Tuleeko sinun perinnöstäsi riitaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitte pitää itsekkäänä ja katkerana, voitte olla oikeassakin siinä, mutta olen kuitenkin sitä mieltä että perintö kuuluu ennemminkin meille lapsille kuin matkan varrella pyrähtäneelle kullankaivajalle.

En pidä sinua itsekkäänä! Omista laillisista oikeuksista saa pitää huolta.

Perintö kuuluu isän lapsille, EI uudelle vaimolle, EI tämän lapsille! Ainoastaan jos isäsi tekee testamentin, tilanne muuttuu. Leski ei peri. Tosin leski saa jäädä asumaan yhteiseen asuntoon. Ja jos avioehtoa ei ole, tilanne on hankalampi. Mutta isäsi perit sinä ja muut lapset.

Tosiaan jos avioehtoa ei ole, niin leski voi saada vainajan omaisuudesta tasinkoa, vaikka hän ei peri. Jos leski on itse täysin varaton eikä ole avioehtoa, leski saa tasinkona puolet puolisovainajansa omaisuudesta (ellei tuota omaisuutta ole saatu perintönä tai lahjana niin, että puolison avio-oikeus on suljettu testamentissa tai lahjakirjassa pois).

Mitä tämä tarkoittaa niin, että maallikkona ymmärrän sen? Heidän avioehdoistaan en tiedä, isä on todella pihi eli voi olla mahdollista että avioehto on - sitä en tiedä onko hällä ollut älyä tehdä sellainen. Heidän asuntonsa on kokonaan isän nimissä, uusi vaimo ei omista siitä mitään, eikä kesämökistäkään. Minua ei haittaa jos hän jää asumaan leskenä tuohon, mutta tarkoittaako se asumisoikeus sitä että voimme pyytää markkinahintaista vuokraa tuosta asunnosta? Siihen hällä ei olisi varaa.

Itse en halua kesämökkiä, olen aina inhonnut sitä paikkaa. En usko että muutkaan sisaret haluavat sitä. Sitten en tiedä mitä kaikkea muuta omaisuutta hänellä edes on, hän on itse perinyt useamman asunnon, mutta en tiedä onko ne laitettu lihoiksi vai vieläkö ne ovat hänellä sijoitusasuntoina - kuten sanottua, hän osaa kyllä omaisuuden piilottelun ja sen lisäksi on ollut väkivaltainen, joten emme ole yhteydessä. Sisarieni kanssa en aio perinnöstä tapella, vaikka he saisivat enemmän kuin minä - he ovat ansainneet juuri sen verran mitä saavat. Mutta uuden vaimon suhteen en tunne armoa.

Tuo tarkoittaa juuri sitä, mitä edellä sanottiin. Jos isälläsi on avioehto eikä testamenttia, niin hänen uusi vaimonsa ei saa isäsi kuoleman jälkeen mitään, mutta hänellä on oikeus jäädä asumaan isäsi yksin omistamaan asuntoon, jos se on heidän kotinsa eikä leski omista muuta hänelle sopivaa asuntoa. Lesken ei tarvitse maksaa asunnosta teille vuokraa, mutta hän vastaa asunnon juoksevista kuluista. Te lapset peritte isänne.

Jos isälläsi ei ole avioehtoa, niin leski saa tasinkona osan isäsi omaisuudesta, jos hän on isääsi köyhempi. Jos esim. isäsi omaisuus (kun velat on vähennetty) on miljoona euroa ja lesken 0, saa leski tasinkona puoli miljoonaa euroa ja te lapset peritte jäljelle jääneen puoli miljoonaa. Jos taas isäsi omaisuus on miljoona euroa ja lesken 200 000, leski saa tasinkona 400 000 euroa ja te lapset peritte 600 000 euroa. Eli tasinko määräytyy siten, että lesken oma omaisuus + tasinko on yhteensä yhtäsuuri kuin teille tuleva perintö.

Avioehdostakin kannattaa huomata, että monet avioehdot on kirjoitettu siten, että ne ovat voimassa vain avioerossa mutta ei avioliiton päättyessä toisen puolison kuolemaan. Jos isälläsi on tällainen avioehto, menee tasinko isäsi kuoleman jälkeen (jos hän kuolee ennen puolisoaan) kuten ei avioehtoa -tapauksessa.

Just näin! Hyvin selitetty.

Leskellä on valitettavasti oikeus asua yhteisessä kodissa (jos hän ei omista muuta asuntoa) eikä hänen tarvitse maksaa vuokraa. Näin se valitettavasti on.

Miksi lainattu kirjoittaja puhuu siitä, että hän saisi vähemmän perintöä kuin sisaruksensa? Kaikki saavat saman verran, jos testamentilla ei ole muuta määrätty.

Vierailija kirjoitti:

Paljoa ei jää, mutta tiedän, että pienestäkin voi kiristyä välit.

Missä säilytätte testamentin eri kopioita?

Toinen on kotona lukkojen takana muiden tärkeiden papereiden kanssa. Toinen kappale taas kassakaapissa sillä, joka saa pääosan perinnöstä.

