Aion tänään jättää miesystäväni, koska en jaksa säätöä hänen lastensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on täysin järjen vastaista, että vanhemmat väittävät rakastavansa lapsiaan, mutta tappelevat aiba siitä, että kumpi JOUTUU niitä pitämään!

Jos se rakkaus oikeasti olisi suurempaa, kuin itsekkyys, kaikki huoltajuuskiistathan käytäisiin juuri päinvastoin siitä, kuka SAA pitää lapsia enemmän!

Kannattaa huomioida, että tässä ketjussa lasten vanhemmat eivät halua lapsistaan eroon, vaan lähinnä miesten uudet puolisot haluavat eliminoida miehen lapset miehen elämästä kokonaan joka toinen viikko (tai varmaan haluaisivat ihan joka viikko, mutta yrittävät sietää lapsia joka toinen viikko). Ihmettelen kyllä kovasti niitä miehiä, jotka ottaa tuollaisia uusia puolisoita, joille miehen lapset on ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Tapahtuiko tämä jättäminen nyt sitten toissapäivänä, vai oliko vain puhetta?

Meillä lapset on isällään vain joka toinen viikonloppu ja lomilla epämääräisesti sopparissa ilmaistuna n. puolet lomista. Lisäksi sopparissa lukee, että lapset voivat erikseen sovitusti olla isän luona useamminkin.

Että se siitä sopimuksen seuraamisesta. Minusta on itsestäänselvää, että ensisijaisesti lapsia hoitavat lapsen huoltajat ja vasta molempien huoltajien ollessa estyneitä, aletaan kysellä/järjestellä muita hoitajia. Eli jos tarvin lastenhoitajaa, kysyn ensin lasten isältä. Tämä on myös isän toive, että saa mahdollisuuden nähdä lapsia, jos aikatauluihinsa sopii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapahtuiko tämä jättäminen nyt sitten toissapäivänä, vai oliko vain puhetta?

Meillä lapset on isällään vain joka toinen viikonloppu ja lomilla epämääräisesti sopparissa ilmaistuna n. puolet lomista. Lisäksi sopparissa lukee, että lapset voivat erikseen sovitusti olla isän luona useamminkin.

Että se siitä sopimuksen seuraamisesta. Minusta on itsestäänselvää, että ensisijaisesti lapsia hoitavat lapsen huoltajat ja vasta molempien huoltajien ollessa estyneitä, aletaan kysellä/järjestellä muita hoitajia. Eli jos tarvin lastenhoitajaa, kysyn ensin lasten isältä. Tämä on myös isän toive, että saa mahdollisuuden nähdä lapsia, jos aikatauluihinsa sopii.

Sori, tuli väärä lainaus, piti lainata viestiä 271 sopparin seuraamisesta.

Jos susta tuntuu siltä ettet halua sellaista elämää jota nyt elät niin kannattaa lähteä etsimään lapsetonta miestä. Turhaan tuhlaat omaasi ja nykyisen miehesi aikaa olemalla epätyyduttävässä parisuhteessa. Etenkin jos sinulla on tunteet nykyiseen puoisoosi lopahtaneet tämän takia niin ei kannata jatkaa. Odotat parisuhteelta enemmän kahdenkeskistä aikaa viikonloppuisin eikä mies pysty sitä tällä hetkellä tarjoamaan niin paljon kuin sinä sitä kaipaisit. Ja on se miehen lapsillekin parempi, kun isän luo tulevat että siellä heitä odotetaan ja tuntevat olevansa tervetulleiksi eikä niin että hapan äitipuoli on vastassa kärttyisenä. En sano tätä pahalla, ymmärrän kyllä tavallaan sua, mutta ilmaisen suoraan miltä tilanne vaikuttaa lasten näkövinkkelistä.

Kommenteista huomaa, että osa ei ollenkaan ymmärrä mistä tässä todellisuudessa on kyse. Siitä, että vaikka on jotain sovittuna uuden kumppanin kanssa, mies peruu jos ex pyytää jotain eikä edes kysy uuden kumppanin mielipidettä. Lopultahan tämä tarkoittaa, että uusi kumppani ei ole miehelle tärkeä ja jos ei ole valmis muutoksiin, niin suhteesta kannattaa lähteä. 

