Lue keskustelun säännöt.
Annatteko seurustelukumppanille toisen mahdollisuuden?
29.11.2022 |
Itse olen sen tyyppinen, että en anna. Jos ollaan vasta tutustumisvaiheessa, niin hyvin pienet asiat ovat johtaneet siihen, ettei jatkoa tule. Ja sama on pitkässä suhteessa eli olen valmis siihen, että jos toistuvasti tuntuu pahalta, niin päätän suhteen. En halua tuhlata elämääni suhteessa, missä voin huonosti enkä rupea asiasta riitelemäänkään. On parempi, että erotaan, jos kerran ei yhteen sovita niin, että molemmilla on hyvä olla yhdessä.
Olen huomannut, että ihminen, joka on tottunut toimimaan kuten haluaa, hämmästyy siitä, jos hänen kanssaan ei riidelläkään, vaan suhde loppuu. Jos häiritsevästä asiasta kerran sanominen ei auta, niin en rupea enää asiasta keskustelemaan. Kun olen täällä maininnut asiasta, se on herättänyt suurta närkästystä. Ilmeisesti ihmiset eivät yleisesti ottaen toimi näin, vaikka se on minulle luontainen tapa toimia. Ja ihmissuhteeni ovat olleet laadukkaita - siis ne, jotka ovat säilyneet. Läheisimmät ystävät ovat yli 30 vuoden takaa kaikki, samoin puoliso.
Karvaiden kokemusten seurauksena olen päätynyt noudattamaan samaa periaatetta myös ystävien suhteen. Jos jotain outoa ilmenee, niin otan etäisyyttä. Toinen osapuoli ei saa edes tietää miksi eli mitään draamaa ei synny. Joskus nuorempana tosin kävi niin yhden ihmisen kanssa, että hän yritti pakottaa minua olemaan läheinen ystävä. Hullua, mutta tuollaisiakin on. Varmaan sellaisia on myös puolisoissa eli kokevat, että mitä on kerran valinnut, sen pitää pysyä ikuisesti.
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
En nyt oikein ymmärrä mitä valitat. Jos sinulla on puoliso ja ystäviä, niin mitä ihmettä nyt valitat? Eikö nämä ystävät ja puoliso riitä sinulle, vaan yritätkö koko ajan haalia uutta porukkaa itsellesi?
No joo, ihan sama. Periaatteessa olen samaa mieltä, mutta tiedän myös, että minäkään en ole täydellinen. En ole täydellinen ystävä, puoliso tai vaikka pikkusisko, joten en näin ollen myöskään pyri ohjeistamaan muita ihmisiä. Jokainen on omanlaisensa ja heidän tehtävänään ei ole toimia niin kuin minä haluan, pokkuroida minua ja kuunnella vihjeitäni siitä, miten heidän tulisi toimia, olla ja elää niin, että se kelpaisi minulle.
En ole ollut koskaan mikään riidanhaastaja niin kuin ap kuulostaa olevan. En ole mikään herkästi nokkiini ottava ap:n kaltainen mamma, enkä myöskään mikään käskyttäjä tai armollista ystävyyttäni jakava ihminen. Olen rehti, reilu, onnellinen ystävistäni ja ihmisistä, joita lähelläni on. Minulla on iso sydän, jonne mahtuu aina, mahtuu, vaikka joku olisi tehnyt tai sanonut ehkä hieman sellaista, mistä en niin välittänyt. En minä ole mikään jumalolento, jolla on valta voima ja kunnia jakaa suosiotani. Elämäni on onnellista, hyvää ja leppoisaa. En käytä aikaani turhuuksiin, kuten tuollaisten aloitusten kaltaisten asioiden miettimiseen.
N48
Samaa mieltä. Minusta ap vaikuttaa hieman närkiltä, ylimieliseltä ihmiseltä. Anteeksianto ja armollisuus kuuluu ihmissuhteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa aika ylimieliseltä, että sanon yhden kerran miten homman pitää mennä ja jos ei totella niin poikki vaan.
