G: mitä tekisit, jos puoliso pyytäisi yhteiseen elämäntapamuutokseen: sali, kävelyt ja kevyt ruoka? Olen ihan loppu jo nyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme, että ap on loppu, kun kantaa tuollaista painoa mukanaan. Ylipainoa on niin paljon, että ei voida enää puhua terveestä ihmisestä. Miksi omasta terveydestä huolehtiminen ei kiinnosta?

Edelleenkin, olen yrittänyt laihduttaa monet kerrat, ei vaan motivaatiota riitä.

Ja tässä ketjussa on kyse, miten kieltäydyn kohteliaasti miehen tarjouksesta. Ja miten saan miehen ymmärtämään, etten edelleenkään pysty siihen. Epämukavuutta en vaan siedä. Ap

Miten sitten siedät oloasi nyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuolla painolla kyllä ihan aidosti yrittäisin elämäntapamuutosta ja mielestäni on hienoa, että miehesi siihen kannustaa. Ehkä voisitte lähteä pienistä muutoksista liikkeelle.

Jos olisit jossain normaalipainon ylärajoilla, niin sitten tilanne ei olisi mielestäni kovin kriittinen.

Voi, olen yrittänyt elämäntapamuutosta tuhansia kertoja. Lopputuloksena aina tämä sama 100kg. Olen yrittänyt aiemmin miehen kanssa. Lopputuloksena sama 100kg.

Miksi tämä kerta olisi poikkeus? Varsinkin, kun motivaatio puhdas 0. (koska lopputuloksen tietää valmiiksi)

Ap

Mihin sun vapaa-aika kuluu jos liikunta ei kiinnosta?

Kotityöt, lasten kanssa ulkoilu/uinti, kirjojen lukeminen, leipominen. Ap

Vaihda näin: lasten kanssa pihapelejä niin että joutuu juoksemaan ja tulee hiki SEKÄ leipomisen lopetat heti. Korvaa se kotitreenillä ja leivontatuotteet millä vaan terveellisellä.

Kävelin eilen töissä 8km. En todellakaan harrasta kotitreenejä. Leipominen on nautinto, josta en luovu. Ap

Minkä ikäinen olet ja minkä ikäisiä lapsesi ovat? Luuletko, että jos jatkat samalla linjalla, pystyt vielä pitkään leikkimään heidän kanssaan. Mitä luulet lastesi ajattelevan, jos saat sydänkohtauksen 5 vuoden päästä ja he jäävät ilman äitiä pelkästään itsekkyytesi vuoksi? Onko sinun oikeus määrätä kehostasi niin paljon tärkeämpi, kuin lasten oikeus äitiin? Ja ei, tämä ei ole mitään turhaa pelottelua. Tuolla massalla esim. sydänkohtaus nuorenakin on aivan mahdollinen. 

Aika paljon kunnostasi ja ajatusmaailmastasi kertoo jo, että pidät 8 km kävelyä työpäivän aikana (1 km tunnissa), suurenakin urheilusuorituksena, jonka pitäisi kertoa, että olet itseasiassa hyvässä kunnossa. Tuntuu oikeasti pelottavalta, että täälläkin pyörii ihmisiä, joiden mielestä on jotenkin saavutus pystyä kävelemään kilometri tunnissa ja kertovat siitä vielä ylpeänä muille.

Monesti toivonkin kuolemaa. Etten aamulla heräisi. Lapset ja hyvä ruoka motivoi minua nousemaan sängystä aamuisin. Ap

Mieluusti. Ei minulla ylipainoa ole, mutta terveellisempi syöminen ja enempi liikkuminen ei tekisi pahaa. Siitähän voisi vaikka saada energiaa! Kivempi ja helpompi se olisi toteuttaa yhdessä. Ja varmaan toteutetaankin, kunhan lapset pikkuisen kasvaa niin että he voivat olla keskenään kotona ja päästään kahdestaan liikkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme, että ap on loppu, kun kantaa tuollaista painoa mukanaan. Ylipainoa on niin paljon, että ei voida enää puhua terveestä ihmisestä. Miksi omasta terveydestä huolehtiminen ei kiinnosta?

Edelleenkin, olen yrittänyt laihduttaa monet kerrat, ei vaan motivaatiota riitä.

Ja tässä ketjussa on kyse, miten kieltäydyn kohteliaasti miehen tarjouksesta. Ja miten saan miehen ymmärtämään, etten edelleenkään pysty siihen. Epämukavuutta en vaan siedä. Ap

Miten sitten siedät oloasi nyt?