Itse olin vastaavassa tilanteessa eikä ongelma todellakaan ollut harrastuskuskaukset, niissä autoin joskus itsekin (vaikka itselläkin 2 pientä lasta), vaan se että jos oltiin jossain, niin mitä tahansa jätettiin kesken jos ex tai lapsi soitti, vaikka kyseessä ei olisi ollut mikään hätätilanne. Niitä teatterilippuja ei voinut ostaa, koska mies ei voinut luvata tulevansa sinne, jos vaikka lapset (eli ex) sattuisi tarvitsemaan häntä. No, minulle tämä ei ollut kynnyskysymys, mutta se että mies ei välittänyt minusta tarpeeksi näkyi myös muissa jutuissa joihin suhde lopulta kaatui.

Nykyisen miehen kanssa on ihan mahdollista tehdä asioita yhdessä sovitusti vaikka molemmilla on lapsia. Ja kyllä, molemmille lapset ovat tärkeitä, mutta sovittuja menoja ei peruta siksi että exä haluaa tehdä omia kivoja juttujaan juuri samaan aikaan. Siitähän tässä on kyse eikä lapsen tarpeista

Vierailija kirjoitti:

Kommenteista huomaa, että osa ei ollenkaan ymmärrä mistä tässä todellisuudessa on kyse. Siitä, että vaikka on jotain sovittuna uuden kumppanin kanssa, mies peruu jos ex pyytää jotain eikä edes kysy uuden kumppanin mielipidettä. Lopultahan tämä tarkoittaa, että uusi kumppani ei ole miehelle tärkeä ja jos ei ole valmis muutoksiin, niin suhteesta kannattaa lähteä. 

Itse olin vastaavassa tilanteessa eikä ongelma todellakaan ollut harrastuskuskaukset, niissä autoin joskus itsekin (vaikka itselläkin 2 pientä lasta), vaan se että jos oltiin jossain, niin mitä tahansa jätettiin kesken jos ex tai lapsi soitti, vaikka kyseessä ei olisi ollut mikään hätätilanne. Niitä teatterilippuja ei voinut ostaa, koska mies ei voinut luvata tulevansa sinne, jos vaikka lapset (eli ex) sattuisi tarvitsemaan häntä. No, minulle tämä ei ollut kynnyskysymys, mutta se että mies ei välittänyt minusta tarpeeksi näkyi myös muissa jutuissa joihin suhde lopulta kaatui.

Nykyisen miehen kanssa on ihan mahdollista tehdä asioita yhdessä sovitusti vaikka molemmilla on lapsia. Ja kyllä, molemmille lapset ovat tärkeitä, mutta sovittuja menoja ei peruta siksi että exä haluaa tehdä omia kivoja juttujaan juuri samaan aikaan. Siitähän tässä on kyse eikä lapsen tarpeista

Joo, tää sun juttu kuulostaa järkevältä, mutta lapseton ap todellakin valittaa mm. harrastuskuskauksista äidin luonapitoviikolla (viesti nro 4) jne., eli hänen kohdallaan sanoisin, että kysymys on vain mustasukkaisuudesta ja halusta omia mies itselleen ja lapset ovat hänelle uhka.

Tuo, mitä sinä kuvaat, ettei mitään menoja pystyisi sopimaan puolison kanssa, eikä koskaan pitää mistään kiinni, on toki huonon suhteen merkki, mutta en ole ollenkaan vakuuttunut, että onko ap:lla tällaista, vai onko hän vaan mustis lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on täysin järjen vastaista, että vanhemmat väittävät rakastavansa lapsiaan, mutta tappelevat aiba siitä, että kumpi JOUTUU niitä pitämään!

Jos se rakkaus oikeasti olisi suurempaa, kuin itsekkyys, kaikki huoltajuuskiistathan käytäisiin juuri päinvastoin siitä, kuka SAA pitää lapsia enemmän!

Kannattaa huomioida, että tässä ketjussa lasten vanhemmat eivät halua lapsistaan eroon, vaan lähinnä miesten uudet puolisot haluavat eliminoida miehen lapset miehen elämästä kokonaan joka toinen viikko (tai varmaan haluaisivat ihan joka viikko, mutta yrittävät sietää lapsia joka toinen viikko). Ihmettelen kyllä kovasti niitä miehiä, jotka ottaa tuollaisia uusia puolisoita, joille miehen lapset on ongelma.

Niin, mutta lasten omat vanhemmat valitsivat suosiolla jättää lapset pois elämästään puolet tai enemmänkin omien lastensa elämästä. Sitten valitetaan ettei joku ventovieras jaksa heitä hoitaa.

