Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Aion tänään jättää miesystäväni, koska en jaksa säätöä hänen lastensa kanssa.
Kommentit (468)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tässä kävi? Tuliko ero torstaina? Keskustelu ainakin jatkuu tänään vielä. En jaksa lukea koko ketjua.
Mä sanoin miehelle, etten halua enää olla tällaisessa suhteessa. Mies pyysi mua vielä jäämään ja on nyt lupaillut, että asiat muuttuu. Vaikea luottaa siihen.
ap
Eli kiristät häntä vetämään tarkemmin rajat omiin lapsiinsa? Ymmärrät kai, miten epâreilua se on ja ettei se tule päättymään hyvin?
Mä en kiristä mitään. Sanoin jo etten halua tätä suhdetta enää. Mies itse anelee ja lupailee ja pyytää mua muuttamaan mieleni. Hän sanoi että olen tärkeämpi kuin kukaan muu.
ap
Omituista kilpailla suosiosta miehen omien lasten kanssa. Pitäisin omituisena miestä, jolle omat lapset eivät ole tärkeysjärjesryksessä ykkösenä.
Mitä kilpailua se on, jos mietin, onko MINUN hyvä olla? Ei ole. Mulla on oikeus jättää mies mutten pystynyt siihen vielä, kun toinen itkee ja pyytää mahdollisuutta.
ap
Ap itkettää miestä pitkän kaavan kautta. Kuvaavaa on tuo MINUN kirjoittaminen isolla.
Aloitit suhteen miehen kanssa, jolla on lapsia. Mikä siis muuttui? Lapset eivät hävinneetkään miehen elämästä?
Muuttui paljonkin. Yhteinen aika on vähentynyt. Miehelle kävi aluksi kaikki ehdotukset ja hän halusi nähdä mua joka päivä, juoksi perässäni. Sitten tuli arki, lasten äiti alkoi temppuilla ja lapsista tuli vaativampia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin on näköjään ap:n syy, että mies ei halua erota.
Ka mieskö sen päättää, jatkaako ap suhteessa vai ei?
Mies päättää haluaako itse jatkaa suhteessa. Näköjään haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tässä kävi? Tuliko ero torstaina? Keskustelu ainakin jatkuu tänään vielä. En jaksa lukea koko ketjua.
Mä sanoin miehelle, etten halua enää olla tällaisessa suhteessa. Mies pyysi mua vielä jäämään ja on nyt lupaillut, että asiat muuttuu. Vaikea luottaa siihen.
ap
Eli kiristät häntä vetämään tarkemmin rajat omiin lapsiinsa? Ymmärrät kai, miten epâreilua se on ja ettei se tule päättymään hyvin?
Ei vaan vetämään rajat exälle. Mutta senhän kyllä ymmärsitkin, kunhan provoilet ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tässä kävi? Tuliko ero torstaina? Keskustelu ainakin jatkuu tänään vielä. En jaksa lukea koko ketjua.
Mä sanoin miehelle, etten halua enää olla tällaisessa suhteessa. Mies pyysi mua vielä jäämään ja on nyt lupaillut, että asiat muuttuu. Vaikea luottaa siihen.
ap
Eli kiristät häntä vetämään tarkemmin rajat omiin lapsiinsa? Ymmärrät kai, miten epâreilua se on ja ettei se tule päättymään hyvin?
Mä en kiristä mitään. Sanoin jo etten halua tätä suhdetta enää. Mies itse anelee ja lupailee ja pyytää mua muuttamaan mieleni. Hän sanoi että olen tärkeämpi kuin kukaan muu.
ap
Omituista kilpailla suosiosta miehen omien lasten kanssa. Pitäisin omituisena miestä, jolle omat lapset eivät ole tärkeysjärjesryksessä ykkösenä.
Mitä kilpailua se on, jos mietin, onko MINUN hyvä olla? Ei ole. Mulla on oikeus jättää mies mutten pystynyt siihen vielä, kun toinen itkee ja pyytää mahdollisuutta.
ap
Ap itkettää miestä pitkän kaavan kautta. Kuvaavaa on tuo MINUN kirjoittaminen isolla.
Aloitit suhteen miehen kanssa, jolla on lapsia. Mikä siis muuttui? Lapset eivät hävinneetkään miehen elämästä?
Muuttui paljonkin. Yhteinen aika on vähentynyt. Miehelle kävi aluksi kaikki ehdotukset ja hän halusi nähdä mua joka päivä, juoksi perässäni. Sitten tuli arki, lasten äiti alkoi temppuilla ja lapsista tuli vaativampia.
ap
Vaikuttaa siltä, että lasten äidistä tuli sinulle mustasukkainen - hänen entinen miehensä kun oli löytänyt uuden, hyvän suhteen. Lapsia on helppo käyttää aseena pilaamaan uutta suhdetta juuri tällä tavoin. Ilmeisesti ex-nainen (puoliso tai avokki eli lasten äiti) ei ole onnistunut itse löytämään uutta miestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä homma. Missä tavataan? Mulla säädöt kohdillaan.
Haha, rivien välistä on luettavissa, että ap on todella kontrollinhaluinen ja mustasukkainen. On jopa mustis miehen lapsista. Miehellä ei saa olla omia menoja (kerran ap ei kestä esim. sitä, että mies vie lasta harrastuksiin, niin tuskin miehellä itselläänkään saa olla harrastuksia tai muitakaan menoja, esim. kavereidenkaan kanssa). Että joo, tee tosiaan ap palvelus sekä miehelle, että hänen lapsilleen, ja etsi joku sellainen tossulla kontrolloitavaksi, kellä ei ole mitään muuta elämää.
Mies harrastaa joka päivä.
ap
Siis mies harrastaa joka päivä, ja se ei sua haittaa ollenkaan, mutta jos mies vie lapsen harrastukseen, niin se kyllä haittaa? Olet vaan sairaalloisen mustasukkainen miehen lapsista. Mene terapiaan.
