Lue keskustelun säännöt.
Mistä on peräisin "kyllä parisuhteessa KUULUU riidellä" -väite?
01.12.2022 |
En ymmärrä tällaista. Vai olenko jotenkin hölmö, kun en ole suostunut jäämään suhteisiin, joissa toinen nipottaa ja raivoaa ties mistä olemattomasta syystä?
Olenko nyt huonossa suhteessa, kun meillä saa molemmilla olla omat mielipiteet, ajatukset ja omat arvomaailmamme, mutta emme saa niistä riitoja aikaiseksi? Kumpikaan meidän suhteessa ei "alistu", koska toinen ei koskaan "määrää". Asioista keskustellaan ja sitten päädytään joko vaihtoehtoon A tai B tai näiden kompromissiin.
Pitäisikö meidän ottaa riittely mukaan parisuhteeseen, että olemme enemmän normaaleita?
Auttakaa minua ymmärtämään, miksi riitelyn pitäisi olla osa arkea? Osa jokaista viikkoa tai edes osa jokaista kuukautta?
Kommentit (197)
Riitelykö on nipottamista ja raivoamista?
Mielenkiintoinen ajatus naisilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kyllä nähdä sen ihmisen, joka ei riitele esimerkiksi (huom. vain yhtenä keksittynä esimerkkinä) tilanteessa, jossa on sovittu, että lähdetään jonnekin klo xx.xx ja toinen osapuoli ihan vain velttouttaan tai saamattomuuttaan ei ole silloin valmis, ja myöhästymisestä aiheutuu jotain merkittävää haittaa.
Minusta ei olisi siihen, että toteaisin puolisolleni rauhallisesti, että "olipa ikävää, että unohduit vessaan lukemaan lehteä ja myöhästyimme sen takia lennolta/yhteisen lapsemme häistä/tms".
Minun mieheni on juuri tuollainen, mihinkään ei pääse lähtemään ajoissa. Ja varmasti narisen asiasta, mutta ei se mitään riitelyä ole. Mies on yleensä siinä vaiheessa hyvin hiljaa ja keskittyy vain ja ainoastaan siihen lähtemiseen. Olen kiukkuinen miehelle, että TAAS ollaan myöhässä, mutta ei siitä mitään eipäs-juupas-kusipää-taistelua muodostu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kyllä nähdä sen ihmisen, joka ei riitele esimerkiksi (huom. vain yhtenä keksittynä esimerkkinä) tilanteessa, jossa on sovittu, että lähdetään jonnekin klo xx.xx ja toinen osapuoli ihan vain velttouttaan tai saamattomuuttaan ei ole silloin valmis, ja myöhästymisestä aiheutuu jotain merkittävää haittaa.
Minusta ei olisi siihen, että toteaisin puolisolleni rauhallisesti, että "olipa ikävää, että unohduit vessaan lukemaan lehteä ja myöhästyimme sen takia lennolta/yhteisen lapsemme häistä/tms".
No ei nyt tuollaista tilannetta sentään ole 40 vuoden aikana eteen tullut. Ei nyt kukaan kai niin tyhmä ole, että lennolta moisen syyn takia myöhästyisi, tai häistä?
40 vuoden aikana et ole sen vertaa ihmisten kanssa tekemisissä ollut, että tällainen skenaario kuulostaa uskomattomalta? Elätkö pullossa?
No varmaan sitten elän, mutta todellakin kuulostaa uskomattomalta, että joku myöhästyisi lennolta vessassa istumisen vuoksi, tai häistä. Enkä ole kuullut kenenkään ystäväpiirissäkään sellaista tehneen.
Kuten kirjoitin, kyseessä oli keksitty esimerkki. Mutta sen taustalla on se, että yksi yleisimmistä riidan aiheista puolisoni kanssa on se, ettei hän muista katsoa kelloa. Emme ole myöhästyneet lennolta, toistaiseksi. Kun kyseessä on todella tärkeä asia, hän skarppaa. Lukuisista muista menoista olemmekin sitten myöhästyneet.
Se ei kuitenkaan ole niin iso asia, että sen takia eroaisin muuten hyvästä miehestä.
Niin, no, kannattaako sellaisista asioista sitten riidellä?
Pikkuasioista on turha riidellä ja kun tarkemmin ajattelee, kaikki asiat ovat pikkuasioita, on joku viisas joskus sanonut.Kannattaa, todellakin. Miksi hän ei sanoisi että häntä ärsyttää kun toinen ei ehdi ajoissa valmiiksi?
Voi myös todeta rakentavasti: olisi todella kiva, kun olisit ajoissa.
Ja lässyn lässyn. Kasvatatko lapsesikin lässyttämällä? Siis olisi tosi kiva jos sä nyt et saisi raivareita just kun olis tosi kiva päästä lähtemään. Olis tosi kiva kun laittaisit sen paidan päälle, voisitko? Ai et, noh, käviskö sulle tää toinen paita? Ai ei, noh olis kyllä kiva
Mieheni ei ole lapseni enkä pyri häntä kasvattamaan, sen on hänen äitinsä tehnyt ja hyvin onkin tehnyt. Meillä ei tarvitse riidellä. Meillä voidaan keskustella asioista ja asioista voidaan ollaan eri mieltä, mutta ei niistä riidellä.
