Aion tänään jättää miesystäväni, koska en jaksa säätöä hänen lastensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tässä kävi? Tuliko ero torstaina? Keskustelu ainakin jatkuu tänään vielä. En jaksa lukea koko ketjua.

Mä sanoin miehelle, etten halua enää olla tällaisessa suhteessa. Mies pyysi mua vielä jäämään ja on nyt lupaillut, että asiat muuttuu. Vaikea luottaa siihen.

ap

Eli kiristät häntä v etämään tarkemmin rajat omiin lapsiinsa? Ymmärrät kai, miten epâreilua se on ja ettei se tule päättymään hyvin?

Mä en kiristä mitään. Sanoin jo etten halua tätä suhdetta enää. Mies itse anelee ja lupailee ja pyytää mua muuttamaan mieleni. Hän sanoi että olen tärkeämpi kuin kukaan muu.

ap

Omituista kilpailla suosiosta miehen omien lasten kanssa. Pitäisin omituisena miestä, jolle omat lapset eivät ole tärkeysjärjesryksessä ykkösenä.

Mitä kilpailua se on, jos mietin, onko MINUN hyvä olla? Ei ole. Mulla on oikeus jättää mies mutten pystynyt siihen vielä, kun toinen itkee ja pyytää mahdollisuutta.

ap

Ap itkettää miestä pitkän kaavan kautta. Kuvaavaa on tuo MINUN kirjoittaminen isolla.

Aloitit suhteen miehen kanssa, jolla on lapsia. Mikä siis muuttui? Lapset eivät hävinneetkään miehen elämästä?

Muuttui paljonkin. Yhteinen aika on vähentynyt. Miehelle kävi aluksi kaikki ehdotukset ja hän halusi nähdä mua joka päivä, juoksi perässäni. Sitten tuli arki, lasten äiti alkoi temppuilla ja lapsista tuli vaativampia.

ap

Eli eksä tuli mustasukkaiseksi kun mies löysi uuden. Käyttää lapsia härskisti kostokappaleina.  Ja mies suostuu. Tuskin kovin nopeasti mies muuttuu , en kattois moista touhua.[/quo

Kannattaa palauttaa se isukki sinne minne kuuluukin eli perheensä luokse ja kasvamaan aikuiseksi ja huolehtimaan lapsistaan.

Kuka nyt huolii perheen isän pois perheensä elämästä?

Vierailija kirjoitti:

Ap:n miehelle lapset on tärkein asia, ja heidän tarpeensa menevät muiden asioiden edelle. Arvostan! Jos ap ei lapsettomana tätä kuviota ymmärrä, on syytä lähteä erilleen. Ette ole toisillenne sopiva pari.

Tällaista valuu ulos niiden suusta joilla menee äidin etu ja lasten etu iloisesti sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Uusioperhekuviot ovat vaikeita. Vaikka mies mitä sanoisi, lapset menevät biologisesti aina etusijalle, se vaan menee niin eikä sitä pysty muuttamaan. Ymmärrän paremmin kuin hyvin harmituksesi, ap, mutta asia muuttuu vasta kun lapset kasvavat ja itsenäistyvät. Ja siihen menee liian kauan aikaa. Siksi onkin parempi erota, ja seuraavan miehen kohdalla osaat valita paremmin. Kannattaa miettiä jo etukäteen mitkä asiat ovat ehdottomia "ei-ei". Itse en lähtisi enää seurustelemaan miehen kanssa jolla pienet lapset, kun omani ovat jo isoja. 

Miten mennään biologisesti etusijalle?

Nythän siis tosiaan etusijalle menee lasten äidin isää kohtaan tapahtuva pompottelu. Se on vähän eri asia kuin lasten etusijalle laittaminen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempi on ensisijaisesti vastuussa huolenpidosta lapsistaan. Muu - sinäkin - tulet sen jälkeen. Onko tämä todella nykyaikuisille korkeampaa matematiikkaa? Parisuhde on valinta, isyys ei enää siinä vaiheessa kun lapset on tehty.

Vanhemmuus on valinta. Mutta erokin on valinta. Suurin osa eroaa kun lapset on pieniä.

Kumma kyllä vasta kun on uusi suhde eron jälkeen, niin lapsista pitäisikin yhtäkkiä tulla ykkösiä, kun ennen sitä ei ole mitään ongelmia alkaa huolehtimaan lapsista vain osa-aikaisesti.