Riippuu asiasta. Tottakai asioista kannattaa sanoa ja keskustella mutta niitä ei kannata jäädä jankkaamaan. Jos sanon, että en halua että mies kourii ja silti jatkaa kourimista, niin se oli siinä sitten. Miehen toiminta osoittaa tuolloin täydellistä välinpitämättömyyttä ja jopa julmuutta, joten miksi haluaisin panostaa siihen sekuntiakaan lisää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En anna. Mies perui sovitun tapaamisen, koska oli krapulassa. Suhde päättyi siihen.
Niin, tuossahan on kaksi asiaa. Mies perui tapaamisen ja kuvitteli, että krapula on sinusta hyvä syy (ei penaalin terävintä ainesta). Ap
Krapula nimenomaan on hyvä syy. Kukapa haluaisi treffeille ihmisen kanssa, joka tärisee, hoippuu ja oksentaa tai vähintään pitelee päätään, kunnes onnistuu saamaan loiventavan tai pari.
Kuka haluaa treffeille ihmisen kanssa joka juo itsensä edellisenä iltana sellaiseen kuntoon ettei seuraavana päivänä kykene täyttämään sopimuksiaan? Kertoo hyvin paljon henkilön luonteesta tuollainen kyvyttömyys hahmottaa asioita ja tilanteita. Parisuhteeseen ei ainakaan kelpaa.
Tuohan kertoo ettei ne treffit olleet sille tyypille kovinkaan tärkeä juttu, kun viina meni edelle. Tai sitten on alkoholisti.
Näin juuri. Monet asiat ovat juuri sitä miltä ne näyttävätkin olevan ensisilmäyksellä. Siinä mielessä mitään selityksiä ja selvittelyjä ei edes tarvita. Ap
Näinhän se on. Olen pitkään miettinyt, mistä se tarve selitellä asioita itselleen parhain päin oikein tulee, onko se pelkoa, huonoa itsetuntoa vai mitä.
Joskus tietysti on myös tilanteita, kun vastapuolella on oikeasti ihan pätevä syy toiminnalleen, mutta silloin he yleensä itse sen selittävät.
Samoin minäkin olen miettinyt. Tosin nuorempana osa joutuu miettimään nämä kantapään kautta oppien, ettei se meno miksikään muutu, jos alussa jo oli kaikki vaikeaa. Jopa treffeille saapuminen ajallaan, vastaamattomuus viesteihin tms. - aiheita, joista olen lukenut useita otsikoita täällä. Ihmetellään miksi mies toimii näin, vaikka syy on ilmiselvä. Miten ihmeessä näitä naisia on niin paljon? Vai kirjoittavatko samat naiset yhä uudelleen? Tuttavapiirissä on vain yksi tähän tapaan käyttäytyvä nainen, ei enempää. Ap
Tarjoan tähän kysymykseen yhden mahdollisen vastauksen: ylimielisyys. Siis sen anteeksi antavan naisen taholta. Olen itse ollut siinä liikaa anteeksi antavassa roolissa, ja syyksi omaan käytökseeni olen itselleni kertonut sen, että olen meistä kahdesta vahvempi ihminen. Ajatus on se, että mies on heikko, vajavainen, jotenkin vaurioitunut, eikä pysty parempaan vaikka yrittääkin parhaansa. Näin varmaan on ollutkin, ihan objektiivisesti jälkikäteen ajatellenkin. Esim eksälläni oli yhtä sun toista lapsuuden traumaa ihan todistetusti. Ja minulla taas tasapainoinen, vahva, lempeä luonne, joten olen katsonut että minulla on kyky ja vahvuus rakastaa ja antaa anteeksi vaikka toinen ei sitä "ansaitsekaan".
Huonona puolena tässä on ollut se, että kyllä jatkuvan huonon käytöksen vastaanottaminen syö naisen elämän laatua ja kurjistaa häntä, vaikka siihen turtuu ja tottuu, eikä huomaa kun tilanne on päällä. Eron jälkeen meni useita vuosia, että olin jälleen oma iloinen itseni. Olin "suhdeuupunut" monta vuotta (vrt. työuupumus).
En ryhdy enää tuollaiseen suhteeseen, olen ottanut aapeen linjan: toinen käyttäytyköön kunnolla jos haluaa olla minun kanssani tekemisissä.