Kuinka tämä voi olla niin vaikea ymmärtää?
Sinulle taitaa riittää vihanpito palstalla.
Miestä sulla ei ole kuin unissas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kyllä nähdä sen ihmisen, joka ei riitele esimerkiksi (huom. vain yhtenä keksittynä esimerkkinä) tilanteessa, jossa on sovittu, että lähdetään jonnekin klo xx.xx ja toinen osapuoli ihan vain velttouttaan tai saamattomuuttaan ei ole silloin valmis, ja myöhästymisestä aiheutuu jotain merkittävää haittaa.
Minusta ei olisi siihen, että toteaisin puolisolleni rauhallisesti, että "olipa ikävää, että unohduit vessaan lukemaan lehteä ja myöhästyimme sen takia lennolta/yhteisen lapsemme häistä/tms".
No ei nyt tuollaista tilannetta sentään ole 40 vuoden aikana eteen tullut. Ei nyt kukaan kai niin tyhmä ole, että lennolta moisen syyn takia myöhästyisi, tai häistä?
40 vuoden aikana et ole sen vertaa ihmisten kanssa tekemisissä ollut, että tällainen skenaario kuulostaa uskomattomalta? Elätkö pullossa?
No varmaan sitten elän, mutta todellakin kuulostaa uskomattomalta, että joku myöhästyisi lennolta vessassa istumisen vuoksi, tai häistä. Enkä ole kuullut kenenkään ystäväpiirissäkään sellaista tehneen.
Kuten kirjoitin, kyseessä oli keksitty esimerkki. Mutta sen taustalla on se, että yksi yleisimmistä riidan aiheista puolisoni kanssa on se, ettei hän muista katsoa kelloa. Emme ole myöhästyneet lennolta, toistaiseksi. Kun kyseessä on todella tärkeä asia, hän skarppaa. Lukuisista muista menoista olemmekin sitten myöhästyneet.
Se ei kuitenkaan ole niin iso asia, että sen takia eroaisin muuten hyvästä miehestä.
Miten se sinun riitelysi noista myöhästymisistä on parantanut kenenkään elämänlaatua? Onko mikään muuttunut?
Minusta tämä sinun jankkaamisesti kysymyksineen on riitelyä. Jankkaamisella pyrit osoittamaan, että SINÄ olet oikeassa; SINÄ tiedät paremmin. Tuotahan se riiteleminen nimenomaan on.
Hän kysyi sinulta, niin voisit tietenkin vastata ja perustella, mutta päätit pistää lekkeriksi. Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kyllä nähdä sen ihmisen, joka ei riitele esimerkiksi (huom. vain yhtenä keksittynä esimerkkinä) tilanteessa, jossa on sovittu, että lähdetään jonnekin klo xx.xx ja toinen osapuoli ihan vain velttouttaan tai saamattomuuttaan ei ole silloin valmis, ja myöhästymisestä aiheutuu jotain merkittävää haittaa.
Minusta ei olisi siihen, että toteaisin puolisolleni rauhallisesti, että "olipa ikävää, että unohduit vessaan lukemaan lehteä ja myöhästyimme sen takia lennolta/yhteisen lapsemme häistä/tms".
No ei nyt tuollaista tilannetta sentään ole 40 vuoden aikana eteen tullut. Ei nyt kukaan kai niin tyhmä ole, että lennolta moisen syyn takia myöhästyisi, tai häistä?
40 vuoden aikana et ole sen vertaa ihmisten kanssa tekemisissä ollut, että tällainen skenaario kuulostaa uskomattomalta? Elätkö pullossa?
No varmaan sitten elän, mutta todellakin kuulostaa uskomattomalta, että joku myöhästyisi lennolta vessassa istumisen vuoksi, tai häistä. Enkä ole kuullut kenenkään ystäväpiirissäkään sellaista tehneen.
Kuten kirjoitin, kyseessä oli keksitty esimerkki. Mutta sen taustalla on se, että yksi yleisimmistä riidan aiheista puolisoni kanssa on se, ettei hän muista katsoa kelloa. Emme ole myöhästyneet lennolta, toistaiseksi. Kun kyseessä on todella tärkeä asia, hän skarppaa. Lukuisista muista menoista olemmekin sitten myöhästyneet.
Se ei kuitenkaan ole niin iso asia, että sen takia eroaisin muuten hyvästä miehestä.
Niin, no, kannattaako sellaisista asioista sitten riidellä?
Pikkuasioista on turha riidellä ja kun tarkemmin ajattelee, kaikki asiat ovat pikkuasioita, on joku viisas joskus sanonut.Kannattaa, todellakin. Miksi hän ei sanoisi että häntä ärsyttää kun toinen ei ehdi ajoissa valmiiksi?