Hyvin, kun käytän vain vessan pientä peiliä :D

Ap

Sano mun sanoneen: kerran kun annat itseäsi muuttaa jonkun toimesta, niin se jatkuu kyykytyksenä ja vittuiluna tuon ihmisen taholta. Surullista, mutta totta. Et kelpaa nyt etkä tulevaisuudessakaan tuolle ihmiselle - loppupelissä se menee niin.

Vierailija kirjoitti:

Se oli miehen hienovarainen vihje, että haluaa sinun laihtuvan.

Kannattaa toimia tai muuten on ero edessä.

Minä ehdotin miehelleni elämäntaparemonttia siksi että näin miten huonosti hän nukkui, miten väsynyt hän oli, ,miten hän ei jaksanut tehdä asioita mitä halusi tehdä, miten hän alkoi pikku hiljaa masentumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Sano mun sanoneen: kerran kun annat itseäsi muuttaa jonkun toimesta, niin se jatkuu kyykytyksenä ja vittuiluna tuon ihmisen taholta. Surullista, mutta totta. Et kelpaa nyt etkä tulevaisuudessakaan tuolle ihmiselle - loppupelissä se menee niin.

Tämä! Eikä kyse ole painosta tai terveydestä. Oikeasti: lähde. Juokse.

Me aloitettiin juuri näillä keinoin elämäntapa muutos yhdessä. Puoliso on todella paljon kovakuntoisempi kuin minä. Ollaan kuitenkin tehty niin että liikutaan yhdessä ja hän tekee lisää kun minä en enää jaksa. Esim yhteinen kävelylenkki jonka jälkeen hän tekee vielä Lihaskuntoharjotteita. Syödään tavallista hyvää ruokaa, mutta ollaan rajoitettu kalorimäärää. Nyt meillä on todella kiva vaihe parisuhteessa ja jutellaan enemmän kuin ennen tätä projektia.

Mikä ihme siinä on niin vaikeaa? Varaudu ap siihen, ettei miestä kauaa kiinnosta tommonen porsas!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuolla painolla kyllä ihan aidosti yrittäisin elämäntapamuutosta ja mielestäni on hienoa, että miehesi siihen kannustaa. Ehkä voisitte lähteä pienistä muutoksista liikkeelle.

Jos olisit jossain normaalipainon ylärajoilla, niin sitten tilanne ei olisi mielestäni kovin kriittinen.

Voi, olen yrittänyt elämäntapamuutosta tuhansia kertoja. Lopputuloksena aina tämä sama 100kg. Olen yrittänyt aiemmin miehen kanssa. Lopputuloksena sama 100kg.

Miksi tämä kerta olisi poikkeus? Varsinkin, kun motivaatio puhdas 0. (koska lopputuloksen tietää valmiiksi)

Ap

Mihin sun vapaa-aika kuluu jos liikunta ei kiinnosta?

Kotityöt, lasten kanssa ulkoilu/uinti, kirjojen lukeminen, leipominen. Ap

Vaihda näin: lasten kanssa pihapelejä niin että joutuu juoksemaan ja tulee hiki SEKÄ leipomisen lopetat heti. Korvaa se kotitreenillä ja leivontatuotteet millä vaan terveellisellä.

Kävelin eilen töissä 8km. En todellakaan harrasta kotitreenejä. Leipominen on nautinto, josta en luovu. Ap

Minkä ikäinen olet ja minkä ikäisiä lapsesi ovat? Luuletko, että jos jatkat samalla linjalla, pystyt vielä pitkään leikkimään heidän kanssaan. Mitä luulet lastesi ajattelevan, jos saat sydänkohtauksen 5 vuoden päästä ja he jäävät ilman äitiä pelkästään itsekkyytesi vuoksi? Onko sinun oikeus määrätä kehostasi niin paljon tärkeämpi, kuin lasten oikeus äitiin? Ja ei, tämä ei ole mitään turhaa pelottelua. Tuolla massalla esim. sydänkohtaus nuorenakin on aivan mahdollinen. 

Aika paljon kunnostasi ja ajatusmaailmastasi kertoo jo, että pidät 8 km kävelyä työpäivän aikana (1 km tunnissa), suurenakin urheilusuorituksena, jonka pitäisi kertoa, että olet itseasiassa hyvässä kunnossa. Tuntuu oikeasti pelottavalta, että täälläkin pyörii ihmisiä, joiden mielestä on jotenkin saavutus pystyä kävelemään kilometri tunnissa ja kertovat siitä vielä ylpeänä muille.

