsia, joilla on perusluottamus siihen, että vanhempien puoleen voi aina kääntyä ja heidän hyvinvointinsa on vanhemmille tärkein asia maailmassa. Suosittelen samaa muihin perheisiin.

Mä mätsäsin Tinderissä nelikymppisen miehen kanssa, jonka profiilissa luki, että hönellä on lapsia. Itse siis etsin miestä, jolla ei ole ainakaan alle teini-ikäisiä lapsia. Kysyin häneltä, että minkä ikäiset lapset hönellä on ,johon hän vastasi, että 3- ja 5-vuotiaat lapset. Kysyin, että kuinka usein hän tapaa lapsiaan, johon hän vastasi, että 1-2 kertaa kuussa. Kysyi, että miksi niin harvoin. Häm vastasi, että hän saa kyllä tavat lapsia niin usein kuin haluaa, mutta ei halua tavata useammin. Kirjoitin hänelle, että etsin miestä, jolla ei ole pieniä lapsia. Tähän mies vastasi, että jos minä haluan, niin hän voi jatkossa tavata lapsia 0 kertaa kuussa.

Vitsi mikä idiootti. Siis hän ihan tosissaan ajattelee, että voi tuosta vaan hylätä lapsensa, jos joku random tuntematon nainen niin haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tässä kävi? Tuliko ero torstaina? Keskustelu ainakin jatkuu tänään vielä. En jaksa lukea koko ketjua.

Mä sanoin miehelle, etten halua enää olla tällaisessa suhteessa. Mies pyysi mua vielä jäämään ja on nyt lupaillut, että asiat muuttuu. Vaikea luottaa siihen.

ap

Eli kiristät häntä vetämään tarkemmin rajat omiin lapsiinsa? Ymmärrät kai, miten epâreilua se on ja ettei se tule päättymään hyvin?

Mä en kiristä mitään. Sanoin jo etten halua tätä suhdetta enää. Mies itse anelee ja lupailee ja pyytää mua muuttamaan mieleni. Hän sanoi että olen tärkeämpi kuin kukaan muu.

ap

Omituista kilpailla suosiosta miehen omien lasten kanssa. Pitäisin omituisena miestä, jolle omat lapset eivät ole tärkeysjärjesryksessä ykkösenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tässä kävi? Tuliko ero torstaina? Keskustelu ainakin jatkuu tänään vielä. En jaksa lukea koko ketjua.

Mä sanoin miehelle, etten halua enää olla tällaisessa suhteessa. Mies pyysi mua vielä jäämään ja on nyt lupaillut, että asiat muuttuu. Vaikea luottaa siihen.

ap

Eli kiristät häntä vetämään tarkemmin rajat omiin lapsiinsa? Ymmärrät kai, miten epâreilua se on ja ettei se tule päättymään hyvin?

Mä en kiristä mitään. Sanoin jo etten halua tätä suhdetta enää. Mies itse anelee ja lupailee ja pyytää mua muuttamaan mieleni. Hän sanoi että olen tärkeämpi kuin kukaan muu.

ap

Omituista kilpailla suosiosta miehen omien lasten kanssa. Pitäisin omituisena miestä, jolle omat lapset eivät ole tärkeysjärjesryksessä ykkösenä.

Mitä kilpailua se on, jos mietin, onko MINUN hyvä olla? Ei ole. Mulla on oikeus jättää mies mutten pystynyt siihen vielä, kun toinen itkee ja pyytää mahdollisuutta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tässä kävi? Tuliko ero torstaina? Keskustelu ainakin jatkuu tänään vielä. En jaksa lukea koko ketjua.

Mä sanoin miehelle, etten halua enää olla tällaisessa suhteessa. Mies pyysi mua vielä jäämään ja on nyt lupaillut, että asiat muuttuu. Vaikea luottaa siihen.

ap

Eli kiristät häntä vetämään tarkemmin rajat omiin lapsiinsa? Ymmärrät kai, miten epâreilua se on ja ettei se tule päättymään hyvin?

Mä en kiristä mitään. Sanoin jo etten halua tätä suhdetta enää. Mies itse anelee ja lupailee ja pyytää mua muuttamaan mieleni. Hän sanoi että olen tärkeämpi kuin kukaan muu.

ap

Omituista kilpailla suosiosta miehen omien lasten kanssa. Pitäisin omituisena miestä, jolle omat lapset eivät ole tärkeysjärjesryksessä ykkösenä.

Mitä kilpailua se on, jos mietin, onko MINUN hyvä olla? Ei ole. Mulla on oikeus jättää mies mutten pystynyt siihen vielä, kun toinen itkee ja pyytää mahdollisuutta.

ap

Toi tulee kaatumaan omaan mahdottomuuteensa. Etsi itsellesi lapseton mies jos elämän ja lapsiperheen realiteetit ei napostele.