Voi myös todeta rakentavasti: olisi todella kiva, kun olisit ajoissa.
Ja lässyn lässyn. Kasvatatko lapsesikin lässyttämällä? Siis olisi tosi kiva jos sä nyt et saisi raivareita just kun olis tosi kiva päästä lähtemään. Olis tosi kiva kun laittaisit sen paidan päälle, voisitko? Ai et, noh, käviskö sulle tää toinen paita? Ai ei, noh olis kyllä kiva
Mieheni ei ole lapseni enkä pyri häntä kasvattamaan, sen on hänen äitinsä tehnyt ja hyvin onkin tehnyt. Meillä ei tarvitse riidellä. Meillä voidaan keskustella asioista ja asioista voidaan ollaan eri mieltä, mutta ei niistä riidellä.
Kuinka tämä voi olla niin vaikea ymmärtää?
Etkä siksi uskalla sanoa miehellesi että *Nyt mennään? En pidä yhtään siitä että myöhästytään taas*? Voi raukkaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kyllä nähdä sen ihmisen, joka ei riitele esimerkiksi (huom. vain yhtenä keksittynä esimerkkinä) tilanteessa, jossa on sovittu, että lähdetään jonnekin klo xx.xx ja toinen osapuoli ihan vain velttouttaan tai saamattomuuttaan ei ole silloin valmis, ja myöhästymisestä aiheutuu jotain merkittävää haittaa.
Minusta ei olisi siihen, että toteaisin puolisolleni rauhallisesti, että "olipa ikävää, että unohduit vessaan lukemaan lehteä ja myöhästyimme sen takia lennolta/yhteisen lapsemme häistä/tms".
No ei nyt tuollaista tilannetta sentään ole 40 vuoden aikana eteen tullut. Ei nyt kukaan kai niin tyhmä ole, että lennolta moisen syyn takia myöhästyisi, tai häistä?
40 vuoden aikana et ole sen vertaa ihmisten kanssa tekemisissä ollut, että tällainen skenaario kuulostaa uskomattomalta? Elätkö pullossa?
No varmaan sitten elän, mutta todellakin kuulostaa uskomattomalta, että joku myöhästyisi lennolta vessassa istumisen vuoksi, tai häistä. Enkä ole kuullut kenenkään ystäväpiirissäkään sellaista tehneen.
Kuten kirjoitin, kyseessä oli keksitty esimerkki. Mutta sen taustalla on se, että yksi yleisimmistä riidan aiheista puolisoni kanssa on se, ettei hän muista katsoa kelloa. Emme ole myöhästyneet lennolta, toistaiseksi. Kun kyseessä on todella tärkeä asia, hän skarppaa. Lukuisista muista menoista olemmekin sitten myöhästyneet.
Se ei kuitenkaan ole niin iso asia, että sen takia eroaisin muuten hyvästä miehestä.
Niin, no, kannattaako sellaisista asioista sitten riidellä?
Pikkuasioista on turha riidellä ja kun tarkemmin ajattelee, kaikki asiat ovat pikkuasioita, on joku viisas joskus sanonut.Kannattaa, todellakin. Miksi hän ei sanoisi että häntä ärsyttää kun toinen ei ehdi ajoissa valmiiksi?
Voi myös todeta rakentavasti: olisi todella kiva, kun olisit ajoissa.
Ja lässyn lässyn. Kasvatatko lapsesikin lässyttämällä? Siis olisi tosi kiva jos sä nyt et saisi raivareita just kun olis tosi kiva päästä lähtemään. Olis tosi kiva kun laittaisit sen paidan päälle, voisitko? Ai et, noh, käviskö sulle tää toinen paita? Ai ei, noh olis kyllä kiva
Mieheni ei ole lapseni enkä pyri häntä kasvattamaan, sen on hänen äitinsä tehnyt ja hyvin onkin tehnyt. Meillä ei tarvitse riidellä. Meillä voidaan keskustella asioista ja asioista voidaan ollaan eri mieltä, mutta ei niistä riidellä.
Kuinka tämä voi olla niin vaikea ymmärtää?Sinulle taitaa riittää vihanpito palstalla.
Miestä sulla ei ole kuin unissas.
Kävikö tunteisiin? Kukahan tässä pitää vihaa, kun ei osaa asioista keskustella, vaan pitää alkaa riidellä, haukkua ja ivailla?
Joka parille tulee riitaa jossain elämän vaiheessa kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mykkäkoulu on myös riitelyn yksi muoto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kyllä nähdä sen ihmisen, joka ei riitele esimerkiksi (huom. vain yhtenä keksittynä esimerkkinä) tilanteessa, jossa on sovittu, että lähdetään jonnekin klo xx.xx ja toinen osapuoli ihan vain velttouttaan tai saamattomuuttaan ei ole silloin valmis, ja myöhästymisestä aiheutuu jotain merkittävää haittaa.