Aina kun olen antanut toisen mahdollisuuden, olen katunut sitä. Haluaisin uskoa, että olisin oppinut läksyni, mutta niin vaan annoin taas toisen mahdollisuuden miehelle joka mokasi, kun se niin itki ja aneli.
Olo on kyyninen ja pessimistinen. Hetkenä minä hyvänsä petyn taas ja siitä saan syyttää itseäni.
N33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina kun olen antanut toisen mahdollisuuden, olen katunut sitä. Haluaisin uskoa, että olisin oppinut läksyni, mutta niin vaan annoin taas toisen mahdollisuuden miehelle joka mokasi, kun se niin itki ja aneli.
Olo on kyyninen ja pessimistinen. Hetkenä minä hyvänsä petyn taas ja siitä saan syyttää itseäni.
N33
Oliko se isokin asia? Katuminen ja itkeminen on kuitenkin ihan hyvä merkki, että ymmärtää tehneensä väärin. Jos et pysty antamaan anteeksi, niin silloin suhteeseen tulee muita ongelmia herkästi, joten koeta antaa anteeksi, jos annoit uuden mahdollisuuden. Johdonmukaisuus kannattaa :) Jos petyt, niin tämäkin oli tärkeä oppi, että teit tietoisesti "väärän" valinnan. Ei se aina niin mene, että ihmiset eivät ota mokistaan opikseen, vaan jotkut ottavat. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En anna. Mies perui sovitun tapaamisen, koska oli krapulassa. Suhde päättyi siihen.
Niin, tuossahan on kaksi asiaa. Mies perui tapaamisen ja kuvitteli, että krapula on sinusta hyvä syy (ei penaalin terävintä ainesta). Ap
Krapula nimenomaan on hyvä syy. Kukapa haluaisi treffeille ihmisen kanssa, joka tärisee, hoippuu ja oksentaa tai vähintään pitelee päätään, kunnes onnistuu saamaan loiventavan tai pari.
Kuka haluaa treffeille ihmisen kanssa joka juo itsensä edellisenä iltana sellaiseen kuntoon ettei seuraavana päivänä kykene täyttämään sopimuksiaan? Kertoo hyvin paljon henkilön luonteesta tuollainen kyvyttömyys hahmottaa asioita ja tilanteita. Parisuhteeseen ei ainakaan kelpaa.
Tuohan kertoo ettei ne treffit olleet sille tyypille kovinkaan tärkeä juttu, kun viina meni edelle. Tai sitten on alkoholisti.
Näin juuri. Monet asiat ovat juuri sitä miltä ne näyttävätkin olevan ensisilmäyksellä. Siinä mielessä mitään selityksiä ja selvittelyjä ei edes tarvita. Ap
Näinhän se on. Olen pitkään miettinyt, mistä se tarve selitellä asioita itselleen parhain päin oikein tulee, onko se pelkoa, huonoa itsetuntoa vai mitä.
Joskus tietysti on myös tilanteita, kun vastapuolella on oikeasti ihan pätevä syy toiminnalleen, mutta silloin he yleensä itse sen selittävät.
Samoin minäkin olen miettinyt. Tosin nuorempana osa joutuu miettimään nämä kantapään kautta oppien, ettei se meno miksikään muutu, jos alussa jo oli kaikki vaikeaa. Jopa treffeille saapuminen ajallaan, vastaamattomuus viesteihin tms. - aiheita, joista olen lukenut useita otsikoita täällä. Ihmetellään miksi mies toimii näin, vaikka syy on ilmiselvä. Miten ihmeessä näitä naisia on niin paljon? Vai kirjoittavatko samat naiset yhä uudelleen? Tuttavapiirissä on vain yksi tähän tapaan käyttäytyvä nainen, ei enempää. Ap
Tarjoan tähän kysymykseen yhden mahdollisen vastauksen: ylimielisyys. Siis sen anteeksi antavan naisen taholta. Olen itse ollut siinä liikaa anteeksi antavassa roolissa, ja syyksi omaan käytökseeni olen itselleni kertonut sen, että olen meistä kahdesta vahvempi ihminen. Ajatus on se, että mies on heikko, vajavainen, jotenkin vaurioitunut, eikä pysty parempaan vaikka yrittääkin parhaansa. Näin varmaan on ollutkin, ihan objektiivisesti jälkikäteen ajatellenkin. Esim eksälläni oli yhtä sun toista lapsuuden traumaa ihan todistetusti. Ja minulla taas tasapainoinen, vahva, lempeä luonne, joten olen katsonut että minulla on kyky ja vahvuus rakastaa ja antaa anteeksi vaikka toinen ei sitä "ansaitsekaan".