Mahdoton sanoa tuleeko vai ei, lapseni ovat vasta alakoulussa. Kovasti toivon, että sopu säilyy ja pysyvät toisilleen läheisinä aina.

Vierailija kirjoitti:

Saattaa tulla. Tai pahoin pelkään, että testamentti "häviää" jos joku sen lukee ennen toimeenpanoa. En tiedä miten voisin turvata testamentin, pitäisi olla joku testamenttirekisteri.

Testamentti ei häviä minnekään, jos sen jättää pankki holviin säilytykseen.

Testamentti ei myöskään häviä, jos sen jättää säilytettäväksi siihen lakimies / asianajaja toimistoon, jossa testamentti on tehty.

Testamentin voi myös antaa etukäteen sille henkilölle, jonka on testamentissa määrännyt perilliseksi.

Testamentin voi antaa myös säilytettäväksi jollekin erittäin luotetulle ja hyvin läheiselle henkilölle.

Testamentin tekijä on itse vastuussa siitä, miten ja kuinka hänen testamenttinsa saadaan esiin ja julki kuoleman jälkeen.

Jos testamenttia ei kuoleman ei löydetä, vainajan jälkeen jäänyt omaisuus jaetaan Suomen Lakikirjojen Perintökaaren mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Mahdoton sanoa tuleeko vai ei, lapseni ovat vasta alakoulussa. Kovasti toivon, että sopu säilyy ja pysyvät toisilleen läheisinä aina.

Toivoa voi aina. Ajan ja iän myötä kaikki väkisinkin muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Mahdoton sanoa tuleeko vai ei, lapseni ovat vasta alakoulussa. Kovasti toivon, että sopu säilyy ja pysyvät toisilleen läheisinä aina.

Lapset saavat aina vanhempiensa kuoleman jälkeen lakiosuutensa perinnöstä.

Testamentista huolimatta.

Omien lapsien sulkeminen pois jomman kumman vanhemman perintö osuudesta, vaatii oikeus ja tuomarit kyllä riidoissa, tosi kovat ja vahvat näytöt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saattaa tulla. Tai pahoin pelkään, että testamentti "häviää" jos joku sen lukee ennen toimeenpanoa. En tiedä miten voisin turvata testamentin, pitäisi olla joku testamenttirekisteri.

Testamentti ei häviä minnekään, jos sen jättää pankki holviin säilytykseen.

Testamentti ei myöskään häviä, jos sen jättää säilytettäväksi siihen lakimies / asianajaja toimistoon, jossa testamentti on tehty.

Testamentin voi myös antaa etukäteen sille henkilölle, jonka on testamentissa määrännyt perilliseksi.

Testamentin voi antaa myös säilytettäväksi jollekin erittäin luotetulle ja hyvin läheiselle henkilölle.

Testamentin tekijä on itse vastuussa siitä, miten ja kuinka hänen testamenttinsa saadaan esiin ja julki kuoleman jälkeen.

Jos testamenttia ei kuoleman ei löydetä, vainajan jälkeen jäänyt omaisuus jaetaan Suomen Lakikirjojen Perintökaaren mukaan.

Olipa kerran lakimies, joka väärensi kaikki asiakirjat testamenttia myöten niin taitavasti, että hän sai uskoteltua olevansa vainajan kadoksissa ollut sukulainen. Näin hän sai perittyä miljoonan ja oikeat sukulaiset jäivät ilman perintöä.

Sitä ei etukäteen voi tietää minkälainen riita urkenee. "sopuisat" perheet ovat yllättyneet.

En tiedä. Mun omaisuus on ulkomailla ja testamentti on. Sitä olen miettinyt, että tulee lisäharmia paikallisten viranomaisten kanssa. Ei mitään mukavaa selvittää näitä asioita ulkomaisten viranomaisten kanssa. No aina voi luopua perinnöstä. 

Pyrin siihen että minulla ei ole mitään omaisuutta kuollessani. Velat kun ei periydy.

Vierailija kirjoitti:

Pyrin siihen että minulla ei ole mitään omaisuutta kuollessani. Velat kun ei periydy.

Eli jos minulla on 100 000 euroa asuntolainaa, se ei periydy? Pankki ottaa kuitenkin omansa, pakkohan niiden on.

Homma menee niin että perintöä voi jakaa vain siltä osin kuin jaettavaa jää hautajais- ja perunkirjoituskulujen sekä vainajalla olleiden velkojen jälkeen. Jos tuon jälkeen saldo on pakkasella, kuolinpesä kannattaa luovuttaa konkurssiin. Jos tätä ei tee, silloin perintöön ryhtyvä perillinen joutuu vastuulliseksi veloista.

Ap:n tilanne ei ole kyllä niin helppo kuin hän antaa ymmärtää. Perilliset joutuvat maksamaan talosta perintöveron vaikka isä jääkin sinne asustamaan. Jos talo on arvokas niin joutuvat ehkä ottamaan lainaa perintöveroihin. Jos talo on vähäarvoinen niin perinnöstä ei ole juuri mitään muuta kuin vaivaa ja kuluja. Maaseudun vanhoja taloja ei kukaan huoli.