Eihän olisi uusperheitä jos ei joku olisi eronnut.

Minulla ei ole mitään eroja vastaan, mutta ihmetyttää tämä toisten syyttely omista ratkaisuista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on täysin järjen vastaista, että vanhemmat väittävät rakastavansa lapsiaan, mutta tappelevat aiba siitä, että kumpi JOUTUU niitä pitämään!

Jos se rakkaus oikeasti olisi suurempaa, kuin itsekkyys, kaikki huoltajuuskiistathan käytäisiin juuri päinvastoin siitä, kuka SAA pitää lapsia enemmän!

Kannattaa huomioida, että tässä ketjussa lasten vanhemmat eivät halua lapsistaan eroon, vaan lähinnä miesten uudet puolisot haluavat eliminoida miehen lapset miehen elämästä kokonaan joka toinen viikko (tai varmaan haluaisivat ihan joka viikko, mutta yrittävät sietää lapsia joka toinen viikko). Ihmettelen kyllä kovasti niitä miehiä, jotka ottaa tuollaisia uusia puolisoita, joille miehen lapset on ongelma.

Niin, mutta lasten omat vanhemmat valitsivat suosiolla jättää lapset pois elämästään puolet tai enemmänkin omien lastensa elämästä. Sitten valitetaan ettei joku ventovieras jaksa heitä hoitaa.

Eihän olisi uusperheitä jos ei joku olisi eronnut.

Minulla ei ole mitään eroja vastaan, mutta ihmetyttää tämä toisten syyttely omista ratkaisuista.

En minä mitenkään suosiolla jättäytynyt puoleksi ajaksi lasten elämästä pois, enkä jättäytynytkään. Isäviikoillakin näen lapsia melkein joka päivä. Ihmeellistä ylidramatisointia ihan kuin ainoa hyvä erovanhempi olisi se, joka mahdollisimman tehokkaasti pystyy vieraannuttamaan lasten toisen vanhemman kuvioista pois, eikä huomioi lasten tarvetta toimivaan ja läheiseen suhteeseen molempien vanhempiensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on täysin järjen vastaista, että vanhemmat väittävät rakastavansa lapsiaan, mutta tappelevat aiba siitä, että kumpi JOUTUU niitä pitämään!

Jos se rakkaus oikeasti olisi suurempaa, kuin itsekkyys, kaikki huoltajuuskiistathan käytäisiin juuri päinvastoin siitä, kuka SAA pitää lapsia enemmän!

Pointtia tässäkin. 

Muistakaa silti, että vanhemmatkin ovat myös ihmisiä, ja olla 100% vastuussa koko ajan on aina myös kuormittavaa. Vaikka kuinka rakastaisi niitä lapsia :) Jokainen tarvitsee myös omaa aikaa, ja lapsellista tuomita huonoksi ihmiseksi sen perusteella. Tai lällätellä: miksi teit ne lapset.

Kaikki tunteet on kaikille ihmisille sallittuja, myös väsymisen tunteet, myös vanhemmille.

Ap:n aloitus on hyvä esimerkki nykyajan curling -vanhemmuudesta. Lapsi nostetaan jalustalle ykkössijalle, ja lapsen ehdoilla tehdään suuria ratkaisuja jotka koskevat AIKUISTEN parisuhteita. Narsistinen tapa kasvattaa lasta ja laittaa hänet etusijalle asettaa lapsen psyykelle kohtuuttoman taakan. Lapselle annetaan käsitys että hänen tarpeensa ovat tärkeimmät.  Lapsesta tehdään vanhemman onnellistuttaja, vaikka lapsi ei voi koskaan ottaa vastuuta aikuisen ihmisen päätöksistä. Rajat ovat rakkautta.

Perheen aikuiset päättävät omasta elämästään. He päättävät ketkä ovat heidän ystäviään. 

Erovanhemmat, vapauttakaa lapsi elämään omaa elämäänsä ja ottakaa itse vastuu, millaista elämää haluatte elää. Jos uuteen parisuhteeseen menee, se on aikuisten välinen päätös, josta ei neuvotella lasten kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommenteista huomaa, että osa ei ollenkaan ymmärrä mistä tässä todellisuudessa on kyse. Siitä, että vaikka on jotain sovittuna uuden kumppanin kanssa, mies peruu jos ex pyytää jotain eikä edes kysy uuden kumppanin mielipidettä. Lopultahan tämä tarkoittaa, että uusi kumppani ei ole miehelle tärkeä ja jos ei ole valmis muutoksiin, niin suhteesta kannattaa lähteä. 