Huonona puolena tässä on ollut se, että kyllä jatkuvan huonon käytöksen vastaanottaminen syö naisen elämän laatua ja kurjistaa häntä, vaikka siihen turtuu ja tottuu, eikä huomaa kun tilanne on päällä. Eron jälkeen meni useita vuosia, että olin jälleen oma iloinen itseni. Olin "suhdeuupunut" monta vuotta (vrt. työuupumus).
En ryhdy enää tuollaiseen suhteeseen, olen ottanut aapeen linjan: toinen käyttäytyköön kunnolla jos haluaa olla minun kanssani tekemisissä.
Olipa mielenkiintoinen ajatus, kiitos kun toit sen keskusteluun. Kyseessä on siis tavallaan se, että on "varaa" antaa anteeksi, mutta jos se tapahtuu oman hyvinvoinnin kustannuksella (että se väärä teko tai kohtelu on itsellä koko ajan mielessä eikä pysty antamaan anteeksi ihan oikeasti, että asia olisi ohi), niin silloin se on varmasti vahingollista. Ja vaikuttaa myös vuorovaikutukseen jollain tavalla.
Näitä on mielenkiintoista pohtia, koska parhaissakin suhteissa tulee tilanteita, missä kokee vääryyttä, jolloin pitää tarkasti miettiä omaa suhtautumista, johdonmukaisuutta, motiiveja jne. Missä ne omat rajat kulkevat: oma vastaukseni on se, voinko itse olla suhteessa hyvillä mielin ja tuntea, että asia ei häiritse enää, jos se on sovittu. Valitettavasti olen todella pitkävihainen, että senkään takia minusta ei ole isojen asioiden anteeksiantajaksi. Tunnen itseni, en pystyisi siihen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aika ylimieliseltä, että sanon yhden kerran miten homman pitää mennä ja jos ei totella niin poikki vaan.
Ei vaan reilulta. Aikuisena ei enää opetella, pitää jo osata mm olla rehellinen.
AP on ollut miehensä kanssa 30 vuotta mutta silti jatkuvasti tutustuu uusiin ihmisiin, ja joutuu lemppaamaan ihmisiä. Hän myös osaa neuvoa, miten toimii pitkässä suhteessa, jos ongelmia tulee. Kukaan ei ole toisen kanssa 30 vuotta ongelmitta yhdessä, ei kukaan. AP satuilee täyttä päätä, tai sitten hänen miehensä ei ole ollut rehellinen hänelle tai jäänyt kiinni.noin muuten AP vaikuttaa erityisen raivostuttavat ja hankalalta ihmiseltä.
Tunnen muutamia vastaavia, ja tämän luonteenlaatu omaavien ihmisten kanssa on vaikea tulla toimeen. On vain ystäviä tai vihollisia. Ja kaikki pyörii AP.n navan ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kun olen antanut toisen mahdollisuuden, olen katunut sitä. Haluaisin uskoa, että olisin oppinut läksyni, mutta niin vaan annoin taas toisen mahdollisuuden miehelle joka mokasi, kun se niin itki ja aneli.
Olo on kyyninen ja pessimistinen. Hetkenä minä hyvänsä petyn taas ja siitä saan syyttää itseäni.
N33
Oliko se isokin asia? Katuminen ja itkeminen on kuitenkin ihan hyvä merkki, että ymmärtää tehneensä väärin. Jos et pysty antamaan anteeksi, niin silloin suhteeseen tulee muita ongelmia herkästi, joten koeta antaa anteeksi, jos annoit uuden mahdollisuuden. Johdonmukaisuus kannattaa :) Jos petyt, niin tämäkin oli tärkeä oppi, että teit tietoisesti "väärän" valinnan. Ei se aina niin mene, että ihmiset eivät ota mokistaan opikseen, vaan jotkut ottavat. Ap
Eivät ota. Oppivat salaamaan paremmin tekojaan, mutta eivät muutu rehellisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt oikein ymmärrä mitä valitat. Jos sinulla on puoliso ja ystäviä, niin mitä ihmettä nyt valitat? Eikö nämä ystävät ja puoliso riitä sinulle, vaan yritätkö koko ajan haalia uutta porukkaa itsellesi?
