Lue keskustelun säännöt.
Annatteko seurustelukumppanille toisen mahdollisuuden?
29.11.2022 |
Itse olen sen tyyppinen, että en anna. Jos ollaan vasta tutustumisvaiheessa, niin hyvin pienet asiat ovat johtaneet siihen, ettei jatkoa tule. Ja sama on pitkässä suhteessa eli olen valmis siihen, että jos toistuvasti tuntuu pahalta, niin päätän suhteen. En halua tuhlata elämääni suhteessa, missä voin huonosti enkä rupea asiasta riitelemäänkään. On parempi, että erotaan, jos kerran ei yhteen sovita niin, että molemmilla on hyvä olla yhdessä.
Olen huomannut, että ihminen, joka on tottunut toimimaan kuten haluaa, hämmästyy siitä, jos hänen kanssaan ei riidelläkään, vaan suhde loppuu. Jos häiritsevästä asiasta kerran sanominen ei auta, niin en rupea enää asiasta keskustelemaan. Kun olen täällä maininnut asiasta, se on herättänyt suurta närkästystä. Ilmeisesti ihmiset eivät yleisesti ottaen toimi näin, vaikka se on minulle luontainen tapa toimia. Ja ihmissuhteeni ovat olleet laadukkaita - siis ne, jotka ovat säilyneet. Läheisimmät ystävät ovat yli 30 vuoden takaa kaikki, samoin puoliso.
Karvaiden kokemusten seurauksena olen päätynyt noudattamaan samaa periaatetta myös ystävien suhteen. Jos jotain outoa ilmenee, niin otan etäisyyttä. Toinen osapuoli ei saa edes tietää miksi eli mitään draamaa ei synny. Joskus nuorempana tosin kävi niin yhden ihmisen kanssa, että hän yritti pakottaa minua olemaan läheinen ystävä. Hullua, mutta tuollaisiakin on. Varmaan sellaisia on myös puolisoissa eli kokevat, että mitä on kerran valinnut, sen pitää pysyä ikuisesti.
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
En anna. Mies perui sovitun tapaamisen, koska oli krapulassa. Suhde päättyi siihen.
Niin, tuossahan on kaksi asiaa. Mies perui tapaamisen ja kuvitteli, että krapula on sinusta hyvä syy (ei penaalin terävintä ainesta). Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuten vaikutti ihan ok tekstiltä ja käyttäytymiseltä, mutta tässä kohtaa alko tökkiin
"Jos jotain outoa ilmenee, niin otan etäisyyttä. Toinen osapuoli ei saa edes tietää miksi eli mitään draamaa ei synny. "
Ei välttämättä synny mitään näkyvää draamaa tuollaisesta, mutta voi se ihmisen sisälle jäädä häiritsemään jos toinen yhtäkkisesti muuttaa käytöstään etäisemmäksi. Kertoo lähinnä sen toisen arvostamisesta (arvostamattomuudesta), jos tuolleen päättää toimia. Toki outouden ilmenemiselläkin on merkitystä, jos toinen alkaa tunkemaan ötököitä nenään niin silloin aivan ymmärrettävä tapa toimia, mutta jos kyse on jostain normaalimmasta, niin silloin tuo malli diilata asian kans vaikuttaa lähinnä itsekkäältä
Vierailija kirjoitti:
Muuten vaikutti ihan ok tekstiltä ja käyttäytymiseltä, mutta tässä kohtaa alko tökkiin
"Jos jotain outoa ilmenee, niin otan etäisyyttä. Toinen osapuoli ei saa edes tietää miksi eli mitään draamaa ei synny. "
Ei välttämättä synny mitään näkyvää draamaa tuollaisesta, mutta voi se ihmisen sisälle jäädä häiritsemään jos toinen yhtäkkisesti muuttaa käytöstään etäisemmäksi. Kertoo lähinnä sen toisen arvostamisesta (arvostamattomuudesta), jos tuolleen päättää toimia. Toki outouden ilmenemiselläkin on merkitystä, jos toinen alkaa tunkemaan ötököitä nenään niin silloin aivan ymmärrettävä tapa toimia, mutta jos kyse on jostain normaalimmasta, niin silloin tuo malli diilata asian kans vaikuttaa lähinnä itsekkäältä
Olet kyllä oikeassa siinä, että se todella kertoo siitä, etten hirveästi välttämättä arvosta eli sen vuoksi en halua läheisempää tuttavuutta. Suurin osa näistä tapahtuu jo tutustumisen alkuvaiheessa, joten etäisyyden ottaminen ei sillä tavalla ole silmiinpistävää. Tuollaisia asioita ovat olleet mm. se että puhuu toisista jatkuvasti pahaa, se on todellinen red flag, mistä varmasti seuraa, että otan etäisyyttä. Ap
Kyllähän tapaamiset voi perua krapulaan vedoten. Se tökkisi, jos ei edes peruisi, vaan jättäisi tulematta.