Se vie kenen hoitovuoro on.
Selittäkääpäs tätä nyt vielä. Siis mies voi uuden puolison mielestä kyllä mennä itse harrastamaan (eli kotona hänen ei tarvi olla), mutta mies ei missään nimessä saa mennä lapsen treeneihin tai peleihin, vaan uusi puoliso on sitä mieltä, että joka toinen viikko se on lapsen äidin tehtävä, vaikka harrastus olisi ollut isän ja lapsen yhteinen juttu?
Itse en kyllä keksi tähän mitään muuta selitystä, kuin että uusi puoliso on sairaalloisen mustasukkainen lapsille. Onko teillä joku muu selitys sille, että mies voi hyvin olla tunnin kavereiden kanssa pelaamassa padelia, mutta ei saa mennä lapsensa kanssa tunniksi lapsen treeneihin? Eikö sen nyt luulisi sen uuden puolison kannalta olevan ihan sama, että kummassa mies on?
Toisekseen, esim. meillä lapsia on kaksi, joten jos vain yksi vanhempi osallistuu harrastuksiinvienteihin kerrallaan, tulisi päiviä, jolloin toinen lapsista ei pääsisi harrastukseensa, kun yksi ihminen ei voi revetä kahteen paikkaan.
Ei se, että vanhemmat eroaa, nyt kerta kaikkiaan vaan tarkoita sitä, että vanhempi eroaa joka toiseksi viikoksi myös lapsistaan, vaan kyllä niitä lasten asioita hoidellaan ihan jokainen viikko. Tämä olisi hyvä teidän uusienkin puolisoiden ymmärtää (ja jos ette ymmärrä, niin älkää ottako miestä, joka on myös jonkun isä).
Jännä. Mä oon bioäiti, joka ei ole tarvinnut exänsä kuskailuapua lasten harrastusten takia, vaikka toinen harrastaa kilpatasolla ja toinenkin aktiivisesti. Toisella on 4-5 harkat viikossa + pelit ja toisella 3 harkat, yksilölaji. Emme asu pääkaupunkiseudulla ja useimmiten harkat eivät ole julkisilla saavutettavissa, kun asumme lähes 20km keskustasta ja harkkoja on ympäri kaupunkia. Isovanhemmat ja sisarukset asuvat satojen kilsojen päässä. Joukkuelajissa on toimiva kyytirinki. Toki se vaatii, että välillä olen itsekin koko illan kuskina. Lisäksi mulla on lemmikki, jota en hoidata exällä sekä omakotitalo, jos en sitäkään hoidata exällä sekä miesystävä eri osoitteessa. Olemme yhdessä yli puolet viikosta. Työni on onneksi virastoaikaan, mutta vaatii jonkin verran matkustamista. Exälläni on myös uusi puoliso. Mielellämme annamme toisillemme rauhallisen viikon eikä toista vaivata kuin hätätapauksessa. Se, että mä en osaisi tai jaksaisi organisoida, ei ole hätätapaus. Toki jokaisen tilanne on omanlaisensa, mutta väitän kyllä, että jos mä pystyn tähän ihan helposti, pystyy muutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n miehelle lapset on tärkein asia, ja heidän tarpeensa menevät muiden asioiden edelle. Arvostan! Jos ap ei lapsettomana tätä kuviota ymmärrä, on syytä lähteä erilleen. Ette ole toisillenne sopiva pari.
Uusioperhekuviot ovat vaikeita. Vaikka mies mitä sanoisi, lapset menevät biologisesti aina etusijalle, se vaan menee niin eikä sitä pysty muuttamaan. Ymmärrän paremmin kuin hyvin harmituksesi, ap, mutta asia muuttuu vasta kun lapset kasvavat ja itsenäistyvät. Ja siihen menee liian kauan aikaa. Siksi onkin parempi erota, ja seuraavan miehen kohdalla osaat valita paremmin. Kannattaa miettiä jo etukäteen mitkä asiat ovat ehdottomia "ei-ei". Itse en lähtisi enää seurustelemaan miehen kanssa jolla pienet lapset, kun omani ovat jo isoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan vaan tiedoksi, että lehdessä oli, että kaikille eläkeläisille ei tule riittämään hoitajia ja apua 10 vuoden sisällä. Eläkeläisiä on miljoona kuusisataa tuhatta. Viranomaiset kuulemma odottavat, että jokainen hoitaa ja auttaa eläkkeellä olevia vanhempiaan oman työnsä ohessa, vaikka olisi myös pieniä lapsia.
Ja niin se vaan menee ettei ventovieraat aikuiset ole sinun eläkkeellä olevista vanhemmistasi vastuussa eli jos et hoida ja auta heitä niin sitä ei tee kukaan muukaan.
Itsellä omat lapset kohta aikuisia ja toinen vanhemmistani on kuollut.
Tiedän monia aikuisia lapsia jotka ei ole olleet valmiita hoitamaan vanhempiaan, ei edes käymään sairaalassa katsomassa.
Sanovat että ei ole heidän tehtävänsä, ei ole aikaa ja on omakin elämä.
Siskoni vieraili vanhan ex-anoppinsa luona sairaalassa harva se päivä, kertoi että 8sta lapsesta ei kukaan välittänyt käydä äitiään katsomassa, vaikka kaikki asuivat melko lähellä. Äiti oli lapsiaan passannut koko ikänsä. Valmiiseen ruokapöytään kyllä oltiin tultu perheineen vuosikymmenet, mutta kun palvelut loppuivat niin myös kiinnostus. Ja samaa olen huomannut monessa perheessä.