No yleensä töissä, joissa joutuu kävelemään tehdään myös muuta fyysistä kuin vaan laahustetaan hitaasti ympäriinsä 1km/h.

Mä huomasin ollaan lihottu.

Aloin tekemään kevyempää ruokaa.

Samassa talossa asuu yks uraihminen.

Käyn pari krt viikossa viemässä koiran tunnin lenkille ja maksaa siitä 5 e krt.

Mennään yhdessä kävelemään.

Mies sanookin näitä mennään tienaamaan

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme siinä on niin vaikeaa? Varaudu ap siihen, ettei miestä kauaa kiinnosta tommonen porsas!!

Kaikki. Terveellinen ruoka ei tuo nautintoa eikä vie nälkää. Liikunta väsyttää, vie myös aikaa pois kotitöistä ja lukemisesta.

Nälkä, liikunnan jälkeinen paha olo ja väsymys, ei jaksa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuolla painolla kyllä ihan aidosti yrittäisin elämäntapamuutosta ja mielestäni on hienoa, että miehesi siihen kannustaa. Ehkä voisitte lähteä pienistä muutoksista liikkeelle.

Jos olisit jossain normaalipainon ylärajoilla, niin sitten tilanne ei olisi mielestäni kovin kriittinen.

Voi, olen yrittänyt elämäntapamuutosta tuhansia kertoja. Lopputuloksena aina tämä sama 100kg. Olen yrittänyt aiemmin miehen kanssa. Lopputuloksena sama 100kg.

Miksi tämä kerta olisi poikkeus? Varsinkin, kun motivaatio puhdas 0. (koska lopputuloksen tietää valmiiksi)

Ap

Mihin sun vapaa-aika kuluu jos liikunta ei kiinnosta?

Kotityöt, lasten kanssa ulkoilu/uinti, kirjojen lukeminen, leipominen. Ap

Vaihda näin: lasten kanssa pihapelejä niin että joutuu juoksemaan ja tulee hiki SEKÄ leipomisen lopetat heti. Korvaa se kotitreenillä ja leivontatuotteet millä vaan terveellisellä.

Kävelin eilen töissä 8km. En todellakaan harrasta kotitreenejä. Leipominen on nautinto, josta en luovu. Ap

Minkä ikäinen olet ja minkä ikäisiä lapsesi ovat? Luuletko, että jos jatkat samalla linjalla, pystyt vielä pitkään leikkimään heidän kanssaan. Mitä luulet lastesi ajattelevan, jos saat sydänkohtauksen 5 vuoden päästä ja he jäävät ilman äitiä pelkästään itsekkyytesi vuoksi? Onko sinun oikeus määrätä kehostasi niin paljon tärkeämpi, kuin lasten oikeus äitiin? Ja ei, tämä ei ole mitään turhaa pelottelua. Tuolla massalla esim. sydänkohtaus nuorenakin on aivan mahdollinen. 

Aika paljon kunnostasi ja ajatusmaailmastasi kertoo jo, että pidät 8 km kävelyä työpäivän aikana (1 km tunnissa), suurenakin urheilusuorituksena, jonka pitäisi kertoa, että olet itseasiassa hyvässä kunnossa. Tuntuu oikeasti pelottavalta, että täälläkin pyörii ihmisiä, joiden mielestä on jotenkin saavutus pystyä kävelemään kilometri tunnissa ja kertovat siitä vielä ylpeänä muille.

Monesti toivonkin kuolemaa. Etten aamulla heräisi. Lapset ja hyvä ruoka motivoi minua nousemaan sängystä aamuisin. Ap

Kuulostaa pahalta. Miltähän tuntuisi, jos ei toivoisi kuolemaa? Jos mieliala ja olo olisikin hyvä? Jos pulla ja pitsa eivät olisikaan päivän ainoat kohokohdat? Tiedätkö ap, se on oikeasti sinusta itsestäsi kiinni. Vain ja ainoastaan sinusta. Eikä edes tarvi tavoitella mitään tikkulaihaa figuuria. Veikkaan, että sinun kohdallasi jo hyvin pienet muutokset saisivat aikaan isoja asioita. Muutama ulkoilukerta viikossa ja vaikka hedelmien ja kasvisten määrän kasvattaminen jo varmasti näkyisivät esimerkiksi mielialassa (liikunta on tutkitustikin nopeampi ja tehokkaampi masennuksen estäjä kuin mikään lääkitys). Unohda siis miehesi projekti ja luo itsellesi oma. Tee pieniä, maltillisia muutoksia. Ja huomaa ne muutokset. Sen jälkeen nostat kierroksia pikkuisen. Ei se tarkoita, että kaikesta minkä nyt koet ihanaksi, täytyisi kieltäytyä. Mutta muista, että myös sinä ansaitset parempaa kuin sohvan pohjalla jatkuvan paisumisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuolla painolla kyllä ihan aidosti yrittäisin elämäntapamuutosta ja mielestäni on hienoa, että miehesi siihen kannustaa. Ehkä voisitte lähteä pienistä muutoksista liikkeelle.