No joo, ihan sama. Periaatteessa olen samaa mieltä, mutta tiedän myös, että minäkään en ole täydellinen. En ole täydellinen ystävä, puoliso tai vaikka pikkusisko, joten en näin ollen myöskään pyri ohjeistamaan muita ihmisiä. Jokainen on omanlaisensa ja heidän tehtävänään ei ole toimia niin kuin minä haluan, pokkuroida minua ja kuunnella vihjeitäni siitä, miten heidän tulisi toimia, olla ja elää niin, että se kelpaisi minulle.
En ole ollut koskaan mikään riidanhaastaja niin kuin ap kuulostaa olevan. En ole mikään herkästi nokkiini ottava ap:n kaltainen mamma, enkä myöskään mikään käskyttäjä tai armollista ystävyyttäni jakava ihminen. Olen rehti, reilu, onnellinen ystävistäni ja ihmisistä, joita lähelläni on. Minulla on iso sydän, jonne mahtuu aina, mahtuu, vaikka joku olisi tehnyt tai sanonut ehkä hieman sellaista, mistä en niin välittänyt. En minä ole mikään jumalolento, jolla on valta voima ja kunnia jakaa suosiotani. Elämäni on onnellista, hyvää ja leppoisaa. En käytä aikaani turhuuksiin, kuten tuollaisten aloitusten kaltaisten asioiden miettimiseen.
N48Samaa mieltä. Minusta ap vaikuttaa hieman närkiltä, ylimieliseltä ihmiseltä. Anteeksianto ja armollisuus kuuluu ihmissuhteisiin.
Uskoisin, että olet aika pitkälti oikeassa, armollisuutta minussa on liian vähän. Sen sijaan annan kyllä anteeksi, koska pystyn ymmärtämään ihmisiä mielestäni aika hyvinkin - se ei kuitenkaan tarkoita, että suhde palaisi ennalleen, vaan se ihminen ei enää kuulu lähipiiriini, joka mokaa pahasti. Hän on korkeintaan tuttava enää. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minusta seurustelukumppanille pitää antaa, jos hän haluaa.
"Olen huomannut, että ihminen, joka on tottunut toimimaan kuten haluaa, hämmästyy siitä, jos hänen kanssaan ei riidelläkään, vaan suhde loppuu. Jos häiritsevästä asiasta kerran sanominen ei auta, niin en rupea enää asiasta keskustelemaan."
Lähes sama kokemus, paitsi että pari kertaa jaksoin asiasta riidellä kunnes tajusin, ettei minun tarvitse jaksaa toisen huonoa käytöstä. Etenkin, kun ei ymmärretä tehneensä mitään väärää, vaan yritetään kääntää asia loukatun omaksi syyksi.
Kun lopetin suhteen, niin sain kuulla olevani tunteeton ja eroavani ilman syytä.
Olen ylpeä, että en jäänyt tuohon suhteeseen räpiköimään.
Treffit uuden ihmisen kanssa tulossa, ja toivoa vielä on hyvästä parisuhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP on ollut miehensä kanssa 30 vuotta mutta silti jatkuvasti tutustuu uusiin ihmisiin, ja joutuu lemppaamaan ihmisiä. Hän myös osaa neuvoa, miten toimii pitkässä suhteessa, jos ongelmia tulee. Kukaan ei ole toisen kanssa 30 vuotta ongelmitta yhdessä, ei kukaan. AP satuilee täyttä päätä, tai sitten hänen miehensä ei ole ollut rehellinen hänelle tai jäänyt kiinni.noin muuten AP vaikuttaa erityisen raivostuttavat ja hankalalta ihmiseltä.
Tunnen muutamia vastaavia, ja tämän luonteenlaatu omaavien ihmisten kanssa on vaikea tulla toimeen. On vain ystäviä tai vihollisia. Ja kaikki pyörii AP.n navan ympärillä.
