Aion tänään jättää miesystäväni, koska en jaksa säätöä hänen lastensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on täysin järjen vastaista, että vanhemmat väittävät rakastavansa lapsiaan, mutta tappelevat aiba siitä, että kumpi JOUTUU niitä pitämään!

Jos se rakkaus oikeasti olisi suurempaa, kuin itsekkyys, kaikki huoltajuuskiistathan käytäisiin juuri päinvastoin siitä, kuka SAA pitää lapsia enemmän!

Pointtia tässäkin. 

Muistakaa silti, että vanhemmatkin ovat myös ihmisiä, ja olla 100% vastuussa koko ajan on aina myös kuormittavaa. Vaikka kuinka rakastaisi niitä lapsia :) Jokainen tarvitsee myös omaa aikaa, ja lapsellista tuomita huonoksi ihmiseksi sen perusteella. Tai lällätellä: miksi teit ne lapset.

Kaikki tunteet on kaikille ihmisille sallittuja, myös väsymisen tunteet, myös vanhemmille.

Omat voimavarat ja turvaverkot tulee kartoittaa huolella ennen lasten tekoa. Miettiä pitäisikö muuttaa lähelle sukulaisia esim, jaksaako kuinka monta lasta, jos vaikka puoliso kuolee jne. Tämä on juuri sitä aikuisuutta että miettii vähän nenäänsä pitemmälle omia ratkaisujaan jotka vaikuttavat viattomiin lapsiin. Kyll äsiihen pitää pystyä tai ei ole kypsä vanhemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on täysin järjen vastaista, että vanhemmat väittävät rakastavansa lapsiaan, mutta tappelevat aiba siitä, että kumpi JOUTUU niitä pitämään!

Jos se rakkaus oikeasti olisi suurempaa, kuin itsekkyys, kaikki huoltajuuskiistathan käytäisiin juuri päinvastoin siitä, kuka SAA pitää lapsia enemmän!

Pointtia tässäkin. 

Muistakaa silti, että vanhemmatkin ovat myös ihmisiä, ja olla 100% vastuussa koko ajan on aina myös kuormittavaa. Vaikka kuinka rakastaisi niitä lapsia :) Jokainen tarvitsee myös omaa aikaa, ja lapsellista tuomita huonoksi ihmiseksi sen perusteella. Tai lällätellä: miksi teit ne lapset.

Kaikki tunteet on kaikille ihmisille sallittuja, myös väsymisen tunteet, myös vanhemmille.

Jos väsyy niin pitää hakea apua väsymiseen. Ratkaisu ei ole lapsesta irtisanoutuminen osaksi ajasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä homma. Missä tavataan? Mulla säädöt kohdillaan.

Haha, rivien välistä on luettavissa, että ap on todella kontrollinhaluinen ja mustasukkainen. On jopa mustis miehen lapsista. Miehellä ei saa olla omia menoja (kerran ap ei kestä esim. sitä, että mies vie lasta harrastuksiin, niin tuskin miehellä itselläänkään saa olla harrastuksia tai muitakaan menoja, esim. kavereidenkaan kanssa). Että joo, tee tosiaan ap palvelus sekä miehelle, että hänen lapsilleen, ja etsi joku sellainen tossulla kontrolloitavaksi, kellä ei ole mitään muuta elämää.

Mies harrastaa joka päivä.

ap

Siis mies harrastaa joka päivä, ja se ei sua haittaa ollenkaan, mutta jos mies vie lapsen harrastukseen, niin se kyllä haittaa? Olet vaan sairaalloisen mustasukkainen miehen lapsista. Mene terapiaan.

Se vie kenen hoitovuoro on.

Selittäkääpäs tätä nyt vielä. Siis mies voi uuden puolison mielestä kyllä mennä itse harrastamaan (eli kotona hänen ei tarvi olla), mutta mies ei missään nimessä saa mennä lapsen treeneihin tai peleihin, vaan uusi puoliso on sitä mieltä, että joka toinen viikko se on lapsen äidin tehtävä, vaikka harrastus olisi ollut isän ja lapsen yhteinen juttu?