Jos olisit jossain normaalipainon ylärajoilla, niin sitten tilanne ei olisi mielestäni kovin kriittinen.

Voi, olen yrittänyt elämäntapamuutosta tuhansia kertoja. Lopputuloksena aina tämä sama 100kg. Olen yrittänyt aiemmin miehen kanssa. Lopputuloksena sama 100kg.

Miksi tämä kerta olisi poikkeus? Varsinkin, kun motivaatio puhdas 0. (koska lopputuloksen tietää valmiiksi)

Ap

Mihin sun vapaa-aika kuluu jos liikunta ei kiinnosta?

Kotityöt, lasten kanssa ulkoilu/uinti, kirjojen lukeminen, leipominen. Ap

Vaihda näin: lasten kanssa pihapelejä niin että joutuu juoksemaan ja tulee hiki SEKÄ leipomisen lopetat heti. Korvaa se kotitreenillä ja leivontatuotteet millä vaan terveellisellä.

Kävelin eilen töissä 8km. En todellakaan harrasta kotitreenejä. Leipominen on nautinto, josta en luovu. Ap

Minkä ikäinen olet ja minkä ikäisiä lapsesi ovat? Luuletko, että jos jatkat samalla linjalla, pystyt vielä pitkään leikkimään heidän kanssaan. Mitä luulet lastesi ajattelevan, jos saat sydänkohtauksen 5 vuoden päästä ja he jäävät ilman äitiä pelkästään itsekkyytesi vuoksi? Onko sinun oikeus määrätä kehostasi niin paljon tärkeämpi, kuin lasten oikeus äitiin? Ja ei, tämä ei ole mitään turhaa pelottelua. Tuolla massalla esim. sydänkohtaus nuorenakin on aivan mahdollinen. 

Aika paljon kunnostasi ja ajatusmaailmastasi kertoo jo, että pidät 8 km kävelyä työpäivän aikana (1 km tunnissa), suurenakin urheilusuorituksena, jonka pitäisi kertoa, että olet itseasiassa hyvässä kunnossa. Tuntuu oikeasti pelottavalta, että täälläkin pyörii ihmisiä, joiden mielestä on jotenkin saavutus pystyä kävelemään kilometri tunnissa ja kertovat siitä vielä ylpeänä muille.

Monesti toivonkin kuolemaa. Etten aamulla heräisi. Lapset ja hyvä ruoka motivoi minua nousemaan sängystä aamuisin. Ap

Miehesi on lähtenyt liikkeelle väärästä päästä. Sinun tulee ensin hakea apua masennukseen ja itsetuhoisuuteen. Kun mielenterveys on hieman kohentunut, on tärkeää alkaa sitten omaksua niitä parempia elämäntapoja, jotka tukevat mielenterveyttä pitkällä tähtäimellä.

Eli mielenterveyshoitajalle asap.

Siis kuvitteletko AP oikeasti, että hyväkuntoinen puoliso ihan vilpittömästi pyytää sinua mukaan omaan muutokseensa? Kysehän on siitä, että puoliso haluaa sinun tekevän muutoksen (koska olet sen tarpeessa), mutta esittää asian tällä tavalla pehmeämmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuolla painolla kyllä ihan aidosti yrittäisin elämäntapamuutosta ja mielestäni on hienoa, että miehesi siihen kannustaa. Ehkä voisitte lähteä pienistä muutoksista liikkeelle.

Jos olisit jossain normaalipainon ylärajoilla, niin sitten tilanne ei olisi mielestäni kovin kriittinen.

Voi, olen yrittänyt elämäntapamuutosta tuhansia kertoja. Lopputuloksena aina tämä sama 100kg. Olen yrittänyt aiemmin miehen kanssa. Lopputuloksena sama 100kg.