Aloitus on hiukan kärjistävä, että saisin keskustelua aikaan. Mutta ihan kiinnostavaa lukea näitä luonneanalyyseja, sillä kyllähän kirjoitetusta tekstistä voi päätellä paljon ihmisestä, jopa provoilustakin.
Kaikista ei tarvitse tykätä, enhän itsekään tykkää eli mulle on hyvinkin ok, ettei minusta tykätä. Ja ne jotka vaikuttavat epämiellyttäviltä - sellaisten seuraan ei kannata ehdoin tahdoin hakeutua. Toimii parisuhteissa ja seurusteluissa, mutta ei aina ystävyyksissä ja tuttavuuksissa tuo logiikka. Monesti täälläkin näkee tekstejä, missä ns. ystävä haukutaan pataluhaksi, jolloin herää kysymys, että miksi ihmeessä noin inhottavan tyypin kanssa ylipäätään ollaan tekemisissä. Ap
Riippuu suhteen ja ystävyyden syvyydestä. Syvässä suhteessa saatas antaa uusia mahdollisuuksia ja olen valmis keskustelemaan.
Mutta sitten taas esimerkiksi valehtelu ja pettäminen parisuhteessa on täysi nou nou. Lähden samantien ja mun kanssa on sen jälkeen turha edes keskustella. Kyllä siinä kohtaa ihminen tietää itsekin mikä meni vihkoon.
Sama kaverisuhteissa, jos tulee jotain kunnon perseilyä niin en vaan enää pidä yhteyttä, joskus olen saattanut antaa uuden mahdollisuuden jonkin pienen jutun jälkeen ja jos toistuu, niin sit annan olla tai otan etäisyyttä.
Ei se ole sen kummempaa, en vain jaksa käyttää aikaani ihmisiin jotka ei ymmärrä puhetta eivätkä arvosta toisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP on ollut miehensä kanssa 30 vuotta mutta silti jatkuvasti tutustuu uusiin ihmisiin, ja joutuu lemppaamaan ihmisiä. Hän myös osaa neuvoa, miten toimii pitkässä suhteessa, jos ongelmia tulee. Kukaan ei ole toisen kanssa 30 vuotta ongelmitta yhdessä, ei kukaan. AP satuilee täyttä päätä, tai sitten hänen miehensä ei ole ollut rehellinen hänelle tai jäänyt kiinni.noin muuten AP vaikuttaa erityisen raivostuttavat ja hankalalta ihmiseltä.
Tunnen muutamia vastaavia, ja tämän luonteenlaatu omaavien ihmisten kanssa on vaikea tulla toimeen. On vain ystäviä tai vihollisia. Ja kaikki pyörii AP.n navan ympärillä.
Aloitus on hiukan kärjistävä, että saisin keskustelua aikaan. Mutta ihan kiinnostavaa lukea näitä luonneanalyyseja, sillä kyllähän kirjoitetusta tekstistä voi päätellä paljon ihmisestä, jopa provoilustakin.
Kaikista ei tarvitse tykätä, enhän itsekään tykkää eli mulle on hyvinkin ok, ettei minusta tykätä. Ja ne jotka vaikuttavat epämiellyttäviltä - sellaisten seuraan ei kannata ehdoin tahdoin hakeutua. Toimii parisuhteissa ja seurusteluissa, mutta ei aina ystävyyksissä ja tuttavuuksissa tuo logiikka. Monesti täälläkin näkee tekstejä, missä ns. ystävä haukutaan pataluhaksi, jolloin herää kysymys, että miksi ihmeessä noin inhottavan tyypin kanssa ylipäätään ollaan tekemisissä. Ap
Ei trolleja analysoida vaan ilmoitetaan asiattomiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kun olen antanut toisen mahdollisuuden, olen katunut sitä. Haluaisin uskoa, että olisin oppinut läksyni, mutta niin vaan annoin taas toisen mahdollisuuden miehelle joka mokasi, kun se niin itki ja aneli.
Olo on kyyninen ja pessimistinen. Hetkenä minä hyvänsä petyn taas ja siitä saan syyttää itseäni.