Itse en kyllä keksi tähän mitään muuta selitystä, kuin että uusi puoliso on sairaalloisen mustasukkainen lapsille. Onko teillä joku muu selitys sille, että mies voi hyvin olla tunnin kavereiden kanssa pelaamassa padelia, mutta ei saa mennä lapsensa kanssa tunniksi lapsen treeneihin? Eikö sen nyt luulisi sen uuden puolison kannalta olevan ihan sama, että kummassa mies on?

Toisekseen, esim. meillä lapsia on kaksi, joten jos vain yksi vanhempi osallistuu harrastuksiinvienteihin kerrallaan, tulisi päiviä, jolloin toinen lapsista ei pääsisi harrastukseensa, kun yksi ihminen ei voi revetä kahteen paikkaan.

Ei se, että vanhemmat eroaa, nyt kerta kaikkiaan vaan tarkoita sitä, että vanhempi eroaa joka toiseksi viikoksi myös lapsistaan, vaan kyllä niitä lasten asioita hoidellaan ihan jokainen viikko. Tämä olisi hyvä teidän uusienkin puolisoiden ymmärtää (ja jos ette ymmärrä, niin älkää ottako miestä, joka on myös jonkun isä).

En voi selittää sinulle sinun omaa mielikuvitustasi. Sitten kun otat kantaa lainaamaasi tekstiin, niin voin selittää.

Ap viestissä nro 4 valittaa, jos mies kuskaa lapsen harrastukseen sillä viikolla, kun luonapito on lapsen äidillä ja lainaamani kommentit komppaa tuota, kun niissä ollaan sitä mieltä, että äidin luonapitovuorolla vain äiti osallistuu lasten harrastuksiin (se vie kenen hoitovuoro on). Jos äiti on vaikka sairastunut, tai äidillä on jokin pakollinen meno (esim. oman vanhempansa vienti jonnekin), niin pitääkö lapsen jäädä treeneistä pois, vai voisko isää kuitenkin pyytää viemään? Niinpä. Samahan se on toisinkin päin, että jos isäviikolla isä ei pysty, niin äiti tulee paikkaamaan.

Ja vaikka äiti pystyisikin viemään, niin jos isä nyt vaan haluaa olla lapsen harrastuksessa mukana, niin miksi se on nyxälle niin punainen vaate?

 niin minä vastasin että se vie lapsen kenen hoitovuoro on, tai hän hoitaa jonkun lasta viemään.

No niin. Miksi et osaa selittää sitä, että olet sitä mieltä, ettei lapsen isän kuulu osallistua lapsen harrastukseen äidin luonapitovuorolla? Harrastus voi tosiaan olla isän ja lapsen yhteinen juttu ja isä voi olla esim. seura-aktiivi, vaikka apuvalmentaja lapsen futisjoukkueessa. Niin aika tiukka uusi puoliso, jos ei saisi joka toinen viikko osallistua.

Heti kun lainaat kohdan jossa sanoin ettei kuulu OSALLISTUA lapsen harrastukseen jos mies on SEURA-AKTIIVI tai APUVALMENTAJA. Itse kun näen edelleen vain että jokainen hoitaa vuorollaan kuljetuksen eikä häirits sillä toista.

Minua ei kyllä vanhempana häiritse viedä lastani harrastukseen. Omituinen ajatuskin. Oli sitten minun viikkoni tai toisen vanhemman. Jos sinun perheessäsi häiritsee, niin olkaa toki häiritsemättä toisianne lastenne asioilla.

Kyllä, meillä on niin että se hoitaa lapset kenen vuoro niitä on hoitaa. Lasten asioiste keskustellaan, mutta ei häiritä toista sillä mikä itse pitää hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä on vanhempi myös toisen vanhemman vuoroviikolla. Itsekin äitinä vien lapsia harrastuksiin ja lapset käyvät täällä isänkin viikolla.