Minusta ei olisi siihen, että toteaisin puolisolleni rauhallisesti, että "olipa ikävää, että unohduit vessaan lukemaan lehteä ja myöhästyimme sen takia lennolta/yhteisen lapsemme häistä/tms".
No ei nyt tuollaista tilannetta sentään ole 40 vuoden aikana eteen tullut. Ei nyt kukaan kai niin tyhmä ole, että lennolta moisen syyn takia myöhästyisi, tai häistä?
40 vuoden aikana et ole sen vertaa ihmisten kanssa tekemisissä ollut, että tällainen skenaario kuulostaa uskomattomalta? Elätkö pullossa?
No varmaan sitten elän, mutta todellakin kuulostaa uskomattomalta, että joku myöhästyisi lennolta vessassa istumisen vuoksi, tai häistä. Enkä ole kuullut kenenkään ystäväpiirissäkään sellaista tehneen.
Kuten kirjoitin, kyseessä oli keksitty esimerkki. Mutta sen taustalla on se, että yksi yleisimmistä riidan aiheista puolisoni kanssa on se, ettei hän muista katsoa kelloa. Emme ole myöhästyneet lennolta, toistaiseksi. Kun kyseessä on todella tärkeä asia, hän skarppaa. Lukuisista muista menoista olemmekin sitten myöhästyneet.
Se ei kuitenkaan ole niin iso asia, että sen takia eroaisin muuten hyvästä miehestä.
Miten se sinun riitelysi noista myöhästymisistä on parantanut kenenkään elämänlaatua? Onko mikään muuttunut?
Minusta tämä sinun jankkaamisesti kysymyksineen on riitelyä. Jankkaamisella pyrit osoittamaan, että SINÄ olet oikeassa; SINÄ tiedät paremmin. Tuotahan se riiteleminen nimenomaan on.
Hän kysyi sinulta, niin voisit tietenkin vastata ja perustella, mutta päätit pistää lekkeriksi. Eri
Et tainnut huomata, että vastaaja vaihtui välillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se riitely auttaa? En ole ikinä ymmärtänyt. Joku sanoo että saa päästellä höyryjä ja sehän on just se toisen henkinen pahoinpitely sitten. Voisko joku valaista hyödyistä?
Se on kuulluksi tulemista, toisen ymmärtämistä ja ajatusten vaihtoa, puolin ja toisin
Parisuhteessa pitäisi tulla kuulluksi ja ymmärretyksi ja saada vaihdettua ajatuksia ilman riitelyäkin. Tuohan on normaalia keskustelua, mitä kuvailit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kyllä nähdä sen ihmisen, joka ei riitele esimerkiksi (huom. vain yhtenä keksittynä esimerkkinä) tilanteessa, jossa on sovittu, että lähdetään jonnekin klo xx.xx ja toinen osapuoli ihan vain velttouttaan tai saamattomuuttaan ei ole silloin valmis, ja myöhästymisestä aiheutuu jotain merkittävää haittaa.
Minusta ei olisi siihen, että toteaisin puolisolleni rauhallisesti, että "olipa ikävää, että unohduit vessaan lukemaan lehteä ja myöhästyimme sen takia lennolta/yhteisen lapsemme häistä/tms".
No ei nyt tuollaista tilannetta sentään ole 40 vuoden aikana eteen tullut. Ei nyt kukaan kai niin tyhmä ole, että lennolta moisen syyn takia myöhästyisi, tai häistä?
40 vuoden aikana et ole sen vertaa ihmisten kanssa tekemisissä ollut, että tällainen skenaario kuulostaa uskomattomalta? Elätkö pullossa?
No varmaan sitten elän, mutta todellakin kuulostaa uskomattomalta, että joku myöhästyisi lennolta vessassa istumisen vuoksi, tai häistä. Enkä ole kuullut kenenkään ystäväpiirissäkään sellaista tehneen.
Kuten kirjoitin, kyseessä oli keksitty esimerkki. Mutta sen taustalla on se, että yksi yleisimmistä riidan aiheista puolisoni kanssa on se, ettei hän muista katsoa kelloa. Emme ole myöhästyneet lennolta, toistaiseksi. Kun kyseessä on todella tärkeä asia, hän skarppaa. Lukuisista muista menoista olemmekin sitten myöhästyneet.
Se ei kuitenkaan ole niin iso asia, että sen takia eroaisin muuten hyvästä miehestä.
Niin, no, kannattaako sellaisista asioista sitten riidellä?
Pikkuasioista on turha riidellä ja kun tarkemmin ajattelee, kaikki asiat ovat pikkuasioita, on joku viisas joskus sanonut.Kannattaa, todellakin. Miksi hän ei sanoisi että häntä ärsyttää kun toinen ei ehdi ajoissa valmiiksi?
Voi myös todeta rakentavasti: olisi todella kiva, kun olisit ajoissa.