Haen vain tasapainoa keskusteluun, syitä ja seurauksia on monia.

Hyvä että tuota tämän ah, niin epämieluisan totuuden esiin. Se on aina niin miten itsestä kivoimmalta tuntuu ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä on vanhempi myös toisen vanhemman vuoroviikolla. Itsekin äitinä vien lapsia harrastuksiin ja lapset käyvät täällä isänkin viikolla.

Sitä on vanhempi kyllä, mutta se toinen aikuinen on omalla viikollaan niistä lapsista vastuussa, eikä hän voi velvoittaa mihinkään, hänen velvollisuus on hoitaa ne lasten asiat tavalla tai toisella. Ilmoittamatta ei voi tuoda lapsia ihan koska vain!

Meillä ainakin lapset ihan itse kulkevat kummankin kodin väliä, kun suhteellisen lähekkäin asutaan. Saattavat poiketa spontaanisti koska vaan hakemaan jotain, juttelemaan, kertomaan jotain, syömään yms. Sinäkö tuon kieltäisit lapsilta isäviikoilla? Herraisä.

Vähän on eri asia se, että jo isommat, itsenäisesti kulkevat ja pärjäävät lapset poikkeavat toisen vanhemman luona (jos vaan kotona on) kuin että toinen vanhempi tuo hoitoviikollaan pienet, huolta ja huolenpitoa vaativat lapset kysymättä toisen vanhemman luo ja sillä sitoo tämän vanhemman kotiin ja mahdollisesti peruu muut suunnitelmat. Itse ainakin jäi sellainen kuva, että ap:n tilanne oli lähempänä tätä jälkimmäistä. Tuskin isompien lasten spontaanin vierailun takia vanhempi peruu esimerkiksi kumppaninsa kanssa sovittua treffi-iltaa, kun taas tässä jälkimmäisessä tilanteessa se peruuntuu väkisinkin, kun ei pientä lasta voi yksinkään jättää tai sanoa, että lähdepä toisen vanhemman luo.

Kyllä vanhemman pitää ne rajat vetää ja kunnioittaa myös sitä parisuhdetta tai muuten joutuu valitettavasti jäämään ilman parisuhdetta. Sekin on ihan ok, mutta silloin se pitää kertoa suoraan kumppanille.

Ri vaan pitää löytää kumppani joka hyväksyy sen, että lapset tulevat ensin. Se tuntuu monille aikuisille ja vanhemmillekin olevan vaikea rasti. Jos lapsilla on sua ikävä ja haluavat sun seuraa niin sä annat sitä niille, piste. Siinä ei tarvita mitään rajoja.

Oikeastiko? Eronneilla vanhemmilla ei pidä olla mitään rajoja luonapitojen suhteen?

 Kummallakaan vanhemmalla ei siis pidä olla ikinä oikeutta varata reissua, teatterilippuja, sopia asioita ystävien kanssa, tai tehdä mitään auunnitelmallisuutta vaativaa ilman että homma voi milloin vain peruuntua? Sen pitää olla täysin ok, että lippurahat menee kankkulan kaivoon, tai ystävä joka on sovitellut omia aikataulujaan näkemisen mahdollistamiseksi, joutuu pettymään? 

Toivottavasti tämä sääntö koskee vaan vuoroviikkovanhempia, joilla sentään on jonkun verran aikaa ja mahdollisuuksia niiden omien menojen sopimiseen. Meillä on ns. perinteinen joka toinen vkl isällä-systeemi, minulla on siis lapsetonta aikaa 6 päivää kuukaudessa. Kaiken muun ajan olen lasten kanssa omillani. Kyseessä pienet lapset, joita ei vielä voi jättää kotiin roskapussin vientiä pidemmäksi ajaksi. Oon helvetin  väsynyt. Mutta sun mielestä ne pienetkin levon hetket pitäisi olla ehdollisia, tyyliin ehkä toteutuu, ehkä ei? 

Olet joka kuukausi viikon ilman lapsiasi ja mielestäsi olet hevletin väsynyt lapsiisi? Huhhuh. Ydinperheessä lasten kanssa ollaan kuukauden jokaisena päivänä, kuten myös yh-perheissä.