Itse olin vastaavassa tilanteessa eikä ongelma todellakaan ollut harrastuskuskaukset, niissä autoin joskus itsekin (vaikka itselläkin 2 pientä lasta), vaan se että jos oltiin jossain, niin mitä tahansa jätettiin kesken jos ex tai lapsi soitti, vaikka kyseessä ei olisi ollut mikään hätätilanne. Niitä teatterilippuja ei voinut ostaa, koska mies ei voinut luvata tulevansa sinne, jos vaikka lapset (eli ex) sattuisi tarvitsemaan häntä. No, minulle tämä ei ollut kynnyskysymys, mutta se että mies ei välittänyt minusta tarpeeksi näkyi myös muissa jutuissa joihin suhde lopulta kaatui.

Nykyisen miehen kanssa on ihan mahdollista tehdä asioita yhdessä sovitusti vaikka molemmilla on lapsia. Ja kyllä, molemmille lapset ovat tärkeitä, mutta sovittuja menoja ei peruta siksi että exä haluaa tehdä omia kivoja juttujaan juuri samaan aikaan. Siitähän tässä on kyse eikä lapsen tarpeista

Joo, tää sun juttu kuulostaa järkevältä, mutta lapseton ap todellakin valittaa mm. harrastuskuskauksista äidin luonapitoviikolla (viesti nro 4) jne., eli hänen kohdallaan sanoisin, että kysymys on vain mustasukkaisuudesta ja halusta omia mies itselleen ja lapset ovat hänelle uhka.

Tuo, mitä sinä kuvaat, ettei mitään menoja pystyisi sopimaan puolison kanssa, eikä koskaan pitää mistään kiinni, on toki huonon suhteen merkki, mutta en ole ollenkaan vakuuttunut, että onko ap:lla tällaista, vai onko hän vaan mustis lapsista.

Ap kertoo että mies hyppää kun ex käskee , eli ei saa rajoja laitettua. Kuka tuommoisen tossun kanssa haluaa olla. Ap älä vaan mene naimisiin !!

Jos toinen osapuoli päivystää koko ajan kun lapset ovat ex puolison hoidettavana niin se on yksiselitteisesti väärin. Toinen on silloin vapaalla kun lapset on toisen luona. Suunniteltuja menoja ei peruta pikku asioiden takia. Jos puoliso lähtisi kesken teatteriesityksen holhoamaan lapsiaan kun ne ovat ex puolison luona niin saisi mennä ensimmäisen ja viimeisen kerran ja mieluusti jäädä sinne ex puolisonsa luokse. Jos kerran ei ole omaa elämää niin ei ole, minulla taas on.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n aloitus on hyvä esimerkki nykyajan curling -vanhemmuudesta. Lapsi nostetaan jalustalle ykkössijalle, ja lapsen ehdoilla tehdään suuria ratkaisuja jotka koskevat AIKUISTEN parisuhteita. Narsistinen tapa kasvattaa lasta ja laittaa hänet etusijalle asettaa lapsen psyykelle kohtuuttoman taakan. Lapselle annetaan käsitys että hänen tarpeensa ovat tärkeimmät.  Lapsesta tehdään vanhemman onnellistuttaja, vaikka lapsi ei voi koskaan ottaa vastuuta aikuisen ihmisen päätöksistä. Rajat ovat rakkautta.

Perheen aikuiset päättävät omasta elämästään. He päättävät ketkä ovat heidän ystäviään. 

Erovanhemmat, vapauttakaa lapsi elämään omaa elämäänsä ja ottakaa itse vastuu, millaista elämää haluatte elää. Jos uuteen parisuhteeseen menee, se on aikuisten välinen päätös, josta ei neuvotella lasten kanssa. 

Yksikään lasten kehityspsykologiaa tunteva ei allekirjoita näkemystäsi. Rajat lapselle eivät tarkoita sitä, että vanhemmat rajoittavat omaa ja toistensa aikaa ja rakkautta lapselle, tietenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on täysin järjen vastaista, että vanhemmat väittävät rakastavansa lapsiaan, mutta tappelevat aiba siitä, että kumpi JOUTUU niitä pitämään!

Jos se rakkaus oikeasti olisi suurempaa, kuin itsekkyys, kaikki huoltajuuskiistathan käytäisiin juuri päinvastoin siitä, kuka SAA pitää lapsia enemmän!