Ja lässyn lässyn. Kasvatatko lapsesikin lässyttämällä? Siis olisi tosi kiva jos sä nyt et saisi raivareita just kun olis tosi kiva päästä lähtemään. Olis tosi kiva kun laittaisit sen paidan päälle, voisitko? Ai et, noh, käviskö sulle tää toinen paita? Ai ei, noh olis kyllä kiva
Mieheni ei ole lapseni enkä pyri häntä kasvattamaan, sen on hänen äitinsä tehnyt ja hyvin onkin tehnyt. Meillä ei tarvitse riidellä. Meillä voidaan keskustella asioista ja asioista voidaan ollaan eri mieltä, mutta ei niistä riidellä.
Kuinka tämä voi olla niin vaikea ymmärtää?Sinulle taitaa riittää vihanpito palstalla.
Miestä sulla ei ole kuin unissas.
Kävikö tunteisiin? Kukahan tässä pitää vihaa, kun ei osaa asioista keskustella, vaan pitää alkaa riidellä, haukkua ja ivailla?
"kuinka tämä voi olla niin vaikea ymmärtää" on sitä ivaa jota kritisoit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kyllä nähdä sen ihmisen, joka ei riitele esimerkiksi (huom. vain yhtenä keksittynä esimerkkinä) tilanteessa, jossa on sovittu, että lähdetään jonnekin klo xx.xx ja toinen osapuoli ihan vain velttouttaan tai saamattomuuttaan ei ole silloin valmis, ja myöhästymisestä aiheutuu jotain merkittävää haittaa.
Minusta ei olisi siihen, että toteaisin puolisolleni rauhallisesti, että "olipa ikävää, että unohduit vessaan lukemaan lehteä ja myöhästyimme sen takia lennolta/yhteisen lapsemme häistä/tms".
No ei nyt tuollaista tilannetta sentään ole 40 vuoden aikana eteen tullut. Ei nyt kukaan kai niin tyhmä ole, että lennolta moisen syyn takia myöhästyisi, tai häistä?
40 vuoden aikana et ole sen vertaa ihmisten kanssa tekemisissä ollut, että tällainen skenaario kuulostaa uskomattomalta? Elätkö pullossa?
No varmaan sitten elän, mutta todellakin kuulostaa uskomattomalta, että joku myöhästyisi lennolta vessassa istumisen vuoksi, tai häistä. Enkä ole kuullut kenenkään ystäväpiirissäkään sellaista tehneen.
Kuten kirjoitin, kyseessä oli keksitty esimerkki. Mutta sen taustalla on se, että yksi yleisimmistä riidan aiheista puolisoni kanssa on se, ettei hän muista katsoa kelloa. Emme ole myöhästyneet lennolta, toistaiseksi. Kun kyseessä on todella tärkeä asia, hän skarppaa. Lukuisista muista menoista olemmekin sitten myöhästyneet.
Se ei kuitenkaan ole niin iso asia, että sen takia eroaisin muuten hyvästä miehestä.
Niin, no, kannattaako sellaisista asioista sitten riidellä?
Pikkuasioista on turha riidellä ja kun tarkemmin ajattelee, kaikki asiat ovat pikkuasioita, on joku viisas joskus sanonut.Kannattaa, todellakin. Miksi hän ei sanoisi että häntä ärsyttää kun toinen ei ehdi ajoissa valmiiksi?
Voi myös todeta rakentavasti: olisi todella kiva, kun olisit ajoissa.
Ja lässyn lässyn. Kasvatatko lapsesikin lässyttämällä? Siis olisi tosi kiva jos sä nyt et saisi raivareita just kun olis tosi kiva päästä lähtemään. Olis tosi kiva kun laittaisit sen paidan päälle, voisitko? Ai et, noh, käviskö sulle tää toinen paita? Ai ei, noh olis kyllä kiva
Mieheni ei ole lapseni enkä pyri häntä kasvattamaan, sen on hänen äitinsä tehnyt ja hyvin onkin tehnyt. Meillä ei tarvitse riidellä. Meillä voidaan keskustella asioista ja asioista voidaan ollaan eri mieltä, mutta ei niistä riidellä.
Kuinka tämä voi olla niin vaikea ymmärtää?Etkä siksi uskalla sanoa miehellesi että *Nyt mennään? En pidä yhtään siitä että myöhästytään taas*? Voi raukkaa
Tuoko on mielestäsi riitelyä? Emme ole samalla aaltopituudella.
Ongelma on jos riitelyyn suhtaudutaan valtavana pahana mörkönä. Ei meille ole ongelma, jos välillä riidellään, yleensä ei riidellä. Yhdessä jo yli 30 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kyllä nähdä sen ihmisen, joka ei riitele esimerkiksi (huom. vain yhtenä keksittynä esimerkkinä) tilanteessa, jossa on sovittu, että lähdetään jonnekin klo xx.xx ja toinen osapuoli ihan vain velttouttaan tai saamattomuuttaan ei ole silloin valmis, ja myöhästymisestä aiheutuu jotain merkittävää haittaa.