Joten ei ole mikään tae että lapset hoitaa vanhempiaan ja toisaalta toivon ettei kukaan hanki lapsia vain sen takia että saa oman hoitajan.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempi on ensisijaisesti vastuussa huolenpidosta lapsistaan. Muu - sinäkin - tulet sen jälkeen. Onko tämä todella nykyaikuisille korkeampaa matematiikkaa? Parisuhde on valinta, isyys ei enää siinä vaiheessa kun lapset on tehty.
Vanhemmuus on valinta. Mutta erokin on valinta. Suurin osa eroaa kun lapset on pieniä.
Kumma kyllä vasta kun on uusi suhde eron jälkeen, niin lapsista pitäisikin yhtäkkiä tulla ykkösiä, kun ennen sitä ei ole mitään ongelmia alkaa huolehtimaan lapsista vain osa-aikaisesti.
Haen vain tasapainoa keskusteluun, syitä ja seurauksia on monia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä on vanhempi myös toisen vanhemman vuoroviikolla. Itsekin äitinä vien lapsia harrastuksiin ja lapset käyvät täällä isänkin viikolla.
Sitä on vanhempi kyllä, mutta se toinen aikuinen on omalla viikollaan niistä lapsista vastuussa, eikä hän voi velvoittaa mihinkään, hänen velvollisuus on hoitaa ne lasten asiat tavalla tai toisella. Ilmoittamatta ei voi tuoda lapsia ihan koska vain!
Meillä ainakin lapset ihan itse kulkevat kummankin kodin väliä, kun suhteellisen lähekkäin asutaan. Saattavat poiketa spontaanisti koska vaan hakemaan jotain, juttelemaan, kertomaan jotain, syömään yms. Sinäkö tuon kieltäisit lapsilta isäviikoilla? Herraisä.
Vähän on eri asia se, että jo isommat, itsenäisesti kulkevat ja pärjäävät lapset poikkeavat toisen vanhemman luona (jos vaan kotona on) kuin että toinen vanhempi tuo hoitoviikollaan pienet, huolta ja huolenpitoa vaativat lapset kysymättä toisen vanhemman luo ja sillä sitoo tämän vanhemman kotiin ja mahdollisesti peruu muut suunnitelmat. Itse ainakin jäi sellainen kuva, että ap:n tilanne oli lähempänä tätä jälkimmäistä. Tuskin isompien lasten spontaanin vierailun takia vanhempi peruu esimerkiksi kumppaninsa kanssa sovittua treffi-iltaa, kun taas tässä jälkimmäisessä tilanteessa se peruuntuu väkisinkin, kun ei pientä lasta voi yksinkään jättää tai sanoa, että lähdepä toisen vanhemman luo.
Kyllä vanhemman pitää ne rajat vetää ja kunnioittaa myös sitä parisuhdetta tai muuten joutuu valitettavasti jäämään ilman parisuhdetta. Sekin on ihan ok, mutta silloin se pitää kertoa suoraan kumppanille.
Ri vaan pitää löytää kumppani joka hyväksyy sen, että lapset tulevat ensin. Se tuntuu monille aikuisille ja vanhemmillekin olevan vaikea rasti. Jos lapsilla on sua ikävä ja haluavat sun seuraa niin sä annat sitä niille, piste. Siinä ei tarvita mitään rajoja.
Oikeastiko? Eronneilla vanhemmilla ei pidä olla mitään rajoja luonapitojen suhteen?
Kummallakaan vanhemmalla ei siis pidä olla ikinä oikeutta varata reissua, teatterilippuja, sopia asioita ystävien kanssa, tai tehdä mitään auunnitelmallisuutta vaativaa ilman että homma voi milloin vain peruuntua? Sen pitää olla täysin ok, että lippurahat menee kankkulan kaivoon, tai ystävä joka on sovitellut omia aikataulujaan näkemisen mahdollistamiseksi, joutuu pettymään?
Toivottavasti tämä sääntö koskee vaan vuoroviikkovanhempia, joilla sentään on jonkun verran aikaa ja mahdollisuuksia niiden omien menojen sopimiseen. Meillä on ns. perinteinen joka toinen vkl isällä-systeemi, minulla on siis lapsetonta aikaa 6 päivää kuukaudessa. Kaiken muun ajan olen lasten kanssa omillani. Kyseessä pienet lapset, joita ei vielä voi jättää kotiin roskapussin vientiä pidemmäksi ajaksi. Oon helvetin väsynyt. Mutta sun mielestä ne pienetkin levon hetket pitäisi olla ehdollisia, tyyliin ehkä toteutuu, ehkä ei?
Olet joka kuukausi viikon ilman lapsiasi ja mielestäsi olet hevletin väsynyt lapsiisi? Huhhuh. Ydinperheessä lasten kanssa ollaan kuukauden jokaisena päivänä, kuten myös yh-perheissä.
Huhhuh sille, että joku ei tajua, että siinä on aika iso ero, oletko ne kaikki päivät, aamut ja illat YKSIN lasten kanssa, vai onko siinä about koko ajan tai ison osan ajasta toinen aikuinen. Se toinen aikuinen mahdollistaa mm. seuraavat asiat:
- jos olet kipeä, saat sairastaa ja levätä. Jos olet ainut aikuinen paikalla, hoidat lapset vaikka oksennustaudissa. Hoidat joka ikisen nukuttamisen, ruokailun ym. yksin, aina (pl. ne 7pv/kk)
- voit tehdä töitä ja sopia esim. tarvittaessa kokouksia jotka kestävät yli klo 16, kun joka ikinen päivä sun ei tarvitse olla päiväkodilla hakemassa lapsia
- pääset tapaamaan ystäviä, voit harrastaa iltaisin. Voit varata lääkärin/kampaajan/ym. ilman että aika menee 2 viikon päähän (jos ei ole liukuva työaika - jos on, menet työajalla ja teet työt sitten yöllä)
- et ole yksin vastuussa joka ikisestä asiasta raha-asioista lasten sairastumisiin
Ja blaa blaa joskus voi puoliso olla reissutyössä jne. Mutta useimmissa perheissä ei ole. Tällaiset kommentit kertovat lähinnä siitä, että oikeasti jengi on kateellisia yh:lle siitä vapaa-ajasta, joita he itse voisivat saada vähintään saman verran, mutta eivät syystä tai toisesta osaa järjestää asioita sen toisen vanhemman kanssa. Huhhuh tosiaan.