Mihin väliin tunget seurustelusuhteesi?

Näin vuoroviikkoisänä vastaan, että seurustelu on tällä hetkellä mitä on. Lapset menee aina etusijalle ja tämä asunto on heidän kotinsa sekä minä heidän isänsä joka hetki, ei vain joka toinen viikko.

Eli huollat ja hoidat lapsia milloin vaan, silloinkin kun on oma vapaaviikkosi?

Totta kai. Eksällä on välillä hieman hankalaa elämänsä kanssa ja sitä kautta hankaloittaa myös minun elämää, mutta ei sitä ongelmaa tarvitse lapsille siirtää. Tämä voi tosin olla opittua, kun oma isä tai äiti eivät koskaan ole kieltäneet tulemasta kotiinsa, niin ehkä ajattelen samalla tavalla.

Meille myös lapset saa tulla aina, (edellyttäen että olemme kotona, eikä meillä ole muuta järjestetty kotiin juuri silloin, ja nyt kun ovat jo isompia niin myös silloin kun emme ole kotona) mutta emme lähde kustantamaan lasten  kuskaamisia jotka kuuluvat aina sille kenen luona lapset ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä on vanhempi myös toisen vanhemman vuoroviikolla. Itsekin äitinä vien lapsia harrastuksiin ja lapset käyvät täällä isänkin viikolla.

Mihin väliin tunget seurustelusuhteesi?

Näin vuoroviikkoisänä vastaan, että seurustelu on tällä hetkellä mitä on. Lapset menee aina etusijalle ja tämä asunto on heidän kotinsa sekä minä heidän isänsä joka hetki, ei vain joka toinen viikko.

Eli huollat ja hoidat lapsia milloin vaan, silloinkin kun on oma vapaaviikkosi?

Totta kai. Eksällä on välillä hieman hankalaa elämänsä kanssa ja sitä kautta hankaloittaa myös minun elämää, mutta ei sitä ongelmaa tarvitse lapsille siirtää. Tämä voi tosin olla opittua, kun oma isä tai äiti eivät koskaan ole kieltäneet tulemasta kotiinsa, niin ehkä ajattelen samalla tavalla.

Kiitos, että ajattelet juuri noin! Myös minun oveni on lapsille auki ihan milloin tahansa. Tällaista asennetta lapset tarvitsevat vanhemmiltaan, ei tunnetta siitä että he eivät ole tervetulleita omaan kotiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on täysin järjen vastaista, että vanhemmat väittävät rakastavansa lapsiaan, mutta tappelevat aiba siitä, että kumpi JOUTUU niitä pitämään!

Jos se rakkaus oikeasti olisi suurempaa, kuin itsekkyys, kaikki huoltajuuskiistathan käytäisiin juuri päinvastoin siitä, kuka SAA pitää lapsia enemmän!

Pointtia tässäkin. 

Muistakaa silti, että vanhemmatkin ovat myös ihmisiä, ja olla 100% vastuussa koko ajan on aina myös kuormittavaa. Vaikka kuinka rakastaisi niitä lapsia :) Jokainen tarvitsee myös omaa aikaa, ja lapsellista tuomita huonoksi ihmiseksi sen perusteella. Tai lällätellä: miksi teit ne lapset.

Kaikki tunteet on kaikille ihmisille sallittuja, myös väsymisen tunteet, myös vanhemmille.

Omat voimavarat ja turvaverkot tulee kartoittaa huolella ennen lasten tekoa. Miettiä pitäisikö muuttaa lähelle sukulaisia esim, jaksaako kuinka monta lasta, jos vaikka puoliso kuolee jne. Tämä on juuri sitä aikuisuutta että miettii vähän nenäänsä pitemmälle omia ratkaisujaan jotka vaikuttavat viattomiin lapsiin. Kyll äsiihen pitää pystyä tai ei ole kypsä vanhemmaksi.