Minusta ei olisi siihen, että toteaisin puolisolleni rauhallisesti, että "olipa ikävää, että unohduit vessaan lukemaan lehteä ja myöhästyimme sen takia lennolta/yhteisen lapsemme häistä/tms".
No ei nyt tuollaista tilannetta sentään ole 40 vuoden aikana eteen tullut. Ei nyt kukaan kai niin tyhmä ole, että lennolta moisen syyn takia myöhästyisi, tai häistä?
40 vuoden aikana et ole sen vertaa ihmisten kanssa tekemisissä ollut, että tällainen skenaario kuulostaa uskomattomalta? Elätkö pullossa?
No varmaan sitten elän, mutta todellakin kuulostaa uskomattomalta, että joku myöhästyisi lennolta vessassa istumisen vuoksi, tai häistä. Enkä ole kuullut kenenkään ystäväpiirissäkään sellaista tehneen.
Kuten kirjoitin, kyseessä oli keksitty esimerkki. Mutta sen taustalla on se, että yksi yleisimmistä riidan aiheista puolisoni kanssa on se, ettei hän muista katsoa kelloa. Emme ole myöhästyneet lennolta, toistaiseksi. Kun kyseessä on todella tärkeä asia, hän skarppaa. Lukuisista muista menoista olemmekin sitten myöhästyneet.
Se ei kuitenkaan ole niin iso asia, että sen takia eroaisin muuten hyvästä miehestä.
Niin, no, kannattaako sellaisista asioista sitten riidellä?
Pikkuasioista on turha riidellä ja kun tarkemmin ajattelee, kaikki asiat ovat pikkuasioita, on joku viisas joskus sanonut.Kannattaa, todellakin. Miksi hän ei sanoisi että häntä ärsyttää kun toinen ei ehdi ajoissa valmiiksi?
Voi myös todeta rakentavasti: olisi todella kiva, kun olisit ajoissa.
Ja lässyn lässyn. Kasvatatko lapsesikin lässyttämällä? Siis olisi tosi kiva jos sä nyt et saisi raivareita just kun olis tosi kiva päästä lähtemään. Olis tosi kiva kun laittaisit sen paidan päälle, voisitko? Ai et, noh, käviskö sulle tää toinen paita? Ai ei, noh olis kyllä kiva
Mieheni ei ole lapseni enkä pyri häntä kasvattamaan, sen on hänen äitinsä tehnyt ja hyvin onkin tehnyt. Meillä ei tarvitse riidellä. Meillä voidaan keskustella asioista ja asioista voidaan ollaan eri mieltä, mutta ei niistä riidellä.
Kuinka tämä voi olla niin vaikea ymmärtää?Sinulle taitaa riittää vihanpito palstalla.
Miestä sulla ei ole kuin unissas.
Kävikö tunteisiin? Kukahan tässä pitää vihaa, kun ei osaa asioista keskustella, vaan pitää alkaa riidellä, haukkua ja ivailla?
"kuinka tämä voi olla niin vaikea ymmärtää" on sitä ivaa jota kritisoit.
Sitä saa, mitä tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kyllä nähdä sen ihmisen, joka ei riitele esimerkiksi (huom. vain yhtenä keksittynä esimerkkinä) tilanteessa, jossa on sovittu, että lähdetään jonnekin klo xx.xx ja toinen osapuoli ihan vain velttouttaan tai saamattomuuttaan ei ole silloin valmis, ja myöhästymisestä aiheutuu jotain merkittävää haittaa.
Minusta ei olisi siihen, että toteaisin puolisolleni rauhallisesti, että "olipa ikävää, että unohduit vessaan lukemaan lehteä ja myöhästyimme sen takia lennolta/yhteisen lapsemme häistä/tms".
No ei nyt tuollaista tilannetta sentään ole 40 vuoden aikana eteen tullut. Ei nyt kukaan kai niin tyhmä ole, että lennolta moisen syyn takia myöhästyisi, tai häistä?
40 vuoden aikana et ole sen vertaa ihmisten kanssa tekemisissä ollut, että tällainen skenaario kuulostaa uskomattomalta? Elätkö pullossa?
No varmaan sitten elän, mutta todellakin kuulostaa uskomattomalta, että joku myöhästyisi lennolta vessassa istumisen vuoksi, tai häistä. Enkä ole kuullut kenenkään ystäväpiirissäkään sellaista tehneen.
Kuten kirjoitin, kyseessä oli keksitty esimerkki. Mutta sen taustalla on se, että yksi yleisimmistä riidan aiheista puolisoni kanssa on se, ettei hän muista katsoa kelloa. Emme ole myöhästyneet lennolta, toistaiseksi. Kun kyseessä on todella tärkeä asia, hän skarppaa. Lukuisista muista menoista olemmekin sitten myöhästyneet.
Se ei kuitenkaan ole niin iso asia, että sen takia eroaisin muuten hyvästä miehestä.