Huhhuh sille, että joku ei tajua, että siinä on aika iso ero, oletko ne kaikki päivät, aamut ja illat YKSIN lasten kanssa, vai onko siinä about koko ajan tai ison osan ajasta toinen aikuinen. Se toinen aikuinen mahdollistaa mm. seuraavat asiat: 

- jos olet kipeä, saat sairastaa ja levätä. Jos olet ainut aikuinen paikalla, hoidat lapset vaikka oksennustaudissa. Hoidat joka ikisen nukuttamisen, ruokailun ym. yksin, aina (pl. ne 7pv/kk)

- voit tehdä töitä ja sopia esim. tarvittaessa kokouksia jotka kestävät yli klo 16, kun joka ikinen päivä sun ei tarvitse olla päiväkodilla hakemassa lapsia

- pääset tapaamaan ystäviä, voit harrastaa iltaisin. Voit varata lääkärin/kampaajan/ym. ilman että aika menee 2 viikon päähän (jos ei ole liukuva työaika - jos on, menet työajalla ja teet työt sitten yöllä)

- et ole yksin vastuussa joka ikisestä asiasta raha-asioista lasten sairastumisiin

Ja blaa blaa joskus voi puoliso olla reissutyössä jne. Mutta useimmissa perheissä ei ole. Tällaiset kommentit kertovat lähinnä siitä, että oikeasti jengi on kateellisia yh:lle siitä vapaa-ajasta, joita he itse voisivat saada vähintään saman verran, mutta eivät syystä tai toisesta osaa järjestää asioita sen toisen vanhemman kanssa. Huhhuh tosiaan. 

Kirjoittaja ei muuten myöskään sanonut olevansa väsynyt lapsiinsa, vaan olevansa väsynyt. Minkä jokainen normaali ihminen ymmärtää, jos hiffaa, että kirjoittaja ilmeisesti pyörittää lapsiperheen arkea täysin yksin valtaosan ajasta. 

Höpsistä pönttöön nyt taas :D Lasten isistähän erotaan juuri siksi että äiti joutuu tekemään kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sä kerroit tämän meille?

Mitä me teemme tällä tiedolla?

Tämä taitaa olla keskustelupalsta.

ohis

Miksi KUKAAN lapseton nainen haluais miehen, jolla on lapsia? SIis poislukien ne perheenrikkojah u orat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusioperhekuviot ovat vaikeita. Vaikka mies mitä sanoisi, lapset menevät biologisesti aina etusijalle, se vaan menee niin eikä sitä pysty muuttamaan. Ymmärrän paremmin kuin hyvin harmituksesi, ap, mutta asia muuttuu vasta kun lapset kasvavat ja itsenäistyvät. Ja siihen menee liian kauan aikaa. Siksi onkin parempi erota, ja seuraavan miehen kohdalla osaat valita paremmin. Kannattaa miettiä jo etukäteen mitkä asiat ovat ehdottomia "ei-ei". Itse en lähtisi enää seurustelemaan miehen kanssa jolla pienet lapset, kun omani ovat jo isoja. 

Miten mennään biologisesti etusijalle?

Nythän siis tosiaan etusijalle menee lasten äidin isää kohtaan tapahtuva pompottelu. Se on vähän eri asia kuin lasten etusijalle laittaminen...

Tietämättä nyt tätä tapausta, niin voihan olla, että isä on huolissaan myös lapsista äidin luona. Jos äidillä on jaksaminen syystä tai toisesta rajoittunut tms. Tokihan se nyt uutta naista harmittaa, mutta ehkä mies ymmärtää, että jos lasten äiti putoaa kuviosta kokonaan (esim. burnoutille), sitä lapsetonta aikaa ei ole miehellä enää ollenkaan.

Ihan vaan, että ei kuulosta kovin tasapainoista elämää elävän meiningiltä, jos jatkuvasti on jotain hätätilanteita. Se on sitten eri asia, että esim. lapsen harrastukseen vienti on sovittu vaikka joka tiistai isälle, kun äiti vie samaan aikaan toisen lapsen toiselle puolelle kaupunkia harrastukseen (myös isän viikolla).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapahtuiko tämä jättäminen nyt sitten toissapäivänä, vai oliko vain puhetta?

Meillä lapset on isällään vain joka toinen viikonloppu ja lomilla epämääräisesti sopparissa ilmaistuna n. puolet lomista. Lisäksi sopparissa lukee, että lapset voivat erikseen sovitusti olla isän luona useamminkin.