Täsmälleen näin! Miten ja millainen ihminen tätä edes voi alapeukuttaa?? :D :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä homma. Missä tavataan? Mulla säädöt kohdillaan.

Haha, rivien välistä on luettavissa, että ap on todella kontrollinhaluinen ja mustasukkainen. On jopa mustis miehen lapsista. Miehellä ei saa olla omia menoja (kerran ap ei kestä esim. sitä, että mies vie lasta harrastuksiin, niin tuskin miehellä itselläänkään saa olla harrastuksia tai muitakaan menoja, esim. kavereidenkaan kanssa). Että joo, tee tosiaan ap palvelus sekä miehelle, että hänen lapsilleen, ja etsi joku sellainen tossulla kontrolloitavaksi, kellä ei ole mitään muuta elämää.

Mies harrastaa joka päivä.

ap

Siis mies harrastaa joka päivä, ja se ei sua haittaa ollenkaan, mutta jos mies vie lapsen harrastukseen, niin se kyllä haittaa? Olet vaan sairaalloisen mustasukkainen miehen lapsista. Mene terapiaan.

Se vie kenen hoitovuoro on.

Selittäkääpäs tätä nyt vielä. Siis mies voi uuden puolison mielestä kyllä mennä itse harrastamaan (eli kotona hänen ei tarvi olla), mutta mies ei missään nimessä saa mennä lapsen treeneihin tai peleihin, vaan uusi puoliso on sitä mieltä, että joka toinen viikko se on lapsen äidin tehtävä, vaikka harrastus olisi ollut isän ja lapsen yhteinen juttu?

Itse en kyllä keksi tähän mitään muuta selitystä, kuin että uusi puoliso on sairaalloisen mustasukkainen lapsille. Onko teillä joku muu selitys sille, että mies voi hyvin olla tunnin kavereiden kanssa pelaamassa padelia, mutta ei saa mennä lapsensa kanssa tunniksi lapsen treeneihin? Eikö sen nyt luulisi sen uuden puolison kannalta olevan ihan sama, että kummassa mies on?

Toisekseen, esim. meillä lapsia on kaksi, joten jos vain yksi vanhempi osallistuu harrastuksiinvienteihin kerrallaan, tulisi päiviä, jolloin toinen lapsista ei pääsisi harrastukseensa, kun yksi ihminen ei voi revetä kahteen paikkaan.

Ei se, että vanhemmat eroaa, nyt kerta kaikkiaan vaan tarkoita sitä, että vanhempi eroaa joka toiseksi viikoksi myös lapsistaan, vaan kyllä niitä lasten asioita hoidellaan ihan jokainen viikko. Tämä olisi hyvä teidän uusienkin puolisoiden ymmärtää (ja jos ette ymmärrä, niin älkää ottako miestä, joka on myös jonkun isä).

En voi selittää sinulle sinun omaa mielikuvitustasi. Sitten kun otat kantaa lainaamaasi tekstiin, niin voin selittää.

Ap viestissä nro 4 valittaa, jos mies kuskaa lapsen harrastukseen sillä viikolla, kun luonapito on lapsen äidillä ja lainaamani kommentit komppaa tuota, kun niissä ollaan sitä mieltä, että äidin luonapitovuorolla vain äiti osallistuu lasten harrastuksiin (se vie kenen hoitovuoro on). Jos äiti on vaikka sairastunut, tai äidillä on jokin pakollinen meno (esim. oman vanhempansa vienti jonnekin), niin pitääkö lapsen jäädä treeneistä pois, vai voisko isää kuitenkin pyytää viemään? Niinpä. Samahan se on toisinkin päin, että jos isäviikolla isä ei pysty, niin äiti tulee paikkaamaan.