Pointtia tässäkin. 

Muistakaa silti, että vanhemmatkin ovat myös ihmisiä, ja olla 100% vastuussa koko ajan on aina myös kuormittavaa. Vaikka kuinka rakastaisi niitä lapsia :) Jokainen tarvitsee myös omaa aikaa, ja lapsellista tuomita huonoksi ihmiseksi sen perusteella. Tai lällätellä: miksi teit ne lapset.

Kaikki tunteet on kaikille ihmisille sallittuja, myös väsymisen tunteet, myös vanhemmille.

Eroperheissä, joissa on yhteishuoltajuus, sitä omaa aikaa on lähtökohtaisesti tarpeeksi ja lapsen näkökulmasta liikaa. On kornia tapella siitä, ettei vaan joudu viettämään yhtään ylimääräistä aikaa oman lapsensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä homma. Missä tavataan? Mulla säädöt kohdillaan.

Haha, rivien välistä on luettavissa, että ap on todella kontrollinhaluinen ja mustasukkainen. On jopa mustis miehen lapsista. Miehellä ei saa olla omia menoja (kerran ap ei kestä esim. sitä, että mies vie lasta harrastuksiin, niin tuskin miehellä itselläänkään saa olla harrastuksia tai muitakaan menoja, esim. kavereidenkaan kanssa). Että joo, tee tosiaan ap palvelus sekä miehelle, että hänen lapsilleen, ja etsi joku sellainen tossulla kontrolloitavaksi, kellä ei ole mitään muuta elämää.

Mies harrastaa joka päivä.

ap

Siis mies harrastaa joka päivä, ja se ei sua haittaa ollenkaan, mutta jos mies vie lapsen harrastukseen, niin se kyllä haittaa? Olet vaan sairaalloisen mustasukkainen miehen lapsista. Mene terapiaan.

Se vie kenen hoitovuoro on.

Selittäkääpäs tätä nyt vielä. Siis mies voi uuden puolison mielestä kyllä mennä itse harrastamaan (eli kotona hänen ei tarvi olla), mutta mies ei missään nimessä saa mennä lapsen treeneihin tai peleihin, vaan uusi puoliso on sitä mieltä, että joka toinen viikko se on lapsen äidin tehtävä, vaikka harrastus olisi ollut isän ja lapsen yhteinen juttu?

Itse en kyllä keksi tähän mitään muuta selitystä, kuin että uusi puoliso on sairaalloisen mustasukkainen lapsille. Onko teillä joku muu selitys sille, että mies voi hyvin olla tunnin kavereiden kanssa pelaamassa padelia, mutta ei saa mennä lapsensa kanssa tunniksi lapsen treeneihin? Eikö sen nyt luulisi sen uuden puolison kannalta olevan ihan sama, että kummassa mies on?

Toisekseen, esim. meillä lapsia on kaksi, joten jos vain yksi vanhempi osallistuu harrastuksiinvienteihin kerrallaan, tulisi päiviä, jolloin toinen lapsista ei pääsisi harrastukseensa, kun yksi ihminen ei voi revetä kahteen paikkaan.

Ei se, että vanhemmat eroaa, nyt kerta kaikkiaan vaan tarkoita sitä, että vanhempi eroaa joka toiseksi viikoksi myös lapsistaan, vaan kyllä niitä lasten asioita hoidellaan ihan jokainen viikko. Tämä olisi hyvä teidän uusienkin puolisoiden ymmärtää (ja jos ette ymmärrä, niin älkää ottako miestä, joka on myös jonkun isä).

En voi selittää sinulle sinun omaa mielikuvitustasi. Sitten kun otat kantaa lainaamaasi tekstiin, niin voin selittää.

Ap viestissä nro 4 valittaa, jos mies kuskaa lapsen harrastukseen sillä viikolla, kun luonapito on lapsen äidillä ja lainaamani kommentit komppaa tuota, kun niissä ollaan sitä mieltä, että äidin luonapitovuorolla vain äiti osallistuu lasten harrastuksiin (se vie kenen hoitovuoro on). Jos äiti on vaikka sairastunut, tai äidillä on jokin pakollinen meno (esim. oman vanhempansa vienti jonnekin), niin pitääkö lapsen jäädä treeneistä pois, vai voisko isää kuitenkin pyytää viemään? Niinpä. Samahan se on toisinkin päin, että jos isäviikolla isä ei pysty, niin äiti tulee paikkaamaan.