Että se siitä sopimuksen seuraamisesta. Minusta on itsestäänselvää, että ensisijaisesti lapsia hoitavat lapsen huoltajat ja vasta molempien huoltajien ollessa estyneitä, aletaan kysellä/järjestellä muita hoitajia. Eli jos tarvin lastenhoitajaa, kysyn ensin lasten isältä. Tämä on myös isän toive, että saa mahdollisuuden nähdä lapsia, jos aikatauluihinsa sopii.

Meilläkin on täsmälleen tuollainen sopimus. Mitään epämääräistä ei ole puolet lomista -ilmaisussa. Lasten kesälomasta sopimuksessa sanotaan että minä olen 2 viikkoa heidän kanssaan.

Molempien toive meilläkin oli että ensi sijassa toinen vanhempi hoitaa lapsia toisen estyessä, sen sijaan tämä toteutui ainoastaan niin että äiti käytti minua hyväkseen ja toi lapsia minulle jatkuvasti, ja hyppyytti maksamaan kuljetuksia omalla viikollaan, mutta kun minä kysyin apua niin sihistiin hampaiden välistä että sinä kyllä joudat olemaan lastesi kanssa niin kuin sopimuksessa sanotaan, älä kehtaa häiritä minua kun lapset ovat sinulla!!! Joten lopetin itsekin avustamasa, ja kaikki varmaan ymmärtävät mitä huutoa siitä seurasi, mutta pidin pääni.

No tämä on toki melko ymmärrettävää, jos äidillä on omaa aikaa vain 4 päivää/kk ja sinulla on n. 26 päivää/kk. Tottakai sinun pitäisi pystyä joustamaan noista 26 päivästä enemmän, kuin äiti joustamaan siitä 4 päivästään. Meillä siis nimen omaan lukee sopimuksessa tässä tilanteessa niin, että sovittaessa isä voi ottaa enemmän kuin sen 4 päivää kuukaudessa. Ei tietenkään mitään sellaista, että isälle voisi tulla vähemmän kuin 4 päivää joku kuukausi, jolloin äiti olisi ihan kiinni lapsissa koko ajan.

Mikä 4 päivää? Tässäkin kuussa 8 päivää... Tapaamissopimus on lasten ja isän välinen sopimus, ei sinun lapsivapaapäiviäsi varten tehty sopimus. Meilläkin minä saan pitää lapsia vaikka 100% kuusta, ja kuskata tonnilla kuussa, kunhan vain muistan maksaa täyden summan äidille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapahtuiko tämä jättäminen nyt sitten toissapäivänä, vai oliko vain puhetta?

Meillä lapset on isällään vain joka toinen viikonloppu ja lomilla epämääräisesti sopparissa ilmaistuna n. puolet lomista. Lisäksi sopparissa lukee, että lapset voivat erikseen sovitusti olla isän luona useamminkin.

Että se siitä sopimuksen seuraamisesta. Minusta on itsestäänselvää, että ensisijaisesti lapsia hoitavat lapsen huoltajat ja vasta molempien huoltajien ollessa estyneitä, aletaan kysellä/järjestellä muita hoitajia. Eli jos tarvin lastenhoitajaa, kysyn ensin lasten isältä. Tämä on myös isän toive, että saa mahdollisuuden nähdä lapsia, jos aikatauluihinsa sopii.

Meilläkin on täsmälleen tuollainen sopimus. Mitään epämääräistä ei ole puolet lomista -ilmaisussa. Lasten kesälomasta sopimuksessa sanotaan että minä olen 2 viikkoa heidän kanssaan.

Molempien toive meilläkin oli että ensi sijassa toinen vanhempi hoitaa lapsia toisen estyessä, sen sijaan tämä toteutui ainoastaan niin että äiti käytti minua hyväkseen ja toi lapsia minulle jatkuvasti, ja hyppyytti maksamaan kuljetuksia omalla viikollaan, mutta kun minä kysyin apua niin sihistiin hampaiden välistä että sinä kyllä joudat olemaan lastesi kanssa niin kuin sopimuksessa sanotaan, älä kehtaa häiritä minua kun lapset ovat sinulla!!! Joten lopetin itsekin avustamasa, ja kaikki varmaan ymmärtävät mitä huutoa siitä seurasi, mutta pidin pääni.