Kirjoittaja ei muuten myöskään sanonut olevansa väsynyt lapsiinsa, vaan olevansa väsynyt. Minkä jokainen normaali ihminen ymmärtää, jos hiffaa, että kirjoittaja ilmeisesti pyörittää lapsiperheen arkea täysin yksin valtaosan ajasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tässä kävi? Tuliko ero torstaina? Keskustelu ainakin jatkuu tänään vielä. En jaksa lukea koko ketjua.
Mä sanoin miehelle, etten halua enää olla tällaisessa suhteessa. Mies pyysi mua vielä jäämään ja on nyt lupaillut, että asiat muuttuu. Vaikea luottaa siihen.
ap
Eli kiristät häntä v etämään tarkemmin rajat omiin lapsiinsa? Ymmärrät kai, miten epâreilua se on ja ettei se tule päättymään hyvin?
Mä en kiristä mitään. Sanoin jo etten halua tätä suhdetta enää. Mies itse anelee ja lupailee ja pyytää mua muuttamaan mieleni. Hän sanoi että olen tärkeämpi kuin kukaan muu.
ap
Omituista kilpailla suosiosta miehen omien lasten kanssa. Pitäisin omituisena miestä, jolle omat lapset eivät ole tärkeysjärjesryksessä ykkösenä.
Mitä kilpailua se on, jos mietin, onko MINUN hyvä olla? Ei ole. Mulla on oikeus jättää mies mutten pystynyt siihen vielä, kun toinen itkee ja pyytää mahdollisuutta.
ap
Ap itkettää miestä pitkän kaavan kautta. Kuvaavaa on tuo MINUN kirjoittaminen isolla.
Aloitit suhteen miehen kanssa, jolla on lapsia. Mikä siis muuttui? Lapset eivät hävinneetkään miehen elämästä?
Muuttui paljonkin. Yhteinen aika on vähentynyt. Miehelle kävi aluksi kaikki ehdotukset ja hän halusi nähdä mua joka päivä, juoksi perässäni. Sitten tuli arki, lasten äiti alkoi temppuilla ja lapsista tuli vaativampia.
ap
Eli eksä tuli mustasukkaiseksi kun mies löysi uuden. Käyttää lapsia härskisti kostokappaleina. Ja mies suostuu. Tuskin kovin nopeasti mies muuttuu , en kattois moista touhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun mentiin miehen kanssa yhteen niin molempien lapset edellisistä liitoista oli alaikäisiä. Molemmat eksät vähän raskaita, joten lasten hoito ei mennyt koskaan niin kuin oli alunperin sovittu vaan säätöä oli aina. Ainoa hetki milloin saatiin olla varmasti niin kuin oli suunniteltu, jos ehdittiin jo lähteä reissuun jonnekin kauemmas. Usea matkakin peruuntui kun eksät heitti kapuloita rattaisiin. Vaikka ongelma oli molemminpuolinen, niin silti se kuormitti suhdetta kun harvoin mikään suunniteltu toteutui kun muutaman tunnin varoitusajalla lapsia kuskailtiin sinne tänne. Toinen ex oli bipo (diagnoosi on, silloin ei ollut lääkitystä, joten meno oli sen mukaista) ja toinen alkoholisti, joten mitään toivoa lupausten ja sovittujen asioiden pitämisestä ei ollut. Onneksi kuitenkin kestettiin se aika ja nyt on lapset aikuisia. Ei tarvitse enää nähdä eikä kuulla näistä eksistä mitään.
Mutta jos toisella ei ole koskaan ollut lapsia eikä vähän kilahtanutta puolisoa, niin ei voi edes arvailla mihin myllyyn joutuu jos lähtee seurustelemaan yh:n tai etävanhemman kanssa. Ja se joka sanoo että pitää olla tiukempi rajojen kanssa, niin ei kyllä tajua yhtään minkälaisia vaikeuksia se toinen osapuoli voi järjestää sille päälle sattuessaan. Pahimmillaan voi hoitaa asian niin että se toinen vanhempi ei ikinä enää näe lapsiaan ja saa tapella niistä oikeudessa vuosia. Ja jos sillä toisella ei ole tuloja niin yhteiskunta maksaa kun töissäkäyvä parempituloinen joutuu maksamaan kaikki viulut itse. Tästä taas voi seurata vuosien velkavankeus. Eli jos eksä on tätä hankalampaa sorttia, niin sitä ei kannata suututtaa "asettamalla rajoja" ennen kuin lapset on sen ikäisiä että saavat itse päättää menemisistään.
Olen nähnyt tapauksia, jossa toinen on maalattu hulluksi kaikkiin instansseihin mihin pitää olla lasten asioista yhteydessä. Jotkut osaavat puhua mustan valkoiseksi ja päinvastoin. Yritä siinä sitten pysyä asialinjalla kun selviää, että kaikki uskovat eksän puheita joissa ei ole mitään todellisuuspohjaa. Moni näistä on vielä niin maaninen että saattaa käyttää kaiken aikansa toisen elämän hankaloittamiseen etenkin jos on löytynyt jo uusi puoliso. Taustoja tarkemmin tuntematta on aika hyödytöntä antaa näitä "aseta rajat" -neuvoja. Joillekin kun yrität asettaa rajat niin elämä menee kahta hullummaksi.