Ja vaikka äiti pystyisikin viemään, niin jos isä nyt vaan haluaa olla lapsen harrastuksessa mukana, niin miksi se on nyxälle niin punainen vaate?

 niin minä vastasin että se vie lapsen kenen hoitovuoro on, tai hän hoitaa jonkun lasta viemään.

No niin. Miksi et osaa selittää sitä, että olet sitä mieltä, ettei lapsen isän kuulu osallistua lapsen harrastukseen äidin luonapitovuorolla? Harrastus voi tosiaan olla isän ja lapsen yhteinen juttu ja isä voi olla esim. seura-aktiivi, vaikka apuvalmentaja lapsen futisjoukkueessa. Niin aika tiukka uusi puoliso, jos ei saisi joka toinen viikko osallistua.

Heti kun lainaat kohdan jossa sanoin ettei kuulu OSALLISTUA lapsen harrastukseen jos mies on SEURA-AKTIIVI tai APUVALMENTAJA. Itse kun näen edelleen vain että jokainen hoitaa vuorollaan kuljetuksen eikä häirits sillä toista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä homma. Missä tavataan? Mulla säädöt kohdillaan.

Haha, rivien välistä on luettavissa, että ap on todella kontrollinhaluinen ja mustasukkainen. On jopa mustis miehen lapsista. Miehellä ei saa olla omia menoja (kerran ap ei kestä esim. sitä, että mies vie lasta harrastuksiin, niin tuskin miehellä itselläänkään saa olla harrastuksia tai muitakaan menoja, esim. kavereidenkaan kanssa). Että joo, tee tosiaan ap palvelus sekä miehelle, että hänen lapsilleen, ja etsi joku sellainen tossulla kontrolloitavaksi, kellä ei ole mitään muuta elämää.

Mies harrastaa joka päivä.

ap

Siis mies harrastaa joka päivä, ja se ei sua haittaa ollenkaan, mutta jos mies vie lapsen harrastukseen, niin se kyllä haittaa? Olet vaan sairaalloisen mustasukkainen miehen lapsista. Mene terapiaan.

Se vie kenen hoitovuoro on.

Selittäkääpäs tätä nyt vielä. Siis mies voi uuden puolison mielestä kyllä mennä itse harrastamaan (eli kotona hänen ei tarvi olla), mutta mies ei missään nimessä saa mennä lapsen treeneihin tai peleihin, vaan uusi puoliso on sitä mieltä, että joka toinen viikko se on lapsen äidin tehtävä, vaikka harrastus olisi ollut isän ja lapsen yhteinen juttu?

Itse en kyllä keksi tähän mitään muuta selitystä, kuin että uusi puoliso on sairaalloisen mustasukkainen lapsille. Onko teillä joku muu selitys sille, että mies voi hyvin olla tunnin kavereiden kanssa pelaamassa padelia, mutta ei saa mennä lapsensa kanssa tunniksi lapsen treeneihin? Eikö sen nyt luulisi sen uuden puolison kannalta olevan ihan sama, että kummassa mies on?

Toisekseen, esim. meillä lapsia on kaksi, joten jos vain yksi vanhempi osallistuu harrastuksiinvienteihin kerrallaan, tulisi päiviä, jolloin toinen lapsista ei pääsisi harrastukseensa, kun yksi ihminen ei voi revetä kahteen paikkaan.

Ei se, että vanhemmat eroaa, nyt kerta kaikkiaan vaan tarkoita sitä, että vanhempi eroaa joka toiseksi viikoksi myös lapsistaan, vaan kyllä niitä lasten asioita hoidellaan ihan jokainen viikko. Tämä olisi hyvä teidän uusienkin puolisoiden ymmärtää (ja jos ette ymmärrä, niin älkää ottako miestä, joka on myös jonkun isä).

En voi selittää sinulle sinun omaa mielikuvitustasi. Sitten kun otat kantaa lainaamaasi tekstiin, niin voin selittää.

Ap viestissä nro 4 valittaa, jos mies kuskaa lapsen harrastukseen sillä viikolla, kun luonapito on lapsen äidillä ja lainaamani kommentit komppaa tuota, kun niissä ollaan sitä mieltä, että äidin luonapitovuorolla vain äiti osallistuu lasten harrastuksiin (se vie kenen hoitovuoro on). Jos äiti on vaikka sairastunut, tai äidillä on jokin pakollinen meno (esim. oman vanhempansa vienti jonnekin), niin pitääkö lapsen jäädä treeneistä pois, vai voisko isää kuitenkin pyytää viemään? Niinpä. Samahan se on toisinkin päin, että jos isäviikolla isä ei pysty, niin äiti tulee paikkaamaan.