No tämä on toki melko ymmärrettävää, jos äidillä on omaa aikaa vain 4 päivää/kk ja sinulla on n. 26 päivää/kk. Tottakai sinun pitäisi pystyä joustamaan noista 26 päivästä enemmän, kuin äiti joustamaan siitä 4 päivästään. Meillä siis nimen omaan lukee sopimuksessa tässä tilanteessa niin, että sovittaessa isä voi ottaa enemmän kuin sen 4 päivää kuukaudessa. Ei tietenkään mitään sellaista, että isälle voisi tulla vähemmän kuin 4 päivää joku kuukausi, jolloin äiti olisi ihan kiinni lapsissa koko ajan.

Mikä 4 päivää? Tässäkin kuussa 8 päivää... Tapaamissopimus on lasten ja isän välinen sopimus, ei sinun lapsivapaapäiviäsi varten tehty sopimus. Meilläkin minä saan pitää lapsia vaikka 100% kuusta, ja kuskata tonnilla kuussa, kunhan vain muistan maksaa täyden summan äidille.

Noh, 8 päivää on edelleen merkittävästi vähemmän kuin 22 päivää, jotka lapsen äiti ilmeisesti hoitaa. Aika sikaa edes ajatella, että sun kuuluisi saada vielä enemmän kuin 22 päivää omaa aikaa, ja nakittaa lapsen äitiä. Tässä ketjussa puhuu pääasiassa ne, jotka hoitaa lapsia 50-50.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapahtuiko tämä jättäminen nyt sitten toissapäivänä, vai oliko vain puhetta?

Meillä lapset on isällään vain joka toinen viikonloppu ja lomilla epämääräisesti sopparissa ilmaistuna n. puolet lomista. Lisäksi sopparissa lukee, että lapset voivat erikseen sovitusti olla isän luona useamminkin.

Että se siitä sopimuksen seuraamisesta. Minusta on itsestäänselvää, että ensisijaisesti lapsia hoitavat lapsen huoltajat ja vasta molempien huoltajien ollessa estyneitä, aletaan kysellä/järjestellä muita hoitajia. Eli jos tarvin lastenhoitajaa, kysyn ensin lasten isältä. Tämä on myös isän toive, että saa mahdollisuuden nähdä lapsia, jos aikatauluihinsa sopii.

Meilläkin on täsmälleen tuollainen sopimus. Mitään epämääräistä ei ole puolet lomista -ilmaisussa. Lasten kesälomasta sopimuksessa sanotaan että minä olen 2 viikkoa heidän kanssaan.

Molempien toive meilläkin oli että ensi sijassa toinen vanhempi hoitaa lapsia toisen estyessä, sen sijaan tämä toteutui ainoastaan niin että äiti käytti minua hyväkseen ja toi lapsia minulle jatkuvasti, ja hyppyytti maksamaan kuljetuksia omalla viikollaan, mutta kun minä kysyin apua niin sihistiin hampaiden välistä että sinä kyllä joudat olemaan lastesi kanssa niin kuin sopimuksessa sanotaan, älä kehtaa häiritä minua kun lapset ovat sinulla!!! Joten lopetin itsekin avustamasa, ja kaikki varmaan ymmärtävät mitä huutoa siitä seurasi, mutta pidin pääni.

No tämä on toki melko ymmärrettävää, jos äidillä on omaa aikaa vain 4 päivää/kk ja sinulla on n. 26 päivää/kk. Tottakai sinun pitäisi pystyä joustamaan noista 26 päivästä enemmän, kuin äiti joustamaan siitä 4 päivästään. Meillä siis nimen omaan lukee sopimuksessa tässä tilanteessa niin, että sovittaessa isä voi ottaa enemmän kuin sen 4 päivää kuukaudessa. Ei tietenkään mitään sellaista, että isälle voisi tulla vähemmän kuin 4 päivää joku kuukausi, jolloin äiti olisi ihan kiinni lapsissa koko ajan.

Mikä 4 päivää? Tässäkin kuussa 8 päivää... Tapaamissopimus on lasten ja isän välinen sopimus, ei sinun lapsivapaapäiviäsi varten tehty sopimus. Meilläkin minä saan pitää lapsia vaikka 100% kuusta, ja kuskata tonnilla kuussa, kunhan vain muistan maksaa täyden summan äidille.