Sekin on näköjään ap:n syy, että mies ei halua erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tässä kävi? Tuliko ero torstaina? Keskustelu ainakin jatkuu tänään vielä. En jaksa lukea koko ketjua.

Mä sanoin miehelle, etten halua enää olla tällaisessa suhteessa. Mies pyysi mua vielä jäämään ja on nyt lupaillut, että asiat muuttuu. Vaikea luottaa siihen.

ap

Eli kiristät häntä vetämään tarkemmin rajat omiin lapsiinsa? Ymmärrät kai, miten epâreilua se on ja ettei se tule päättymään hyvin?

Mä en kiristä mitään. Sanoin jo etten halua tätä suhdetta enää. Mies itse anelee ja lupailee ja pyytää mua muuttamaan mieleni. Hän sanoi että olen tärkeämpi kuin kukaan muu.

ap

Omituista kilpailla suosiosta miehen omien lasten kanssa. Pitäisin omituisena miestä, jolle omat lapset eivät ole tärkeysjärjesryksessä ykkösenä.

Mitä kilpailua se on, jos mietin, onko MINUN hyvä olla? Ei ole. Mulla on oikeus jättää mies mutten pystynyt siihen vielä, kun toinen itkee ja pyytää mahdollisuutta.

ap

Ap itkettää miestä pitkän kaavan kautta. Kuvaavaa on tuo MINUN kirjoittaminen isolla.

Aloitit suhteen miehen kanssa, jolla on lapsia. Mikä siis muuttui? Lapset eivät hävinneetkään miehen elämästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sä kerroit tämän meille? Mitä me teemme tällä tiedolla?

Sanoin sen tässä tavallaan ensimmäistä kertaa ääneen. Nyt se on mulle enemmän totta.

ap

Enemmän totta kun laitat tiedon Vauva-palstalle? No, nyt oot tiedotukset meille tehnyt, sano seuraavaksi sille miehelle.

Niinhän aloituksessani kirjoitin.

ap

No vaatii aikuistumista, kun tänne kirjoittelet ja voimaannut asiasta. Voivoi, elämä on kovaa, tyttöseni.

Niin on ja vaikeita valintoja. Joudun jättämään ihmisen, jota rakastan ja josta välitän, koska en vaan pysty enää. Hirveän surullista.

ap

Et sä sitten rakasta. Ehkä oot jollain tasolla kiintynyt, mutta rakkautta... nope.

Normi-ihmiset keskustelee ja koittaa löytää kompromisseja ja ratkaisuja. Ja normaali aikuinen ymmärtää, että jos toisella on lapsia, niin ne on järjestyksessä ensimmäisenä. Jos on niin epäkypsä ja itsekäs, että on pakko päästä lasten ohi jollekin jalustalle palvottavaksi, niin sit on parempi ollakin itekseen.

Muutaman vuoden päästä sä mangut täällä et miks piti jättää hyvä mies ku et enää löydä muuta ku yhen panon miehiä ja kohta et sitte enää niitäkään.

Aloittaja varmasti rakastaa sitä miestä mutta ei sen miehen lapsia. Ymmärrän hyvin. Ei ketään voi pakottaa väkisin tykkäämään jostain sellaisesta, johon ei yksinkertaisesti tunne mitään kiintymystä.

Seurustelun alussa ei voi tietää millaiseksi suhde muotoutuu. Lähde heti, älä jää roikkumaan tai saat roikkua vuosikausia ja huomaan että elämä meni. Olen mies ja tiedän tilanteen.

Christiiina kirjoitti:

Ajatteleekohan miehet koskaan samalla tavalla Kuin ap, että aion jättää naisystäväni, koska en jaksa säätöä hänen lastensa kanssa?

No eikös tämä ole aika yleistä? Eivätkä miehet muutenkaan halua sekaantua YH-äiteihin juuri siksi, että lapset ovat suhteen "tiellä" ja vähän niin kuin ylimääräinen painolasti. (Asiasta ei ole kirjoitettu vain täällä, vaan muistan nähneeni useitakin haastatteluja ja juttuja vuosien varrelta, joissa YH-äidit kertovat, miten uutta suhdetta ei tahdo löytyä.)

Minä jätin miehen, joka kiukutteli minulle lasteni kanssa viettämästäni ajasta. Ei ollut vaikea päätös.

Vierailija kirjoitti:

Sekin on näköjään ap:n syy, että mies ei halua erota.

Ka mieskö sen päättää, jatkaako ap suhteessa vai ei?