Kyllä mä näen tuossa riidan aineksia.

Ei tule riitaa kun perijöitä on vain yksi. Ja velkaa ei ole niin ei siitäkään huolta.

Enpä usko etttä tulee. Minulla on kaksi lasta ja he perivät minut. Olen molemmille antanut jo näin elinaikanani tietyt summat mm. asunnon hankinnassa avustamiseen että pääsivät paremmin opintojen jälkeen elämän alkuun.

Velkoja ja lainoja ei minulla ole, se mitä säästöjä ym. omaisuutta on, nyt mietinnän alla miten menettelen.

Jaanko etukäteen molemmille jonkun summan vai jääkö kaikki kuolemani jälkeen perittäväksi. Kummallakin talous ja elämä mallillaan, mitään tukea tai avustusta eivät ainakaan tällä hetkellä tarvitse. Aion kesksutella heidän kanssaan tästä. 

En pysty näkemään että mitään riitaa tulisi, eikä syytäkään koska kaikki menee laillisella tavalla. Mitä irtainta on, jakakoot sen mikä kiinnostaa, lopuista olen sanonut että täytyy mennä hyväntekeväisyyteen, ei mihinkään eteenpäin myyntiin. Sellaiseen tarkoitukseen missä todellisessa tarpeessa olevat saavat ilmaiseksi. 

Nainen 63

Vierailija kirjoitti:

Saattaa tulla. Tai pahoin pelkään, että testamentti "häviää" jos joku sen lukee ennen toimeenpanoa. En tiedä miten voisin turvata testamentin, pitäisi olla joku testamenttirekisteri.

Kai sen lakitoimisto maksua vastaan hoitaa. Kallista varmaan mutta ei ehkä kannata tuossa säästää.

Avioehdotkin rekisteröidään maistraattiin niin miksi ei myös testamenttia. Joo tiedän että siitä olis hirveesti lisätyötä.

Vierailija kirjoitti:

Arvaan, että tulee, vaikka lisäsin Loirin tavoin lauseen, että toivon riidattomuutta. Kolme lasta ja vähän sellanen sekasotku varallisuus aikanaan jaettavaksi. Rahastoja, asuntoja, osakkeita. Testamenttiin olen kirjannut niin, että yhtä omaisuuslajia perii yksi lapsi, niin ei tarvi minkään yhteisen omaisuuden kanssa vääntää. Mutta omaisuuslajin arvot eivät ole keskenään samansuuruiset, mahdotonta arvioida sen perinnönjakohetken arvoa kullekin omaisuuslajille. Toivottavasti ovat kuitenkin tyytyväisiä, kun saavat jotain ja toivon todella, että säilyvät läheisinä toisilleen.

Tuo lisäämäsi Loirin lause, että toivot riidattomuutta, on tyhjä lause, joka ei merkitse yhtään mitään. Et voi toisia kieltää tuntemasta vaikkapa epäoikeudenmukaisuutta ja olemaan toimimatta sen mukaan. Miten voit odottaa riidattomuutta, kun kerran nyt jo tiedät, että kaikki eivät saa saman suuruista osaa, kun kerran jaat tuolla tavoin omaisuuslajeittain? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tule. Sisareni teki vanhempiemme perinnön jaosta niin vaikeaa, että meinasi pää räjähtää. Sen viisastuttamana tein testamentin juristin kanssa, jossa olen tarkkaan määrännyt mitä kukin saa (olen lapseton). Sisareni tulee yllättymään.

Sisaresi voi kiistää testamentin. Riita se on sekin, vaikka kuinka lopputuloskin olisi selvillä jo ennakkoon.

Jos on juristin kanssa tehty testamentti niin tuskin on mitään mistä sisko pystyy kiistämään sitä. Sisko ei ole rintaperillinen, joka hyötyisi varmasti kiistämisestä.

Jep mulla on sellainen testamentti tehty juristin kanssa, että veljeni ei todellakaan tule perimään yhtikästä mitään. 

Todennäköisesti. Minulla ei ole mitään perittävää. Rahaa on sen verran että hautajaiset saa maksettua ja pikkusen jää lapselle. Suvussa vaan on muutama sellainen sukulainen että tulevat yrittämään yhtä sun toista, olen siitä varma. On jo puhuttu että minut tultaisiin vastoin omaa tahtoani. Ja rahastakin sekä joistakin muisto yms esineistä nostetaan riitoja jos niitä ei sukulaiset saa suoraan nyysittyä kuoltuani.

Tuskin, omaisuus on kiinteistössä, se myyntiin ja jako kolmeen. Lapset ovat kaikki poikia, joten ne vähäiset korutkaan, mitä mulla on, tuskin suurta riitaa saa aikaiseksi. Ton ainoan "arvo"taulun (himpun alle 10.000€) mä voin itse myydä ennen kuolemaani, niin ei jää sekään vaivaamaan ketään.