Se sopimus on kyllä nimen omaan vanhempien välinen ja se raha taas on lasten kulujen kattamista varten (ja yleensä laskettu siten, että teoreettisista kuluista n. puolet tulee vanhemman maksettavaksi). Se, että ostelet lapsille tonnilla jotain ylimääräistä (eli ei puhuta pakollisista asumis-, ruoka- ja terveyskuluista ja vaate- ja tarvikehankinnoista), on sinun oma valintasi, eikä vähennä lasten peruskulutusta (jonka ilmeisesti äiti maksaa) ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusioperhekuviot ovat vaikeita. Vaikka mies mitä sanoisi, lapset menevät biologisesti aina etusijalle, se vaan menee niin eikä sitä pysty muuttamaan. Ymmärrän paremmin kuin hyvin harmituksesi, ap, mutta asia muuttuu vasta kun lapset kasvavat ja itsenäistyvät. Ja siihen menee liian kauan aikaa. Siksi onkin parempi erota, ja seuraavan miehen kohdalla osaat valita paremmin. Kannattaa miettiä jo etukäteen mitkä asiat ovat ehdottomia "ei-ei". Itse en lähtisi enää seurustelemaan miehen kanssa jolla pienet lapset, kun omani ovat jo isoja. 

Miten mennään biologisesti etusijalle?

Nythän siis tosiaan etusijalle menee lasten äidin isää kohtaan tapahtuva pompottelu. Se on vähän eri asia kuin lasten etusijalle laittaminen...

Tietämättä nyt tätä tapausta, niin voihan olla, että isä on huolissaan myös lapsista äidin luona. Jos äidillä on jaksaminen syystä tai toisesta rajoittunut tms. Tokihan se nyt uutta naista harmittaa, mutta ehkä mies ymmärtää, että jos lasten äiti putoaa kuviosta kokonaan (esim. burnoutille), sitä lapsetonta aikaa ei ole miehellä enää ollenkaan.

Ihan vaan, että ei kuulosta kovin tasapainoista elämää elävän meiningiltä, jos jatkuvasti on jotain hätätilanteita. Se on sitten eri asia, että esim. lapsen harrastukseen vienti on sovittu vaikka joka tiistai isälle, kun äiti vie samaan aikaan toisen lapsen toiselle puolelle kaupunkia harrastukseen (myös isän viikolla).

Kyllä sille uudelle naiselle on varmasti kerrottu mikäli exä ei pärjää lastensa kanssa.

Kaikki, siis aivan kaikki, tietävät tämän: "uusio"perheessä ei ole kellään hyvä olla. Ainoa poikkeus: ukko tulee mukaan kuvioon, kun eukon pentu on pieni vauva (jonka isä on kuollut tai häipynyt lopullisesti), eikä ukko tarvitse omaa lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan vaan tiedoksi, että lehdessä oli, että kaikille eläkeläisille ei tule riittämään hoitajia ja apua 10 vuoden sisällä. Eläkeläisiä on miljoona kuusisataa tuhatta. Viranomaiset kuulemma odottavat, että jokainen hoitaa ja auttaa eläkkeellä olevia vanhempiaan oman työnsä ohessa, vaikka olisi myös pieniä lapsia.

Ja niin se vaan menee ettei ventovieraat aikuiset ole sinun eläkkeellä olevista vanhemmistasi vastuussa eli jos et hoida ja auta heitä niin sitä ei tee kukaan muukaan.

Itsellä omat lapset kohta aikuisia ja toinen vanhemmistani on kuollut.

Tiedän monia aikuisia lapsia jotka ei ole olleet valmiita hoitamaan vanhempiaan, ei edes käymään sairaalassa katsomassa.

Sanovat että ei ole heidän tehtävänsä, ei ole aikaa ja on omakin elämä.

Siskoni vieraili vanhan ex-anoppinsa luona sairaalassa harva se päivä, kertoi että 8sta lapsesta ei kukaan välittänyt käydä äitiään katsomassa, vaikka kaikki asuivat melko lähellä. Äiti oli lapsiaan passannut koko ikänsä. Valmiiseen ruokapöytään kyllä oltiin tultu perheineen vuosikymmenet, mutta kun palvelut loppuivat niin myös kiinnostus. Ja samaa olen huomannut monessa perheessä.

Joten ei ole mikään tae että lapset hoitaa vanhempiaan ja toisaalta toivon ettei kukaan hanki lapsia vain sen takia että saa oman hoitajan.

Mutta kyse oli siitä, että apua ja palveluita ei tule riittämään eli yhteiskunta ei hoida.