Ja vaikka äiti pystyisikin viemään, niin jos isä nyt vaan haluaa olla lapsen harrastuksessa mukana, niin miksi se on nyxälle niin punainen vaate?

 niin minä vastasin että se vie lapsen kenen hoitovuoro on, tai hän hoitaa jonkun lasta viemään.

No niin. Miksi et osaa selittää sitä, että olet sitä mieltä, ettei lapsen isän kuulu osallistua lapsen harrastukseen äidin luonapitovuorolla? Harrastus voi tosiaan olla isän ja lapsen yhteinen juttu ja isä voi olla esim. seura-aktiivi, vaikka apuvalmentaja lapsen futisjoukkueessa. Niin aika tiukka uusi puoliso, jos ei saisi joka toinen viikko osallistua.

Heti kun lainaat kohdan jossa sanoin ettei kuulu OSALLISTUA lapsen harrastukseen jos mies on SEURA-AKTIIVI tai APUVALMENTAJA. Itse kun näen edelleen vain että jokainen hoitaa vuorollaan kuljetuksen eikä häirits sillä toista.

Minua ei kyllä vanhempana häiritse viedä lastani harrastukseen. Omituinen ajatuskin. Oli sitten minun viikkoni tai toisen vanhemman. Jos sinun perheessäsi häiritsee, niin olkaa toki häiritsemättä toisianne lastenne asioilla.

Kyllä, meillä on niin että se hoitaa lapset kenen vuoro niitä on hoitaa. Lasten asioiste keskustellaan, mutta ei häiritä toista sillä mikä itse pitää hoitaa.

Asia selvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä on vanhempi myös toisen vanhemman vuoroviikolla. Itsekin äitinä vien lapsia harrastuksiin ja lapset käyvät täällä isänkin viikolla.

Mihin väliin tunget seurustelusuhteesi?

Näin vuoroviikkoisänä vastaan, että seurustelu on tällä hetkellä mitä on. Lapset menee aina etusijalle ja tämä asunto on heidän kotinsa sekä minä heidän isänsä joka hetki, ei vain joka toinen viikko.

Eli huollat ja hoidat lapsia milloin vaan, silloinkin kun on oma vapaaviikkosi?

Totta kai. Eksällä on välillä hieman hankalaa elämänsä kanssa ja sitä kautta hankaloittaa myös minun elämää, mutta ei sitä ongelmaa tarvitse lapsille siirtää. Tämä voi tosin olla opittua, kun oma isä tai äiti eivät koskaan ole kieltäneet tulemasta kotiinsa, niin ehkä ajattelen samalla tavalla.

Meille myös lapset saa tulla aina, (edellyttäen että olemme kotona, eikä meillä ole muuta järjestetty kotiin juuri silloin, ja nyt kun ovat jo isompia niin myös silloin kun emme ole kotona) mutta emme lähde kustantamaan lasten  kuskaamisia jotka kuuluvat aina sille kenen luona lapset ovat.

Kiitos että välität lapsistasi noin. Onkin hyväksikäyttöä mankua toiselta kyytiä jollei itse ole valmis siitä maksamaan kun se itselle kuuluu omalla vuorolla.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sä kerroit tämän meille? Mitä me teemme tällä tiedolla?

Eikös tämä ole keskustelupalsta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on täysin järjen vastaista, että vanhemmat väittävät rakastavansa lapsiaan, mutta tappelevat aiba siitä, että kumpi JOUTUU niitä pitämään!

Jos se rakkaus oikeasti olisi suurempaa, kuin itsekkyys, kaikki huoltajuuskiistathan käytäisiin juuri päinvastoin siitä, kuka SAA pitää lapsia enemmän!

Kannattaa huomioida, että tässä ketjussa lasten vanhemmat eivät halua lapsistaan eroon, vaan lähinnä miesten uudet puolisot haluavat eliminoida miehen lapset miehen elämästä kokonaan joka toinen viikko (tai varmaan haluaisivat ihan joka viikko, mutta yrittävät sietää lapsia joka toinen viikko). Ihmettelen kyllä kovasti niitä miehiä, jotka ottaa tuollaisia uusia puolisoita, joille miehen lapset on ongelma.