Kun suhteessa on jo rakkaus niin asioita käsittelee eri tavoin, joustaa ja antaa anteeksi. Siksi itse olin exän kanssa 20 vuotta, vaikka kaikenmoista välinpitämättömyyttä, kylmyyttä ja ivaakin tuli koettua.
Nykyisessä suhteessani on ollut joitain juttuja, jotka on aiheuttaneet pahaa mieltä ja riitaakin. On puhuttu ja annettu anteeksi.
Joo itsekin lähdin litomaan kun alkoi vaikuttamaan siltä, että viikoittainen riitely olisi edennyt päivittäiseksi ja toisen mielestä sellanen muka ihan ookoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En anna. Mies perui sovitun tapaamisen, koska oli krapulassa. Suhde päättyi siihen.
En ole ajatellutkaan, mutta kyllä olen tehnyt näin. Tai mies ei perunut, mutta nuokkui kotonaan ja joudun odottelemaan että hän piristyy. Jos piristyy.
Juuei, kerroin että on parempi ettei nähdä enää ollenkaan. Mies suuttui ja esti minut. Koin tehneeni hyvän päätöksen.
En nyt oikein ymmärrä mitä valitat. Jos sinulla on puoliso ja ystäviä, niin mitä ihmettä nyt valitat? Eikö nämä ystävät ja puoliso riitä sinulle, vaan yritätkö koko ajan haalia uutta porukkaa itsellesi?
No joo, ihan sama. Periaatteessa olen samaa mieltä, mutta tiedän myös, että minäkään en ole täydellinen. En ole täydellinen ystävä, puoliso tai vaikka pikkusisko, joten en näin ollen myöskään pyri ohjeistamaan muita ihmisiä. Jokainen on omanlaisensa ja heidän tehtävänään ei ole toimia niin kuin minä haluan, pokkuroida minua ja kuunnella vihjeitäni siitä, miten heidän tulisi toimia, olla ja elää niin, että se kelpaisi minulle.
En ole ollut koskaan mikään riidanhaastaja niin kuin ap kuulostaa olevan. En ole mikään herkästi nokkiini ottava ap:n kaltainen mamma, enkä myöskään mikään käskyttäjä tai armollista ystävyyttäni jakava ihminen. Olen rehti, reilu, onnellinen ystävistäni ja ihmisistä, joita lähelläni on. Minulla on iso sydän, jonne mahtuu aina, mahtuu, vaikka joku olisi tehnyt tai sanonut ehkä hieman sellaista, mistä en niin välittänyt. En minä ole mikään jumalolento, jolla on valta voima ja kunnia jakaa suosiotani. Elämäni on onnellista, hyvää ja leppoisaa. En käytä aikaani turhuuksiin, kuten tuollaisten aloitusten kaltaisten asioiden miettimiseen.
N48
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen samalla tavalla kuin ap. Hieman kaduttaa, että opin tämän vasta päälle 30v. Olisi sitä aikaa voinut käyttää muuhunkin kuin kelvottomiin miehiin.