Eikä eläkeläinen voi nytkään itse päättää, että tarvitsee apua. Sosiaaliohjaaja arvioi eläkeläisen kunnon ja tarvitseeko apua, hän on se joka päättää. Mutta eläkeläisten määrä lähentelee 2 miljoonaa eikä sitä apua riitä 10 vuoden sisällä kaikille. Suomessa ei myöskään ole eläkeläisille ilmaista kodin siivous palvelua eli jos sairastut syöpään jne. niin joudut ostamaan kodin siivouksen siivousyritykseltä.

Kotihoitaja voi auttaa pukemisessa ja antaa lääkkeet, mutta se maksaa 400 - 1000 euroa kuukaudessa. Kotihoitaja on lähihoitaja, hän ei siivoa eikä pese pyykkiä eikä kanna lämmityspuita sisälle.

Vanhemmat jotka antaa lapsen olla monta tuntia pihalla ovat ajattelemattomia. Lapsi käy soittelemassa muiden ovikelloa. Nykyään monessa perheessä on vuorotöiden takia vain toinen vanhempi paikalla eikä sitten tule siivouksesta mitään, kun ovikello soi vähän väliä. Se on kiva, kun tarhasta tai koulusta tulee kihomato ilmoitus eikä voi siivota kotia kunnolla, kun on vain 1 vanhempi paikalla. Kun puolisolla on vapaa viikonloppu niin silloin pitäisi sitten käydä ostoksilla ja kylässä tuttavien luona.

Ja monesko mies taas kierroksessa? Rikot ihan huvikseen muiden liittoja...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätä mies jo tämän itsensäkin takia. Ei hänen tarvitse tuhlata aikaansa kaltaiseesi. Aikuistu sitten ennen seuraava suhdetta, jooko.

Ei se mitään aikuistumista vaadi. En vain halua tällaista suhdetta.

ap

Ja miksisotkeuduit alunperin toisen parisuhteeseen? Häpeä!!

Miltä nyt tuntuu, kun olet aikeesi toteuttanut? Viestihän oli 1.12. että tuona päivänä sen teet. Eikö olekin voittajan olo? Onnea ryhdikkäästä toiminnasta. Tyhjänpuhujia on liikaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä on vanhempi myös toisen vanhemman vuoroviikolla. Itsekin äitinä vien lapsia harrastuksiin ja lapset käyvät täällä isänkin viikolla.

Sitä on vanhempi kyllä, mutta se toinen aikuinen on omalla viikollaan niistä lapsista vastuussa, eikä hän voi velvoittaa mihinkään, hänen velvollisuus on hoitaa ne lasten asiat tavalla tai toisella. Ilmoittamatta ei voi tuoda lapsia ihan koska vain!

Meillä ainakin lapset ihan itse kulkevat kummankin kodin väliä, kun suhteellisen lähekkäin asutaan. Saattavat poiketa spontaanisti koska vaan hakemaan jotain, juttelemaan, kertomaan jotain, syömään yms. Sinäkö tuon kieltäisit lapsilta isäviikoilla? Herraisä.

Vähän on eri asia se, että jo isommat, itsenäisesti kulkevat ja pärjäävät lapset poikkeavat toisen vanhemman luona (jos vaan kotona on) kuin että toinen vanhempi tuo hoitoviikollaan pienet, huolta ja huolenpitoa vaativat lapset kysymättä toisen vanhemman luo ja sillä sitoo tämän vanhemman kotiin ja mahdollisesti peruu muut suunnitelmat. Itse ainakin jäi sellainen kuva, että ap:n tilanne oli lähempänä tätä jälkimmäistä. Tuskin isompien lasten spontaanin vierailun takia vanhempi peruu esimerkiksi kumppaninsa kanssa sovittua treffi-iltaa, kun taas tässä jälkimmäisessä tilanteessa se peruuntuu väkisinkin, kun ei pientä lasta voi yksinkään jättää tai sanoa, että lähdepä toisen vanhemman luo.

Kyllä vanhemman pitää ne rajat vetää ja kunnioittaa myös sitä parisuhdetta tai muuten joutuu valitettavasti jäämään ilman parisuhdetta. Sekin on ihan ok, mutta silloin se pitää kertoa suoraan kumppanille.

Ri vaan pitää löytää kumppani joka hyväksyy sen, että lapset tulevat ensin. Se tuntuu monille aikuisille ja vanhemmillekin olevan vaikea rasti. Jos lapsilla on sua ikävä ja haluavat sun seuraa niin sä annat sitä niille, piste. Siinä ei tarvita mitään rajoja.