Niin, mutta lasten omat vanhemmat valitsivat suosiolla jättää lapset pois elämästään puolet tai enemmänkin omien lastensa elämästä. Sitten valitetaan ettei joku ventovieras jaksa heitä hoitaa.

Eihän olisi uusperheitä jos ei joku olisi eronnut.

Minulla ei ole mitään eroja vastaan, mutta ihmetyttää tämä toisten syyttely omista ratkaisuista.

En minä mitenkään suosiolla jättäytynyt puoleksi ajaksi lasten elämästä pois, enkä jättäytynytkään. Isäviikoillakin näen lapsia melkein joka päivä. Ihmeellistä ylidramatisointia ihan kuin ainoa hyvä erovanhempi olisi se, joka mahdollisimman tehokkaasti pystyy vieraannuttamaan lasten toisen vanhemman kuvioista pois, eikä huomioi lasten tarvetta toimivaan ja läheiseen suhteeseen molempien vanhempiensa kanssa.

Pointti oli että kaikki loka kaadetaan suodattamatta uusperheen uuden aikuisen niskaan, sen sijaan että edes yritettäisiin ymmärtää että syitä on itsessä kussakin.

Jos veisitte lapsenne naapuriin hoidettavaksi, vaikka tunneiksi, niin varmaan kiittelisitte avusta ja naapurit olisivat mielestänne hienoja typpejä, vaikkeivat joka pyyntöönne suostuisikaan.

Kohtuus kaikessa!

Haittaa se, jos tulee yllätyskuskauksia, koska edestakainen kuljetus vie koko illan siltä viikolta meiltä. Jos on esim. kolmena iltana muutama tunti yhteistä aikaa, niin ei tunnu hyvältä luopua yhdestäkään. Tuntuu että koko ajan on ikävä miestä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on täysin järjen vastaista, että vanhemmat väittävät rakastavansa lapsiaan, mutta tappelevat aiba siitä, että kumpi JOUTUU niitä pitämään!

Jos se rakkaus oikeasti olisi suurempaa, kuin itsekkyys, kaikki huoltajuuskiistathan käytäisiin juuri päinvastoin siitä, kuka SAA pitää lapsia enemmän!

Pointtia tässäkin. 

Muistakaa silti, että vanhemmatkin ovat myös ihmisiä, ja olla 100% vastuussa koko ajan on aina myös kuormittavaa. Vaikka kuinka rakastaisi niitä lapsia :) Jokainen tarvitsee myös omaa aikaa, ja lapsellista tuomita huonoksi ihmiseksi sen perusteella. Tai lällätellä: miksi teit ne lapset.

Kaikki tunteet on kaikille ihmisille sallittuja, myös väsymisen tunteet, myös vanhemmille.

Omat voimavarat ja turvaverkot tulee kartoittaa huolella ennen lasten tekoa. Miettiä pitäisikö muuttaa lähelle sukulaisia esim, jaksaako kuinka monta lasta, jos vaikka puoliso kuolee jne. Tämä on juuri sitä aikuisuutta että miettii vähän nenäänsä pitemmälle omia ratkaisujaan jotka vaikuttavat viattomiin lapsiin. Kyll äsiihen pitää pystyä tai ei ole kypsä vanhemmaksi.

Ihan vaan tiedoksi, että lehdessä oli, että kaikille eläkeläisille ei tule riittämään hoitajia ja apua 10 vuoden sisällä. Eläkeläisiä on miljoona kuusisataa tuhatta. Viranomaiset kuulemma odottavat, että jokainen hoitaa ja auttaa eläkkeellä olevia vanhempiaan oman työnsä ohessa, vaikka olisi myös pieniä lapsia.