Aplle neuvo. Joko hyväksyt, että suunnitelmat muuttuvat säännöllisesti koska niin kauan kun lapset ovat alaikäisiä, olet aina tärkeysjärjestyksessä heidän takanaan, tai sitten otat selkeän eron. Toisaalta tilanne helpottaa kun lapset kasvavat, mutta jos he ovat kovin pieniä, niin jaksatko odottaa. Tämä naimisiinmenoajatus voi miehen puolelta olla myös osittain sitä, että hän haluaa nakittaa sinulle osan vastuusta lasten hoidossa ja elättämisessä. Näitäkin on sivusta nähty. Kun on yhteinen koti, asuntolaina, autot jne niin siitä onkin sitten vähän hankalampi lähteä. Eli kun fiiliksesi ovat nämä, niin suosittelen että et muuta miehen kanssa yhteen ennen kuin lapset ovat vähintään teinejä ja ovat omatoimisempia. Siihen asti voit asua omillasi ja nähdä miestä kun se sinulle sopii. Jos et kestä yksinäisyyttä tai näitä alati muuttuvia suunnitelmia, niin ei ole ehkä kovin realistinen suunnitelma sekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä on vanhempi myös toisen vanhemman vuoroviikolla. Itsekin äitinä vien lapsia harrastuksiin ja lapset käyvät täällä isänkin viikolla.
Sitä on vanhempi kyllä, mutta se toinen aikuinen on omalla viikollaan niistä lapsista vastuussa, eikä hän voi velvoittaa mihinkään, hänen velvollisuus on hoitaa ne lasten asiat tavalla tai toisella. Ilmoittamatta ei voi tuoda lapsia ihan koska vain!
Meillä ainakin lapset ihan itse kulkevat kummankin kodin väliä, kun suhteellisen lähekkäin asutaan. Saattavat poiketa spontaanisti koska vaan hakemaan jotain, juttelemaan, kertomaan jotain, syömään yms. Sinäkö tuon kieltäisit lapsilta isäviikoilla? Herraisä.
Vähän on eri asia se, että jo isommat, itsenäisesti kulkevat ja pärjäävät lapset poikkeavat toisen vanhemman luona (jos vaan kotona on) kuin että toinen vanhempi tuo hoitoviikollaan pienet, huolta ja huolenpitoa vaativat lapset kysymättä toisen vanhemman luo ja sillä sitoo tämän vanhemman kotiin ja mahdollisesti peruu muut suunnitelmat. Itse ainakin jäi sellainen kuva, että ap:n tilanne oli lähempänä tätä jälkimmäistä. Tuskin isompien lasten spontaanin vierailun takia vanhempi peruu esimerkiksi kumppaninsa kanssa sovittua treffi-iltaa, kun taas tässä jälkimmäisessä tilanteessa se peruuntuu väkisinkin, kun ei pientä lasta voi yksinkään jättää tai sanoa, että lähdepä toisen vanhemman luo.
Kyllä vanhemman pitää ne rajat vetää ja kunnioittaa myös sitä parisuhdetta tai muuten joutuu valitettavasti jäämään ilman parisuhdetta. Sekin on ihan ok, mutta silloin se pitää kertoa suoraan kumppanille.
Ri vaan pitää löytää kumppani joka hyväksyy sen, että lapset tulevat ensin. Se tuntuu monille aikuisille ja vanhemmillekin olevan vaikea rasti. Jos lapsilla on sua ikävä ja haluavat sun seuraa niin sä annat sitä niille, piste. Siinä ei tarvita mitään rajoja.
Oikeastiko? Eronneilla vanhemmilla ei pidä olla mitään rajoja luonapitojen suhteen?
Kummallakaan vanhemmalla ei siis pidä olla ikinä oikeutta varata reissua, teatterilippuja, sopia asioita ystävien kanssa, tai tehdä mitään auunnitelmallisuutta vaativaa ilman että homma voi milloin vain peruuntua? Sen pitää olla täysin ok, että lippurahat menee kankkulan kaivoon, tai ystävä joka on sovitellut omia aikataulujaan näkemisen mahdollistamiseksi, joutuu pettymään?
Toivottavasti tämä sääntö koskee vaan vuoroviikkovanhempia, joilla sentään on jonkun verran aikaa ja mahdollisuuksia niiden omien menojen sopimiseen. Meillä on ns. perinteinen joka toinen vkl isällä-systeemi, minulla on siis lapsetonta aikaa 6 päivää kuukaudessa. Kaiken muun ajan olen lasten kanssa omillani. Kyseessä pienet lapset, joita ei vielä voi jättää kotiin roskapussin vientiä pidemmäksi ajaksi. Oon helvetin väsynyt. Mutta sun mielestä ne pienetkin levon hetket pitäisi olla ehdollisia, tyyliin ehkä toteutuu, ehkä ei?
Olet joka kuukausi viikon ilman lapsiasi ja mielestäsi olet hevletin väsynyt lapsiisi? Huhhuh. Ydinperheessä lasten kanssa ollaan kuukauden jokaisena päivänä, kuten myös yh-perheissä.
Huhhuh sille, että joku ei tajua, että siinä on aika iso ero, oletko ne kaikki päivät, aamut ja illat YKSIN lasten kanssa, vai onko siinä about koko ajan tai ison osan ajasta toinen aikuinen. Se toinen aikuinen mahdollistaa mm. seuraavat asiat:
- jos olet kipeä, saat sairastaa ja levätä. Jos olet ainut aikuinen paikalla, hoidat lapset vaikka oksennustaudissa. Hoidat joka ikisen nukuttamisen, ruokailun ym. yksin, aina (pl. ne 7pv/kk)
- voit tehdä töitä ja sopia esim. tarvittaessa kokouksia jotka kestävät yli klo 16, kun joka ikinen päivä sun ei tarvitse olla päiväkodilla hakemassa lapsia
- pääset tapaamaan ystäviä, voit harrastaa iltaisin. Voit varata lääkärin/kampaajan/ym. ilman että aika menee 2 viikon päähän (jos ei ole liukuva työaika - jos on, menet työajalla ja teet työt sitten yöllä)
- et ole yksin vastuussa joka ikisestä asiasta raha-asioista lasten sairastumisiin
Ja blaa blaa joskus voi puoliso olla reissutyössä jne. Mutta useimmissa perheissä ei ole. Tällaiset kommentit kertovat lähinnä siitä, että oikeasti jengi on kateellisia yh:lle siitä vapaa-ajasta, joita he itse voisivat saada vähintään saman verran, mutta eivät syystä tai toisesta osaa järjestää asioita sen toisen vanhemman kanssa. Huhhuh tosiaan.