Vierailija kirjoitti:
Muuten vaikutti ihan ok tekstiltä ja käyttäytymiseltä, mutta tässä kohtaa alko tökkiin
"Jos jotain outoa ilmenee, niin otan etäisyyttä. Toinen osapuoli ei saa edes tietää miksi eli mitään draamaa ei synny. "
Ei välttämättä synny mitään näkyvää draamaa tuollaisesta, mutta voi se ihmisen sisälle jäädä häiritsemään jos toinen yhtäkkisesti muuttaa käytöstään etäisemmäksi. Kertoo lähinnä sen toisen arvostamisesta (arvostamattomuudesta), jos tuolleen päättää toimia. Toki outouden ilmenemiselläkin on merkitystä, jos toinen alkaa tunkemaan ötököitä nenään niin silloin aivan ymmärrettävä tapa toimia, mutta jos kyse on jostain normaalimmasta, niin silloin tuo malli diilata asian kans vaikuttaa lähinnä itsekkäältä
Miksi muuten itsekkäältä? Minusta etäisyyden ottaminen on kohtelias tapa, jos vaikuttaa, ettei haluakaan ystävystyä sen läheisemmin. En oikein keksi muutakaan tapaa vai miten sinä olet toiminut?
Ystävyys on kuitenkin aina vastavuoroista eli molempien pitää haluta olla läheinen, pelkästään toisen halu ei riitä. Jos mietin asioita, minkä johdosta on jääty tuttaviksi ystävyyden sijasta, niitä ovat esimerkiksi juuri tuo pahan puhuminen ja jatkuva juoruilu, toisen epäselvät aikeet (ei hän on ottanut etäisyyttä), elämään ei mahdu ihmistä, joka on hyvin tarvitseva ja ongelmissa ja se, että ihminen vaikuttaa draamahakuiselta tyypiltä. Silloin olen tehnyt linjauksen, että parempi pysyä tuttavana, jolloin toisen hyvistä puolista voi nauttia, mutta huonoiksi kokemistani ei tarvitse rasittua.
Siinä mielessä ystävyys samoin kuin parisuhde todella on itsekästä, että itseä vartenhan ne ystävät ovat ja samoin minä heille. Sen pitää olla molempien mielestä vaivan ja ajan arvoista, että ollaan läheisiä ja päästetään lähelle puolin ja toisin. Noin nelikymppiseksi minulla vielä oli muutama ihminen ystäväpiirissä, joiden kanssa vastavuoroisuus ei toteutunut, vaan yhteydenpito heihin oli ikävä velvollisuus. Ehkä se oli sitä heillekin, kun laimentaminen sujui ihan hyvin eli ystävyydestä (aikoinaan tiivistä) oli aika ajanut ohi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En nyt oikein ymmärrä mitä valitat. Jos sinulla on puoliso ja ystäviä, niin mitä ihmettä nyt valitat? Eikö nämä ystävät ja puoliso riitä sinulle, vaan yritätkö koko ajan haalia uutta porukkaa itsellesi?
No joo, ihan sama. Periaatteessa olen samaa mieltä, mutta tiedän myös, että minäkään en ole täydellinen. En ole täydellinen ystävä, puoliso tai vaikka pikkusisko, joten en näin ollen myöskään pyri ohjeistamaan muita ihmisiä. Jokainen on omanlaisensa ja heidän tehtävänään ei ole toimia niin kuin minä haluan, pokkuroida minua ja kuunnella vihjeitäni siitä, miten heidän tulisi toimia, olla ja elää niin, että se kelpaisi minulle.