Ja niin se vaan menee ettei ventovieraat aikuiset ole sinun eläkkeellä olevista vanhemmistasi vastuussa eli jos et hoida ja auta heitä niin sitä ei tee kukaan muukaan.

Itsellä omat lapset kohta aikuisia ja toinen vanhemmistani on kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on täysin järjen vastaista, että vanhemmat väittävät rakastavansa lapsiaan, mutta tappelevat aiba siitä, että kumpi JOUTUU niitä pitämään!

Jos se rakkaus oikeasti olisi suurempaa, kuin itsekkyys, kaikki huoltajuuskiistathan käytäisiin juuri päinvastoin siitä, kuka SAA pitää lapsia enemmän!

Pointtia tässäkin. 

Muistakaa silti, että vanhemmatkin ovat myös ihmisiä, ja olla 100% vastuussa koko ajan on aina myös kuormittavaa. Vaikka kuinka rakastaisi niitä lapsia :) Jokainen tarvitsee myös omaa aikaa, ja lapsellista tuomita huonoksi ihmiseksi sen perusteella. Tai lällätellä: miksi teit ne lapset.

Kaikki tunteet on kaikille ihmisille sallittuja, myös väsymisen tunteet, myös vanhemmille.

Omat voimavarat ja turvaverkot tulee kartoittaa huolella ennen lasten tekoa. Miettiä pitäisikö muuttaa lähelle sukulaisia esim, jaksaako kuinka monta lasta, jos vaikka puoliso kuolee jne. Tämä on juuri sitä aikuisuutta että miettii vähän nenäänsä pitemmälle omia ratkaisujaan jotka vaikuttavat viattomiin lapsiin. Kyll äsiihen pitää pystyä tai ei ole kypsä vanhemmaksi.

Ihan vaan tiedoksi, että lehdessä oli, että kaikille eläkeläisille ei tule riittämään hoitajia ja apua 10 vuoden sisällä. Eläkeläisiä on miljoona kuusisataa tuhatta. Viranomaiset kuulemma odottavat, että jokainen hoitaa ja auttaa eläkkeellä olevia vanhempiaan oman työnsä ohessa, vaikka olisi myös pieniä lapsia.

Ja niin se vaan menee ettei ventovieraat aikuiset ole sinun eläkkeellä olevista vanhemmistasi vastuussa eli jos et hoida ja auta heitä niin sitä ei tee kukaan muukaan.

Itsellä omat lapset kohta aikuisia ja toinen vanhemmistani on kuollut.

Ja itse aion asua yksin. En tule auttamaan mitään anoppeja. Eronneet miehet hoitakoot itse vanhempansa.

Voin seurustella, mutta asun yksin enkä mene naimisiin. Olen omat lapseni hoitanut ilman apua enkä ala omaishoitajaksi kenellekään miehelle enkä osallistu anoppien hoitamiseen.

Miten tässä kävi? Tuliko ero torstaina? Keskustelu ainakin jatkuu tänään vielä. En jaksa lukea koko ketjua.

Sä tiesit suhteeseen lähdettyäsi, että lapset on. En ottaisi sellaista ukkoa, joka hylkää lapsensa.

Löytäsimpä miehen , jolla on lapsia. Nykyään ei näe lapsia missään, kun ihmiset ovat lakanneet tekemästä lapsia.

Nytkin joulu tulossa, ja pikkulapsia ei ole lähipiirissä. Lapset tekee joulun.

Vierailija kirjoitti:

Miten tässä kävi? Tuliko ero torstaina? Keskustelu ainakin jatkuu tänään vielä. En jaksa lukea koko ketjua.