Oikeastiko? Eronneilla vanhemmilla ei pidä olla mitään rajoja luonapitojen suhteen?

 Kummallakaan vanhemmalla ei siis pidä olla ikinä oikeutta varata reissua, teatterilippuja, sopia asioita ystävien kanssa, tai tehdä mitään auunnitelmallisuutta vaativaa ilman että homma voi milloin vain peruuntua? Sen pitää olla täysin ok, että lippurahat menee kankkulan kaivoon, tai ystävä joka on sovitellut omia aikataulujaan näkemisen mahdollistamiseksi, joutuu pettymään? 

Toivottavasti tämä sääntö koskee vaan vuoroviikkovanhempia, joilla sentään on jonkun verran aikaa ja mahdollisuuksia niiden omien menojen sopimiseen. Meillä on ns. perinteinen joka toinen vkl isällä-systeemi, minulla on siis lapsetonta aikaa 6 päivää kuukaudessa. Kaiken muun ajan olen lasten kanssa omillani. Kyseessä pienet lapset, joita ei vielä voi jättää kotiin roskapussin vientiä pidemmäksi ajaksi. Oon helvetin  väsynyt. Mutta sun mielestä ne pienetkin levon hetket pitäisi olla ehdollisia, tyyliin ehkä toteutuu, ehkä ei? 

Olet joka kuukausi viikon ilman lapsiasi ja mielestäsi olet hevletin väsynyt lapsiisi? Huhhuh. Ydinperheessä lasten kanssa ollaan kuukauden jokaisena päivänä, kuten myös yh-perheissä.

Huhhuh sille, että joku ei tajua, että siinä on aika iso ero, oletko ne kaikki päivät, aamut ja illat YKSIN lasten kanssa, vai onko siinä about koko ajan tai ison osan ajasta toinen aikuinen. Se toinen aikuinen mahdollistaa mm. seuraavat asiat: 

- jos olet kipeä, saat sairastaa ja levätä. Jos olet ainut aikuinen paikalla, hoidat lapset vaikka oksennustaudissa. Hoidat joka ikisen nukuttamisen, ruokailun ym. yksin, aina (pl. ne 7pv/kk)

- voit tehdä töitä ja sopia esim. tarvittaessa kokouksia jotka kestävät yli klo 16, kun joka ikinen päivä sun ei tarvitse olla päiväkodilla hakemassa lapsia

- pääset tapaamaan ystäviä, voit harrastaa iltaisin. Voit varata lääkärin/kampaajan/ym. ilman että aika menee 2 viikon päähän (jos ei ole liukuva työaika - jos on, menet työajalla ja teet työt sitten yöllä)

- et ole yksin vastuussa joka ikisestä asiasta raha-asioista lasten sairastumisiin

Ja blaa blaa joskus voi puoliso olla reissutyössä jne. Mutta useimmissa perheissä ei ole. Tällaiset kommentit kertovat lähinnä siitä, että oikeasti jengi on kateellisia yh:lle siitä vapaa-ajasta, joita he itse voisivat saada vähintään saman verran, mutta eivät syystä tai toisesta osaa järjestää asioita sen toisen vanhemman kanssa. Huhhuh tosiaan. 

Kirjoittaja ei muuten myöskään sanonut olevansa väsynyt lapsiinsa, vaan olevansa väsynyt. Minkä jokainen normaali ihminen ymmärtää, jos hiffaa, että kirjoittaja ilmeisesti pyörittää lapsiperheen arkea täysin yksin valtaosan ajasta. 

Höpsistä pönttöön nyt taas :D Lasten isistähän erotaan juuri siksi että äiti joutuu tekemään kaiken.

syitä on paljon  miksi erotaan, lapsille jää isä tietenkin myös kun ero hoidetaan fiksusti, miten sitten sovitaan tapaamiset viikko ja viikko, tai vl äiti tai isä jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätä mies jo tämän itsensäkin takia. Ei hänen tarvitse tuhlata aikaansa kaltaiseesi. Aikuistu sitten ennen seuraava suhdetta, jooko.

Ei se mitään aikuistumista vaadi. En vain halua tällaista suhdetta.

ap

Ja miksisotkeuduit alunperin toisen parisuhteeseen? Häpeä!!

eikö tämä mies olut vapaa? Mies on vastuussa siitä mitä tekee.