En ole ollut koskaan mikään riidanhaastaja niin kuin ap kuulostaa olevan. En ole mikään herkästi nokkiini ottava ap:n kaltainen mamma, enkä myöskään mikään käskyttäjä tai armollista ystävyyttäni jakava ihminen. Olen rehti, reilu, onnellinen ystävistäni ja ihmisistä, joita lähelläni on. Minulla on iso sydän, jonne mahtuu aina, mahtuu, vaikka joku olisi tehnyt tai sanonut ehkä hieman sellaista, mistä en niin välittänyt. En minä ole mikään jumalolento, jolla on valta voima ja kunnia jakaa suosiotani. Elämäni on onnellista, hyvää ja leppoisaa. En käytä aikaani turhuuksiin, kuten tuollaisten aloitusten kaltaisten asioiden miettimiseen.
N48
En todellakaan valita mistään, päinvastoin, aloitushan on kertomus siitä, että koen toimintatapani hyvänä ja hyödyllisenä. Mutta tietysti nämä ovat myös persoonakysymyksiä eli minulle on ollut luontaista toimia tällä tavalla. Toisten sydämeen voi mahtua varmasti enemmän epätäydellisyyttä kuin minun, en sitä epäile, ja myös arvostan sellaisia ihmisiä korkealle. Ap
Raamatussa sanotaan, että ei saa antaa jos toisella on ollut muita kumppaneita välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muuten vaikutti ihan ok tekstiltä ja käyttäytymiseltä, mutta tässä kohtaa alko tökkiin
"Jos jotain outoa ilmenee, niin otan etäisyyttä. Toinen osapuoli ei saa edes tietää miksi eli mitään draamaa ei synny. "
Ei välttämättä synny mitään näkyvää draamaa tuollaisesta, mutta voi se ihmisen sisälle jäädä häiritsemään jos toinen yhtäkkisesti muuttaa käytöstään etäisemmäksi. Kertoo lähinnä sen toisen arvostamisesta (arvostamattomuudesta), jos tuolleen päättää toimia. Toki outouden ilmenemiselläkin on merkitystä, jos toinen alkaa tunkemaan ötököitä nenään niin silloin aivan ymmärrettävä tapa toimia, mutta jos kyse on jostain normaalimmasta, niin silloin tuo malli diilata asian kans vaikuttaa lähinnä itsekkäältä
Mä ihastuin tällä tavalla käyttäytyvään naiseen. Jäi häiritsemään asiat, todellakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipa se riippuu, miksi tapailu olisi päättänyt. Mutta lähtökohtaisesti kyllä tapailun loppumiselle on syynsä, joten mitä järkeä jatkaa, jos syy lopettamiseen on kuitenkin olemassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten vaikutti ihan ok tekstiltä ja käyttäytymiseltä, mutta tässä kohtaa alko tökkiin
"Jos jotain outoa ilmenee, niin otan etäisyyttä. Toinen osapuoli ei saa edes tietää miksi eli mitään draamaa ei synny. "
Ei välttämättä synny mitään näkyvää draamaa tuollaisesta, mutta voi se ihmisen sisälle jäädä häiritsemään jos toinen yhtäkkisesti muuttaa käytöstään etäisemmäksi. Kertoo lähinnä sen toisen arvostamisesta (arvostamattomuudesta), jos tuolleen päättää toimia. Toki outouden ilmenemiselläkin on merkitystä, jos toinen alkaa tunkemaan ötököitä nenään niin silloin aivan ymmärrettävä tapa toimia, mutta jos kyse on jostain normaalimmasta, niin silloin tuo malli diilata asian kans vaikuttaa lähinnä itsekkäältä
Mä ihastuin tällä tavalla käyttäytyvään naiseen. Jäi häiritsemään asiat, todellakin.
Mitkä asiat?
Itse pidän sitä normaalina asiana, jos joku ei haluakaan lähentää suhdetta eikä se jää häiritsemään. En siis kaipaa mitään selitystä, koska ne voivat loukata ja toisaalta ovat myös sen toisen yskityisasioita, joilla ei välttämättä ole edes tekemistä minun kanssani.