Miksi tämä kerta olisi poikkeus? Varsinkin, kun motivaatio puhdas 0. (koska lopputuloksen tietää valmiiksi)

Ap

Mihin sun vapaa-aika kuluu jos liikunta ei kiinnosta?

Kotityöt, lasten kanssa ulkoilu/uinti, kirjojen lukeminen, leipominen. Ap

Vaihda näin: lasten kanssa pihapelejä niin että joutuu juoksemaan ja tulee hiki SEKÄ leipomisen lopetat heti. Korvaa se kotitreenillä ja leivontatuotteet millä vaan terveellisellä.

Kävelin eilen töissä 8km. En todellakaan harrasta kotitreenejä. Leipominen on nautinto, josta en luovu. Ap

Minkä ikäinen olet ja minkä ikäisiä lapsesi ovat? Luuletko, että jos jatkat samalla linjalla, pystyt vielä pitkään leikkimään heidän kanssaan. Mitä luulet lastesi ajattelevan, jos saat sydänkohtauksen 5 vuoden päästä ja he jäävät ilman äitiä pelkästään itsekkyytesi vuoksi? Onko sinun oikeus määrätä kehostasi niin paljon tärkeämpi, kuin lasten oikeus äitiin? Ja ei, tämä ei ole mitään turhaa pelottelua. Tuolla massalla esim. sydänkohtaus nuorenakin on aivan mahdollinen. 

Aika paljon kunnostasi ja ajatusmaailmastasi kertoo jo, että pidät 8 km kävelyä työpäivän aikana (1 km tunnissa), suurenakin urheilusuorituksena, jonka pitäisi kertoa, että olet itseasiassa hyvässä kunnossa. Tuntuu oikeasti pelottavalta, että täälläkin pyörii ihmisiä, joiden mielestä on jotenkin saavutus pystyä kävelemään kilometri tunnissa ja kertovat siitä vielä ylpeänä muille.

Monesti toivonkin kuolemaa. Etten aamulla heräisi. Lapset ja hyvä ruoka motivoi minua nousemaan sängystä aamuisin. Ap

Kuulostaa pahalta. Miltähän tuntuisi, jos ei toivoisi kuolemaa? Jos mieliala ja olo olisikin hyvä? Jos pulla ja pitsa eivät olisikaan päivän ainoat kohokohdat? Tiedätkö ap, se on oikeasti sinusta itsestäsi kiinni. Vain ja ainoastaan sinusta. Eikä edes tarvi tavoitella mitään tikkulaihaa figuuria. Veikkaan, että sinun kohdallasi jo hyvin pienet muutokset saisivat aikaan isoja asioita. Muutama ulkoilukerta viikossa ja vaikka hedelmien ja kasvisten määrän kasvattaminen jo varmasti näkyisivät esimerkiksi mielialassa (liikunta on tutkitustikin nopeampi ja tehokkaampi masennuksen estäjä kuin mikään lääkitys). Unohda siis miehesi projekti ja luo itsellesi oma. Tee pieniä, maltillisia muutoksia. Ja huomaa ne muutokset. Sen jälkeen nostat kierroksia pikkuisen. Ei se tarkoita, että kaikesta minkä nyt koet ihanaksi, täytyisi kieltäytyä. Mutta muista, että myös sinä ansaitset parempaa kuin sohvan pohjalla jatkuvan paisumisen.

Entä jos mulla elämäntarkoitus ja nautinto on pitsa ja sohva? Pitää elää omannäköistä elämää ja sellaista, mistä itse nauttii. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme, että ap on loppu, kun kantaa tuollaista painoa mukanaan. Ylipainoa on niin paljon, että ei voida enää puhua terveestä ihmisestä. Miksi omasta terveydestä huolehtiminen ei kiinnosta?

Edelleenkin, olen yrittänyt laihduttaa monet kerrat, ei vaan motivaatiota riitä.

Ja tässä ketjussa on kyse, miten kieltäydyn kohteliaasti miehen tarjouksesta. Ja miten saan miehen ymmärtämään, etten edelleenkään pysty siihen. Epämukavuutta en vaan siedä. Ap

Miten sitten siedät oloasi nyt?

Hyvin, kun käytän vain vessan pientä peiliä :D

Ap

Ei se olo siellä peilissä ole.

Tässä ketjussa näkee taas niin hyvin kuinka heikkoja läskit on. Tätäkin niin moni vastustaa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuolla painolla kyllä ihan aidosti yrittäisin elämäntapamuutosta ja mielestäni on hienoa, että miehesi siihen kannustaa. Ehkä voisitte lähteä pienistä muutoksista liikkeelle.