Ja vaikka äiti pystyisikin viemään, niin jos isä nyt vaan haluaa olla lapsen harrastuksessa mukana, niin miksi se on nyxälle niin punainen vaate?

 niin minä vastasin että se vie lapsen kenen hoitovuoro on, tai hän hoitaa jonkun lasta viemään.

No niin. Miksi et osaa selittää sitä, että olet sitä mieltä, ettei lapsen isän kuulu osallistua lapsen harrastukseen äidin luonapitovuorolla? Harrastus voi tosiaan olla isän ja lapsen yhteinen juttu ja isä voi olla esim. seura-aktiivi, vaikka apuvalmentaja lapsen futisjoukkueessa. Niin aika tiukka uusi puoliso, jos ei saisi joka toinen viikko osallistua.

Heti kun lainaat kohdan jossa sanoin ettei kuulu OSALLISTUA lapsen harrastukseen jos mies on SEURA-AKTIIVI tai APUVALMENTAJA. Itse kun näen edelleen vain että jokainen hoitaa vuorollaan kuljetuksen eikä häirits sillä toista.

Minua ei kyllä vanhempana häiritse viedä lastani harrastukseen. Omituinen ajatuskin. Oli sitten minun viikkoni tai toisen vanhemman. Jos sinun perheessäsi häiritsee, niin olkaa toki häiritsemättä toisianne lastenne asioilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapahtuiko tämä jättäminen nyt sitten toissapäivänä, vai oliko vain puhetta?

Meillä lapset on isällään vain joka toinen viikonloppu ja lomilla epämääräisesti sopparissa ilmaistuna n. puolet lomista. Lisäksi sopparissa lukee, että lapset voivat erikseen sovitusti olla isän luona useamminkin.

Että se siitä sopimuksen seuraamisesta. Minusta on itsestäänselvää, että ensisijaisesti lapsia hoitavat lapsen huoltajat ja vasta molempien huoltajien ollessa estyneitä, aletaan kysellä/järjestellä muita hoitajia. Eli jos tarvin lastenhoitajaa, kysyn ensin lasten isältä. Tämä on myös isän toive, että saa mahdollisuuden nähdä lapsia, jos aikatauluihinsa sopii.

Meilläkin on täsmälleen tuollainen sopimus. Mitään epämääräistä ei ole puolet lomista -ilmaisussa. Lasten kesälomasta sopimuksessa sanotaan että minä olen 2 viikkoa heidän kanssaan.

Molempien toive meilläkin oli että ensi sijassa toinen vanhempi hoitaa lapsia toisen estyessä, sen sijaan tämä toteutui ainoastaan niin että äiti käytti minua hyväkseen ja toi lapsia minulle jatkuvasti, ja hyppyytti maksamaan kuljetuksia omalla viikollaan, mutta kun minä kysyin apua niin sihistiin hampaiden välistä että sinä kyllä joudat olemaan lastesi kanssa niin kuin sopimuksessa sanotaan, älä kehtaa häiritä minua kun lapset ovat sinulla!!! Joten lopetin itsekin avustamasa, ja kaikki varmaan ymmärtävät mitä huutoa siitä seurasi, mutta pidin pääni.

Vierailija kirjoitti:

Kommenteista huomaa, että osa ei ollenkaan ymmärrä mistä tässä todellisuudessa on kyse. Siitä, että vaikka on jotain sovittuna uuden kumppanin kanssa, mies peruu jos ex pyytää jotain eikä edes kysy uuden kumppanin mielipidettä. Lopultahan tämä tarkoittaa, että uusi kumppani ei ole miehelle tärkeä ja jos ei ole valmis muutoksiin, niin suhteesta kannattaa lähteä. 

Itse olin vastaavassa tilanteessa eikä ongelma todellakaan ollut harrastuskuskaukset, niissä autoin joskus itsekin (vaikka itselläkin 2 pientä lasta), vaan se että jos oltiin jossain, niin mitä tahansa jätettiin kesken jos ex tai lapsi soitti, vaikka kyseessä ei olisi ollut mikään hätätilanne. Niitä teatterilippuja ei voinut ostaa, koska mies ei voinut luvata tulevansa sinne, jos vaikka lapset (eli ex) sattuisi tarvitsemaan häntä. No, minulle tämä ei ollut kynnyskysymys, mutta se että mies ei välittänyt minusta tarpeeksi näkyi myös muissa jutuissa joihin suhde lopulta kaatui.