Tilanteita on tietty hyvin monenlaisia, mutta lähtökohtaisesti en sanoisi, että sitä kannattaa miettiä niin, että itsessä on jotain vikaa, jos toinen ei kiinnostukaan sitten lopulta. Se kertoo vain, ettei yhteen sovittu, ei muuta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt oikein ymmärrä mitä valitat. Jos sinulla on puoliso ja ystäviä, niin mitä ihmettä nyt valitat? Eikö nämä ystävät ja puoliso riitä sinulle, vaan yritätkö koko ajan haalia uutta porukkaa itsellesi?
No joo, ihan sama. Periaatteessa olen samaa mieltä, mutta tiedän myös, että minäkään en ole täydellinen. En ole täydellinen ystävä, puoliso tai vaikka pikkusisko, joten en näin ollen myöskään pyri ohjeistamaan muita ihmisiä. Jokainen on omanlaisensa ja heidän tehtävänään ei ole toimia niin kuin minä haluan, pokkuroida minua ja kuunnella vihjeitäni siitä, miten heidän tulisi toimia, olla ja elää niin, että se kelpaisi minulle.
En ole ollut koskaan mikään riidanhaastaja niin kuin ap kuulostaa olevan. En ole mikään herkästi nokkiini ottava ap:n kaltainen mamma, enkä myöskään mikään käskyttäjä tai armollista ystävyyttäni jakava ihminen. Olen rehti, reilu, onnellinen ystävistäni ja ihmisistä, joita lähelläni on. Minulla on iso sydän, jonne mahtuu aina, mahtuu, vaikka joku olisi tehnyt tai sanonut ehkä hieman sellaista, mistä en niin välittänyt. En minä ole mikään jumalolento, jolla on valta voima ja kunnia jakaa suosiotani. Elämäni on onnellista, hyvää ja leppoisaa. En käytä aikaani turhuuksiin, kuten tuollaisten aloitusten kaltaisten asioiden miettimiseen.
N48En todellakaan valita mistään, päinvastoin, aloitushan on kertomus siitä, että koen toimintatapani hyvänä ja hyödyllisenä. Mutta tietysti nämä ovat myös persoonakysymyksiä eli minulle on ollut luontaista toimia tällä tavalla. Toisten sydämeen voi mahtua varmasti enemmän epätäydellisyyttä kuin minun, en sitä epäile, ja myös arvostan sellaisia ihmisiä korkealle. Ap
Tietenkään kenenkään ei tarvitse hyväksyä elämäänsä mitään pahaa, mutta jotenkin on kumma, että toisten elämään tätä "pahaa" tulee yllättävän paljon toisiin verrattuna. Olisiko silloin aika katsoa peiliin ja miettiä mitä alun alkaenkaan hyväksyy ja minkälaiset ihmiset vain antaa olla itsekseen?
Minun elämässäni ei ole jostakin syystä paljon ollenkaan draamaa ja mielipahaa muiden ihmisten osalta. Minun ei tarvitse siis luoda mitään erikoisia periaatteita ja toimintatapoja asioiden ratkaisemiseksi. Elämässäni ei ole liikoja aikoja edes miettiä ystävien tekemisiä ja en ehdi murehtia kaikkien sanomisia ehkä mahdollisia taka-ajatuksia. Jos jollakin on aikaa sellaiseen, niin kannattaisi hankkia jotain viisaampaa sisältöä elämälleen.
Vierailija kirjoitti:
Kaipa se riippuu, miksi tapailu olisi päättänyt. Mutta lähtökohtaisesti kyllä tapailun loppumiselle on syynsä, joten mitä järkeä jatkaa, jos syy lopettamiseen on kuitenkin olemassa?
Niin, eikä se sen syyn tarvitse olla mikään dramaattinen. Ihmiset kohtaavat ja etääntyvät, se on normaalia niin seurustelukuvioissa kuin muutenkin. Suurin osa treffailuista ei johda mihinkään.