Mä sanoin miehelle, etten halua enää olla tällaisessa suhteessa. Mies pyysi mua vielä jäämään ja on nyt lupaillut, että asiat muuttuu. Vaikea luottaa siihen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Haittaa se, jos tulee yllätyskuskauksia, koska edestakainen kuljetus vie koko illan siltä viikolta meiltä. Jos on esim. kolmena iltana muutama tunti yhteistä aikaa, niin ei tunnu hyvältä luopua yhdestäkään. Tuntuu että koko ajan on ikävä miestä.

ap

Ehkä mies ikävöi myös lapsiaan ja lapset häntä? Joskus vain täytyy pystyä astumaan omien tunteidensa ulkopuolelle. Tai sitten suhteesta ulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haittaa se, jos tulee yllätyskuskauksia, koska edestakainen kuljetus vie koko illan siltä viikolta meiltä. Jos on esim. kolmena iltana muutama tunti yhteistä aikaa, niin ei tunnu hyvältä luopua yhdestäkään. Tuntuu että koko ajan on ikävä miestä.

ap

Ehkä mies ikävöi myös lapsiaan ja lapset häntä? Joskus vain täytyy pystyä astumaan omien tunteidensa ulkopuolelle. Tai sitten suhteesta ulos.

Voi olla mutta jos haluaa olla suhteessa, niin suhteesta täytyy pitää huolta. Parisuhde ei ole mikään olosuhde vaan toinen oikea ihminen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Kommenteista huomaa, että osa ei ollenkaan ymmärrä mistä tässä todellisuudessa on kyse. Siitä, että vaikka on jotain sovittuna uuden kumppanin kanssa, mies peruu jos ex pyytää jotain eikä edes kysy uuden kumppanin mielipidettä. Lopultahan tämä tarkoittaa, että uusi kumppani ei ole miehelle tärkeä ja jos ei ole valmis muutoksiin, niin suhteesta kannattaa lähteä. 

Itse olin vastaavassa tilanteessa eikä ongelma todellakaan ollut harrastuskuskaukset, niissä autoin joskus itsekin (vaikka itselläkin 2 pientä lasta), vaan se että jos oltiin jossain, niin mitä tahansa jätettiin kesken jos ex tai lapsi soitti, vaikka kyseessä ei olisi ollut mikään hätätilanne. Niitä teatterilippuja ei voinut ostaa, koska mies ei voinut luvata tulevansa sinne, jos vaikka lapset (eli ex) sattuisi tarvitsemaan häntä. No, minulle tämä ei ollut kynnyskysymys, mutta se että mies ei välittänyt minusta tarpeeksi näkyi myös muissa jutuissa joihin suhde lopulta kaatui.

Nykyisen miehen kanssa on ihan mahdollista tehdä asioita yhdessä sovitusti vaikka molemmilla on lapsia. Ja kyllä, molemmille lapset ovat tärkeitä, mutta sovittuja menoja ei peruta siksi että exä haluaa tehdä omia kivoja juttujaan juuri samaan aikaan. Siitähän tässä on kyse eikä lapsen tarpeista

Erittäin hyvä puheenvuoro.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haittaa se, jos tulee yllätyskuskauksia, koska edestakainen kuljetus vie koko illan siltä viikolta meiltä. Jos on esim. kolmena iltana muutama tunti yhteistä aikaa, niin ei tunnu hyvältä luopua yhdestäkään. Tuntuu että koko ajan on ikävä miestä.

ap

Ehkä mies ikävöi myös lapsiaan ja lapset häntä? Joskus vain täytyy pystyä astumaan omien tunteidensa ulkopuolelle. Tai sitten suhteesta ulos.

Voi olla mutta jos haluaa olla suhteessa, niin suhteesta täytyy pitää huolta. Parisuhde ei ole mikään olosuhde vaan toinen oikea ihminen.

ap

Vanhempi on ensisijaisesti vastuussa huolenpidosta lapsistaan. Muu - sinäkin - tulet sen jälkeen. Onko tämä todella nykyaikuisille korkeampaa matematiikkaa? Parisuhde on valinta, isyys ei enää siinä vaiheessa kun lapset on tehty.