Kirjoittaja ei muuten myöskään sanonut olevansa väsynyt lapsiinsa, vaan olevansa väsynyt. Minkä jokainen normaali ihminen ymmärtää, jos hiffaa, että kirjoittaja ilmeisesti pyörittää lapsiperheen arkea täysin yksin valtaosan ajasta.
Kun meillä oli norovirus niin hoidin silti lapset yksin, koska toinen lapsi oksensi yön ja mies meni aamulla töihin. Itse oksensin päivän ja kun toinen lapsi alkoi illalla oksentaa niin mies alkoi oksentamaan samaan aikaan.
Olen hoitanut myös influenssassa lapset 3 kertaa, vaipanvaihtoalusta lattialle niin lapsi ei putoa, jos itse pyörtyy.
Meillä ei mies ole osallistunut kodin eikä lastenhoitoon eikä lapset ole olleet kodin ulkopuolella hoidossa.
Kun lapset muuttavat pois kotoa niin en takuulla eron sattuessa muuttaisin yhteen miehen kanssa, jolla lapsia.
Meillä vielä 4 vuotta 2 naapurin lasta soitteli ovikelloa 12 h päivässä niin en tule hoitamaan enää kenenkään lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä on vanhempi myös toisen vanhemman vuoroviikolla. Itsekin äitinä vien lapsia harrastuksiin ja lapset käyvät täällä isänkin viikolla.
Sitä on vanhempi kyllä, mutta se toinen aikuinen on omalla viikollaan niistä lapsista vastuussa, eikä hän voi velvoittaa mihinkään, hänen velvollisuus on hoitaa ne lasten asiat tavalla tai toisella. Ilmoittamatta ei voi tuoda lapsia ihan koska vain!
Meillä ainakin lapset ihan itse kulkevat kummankin kodin väliä, kun suhteellisen lähekkäin asutaan. Saattavat poiketa spontaanisti koska vaan hakemaan jotain, juttelemaan, kertomaan jotain, syömään yms. Sinäkö tuon kieltäisit lapsilta isäviikoilla? Herraisä.
Vähän on eri asia se, että jo isommat, itsenäisesti kulkevat ja pärjäävät lapset poikkeavat toisen vanhemman luona (jos vaan kotona on) kuin että toinen vanhempi tuo hoitoviikollaan pienet, huolta ja huolenpitoa vaativat lapset kysymättä toisen vanhemman luo ja sillä sitoo tämän vanhemman kotiin ja mahdollisesti peruu muut suunnitelmat. Itse ainakin jäi sellainen kuva, että ap:n tilanne oli lähempänä tätä jälkimmäistä. Tuskin isompien lasten spontaanin vierailun takia vanhempi peruu esimerkiksi kumppaninsa kanssa sovittua treffi-iltaa, kun taas tässä jälkimmäisessä tilanteessa se peruuntuu väkisinkin, kun ei pientä lasta voi yksinkään jättää tai sanoa, että lähdepä toisen vanhemman luo.
Kyllä vanhemman pitää ne rajat vetää ja kunnioittaa myös sitä parisuhdetta tai muuten joutuu valitettavasti jäämään ilman parisuhdetta. Sekin on ihan ok, mutta silloin se pitää kertoa suoraan kumppanille.
Ri vaan pitää löytää kumppani joka hyväksyy sen, että lapset tulevat ensin. Se tuntuu monille aikuisille ja vanhemmillekin olevan vaikea rasti. Jos lapsilla on sua ikävä ja haluavat sun seuraa niin sä annat sitä niille, piste. Siinä ei tarvita mitään rajoja.
Oikeastiko? Eronneilla vanhemmilla ei pidä olla mitään rajoja luonapitojen suhteen?
Kummallakaan vanhemmalla ei siis pidä olla ikinä oikeutta varata reissua, teatterilippuja, sopia asioita ystävien kanssa, tai tehdä mitään auunnitelmallisuutta vaativaa ilman että homma voi milloin vain peruuntua? Sen pitää olla täysin ok, että lippurahat menee kankkulan kaivoon, tai ystävä joka on sovitellut omia aikataulujaan näkemisen mahdollistamiseksi, joutuu pettymään?
Toivottavasti tämä sääntö koskee vaan vuoroviikkovanhempia, joilla sentään on jonkun verran aikaa ja mahdollisuuksia niiden omien menojen sopimiseen. Meillä on ns. perinteinen joka toinen vkl isällä-systeemi, minulla on siis lapsetonta aikaa 6 päivää kuukaudessa. Kaiken muun ajan olen lasten kanssa omillani. Kyseessä pienet lapset, joita ei vielä voi jättää kotiin roskapussin vientiä pidemmäksi ajaksi. Oon helvetin väsynyt. Mutta sun mielestä ne pienetkin levon hetket pitäisi olla ehdollisia, tyyliin ehkä toteutuu, ehkä ei?
Olet joka kuukausi viikon ilman lapsiasi ja mielestäsi olet hevletin väsynyt lapsiisi? Huhhuh. Ydinperheessä lasten kanssa ollaan kuukauden jokaisena päivänä, kuten myös yh-perheissä.