Niin, no, kannattaako sellaisista asioista sitten riidellä?
Pikkuasioista on turha riidellä ja kun tarkemmin ajattelee, kaikki asiat ovat pikkuasioita, on joku viisas joskus sanonut.Kannattaa, todellakin. Miksi hän ei sanoisi että häntä ärsyttää kun toinen ei ehdi ajoissa valmiiksi?
Voi myös todeta rakentavasti: olisi todella kiva, kun olisit ajoissa.
Ja lässyn lässyn. Kasvatatko lapsesikin lässyttämällä? Siis olisi tosi kiva jos sä nyt et saisi raivareita just kun olis tosi kiva päästä lähtemään. Olis tosi kiva kun laittaisit sen paidan päälle, voisitko? Ai et, noh, käviskö sulle tää toinen paita? Ai ei, noh olis kyllä kiva
Mieheni ei ole lapseni enkä pyri häntä kasvattamaan, sen on hänen äitinsä tehnyt ja hyvin onkin tehnyt. Meillä ei tarvitse riidellä. Meillä voidaan keskustella asioista ja asioista voidaan ollaan eri mieltä, mutta ei niistä riidellä.
Kuinka tämä voi olla niin vaikea ymmärtää?Etkä siksi uskalla sanoa miehellesi että *Nyt mennään? En pidä yhtään siitä että myöhästytään taas*? Voi raukkaa
Tuoko on mielestäsi riitelyä? Emme ole samalla aaltopituudella.
On, se on riitelyä. Emme todellakaan ole samalla aaltopituudella, kun sä sössötät miten olis kiva nyt kun sitä ja tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kyllä nähdä sen ihmisen, joka ei riitele esimerkiksi (huom. vain yhtenä keksittynä esimerkkinä) tilanteessa, jossa on sovittu, että lähdetään jonnekin klo xx.xx ja toinen osapuoli ihan vain velttouttaan tai saamattomuuttaan ei ole silloin valmis, ja myöhästymisestä aiheutuu jotain merkittävää haittaa.
Minusta ei olisi siihen, että toteaisin puolisolleni rauhallisesti, että "olipa ikävää, että unohduit vessaan lukemaan lehteä ja myöhästyimme sen takia lennolta/yhteisen lapsemme häistä/tms".
No ei nyt tuollaista tilannetta sentään ole 40 vuoden aikana eteen tullut. Ei nyt kukaan kai niin tyhmä ole, että lennolta moisen syyn takia myöhästyisi, tai häistä?
40 vuoden aikana et ole sen vertaa ihmisten kanssa tekemisissä ollut, että tällainen skenaario kuulostaa uskomattomalta? Elätkö pullossa?
No varmaan sitten elän, mutta todellakin kuulostaa uskomattomalta, että joku myöhästyisi lennolta vessassa istumisen vuoksi, tai häistä. Enkä ole kuullut kenenkään ystäväpiirissäkään sellaista tehneen.
Kuten kirjoitin, kyseessä oli keksitty esimerkki. Mutta sen taustalla on se, että yksi yleisimmistä riidan aiheista puolisoni kanssa on se, ettei hän muista katsoa kelloa. Emme ole myöhästyneet lennolta, toistaiseksi. Kun kyseessä on todella tärkeä asia, hän skarppaa. Lukuisista muista menoista olemmekin sitten myöhästyneet.
Se ei kuitenkaan ole niin iso asia, että sen takia eroaisin muuten hyvästä miehestä.
Niin, no, kannattaako sellaisista asioista sitten riidellä?
Pikkuasioista on turha riidellä ja kun tarkemmin ajattelee, kaikki asiat ovat pikkuasioita, on joku viisas joskus sanonut.Kannattaa, todellakin. Miksi hän ei sanoisi että häntä ärsyttää kun toinen ei ehdi ajoissa valmiiksi?
Voi myös todeta rakentavasti: olisi todella kiva, kun olisit ajoissa.
Ja lässyn lässyn. Kasvatatko lapsesikin lässyttämällä? Siis olisi tosi kiva jos sä nyt et saisi raivareita just kun olis tosi kiva päästä lähtemään. Olis tosi kiva kun laittaisit sen paidan päälle, voisitko? Ai et, noh, käviskö sulle tää toinen paita? Ai ei, noh olis kyllä kiva
Mieheni ei ole lapseni enkä pyri häntä kasvattamaan, sen on hänen äitinsä tehnyt ja hyvin onkin tehnyt. Meillä ei tarvitse riidellä. Meillä voidaan keskustella asioista ja asioista voidaan ollaan eri mieltä, mutta ei niistä riidellä.
Kuinka tämä voi olla niin vaikea ymmärtää?Etkä siksi uskalla sanoa miehellesi että *Nyt mennään? En pidä yhtään siitä että myöhästytään taas*? Voi raukkaa
Tuoko on mielestäsi riitelyä? Emme ole samalla aaltopituudella.
kiistellä ollen jyrkästi eri mieltä jostakin
(lakikieli) kiistellä jostakin riita-asiasta oikeudessa
Vierailija kirjoitti:
Mykkäkoulu on myös riitelyn yksi muoto.