Täällä on ollut aika usein sellaisia ketjuja, missä joku valittaa, ettei toisesta lopulta kuulukaan mitään. Hyvin lyheyn tapailun (pari kuukautta) ajatellaan, että olisi velvoite antaa jokin selitys omalle käytökselleen. Itse en ajattele niin, vaikka ei pidä myöskään ghostata eli jättää toinen epätietoisuuteen tuleeko jatkoa vai ei. Se on huonoa käytöstä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt oikein ymmärrä mitä valitat. Jos sinulla on puoliso ja ystäviä, niin mitä ihmettä nyt valitat? Eikö nämä ystävät ja puoliso riitä sinulle, vaan yritätkö koko ajan haalia uutta porukkaa itsellesi?
No joo, ihan sama. Periaatteessa olen samaa mieltä, mutta tiedän myös, että minäkään en ole täydellinen. En ole täydellinen ystävä, puoliso tai vaikka pikkusisko, joten en näin ollen myöskään pyri ohjeistamaan muita ihmisiä. Jokainen on omanlaisensa ja heidän tehtävänään ei ole toimia niin kuin minä haluan, pokkuroida minua ja kuunnella vihjeitäni siitä, miten heidän tulisi toimia, olla ja elää niin, että se kelpaisi minulle.
En ole ollut koskaan mikään riidanhaastaja niin kuin ap kuulostaa olevan. En ole mikään herkästi nokkiini ottava ap:n kaltainen mamma, enkä myöskään mikään käskyttäjä tai armollista ystävyyttäni jakava ihminen. Olen rehti, reilu, onnellinen ystävistäni ja ihmisistä, joita lähelläni on. Minulla on iso sydän, jonne mahtuu aina, mahtuu, vaikka joku olisi tehnyt tai sanonut ehkä hieman sellaista, mistä en niin välittänyt. En minä ole mikään jumalolento, jolla on valta voima ja kunnia jakaa suosiotani. Elämäni on onnellista, hyvää ja leppoisaa. En käytä aikaani turhuuksiin, kuten tuollaisten aloitusten kaltaisten asioiden miettimiseen.
N48En todellakaan valita mistään, päinvastoin, aloitushan on kertomus siitä, että koen toimintatapani hyvänä ja hyödyllisenä. Mutta tietysti nämä ovat myös persoonakysymyksiä eli minulle on ollut luontaista toimia tällä tavalla. Toisten sydämeen voi mahtua varmasti enemmän epätäydellisyyttä kuin minun, en sitä epäile, ja myös arvostan sellaisia ihmisiä korkealle. Ap
Tietenkään kenenkään ei tarvitse hyväksyä elämäänsä mitään pahaa, mutta jotenkin on kumma, että toisten elämään tätä "pahaa" tulee yllättävän paljon toisiin verrattuna. Olisiko silloin aika katsoa peiliin ja miettiä mitä alun alkaenkaan hyväksyy ja minkälaiset ihmiset vain antaa olla itsekseen?
Minun elämässäni ei ole jostakin syystä paljon ollenkaan draamaa ja mielipahaa muiden ihmisten osalta. Minun ei tarvitse siis luoda mitään erikoisia periaatteita ja toimintatapoja asioiden ratkaisemiseksi. Elämässäni ei ole liikoja aikoja edes miettiä ystävien tekemisiä ja en ehdi murehtia kaikkien sanomisia ehkä mahdollisia taka-ajatuksia. Jos jollakin on aikaa sellaiseen, niin kannattaisi hankkia jotain viisaampaa sisältöä elämälleen.
Toimintatapasi ja ajatuksesi on siis suurin piirtein sama kuin minulla. Olen kokenut samoin eli silloin mitään ongelmia ei synny. Ap
Ap puhuu, että suhteessa, kuin suhteessa pitää tasapuolisesti huomioida molempien osapuolet eli kaikki mutta, kun toinen ei toimi kuten ap haluaa niin silloin yhteyden voi katkaista :D:D:D Salli minun kaikki kestää :D
En anna. Mies perui sovitun tapaamisen, koska oli krapulassa. Suhde päättyi siihen.