Nykyisen miehen kanssa on ihan mahdollista tehdä asioita yhdessä sovitusti vaikka molemmilla on lapsia. Ja kyllä, molemmille lapset ovat tärkeitä, mutta sovittuja menoja ei peruta siksi että exä haluaa tehdä omia kivoja juttujaan juuri samaan aikaan. Siitähän tässä on kyse eikä lapsen tarpeista

Kyllä tuon kaikki ymmärtävät, kunhan trollailevat kun sinua on niin mukava huudattaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä on vanhempi myös toisen vanhemman vuoroviikolla. Itsekin äitinä vien lapsia harrastuksiin ja lapset käyvät täällä isänkin viikolla.

Mihin väliin tunget seurustelusuhteesi?

Näin vuoroviikkoisänä vastaan, että seurustelu on tällä hetkellä mitä on. Lapset menee aina etusijalle ja tämä asunto on heidän kotinsa sekä minä heidän isänsä joka hetki, ei vain joka toinen viikko.

Eli huollat ja hoidat lapsia milloin vaan, silloinkin kun on oma vapaaviikkosi?

Totta kai. Eksällä on välillä hieman hankalaa elämänsä kanssa ja sitä kautta hankaloittaa myös minun elämää, mutta ei sitä ongelmaa tarvitse lapsille siirtää. Tämä voi tosin olla opittua, kun oma isä tai äiti eivät koskaan ole kieltäneet tulemasta kotiinsa, niin ehkä ajattelen samalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommenteista huomaa, että osa ei ollenkaan ymmärrä mistä tässä todellisuudessa on kyse. Siitä, että vaikka on jotain sovittuna uuden kumppanin kanssa, mies peruu jos ex pyytää jotain eikä edes kysy uuden kumppanin mielipidettä. Lopultahan tämä tarkoittaa, että uusi kumppani ei ole miehelle tärkeä ja jos ei ole valmis muutoksiin, niin suhteesta kannattaa lähteä. 

Itse olin vastaavassa tilanteessa eikä ongelma todellakaan ollut harrastuskuskaukset, niissä autoin joskus itsekin (vaikka itselläkin 2 pientä lasta), vaan se että jos oltiin jossain, niin mitä tahansa jätettiin kesken jos ex tai lapsi soitti, vaikka kyseessä ei olisi ollut mikään hätätilanne. Niitä teatterilippuja ei voinut ostaa, koska mies ei voinut luvata tulevansa sinne, jos vaikka lapset (eli ex) sattuisi tarvitsemaan häntä. No, minulle tämä ei ollut kynnyskysymys, mutta se että mies ei välittänyt minusta tarpeeksi näkyi myös muissa jutuissa joihin suhde lopulta kaatui.

Nykyisen miehen kanssa on ihan mahdollista tehdä asioita yhdessä sovitusti vaikka molemmilla on lapsia. Ja kyllä, molemmille lapset ovat tärkeitä, mutta sovittuja menoja ei peruta siksi että exä haluaa tehdä omia kivoja juttujaan juuri samaan aikaan. Siitähän tässä on kyse eikä lapsen tarpeista

Joo, tää sun juttu kuulostaa järkevältä, mutta lapseton ap todellakin valittaa mm. harrastuskuskauksista äidin luonapitoviikolla (viesti nro 4) jne., eli hänen kohdallaan sanoisin, että kysymys on vain mustasukkaisuudesta ja halusta omia mies itselleen ja lapset ovat hänelle uhka.

Tuo, mitä sinä kuvaat, ettei mitään menoja pystyisi sopimaan puolison kanssa, eikä koskaan pitää mistään kiinni, on toki huonon suhteen merkki, mutta en ole ollenkaan vakuuttunut, että onko ap:lla tällaista, vai onko hän vaan mustis lapsista.

Kuskaaminen on hyväksikäyttöä. Jos äiti ei saa lapsia harrastuksiin kuskattua, on parempi että lapset muuttavat isälleen kokonaan, ja isä sitten kuskaa ja äiti maksaa siitä elareiden muodossa.