Ei ole. Se on vallankäytön muoto. Riidellä voi tasapuolisestikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se riitely auttaa? En ole ikinä ymmärtänyt. Joku sanoo että saa päästellä höyryjä ja sehän on just se toisen henkinen pahoinpitely sitten. Voisko joku valaista hyödyistä?
Se on kuulluksi tulemista, toisen ymmärtämistä ja ajatusten vaihtoa, puolin ja toisin
Parisuhteessa pitäisi tulla kuulluksi ja ymmärretyksi ja saada vaihdettua ajatuksia ilman riitelyäkin. Tuohan on normaalia keskustelua, mitä kuvailit.
Ei se silloin ole, jos ollaan aluksi kahta ihan eri mieltä. Se on riitelyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kyllä nähdä sen ihmisen, joka ei riitele esimerkiksi (huom. vain yhtenä keksittynä esimerkkinä) tilanteessa, jossa on sovittu, että lähdetään jonnekin klo xx.xx ja toinen osapuoli ihan vain velttouttaan tai saamattomuuttaan ei ole silloin valmis, ja myöhästymisestä aiheutuu jotain merkittävää haittaa.
Minusta ei olisi siihen, että toteaisin puolisolleni rauhallisesti, että "olipa ikävää, että unohduit vessaan lukemaan lehteä ja myöhästyimme sen takia lennolta/yhteisen lapsemme häistä/tms".
No ei nyt tuollaista tilannetta sentään ole 40 vuoden aikana eteen tullut. Ei nyt kukaan kai niin tyhmä ole, että lennolta moisen syyn takia myöhästyisi, tai häistä?
40 vuoden aikana et ole sen vertaa ihmisten kanssa tekemisissä ollut, että tällainen skenaario kuulostaa uskomattomalta? Elätkö pullossa?
No varmaan sitten elän, mutta todellakin kuulostaa uskomattomalta, että joku myöhästyisi lennolta vessassa istumisen vuoksi, tai häistä. Enkä ole kuullut kenenkään ystäväpiirissäkään sellaista tehneen.
Kuten kirjoitin, kyseessä oli keksitty esimerkki. Mutta sen taustalla on se, että yksi yleisimmistä riidan aiheista puolisoni kanssa on se, ettei hän muista katsoa kelloa. Emme ole myöhästyneet lennolta, toistaiseksi. Kun kyseessä on todella tärkeä asia, hän skarppaa. Lukuisista muista menoista olemmekin sitten myöhästyneet.
Se ei kuitenkaan ole niin iso asia, että sen takia eroaisin muuten hyvästä miehestä.
Niin, no, kannattaako sellaisista asioista sitten riidellä?
Pikkuasioista on turha riidellä ja kun tarkemmin ajattelee, kaikki asiat ovat pikkuasioita, on joku viisas joskus sanonut.Kannattaa, todellakin. Miksi hän ei sanoisi että häntä ärsyttää kun toinen ei ehdi ajoissa valmiiksi?
Voi myös todeta rakentavasti: olisi todella kiva, kun olisit ajoissa.
Ja lässyn lässyn. Kasvatatko lapsesikin lässyttämällä? Siis olisi tosi kiva jos sä nyt et saisi raivareita just kun olis tosi kiva päästä lähtemään. Olis tosi kiva kun laittaisit sen paidan päälle, voisitko? Ai et, noh, käviskö sulle tää toinen paita? Ai ei, noh olis kyllä kiva
Mieheni ei ole lapseni enkä pyri häntä kasvattamaan, sen on hänen äitinsä tehnyt ja hyvin onkin tehnyt. Meillä ei tarvitse riidellä. Meillä voidaan keskustella asioista ja asioista voidaan ollaan eri mieltä, mutta ei niistä riidellä.
Kuinka tämä voi olla niin vaikea ymmärtää?Sinulle taitaa riittää vihanpito palstalla.
Miestä sulla ei ole kuin unissas.
Kävikö tunteisiin? Kukahan tässä pitää vihaa, kun ei osaa asioista keskustella, vaan pitää alkaa riidellä, haukkua ja ivailla?
"kuinka tämä voi olla niin vaikea ymmärtää" on sitä ivaa jota kritisoit.
Sitä saa, mitä tilaa.
Juuri niin, siksi kommentoinkin hänelle samalla tavalla.
Et tainnut huomata että keskustelija vaihtui välissä
Mieheni ei ole lapseni enkä pyri häntä kasvattamaan, sen on hänen äitinsä tehnyt ja hyvin onkin tehnyt. Meillä ei tarvitse riidellä. Meillä voidaan keskustella asioista ja asioista voidaan ollaan eri mieltä, mutta ei niistä riidellä.
Kuinka tämä voi olla niin vaikea ymmärtää?