Huhhuh sille, että joku ei tajua, että siinä on aika iso ero, oletko ne kaikki päivät, aamut ja illat YKSIN lasten kanssa, vai onko siinä about koko ajan tai ison osan ajasta toinen aikuinen. Se toinen aikuinen mahdollistaa mm. seuraavat asiat:
- jos olet kipeä, saat sairastaa ja levätä. Jos olet ainut aikuinen paikalla, hoidat lapset vaikka oksennustaudissa. Hoidat joka ikisen nukuttamisen, ruokailun ym. yksin, aina (pl. ne 7pv/kk)
- voit tehdä töitä ja sopia esim. tarvittaessa kokouksia jotka kestävät yli klo 16, kun joka ikinen päivä sun ei tarvitse olla päiväkodilla hakemassa lapsia
- pääset tapaamaan ystäviä, voit harrastaa iltaisin. Voit varata lääkärin/kampaajan/ym. ilman että aika menee 2 viikon päähän (jos ei ole liukuva työaika - jos on, menet työajalla ja teet työt sitten yöllä)
- et ole yksin vastuussa joka ikisestä asiasta raha-asioista lasten sairastumisiin
Ja blaa blaa joskus voi puoliso olla reissutyössä jne. Mutta useimmissa perheissä ei ole. Tällaiset kommentit kertovat lähinnä siitä, että oikeasti jengi on kateellisia yh:lle siitä vapaa-ajasta, joita he itse voisivat saada vähintään saman verran, mutta eivät syystä tai toisesta osaa järjestää asioita sen toisen vanhemman kanssa. Huhhuh tosiaan.
Kirjoittaja ei muuten myöskään sanonut olevansa väsynyt lapsiinsa, vaan olevansa väsynyt. Minkä jokainen normaali ihminen ymmärtää, jos hiffaa, että kirjoittaja ilmeisesti pyörittää lapsiperheen arkea täysin yksin valtaosan ajasta.
Kun meillä oli norovirus niin hoidin silti lapset yksin, koska toinen lapsi oksensi yön ja mies meni aamulla töihin. Itse oksensin päivän ja kun toinen lapsi alkoi illalla oksentaa niin mies alkoi oksentamaan samaan aikaan.
Olen hoitanut myös influenssassa lapset 3 kertaa, vaipanvaihtoalusta lattialle niin lapsi ei putoa, jos itse pyörtyy.
Meillä ei mies ole osallistunut kodin eikä lastenhoitoon eikä lapset ole olleet kodin ulkopuolella hoidossa.
Kun lapset muuttavat pois kotoa niin en takuulla eron sattuessa muuttaisin yhteen miehen kanssa, jolla lapsia.
Meillä vielä 4 vuotta 2 naapurin lasta soitteli ovikelloa 12 h päivässä niin en tule hoitamaan enää kenenkään lasta.
Nyt kun omat lapset on jo teinejä niin on kiva siivota, kun ei tarvitse vahtia lapsia koko ajan samaan aikaan eikä naapurin lapsi soita koko ajan ovikelloa ja lapset ryntää ovelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapahtuiko tämä jättäminen nyt sitten toissapäivänä, vai oliko vain puhetta?
Meillä lapset on isällään vain joka toinen viikonloppu ja lomilla epämääräisesti sopparissa ilmaistuna n. puolet lomista. Lisäksi sopparissa lukee, että lapset voivat erikseen sovitusti olla isän luona useamminkin.
Että se siitä sopimuksen seuraamisesta. Minusta on itsestäänselvää, että ensisijaisesti lapsia hoitavat lapsen huoltajat ja vasta molempien huoltajien ollessa estyneitä, aletaan kysellä/järjestellä muita hoitajia. Eli jos tarvin lastenhoitajaa, kysyn ensin lasten isältä. Tämä on myös isän toive, että saa mahdollisuuden nähdä lapsia, jos aikatauluihinsa sopii.
Meilläkin on täsmälleen tuollainen sopimus. Mitään epämääräistä ei ole puolet lomista -ilmaisussa. Lasten kesälomasta sopimuksessa sanotaan että minä olen 2 viikkoa heidän kanssaan.
Molempien toive meilläkin oli että ensi sijassa toinen vanhempi hoitaa lapsia toisen estyessä, sen sijaan tämä toteutui ainoastaan niin että äiti käytti minua hyväkseen ja toi lapsia minulle jatkuvasti, ja hyppyytti maksamaan kuljetuksia omalla viikollaan, mutta kun minä kysyin apua niin sihistiin hampaiden välistä että sinä kyllä joudat olemaan lastesi kanssa niin kuin sopimuksessa sanotaan, älä kehtaa häiritä minua kun lapset ovat sinulla!!! Joten lopetin itsekin avustamasa, ja kaikki varmaan ymmärtävät mitä huutoa siitä seurasi, mutta pidin pääni.
No tämä on toki melko ymmärrettävää, jos äidillä on omaa aikaa vain 4 päivää/kk ja sinulla on n. 26 päivää/kk. Tottakai sinun pitäisi pystyä joustamaan noista 26 päivästä enemmän, kuin äiti joustamaan siitä 4 päivästään. Meillä siis nimen omaan lukee sopimuksessa tässä tilanteessa niin, että sovittaessa isä voi ottaa enemmän kuin sen 4 päivää kuukaudessa. Ei tietenkään mitään sellaista, että isälle voisi tulla vähemmän kuin 4 päivää joku kuukausi, jolloin äiti olisi ihan kiinni lapsissa koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä homma. Missä tavataan? Mulla säädöt kohdillaan.