Jos olisit jossain normaalipainon ylärajoilla, niin sitten tilanne ei olisi mielestäni kovin kriittinen.

Voi, olen yrittänyt elämäntapamuutosta tuhansia kertoja. Lopputuloksena aina tämä sama 100kg. Olen yrittänyt aiemmin miehen kanssa. Lopputuloksena sama 100kg.

Miksi tämä kerta olisi poikkeus? Varsinkin, kun motivaatio puhdas 0. (koska lopputuloksen tietää valmiiksi)

Ap

Mihin sun vapaa-aika kuluu jos liikunta ei kiinnosta?

Kotityöt, lasten kanssa ulkoilu/uinti, kirjojen lukeminen, leipominen. Ap

Vaihda näin: lasten kanssa pihapelejä niin että joutuu juoksemaan ja tulee hiki SEKÄ leipomisen lopetat heti. Korvaa se kotitreenillä ja leivontatuotteet millä vaan terveellisellä.

Kävelin eilen töissä 8km. En todellakaan harrasta kotitreenejä. Leipominen on nautinto, josta en luovu. Ap

Minkä ikäinen olet ja minkä ikäisiä lapsesi ovat? Luuletko, että jos jatkat samalla linjalla, pystyt vielä pitkään leikkimään heidän kanssaan. Mitä luulet lastesi ajattelevan, jos saat sydänkohtauksen 5 vuoden päästä ja he jäävät ilman äitiä pelkästään itsekkyytesi vuoksi? Onko sinun oikeus määrätä kehostasi niin paljon tärkeämpi, kuin lasten oikeus äitiin? Ja ei, tämä ei ole mitään turhaa pelottelua. Tuolla massalla esim. sydänkohtaus nuorenakin on aivan mahdollinen. 

Aika paljon kunnostasi ja ajatusmaailmastasi kertoo jo, että pidät 8 km kävelyä työpäivän aikana (1 km tunnissa), suurenakin urheilusuorituksena, jonka pitäisi kertoa, että olet itseasiassa hyvässä kunnossa. Tuntuu oikeasti pelottavalta, että täälläkin pyörii ihmisiä, joiden mielestä on jotenkin saavutus pystyä kävelemään kilometri tunnissa ja kertovat siitä vielä ylpeänä muille.

Monesti toivonkin kuolemaa. Etten aamulla heräisi. Lapset ja hyvä ruoka motivoi minua nousemaan sängystä aamuisin. Ap

Kuulostaa pahalta. Miltähän tuntuisi, jos ei toivoisi kuolemaa? Jos mieliala ja olo olisikin hyvä? Jos pulla ja pitsa eivät olisikaan päivän ainoat kohokohdat? Tiedätkö ap, se on oikeasti sinusta itsestäsi kiinni. Vain ja ainoastaan sinusta. Eikä edes tarvi tavoitella mitään tikkulaihaa figuuria. Veikkaan, että sinun kohdallasi jo hyvin pienet muutokset saisivat aikaan isoja asioita. Muutama ulkoilukerta viikossa ja vaikka hedelmien ja kasvisten määrän kasvattaminen jo varmasti näkyisivät esimerkiksi mielialassa (liikunta on tutkitustikin nopeampi ja tehokkaampi masennuksen estäjä kuin mikään lääkitys). Unohda siis miehesi projekti ja luo itsellesi oma. Tee pieniä, maltillisia muutoksia. Ja huomaa ne muutokset. Sen jälkeen nostat kierroksia pikkuisen. Ei se tarkoita, että kaikesta minkä nyt koet ihanaksi, täytyisi kieltäytyä. Mutta muista, että myös sinä ansaitset parempaa kuin sohvan pohjalla jatkuvan paisumisen.

Tämä on palstan vakitrolli, joka jauhaa näitä samoja juttuja monta kertaa viikossa. Ei kannata neuvoa, mikään ei koskaan kelpaa ja huomenna on uusi aloitus aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Siis kuvitteletko AP oikeasti, että hyväkuntoinen puoliso ihan vilpittömästi pyytää sinua mukaan omaan muutokseensa? Kysehän on siitä, että puoliso haluaa sinun tekevän muutoksen (koska olet sen tarpeessa), mutta esittää asian tällä tavalla pehmeämmin. 

No onhan se jo tässä 7 vuotta asiasta vihjaillut. Mutta kun ei onnistu, niin ei onnistu. Ap