N33
Oliko se isokin asia? Katuminen ja itkeminen on kuitenkin ihan hyvä merkki, että ymmärtää tehneensä väärin. Jos et pysty antamaan anteeksi, niin silloin suhteeseen tulee muita ongelmia herkästi, joten koeta antaa anteeksi, jos annoit uuden mahdollisuuden. Johdonmukaisuus kannattaa :) Jos petyt, niin tämäkin oli tärkeä oppi, että teit tietoisesti "väärän" valinnan. Ei se aina niin mene, että ihmiset eivät ota mokistaan opikseen, vaan jotkut ottavat. Ap
Eivät ota. Oppivat salaamaan paremmin tekojaan, mutta eivät muutu rehellisiksi.
Vaikea sanoa, kun ei heitä useinkaan tunne elämän loppuun asti useimmiten ja meitä tällä pallolla on aika paljon. Siihen mahtuu monenlaista. Ihmisen paatuneisuus kyllä tuppaa lisääntymään iän myötä ja luonne kärjistyy monilla. Toisaalta voi tulla ymmärrystäkin lisää, että me kaikki mokaamme joskus. Oma armottomuus voi tulla seuraavan kulman takana itseä vastaan. Sillä ajatuksella itse koetan hillitä närkästystäni, kun sentään ymmärrän itsekin olevani välillä täysi törppö. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP on ollut miehensä kanssa 30 vuotta mutta silti jatkuvasti tutustuu uusiin ihmisiin, ja joutuu lemppaamaan ihmisiä. Hän myös osaa neuvoa, miten toimii pitkässä suhteessa, jos ongelmia tulee. Kukaan ei ole toisen kanssa 30 vuotta ongelmitta yhdessä, ei kukaan. AP satuilee täyttä päätä, tai sitten hänen miehensä ei ole ollut rehellinen hänelle tai jäänyt kiinni.noin muuten AP vaikuttaa erityisen raivostuttavat ja hankalalta ihmiseltä.
Tunnen muutamia vastaavia, ja tämän luonteenlaatu omaavien ihmisten kanssa on vaikea tulla toimeen. On vain ystäviä tai vihollisia. Ja kaikki pyörii AP.n navan ympärillä.
Aloitus on hiukan kärjistävä, että saisin keskustelua aikaan. Mutta ihan kiinnostavaa lukea näitä luonneanalyyseja, sillä kyllähän kirjoitetusta tekstistä voi päätellä paljon ihmisestä, jopa provoilustakin.
Kaikista ei tarvitse tykätä, enhän itsekään tykkää eli mulle on hyvinkin ok, ettei minusta tykätä. Ja ne jotka vaikuttavat epämiellyttäviltä - sellaisten seuraan ei kannata ehdoin tahdoin hakeutua. Toimii parisuhteissa ja seurusteluissa, mutta ei aina ystävyyksissä ja tuttavuuksissa tuo logiikka. Monesti täälläkin näkee tekstejä, missä ns. ystävä haukutaan pataluhaksi, jolloin herää kysymys, että miksi ihmeessä noin inhottavan tyypin kanssa ylipäätään ollaan tekemisissä. Ap
Ei trolleja analysoida vaan ilmoitetaan asiattomiksi.
Tarkoitatko minua, vai tuota kommentoimaani keskustelijaa.
Ei hän vaikuta trollilta, vaan aika tyypilliseltä tapaukselta täällä. He kokevat raivostuttavina ihmiset, jotka kertovat elämänsä olevansa ongelmatonta, tyytyväistä tai onnellista. Ilmiö näyttäytyy joka ikinen kerta, kun tänne kirjoitetaan esimerkiksi onnellisesta avioliitosta, sillä näille ihmisille onnellisuus on feikkiä. Kyllä se puoliso pettää salaa kuitenkin tai sitten kaikki on valetta.
Varmasti muutkin ovat huomanneet tuon saman. Näin täällä palstalla törmää kaikkeen siihen samaan mitä muuallakin on, vain peiteltynä. Kaikkein suurin kateuden aihe ei suinkaan ole naapurin uusi auto, vaan se, jos naapuri on omaan elämäänsä tyytyväinen, sillä se on ydinasia, jonka puutteesta kateellinen kärsii. Ap
En anna.