Haha, rivien välistä on luettavissa, että ap on todella kontrollinhaluinen ja mustasukkainen. On jopa mustis miehen lapsista. Miehellä ei saa olla omia menoja (kerran ap ei kestä esim. sitä, että mies vie lasta harrastuksiin, niin tuskin miehellä itselläänkään saa olla harrastuksia tai muitakaan menoja, esim. kavereidenkaan kanssa). Että joo, tee tosiaan ap palvelus sekä miehelle, että hänen lapsilleen, ja etsi joku sellainen tossulla kontrolloitavaksi, kellä ei ole mitään muuta elämää.
Mies harrastaa joka päivä.
ap
Siis mies harrastaa joka päivä, ja se ei sua haittaa ollenkaan, mutta jos mies vie lapsen harrastukseen, niin se kyllä haittaa? Olet vaan sairaalloisen mustasukkainen miehen lapsista. Mene terapiaan.
Se vie kenen hoitovuoro on.
Selittäkääpäs tätä nyt vielä. Siis mies voi uuden puolison mielestä kyllä mennä itse harrastamaan (eli kotona hänen ei tarvi olla), mutta mies ei missään nimessä saa mennä lapsen treeneihin tai peleihin, vaan uusi puoliso on sitä mieltä, että joka toinen viikko se on lapsen äidin tehtävä, vaikka harrastus olisi ollut isän ja lapsen yhteinen juttu?
Itse en kyllä keksi tähän mitään muuta selitystä, kuin että uusi puoliso on sairaalloisen mustasukkainen lapsille. Onko teillä joku muu selitys sille, että mies voi hyvin olla tunnin kavereiden kanssa pelaamassa padelia, mutta ei saa mennä lapsensa kanssa tunniksi lapsen treeneihin? Eikö sen nyt luulisi sen uuden puolison kannalta olevan ihan sama, että kummassa mies on?
Toisekseen, esim. meillä lapsia on kaksi, joten jos vain yksi vanhempi osallistuu harrastuksiinvienteihin kerrallaan, tulisi päiviä, jolloin toinen lapsista ei pääsisi harrastukseensa, kun yksi ihminen ei voi revetä kahteen paikkaan.
Ei se, että vanhemmat eroaa, nyt kerta kaikkiaan vaan tarkoita sitä, että vanhempi eroaa joka toiseksi viikoksi myös lapsistaan, vaan kyllä niitä lasten asioita hoidellaan ihan jokainen viikko. Tämä olisi hyvä teidän uusienkin puolisoiden ymmärtää (ja jos ette ymmärrä, niin älkää ottako miestä, joka on myös jonkun isä).
Jännä. Mä oon bioäiti, joka ei ole tarvinnut exänsä kuskailuapua lasten harrastusten takia, vaikka toinen harrastaa kilpatasolla ja toinenkin aktiivisesti. Toisella on 4-5 harkat viikossa + pelit ja toisella 3 harkat, yksilölaji. Emme asu pääkaupunkiseudulla ja useimmiten harkat eivät ole julkisilla saavutettavissa, kun asumme lähes 20km keskustasta ja harkkoja on ympäri kaupunkia. Isovanhemmat ja sisarukset asuvat satojen kilsojen päässä. Joukkuelajissa on toimiva kyytirinki. Toki se vaatii, että välillä olen itsekin koko illan kuskina. Lisäksi mulla on lemmikki, jota en hoidata exällä sekä omakotitalo, jos en sitäkään hoidata exällä sekä miesystävä eri osoitteessa. Olemme yhdessä yli puolet viikosta. Työni on onneksi virastoaikaan, mutta vaatii jonkin verran matkustamista. Exälläni on myös uusi puoliso. Mielellämme annamme toisillemme rauhallisen viikon eikä toista vaivata kuin hätätapauksessa. Se, että mä en osaisi tai jaksaisi organisoida, ei ole hätätapaus. Toki jokaisen tilanne on omanlaisensa, mutta väitän kyllä, että jos mä pystyn tähän ihan helposti, pystyy muutkin.
Te haluatte rauhaa omista lapsista. Moni erovanhempi mielellään maksimoi aikansa lastensa kanssa. Minä kuskaan lapsiani aina mieluusti.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n miehelle lapset on tärkein asia, ja heidän tarpeensa menevät muiden asioiden edelle. Arvostan! Jos ap ei lapsettomana tätä kuviota ymmärrä, on syytä lähteä erilleen. Ette ole toisillenne sopiva pari.
Se, että rakastaa lapsiaan, ei aiheuta automaattisesti idiotismia Ap:n miehen ongelmat ovat seuraavat:
- Nössö exäänsä pelkäävä tossu
- Ei ymmärrä mitä vanhemmuus tarkoittaa.
Ap, anna miehelle vaikka puoli vuotta armonaikaa, ja jos sama jatkuu, kannattaa eota lopullisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n miehelle lapset on tärkein asia, ja heidän tarpeensa menevät muiden asioiden edelle. Arvostan! Jos ap ei lapsettomana tätä kuviota ymmärrä, on syytä lähteä erilleen. Ette ole toisillenne sopiva pari.
Se, että rakastaa lapsiaan, ei aiheuta automaattisesti idiotismia Ap:n miehen ongelmat ovat seuraavat:
- Nössö exäänsä pelkäävä tossu
- Ei ymmärrä mitä vanhemmuus tarkoittaa.Ap, anna miehelle vaikka puoli vuotta armonaikaa, ja jos sama jatkuu, kannattaa eota lopullisesti.
Olet kuullut ap:n näkemyksen asiasta. Miehen voisi olla toinen.
Alue: Aihe vapaa
Miehellähän juuri on tuollainen oikeus. Voi vaan sanoa, että ei halua toisen miehen lapsia elämäänsä ja kommentoijat riemastuu läyhäämään, että miten eronnut äiti alunperinkään kuvitteli, että joku hänestä kiinnostuisi, raasu ei ymmärtäny tasoaan lmaooo! Ja yrjöemojeja perään.